Kulttuuri on kiistanalainen käsite. Kirjat ja kirjallisuus ovat kuitenkin jo Agricolan ABC-ajoista alkaen kuuluneet lukemista arvostavien suomalaisten keskuudessa kulttuurimuotojen ytimeen.
Ja jos on lukenut hieman Suomen historiaa sivuavaa kirjallisuutta, saattaa tietää, että maamme vanhimman kaupungin nimi Turku tullee muinaisvenäjän sanasta turgu. Samainen sana lienee siirtynyt novgorodilaisten kauppiaiden matkassa myös Skandinaviaan, missä sen yksi perillinen on ruotsin toria tarkoittava sana torg, josta juontuu suomen sana tori.
Keväällä 2019 edesmennyt Niko Selinheimo elävöitti lähes kahden vuosikymmenen ajan Puutoria Booktori -tapahtumallaan. Isänsä, entinen teatterijohtaja Kari Selinheimo oli ratkaisevasti vaikuttamassa Booktorin syntyyn perustamalla torin laitaan Omituisten Opusten Kauppansa.
Niko Selinheimo ja isänsä Kari eivät ole paljasjalkaisia turkulaisia, ainakaan aika kapea-alaisen heidekeniläisen määritelmän mukaan. Mutta kulttuuri, kirjat ja tori ovat olleet kiinteä osa Selinheimojen elämän tarinaa. Turkulaisen kirjatorin, Booktorin isän Nikon maallinen taival päättyi keväällä pitkään jatkuneeseen sairauteen, mutta Selinheimojen sytyttämä kirjojen, kulttuurin ja torin yhteiselämä toteutui jälleen kerran Turun palon alkulähteillä, Puutorilla. Heinäkuun toisena viikonloppuna järjestetty Booktori -tapahtuma oli 19. kerta kun kirjallisuuden ystävät kokoontuivat vanhalla markkinapaikalle ostamaan ja myymään kirjoja sekä keskustelemaan kirjallisuudesta mm. Markku Heikkilän, Reijo Mäen ja Max Mannerin johdolla.
Puutorin Vessan perustaja ja turkulainen kulttuurin moniottelija Markku Heikkilä on Seliheimojen ohella ollut Booktorin jatkuvuuden takuumies ja Puutorin puolestapuhuja. Vares -kirjoillaan mainetta niittänyt Reijo Mäki on ollut Booktorilla yhtä tuttu vieras kuin Jussi Vares Uudessa Apteekissa. Dekkarikirjailija Max Manner vieraili Markku Heikkilän haastateltavana Booktorilla 13.7.19.
Torit ovat turkulaisille tärkeitä, mutta viime aikoina kaikki keskeiset historialliset kaupunkilaisten kauppa- ja kohtaamispaikat Kauppatorista Puutoriin ja Vanhaan Suurtoriin ovat eläneet alemmuuden, tai ainakin epätietoisuuden tilassa.
Kokosimme muutama vuosi sitten silloista Puutorin puolesta -yhdistystä vetäneen Nikon kanssa Puutorin vessaan (toimi tällöin nimellä WaterLoo) useita eri toimijoita Aninkaisten alueelta ja pohdimme useammassakin palaverissa keinoja edistää Puutorin elinvoimaisuutta.
Mukana oli innostunutta ja idearikasta paikallistoimijaa mm. Ammatti-instituutista (Anne Aksentjev ja Terhi Hotakka), Kansallis/Maakunta-arkistosta (Veli-Matti Pussinen), Konserttitalosta (Pekka Haapanen ja Heidi Pulkkinen), Puutori Bluesista (Pekka Johansson), Turkuseurasta (Tapio Jokinen ja Jorma Keva) ja WaterLoosta (Tim Glogan ja Elina Hu Lina). ”Käymäläkeskustelujen” pohjalta Puutorin ja Aninkaisten alueen arvonnousua sekä yhteistyötä työstettiin muun muassa oman kaupunginosaviikon, julkisten Puutorin kehittämiskeskustelujen sekä Aninkaisten koulutalon ja Konserttitalon sekä Maakunta-arkiston avoimien ovien -tilaisuuksien muodossa.
Keväällä 2016 kaupunginosapäivää vietettiin Maakunta-arkiston avoimien ovien muodossa. Arkistokierrosten välissä keskusteltiin alueen kehittämisnäkymistä kaupunkikehitysjohtaja Timo Hintsasen esityksen pohjalta. Heinäkuussa Puutori Blues Aninkaisten kaupunginosaviikon ydinohjelmaa. Parkin kentällä maan menestyksekkäin Lacrosseseura Turku Titans esitteli toimintaansa. Syksyllä, Turun palon päivän aattona Göteborgin kaupungin lahjoituksena valmistunut Konserttitalo ja ammatti-instituutin Aninkaisten koulutalo esittäytyivät avoimien ovien sekä värikästä aluehistoriaansa luotaavan keskustelutilaisuuden muodossa. Keskustelemassa mm. 1827 -historiallisen romaanin kirjoittanut dramaturgi-kirjailija Mike Pohjola.
Sittemmin on ollut hiljaisempaa. On kuitenkin rohkaisevaa, että Booktorin ja Puutori Bluesin pitkän linjan toimijat lähtivät tänäkin kesänä jatkamaan Selinheimojen käynnistämää kaupunkikulttuurityötä.
Nykypäivänä täydennysrakentaminen, muuttoliikkeet ja muut suuret yhteiskunnalliset muutokset muokkaavat voimakkaasti kaupunkikuvaa kasvavissa kaupungeissa. Turussakin asumista tiivistetään ydinkeskustassa ja myös Puutorin ympäristö sekä laajempi Aninkaisten alue ovat merkittävien kaupunkikehityshankkeiden kohteena. Kunnianhimoinen elämys- ja viihdekeskus, linja-auto- ja rautatieasemat yhdistävä matkakeskus, TFO:n käytössä liian pieneksi jääneen Konserttisalin korvaamaan kaavailtu musiikkitalo ja Parkin kentän tunteita herättävä täydennysrakennushanke vaikuttavat kaikki merkittävästi Aninkaisten alueen asumisen arkeen sekä asukkaiden, yrittäjien ja muiden toimijoiden tulevaisuuden elinolosuhteisiin.
Ratapihan elämyskeskus, Logomon silta, matkakeskushanke ja Parkin kentän täydennysrakentaminen liittävät vielä 40-luvulla Pohjolan takamaaksi kutsutut alueet osaksi ruutukaava-aluetta. Kaavaillut muutokset muokkaavat dramaattisesti myös Aninkaisten ympäristöä, joten esimerkiksi Parkin kentän täydennysrakentamishanke on herättänyt kaupunkilaisissa voimakasta vastustusta mm. nettiadressin muodossa.
Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla sekä monissa muissa kasvavissa kulttuurikaupungeissa kaupunkien isät ja äidit ovat jo pitempään ymmärtäneet asukkaiden, yritysten sekä muiden paikallistoimijoiden panoksen ja asiantuntemuksen yhä vaativammaksi muuttuvassa kaupunkikehitystyössä[i].
Leikkimielistä jalkapalloturnausta Kööpenhaminan Raatihuoneentorilla, mailapelejä Helsingin Narinkatorilla sekä rusettiluistelua Rautatientorilla.
Puutori ympäristöineen huokuu historiaa ja alueella toimii maakunnan johtavia yrityksiä sekä kulttuuri-, liikunta- ja koulutusalan toimijoita, jotka yhdessä asukkaiden ja paikallisjärjestöjen kanssa jakavat kiinnostuksen Aninkaisten alueen elinvoimaisuuteen, viihtyvyyteen ja vetovoimaisuuteen. Booktori ja musiikkitapahtumat ovat erinomainen pohja Puutorin elävöittämiselle, mutta ehkä torialueen käyttöä voitaisiin laajentaa ja ympäristöä ehostaa mahdollistamaan mm. liikuntatapahtumien, lapsiperheiden ohjelman tai muiden tähän asti kokeilematta jääneiden kaupunkikulttuurihäppeninkien tapahtumapaikkana?
Maailmalla ja muualla Suomessa viime vuosina voimakkaasti kasvanut kaupunkien vuorovaikutus asukkaiden ja järjestöjen kanssa sekä aktiviinen osallisuustoiminta eivät valitettavasti ole vielä saanut merkittävää jalansijaa Aurajoen rannoilla[ii]. Voisiko monenlaisten aktiivisten paikallistoimijoiden Puutori ympäristöineen olla turkulaisen osallistuvan budjetoinnin ja vuorovaikutteisen kaupunkisuunnittelun ensi askel?
[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2019/01/07/suomalaiskaupungit-budjetoivat-rahaa-asukasosallisuuteen-heraako-turku/
[ii] https://suburbanturku.wordpress.com/2019/05/17/kaupunkikehittaminen-jakaa-mielipiteita-turussa-ja-maailmalla/
