Aluejoukkueet, tyttöfutis ja olosuhteet prioriteettilistan kärjessä
Turkulainen juniorijalkapalloilun instituutio, Turun Nappulaliiga, siirtyi syksyn alussa uuteen aikaan kun Hanna Salama aloitti maakunnan suurimman jalkapalloseuran toiminnanjohtajan tehtävissä.
Pitkään Familonilla eri tehtävissä toimineen Salaman ja Nappulaliigan tiet yhtyivät asteittain korona-aikana, jolloin Raisio Futis toteutti Vaisaaren koulun naapurissa oman hallihankkeensa ja Turussa kenttävuorojen vajeesta kärsinyt Turun Nappulaliiga korvasi käytöstä poistuneen Poropuiston menetettyjä hallivuoroja Raision uudesta hallista. Hanna Salama oli tänä päivänä LähiTapiola Areenana tunnetun Raision Palloiluhalli Oy:n ensimmäinen toiminnanjohtaja.
RaiFussa pitkän toimihenkilökokemuksen omaava Salama näkee seuratoiminnassa tärkeänä, että valmennuksella on riittävät resurssit, hyvät olosuhteet harjoitella monipuolisesti ja joukkueista kyetään luomaan yhteenliimattu yhteisö. Yksittäisen joukkueen toiminnassa on tärkeää turvata arjen toimintaan riittävä määrä aikuisia, muistuttaa Salama.
”Uusi toiminnanjohtaja nostaa Nappulaliigan keskeiseksi vahvuudeksi aluejoukkuetoiminnan.”
Sairashuoneenkadun toimitiloissa uusi toiminnanjohtaja nostaa Nappulaliigan keskeiseksi vahvuudeksi aluejoukkuetoiminnan. Jo vuosikymmeniä käytössä ollut seuraslogan “jalkapalloa lähellä kotiovea” on tänä päivänäkin ajankohtainen kun kaupungit pyrkivät panostamaan lähiliikuntaan sekä hillitsemään paikoin ruuhkiksi yltyneitä lapsien harrastuskuljetuksia. Jalan tai pyörällä harrastuksiin liikkuminen on sekä hyötyliikuntaa että ekologista.
”Salama näkee panostuksen tyttöjen jalkapalloon yhtenä seuran tulevaisuuden painopisteenä.”
Ja kun taustalla on 12 vuoden henkilökohtainen kokemus nimenomaan tyttöjoukkueen joukkueenjohtajan tehtävistä, on luonnollista, että Salama näkee panostuksen tyttöjen jalkapalloon yhtenä seuran tulevaisuuden painopisteenä. Panostus tyttöihin näkyi jo toiminnanjohtajan ensimmäisinä työpäivinä, kun Nappulaliiga järjesti 8.9. omalla Terveystalo Areenallaan tyttöfutispäivän, jossa vieraileva Helmarien päävalmentaja, niin ikään raisiolaistaustainen Marko Saloranta sai jakaa neuvoja ja kannustusta peräti 300 jalkapalloharrastusta harkitsevalle tytölle1.
Helmarien päävalmentaja Marko Saloranta vieraili vauhdittamassa Turun Nappulaliigan tyttöfutistoiminnan terävöittämistä.
TuNL:ssa visioidaankin vahvaa tyttöfutiksen ja aluetoiminnan yhteistoimintaa, jossa seuran kivijalka, aluejoukkuetoiminta valjastetaan terävöittämään turkulaisen juniorijalkapallon viime vuosien kiistatonta Akilleen kantapäätä, tyttöjen jalkapalloa.
Turkulaiset jalkapalloseurat eivät ole lainkaan edustettuna naisten ylimmällä sarjatasolla Kansallisessa liigassa, eikä lounaissuomalaisia seuroja löydy myöskään valtakunnallisesta, pääkaupunkiseutulaisten seurojen dominoivasta T18 SM-sarjasta. Ja maan harrastajamääriltään suurimmassa seurassa Tampereen Ilveksessä on enemmän tyttöpelaajia kuin Turun seudun seitsemässä suuressa seurassa yhteensä.
Nappulaliigalla on tällä hetkellä kolme juniorityttöjoukkuetta ja yksi naisjoukkue, mutta ensi vuoden tavoiteena on startata neljä uutta alueellista tyttöjoukkuetta, Salama enteilee ja muistuttaa tutkitusta tiedosta, kuinka jalkapallon aloittamista helpottaa merkittävästi harrastuksen löytyminen läheltä kotia.
Nappulaliigan harrastustoimintaan liittyy olennaisesti myös Turun jalkapallon olosuhdekehitys ja kysymys, kuinka elinkaarensa lopussa oleva Impivaaran alimittainen kaupungin jalkapallohalli korvataan. Turkufutista piinaava olosuhdeongelma on erityisen tuskallinen talvella, jolloin käytössä olevien neljän ja puolen kentän pitäisi palvella kaupungin 6000 rekisteröityä pelaajaa.
Turun muiden jalkapalloseurojen tapaan Nappulaliigassa ei olla järin innostuneita Turun kaupungin viime vuosina esittämästä ajatuksesta, jossa julkinen Impivaaran jalkapallohalli korvattaisiin yksityisrahoitteisella Artukaisiin rakennettavalla hallilla2. Myös jalkapallossa harrastuskustannukset ovat kohonneet ja seurakentällä pelätään vuoden vaihteessa voimaan tulevan Turun kaupungin liikuntauudistuksen vaikutuksia, kun kaupungin liikuntapaikat muuttuvat maksullisiksi myös lapsille.
”Nappulaliigan harrastustoimintaan liittyy olennaisesti myös Turun jalkapallon olosuhdekehitys ja kysymys, kuinka elinkaarensa lopussa oleva Impivaaran alimittainen kaupungin jalkapallohalli korvataan.”
Turun Nappulaliigan toiminnan kannalta seuran vahvojen Hepokullan, Pohjolan, Kärsämäen ja Runosmäen alueiden läheisyydessä sijaitseva Impivaaran liikuntakeskus olisi luonnollinen sijaintipaikka Turun jalkapalloväen kiireellisesti kaipaamalle uudelle täysimittaiselle jalkapallohallille.
”Seuran vahvojen Hepokullan, Pohjolan, Kärsämäen ja Runosmäen alueiden läheisyydessä sijaitseva Impivaaran liikuntakeskus olisi luonnollinen sijaintipaikka Turun jalkapalloväen kiireellisesti kaipaamalle uudelle täysimittaiselle jalkapallohallille.”
Uusi toiminnanjohtaja vihjaa lähestyvän juhlavuoden tarjoavan mahdollisuuksia seurabrändin kirkastukseen, mutta samalla Hanna Salama muistuttaa Nappulaliigan useiden sukupolvien jatkuvuudesta. – Yhteisöllisyys, vahva Me-henki ja Turun seurakentässä ainutlaatuinen aluetoiminta muodostavat voimavaran, jolla Nappulaliiga liikuttaa myös tulevaisuudessa menestyksekkäästi turkulaisia lapsia ja nuoria sekä edistää suomalaista jalkapallokulttuuria, toteaa Hanna Salama.
*Artikkelikuvassa Hanna Salama haastattelee 8.9.24 järjestetyssä tyttöfutistapahtumassa vierailleita TPS:n nuorten maajoukkuepelaajia Hikaru Viherlaaksoa ja Ilona Heinosta. Molemmat ovat TuNL-kasvatteja.
Kirjoitus on julkaistu Turun Seutusanomissa 25.9.24.
Kasvomaalausta ja kepparifutista, norsupalloa ja nuorten maajoukkuepelaajia, Helmarien päävalmentaja ja iloista jalkapalloväkeä monessa polvessa. Siitä on onnistunut Turun Nappulaliigan tyttöfutispäivä tehty.
Turkulaisella juniorijalkapallolla on kunniakkaat perinteet ja ensi vuonna 60 vuotta täyttävä Turun Nappulaliiga on tuottanut melkeinpä katkeamattomassa ketjussa maajoukkuepelaajia Huuhkajakapteeni Lukas Hradeckystä Susijengin koripallotaikuri Teemu Rannikkoon sekä lukemattomiin kiekkoleijoniin.
Mutta menestymiseen maailman suosituimmassa urheilulajissa ei riitä menneisyyden maineteot ja vanhojen muistelu. Haluttiin tai ei, kuningaslaji on tänä päivänä keskeinen osa globaalia viihdeteollisuutta ja tätä kautta myös suomalainen seura- ja junioritoiminta kohtaa ennennäkemätöntä kilpailua. Kun Suomella on suureen kansalliseen ylpeyteen oikeuttava menestyshistoria etenkin kestävyys- ja yksilöurheilussa, ja viime vuosikymmeninä jääkiekko kohonnut kansallispelin asemaan, on lähes kaikkialla muualla jalkapallo kiistaton ykköslaji sekä iso osa yhteiskunnan arkea ja kansalaiskeskustelua.
Globaalin kilpailun viime vuosien yksi näkyvimmistä ja yhteiskunnallisesti merkityksellisimmistä kehityksistä on kiistatta ollut jalkapallon suorastaan räjähdysmäinen suosion leviäminen naisten ja tyttöjen keskuudessa. ”Viime kesän naisten MM-kisat Australiassa ja Uudessa-Seelannissa olivat valtava menestys ja merkittävä aluevaltaus naisjalkapallolle. 24:stä 32:een joukkueeseen laajentunut turnaus houkutteli stadioneille keskimäärin 30 000 katsojaa, mikä tarkoitti lähes kahta miljoonaa kisakävijää. Ja FIFA:n arvio kahden miljardin maailmanlaajuisesta yleisöstä viestii naisjalkapalloilun rakettimaisesta noususta urheilu- ja viihdemaailman raskaaseen sarjaan.”1
New York Times / The Athletic uutisoi alkuvuodesta naisten ammattijalkapalloilun tuottavan tänä vuonna yli 500 miljoonaa euroa, ja suunta on ylöspäin.2 Naisjalkapallon suosion nousu on havaittu myös maailman jalkapallojättiläiden keskuudessa. Euroopan naisten sarjojen suurimpia tuottoja kokoavien seurojen Top15 on miehitetty Mestareiden Liigan ja suurimpien liigojen kestomenestyjistä ja maailman johtavista jalkapallon seurabrändeistä.
”FIFA:n arvio kahden miljardin maailmanlaajuisesta yleisöstä viestii naisjalkapalloilun rakettimaisesta noususta urheilu- ja viihdemaailman raskaaseen sarjaan”
The Athletic median selvitys naisten Super League joukkueiden arvosta3
Naisten jalkapallo nousussa myös Suomessa, mutta lisäpanostuksia tarvitaan!
Suomen naisten maajoukkue on yhä mukana jatkokarsinnoissa4 kamppailemassa pääsystä ensi kesän EM-kisoihin ja Helmarit vetivät karsintaotteluissa stadionit täyteen niin Helsingin (Suomi-Italia 2-1, 9.4.24, 5000 katsojaa), Tampereen (Suomi-Hollanti 1-1, 4.6.24, 7677 katsojaa) kuin Turun (Suomi-Norja 1-1, 12.7.24, 7345 katsojaa) kotiotteluissa. Yksilötasolla helmaripelaajat ovat viime aikoina liikkuneet huuhkajakollegoihin verrattuna kiistatta hohdokkaampien suurseurojen välillä. Laitapelaaja Emma Koivisto vaihtoi legendaarisen Liverpoolin punaisen paidan yhtä tunnettuun AC Milanin rossoneriin. Kokenut maalivahti Tinja-Riikka Korpela siirtyi AS Romasta Sveitsin Servetteen, toinen maalivahti Milla-Maj Majasaari Anderlechtista Englannin superliigan nousijajoukkue Crystal Palaceen ja Norjan Lilleströmissä pelannut keskikenttäpelaaja Oona Siren solmi äskettäin kahden vuoden sopimuksen toisen lontoolaisseuran West Hamin kanssa5.
Helmarien kokenut puolustaja Emma Koivisto siirtyi kesällä 2024 Liverpoolista AC Milaniin.
Vaikka niin poika- kuin tyttöpelaajien harrastajamääräkehitys on kääntynyt myönteiseksi harrastustoimintaa kurittaneista koronavuosista, tyttö- ja naispelaajien lukumäärällinen kasvu Suomessa ei ole naisfutiksen globaalista buumista huolimatta ollut viime vuosina yhtä vahvaa kuin poikapuolella. Kun poikapelaajien määrä on noussut viimeisinä kolmena vuonna keskimäärin 10 000:lla pelaajalla/vuosi, tyttö- ja naispelaajien lisäys on samalla aikajaksolla ollut huomattavasti hillitympää eli noin 1400+ pelaajaa vuosina 2021-23. Samalla tyttö/naispelaajien prosentuaalinen osuus on pudonnut 26,5%:sta 24,1%:iin.
”Tyttö- ja naispelaajien osuus on noin neljännes kaikista Palloliiton lisenssipelaajista, mutta pelaajamäärän kasvu on ollut viime vuosina huomattavasti hillitympää kuin pojissa”
Tyttö- ja naispelaajien osuus on noin neljännes kaikista Palloliiton lisenssipelaajista, mutta pelaajamäärän kasvu on ollut huomattavasti hillitympää kuin pojissa ja tyttöjen prosentuaalinen osuus pelaajien kokonaismäärästä on supistunut viime vuosina6
Turun Nappulaliigan tyttöfutistapahtumassa tarjoutui mahdollisuus tiedustella naisten maajoukkueen päävalmentaja Marko Salorannan arvioita suomalaisen tyttö/naisfutiksen seuratoiminnan tasosta, tavoitteena eräänlainen suomalaisten seurojen tyttöfutiksen Top10. Pitkän kokemuksen myös nuorisomaajoukkueiden valmentajana omaava Saloranta kuvaili tilannetta kriittisesti. Kolmen kärki löytyi nopeasti, mutta näissäkin kiistatta puutteita.
”HJK on ykkönen, kasvattaa omia ja houkuttelee ulkopuolelta. Honka on tehnyt hyvää työtä, vaikka naisten puolella taloudelliset resurssit niukat. Oulusta ONS ei tarjoa eheää putkea, eikä siten vielä esimerkkiseura, mutta tarjoaa hyviä väli-ikäluokkia, joista tulee pelaajia maajoukkueeseen.”
Kolmen kärjen takana ongelmat odotetusti kasvavat. Esimerkiksi 2010-luvulla Kansallisessa Liigassa erinomaisesti menestynyt PK-35 Vantaa on osannut hyödyntää Vantaan kaupungin olosuhdetukia, mutta seuralla ei ole junioritoimintaa. Kuopiossa rakennettu rakenteita, mutta Salorannan mukaan KuPSin pelaajamäärästä pitäisi saada enemmän irti.
Seinäjoella hajanaista toimintaa on saatu koottua yhteen, mutta parhaat pelaajat siirtyvät lukiovaiheessa Tampereelle. Eli Ilves kuuluu tähän kärjen takana olevaan ryhmään, mutta helmarivalmentajan mukaan siitäkin pelaajamäärästä pitäisi tulla enemmän pelaajia.
Ruotsinkielisellä rannikolla on Suomessa pitkät jalkapalloperinteet, mutta esimerkiksi viime vuosina Veikkausliigassa vahvasti esiintynyt Vaasa on tytöissä alisuorittaja. Ahvenanmaan ylpeys Åland United on ollut Kansallisen Liigan kestomenestyjä, mutta panostukset ovat vähentyneet. Hyvät harjoitusolosuhteet tarjoava Maarianhamina on silti hyvä vaihtoehto eteenpäin pyrkivälle nuorelle pelaajalla ja ruotsin kielellä toimimaan oppiminen on varmasti etu jos urakehitykseen osuu askel Ruotsiin tai muihin Pohjoismaihin. 2000-luvulla lahtelaistunut raisiolainen Saloranta jätti kohteliaasti rankkaamatta Turun seudun tyttöfutiksen tilan valtakunnallisessa vertailussa.
”HJK on ykkönen, kasvattaa omia ja houkuttelee ulkopuolelta. Honka on tehnyt hyvää työtä, vaikka naisten puolella taloudelliset resurssit niukat. Oulusta ONS ei tarjoa eheää putkea, eikä siten vielä esimerkkiseura, mutta tarjoaa hyviä väli-ikäluokkia, joista tulee pelaajia maajoukkueeseen.”
Turun seutu tyttöfutiksen takaa-ajossa takamatkalla
Kuten yleisemminkin suomalaisessa juniorijalkapallossa, myös tyttöfutiksessa pääkaupunkiseudun seurat ovat dominoivassa asemassa. Valtakunnallisessa T18-sarjassa SM-tason kymmenestä joukkueesta kuusi tulee Pk-seudulta, Oulun ONS edustaa pohjoista ja (Päijät)Häme-Pirkanmaan mainetta ylläpitävät HJS, FC Lahti YJ ja maan suurin seura Ilves.
Perinteiset jalkapallomaakunnat Varsinais-Suomi, Satakunta sekä Pohjanmaan jalkapallokeskukset Kokkola, Seinäjoki ja Vaasa loistavat poissaolollaan. Turun seudun tyttöfutiksen takamatkaa kiteyttää ehkä parhaiten tyttöpelaajien määrä suhteessa Tampereen Ilveksen harrastajamääriin. Kun Ilvekselle oli vuonna 2023 yhteensä 1542 rekisteröityä tyttöpelaajaa, yltävät Turun seudun seitsemän suurta seuraa (TuNL, KaaPo, TPS, RaiFu, Inter, LiePa, ÅIFK) yhdessä 1286 pelaajaan.
Kun Suomifutiksen kahden jättiläisen, Ilveksen (v. 2023 yhteensä 5498 pelaajaa, joista 1542 tyttöjä/naisia) ja HJK:n (yhteensä 3693 pelaajaa, joista 875 tyttöjö/naisia) tyttöpelaajien osuus (Ilves 28% ja HJK 24%) peilaa kansallista keskiarvoa (n. 24%), Turun seudun tyttöpelaajien osuuksissa on huomattavasti suurempaa hajontaa. Kaarinassa KaaPo on jo pitempään panostanut tyttöjen jalkapalloon, mikä näkyy tyttöjen yli 30 prosentin osuutena kaikista pelaajista. Turun länsipuolella Raisio Futis otti keväällä naisissa futsalin SM-pronssia ja tyttöpelaajien osuus seurassa on vielä pari prosenttia KaaPoa korkeampi. Naisten SM-tasolla seudun historialllisesti menestyneimmän seuran TPS:n viime vuosien tyttöpelaajien prosentuaalinen osuus on myös korkeampi kuin kansallinen keskiarvo, eli n. 34-35%. Liedon Pallossa luvut ovat samaa noin kolmanneksen tasoa.
Turun seudulla eniten kirittävää on kolmikolla Inter, TuNL ja ÅIFK. FC Inter on vasta aloittanut tyttötoiminnan ja tyttöjen osuus on kahtena viime vuonna ollut 9-12 prosentin luokkaa. Maakunnan suurin seura, Turun Nappulaliiga erottuu muista seuroista aluejoukkuetoiminnallaan, mutta tyttöjen 9-10 prosentin osuus on silti alhainen. ÅIFK:ssa tyttöjen osuus on viime vuosina vaihdellut 23 prosentista (2021) viime vuoden 11 prosenttiin.
Terveystalo Areenan tyttöjen futispäivä lähtölaukaus Turun Nappulaliigan tyttöfutispanostukseen
Omalla Terveystalo Areenallaan sunnuntaina 8.9. järjestämänsä tyttöjen futispäivä olikin Turun Nappulaliigan tärkeä panostus seuran tyttöjalkapalloon. Aurinkoinen, lähes helteinen syyssää houkutteli Peltolan pallokentälle noin 300 seuran ulkopuolista jalkapallon pelaamisesta kiinnostunutta tyttöä.
Muun muassa kasvomaalauksen ja kepparifutiksen lomassa nuoret tyttöfutarit kuulivat Suomen maajoukkueen päävalmentaja Marko Salorannan sekä nuorten maajoukkueeseen kuuluvien TuNL-kasvattien Hikaru Viherlaakson ja Ilona Heinosen treenivinkkejä
”Tapahtuman tavoitteena on luonnollisesti saada uusia tyttöpelaajia seuraan, mutta kentän laidalla keskusteltiin myös Turkufutiksen ikuisuusongelmasta – Turun pahasti puutteellisista talviharjoitteluoloista.”
Tyttöfutarien tukena myös miespuolista turkulaista futisosaamista monessa polvessa. Tepsin 1960-70-lukujen taitteen kultakauden liukas laitahyokkääjä Kari Kuisma kannusti pojantytärtään kuningaslajin pariin (vas.). Päävalmentaja Salorantaa kuulemassa TuNL-toimihenkilöistä mm. seurakoordinaattori Miika Weckman, johtokunnan varapuheenjohtaja Eemil Mäkelä ja starttivalmentaja Julius Karlsson.
Turun Nappulaliigassa toiminnanjohtajana syksyllä aloittanut Hanna Salama vastasi TuNL tyttöfutispäivän haastattelu- ja juontotehtävistä. Tänä päivänä Tepsiä edustavat nuorten maajoukkuepelaajat Hikaru Viherlaakso ja Ilona Heinonen saivat vastailla kiperiin kysymyksiin omista vahvuuksista ja tämän päivän pelaajien treenitarpeista.
Terveystalo Areenan tyttöfutistapahtumassa yhdistyi onnistuneella tavalla tekemisen meininki sekä peli-ilo ja koko perheen liikunnallinen yhdessäolo. Tapahtuman tavoitteena on luonnollisesti saada uusia tyttöpelaajia seuraan, mutta kentän laidalla keskusteltiin myös Turkufutiksen ikuisuusongelmasta – Turun pahasti puutteellisista talviharjoitteluoloista.
Kuin tilauksesta, naapuriseura Interin kehitysjohtaja Tuomas Välimäki muistutti tyttöfutistapahtumaa edeltävänä päivänä julkaistussa tilannekatsauksessaan Turkufutiksen talviharjoitteluolosuhteiden kiireellisistä kehittämistarpeista:
”Harjoitusolosuhteiden osalta olemme käyneet aktiivista dialogia muiden turkulaisseurojen, Palloliiton ja Turun kaupungin kanssa siitä, miten pystyisimme tarjoamaan kaikille halukkaille pelaajille kunnon olosuhteet myös talvikaudella. Turun jalkapalloseuroissa on 6000 lisenssipelaajaa ja talvikaudella käytössä on vain 4,5 kenttää näille pelaajille. Esittelimme tilannetta Turun poliittisille päättäjille ja virkamiesjohdolle kevään tapaamisissa. Keskustelu jatkuu nyt syksyllä, kun Palloliitto julkaisee valtakunnallisen olosuhdeselvityksen päätöksenteon tueksi. Kaupungissa on selkeä tarve vähintään yhdelle uudelle täysimittaiselle jalkapallohallille, Välimäki toteaa.”7
”Turun jalkapalloseuroissa on 6000 lisenssipelaajaa ja talvikaudella käytössä on vain 4,5 kenttää näille pelaajille. Keskustelu jatkuu nyt syksyllä, kun Palloliitto julkaisee valtakunnallisen olosuhdeselvityksen päätöksenteon tueksi. Kaupungissa on selkeä tarve vähintään yhdelle uudelle täysimittaiselle jalkapallohallille”
Elinkaarensa lopussa olevan Impivaaran alimittaisen jalkapallohallin korvaava uusi täysimittainen kunnallinen areena onkin välttämättömyys, jotta turkulaisseurat voivat tulevaisuudessa palvella jo yli 6000 rekisteröidyn pelaajan harrastajamäärää sekä tehdä arvokasta työtä turkulaislasten ja nuorten liikkumisen ja yhteisöllisen yhdessäolon puolesta. Harrastuskustannusten jatkuva nousu on suuri uhkatekijä ja julkisrahoitteisia talviharjoitteluolosuhteita tarvitaan ehkäisemään eriarvoistumista ja syrjäytymistä8.
Suomen naisten jalkapallomaajoukkue kohtaa EM-jatkokarsinnan ensimmäisessä vaiheessa Montenegron. Jatkokarsinnan ensimmäinen vaihe pelataan kaksiosaisena 23.–29. lokakuuta. Voittajat jatkavat toiseen vaiheeseen, joka pelataan 27.11.–3.12.24. https://yle.fi/a/74-20100433↩︎
Uutisvirta syöttää synkkää kuvausta suomalaisen nuorison tilasta ja tulevaisuudesta. Huoli on tutkittua ja perusteltua.
Mutta mikä vähintään yhtä huomioarvoista sekä samalla rohkaisevaa, nuoret ovat kaikesta kritiikistä huolimatta yhä voittopuoleisesti liikunnallisia, sosiaalisia, huumorintajuisia ja yhteisöllisiä. Tämä suorastaan hämmentävän riemastuttava mutu-arvio perustuu Nappulaliigan jalkapallovalmentajan omakohtaisiin kokemuksiin 30.8.24 Turun Kupittaan Palloiluhallissa järjestetyillä Mihimessuilla.
Tapahtumaa täydellisesti palvelevan pallloiluhallin parketilla palloili ja pomppi niin uteliaan kokeilullisesti kuin kilpailuhenkisemmin satapäin eritaustaisia, eri-ikäisiä koululaisia. Oman futispisteeni haastattelut paljastivat että mukana monen lajin kilpaurheilijoita, erilaisia ”erityisryhmäläisiä” ja ujompia urheilemisesta kiinnostuneita nuoria reippaasti yli kymmenen eri kansallisuuden edustamana. Nigeriasta Nepaliin, Unkarista Uzbekistaniin ja Ruandasta runosmäkeläisiin. Oppilaitoksiakin oli mukana maantieteellisen kattavasti eli läntisestä Aunelasta, Rieskalähteestä ja Runosmäen lyseon konttikoulusta keskustan Puolalaan, Itäisemmän Turun vasaramäkeläisiin sekä Syvälahden saarelaisiin.
Ja vähintään yhtä ilahduttavasti, hyvin tasapuolisesti tyttöjä ja poikia. Amiksesta musiikkiluokkalaisiin ja jopolaisiin.
”Tapahtumaa täydellisesti palvelevan pallloiluhallin parketilla palloili ja pomppi niin uteliaan kokeilullisesti kuin kilpailuhenkisemmin satapäin eritaustaisia, eri-ikäisiä koululaisia. Mukana monen lajin kilpaurheilijoita, erilaisia ”erityisryhmäläisiä” ja ujompia urheilemisesta kiinnostuneita nuoria reippaasti yli kymmenen eri kansallisuuden edustamana. Nigeriasta Nepaliin, Unkarista Uzbekistaniin ja Ruandasta runosmäkeläisiin.
Messujen seremoniamestarina toimi Rovaniemen jääpallo- & säbäskenen lahja Turun liikuntapalveluille eli Mihimaestro Jorma Fisk. Unohtamatta muita areenalla nuoria liikkumaan kannustavia kaupungin liikunnanopettajia, harrastuspisteitä pyörittäviä seuratoimijoita ja muita liikuntalähettiläitä.
”Mihimessut ovat turkulaisen liikuntaväen yhteinen suurponnistus. Kupittaalla mukana monipuolinen kattaus turkulaista seuratarjontaa ja kaupungin liikuntaväkeä.”
Mihimessut ovat turkulaisen liikuntaväen yhteinen suurponnistus. Kupittaalla mukana monipuolinen kattaus turkulaista seuratarjontaa ja kaupungin liikuntaväkeä. Urheiluseuroista tällä kertaa mukana mm. Turun Naisvoimistelijat (ylh. vas.) ja Namikan Cedric Duahin vetämä yökoris-tiimi (oik. kesk.). Oppilaitosten liikunnanopettajat kuten Vasaramäen koulun Kristiina Vanhanen (oik. ylh.) ovat avainroolissa oppilaiden liikkumisen kannustamisessa. Eikä vähäinen ole harrastamisen haaste Turun liikuntapalveluissakaan, kun turkulaisnuorten liikkumiseen haetaan ”boostii” Harrastamisen Turun mallin ja vuoden vaihteessa käyttöön astuvan 160€:n / 260€:n harrastesetelin kautta. Palloiluhallissa boostaamassa mm. Ella Kaikumaa (alla vas.)
Näin Mihimessujen ensikertalaisena annan tapahtumaa tuottaneelle Fisulle & kumppaneille arvosanan 10- toteutuksesta ja tunnelmasta. Täysi kymppi, ehkä plussalla irtoaa kun Mihimessuja järjestetään useammin kuin kerran vuodessa ja turkulaiset laajemmin tiedostavat, kuinka loistavalla konsepetilla nuoria voi liikuttaa sekä houkutella edullisen, jopa maksuttoman harrastuksen pariin!
Viime kesän naisten MM-kisat Australiassa ja Uudessa-Seelannissa olivat valtava menestys ja merkittävä aluevaltaus naisjalkapallolle. 24:stä 32:een joukkueeseen laajentunut turnaus houkutteli stadioneille keskimäärin 30 000 katsojaa, mikä tarkoitti lähes kahta miljoonaa kisakävijää. Ja FIFA:n arvio kahden miljardin maailmanlaajuisesta yleisöstä viestii naisjalkapalloilun rakettimaisesta noususta urheilu- ja viihdemaailman raskaaseen sarjaan.
”Ja FIFA:n arvio kahden miljardin maailmanlaajuisesta yleisöstä viestii naisjalkapalloilun rakettimaisesta noususta urheilu- ja viihdemaailman raskaaseen sarjaan.”
Loppuvuodesta, MM-huuman jälkeen Suomen maajoukkue, Helmarit, pelasi miesten jalkapallosta tutuksi tullutta UEFA:n Kansojen Liigaa ja voittivat B-Liigassa lohkonsa näytöstyyliin. A-Liigaan nousussa jalkoihin jäivät Kroatia, Slovakia ja Romania. Tänä vuonna Helmarit pelaavat pääsystä ensi kesänä Sveitsissä pelattaviin EM-kisoihin. Helmarit aloittivat karsinnan vierastappiolla Norjalle, mutta ottivat huhtikuussa Helsingissä elintärkeän kotivoiton Italiasta ja lohkon kaikki neljä joukkuetta ovat tasapisteissä. Seuraavaksi Suomi kohtaa vuoden 2017 Euroopan mestari Hollannin ensin Rotterdamissa (31.5.) ja heti perään uudella Tampereen Tammelan stadionilla (4.6.). Mikäli Hollanti-ottelut sujuvat tuloksellisesti, on Helmareiden viimeisessä kotiottelussa (12.7.) Veritas Stadionilla Norjaa vastaan panoksena suora pääsy Sveitsin kisoihin. Ja sijoittumalla lohkossa kolmanneksi tai neljänneksi tarjoaa vielä mahdollisuuden saavuttaa kisapaikka jatkokarsinnan kautta.
Helmarien tapaan myös turkulaisessa naisfutiksessa uudistukset käynnissä
Vaikka ruotsalaisen Anna Signeulin Helmareiden päävalmentajana vuonna 2022 korvannut raisiolainen Marko Saloranta on menestyksekkäästi uudistanut A-maajoukkuetta ja tuonut mukaan uusia pelaajia, turkulainen naisfutis on viime vuosina kiistatta jäänyt etenkin kuopiolaisten ja PK-seudun varjoon. KuPS on vienyt nyt kolme Kansallisen liigan mestaruutta putkeen ja kuopiolaisten lisäksi lähinnä Åland United on viime vuosina kyennyt rikkomaan pk-seutulaisten rintaman liigan kärkikuusikossa.
Ei liene siis yllättävää, että Turkufutisessakin on haettu oppia Kehäkolmosen sisältä. FC Inter palkkasi liigajoukkueensa päävalmentajaksi Vesa Vasaran konkurssiin ajautuneesta Hongasta ja Tepsin miesjoukkue hakee nostetta HJK Klubi 04:n Ykköseen nostaneen Miika Nuutisen johdolla. Jo aiemmin Palloseura houkutteli TPS-taustaisen Kim Ekroosin Vantaalta juniorijalkapallon toiminnanjohtajaksi.
Kansallisesta liigasta Ykköseen pudonneen TPS naisjoukkueen uudistus on kuitenkin turkulaisissa käsissä. Lähes vuosikymmenen Palloseuran junioreissa valmentanut TPS-kasvatti Sami Lehtilä on tehnyt hyvää työtä B-tyttöjen päävalmentajana ja toimii nyt myös naisten edustusjoukkueen vastuuvalmentajana. Tuplarooli ei ole 31-vuotiaalle koutsille uutta ja Lehtilä näkeekin etuja operoidessaan lupaavien nuorten pelaajien eri portailla.
– Ḱahden eri maailman kohtaaminen ja kehittäminen on palkitsevaa, mutta kääntöpuolella on tietysti ajanhallinnan haasteet ja uhka ylikuormituksesta.
Kysymykseen kuinka tyttö- ja poikafutarien valmentaminen eroaa toisistaan, pitkään tyttöjoukkueita valmentanut Lehtilä haki hetken vastausta ja tiivistää:
– valmentamisen ei tulisi erota toisistaan. Pojat tekee vähän eri tavalla, mutta on epäreilua jollei tytöiltä vaadita samalla tavalla. Tytötkin haluaa urheilla ja tuntuu että motivaatiotakin löytyy. Usein jopa enemmän kuin pojilla.
”Nais- ja tyttöfutiksessa Tepsillä on myös alueellisen veturin rooli. Lahjakkaita pelaajia on tullut Turkuun mm. Eurasta ja Kemiöstä. Keskinäistä kilpailua ei juuri Lounais-Suomesta löydy ja harjoitusvastustajia pitää hakea PK-seudulta.”
Uudistuvassa Tepsissä yksittäisen pelaajan kehittäminen on kohonnut yhä keskeisemmäksi toimintatavoitteeksi. – tottakai kaikki haluaa voittaa, mutta prioriteetti on että pelaaja kehittyy.
Nais- ja tyttöfutiksessa Tepsillä on myös alueellisen veturin rooli. Lahjakkaita pelaajia on tullut Turkuun mm. Eurasta ja Kemiöstä. Keskinäistä kilpailua ei juuri Lounais-Suomesta löydy ja harjoitusvastustajia pitää hakea PK-seudulta.
Ja kuten niin usein turkulaisen futisväen piirissä, myös valmentaja Lehtilä on tuskaillut Turun puutteellisten talviharjoitteluolojen kanssa.
– Sitä mukaan kun kaupunki ei ole hoitanut velvollisuuksiaan eli kun esimerkiksi Kupittaa 5 ei ole käytössä, ollaan menty Lähi-Tapiola Areenaan hakemaan harjoitusoloja. Ja tämäkin plan B oli poissa laskuista kun Impivaaran kuplahalli oli alkuvuodesta viikkoja pois käytöstä.
Turkulaisen tyttö- ja naisfutiksen puolesta ahkeroiva TPS-valmentaja luonnollisesti kaipaa yli 6000 rekisteröidyn jalkapalloharrastajan kaupunkiin Impivaaran elinkaarensa lopussa olevan pienhallin korvaavaa täysimittaista hallia. Ja jotta Turku pääsisi mukaan Helmarien ja maailman naisfutisbuumiin, olisi myös toivottavaa, että kaupungin terveiset turkulaisia lapsia ja nuoria liikuttaville jalkapallotoimijoille olisivat hitusen kannustavampia kuin sähköpostiviestit – “kentät ovat kiinni kirkollisina pyhinä”.
”Ja jotta Turku pääsisi mukaan Helmarien ja maailman naisfutisbuumiin, olisi myös toivottavaa, että kaupungin terveiset turkulaisia lapsia ja nuoria liikuttaville jalkapallotoimijoille olisivat hitusen kannustavampia kuin sähköpostiviestit – “kentät ovat kiinni kirkollisina pyhinä”. ”
Poliitikot, muut päättäjät sekä tietysti mediat huutavat ja hehkuttavat Hradeckyn nimeä, kun Runosmäestä ponnistanut slovakkitaustainen maalivahti kohotti kuningaslajin mahtimaassa mestaruuslautasen joukkueensa kapteenina.
Leverkusen ja Lukas Hradecky ovat hehkutuksensa ansainneet. Väkiluvultaan Turkua vähäisemmän ja ehkä myös provinsiaalisemman toisen lääketehdaskaupungin jalkapalloylpeys katkaisi ”FC Hollywoodin” 11 perättäisen mestaruuden putken, joten Bayern Münchenin menestyskauden päättymistä juhlitaan Saksassa laajemminkin kuin Leverkusenissa.
Leverkusenin – ”Neverkusenin”1 – rakettimainen nousu valmentajana nuoren, mutta pelaajana kaiken saavuttaneen Xabi Alonson johdolla putoamistaistelusta mestaruuteen on tuorein tuhkimotarina kansainvälisessä jalkapallossa. Vain kuningaslajissa voi vuonna 1904 perustettu seura, jonka viimeisin, ja lähes ainoa mestaruus on yli kolmen vuosikymmen takainen Saksan Cupin voitto, nousta vuodessa maailmanlaajuiseksi puheenaiheeksi ja mitä mallikelpoisimmaksi motivaattoriksi seuroille sekä myös kaupungeille, joissa ymmärretään intohimoa ja yllätyksellisyyttä huokuvan jalkapallotarinan yhteiskunnallinen vaikutus ja yhteisöllinen vetovoima.
Baskimaassa syntynyt espanjalainen Xabi Alonso edusti pelaajaurallaan maajoukkueen ohella mm. Liverpoolia, Real Madridia ja Bayern Müncheniä. Ja voitti käytännössä kaiken mitä saavutettavissa oli. Bundesliigassa Alonson Leverkusen eteni mestaruuteen ilman ainuttakaan tappioita, joten nuori valmentaja näyttää omaksuneen onnistuneesti oppeja niin Carlo Ancelottilta, Pep Guardiolalta, Jose Mourinholta, Rafa Benitezilta kuin Espanjan maailmanmestarivalmentaja Vicente del Bosque’lta.
Tuhkimotarinat ovat kuningaslajin keskeinen vetovoimatekijä
”Vain kuningaslajissa voi ”Neverkusen” nousta vuodessa maailmanlaajuiseksi puheenaiheeksi ja mitä mallikelpoisimmaksi motivaattoriksi seuroille sekä myös kaupungeille, joissa ymmärretään intohimoa ja yllätyksellisyyttä huokuvan jalkapallotarinan yhteiskunnallinen vaikutus ja yhteisöllinen vetovoima.”
Leverkusen ei tietenkään ole ainoa jalkapallon tuhkimotarina. Italian 120 000 asukkaan Bergamo koki kovia koronan aikana, mutta kaupungin ylpeys Atalanta kaatoi Eurooppa-liigan neljännesfinaalissa legendaarisen Liverpoolin ja tärveli näin suurseuran kesällä jättävän Jürgen Kloppin keväisiä läksiäisjuhlia ja haaveen kolmesta mestaruudesta.
Pari vuotta sitten Mestareiden liigassa sotaa käyvän Ukrainan pienen naapurin Moldovan ylpeys FC Sheriff matkasi 133 000 asukkaan Tiraspolista kaikkien aikojen menestyneimmän seurajoukkueen vieraaksi Madridiin. Transnistrian sheriffit poistuivat legendaariselta Santiago Bernabeaun stadionilta voittajina.
Pohjolassa ruotsalaisista Malmö ylsi Euroopan Cupin finaaliin v. 1979 ja Göteborg on kahdesti juhlinut Eurooppa liigaa edeltävän UEFA Cupin voittoa. Tänä vuonna Tanskan ylpeys FC Kööpenhamina kaatui vasta pudotuspeleisssä puolustavan mestarin Manchester Cityn toimesta. Tätä ennen tanskalaiset ehtivät lohkovaiheessa nöyryyttää Manchesterin toista jättiläistä, jättäen Unitedin lohkon viimeiseksi. Taakse jäi myös turkkilaisten intohimoisesti kannattama Galatasaray.
Norjassa 32 000 asukkaan Moldessa on nähty viimeisen vuosikymmenen aikana Eurooppa-liigan lohkopelejä sekä Konferenssiliigan pudotuspelejä. Ja napapiirin pohjoispuolella, Mikkelin kokoinen Bodøn kaupunki on paraikaa yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista, mutta saattaa hyvinkin olla tunnetumpi kaupungin jalkapalloseura Bodø/Glimtin viime vuosien Konferenssiliigan menestyksestä ja ”The Special One’n” nöyryyttämisestä2. Kaksi vuotta sitten norjalaiset kaatoivat neljännesfinaalin kotiottelussa AS Roman, mutta Jose Mourinhon johtamat roomalaiset käänsivät otteluparin kotonaan ja juhlivat myöhemmin mestaruutta. Helmikuussa Bodø/Glimtin tämän kauden europelit päättyivät pudotuspeleissä niukkaan 1-2 jatko-ottelutappioon Amsterdamin Ajaxia vastaan.
”Ja napapiirin pohjoispuolella, Mikkelin kokoinen Bodøn kaupunki on paraikaa yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista, mutta saattaa hyvinkin olla tunnetumpi kaupungin jalkapalloseura Bodø/Glimtin viime vuosien Konferenssiliigan menestyksestä ja ”The Special One’n” nöyryyttämisestä.”
Vaikka suomalaisen seurafutiksen suurimmat, HJK:n toimesta toteutetut tuhkimotarinat kalpenevat länsinaapurien rinnalla, Töölössä ollaan viime vuosina toistuvasti edetty europelien lohkovaiheisiin ja on perusteltua uskoa, että europeleissä kassaa kasvattavalla Klubilla on edellytykset eurooppalaiseen läpimurtoon.
Eikä europelien ihmetarinat tietenkään ole poissuljettuja muiltakaan suomalaisseuroilta. Vastikään käynnistynyt Veikkausliiga vaikuttaa tasaisemmalta kuin vuosikausiin ja etenkin kunnianhimoisten omistajien KuPS ja SJK sekä juuri nyt upouuden Tammelan stadionin kautta nostetta hakeva Tampereen Ilves pyrkivät tosissaan haastamaan helsinkiläisiä.
Suomalaisen seurafutiksen kansainvälinen menestys, mutta myös ruohonjuuritason arkityö edellyttävät kaupungin vahvaa mukanaoloa
Turussa Håkansin varustamoperhe kuuluu niinikään suomalaisen seurafutiksen suuriin tiennäyttäjiin, mutta maailman kilpailluimmassa lajissa ei edes sitoutuneiden seuran omistajien panostus yksin riitä. Tarvitaan myös kaupungin isien ja äitien jalkapallomyönteisyyttä.
Eikä kaupunkien jalkapallopositiivisuus tietenkään tarkoita yksin yksittäisiin europeleihin heräämistä. On myös ymmärrettävä kuningaslajin ylivertaiset sosiaalista eriarvoistumista ja syrjäytymistä ehkäisevät vaikutukset sekä yhteiskunnallinen merkitys etenkin maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotoutumisessa.
”Turussa harvinainen, futistaustainen valtuutettu ja kansanedustaja Timo Furuholm muistuttaa tuoreessa mielipidekirjoituksessaan6 perustellusti “jalkapallon kyvystä globaalina urheilulajina purkaa segregaatiota, liikuttaa massoja ja tarjota nuorille mielekästä tekemistä”3
Yritysten ja yhteisöjen yhteiskunnalle tuottamia vaikutuksia mitataan ns. SROI (Social Return On Investment) -mallinnuksen avulla. Jalkapallon suorat hyödyt Suomen talouteen ovat noin 522 miljoonaa euroa vuosittain. Lisäksi sosiaalisten hyötyjen arvo on peräti 1,09 miljardia euroa ja säästöt terveydenhuollossa noin 344 miljoonaa euroa. UEFA:n SROI -asiantuntija tohtori Tim Crabben mukaan Suomen lähes kahteen miljardiin nousseet jalkapallo- ja futsaltoiminnan taloudelliset hyödyt selittyvät mm. pelaajamäärien kasvulla, olosuhteiden kehittymisellä, jalkapalloon suunnattujen erityisohjelmien huomioimisella ja sosiaalisen pääoman lisäämisellä mallinnukseen. Suomen pelaajakohtainen arvo (13 970 euroa) on korkein niissä 32 Euroopan maassa, jossa mallia on sovellettu.4
Turussa jalkapallon tila on ristiriitainen. Vuosikymmenen takaiset puheet jalkapallopääkaupungista tuntuvat kovin kaukaisilta, kun talviharjoitteluolot ovat jämähtäneet suorastaan hävettävälle tasolle, mutta elinkaarensa lopussa olevan alimittaisen Impivaaran hallin korvaaminen on jäänyt liikuntapaikkojen ulkoistuslinjauksen ja Artukaisten monimutkaisen kabinettimonopolipelin uhriksi5.
Talvikauden Turkufutiksen tuskaa paradoksaalisesti yhtäältä lisää, mutta toisaalta tasapainottaa rekisteröityjen harrastajien vahva kasvu. Harrastajamäärät ovat kohonneet kahden viime vuoden ajan yli 12 prosentin kasvulla ja toiseksi Turkufutiksen selkeäksi valopilkuksi voidaan nostaa stadionolojen onnistunut uudistaminen. Mikä turkulaisten futisjuniorien olosuhdeongelmien lievittämisessä elintärkeää, Veritas stadion on tekonurmialustan myötä avautunut myös juniorien arkikäyttöön ja paikallista jalkapallokulttuuria edistävänä bonuksena, olympiahistoriaa huokuva jalkapallostadion on täydentynyt uuden Ukraina-väritteisen Itäpäätykatsomon kautta täysiveriseksi UEFA-tason jalkapalloareenaksi.
Veritas Stadionin uudistusten myötä luonnonnurmen korvannut tekonurmialusta on mahdollistanut turkulaisten juniorien harjoittelun stadionoloissa ja FC Interin äänekäs Armada on kotiutunut uuteen Itäpäätyyn kohottaen selvästi Kupittaan kotiotteluiden tunnelmaa. Uudistukset ovat heijastuneet myös katsojalukuihin. Kun Veikausliigan katsojamäärät kasvoivat 44 prosenttia edelliskaudesta, veti HJK yhä suurimmat yleisömäärät, mutta FC Inter oli eniten suosiotaan on kasvattanut liigaseura. Turussa liigaotteluja seurasi keskimäärin 3 160 katsojaa, yli tuplamäärä edelliskauteen nähden6.
Jalkapallon kahden miljardin taloudelliset, terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat korvaamaton hyvinvointi-investointi suomalaiseen yhteiskuntaan miljardien leikkausten aikana
Yli kaksi vuotta kestänyt globaali koronapandemia ja heti perään eskaloitunut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ovat synnyttäneet niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti valtavaa huolta tulevaisuudesta. Kun Ukrainan sodan rinnalle on noussut yhä tuhoisammaksi käynyt Gazan konflikti ja kotimaankin uutisia hallitsevat lakot, valtion velkaantuminen ja budjettileikkaukset, on päivänselvää, että suomalaiset kaipaavat myös myönteisempää uutisointia ja tulevaisuuden kuvausta arkeensa. Epävarmuuden aikoina tarvitaan turvallisuutta, tulevaisuudenuskoa sekä yhtenäisyyttä edistäviä arjen toimia ja kannustimia.
Urheilu- ja kulttuuritapahtumat ovat tällaisia tulevaisuudenuskon ja yhteishengen kohottajia kuten Käärijän euroviisuhuuma tai jääkiekon MM-menestys ovat menneinä keväinä osoittaneet.
Mutta suomalaiset tarvitsevat piristystä myös Pohjolan pitkiin talvikuukausiin ja kaamokseen. Manner-Euroopassa ja muuallakin maailmalla talvikauden keskeinen arjen ja viikonlopun ilontuoja on kuningas jalkapallo, jonka kotimaisia viikonlopun sarjaotteluita odotetaan, ennakoidaan ja jälkianalysoidaan viikolla työpaikoilla, kouluissa ja kahviloissa. Ja todellisissa eurooppalaissa kulttuurikaupungeissa europelit tuovat talven arkipäiviin oman lisämausteensa sekä tuhannet vierailevat jalkapalloturistit.
Pohjolan talven pimeydessä suomalaiset ovat jääneet eurooppalaisen elämänmuodon kiistatta intohimoisimpien ajanviete- ja kulttuuritapahtumien sivustakatsojiksi. Tai ehkä paremminkin etäihailijoiksi, jotka seuraavat kuningaslajin tähtiä sekä kymmenien tuhansien katsojien savua ja laulua yhdistäviä katsomospektaakkelleja satelliittikanavien tai netin välityksellä. Ja yksi etäihailun ulottuvuuksista on luonnollisesti perisuomalainen länsinaapurin, etenkin tukhomalaisseurojen, jalkapallokulttuurin kadehtiminen.
Vaikka perinteikkäiden tukholmalaisseurojen viime vuosien euromenestys kalpenee norjalaisten Molden (UEFA seurajoukkueranking 63.) ja Bodø/Glimtin (66.) rinnalla, ja jää Djurgårdenia (101.) lukuunottamatta myös Veikkausliigan kärkikaksikon (HJK 128., KuPS 148.) taakse (Hammarby 260., AIK 274.), on tukholmalaiskolmikko yhdessä maan viime vuosien ykkösseura Malmö (88. UEFA rankingissa) selkeä Pohjolan ykkönen kotimaan liigan katsojaluvuissa. Viime kaudella sekä AIK-Djurgården että AIK-Hammarby -ottelut vetivät Friends Arenalle yli 41 000 katsojaa ja kärkinelikon katsojakeskiarvot olivat noin 4–5 -kertaiset verrattuna Veikkausliigan selkeään ykköseen, HJK:hon (5425): AIK (25 739), Hammarby (22 542), Malmö (20 055), Djurgården (19 288)7. Kuva: https://sv.wikipedia.org/wiki/Hammarby_IF_Fotboll#/media/Fil:Supportermarschen_2013_09.jpg
Olisiko kestävyys- ja yksilöurheilumenestyksellä maailmankartalle kohonnut Pohjolan sitkeä kansa vihdoin valmis haastamaan planeetan, tai ainakin mantereensa parhaita myös joukkuelajeista kilpailluimmassa kulttuurimuodossa?
Skeptikot tietysti tyrmäävät tämän haavekuvan epärealistisena haihatteluna, mutta kuninngaslajin kohta 180-vuotinen historia tuntee paljon suurempiakin tuhkimotarinoita kuin turkulaisten tai tamperelaisten pelaaminen Konferenssiliigan lohkovaiheessa yhdessä roomalaisten tai lontoolaisten joukkueiden kanssa.
Mutta suomalaisen seurajoukkuejalkapallon haavekuvien toteutuminen edellyttää samanaikaisesti seuroilta sekä toiminnan laatua edistävää keskinäistä kilpailua että lisäresursseja mahdollistavaa yhteistyötä, mutta myös kaupunkien ja kuntien vahvaa taustatukea muuta Eurooppaa ankarammissa olosuhteissa. Suomen Turussa tämä taustatuki tarkoittaa konkreettisimmillaan täysimittaisen julkisen jalkapallohallin rakentamista8.
Kyse ei ole vain pallopeleistä tai sirkushuveista. Muuttuvassa maailmassa jalkapallolla ja myös muulla harrastustoiminnalla on yhä keskeisempi tehtävä ehkäistä eriarvoistumista ja syrjäytymistä, edistää väestönkehitykselle välttämättömän maahanmuuttajaväestön kotoutumista ja auttaa kitkemään yhä monimutkaisempia yhteiskunnallisia haasteita liikkumattomuudesta mobiililaiteriippuvuuteen ja lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin.
”Ymmärrämmekö minkälainen maailmanluokan lähettiläs ja roolimalli Runosmäen lähiössä maahanmuuttajaperheessä kasvanut Luke on tämän päivän Suomessa?”
Suomen jalkapallomaajoukkue on etenkin Markku Kanervan päävalmentajakaudella kunnioitettavalla tavalla hyödyntänyt asemaansa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja urheilun vastuullisuuden edistämiseen. Pitkäaikainen kapteeni Tim Sparv ja kansainvälisen uutiskynnyksen Qatar-kannanotoillaan ylittänyt Riku Riski ovat Helmarien Linda Sällströmin sekä viiden muun eturivin suomalaisurheilijan ohella antaneet kasvonsa 2021 käynnistyneelle Älä riko urheilua -kampanjalle9.
Ja sitten Suomella ja myös Suomen Turulla on Leverkusenin äänitorvi Lukas Hradecky Runosmäestä.
Ymmärrämmekö minkälainen maailmanluokan lähettiläs ja roolimalli Runosmäen lähiössä maahanmuuttajaperheessä kasvanut Luke on tämän päivän Suomessa?
Maassa, jonka kantaväestö vanhenee vauhdilla ja kasvaa käytännössä vain maahanmuutolla.
Suomifutiksella ja suomalaisilla seuratoimijoilla sekä erityisesti Turun jalkapalloväellä ja kaupungin päättäjillä on juuri nyt etsikkoaika hyödyntää Hradecky-huuma ja laittaa lajin talviharjoitteluolot ajan mukaiselle tasolle. Ja kun tämä on tehty, ollaan askel lähempänä ”Turun Bayerin” tuhkimotarinaa ja myös kuningaslajista tunnettua 800-vuotiasta eurooppalaista kulttuurikaupunkia.
”Suomifutiksella ja suomalaisilla seuratoimijoilla sekä erityisesti Turun jalkapalloväellä ja kaupungin päättäjillä on juuri nyt etsikkoaika hyödyntää Hradecky-huuma ja laittaa lajin talviharjoitteluolot ajan mukaiselle tasolle. Ja kun tämä on tehty, ollaan askel lähempänä ”Turun Bayerin” tuhkimotarinaa ja myös kuningaslajista tunnettua 800-vuotiasta eurooppalaista kulttuurikaupunkia.”
https://www.bbc.com/sport/football/59003971Jose Mourinho koki ehkä manageriuransa suurimman yksittäisen tappion, kun Bodø/Glimt 21.10.21 kaatoi AS Rooman Konferenssiliigassa 6-1. Seuraavana keväänä norjalaiset toistivat kotivoiton puolivälierissä, mutta AS Roma eteni jatkoon yhteistuloksella. ↩︎
Turulla on komea historia jalkapallokaupunkina ja ylpeästi runosmäkeläisen Lukas Hradeckyn kipparoimassa A-maajoukkueessa on ollut vuosikymmenien ajan käytännössä katkeamaton, vahva turkulaisedustus. Myös menestys juniorisarjoissa on ollut erinomaista, mutta viime kaudella kuitenkin katkesi Turun niin ikään vuosikymmeniä kestänyt jakso A- tai B-juniorien SM-jalkapallosta Turussa. Kun vielä TPS:n naiset putosivat Kansallisesta liigasta ja heikot talviharjoitteluolot puhututtivat paikallista futisväkeä, on Turussa perustellusti kannettu huolta kansallisen kilpailun kyydissä pysymisestä.
Kauden 2023 jälkeen suomalaisessa seurajoukkuejalkapallossa astui voimaan merkittävä sarjajärjestelmäuudistus, joka loi painetta myös turkulaiseen jalkapalloon. Kun A- ja B-junioreissa ei pelattu SM-tasolla, oli elintärkeää että lahjakkaille turkulaisjunioreille turvattaisiin korvaava pelaajapolku Veikkausliigan ja Ykkösen alapuolella.
”Vastatakseen sarjajärjestelmän muutoksiin sekä ylimpien juniori-ikäluokkien SM-tason osalta tapahtuneeseen pelaajapolun katkeamiseen FC Inter asetti talvella 2022-23 selkeän tavoitteen. Seuran reservijoukkueen oli noustava Kolmosesta Kakkoseen.”
”Pelaajakehitysarvoaan menettäneessä A-juniorien (P20) SM-karsinnassa Turun seudun kolmikko KaaPo, TPS ja Inter pitää peräkkäin perää sarjan hännillä ja A20 SM-sarjaa pelataan ensikertaa kertaa miesmuistiin ilman turkulaisjoukkuetta.”1
Vastatakseen sarjajärjestelmän muutoksiin sekä ylimpien juniori-ikäluokkien SM-tason osalta tapahtuneeseen pelaajapolun katkeamiseen FC Inter asetti talvella 2022-23 selkeän tavoitteen. Seuran reservijoukkueen oli noustava Kolmosesta Kakkoseen.
Projektin keskeisenä kannustimena oli koventunut kansallinen kilpailu, pyrkimys vahvistaa roolia kasvattajaseurana sekä tarve tarjota omille kasvateille polku kohti ammattilaisuraa.
Kuinka seura onnistui projektissaan?
Tuloksellisesti turkulaisten kausi Kolmosessa oli kiistaton menestystarina.
Inter 2 pelasi kauden alusta 20 ottelua peräkkäin ilman tappiota ja pistemenestyksiäkin kertyi vain kahdesta tasapelistä. Ensimmäinen tappio tuli vasta syyskuun lopulla kun sarjanousu oli jo varmistettu. Ottelusaldolla 22 – 19 – 2 – 1 (maaliero 91-21) eroa sarjan kakkoseen kertyi kahdeksan pistettä.
Jos reservijoukkueen tavoitteena on vahvistaa roolia kasvattajaseurana ja tarjota omille kasvateille uskottava pelaajapolku, pitää päättynyttä kautta arvioida yksityiskohtaisemmin, yksittäisten pelaajien näkökulmasta. Artikkelin lopussa on lueteltu sarjanousussa mukana olleet pelaajat ja sekä lyhyt kuvaus roolistaan joukkueessa kauden aikana.
Nousua Kakkoseen täydensi Regions Cupin finaalin voitto syyskuussa Olympiastadionilla. Loppuottelussa kaatui Nummelan Palloseura 4-0.
Päävalmentaja Tomi Kivikosken (oik.) kanssa Stadikalla juhlimassa Interin InterAction-mies Jani Meriläinen.
Vaikka edustusjoukkueen pelaajat eivät pelanneet cupin pelejä, Veikkausliigassa vähälle peliajalle jääneiden nuorten edustuksen pelaajien rooli oli Inter 2:n sarjanousussa kiistatta merkittävä. Yli 30 pelaajaa pelasi kauden aikana Kolmosen sarjaotteluissa.
Projekti Kakkonen kaudella 2024
Kauden 2023 päätyttyä FC Inter vapautti Jarkko Wissin edustusjoukkueen päävalmentajan tehtävistä2 ja solmi kaksivuotisen sopimuksen seitsemän vuotta FC Honkaa valmentaneen Vesa Vasaran kanssa3. Honka oli vielä muutamaa viikkoa aiemmin pelannut Suomen Cupin finaalissa, mutta ajautunut marraskuussa konkurssiin4.
Joulukuussa FC Inter julkisti Jussi-Pekka Savolaisen nimityksen seuran reservijoukkueen päävalmentajaksi5 Kunnianhimoisten nousevien nuorten suomalaisvalmentajien joukkoon kuuluva Savolainen on toiminut valmennuspäällikkönä erinomaista juniorityötä tekevässä Käpylän Pallossa sekä työskenteli ensin AC Oulun päävalmentaja Duarten apuvalmentajana ja loppukaudesta jaetusti Veikkausliigajoukkueen päävalmentajana6.
”J-P:n rooli valmentajana sekä hänen aiempi kokemuksensa ovat avainasemassa, kun rakennamme johdonmukaista kehitysväylää pelaajillemme. Uskon, että hänen roolinsa reservijoukkueessa tulee edesauttamaan olennaisesti seuran urheilullisen organisaation kehitysstrategian asettamia tavoitteita ja junioripolkumme päätepisteessä olevien pelaajien kehitystä. Vahva reservijoukkue vahvistaa pelaajiemme polkua kohti edustusjoukkuetta sekä auttaa varmistamaan, että jokainen pelaaja saa tarvitsemansa tuen kehittyäkseen huipulle.”
Raumalaistaustaisen Savolaisen nimitys päätoimiseksi reservijoukkueen päävalmentajaksi vahvistaa merkittävästi seuran pelaajakehitystyötä ja tiivistää jo nousukaudella vahvistunutta yhteistoimintaa Inter 2:n ja edustusjoukkueen välillä.
FC Interin hallituksen jäsen Julius Håkansin mukaan ”Jussi-Pekka Savolaisen tehtävä onkin nyt vakiinnuttaa joukkueen asema Kakkosessa ja edistää pelaajien kehitystä kohti edustusjoukkuetta.”7.
”J-P:n rooli valmentajana sekä hänen aiempi kokemuksensa ovat avainasemassa, kun rakennamme johdonmukaista kehitysväylää pelaajillemme. Uskon, että hänen roolinsa reservijoukkueessa tulee edesauttamaan olennaisesti seuran urheilullisen organisaation kehitysstrategian asettamia tavoitteita ja junioripolkumme päätepisteessä olevien pelaajien kehitystä. Vahva reservijoukkue vahvistaa pelaajiemme polkua kohti edustusjoukkuetta sekä auttaa varmistamaan, että jokainen pelaaja saa tarvitsemansa tuen kehittyäkseen huipulle.”
Uuden päätoimisen päävalmentajan lisäksi Interin reservijoukkuetta on vahvistettu joukolla uusia pelaajia. Tuukka Pahkala saapui SJK Akatemiasta ja Viktor Johansson Piffenistä. Molemmilla kokemusta Ykkösestä. Vasenjalkainen B-juniori-ikäinen lupaus Joel Asikainen löytyi Tampereen Ilveksestä, KaaPosta tuli niin ikään Piffenissä pelannut Alexandru Florea ja juuri kauden alla julkaistiin merkittävä keskikentän vahvistus. Kokenut Inter-taustainen Mikke Louhela palasi SalPasta.
Inter 2:n vahvistuksia kaudelle 2024: Mikke Louhela, Tuukka Pahkala ja Joel Asikainen.
Reservijoukkueen valmennuksessa Savolainen sai vuoden alussa tuekseen meritoituneen apuvalmentajan. Komean pelaajauran (mm. TPS, Tukholman AIK, maajoukkueessa 37 maaottelua ja Moskovan olympiakisat) jälkeen mm. IFK Maarianhaminan historialliseen mestaruuteen yhdessä Peter Lundmarkin kanssa valmentanut Kari ”Karo” Virtanen omaa myös pitkän Inter-kokemuksen. Kuten omaavat reservijoukkueen maalivahtivalmentaja Tony Saari, joukkueenjohtaja Matti Raho ja edustuksen joukkueenjohtaja/seuran monitoimimies David Moore.
Inter 2:n päävalmentajana aloittanut Jussi-Pekka Savolainen sai alkuvuodesta taustatuekseen kokeneen Karo Virtasen.
Maaliskuun lopussa Interin mestaruuteen päättyneen Liigacupin sekä talven harjoituspelien perusteella edustuksen ja reservijoukkueen yhteistyö Vasara-Savolainen akselilla on lähtenyt lupaavasti liikeelle ja moni reservipelaaja on saanut arvokasta pelikokemusta Veikkausliigajoukkueen otteluissa tai harjoituksissa.
”Alkuvuoden aikana edustusjoukkueen kokoonpanolistoille ovat päässeet reservijoukkueen pelaajista Ricardo Giler, Joona Hämäläinen, Evert Suominen, Joel Vainionpää sekä SJK:n organisaatiosta siirtynyt Tuukka Pahkala. Liigajoukkueen ringissä on tammi-helmikuussa nähty myös pääosin vielä tällä hetkellä B-juniorijoukkueessa olevat Valtteri Berg, Emil Liljeström, Rasmus Tuomi ja Ilveksestä Interiin siirtynyt Joel Asikainen. Päävalmentaja Savolaisen mukaan tällaiset mahdollisuudet ovat pelaajille tärkeitä.”8
Sekä Veikkausliiga että Kakkonen käynnistyvät huhtikuun aluissa. Interin tuore Liigacupin mestaruus sekä tiivistynyt ja talvikaudella toimivaksi osoittautunut yhteistyö reservijoukkueen kanssa herättää lupauksia turkulaisittain mielenkiintoisesta pääsarjakaudesta. Turkulaisodotuksia täydentää Interin tavoin Pk-seututaustaisen päävalmentajan oppeihin uskova, liiganousua hakeva Ykkösliigan TPS.
”Interin tuore Liigacupin mestaruus sekä tiivistynyt ja talvikaudella toimivaksi osoittautunut yhteistyö reservijoukkueen kanssa herättää lupauksia turkulaisittain mielenkiintoisesta pääsarjakaudesta. Turkulaisodotuksia täydentää Interin tavoin Pk-seututaustaisen päävalmentajan oppeihin uskova, liiganousua hakeva Ykkösliigan TPS.”
Inter 2:n Kakkoseen nostaneen joukkueen pelaajat kaudella 2023:
Sarjanousuun johtaneella kaudella kokemusta ja johtajuutta toivat kolme vähintään Ykkösen kokemusta omaavaa pelin keskikaistan pelaajaa, jotka kaikki myös Interin omia kasvatteja.
Aati Marttinen (1997) pelasi maksimiminuutit (1980) eli 22 sarjapeliä alusta loppuun. Maalivahdiksi yhä nuori Marttinen omaa raamit vähintään Ykkösen tasolle ja mennyt eteenpäin jalalla pelaamisessa. Luotettava ja nuoria pelikavereita kannustava maalivahti. Kaudella 2022 11 peliä Ykkösessä TPS:n paidassa. Veikkausliigassa toistakymmentä peliä Interin edustusjoukkueessa. Interin oma kasvatti.
Oliver Kangaslahti (2000) pelasi niin ikään täydet minuutit. Puolustuslinjan johtaja. Jo kaudella 2021 MP:n runkopelaaja Ykkösessä (20/22 sarjapeliä, 1832 min) ja kaudella 2022 viisi Veikkausliigapeliä HIFK:ssa. Kovapotkuisen ja ajoittain kovaotteisen topparin isä Ollilla mittava pelaajaura ja veli myös pelannut takavuosina MuSassa Ykkösessä. 22 sarjapeliä, 1980 min. Interin oma kasvatti.
Gezim Voca (1995), joukkueen kapteeni ja paras maalintekijä. Suurella todennäköisyydellä myös eniten maalisyöttöjä sarjassa. Komea futsal-ura Someron Voimassa. Muun muassa 2018-19 kaudella Futsal-liigan runkosarjan pistepörssin voitto ja silloinen maaliennätys (39). 20 sarjapeliä, joissa 20 maalia. Monet maaleista voittomaaleja. Interin oma kasvatti.
Anton Aaltonen (2003): Ennen siirtymistä Turkuun kaudelle 2023 erinomainen vuosi HJK:n reservijoukkueessa. HJK Klubi 04:ssä Kakkosessa 11 maalia 14:ssa sarjapelissä. Veikkausliigassa debyytti kauden lopussa, mutta pelikausi pitkälti Kolmosessa. Toinen toisen, tai paremminkin kolmannen polven pelaaja. Isä Mika yhdistettäneen ikuisesti italialaiseen Interiin ja UEFA Cup-maaliin San Sirolla. Isoisä Keppari yksi turkulaisen junnufutiksen menestyneimmistä ja merkittävimmistä valmentajista. Isänsä tapaan hyökkäävä keskikenttäpelaaja, joka lukee hyvin peliä. Seuraava askel Salossa Ykkösliigaa?18 sarjapeliä, 1523 min, 3 maalia.
Kristian Palanen (2003): TuNL-taustainen laitapuolustaja jatkaa Jönssi Johanssonin ja Juije Laaksosen niukkasanaisten turkulaispakkien perinteitä. Näitä kuitenkin huomattavasti hyökkäävämpi vasemman puolen pelaaja. Kaudella selkeä ykkösvalinta vasemmaksi laitapuolustajaksi. Erikoistilanteissa vasen jalka vaarallinen. 17 sarjapeliä, 1396 minuuttia, 1 maali. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.
Valentin Purosalo (2005): Interin akatemiapelaajalla huippukausi. Debyytti ja läpimurto Veikkausliigaan, missä seitsemässä ottelussa avauksessa. Nykyaikainen hyökkäävä laitapuolustaja, joka tukee hyvin hyökkäystä sekä tekee erinomaisesti ajoitettuja nousuja ja jakaa laadukkaita keskityksiä. Kauden aikana U18 ja U19 maaotteluja. Näiden lisäksi myös ykkösvalinta reservijoukkueen oikeana laitapuolustajana. 13 sarjapeliä, joissa lähes maksimiminuutit (1155). TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.
Otto Lehtisalo (2004): Harjoitteli edustusjoukkueen kanssa ja teki uransa ensimmäisen Veikkausliigamaalin. Peliaika liigassa jäi 70 minuuttiin, joten pelasi Ykköstä SalPassa (5/8, 319 min) ja 10 peliä Kolmosta. Klassinen 9-paikan pelaaja, joka joutui kuitenkin pelaamaan pääasiassa muilla pelipaikoilla. Viihtyy boksissa ja laukoo terävästi ja tarkasti molemmilla jaloilla, joten erinomainen maalintekijä. Edusti Suomea syksyllä 2022 U19 EM-karsinnoissa. 10 sarjapeliä, 852 min. Maaleja peräti 14 eli 1,4/ottelu. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.
Daniel Rökman (2004): Otto Lehtisalon ikätoveri ja juniorivuosien kilpakumppani nuorten maajoukkueista. Suomalaisittain harvinainen 1v1 haastamiseen erikoistunut laitapelaaja on PKKU:n kasvatti ja saapui Anton Aaltosen tavoin Turkuun hyvän Kakkosen Klubi 04 kauden jälkeen. Avauksessa puolessa Inter 2:n peleistä. 835 min, 4 maalia.
Joel Vainionpää (2004): Avauksessa 9 kertaa 11:sta sarjapelistä. 820 min, 3 maalia. Toppareista toiseksi eniten minuutteja, mutta etenkin syksyllä edustuksen vahvistukset veivät peliaikaa ja pudottivat penkille. Olen jäävi arvioimaan yksilöllisemmin. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.
Juuso Enbuska (2002): Kymppipaikka tai hyökkäävä keskikenttä. Lappeenrannasta Turkuun opiskelemaan muuttanut monipuolinen hyökkäävä keskikenttäpelaaja ratkaisi syksyllä Olympiastadionilla Regions’ Cupin finaalin hattutempullaan. 4 maalia Kolmosessa. Avauksessa 9 sarjapelissä 17:sta. 779 minuuttia.
Ricardo Giler (2003), laitapelaaja. Avauksessa 8:ssa sarjapelissä 14:stä. 768 min, 1 maali. Espanjasta juniori-iässä Turkuun muuttanut Interin oma kasvatti.
Juho Hyvärinen (2000), puolustaja. 8/8, 700 min, 1 maali. U21-maaotteluja pelannut edustusjoukkueen laina alakertaan. RoPS-kasvatti. Siirtyi kauden päätyttyä Vaasan Palloseuraan.
Arlind Sejdiu (2001), hyökkääjä. 7/7, 574 min, 12 maalia eli 1,7/ottelu. Saapui Turkuun Lahdesta, mutta jäi liigassa vähälle peliajalle. Kolmosessa kovat tehot. Siirtyi kauden päätyttyä Valkeakosken Hakaan.
Roman Knox (1999), keskikenttä. Liittyi joukkueeseen kesällä. MLS seura Sporting Kansas Cityn kasvatti, joka pelannut viime vuosina yliopistojalkapalloa Teksasissa. Avauksessa 7:ssä pelissä, 560 min.
Bamo Ahmadi (2001): 6/8 sarjapeliä, 507 min, 2 maalia. Siirtyi kauden aikana Ykköstä pelaavasta yhteistyöseura SalPasta. TPS-kasvatti.
Ali Yasin (2000): 5/10, 474 min, 3 maalia. Inter-kasvatti.
Anton Vyyryläinen (2003): Kauden aikana varusmiespalveluksen suorittanut kovakuntoinen keskikenttäpelaaja. 5/7, 454 min, TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti, jonka seura kaudella 2024 on ÅIFK.
Elias Mastokangas (2001): 5/5, 450 min, 4 maalia. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti. Siirtyi kesken kauden Valkeakosken Hakaan. Veikkausliigassa syyskauden aikana 11/12 liigapeliä, 990 min. 7 maalia.
Luka Kuittinen (2003): Keskikesään asti Jarkko Wissin luottotoppari Veikkausliigassa (12 kertaa avauksessa, 990 min), mutta tämän jälkeen pelipaikka vuoroin Ykkösen yhteistyöseura SalPassa ja Kolmosen Inter 2:ssa. 5/5, 450 min, 1 maali. RoPS-kasvatti.
Olli Jakonen (2000): 5/5, 391 min, 2 maalia. SalPa-kasvatti, joka kauden aikana pelipaikkaa Veikkausliigaan, mutta pelasi kevätkaudella etupäässä Inter 2:ssa Kolmosta. Siirtyi syksyksi kasvattajaseuraansa Saloon.
Matias Suotunen (2002): 4/10, 357 min. Kovapotkuinen toppari. Rauman Pallo-Iirojen kasvatti.
Joona Hämäläinen (2002): 2/9, 355 min. RaiFu-Inter pelaajapolun kasvatti ja edustusjoukkueen kapteeni Juuso Hämäläisen nuorempi veli. Alkukaudesta sivussa loukkaantumisen takia.
Roope Kantola (2002): 4/4, 346 min, 1 maali. Taitava keskikenttäpelaaja, joka siirtyi kauden aikana pelaamaan Ykköstä yhteistyöseura SalPaan. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.
Axel Kouame (2003): 4/4, 343 min, 3 maalia. Nuori norsunluurannikkolainen saapui kesken kauden Turkuun. Hyökkäävä keskikenttäpelaaja nousi nopeasti edustusjoukkueeseen.
Jasper Yrjas (2003): 3/8, 317 min, 1 maali. Veikkausliigassakin esiintynyt hyökkääjä. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.
Elmeri Oksanen (1999): 4/6, 275 min, 2 maalia. Pitkään sivussa loukkaantumisen takia.
Niilo Puustinen (2005): 2/7, 237 min. Palasi kesken kauden Poriin, missä pelasi loppukauden MuSassa Kolmosta ja A-juniorien SM-sarjaa Pori Akatemia YJ:ssä.
Evert Suominen (2005): 1/10, 208 min, 2 maalia. Energinen ja aggressiivinen keskikenttäpelaaja. Interiin juniori-iässä siirtynyt Turun Nappulaliigan kasvatti.
Auston Kranick (2000): 1/7, 204 min, 1 maali. Toinen joukkueen amerikkalaisvahvistus.
Noah Nurmi (2001): 2/2, 160 min. Poikien ja nuorten maaotteluja pelannut KäPa:n kasvatti. Tuli Turkuun Tanskan Esbjergistä. Siirtyi talvella Turusta IFK Maarianhaminaan.
Lisäksi reservijoukkueen kanssa ovat harjoitelleet ja/tai pelanneet cupin pelejä tai alle 100 min sarjapelejä seuraavat pelaajat:
Turku on eurooppalainen kulttuurikaupunki, kerrotaan. Ja talven taittuessa kohti kevättä, eurooppalaisissa kulttuurikaupungeissa kaupunkilaiset kokoontuvat pääsiäistä edeltäviin perinnetapahtumiin ja alkukevään karnevaaleihin.
”Talven pimeydestä ja kylmyydestä kärsivässä Pohjolassa laskiaisen vietto on perinteisesti rajoittunut pullan syöntiin ja pulkalla laskuun.”
Kulttuuriperinteet kehittyvät, muuttavat muotoaan sekä matkaavat maasta toiseen maahanmuuton ja kulttuuriviennin välityksellä. Laskiaistiistain ranskalaisversio Mardi Gras yhdistetään ehkä voimakkaimmin Yhdysvaltojen etelän New Orleansiin ja Atlantin takaa eurooppalaiset ovat puolestaan omaksuneet Ystävänpäivän ja osittain myös sen läheisyyteen osuvan Super Bowl -jenkkifutisjuhlan.
Talven pimeydestä ja kylmyydestä kärsivässä Pohjolassa laskiaisen vietto on perinteisesti rajoittunut pullan syöntiin ja pulkalla laskuun.
Mutta maailma muuttuu ja länteen sekä eurooppalaisuuteen yhä voimakkaammin luottavassa Nato-Suomessakin kulttuurit kohtaavat, ja usein myös törmäävät. Riippumatta siitä minkälaisiksi Itä-Suomen rajamuodollisuudet lähitulevaisuudessa muovaantuvat, venäläiset muodostavat maamme suurimman muunkielisten maahanmuuttajien vähemmistön. Ja yhtä lailla yhä näkyvämmäksi osaksi suomalaista arkea tulevat muslimiperinteet kun väestönkasvumme nojaa lähes kokonaan maahanmuuttoon ja Lähi-idän sekä Afrikan kriisit puskevat pakolais- ja maahanmuuttovirtoja Eurooppaan.
Elävä kulttuurikaupunki tarjoaa asukkailleen monenlaisia matalankynnyksen tapahtumia sekä houkuttelee ulkomaalaisia vierailijoita.
Kansallista ja kunnallista tukea nauttivan korkeakulttuurin lisäksi kaupunkien viihtyvyyttä ja vetovoimaa kohottavat mm. kolmannen sektorin voimilla pyörivät pop- ja rock-festivaalit sekä erilaiset liikunta- ja urheilutapahtumat. Vaikeista vuosistaan kansalliseksi kulttuuri-instituutioksi kohonnut Ruisrock lienee joulurauhan julistuksen ohella Turun tunnetuin tapahtumabrändi. Paavo Nurmi Games’in 14.2.24 Turkuhallissa Wilma Murron ympärille järjestämä Ystävänpäivän seiväskisa on puolestaan kunnianhimoinen ja tervetullut uusi aluevaltaus turkulaisten urheilutapahtumien joukossa.
Kuningaslajiin panostava kaupunkipolitiikka kantaa hedelmää niin Eurooppa- kuin ruohonjuuritasolla
Urheilumaailmassa ja tätä kautta kaupunkimatkailussa, käytännössä läpi vuoden ottelukohtaisesti kymmeniä tuhansia katsojia vetävät jalkapallo-ottelut ovat keskeinen osa eurooppalaista kaupunkikulttuuria.
Ja parhaimmillaan Ruisrock-viikonlopun kävijämäärien tasolle yltävien katsojalukujen lisäksi läpi talven pelattavat europelit tuovat osallistuville seuroille miljoonien lisätulot ja näiden kotikaupungeille globaalia näkyvyyttä jota ei muille keinoilla voi saavuttaa.
Eurooppalaisten liigojen ja johtavien seurojen katsojamäärät kaudella 2022/231
”Ja näkyvyyden sekä imagoetujen ohella aidosti eurooppalainen kulttuuri- ja jalkapallokaupunki tarjoaa lapsilleen ja nuorilleen potentiaalisesti elinikäisen liikunnallisen harrastuksen, asukkailleen ympärivuotista sosiaalista yhdessäoloa ja ylpeyttä omasta joukkueestaan.”
Tästä johtuen kuningaslajin olosuhteisiin ja seurojen toimintaedellytysten tukemiseen panostaminen on mitä viisainta kuntapolitiikkaa.
Ja näkyvyyden sekä imagoetujen ohella aidosti eurooppalainen kulttuuri- ja jalkapallokaupunki tarjoaa lapsilleen ja nuorilleen potentiaalisesti elinikäisen liikunnallisen harrastuksen, asukkailleen ympärivuotista sosiaalista yhdessäoloa ja ylpeyttä omasta joukkueestaan.
Turun kaupunki on ottanut arvokkaita askeleita oikeaan suuntaan investoimalla Veritas Stadionin uuteen päätykatsomoon sekä ympärivuotisen ja junioreihin laajennetun pelitoiminnan mahdollistavaan tekonurmialustaan.
Naisten A-maajoukkueen ja miesten U21-maajoukkueen päätös pelata maaottelunsa Veritas Stadionilla luonnollisesti kertoo panostuksen välittömistä positiivisista vaikutuksista.
Mutta koska Pohjolan talvi ei edelleenkään mahdollista pelaamista talvikuukausina ulkona, tarvitaan korvaavia olosuhteita. Tässä talviolosuhdekysymyksessä Turun seudun tilanne on ollut vuosikausia2, jopa vuosikymmeniä, suorastaan katastrofaalinen. Impivaaran alimittainen jalkapallohalli on elinkaarensa lopussa, eikä korvaavasta areenasta ole investointipäätöstä3.
Jalkapalloseuroille tuskallisten koronavuosien jälkeen lajin harrastajamäärät ovat kohonneet Turussa ennätyksellisesti yli 5000 harrastajan, joten tilanpuute on todellinen ja krooninen. Ongelmaa ei ole auttanut alueen kahden yksityisen ylipainehallin romahtaminen lumentulon seurauksena. Turun seudun kolmas yksityinen jalkapallohalli Poropuistossa romahti viime talvina niin säännöllisesti, että hallin käyttö lopetettiin kokonaan.
Tällä viikolla Turun jalkapalloväki kokoontui jälleen kerran Veritas Stadionille keskustelemaan lajin tilasta kaupungissa. Paikalla oli kymmenkunta seuraa, liikuntatoimen johtoa sekä Palloliiton edustusta aluepäälliköstä valtakunnan tasolla toimivaan pääsihteeriin.
Talviolosuhdevaje ja epätietoisuus Impivaaran korvaavasta hallikapasiteetista hallitsi seurapalaverin keskustelua, mutta jonkinlaisena edistysaskeleena liikuntapalvelujohtaja Markus Kalmari raotti varovaisesti ovea mahdollisuudesta rakentaa uusi jalkapallon talviharjoitteluareena Impivaaraan kun alueen jäähalli joudutaan lähivuosina joka tapauksessa purkamaan.
Rakentavassa hengessä käydyssä keskustelussa todettiin, että myös jalkapallotoimijoiden on yhteisönä aktivoiduttava ja tuotava kunnallisen talviolosuhdeinvestoinnin tarve vahvemmin poliittisen johdon ja pormestariston tietouteen. Vakavana uhkana on harrastuskustannusten täydellinen riistäytyminen, matalalankynnyksen lajin elitistyminen sekä sitä kautta eriarvoistumisen, syrjäytymisen ja muiden sosiaalisten ongelmien kasaantuminen kaupungissa.
”Jonkinlaisena edistysaskeleena liikuntapalvelujohtaja Markus Kalmari raotti varovaisesti ovea mahdollisuudesta rakentaa uusi jalkapallon talviharjoitteluareena Impivaaraan kun alueen jäähalli joudutaan lähivuosina joka tapauksessa purkamaan.”
Turussa ei välttämättä päättäjätasolla ymmärretä, kuinka monipuolinen, hyvin erilaisia harrastus- ja väestöryhmiä palvele liikuntakeskus Impivaaran jalkapallohalli on. Jalkapallon ohella hallia käyttävät mm. amerikkalaisen jalkapallon, pesäpallon, lacrossen, rugbyn harrastajat sekä erilaiset muut ryhmät. Oheiset kuvat Turun Eid Al-Fitr juhlasta vuodelta 20164.
Talvikauden asteittain taittuessa kohti kevättä Turussa voidaan kuitenkin iloita kaupungin oman jalkapalloylpeyden otteista Reininlaakson karnevaali- ja jalkapalloalueella. Runosmäen Lukas Hradecky ei ole vain Huuhkajien kapteeni vaan kipparoi myös Bundesliigaa ilman tappioita johtavaa Bayer 04 Leverkusenia.
”Rakentavassa hengessä käydyssä keskustelussa todettiin, että myös jalkapallotoimijoiden on yhteisönä aktivoiduttava ja tuotava kunnallisen talviolosuhdeinvestoinnin tarve vahvemmin poliittisen johdon ja pormestariston tietouteen. Vakavana uhkana on harrastuskustannusten täydellinen riistäytyminen, matalalankynnyksen lajin elitistyminen sekä sitä kautta eriarvoistumisen, syrjäytymisen ja muiden sosiaalisten ongelmien kasaantuminen kaupungissa.”
Turun tapaan myös lääketehdaskaupunkina tunnettu Leverkusen luokiteltaneen Saksassa osavaltionsa pienempien suurkaupunkien joukkoon ja koko maan mittakaavassa n. 165 000 asukkaan Leverkusen on suunnilleen 50. sijalla saksalaisten kaupunkien väkilukulistalla.
Kun kevään edetessä voimme seurata Leverkusenin jalkapallohuumaa Keski-Euroopassa katsomoja huudattavan Luke Hradeckyn välityksellä, ehkä oivallamme millaisia mahdollisuuksia ja elämyksiä kuningas jalkapallo pystyy tarjoamaan myös Suomen Turussa. Edellyttäen että turkulainen jalkapalloväki, pormestaristo ja muut avainpäättäjät löytävät toisensa lajin edellyttämien olosuhteiden kehittämistyössä. Impivaaran liikuntakeskukseen kohoava Lukas Hradecky Areena olisi luonnollinen jatkumo tälle kaupunkikehittämistyölle7.
Turku täyttää 800 vuotta vuonna 2029. Eurooppalaisena kulttuurikaupunkina profiloituva maan vanhin kaupunki panostaa kulttuuri-investointeihin. Taiteen talo, Musiikkitalo sekä Historian ja tulevaisuuden museo ovat kaupungin Kulttuurilupauksen ja kulttuurin kärkihankkeen kovaa investointiydintä. Samaan aikaan kuitenkin Turun keskeiset liikuntakeskukset ovat elinkaarensa päässä. “Korkeampaa ja matalampaa” kulttuuria ei tietenkään tule asettaa vastakkain, mutta Turussa tarvitaan avointa keskustelua siitä, kuinka Turussa tulevaisuudessa tuotetaan kaupunkilaisille mahdollisimman monipuolista kulttuurihyvinvointia sekä samalla ehkäistään eriarvoistumista ja syrjäytymistä. Unohtamatta huolestuttavaa väestön ikääntymistä, liikkumattomuutta ja kasvavia kotouttamisen haasteita.
Turku kasvaa vauhdilla ja kaupunkia kehitetään kunnianhimoisesti. On kuitenkin syytä huomioida, että “Turun väestönkasvu syntyy täysin muualta muuttavista ja maahanmuutosta, sillä kaupungin luonnollinen väestönkasvu on negatiivista. Vuonna 2022 Turun väkiluku kasvoi 2763 hengellä, josta 43 prosenttia tuli kotimaasta ja 57 prosenttia ulkomailta. Määrällisesti eniten muuttajia Turkuun muualta Suomesta tuli Salosta, Raumalta, Uudestakaupungista, Oulusta ja Porista.”1.
“Korkeampaa ja matalampaa” kulttuuria ei tietenkään tule asettaa vastakkain, mutta Turussa tarvitaan avointa keskustelua siitä, kuinka Turussa tulevaisuudessa tuotetaan kaupunkilaisille mahdollisimman monipuolista kulttuurihyvinvointia sekä samalla ehkäistään eriarvoistumista ja syrjäytymistä.”
Samaan aikaan siis Turun väestö ikääntyy vauhdilla, maailmalla on monenlaista myllerrystä, sotepalveluiden siirtymisen seuraukset hyvinvointialueelle ovat yhä hämärän peitossa ja julkista taloutta leikataan. Näin epävakaissa oloissa on elintärkeää, että Turussa keskustellaan perusteellisesti siitä, mihin kaupunki lähitulevaisuudessa investoi ja kuinka kaupunkilaisten hyvinvointia voidaan edistää mahdollisimman tasapuolisesti ja yhteiskunnalliset uhkakuvat huomioiden.
”Turun väestö ikääntyy vauhdilla, maailmalla on monenlaista myllerrystä, sotepalveluiden siirtymisen seuraukset hyvinvointialueelle ovat yhä hämärän peitossa ja julkista taloutta leikataan. Näin epävakaissa oloissa on elintärkeää, että Turussa keskustellaan perusteellisesti siitä, mihin kaupunki lähitulevaisuudessa investoi ja kuinka kaupunkilaisten hyvinvointia voidaan edistää mahdollisimman tasapuolisesti ja yhteiskunnalliset uhkakuvat huomioiden.”
Turku investoi taiteeseen, kulttuuriin ja kiskoihin, mutta ulkoistaa urheilun ja liikuntapaikat?
Kulttuuri on monimerkityksellinen, jopa kiistanalainen käsite. Kun puhutaan kulttuurista osana kaupunkikehittämistä ja kuntataloutta, lienee perusteltua käyttää sanan määrittelyssä opetushallinnon käyttämää laajaa kuvausta.
“Kulttuurin käsitettä käytetään yhtäältä laajassa merkityksessä tarkoittamassa kaikkea sitä, mitä ihmisyhteisöt siirtävät jälkeläisilleen. Tällainen laaja kulttuurin käsite sisältää kaikenlaiset tiedot, taidot ja tavat sekä arvot ja normit, joiden varaan ihmisyhteisöt ovat rakentuneet. Kulttuurin piiriin kuuluvat muun muassa kieli, valtarakenteet, elinkeinot, taide ja urheilu. Siihen kuuluvat myös uskonto ja muut katsomukset.”2
”Kulttuurin piiriin kuuluvat muun muassa kieli, valtarakenteet, elinkeinot, taide ja urheilu. Siihen kuuluvat myös uskonto ja muut katsomukset.”
“Kulttuurilupaus: Taiteen ja kulttuurin aika! on ohjaava näkymä kulttuurin kehittämiseen Turussa. Se sisältää tavoitteen kaupungista, jossa tilat ja rakenteet mahdollistavat taiteen ja kulttuurin monipuolisen, rajoista vapaan tarjonnan sekä kaupunkilaisten laajat osallistumismahdollisuudet.”3
Turun kaupungin keväällä 2022 antama kulttuurilupaus on ehdottoman tervetullut panostus edistämään turkulaisten viihtyvyyttä ja osallisuutta sekä kaupungin yleistä vetovoimaisuutta, mutta etenkin koska kaupungin keskeiset liikuntakeskukset Impivaaran jalkapallo- ja jäähalleista Kupittaan urheiluhalliin ovat elinkaarensa lopussa, olisi välttämätöntä että Turun kulttuurilupaus kattaisi myös liikuntakulttuurin sekä kymmenille urheiluseuroille ja kymmenille tuhansille turkulaisille korvaamattomien liikuntapaikkojen ajanmukaistamisen.
Vielä vuonna 2016 laaditussa Turun liikuntapaikkasuunnitelmassa liikuntapaikkauudistuksen rungoksi linjataan Kupittaan, Urheilupuiston ja Impivaaran muodostama liikuntakeskusten kärkikolmio:
”Turun kaupungissa on 3 monipuolista ja isoa liikuntakeskusta: Kupittaa, Urheilupuisto ja Impivaara. Näihin kolmeen liikuntakeskukseen on panostettu suunnitelmallisesti jo kymmeniä vuosia, ja näin tullaan jatkamaan myös tulevaisuudessa. Panostaminen tarkoittaa käytännössä 1) suorituspaikkojen hyvää ylläpitoa, 2) peruskorjaamista sekä myös 3) muunneltavuuden ja kokonaan uuden kehittämistä niin infran kuin sisällöllisten toimintojenkin kannalta.”4
Kuitenkin viime vuosina uudet, liikuntapalveluiden ulkoistamisen tuulet ovat hämmentäneet turkulaista liikuntaväkeä. Kun TS:n Turun historian suurimmaksi ja tärkeimmäksi arvioima urheilupäätös jäi koronakriisin, soteuudistuksen ja pormestarivaalien varjoon, panostus liikuntakeskusten kärkikolmioon on kabineteissa hioitunut monimutkaiseen ja vaikutuksiltaan vaikeasti arvioitavaan yhdistelmään harrastekorttia ja yksityisvetoisesta Artukaisten liikuntakeskusvisioita.
”Turun kaupungissa on 3 monipuolista ja isoa liikuntakeskusta: Kupittaa, Urheilupuisto ja Impivaara. Näihin kolmeen liikuntakeskukseen on panostettu suunnitelmallisesti jo kymmeniä vuosia, ja näin tullaan jatkamaan myös tulevaisuudessa.”
Etenkin poliittinen linjaus korvata alimittainen ja elinkaarensa lopussa oleva Impivaaran kunnallinen jalkapallohalli Artukaisten yksityiselle hankkeella on herättänyt suurta huolta jalkapallo- ja muunkin liikuntaväen piirissä. Usein unohtuu, että Impivaaran kohta 45-vuotiaassa hallissa ovat harjoitelleet futarien ohella vuosikymmeniä mm. pesäpallon, lacrossen, jenkkifutiksen, rugbyn ja jääkiekon harrastajat sekä eri ikä- ja väestöryhmiä edustavat harrasteryhmät. Puutteellisten talviharjoitteluolosuhteiden seurauksena perinteisesti matalan kynnyksen harrastuksena tunnetun lajin harrastuskustannukset ovat jo nyt karanneet käsistä erilaisten olosuhde- sekä muiden lisämaksujen myötä ja uhka turkulaislasten suosikkilajin elitistymisestä sekä lajiharrastuksen eriarvoistumisesta on todellinen.
”Usein unohtuu, että Impivaaran kohta 45-vuotiaassa hallissa ovat harjoitelleet futarien ohella vuosikymmeniä mm. pesäpallon, lacrossen, jenkkifutiksen, rugbyn ja jääkiekon harrastajat sekä eri ikä- ja väestöryhmiä edustavat harrasteryhmät.”
“Kaikkein suurimman jalkapalloseuran eli Turun Nappulaliigan puheenjohtaja Mikko Högerman pelkää, että laajalla iltapäivätoiminnalla ryyditetty liikuntapaikkakeskittymä kasaisi junioriurheilun vallan lähinnä TPS:n käsiin[xii]. FC Interin juniorijaoston toiminnanjohtaja Pasi Hyvätin mukaan yksi kunnallinen halli pitää olla pohjana, että perustoiminnot saadaan pyöritettyä. Hän ei usko, että yksityinen jalkapallohalli voi mitenkään korvata julkista niin, että harrastamisen hinta pysyisi ennallaan. ”On selvää, että harrastaminen kallistuu ja maksajana ovat vanhemmat”, Hyvätti tiivistää.”5.
”Puutteellisten talviharjoitteluolosuhteiden seurauksena perinteisesti matalan kynnyksen harrastuksena tunnetun lajin harrastuskustannukset ovat jo nyt karanneet käsistä erilaisten olosuhde- sekä muiden lisämaksujen myötä ja uhka turkulaislasten suosikkilajin elitistymisestä sekä lajiharrastuksen eriarvoistumisesta on todellinen.”
Impivaara on turkulaisen liikuntakulttuurin ihmemaa, mutta vaatii kaupungin olosuhdeinvestointeja
Tänä talvena Turkufutiksen olosuhdevaje lienee pahempi kuin koskaan. Harrastajamäärät ovat kohonneet koronakriisivuosista, mutta alueen kaksi yksityistä kuplahallia – Lähi-Tapiola areenat Impivaarassa ja Raisiossa – ovat repeytymien takia poissa käytöstä ja viime vuosina joka talvena romahtanut Poropuiston niin ikään yksityinen halli on kokonaan poissa pelistä.
Eli seurat ovat kaupungin toivomusten mukaan panostaneet yksityisiin ylipainehalleihin, mutta käytännön tasolla lopputuloksena on ollut harrastuskustannusten voimakas kasvu ja tästä huolimatta harrastusvuorojen laajamittainen peruuntuminen.
Ei siis ihme, että laji-ihmisten keskuudessa jo vuosia jatkunut turhautuminen leviää laajemmin etenkin lapsiperheissä ja vihdoin myös Turun päätöksentekokoneistossa. Turussa harvinainen, futistaustainen valtuutettu ja kansanedustaja Timo Furuholm muistuttaa tuoreessa mielipidekirjoituksessaan6 perustellusti “jalkapallon kyvystä globaalina urheilulajina purkaa segregaatiota, liikuttaa massoja ja tarjota nuorille mielekästä tekemistä”. Arkadianmäelle siirtynyt entinen ammattilaispelaaja korostaa, että kysymys on yksinkertaisesti arvovalinnoista – siitä mitä koetaan tärkeäksi ja mikä ei. Valtuutettu päättää kirjoituksensa ajatusleikkiin, kysyen, kuka jalkapallohallin rakentamista vastustaisi, jos kaupunki nyt päättäisi tuoda päätöksentekoon uuden julkisesti rakennetun jalkapallohallin? Eivät seurat, eivät päättäjät, eivät koulut, eivätkä päiväkodit tai muutkaan sen käyttäjät, vastaa sama valtuutettu.
Turussa harvinainen, futistaustainen valtuutettu ja kansanedustaja Timo Furuholm muistuttaa tuoreessa mielipidekirjoituksessaan6 perustellusti “jalkapallon kyvystä globaalina urheilulajina purkaa segregaatiota, liikuttaa massoja ja tarjota nuorille mielekästä tekemistä”
Koska Turun liikuntapaikkauudistus on merkitykseltään massiivinen niin kaupungin vetovoimaisuudelle kuin turkulaisten fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille, tämäkin teksti päättyy ajatusleikkiin, jonka tavoitteena ei tietenkään ole luoda vastakkainasettelua eri kulttuuri- tai harrastusmuotojen välillä. Sen sijaan se toivottavasti muistuttaa matalan kynnyksen liikuntakulttuurin ja liiikuntapaikkojen yhteiskunnallisesta arvosta ja yhteisöllisyyttä edistävästä voimasta.
Turun tuoreet tilastot kaupungin liikuntapaikkojen ja -palvelujen kävijämääristä kiistatta tukevat julkisten liikuntapaikkojen merkitystä turkulaisten liikunnan tukijalkana8. Vuonna 2023 Turun kaupungin liikuntapaikkojen kävijämäärät nousivat 1 536 409 käyntiin, mikä tarkoittaa 18 prosentin kasvua edellisestä vuodesta.
Impivaaran liikuntakeskuksen vetovoima on kiistaton. Impivaaran uimahallissa ja sen kuntosaleissa tilastoitiin 565 575 asiakaskäyntiä (2022: 480 913). Impivaaran jäähallin kahdessa kaukalossa luisteltiin 108 695 kertaa (2022: 97 286) ja Impivaaran jalkapallohallin kävijämäärä palautui koronarajoitusten raettua alimittaisen areenan maksimikapasiteettiin eli noin 80 000 kävijään. Vuoden 2023 tarkka luku on 79 565 (2022: 40 998), mikä tarjoaa mielenkiintoisen vertailun toiseen elinkaarensa lopussa olevaan kulttuurilaitokseen. Musiikkitalo Fuugan tulevaisuudessa korvaamassa Aninkaisten Konserttitalossa vieraili TFO:n tilastojen mukaan lähes 71 200 kävijää9.
”Impivaara on turkulaisen liikuntakulttuurin ihmemaa, mutta vaatii kaupungin olosuhdeinvestointeja”
Ajatusleikki: Musiikkitalo Fuuga & Impivaaran Hradecky Areena isännöivät Turku 800 tapahtumia vuonna 2029
Ajankohtaisena ajatusleikkinä tämä liikuntakulttuurin lobbaus päättyykin tuoreeseen Turun kaupungin tiedotteeseen Musiikkitalo Fuugan peruskiven muuraustilaisuudesta. Tavoitteeltaan ajatuksia herättävässä, hitusen provosoivassa tiedotteen uudessa tulkinnassa sanat Musiikkitalo Fuuga ja kulttuuri ovat korvattu sanoilla Impivaaran jalkapallohalli ja liikuntakulttuuri.
Kirjoituksessa nähdään suuri arvo Turun kaupungin kulttuurilupaukselle, mutta rinnastus pyrkii herättämään kulttuurikeskustelun kattamaan myös liikuntakulttuurin sekä turkulaisten liikkumiselle ja hyvinvoinnille välttämättömät liikuntapaikkainvestoinnit. Lukuisia lajeja ja laajoja käyttäjäryhmiä palveleva jalkapallohalli edistää pitkälti samoja tavoitteita kuin hieman mahtipontisempi musiikkitalo.
Turun kaupunki markkinoi itseään ja haluaa profiloitua eurooppalaisena kulttuurikaupunkina. Hyvä niin, Suomen vanhimmalla kaupungilla ja suomalaisen kulttuurin kehdolla on pitkät juuret Itämeren alueen keskuksena ja porttina manner-Eurooppaan.
Klassisen musiikin tai tulevan musiikkitalon naapurien edustamien teatteri- ja kuvataiteiden sekä muun ”korkeakulttuurin” ohella elävistä eurooppalaisista kulttuurikaupungeista löytyy myös muunlaista kaupunkikulttuuria. Yhtä keskeistä eurooppalaista urbaania kulttuurimuotoa kutsutaan urheilussa kuningaslajiksi. Miljoonat eurooppalaiset, ja tuhannet suomalaiset, puhumattakaan muiden mantereiden jalkapallofaneista, seuraavat vuoden ympäri Euroopan ammattilaisliigoja, Mestareiden liigaa sekä Euroopan jalkapalloliiton muita omia kilpailuja.
Samoin kuin Turun taitavat filharmonikot tarvitsevat taiteensa tuottamiseen ajanmukaiset harjoitteluolosuhteet, myös Bundesliigan mestaruudesta pelaavan Lukas Hradeckyn ja muiden Turusta Huuhkajapaitaan ponnistaneiden jalkapallolähettiläiden paikalliset palloiluperilliset ansaitsevat areenan, jossa harjoitella, kehittää taitojaan sekä luoda koko elämän kantavia sosiaalisia suhteita. Ja mikä vähintään yhtä tärkeää, järkevästi yhdessä eri käyttäjätahojen kanssa suunniteltuna, Uusi Impivaaran jalkapallohalli täydentää loistavasti Impivaaran uimahallin, liikuntakeskuksen kuntoratojen ja muiden liikuntapalvelujen tuottajien ympärivuotista matalankynnyksen liikuntatarjontaa.
”Samoin kuin Turun taitavat filharmonikot tarvitsevat taiteensa tuottamiseen ajanmukaiset harjoitteluolosuhteet, myös Bundesliigan mestaruudesta pelaavan Lukas Hradeckyn ja muiden Turusta Huuhkajapaitaan ponnistaneiden jalkapallolähettiläiden paikalliset palloiluperilliset ansaitsevat areenan, jossa harjoitella, kehittää taitojaan sekä luoda koko elämän kantavia sosiaalisia suhteita. Ja mikä vähintään yhtä tärkeää, järkevästi yhdessä eri käyttäjätahojen kanssa suunniteltuna, Uusi Impivaaran jalkapallohalli täydentää loistavasti Impivaaran uimahallin, liikuntakeskuksen kuntoratojen ja muiden liikuntapalvelujen tuottajien ympärivuotista matalankynnyksen liikuntatarjontaa.”
Turun uuden jalkapallohalli Hradecky Areenan (musiikkitalo Fuugan) peruskivi muurattiin tiistaina 16. tammikuuta. Turku on tehnyt ja tekee lähivuosien aikana mittavia strategisia liikuntakulttuuri-investointeja. Jalkapallohalli (Musiikkitalo) on niistä tähän asti merkittävin. Talo valmistuu vuonna 2026.
Turun pormestari Minna Arve korostaa, että Turun liikuntakulttuuri-investoinnit ovat kansallisestikin poikkeuksellisen merkittäviä. Ne vahvistavat Turun elinvoimaisuutta ja ovat myös panostuksia turkulaisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
– Kaupunkina olemme tehneet ja tulemme lähivuosien aikana tekemään mittavia strategisia liikuntakulttuuri-investointeja, joista yksi keskeisimmistä on tämä upea Impivaaran jalkapallohalli (musiikkitalo Fuuga). Me investoimme mittavasti liikuntakulttuuriin, koska me uskomme sen potentiaaliin luoda laajempaa toimeliaisuutta, elinvoimaa ja hyvinvointia turkulaisille ja Turkuun. Kyse on lopulta siitä, että liikuntakulttuuri ei ole vain hyvien aikojen luksusta, vaan se on hyvien aikojen luoja. Siksi Turku panostaa liikuntakulttuuriin nyt ja tulevaisuudessa, painottaa pormestari Arve.
Fuugan muuraustilaisuudessa jalkapallohallin (musiikkitalon) peruskirjan luki Turun kulttuuri- ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja Petra Peltonen. Perustuksiin talletettiin teräslieriössä muun muassa peruskiven muurauspäivän sanomalehtiä, Suomessa käytössä olevat eurokolikot sekä Turun filharmonisen orkesterin kevään 2024 kausiesite ja orkesterin uusin cd-levy.
LiikuntaKulttuuriin sijoittaminen kannattaa
Turku haluaa varmistaa paikkansa kilpailukykyisenä matkailukohteena kotimaan matkailussa ja edistää nousuaan varteenotettavaksi kansainväliseksi matkailukohteeksi. Uudet liikuntakeskukset (kulttuurilaitokset), kuten Hradecky Areena (musiikkitalo Fuuga), tukevat jo olemassa olevaa luovan talouden yritystoimintaa sekä mahdollistavat myös kokonaan uuden toiminnan.
– Turussa on ymmärretty liikuntakulttuurin voima. Monipuolisesti liikuntatapahtumille (kulttuuritapahtumille) tilat tarjoava Hradecky Areena (Fuuga) on erinomainen esimerkki investoinnista, joka kasvattaa alueellista elinvoimaa. Ennen kaikkea uuden jalkapallohallin (musiikkitalon) rakentaminen viestii siitä, että uskomme edelleen liikunnan (taiteen) voimaan tuoda ihmisiä yhteen ja luoda toivoa, sanoo peruskiven muuraustilaisuudessa puhunut tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala…
Syntyi ’45 sotasyyllisten Saksaan, oli nostamassa maalaisseura Bayernin ensin Bundesliigaan (’65) ja pian Euroopan parhaaksi seuraksi (’74, ’75, ’76). Johti kapteenina Münchenin ’74 MM-finaalissa Saksan Liittotasavallan voittoon Johan Cruyffin johtaman Hollannin totaalijalkapallosta ja antoi saksalaisille uskoa jälleenrakennukseen. Teki Pelén ja Cruyffin kanssa Cosmoksessa ”Messit” ja herättivät USA:n kuningaslajiin. Johti päävalmentajana Berliinin muurin murtumisen myötä uudelleenyhdistyneen Saksan ’90 maailmanmestariksi.
Useimmilla, tai ainakin monilla lapsilla lienee esikuvia, joiden mallin mukaan otetaan elämän itsenäisempiä alkuaskelia. Omassa lapsuudessani, 1970-luvun Suomen Turussa, maailmankuvani muokkaantui Koulukadun kotipiiriin, Puolalan koulun sekä Mikaelin puiston kentällä koettujen pelien ja leikkien kautta.
Kotitaloamme vastapäätä sijainneella Mikaelin sivukirjastolla oli myös suuri rooli maailman avaamisessa kun internetistä ei ollut tietoakaan ja televisiossakin vain pari kanavaa. Peppi Pitkätossu oli suuri sankari tasapuolisesti niin tytöille kuin pojille. Samoin sarjakuvahahmot Asterix ja Tintti, sekä näiden omalaatuiset ”sidekickit” Obelixista kapteeni Haddockiin ja professori Tuhatkaunoon. Realistisempaa kylmän sodan ajan kirjallisuutta ostettiin koulun jälkeen Rauhankadun antikvariaatista. Korkeajännityksissä saksalaiset olivat pahiksia ja britit pelastivat maailman.
Ei keisari Franzkaan ollut erehtymätön. Muistan kuin eilisen, kun silloinen Tsekkoslovakia kaatoi kesämökin mustavalko-tv:n ruudulla Antonin Panenkan hämmentävällä rangaistuspotkulla Münchenin maailmanmestarit ’76 EM-finaalissa. Ja vuosikymmen myöhemmin, ’86 Meksikon MM-kisoissa valmentajana nuori Franz kärsi jälleen loppuottelussa kirvelevän tappion. Tällä kertaa vastassa oli puolivälierissä britit Jumalan kädellä kaatanut mies nimeltä Maradona.
2000-luvulla Franz Beckenbauer toimi Bayernin presidenttinä sekä neuvotteli Saksalle vuoden 2006 maailmanmestaruuskisojen isännyyden. Rooli kisojen hakutoimikunnan puheenjohtajana toi myös kielteistä julkisuutta kansainväliseen jalkapalloliittoon liitettyjen lahjusepäilyjen takia.
Itse kisat olivat suuri menestystarina. Isäntämaa oli keväällä kisojen alla pudonnut FIFA rankingissa saksalaisittain ennenkuulumattomasti TOP 20:n ulkopuolelle, mutta lopulta Jürgen Klinsmannin nuori joukkue ylsi pronssitilalle kaatamalla Portugalin. Italian maailmanmestaruusjuhliin päättynyt Berliinin loppuottelu muistetaan myös Materazzi-episodista, jossa Zinedine Zidane menetti totaalisesti itsehillintänsä ja päätti upean maajoukkueuransa ulosajoon ja rangaistuspotkukilpailussa kärsittyyn finaalitappioon.
Saksassa vuoden 2006 kotikisat tunnetaan ”Kesäsatuna” – Sommermärchen. Ohjaaja Sönke Wortmann ohjasi kisoista dokumenttielokuvan, joka sai ensiltansa 3. lokakuuta, Saksan yhtenäisyyspäivänä. Marraskuun lopulla elokuvan oli nähnyt noin neljä miljoonaa katsojaa ja Deutschland. Ein Sommermärchen on Saksan elokuvahistorian kaupallisesti menestynein dokumenttielokuva.
Wortmannin elokuvan nimi on viittaus saksalaisrunoilijan Heinrich Heinen Saksanmaa: Talvinen tarina (Deutschland. Ein Wintermärchen) -teokseen vuodelta 1844. Globaalin jalkapallojuhla ja kansoja yhdistävä kuukauden kesäfestivaali kuvataan kontrastina ironiasta ja satiirisesta tyylistä tunnetun Heinen melankoliseen kuvaukseen Saksasta.
Hieman samaan tapaan, sodanjälkeisen Saksan talousihmeeseen ja konemaiseksi kuvattuun Saksan jalkapallomaajoukkueeseen Franz Beckenbauer toi luovuutta ja loistetta. Keisari Franz pystyi pelaamaan mitä tahansa pelipaikkaa. Hän itseasiassa loi huippuvuosinaan kokonaan uuden pelipaikan ja pelitavan joukkueelleen. Pelatessaan Liberona Beckenbauer yhdisti aiemman roolinsa keskikentän pelintekijänä keskuspuolustajaan, jolla oli vapaus osallistua pelinrakentamiseen ja hyökkäysnousuihin.
Kun saksalainen media, ylin valtiojohto ja jalkapalloa rakastava kansa muistelevat 7.1.24 Salzburgissa menehtynyttä keisariaan, kuvaillaan Franz Beckenbaueria sanalla ”Lichtgestalt”. Johtuuko siitä, ettei suomalaisesta, tai muualtakaan jalkapallomaailmasta löydy Franz Beckenbauerin kaltaista lajin edustajaa, kuvauksen kääntäminen suomeksi on vaikeaa.
Puhutaan ihmisestä, joka saavutti kuningaslajissa kaiken, muutti ja elävöitti peliä sekä toi valoa, loistoa ja tulevaisuuden uskoa menneisyyden hallinnan (Vergangenheitsbewältigung) kanssa kamppaileville Saksan suurille ikäluokille. Ja siinä sivussa suurta kunnioitusta ja arvostusta ulkomailla.
Artikkelikuva yhdeksän vuotiaan ihailijan mustavalkoisesta taideinstallaatiosta vuodelta 1974.
Päävalmentaja on vapautettu sopimuksestaan välittömästi1. Seurajohtaja piinasi naisia vuosikausia2. SM-liigan pomo puhuu raiskauskohuista3. Huoli jääkiekon tulevaisuudesta ja toimintakulttuurista ajoi Erkka Westerlundin jääkiekkoliiton puheenjohtajakilpaan4.
Me too -liikkeen juuret ulottuvat vuoteen 2006, jolloin nuorisojärjestö Just Be Inc.:n perustaja Tarana Burke käynnisti seksuaalista häirintää vastustavan kampanjan. Ruohonjuuritason liikkeen tavoitteena oli tavoittaa seksuaalisen hyväksikäytön uhreja vähäosaisissa yhteisöissä5.
Runsas vuosikymmen myöhemmin liikkeestä kehittyi näyttelijä Alyssa Milanon twiittauksen kautta seksuaalista ahdistelua vastustava globaali kampanja.
Elokuva- ja viihdemaailman epäkohdista ja ahdistelusta huomio on sittemmin kiinnittynyt myös häiritsevään käytökseen mm. opiskelu- ja korkeakoulumaailmassa, uskonnollisissa yhteisöissä sekä talouden, hallinnon ja politiikan piirissä.
Urheilu ei tietenkään ole häirinnästä vapaa osa yhteiskuntaa. Maailmanlaajuisesti ehkä tunnetuin tapaus on ollut Yhdysvaltojen voimistelumaajoukkueen lääkäri Larry Nassarin vuosikymmeniä kestänyt seksuaalinen väkivalta lapsia ja nuoria naisvoimistelijoita kohtaan. Uhrien joukossa on ollut mm. kaikkien aikojen menestynein telinevoimistelija Simone Biles.
”Huippu-urheilijat ovat nykypäivänä merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia, joiden mainetekoja, mutta myös pelikenttien ulkopuolista käytöstä ja puheita tarkkaillaan paparazzi-armeijojen kameroilla sekä miljoonien some-seuraajien ehtymättömällä mielenkiinnolla.”
Joukkue- ja palloilulajien viime aikojen kiistatta näkyvintä Me too -keskustelua on käyty Espanjan naisten maailmanmestarijoukkueen ympärillä. Jo syksyllä 2022 15 maajoukkueen pelaajaa ilmoitti, etteivät pelaa enää maajoukkueessa, ellei päävalmentaja Jorge Vilda saa potkuja.
Suureksi yllätykseksi Espanja voitti elokuussa 2023 maailmanmestaruuden Vildan johdolla. Ns. Rubiales skandaali vei kuitenkin huomion mestaruusjuhlinnalta. Espanjan jalkapalloliiton puheenjohtaja Luis Rubiales suuteli maajoukkueen kapteeni Jennifer Hermosoa suulle MM-loppuottelun jälkeen. Rubiales vähätteli tapahtunutta, mutta kohu jatkui päiväkausia kunnes Hermoso ilmoitti tehneensä rikosilmoituksen ja myös UEFA:n varapuheenjohtajana toiminut jalkapallovaikuttaja kertoi eroavansa puheenjohtajan tehtävistä.
Huippu-urheilijat ovat nykypäivänä merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia, joiden mainetekoja, mutta myös pelikenttien ulkopuolista käytöstä ja puheita tarkkaillaan paparazzi-armeijojen kameroilla sekä miljoonien some-seuraajien ehtymättömällä mielenkiinnolla.
Samaan aikaan kun kunnianhimoiset Insta-ajan influensserit liimautuvat nousevien urheilutähtien läheisyyteen, nuori urheilija joutuu käsittelemään tätä kuuluisuuden ja menestyksen kääntöpuolta usein ilman tarvittavaa tukea tai elämänkokemusta.
”Samaan aikaan kun kunnianhimoiset Insta-ajan influensserit liimautuvat nousevien urheilutähtien läheisyyteen, nuori urheilija joutuu käsittelemään tätä kuuluisuuden ja menestyksen kääntöpuolta usein ilman tarvittavaa tukea tai elämänkokemusta.”
Omat haasteensa kohtaavat myös varttuneemmat valmentajat ja urheilujohtajat. Letkautukset ”pukukoppipuheista” tai urheilumaailman erivapauksista eivät enää kestä päivänvaloa ja joukkueurheilussa on otettava vakavasti vaatimukset yhteiskuntavastuullisuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta.
Monessa urheiluyhteisössä puhutaan juhlapuheissa kauniisti yhteiskuntavastuusta, mutta tekoja tarvitaan myös käytännön tasolla. Yhteisön jäseniä on kuunneltava ja epäkohtiin on puututtava. Viipymättä ja avoimesti. Selittely tai vastuunpakoilu ei enää riitä.
”Omat haasteensa kohtaavat myös varttuneemmat valmentajat ja urheilujohtajat. Letkautukset ”pukukoppipuheista” tai urheilumaailman erivapauksista eivät enää kestä päivänvaloa ja joukkueurheilussa on otettava vakavasti vaatimukset yhteiskuntavastuullisuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta.”
Tänään 10.11. suomalaiset seuraavat presidentti Martti Ahtisaaren valtiollisia hautajaisia. Nobelin rauhanpalkinnolla palkitun valtiomiehen ja rauhanvälittäjän siunannut emerituspiispa Eero Huovinen on kuvaillut maamme kymmenettä presidenttiä sanoin suoruus, avoimuus ja läpinäkyvyys.
Ja omassa puheessaan Helsingin tuomiokirkossa presidentti Sauli Niinistö kuvaili Martti Ahtisaarta matalien hierarkioiden mieheksi.
Ehkäpä Martti Ahtisaaren perintöä ja ominaisuuksia voidaan hyödyntää, jotta suomalaiselle yhteiskunnalle mittaamattoman arvokas joukkueurheilu ja seuratoiminta olisivat entistäkin oikeudenmukaisempaa ja tasa-arvoista. Tai nykypäivän kielellä ilmaisten, inklusiivista.
Inter antoi potkut päävalmentaja Jarkko Wissille maanantaina, Turun Sanomat, 7.11.23 ↩︎
