Kategoria: rasismi

Joukkueurheilu – #MeToo

Päävalmentaja on vapautettu sopimuksestaan välittömästi1. Seurajohtaja piinasi naisia vuosikausia2. SM-liigan pomo puhuu raiskauskohuista3. Huoli jääkiekon tulevaisuudesta ja toimintakulttuurista ajoi Erkka Westerlundin jääkiekkoliiton puheenjohtajakilpaan4.

Me too -liikkeen juuret ulottuvat vuoteen 2006, jolloin nuorisojärjestö Just Be Inc.:n perustaja Tarana Burke käynnisti seksuaalista häirintää vastustavan kampanjan. Ruohonjuuritason liikkeen tavoitteena oli tavoittaa seksuaalisen hyväksikäytön uhreja vähäosaisissa yhteisöissä5.

Runsas vuosikymmen myöhemmin liikkeestä kehittyi näyttelijä Alyssa Milanon twiittauksen kautta seksuaalista ahdistelua vastustava globaali kampanja.

Elokuva- ja viihdemaailman epäkohdista ja ahdistelusta huomio on sittemmin kiinnittynyt myös häiritsevään käytökseen mm. opiskelu- ja korkeakoulumaailmassa, uskonnollisissa yhteisöissä sekä talouden, hallinnon ja politiikan piirissä.

Urheilu ei tietenkään ole häirinnästä vapaa osa yhteiskuntaa. Maailmanlaajuisesti ehkä tunnetuin tapaus on ollut Yhdysvaltojen voimistelumaajoukkueen lääkäri Larry Nassarin vuosikymmeniä kestänyt seksuaalinen väkivalta lapsia ja nuoria naisvoimistelijoita kohtaan. Uhrien joukossa on ollut mm. kaikkien aikojen menestynein telinevoimistelija Simone Biles.

”Huippu-urheilijat ovat nykypäivänä merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia, joiden mainetekoja, mutta myös pelikenttien ulkopuolista käytöstä ja puheita tarkkaillaan paparazzi-armeijojen kameroilla sekä miljoonien some-seuraajien ehtymättömällä mielenkiinnolla.”

Joukkue- ja palloilulajien viime aikojen kiistatta näkyvintä Me too -keskustelua on käyty Espanjan naisten maailmanmestarijoukkueen ympärillä. Jo syksyllä 2022 15 maajoukkueen pelaajaa ilmoitti, etteivät pelaa enää maajoukkueessa, ellei päävalmentaja Jorge Vilda saa potkuja.

Suureksi yllätykseksi Espanja voitti elokuussa 2023 maailmanmestaruuden Vildan johdolla. Ns. Rubiales skandaali vei kuitenkin huomion mestaruusjuhlinnalta. Espanjan jalkapalloliiton puheenjohtaja Luis Rubiales suuteli maajoukkueen kapteeni Jennifer Hermosoa suulle MM-loppuottelun jälkeen. Rubiales vähätteli tapahtunutta, mutta kohu jatkui päiväkausia kunnes Hermoso ilmoitti tehneensä rikosilmoituksen ja myös UEFA:n varapuheenjohtajana toiminut jalkapallovaikuttaja kertoi eroavansa puheenjohtajan tehtävistä.

Huippu-urheilijat ovat nykypäivänä merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia, joiden mainetekoja, mutta myös pelikenttien ulkopuolista käytöstä ja puheita tarkkaillaan paparazzi-armeijojen kameroilla sekä miljoonien some-seuraajien ehtymättömällä mielenkiinnolla.

Samaan aikaan kun kunnianhimoiset Insta-ajan influensserit liimautuvat nousevien urheilutähtien läheisyyteen, nuori urheilija joutuu käsittelemään tätä kuuluisuuden ja menestyksen kääntöpuolta usein ilman tarvittavaa tukea tai elämänkokemusta.

”Samaan aikaan kun kunnianhimoiset Insta-ajan influensserit liimautuvat nousevien urheilutähtien läheisyyteen, nuori urheilija joutuu käsittelemään tätä kuuluisuuden ja menestyksen kääntöpuolta usein ilman tarvittavaa tukea tai elämänkokemusta.”

Omat haasteensa kohtaavat myös varttuneemmat valmentajat ja urheilujohtajat. Letkautukset ”pukukoppipuheista” tai urheilumaailman erivapauksista eivät enää kestä päivänvaloa ja joukkueurheilussa on otettava vakavasti vaatimukset yhteiskuntavastuullisuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta.

Monessa urheiluyhteisössä puhutaan juhlapuheissa kauniisti yhteiskuntavastuusta, mutta tekoja tarvitaan myös käytännön tasolla. Yhteisön jäseniä on kuunneltava ja epäkohtiin on puututtava. Viipymättä ja avoimesti. Selittely tai vastuunpakoilu ei enää riitä.

”Omat haasteensa kohtaavat myös varttuneemmat valmentajat ja urheilujohtajat. Letkautukset ”pukukoppipuheista” tai urheilumaailman erivapauksista eivät enää kestä päivänvaloa ja joukkueurheilussa on otettava vakavasti vaatimukset yhteiskuntavastuullisuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta.”

Tänään 10.11. suomalaiset seuraavat presidentti Martti Ahtisaaren valtiollisia hautajaisia. Nobelin rauhanpalkinnolla palkitun valtiomiehen ja rauhanvälittäjän siunannut emerituspiispa Eero Huovinen on kuvaillut maamme kymmenettä presidenttiä sanoin suoruus, avoimuus ja läpinäkyvyys.

Ja omassa puheessaan Helsingin tuomiokirkossa presidentti Sauli Niinistö kuvaili Martti Ahtisaarta matalien hierarkioiden mieheksi.

Ehkäpä Martti Ahtisaaren perintöä ja ominaisuuksia voidaan hyödyntää, jotta suomalaiselle yhteiskunnalle mittaamattoman arvokas joukkueurheilu ja seuratoiminta olisivat entistäkin oikeudenmukaisempaa ja tasa-arvoista. Tai nykypäivän kielellä ilmaisten, inklusiivista.

  1.  Inter antoi potkut päävalmentaja Jarkko Wissille maanantaina, Turun Sanomat, 7.11.23 ↩︎
  2. https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009980354.html Viestit kertovat: vaasalainen seurajohtaja piinasi naisia vuosikausia, Helsingin Sanomat, 10.11.23
     ↩︎
  3. https://www.iltalehti.fi/smliiga/a/289ac42d-7514-4fd5-a1fe-ea87df3653e8 Nyt SM-liigan pomo puhuu raiskauskohuista, Iltalehti, 20.10.23 ↩︎
  4. https://yle.fi/a/74-20057679 “Meidän kansakunta ei voi hyvin tällä hetkellä” – Erkka Westerlund lähtee Jääkiekkoliiton puheenjohtajakilpaan, Yle, 30.10.23 ↩︎
  5. https://www.huffpost.com/entry/the-me-too-campaign-was-created-by-a-black-woman-10-years-ago_n_59e61a7fe4b02a215b336fee ↩︎

Mustavalkoinen juhlavuoden krapula vai arvomaailman vinouma?

TPS on turkulainen instituutio. Juhlavuoden kruunuksi kaavailtu FC TPS:n nousu liigaan kariutui kuitenkin syksyllä Lahden karsintatappioon, eikä talven kiekkokausikaan tuonut jatkoa HC TPS:n kahdelle perättäiselle liigahopealle. Kiekko-Tepsin taival taittui säälipleijareissa ja jälkipeleissä huomio on kiinnittynyt lupaavien turkulaispelaajien joukkopakoon.

Ja kaupunkisuunnittelun kulisseissa käydään elämysmaailman kabinettipeliä, joka sekin nostaa, jollei nyt suoralta kädeltä eriarvoisuutta, niin ainakin kulmakarvoja laajemman turkulaisen liikuntaväen piirissä[i]. Kaupunki ei vahvasta brändäämisestä huolimatta ole ehkä sittenkään täysin mustavalkoinen.

Kriittinen kirjoittaminen omasta kasvattajaseurasta ei ole mieltä ylentävää, etenkin kun omassa kaveripiirissä kymmeniä seuralojaaleja tepsiläisiä sekä lapsuusajan esikuvia ja omat muistot seurasta lämpimiä.

”Kriittinen kirjoittaminen omasta kasvattajaseurasta ei ole mieltä ylentävää, etenkin kun omassa kaveripiirissä kymmeniä seuralojaaleja tepsiläisiä sekä lapsuusajan esikuvia ja omat muistot seurasta lämpimiä. Mutta kun kentänlaitakritiikin lisäksi huolestuttavaa uutisointia kuulee toistuvasti ja lähestulkoon säännöllisesti, on otettava kantaa hiljaisen hyväksymisen sijasta.”



Mutta kun kentänlaitakritiikin lisäksi huolestuttavaa uutisointia kuulee toistuvasti ja lähestulkoon säännöllisesti, on otettava kantaa hiljaisen hyväksymisen sijasta.

Viikonloppuna valtakunnallisen uutiskynnyksen ylitti jääkiekon junioripeli Impivaarassa. Turun Palloseuran ja Helsingin Jokerien alle 16-vuotiaiden poikien jääkiekkopelissä joukko katsojia sai rauhassa terrorisoida huudoillaan helsinkiläisjoukkueen pelaajia.[ii]

Ylen toimittaja oli saanut lauantaina pelatusta ottelusta erään kiekkovanhemman lähettämän videopätkän, joka oli kuvattu kyseisessä pelissä Turun Impivaaran hallin katsomossa.

Radion Urheiluhullut -ohjelmasta tuttu toimittaja Jussi Paasi ei uskonut korviaan.

”On käsittämätöntä, järkyttävää ja lohduttoman surullista, että aikuiset päättivät sulkea korvansa ja antaa lasten kiusaamisen jatkua tuntien ajan. Henkinen väkivalta sai rehottaa vapaasti.
Peli olisi pitänyt keskeyttää välittömästi, kun ensimmäiset herjaukset kajahtivat ilmoille. Sen olisivat voineet tehdä tuomarit tai joukkueiden valmentajat.”

Putinin huorat! Putinin huorat!

Ja päälle vielä pahempaa törkyä ja henkilökohtaisia herjauksia suunnattuna alaikäisille. Eikä kukaan puuttunut asiaan. – Alatyylinen parjaus kaikui niin kovaa, ettei kukaan hallissa voinut olla sitä kuulematta. Törkyily sai silti jatkua koko pelin ajan.

”On käsittämätöntä, järkyttävää ja lohduttoman surullista, että aikuiset päättivät sulkea korvansa ja antaa lasten kiusaamisen jatkua tuntien ajan. Henkinen väkivalta sai rehottaa vapaasti.

Peli olisi pitänyt keskeyttää välittömästi, kun ensimmäiset herjaukset kajahtivat ilmoille. Sen olisivat voineet tehdä tuomarit tai joukkueiden valmentajat. Näin toimi hiljattain Lahden Pelicansin juniorivalmentaja, kun hänen joukkueensa pelaajaa solvattiin kaukalossa.”


Toimittaja Paasi kysyy, pelkäsivätkö TPS:n ja Jokerien valmentajat Jääkiekkoliiton sanktioita? Kirjoittaja viitaa loppuvuoden häiriötapahtumaan, jossa Lahden Pelicansin luokanopettajataustainen valmentaja sai sakot ja toimitsijakiellon, kun hän puuttui rasismiin[iii].

Kiusaaminen ja häiriökäyttäytyminen ei tietenkään ole yksin jääkiekon tai turkulaisen palloseuran ongelma.

Olen itse joutunut jalkapallossa puuttumaan omien pelaajien epäasialliseen ja kerran myös rasistiseen käyttäytymiseen.

”Nykypäivän urheilussa puhutaan paljon arvoista ja yhteiskuntavastuusta. Jos yhteiskunnallista vastuullisuutta aktiivisesti mainostetaan ja brändätään, seurojen, joukkueiden ja lajijohtajien tulee viipymättä puuttua toimintansa piirissä tapahtuviin rikkomuksiin ja epäkohtiin.”



Nykypäivän urheilussa puhutaan paljon arvoista ja yhteiskuntavastuusta. Jos yhteiskunnallista vastuullisuutta aktiivisesti mainostetaan ja brändätään, seurojen, joukkueiden ja lajijohtajien tulee viipymättä puuttua toimintansa piirissä tapahtuviin rikkomuksiin ja epäkohtiin.

Jollei näin toimita, on turha valittaa mahdollisesti kaventuneita julkisia tukia tai kuntien nihkeyttä liikuntainvestointeihin. Puhumattakaan pelaajien perheiden kasvavasta tyytymättömyydestä. Lasten ja nuorten harrastustoiminnan tulee olla kustannuksiltaan kohtuullista, arvoiltaan oikeudenmukaista ja harrastajia sosiaalisesti yhdistävää. Ei elitististä, eriarvoistavaa, saati vastakkainasettelua ja vihamielisyyttä lietsovaa.

Lasten ja nuorten huolestuttavasti yleistynyt liikkumattomuus sekä harrastuskustannusten jatkuva kohoaminen muodostavat vakavan kansanterveydellisen ja yhteiskunnallisen eriarvoistumisen uhan. Drop outilla ja pettymyksiin johtaneilla harrastuskokemuksilla on mitä suurimmalla todennäköisyydellä yhteys myös nuorten syrjäytymiseen ja lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin. Liikuntatoimijat ja päättäjät ovat paljon vartijoina.

Seuratoiminta on nuorisotyötä, johon kuuluu keskeisesti keskinäinen kunnioitus.

100-vuotiaalla Turun Palloseuralla on poikkeukselliset edellytykset olla vastuullisen seuratyön suunnannäyttäjä. Jalkapallon ja jääkiekon häikäisevä historia, katkeamaton ketju mustavalkoisia maajoukkuepelaajia ja menestyksekäs lajivalikoiman laajennus salibandyyn, missä niin TPS-naiset kuin miehet pelaavat paraikaa mitaleista ja jopa Suomen mestaruudesta.

”Seuratoiminta on nuorisotyötä, johon kuuluu keskeisesti keskinäinen kunnioitus.
Lasten ja nuorten harrastustoiminnan tulee olla kustannuksiltaan kohtuullista, arvoiltaan oikeudenmukaista ja harrastajia sosiaalisesti yhdistävää. Ei elitististä, eriarvoistavaa, saati vastakkainasettelua ja vihamielisyyttä lietsovaa.”

Ja vaikka valtalajeissa on ollut viime aikoina vaikeaa, Palloseuralla on yhä esimerkillisiä esikuvia nuorille harrastajille. Huuhkajien korvaamaton kapteeni, Runosmäen liimanäppi Lukas Hradecky tunnustaa yhä tunnesidettään Tepsiin, Nousiaisista TPS:n kautta NHL-mestariksi kohonnut Mikko Rantanen on urheilullisuuden ilmentymä ja FC TPS:n paluumuuttajat Kappe Hämäläinen sekä Riku Riski ovat mitä uskottavimmat kasvot yhteiskuntavastuulliseen seuratoimintaan.

”Palloseuralla on yhä esimerkillisiä esikuvia nuorille harrastajille. Huuhkajien korvaamaton kapteeni, Runosmäen liimanäppi Lukas Hradecky tunnustaa yhä tunnesidettään Tepsiin, Nousiaisista TPS:n kautta NHL-mestariksi kohonnut Mikko Rantanen on urheilullisuuden ilmentymä ja FC TPS:n paluumuuttajat Kappe Hämäläinen sekä Riku Riski ovat mitä uskottavimmat kasvot yhteiskuntavastuulliseen seuratoimintaan.”

Arvon tepsiläiset, päivitetään Palloseura sellaiseen tilaan, että turkulaiset voivat jälleen olla seurasta ylpeitä ja kilpailijat suhtautuvat satavuotiaaseen urheiluinstituutioon ansaitsemallaan kunnioituksella! 

[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2022/04/04/karkihankkeiden-kabinettimonopolipeli-kaynnissa-korvaako-yksityinen-artukainen-impivaaran-kunnalliset-liikuntapaikat/

[ii] https://yle.fi/a/74-20024268 Kommentti: Alaikäisten jääkiekkoilijoiden törkeä solvaaminen jatkui tuntikausia – miksi kukaan ei puuttunut henkiseen väkivaltaan?, 26.3.23

[iii] https://areena.yle.fi/podcastit/1-63792477 Juniorivalmentaja puuttui rasismiin – seuraukset pöyristyttävät, 5.12.22

Seurapaitapäivä – aika julistaa ilosanomaa vai tarttua seuratyön ongelmiin ja uudistustarpeisiin?

Kaksi päivää sitten vietettiin Valmentajan päivää ja tänään on vuorossa Seurapaitapäivä.

Sekä valmentajat että seurat ansaitsevat oman päivänsä, mutta molemmat yhteiskunnalliset toimijat elävät suurta murrosta, joten ehkä teemapäivinä voitaisiin hashtag-vyörytyksen sijasta, tai lisäksi pysähtyä pohtimaan mihin seuratoiminta on menossa ja miten sitä voitaisiin kehittää.

Samassa some-hengessä näytetään rasismille punaista korttia lyhytkestoisin kampanjoin ja vietetään pride-viikkoa, mutta näistä tempauksista huolimatta eriarvoisuus ja yhteiskunnallinen polarisaatio jatkavat yhä suurempina ongelmina. Viimeksi eilen, Huuhkajien Kansojen Liigan ottelussa Montenegroa vastaan Glen Kamaran epäillään joutuneen rasistisen käytöksen kohteeksi[i].

Ja jos Suomen A-maajoukkueen avainpelaaja ja Glasgow Rangersin arvostettu keskikentän uurastaja kohtaa toistuvasti rasistista kohtelua, voimme vain arvailla, millaista valtaväestöstä poikkeavan lapsen tai nuoren kohtelu saattaa olla urheiluseuran ruohonjuuritasolla.

Suomalaisilla urheiluseuroilla ja muilla kansalaisjärjestöillä on kunniakkaat perinteet, ja ne ovat olleet merkittävässä roolissa kansakunnan yhtenäisyyden edistämisessä etenkin itsenäisyyden ajan alkuaikoina ja sotien jälkeisessä jälleenrakennustyössä. Ja vuosikymmeniä kestänyt ideologinen taistelu Suomen Työväen Urheiluliiton (TUL) ja Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) päättyi tai paremminkin lieventyi ja hämärtyi kun liitot vuonna 1994 sopivat maamme yleisurheilun yhdistämisestä.

Mutta tänä päivänä suomalaista urheilua ja järjestötoimintaa sekä yhteiskuntaa laajemminkin varjostavat erilaiset haasteet ja ongelmat. Lisääntynyt lasten ja nuorten liikkumattomuus, harrastustoiminnan kohoavat kustannukset, yksinäisyys ja syrjäytyminen, mielenterveysongelmat, maahanmuuttajataustaisen väestön kotouttaminen, alueellinen ja väestöllinen eriarvoistuminen muodostavat yhdessä huolestuttavan uhkakuvan, jonka masentavia seurauksia voimme seurata median välityksellä maailman metropoleista ja yhä useammin jopa omassa kotiympäristössämme.

”Urheiluseuratoiminnan suurin vahvuus on yhteisöllisyyden voima. On jälleen aika kaivaa kaapeista seurapaidat, -pipot ja muut seuravärein varustetut kamppeet! Tiistaina 27.9. juhlitaan seurapaitapäivää, ja me kutsumme teidät kaikki mukaan näyttämään seurarakkauttanne.”

Olympiakomitea

Olympiakomitean kehotus on luonnollisesti hyvää tarkoittava, mutta urheiluväeltä on varmasti lupa odottaa enemmän. Yhä useammat urheiluseurat viestivät verkkosivuillaan sekä juhlapuheissaan arvoista ja yhteiskuntavastuusta. Tästä huolimatta harrastamisen kustannukset jatkavat nousuaan, matkustaminen sekä brändätyt seura-asut lisääntyvät ja perinteisesti matalan aloittamiskynnyksen lajeissa kerätään olosuhdemaksuja, jotka rajaavat yhä useamman seuratoiminnan ulkopuolelle.

Kun koronapandemia ehti kurittaa kansoja globaalisti kolmatta vuotta ja tänä vuonna maailmanlaajuisena huolena on Venäjän hyökkäys Ukrainaan, on päivänselvää, että kansalaiset – erityisesti lapset ja nuoret – tarvitsevat yhdessäoloa ja myönteisiä arjen kokemuksia.

Nykypäivän monimutkaisissa yhteiskunnallisissa haasteissa ja suoranaisissa ongelmissa urheiluseuroilla on tärkeä tehtävä ja suuri mahdollisuus tuottaa hyvinvointia. Mutta jotta kaikki pääsisivät tasapuolisesti osallisiksi tästä urheilun riemusta ja yhteisöllisyydestä, urheiluseurojen pitää kyetä kuuntelemaan harrastajiaan, jakamaan tehtäviä sekä tekemään yhteistyötä. Unohtamatta tarvetta uudistaa rakenteita ja toimintatapoja.

Seurapaitapäivä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden esittää uusia ideoita sekä kertoa, millainen sinun seurasi on ja miksi sinun yhteisössäsi kannattaa harrastaa.


[i] https://yle.fi/urheilu/3-12639506 Rasismiepäily Huuhkajien ottelussa: Uefa tutkii Glen Kamaraan kohdistunutta rasistista käytöstä, 27.9.22

Vastakkainasettelu ei vähennä rasismia: tapaus Ebrahimi vs Valtaoja

Viikonloppuna käytiin Ylen ajankohtaisohjelmassa keskustelu, joka jatkui poikkeuksellisen polarisoituneena sosiaalisessa mediassa. Toimittaja Marja Sannikan vetämässä ohjelmassa avaruustieteilijä Esko Valtaoja ja toimittaja Renaz Ebrahimi keskustelivat rasismista ja ns. cancel-kulttuurista.

Avoimuus ja sivistynyt keskustelu ovat keinoja vähentää yhteiskunnallisia epäkohtia, mutta tänä päivänä perinteinen media, jopa Yleisradio hakee ajoittain näkyvyyttä kyseenalaisin, vastakkainasettelua synnyttävin keinoin.

Toimittaja Sannikalla näyttäisi olevan Ylellä provokatiivisen journalistin rooli. Hieman samanlainen kuin Iltalehteen siirtyneellä Susanne Päivärinnalla sekä samaan mediataloon kolumnistiksi päätyneellä kolmannella ärhäkällä naistoimittajalla, Sanna Ukkolalla[i].

Koska itse uskon ongelmien ratkaisussa enemmän vastapuolen kunnioittamiseen sekä näkemysten asteittaiseen lähentymiseen kuin aggressiiviseen provosoimiseen, toivoisin keskustelua johtavalta medialta, etenkin valtio-omisteiselta Yleltä, analyyttisempaa ja sivistyneempään mielipiteenvaihtoon johtavaa keskustelun moderointia.

Vai oliko laajaa julkisuutta saaneen keskustelun tarkoitus synnyttää somekohua, ruokkia klikkiotsikointia ja lisätä vastakkainasettelua?

Näin joka tapauksessa näyttää käyneen. Laajasti arvostettu 70-vuotias emeritus tähtitieteen professori on nostettu samanaikaisesti niin suvaitsevaisuuden kuin valkoihoista eliittiä ja vanhoillisuutta edustavaksi kansalliseksi keulakuvaksi.

Ja toiselle puolelle toimittaja Sannikka toi nuoren naistoimittajan, jonka johtoajatuksena tuntui olevan vahva vastakkainasettelu ja olemassa olevien valtarakenteiden romuttaminen.

Kun Valtaoja kokee cancel-kulttuurin kyttäyksenä, toimittaja Renaz Ebrahimi näkee asian toisin. Hänen mielestään kyse ei ole kyttäämisestä, vaan ihminen leimautuu pahaksi tai joksikin muuksi ainoastaan siinä tapauksessa, jos hän ei ota vastuuta sanomisistaan tai tekemisistään[ii].

”Vihdoin myös vähemmistöillä on mahdollisuus puhua sekä ottaa tilaa mediasta ja sosiaalisen median kautta. Niitä vääryyksiä, joita on monta sataa vuotta hyväksytty ja pidetty normina, nostetaan nyt tapetille.”

Ebrahimin mielestä usein on kyse siitä, että etuoikeutetut ihmiset tuntevat olonsa epämukavaksi, kun vääryyksistä puhutaan.

– Koen, että me teemme tällä hetkellä oikein. Meidän pitää olla herkillä ja meillä kaikilla pitää olla vähän epämukavaa, jotta me pääsemme oikeasti siihen tasa-arvoiseen maailmaan.

Huonompiosaisten aseman parantaminen ja tasa-arvon tavoittelu ovat luonnollisesti kunnioitettavia päämääriä, mutta onko maailman mustavalkaiseminen ja esimerkiksi Maustetyttöjen demonisointi sekä sudanilaislapsiin viittaavan sanavalinnan julkinen tuomitseminen polarisaatiota hillitsevää aktivismia?[iii]


Itse olen yksinkertaisen optimistinen, tai optimistisen yksinkertainen ihminen alati monimutkaistuvassa maailmassa. En usko sensuurin, aggressiivisen ulos sulkemisen – ns. cancel-kulttuurin – olevan ratkaisu yhä kompleksisemmaksi muuttuvassa maailmassamme.

Sen sijaan uskon erilaisten, toisiaan kunnioittavien, yhteistä hyvää ajavien ihmisten rakentavaan kritiikkiin sekä vaihtoehtoja hakevaan vuoropuheluun ja tätä kautta yhdessä haettaviin yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Uudistuksia tarvitaan ja niiden toteuttamiseen tarvitaan eri vähemmistöjen edustajia, mutta myös mittavaa elämänkokemusta ja tieteen tuntemusta tuovia setä- tai täti-ihmisiä. Yhteistyökykyisiä ja uudistushenkisiä kansalaisia kaikilta yhteiskunnan alueilta.

Uskon myös, että erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien myötä asuinpaikkaansa vaihtamaan joutuva maahanmuuttajataustainen väestö voi kotoutua etenkin lasten ja nuorten harrastustoiminnan, muun muassa koko perhettä liikuttavan kuningaslajin kautta. 

[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2021/07/18/iltapaivalehtikolumnisti-kirjoittaa-vihaavansa-jalkapalloa-onko-meilla-tana-paivana-varaa-vihamielisyytta-lietsoviin-mediavaikuttajiin/

[ii] https://yle.fi/uutiset/3-12195118 Esko Valtaoja ja Renaz Ebrahimi ottivat rajusti yhteen nykyaktivismista Sannikka-ohjelmassa perjantaina, 19.11.21

[iii] https://yle.fi/uutiset/3-11114400 Maustetytöt kohun keskelle nostanut Emma-raadin jäsen: “Valkoisen musiikkitoimittajan voi olla vaikeaa tajuta, miltä tuntuu, kun n-sanan käyttäminen ei ole kunnon anteeksipyynnön arvoista”, 12.12.19