Donald Trumpin twitter-tili suljettiin vuoden takaisen Capitol kukkulan kaaokseen seurauksena, mutta brittien Brexit-pääministeri Boris Johnson puolustaa Downing Streetin puutarhajuhliaan ja Australian aikavyöhykkeellä, tennistähti Djokovicin koronakäyttäytyminen hallitsee uutisvirtaa.
Pääministeri Johnsonin puutarhajuhlaselitysten ohella brittien yhteiskuntauskoa koettelevat kuningashuoneeseen kytkeytyvät kohut. Seksiskandaalissa ryvettynyt prinssi Andrew puolustaa itseään oikeudessa yksityishenkilönä ja menettää ainakin 11 erilaista everstin ja amiraalin arvonimeä. BBC:n mukaan Andrew’sta ei myöskään enää käytetä etuliitetettä ”hänen kuninkaallinen korkeutensa”. (Kuvat: CNN)
Kymmenettä Australian Open -titteliä ja ennätyksellistä 21. Grand Slam-voittoa tavoitteleva maailman tennisykkönen Novak Djokovic on aiheuttanut Australiassa sisäpolitiittisen kriisin ja ennennäkemättömän mediasirkuksen laiminlyötyään Australian pandemiasäädöksiä.
Globaalin koronaviruksen muuttaessa muotoaan ja pandemian jatkuessa kohta kolmatta vuottaan, maailman mediaan tulvii teorioita, tarinoita ja tieteellisiä tutkimuksia planeettamme tulevasta terveystilasta. Ja ihmiskunnan hyvinvoinnista.
Koti-Suomessa somekommentoinnit koskien oman pääministerimme syksyn Kesäranta-juhlia ovat laantuneet ja saaneet tehdä tilaa poliittiselle taistelulle historiallisista hyvinvointialuevaaleista. Sen paremmin äänestäjät kuin ehdokkaat eivät kuitenkaan osaa sanoa, minkälainen asema uusilla aluevaltuustoilla tulee tulevaisuudessa olemaan hyvinvointiyhteiskuntamme turvaajina.
Siispä sosiaalinen media ja sanomalehdet ovat täynnä entistäkin epämääräisempiä vaalilupauksia tyyliin ”Näkemystä ja kokemusta”, ”Vastuu alkaa välittämisestä”, ”Ihmisen kokoista hyvinvointia”…
Tänään 14.1. on myös Sakarin ja Zachariaksen nimipäivä. Olettaisin renessanssimies Zach(a)ri(a)s Topeliuksen samaan päivään osuvalla syntymäpäivällä olevan yhteyttä tähän kalenterimerkintään. Aikansa tuhattaituri tunnetaan mm. kirjailijana, runoilijana, historioitsijana, Helsingin yliopiston professorina ja rehtorina sekä ehkäpä maamme ensimmäisenä päätoimisena toimittajana.
Zacharias Topelius nuorempi kirjoituspöytänsä ääressä Koivuniemen tilallaan Östersundomissa vuonna 1897. Finnish Heritage Agency.
Myös Topeliuksen isä, Zacharias vanhempi oli monitaitoinen suomalaisen kulttuurin ja kansanterveyden edelläkävijä. Turun akatemiassa opintonsa varojen puuteen takia keskeyttämään joutunut isä Topelius sittemmin kouluttautui köyhäinlääkärin ja Ruotsin laivastonlääkärin tehtävien lomassa Uppsalassa tohtoriksi ja palasi piirilääkäriksi Uusikaarlepyyhyn. Kansanrunouden keräämisen lääkäri Topelius oli aloittanut jo toimiessaan rokottajana vuosina 1803–1804. Runouden keräily laajeni hänen matkustaessa 1810-luvulla piirilääkärin tehtävissä Pohjanmaalla.
Z. Topelius nuoremman Sylvian laulut runokokoelmaan kuuluvat runot Kesäpäivä Kangasalla (Mä oksalla ylimmällä) ja Varpunen jouluaamuna kuuluvat suomalaisten rakastetuimpien laulujen joukkoon ja suuri osa suomalaisista luultavasti muistaa laulaneensa koulussa Topeliuksen sanoittamaa virttä 484 – Totuuden henki. Yhtä tuttu lienee runo En etsi valtaa loistoa, jonka sävelen kirjoitti Jean Sibelius.
Zachris Topelius kirjoitti paljon naisille ja lapsille, mitä kautta hänet tunnetaan myös opettavaisten lastensatujen ” satusetänä”.
Toimittajana Topelius otti yhä enemmän kantaa sosiaalisiin kysymyksiin, kaupan, liikenteen ja kasvatuksen teemoihin, ja harjoitti ”tutkivaa journalismia” mm. ylioppilaiden taloudellisia oloja tai köyhien asumisoloja koskevissa kirjoitussarjoissaan. Ja Topeliuksen ehkäpä tunnetuin kirjallinen teos, kirjasarja Välskärin kertomukset kuvaa sekin yhteiskuntaluokkien kamppailua Ruotsi-Suomen historiassa.
Topelius oli eräänlainen Hannu Karpon ja Jörn Donnerin edelläkävijä. Myös nämä seuraavan vuosisadan tutkivat journalistit ja yhteiskuntakriitikot ovat kiertäneet pitkin Suomenniemeä ja kuvanneet sekä haastatelleet suomalaisia.
Valtaapitävien toimintatapoja tutkivia journalisteja ja kansan tunteiden tulkkeja tarvitaan myös 2000-luvun some- ja sote-aikoina. Vaikka sosiaaliseen mediaan kytkeytyy vahvasti eripuraa synnyttävä mielipiteiden polarisoituminen ja muita lieveilmiöitä, tarjoaa Internetin ihmeellinen maailma silti meille ainutlaatuisen mahdollisuuden ilmaista mieltämme.
Topeliuksen muistomerkistä käytiin kova kiista 1920-luvun lopulla. Gunnar Finnen veistos Taru ja Totuus voitti Ruotsalaisen kirjallisuusseuran järjestämän muistomerkkikilpailun 1928. Finnen veistoksen tyylitelty muoto ei kuitenkaan miellyttänyt niitä, jotka toivoivat muistomerkin edustavan samaa ihanteellista realismia, joka oli ollut tyypillinen Topeliuksen ajalle ja hänen omille kirjoituksilleen. Kirjailija Maila Talvio käynnisti toisen veistoshankkeen. Talvion järjestämä kansalaiskeräys sai aikaan, että Ville Vallgrenin (1855-1940) vuonna 1909 valmistunut ja alunperin hautamuistomerkiksi kaavailtu veistos valettiin pronssiin ja paljastettiin Floran päivänä 13.5.1932 suuressa kansanjuhlassa. Tasavallan presidentti P.E. Svinhufvudin läsnäollessa suomen- ja ruotsinkieliset lapsikuorot lauloivat, Suomen liput liehuivat, juhlapuheita pidettiin ja koululaisista koostunut juhlakulkue marssi muistomerkin editse. Finnen Taru ja totuus -veistos paljastettiin vaatimattomammin menoin saman vuoden lokakuussa. Vallgrenin Topelius-muistomerkissä satusetä Topelius istuu iloisten ja opinhaluisten lasten ympäröimänä. (Lähde: https://www.hamhelsinki.fi/sculpture/topelius-ja-lapset-ville-vallgren/ , Kuva Vallgrenin veistoksesta: Wikimedia Commons, 2012)
Tänä vuonna 90 vuotta täyttävä, Zachris Topeliuksen muistolle omistettu Taru ja Totuus veistos on sekin jakanut ajan hengen mukaisesti voimakkaasti mielipiteitä. Esplanadilla sijaitseva Gunnar Finnen vertauskuvallinen veistos sai aikanaan kilpailijaksi näköispatsaan, joka pystytettiin koulupuistikkoon puolta vuotta ennen Finnen veistosta.
Kun suomalaiset lähipäivinä äänestävät pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntansa tulevaisuudesta, kannattanee pitää mielessä Topeliusten yhteiskuntavastuullista ajattelua eli lasten ja nuorten hyvinvointia sekä vähävaraisempien asuinoloja. Unohtamatta ikäihmisiä, joita on maassa enemmän kuin koskaan. Ja tähän voi vielä yhdistää edesmenneen kansantaiteilija-monitaituri Jope Ruonansuun elämänviisaus – Aatteleppa ite.
