Turkufutis – SuburbanTurku

Inter2 Ykköseen – iso askel Turkufutiksen pelaajapolulle

Vielä viime kaudella Kolmosta pelannut Inter2 pelasi lähes virheettömän kauden Kakkosessa ja pelaa kaudella 2025 Ykkösessä. Kunnianhimoisesti valmennettu reservijoukkue tukee yhä paremmin edustusjoukkueen toimintaa ja tarjoaa erinomaisen pelaajapolun sekä kehitysmahdollisuudet nuorille turkulaislupauksille. Ja Veikkausliiga-Ykkönen-kombinaatio todennäköisesti lisää myös kauempana kehityspolkua pohtivien nuorten lupausten kiinnostusta pelata Turussa.

Ei tarvitse aikamatkustaa TPS:n kulta-aikaan yli puolen vuosisadan taakse ymmärtääkseen Turkufutiksen viime vuosi(kymmeni)en tuskaa. Johtavia huuhkajapelaajia on toki Turusta noussut katkeamattomana ketjuna Lukas Hradeckyn johdolla, mutta yksi mestaruus (Inter 2008) Auran rannoilla puolessa vuosisadassa TPS:n viimeisen sarjavoiton (1975) jälkeen ei vain riitä elinvoimaisen jalkapallokaupungin meriittinä.

”Johtavia huuhkajapelaajia on toki Turusta noussut katkeamattomana ketjuna Lukas Hradeckyn johdolla, mutta yksi mestaruus (Inter 2008) Auran rannoilla puolessa vuosisadassa TPS:n viimeisen sarjavoiton (1975) jälkeen ei vain riitä elinvoimaisen jalkapallokaupungin meriittinä.”

Ja vuoden takainen Turun putoaminen sekä B- että A-juniorien SM-sarjoista viesti myös paikallisen pelaajapolun hauraudesta. Kun etenkin TPS on ollut vuosikymmenien ajan kestomenestyjä valtakunnallisissa juniorisarjoissa, merkkejä turkulaisen juniorimenestyksen hiipumisesta – ja pääkaupunkiseudun seurojen noususta yhä dominoivampaan asemaan – oli nähtävissä jo huomattavasti ennen seura- ja junioritoimintaa kurittanutta koronapandemiaa¹.

Syitä sukellukseen on varmasti monia ja niitä on luultavasti myös mietitty turkulaisseurojen kabineteissa. Toisin kuin lähes kaikissa muissa lajeissa, turkulaisessa jalkapallossa keskinäinen kilpailu etenkin perinteikkään Palloseuran ja vakavaraisemman Interin välillä on kovaa ja kuluttavaa², ja keskinäisen nokittelun varjossa ainakin olosuhdeyhteistyö ja kuningaslajin lobbaus vahvassa jääkiekkokaupungissa on jäänyt vaatimattomaksi. Talviharjoittelun toteuttaminen 6000 lisenssipelaajalle 4½ kentällä on kohtuuton taakka turkulaisille seuroille, eikä epätietoisuus alimittaisen, elinkaarensa lopussa olevan Impivaaran hallin korvaavasta olosuhteesta vähennä ongelmaa³⁴⁵.

Mutta vaikka Interin jääminen syksyn mestaruussarjan ulkopuolelle sekä Tepsin jämähtäminen JIPPOn taakse Ykkösliigassa varmasti koettelee turkulaisten uskoa kaupungin jalkapalloon, on kahden lippulaivajoukkueen alavireisen esiintymisen varjossa tehty poikkeuksellisen vahvaa kehitystyötä reservijoukkuetasolla.

Turkulaisessa jalkapallossa keskinäinen kilpailu etenkin perinteikkään Palloseuran ja vakavaraisemman Interin välillä on kovaa ja kuluttavaa², ja keskinäisen nokittelun varjossa ainakin olosuhdeyhteistyö ja kuningaslajin lobbaus vahvassa jääkiekkokaupungissa on jäänyt vaatimattomaksi. Talviharjoittelun toteuttaminen 6000 lisenssipelaajalle 4½ kentällä on kohtuuton taakka turkulaisille seuroille, eikä epätietoisuus alimittaisen, elinkaarensa lopussa olevan Impivaaran hallin korvaavasta olosuhteesta vähennä ongelmaa.³⁴⁵”

Olosuhdeongelmien varjossa Interin panostus reservijoukkuetoimintaan kantaa hedelmää

Kaudella 2023 Suomen Palloliitto julkaisi päätöksen keväällä 2024 voimaan tulevasta sarjajärjestelmäuudistuksesta, jonka myötä Veikkausliigan ja Ykkösen väliin perustetaan 10 joukkueen Ykkösliiga. Uudistus tarkoitti pelaajakehitysmielessä kuoliniskua alueelliselle Kolmoselle ja ”loi suurta painetta saada Kakkoseen kilpailukykyinen turkulaisjoukkue ja pelaajapolkua tukeva sarjataso omille lupauksille.”¹⁰

Turun johtavat pääsarjaseurat Inter ja TPS valitsivat lähes päinvastaiset strategiat omien junioreidensa pelaajapoluille. TPS ajoi alas kaudella 2023 Kolmosessa pelanneen Akatemia-joukkueensa, mutta saman sarjan voittanut, ja Kakkoseen noussut Inter panosti reservitoimintaan ja palkkasi päätoimiseksi päävalmentajaksi AC Oulun liigajoukkueesta nousevan nuoren valmentajan Jussi-Pekka Savolaisen.

Inter2:n valmentajakaksikko Jussi-Pekka Savolainen (edessä) ja Kari Virtanen muodostavat monella tapaa ihanteellisen yhdistelmän uutta valmennustietämystä ja kunnianhimoa sekä kokemusta ja Turkufutiksen laajaa tuntemusta.

Interin reservijoukkueen valmennuksen sekä nuorten pelaajien tukena Kupittaan kenttien laidalla ja Veritas Stadionin tiloissa työskentelee päivittäin helposti tunnistettava jalkapallopersoona. Huoltaja Ville Törnqvist elää ja hengittää sinmustaa jalkapalloa.

”Turun johtavat pääsarjaseurat Inter ja TPS valitsivat lähes päinvastaiset strategiat omien junioreidensa pelaajapoluille. TPS ajoi alas kaudella 2023 Kolmosessa pelanneen Akatemia-joukkueensa, mutta saman sarjan voittanut, ja Kakkoseen noussut Inter panosti reservitoimintaan ja palkkasi päätoimiseksi päävalmentajaksi AC Oulun liigajoukkueesta nousevan nuoren valmentajan Jussi-Pekka Savolaisen.”

Inter2 vei syksyllä 2023 Olympiastadiolla Regions Cupin sekä voitti Kolmosen näytöstyyliin, joten joukkueella oli jo entuudestaan vahva runko Savolaiselle sekä valmennusryhmään talvella liittyneelle kokeneelle Kari ”Karo” Virtaselle¹¹.

Savolaisen sekä Interin edustusjoukkueen päävalmentajaksi samoihin aikoihin palkatun Vesa Vasaran välinen yhteistyö on ollut alusta alkaen merkittävästi tiiviimpää kuin edustus-reservijoukkue-yhteistoiminta aiemmin ja useat reservijoukkueen pelaajat saivat arvokasta pelikokemusta alkuvuoden Liigacupissa, jonka Inter lopulta myös voitti. Reilut puolen tusinaa Inter2:n pelaajaa esiintyi tammi-maaliskuussa varsin onnistuneesti edustuksen Liigacup-ja harjoituspelikokoonpanoissa.

Ja kääntäen, edustusjoukkueessa vähemmälle peliajalle jääneet pelaajat ovat tulleet ilmeisen hyvällä asenteella pelaamaan Kakkosen pelejä, ja näin edistämään mahdollisuuksiaan nousta pelaavaan rooliin myös Veikkausliigassa.

”Edustusjoukkueessa vähemmälle peliajalle jääneet pelaajat ovat tulleet ilmeisen hyvällä asenteella pelaamaan Kakkosen pelejä, ja näin edistämään mahdollisuuksiaan nousta pelaavaan rooliin myös Veikkausliigassa.”

Niinpä näin jälkikäteen ajateltuna ei olekaan niin yllättävää, että Savolaisen ja Virtasen Inter 2 johti keväästä lähtien Kakkosen läntistä B Lohkoa ja joukkue eteni ylemmän jatkosarjan ylivoimaisena ja tappiottomana ykkösenä kahdeksan joukkueen Ykkösen karsintaan.

Karsinnan ensimmäisessä otteluparissa SJK Akatemia 2 oli Seinäjoella 3-1 parempi, mutta kauden aikana erityisesti hyökkäystehostaan tunnetuksi tullut turkulaisjoukkue mätti Veritaksella kuusi maalia ja eteni finaaliin Helsingin A Lohkon kakkosta Kiffeniä vastaan.

Finaalin ensimmäisessä osaottelussa Töölössä turkulaiset ottivat vahvan otteen jo toiseen perättäiseen sarjanousuun Thomas Lahdensuo (×2) ja Mikke Louhelan maaleilla. Ja kotoisella Kupittaalla ”Ressut” tyylittelivät 4-0 voiton ja nousu Ykköseen varmistui yhteismaalein 7-0.

Onko Inter2:lla edellytykset pärjätä, tai jopa menestyä vielä yhtä tasoa ylemmässä sarjassa?

Eurolopputurnauksen myötä päättyvällä kaudella 2024 voimaan astui suuri suomalaisen seurajalkapallon sarjajärjestelmäuudistus, jonka vaikutukset ovat vasta hahmottumassa ja maan johtavilla seuroilla on myös varsin erilaisia toimintatapoja akatemia- tai reservijoukkeilleen.

Kun Inter näyttää rakentavan omaa toimintamalliaan hieman SJK Akatemian tyyliin yhdistämällä kokemusta ja nuoruutta, maan pelaajamääriltään suurin seura Ilves lähti Interin kanssa samaan Kakkosen lohkoon huomattavasti nuoremmalla, melkeinpä B-juniorivoittoisella reservijoukkueella.

Onkin mielenkiintoista nähdä, millainen vaikutus päättyneellä kaudella samasta Kakkosen lohkosta Ykköseen nousseiden Inter2:n ja Tampere Unitedin menestyksellä on Turun ja Tampereen pelaajamarkkinoihin ja etenkin vahvan liigakauden pelanneeseen Ilvekseen.

Ja mikä vaikutus on ensi kertaa valtakunnallisena sarjana pelattavalla nuoremman B-juniori-ikäluokan P16 -sarjalla?

Lienee kiistatonta, että vuosikymmeniä valtakunnallisten juniorisarjojen ”kuninkuusluokkana” toiminut ASM-sarja on menettänyt merkitystään pysyvästi, mutta on jännittävää nähdä, missä suomalaissa seuroissa ja millä jalkapallopaikkakunnilla löydetään toimivin yhteistyörakenne uuden P16:n, BSM:n, reservijoukkueen ja edustusjoukkueen välillä. Turkufutiksen osalta lisäkiinnostusta pelaajapolun kehitykseen tuo valtakunnallisesti varsin hyvätasoinen 2009-ikäluokka, josta Inter ylsi äskettäin seurahistorian ensimmäiseen Kai Pahlman SM-turnauksen hopeaan sekä Turun Nappulaliigan ja TPS:n P16-sarjaa varten muodostama, niinikään historiallinen yhdistelmäjoukkue.

”On jännittävää nähdä, missä suomalaissa seuroissa ja millä jalkapallopaikkakunnilla löydetään toimivin yhteistyörakenne uuden P16:n, BSM:n, reservijoukkueen ja edustusjoukkueen välillä.”

Turulla näyttäisi olevan useamman vaikeamman vuoden jälkeen edellytyksiä haastaa tämän kauden kansallista kärkikolmikkoa KuPS-Ilves-HJK aiempaa selkeämmällä toimintastrategialla ja pelaajapolulla. Olettaen että turkulaisseurat löytävät yhteisen sävelen huolestuttavalle tasolle romahtaneiden talviharjoitteluolosuhteiden korjaamisen lobbauksessa.

Ja Interin reservijoukkueen nousujuhlien haastattelussa päävalmentaja J-P Savolaisen tiivistetty kuvaus joukkueestaan lupaa hyvää myös Turkufutiksen tulevaisuudelle.

Päävalmentajan sanoin ”sitoutunut, hyvin työtätekevä ja taitava joukkue” on sekoitus nuoruutta sekä kokemusta ja antanee hyvät edellytykset pelata Ykköstä, haastaa edustusjoukkuetta ja tarjota kehitysmahdollisuuksia nuorille turkulaislupauksille. Ja luultavasti muualtakin maasta ammattijalkapalloilijan uraa tavoitteleville Suomifutiksen lupauksille.

”Päävalmentajan sanoin ’sitoutunut, hyvin työtätekevä ja taitava joukkue’ on sekoitus nuoruutta sekä kokemusta ja antanee hyvät edellytykset pelata Ykköstä, haastaa edustusjoukkuetta ja tarjota kehitysmahdollisuuksia nuorille turkulaislupauksille. Ja luultavasti muualtakin maasta ammattijalkapalloilijan uraa tavoitteleville Suomifutiksen lupauksille.”

Inter 2:n pelaavassa kokoonpanossa on Kakkosen kaudella 2024 esiintynyt alla listatut 36 pelaajaa. Näistä 11 on kuulunut edustusjoukkueen harjoitusryhmään ja peliaika Kakkosessa vaihdellut Valentin Purosalon yli 1000 minuutista yksittäisiin esiintymisiin. (Merkitty e:llä)

Omia Interin kasvatteja on peräti 17. (Merkitty OK, edit. 22.10. Joel Asikainen Tampereen Ilveksen kasvatti)

Tino Kangasaho, 2006, 630min, Interin oma kasvatti (OK)
Joel Asikainen, 2007, 180min, (Ilves kasvatti)
Oliver Kangaslahti, 2000, 1781min, 9 maalia, OK
Mikke Louhela, 1997, 1989min, 2, OK
Kristian Palanen, 2003, 127min, OK
Joel Vainionpää, 2004, 630min, 1, OK
Tuukka Pahkala, 2003, 1196min, 2
Gezim Voca, 1995, 1769min, 22, OK
Elmeri Oksanen, 1999, 764min, 5
Eero Vuorjoki, 2006, 630min, (e)
Aati Marttinen, 1997, 990min, OK
Thomas Lahdensuo, 2005, 466min, 4, (e)
Veikko Koskinen, 2006, 9min, OK
Viktor Johansson, 2002, 532min
Joona Hämäläinen, 2002, 1620min, 2, OK
Joona Visavuori, 2001, 108min
Bart Straalman, 1996, 62min, (e)
Djoully Nzoko, 2007, 396min, (e), OK
Juuso Enbuska, 2002, 300min, 1
Valter Enberg, 2006, 422min, 2
Luka Kuittinen, 2003, 180min, 1, (e)
Lauri Hulkkonen, 2005, 445min, 5, OK
Daniel Rökman, 2004, 805min, 2, (e)
Lucas Kagan, 2006, 29min, OK
Joonas Kekarainen, 2005, 606min, 3, (e)
Otto Lehtisalo, 2004, 669min, 6, (e), OK
Viktor Kanizaj, 2003, 74min, (e)
Bämo Ahmadi, 2001, 733min, 4
Anssi Lehtonen, 2006, 475min, OK
Evert Suominen, 2005, 586min, 4, OK
Valentin Purosalo, 2005, 1141min, 2, (e), OK
Matias Suotunen, 2002, 789min
Anton Aaltonen, 2003, 1790min, 5
Alexandru Florea, 1999, 115min
Ricardo Giler, 2003, 1575min, OK
Johannes Yli-Kokko, 2001, 90min, 1, (e)

Valmennustiimi:
Päävalmentaja Jussi-Pekka Savolainen
Valmentaja Kari Virtanen
Valmentaja David Moore
Maalivahtivalmentaja Tony Saari
Fysioterapeutti Tiina Antila
Huoltaja Ville Törnqvist
Videoanalyytikko Kalle Knaabi
Joukkueenjohtaja Matti Raho

Turun Nappulaliiga siirtyi Salama-aikaan

Aluejoukkueet, tyttöfutis ja olosuhteet prioriteettilistan kärjessä

Turkulainen juniorijalkapalloilun instituutio, Turun Nappulaliiga, siirtyi syksyn alussa uuteen aikaan kun Hanna Salama aloitti maakunnan suurimman jalkapalloseuran toiminnanjohtajan tehtävissä.

Pitkään Familonilla eri tehtävissä toimineen Salaman ja Nappulaliigan tiet yhtyivät asteittain korona-aikana, jolloin Raisio Futis toteutti Vaisaaren koulun naapurissa oman hallihankkeensa ja Turussa kenttävuorojen vajeesta kärsinyt Turun Nappulaliiga korvasi käytöstä poistuneen Poropuiston menetettyjä hallivuoroja Raision uudesta hallista. Hanna Salama oli tänä päivänä LähiTapiola Areenana tunnetun Raision Palloiluhalli Oy:n ensimmäinen toiminnanjohtaja.

RaiFussa pitkän toimihenkilökokemuksen omaava Salama näkee seuratoiminnassa tärkeänä, että valmennuksella on riittävät resurssit, hyvät olosuhteet harjoitella monipuolisesti ja joukkueista kyetään luomaan yhteenliimattu yhteisö. Yksittäisen joukkueen toiminnassa on tärkeää turvata arjen toimintaan riittävä määrä aikuisia, muistuttaa Salama.

”Uusi toiminnanjohtaja nostaa Nappulaliigan keskeiseksi vahvuudeksi aluejoukkuetoiminnan.”

Sairashuoneenkadun toimitiloissa uusi toiminnanjohtaja nostaa Nappulaliigan keskeiseksi vahvuudeksi aluejoukkuetoiminnan. Jo vuosikymmeniä käytössä ollut seuraslogan “jalkapalloa lähellä kotiovea” on tänä päivänäkin ajankohtainen kun kaupungit pyrkivät panostamaan lähiliikuntaan sekä hillitsemään paikoin ruuhkiksi yltyneitä lapsien harrastuskuljetuksia. Jalan tai pyörällä harrastuksiin liikkuminen on sekä hyötyliikuntaa että ekologista.

”Salama näkee panostuksen tyttöjen jalkapalloon yhtenä seuran tulevaisuuden painopisteenä.”

Ja kun taustalla on 12 vuoden henkilökohtainen kokemus nimenomaan tyttöjoukkueen joukkueenjohtajan tehtävistä, on luonnollista, että Salama näkee panostuksen tyttöjen jalkapalloon yhtenä seuran tulevaisuuden painopisteenä. Panostus tyttöihin näkyi jo toiminnanjohtajan ensimmäisinä työpäivinä, kun Nappulaliiga järjesti 8.9. omalla Terveystalo Areenallaan tyttöfutispäivän, jossa vieraileva Helmarien päävalmentaja, niin ikään raisiolaistaustainen Marko Saloranta sai jakaa neuvoja ja kannustusta peräti 300 jalkapalloharrastusta harkitsevalle tytölle¹.

Helmarien päävalmentaja Marko Saloranta vieraili vauhdittamassa Turun Nappulaliigan tyttöfutistoiminnan terävöittämistä.

TuNL:ssa visioidaankin vahvaa tyttöfutiksen ja aluetoiminnan yhteistoimintaa, jossa seuran kivijalka, aluejoukkuetoiminta valjastetaan terävöittämään turkulaisen juniorijalkapallon viime vuosien kiistatonta Akilleen kantapäätä, tyttöjen jalkapalloa.

Turkulaiset jalkapalloseurat eivät ole lainkaan edustettuna naisten ylimmällä sarjatasolla Kansallisessa liigassa, eikä lounaissuomalaisia seuroja löydy myöskään valtakunnallisesta, pääkaupunkiseutulaisten
seurojen dominoivasta T18 SM-sarjasta. Ja maan harrastajamääriltään suurimmassa seurassa Tampereen Ilveksessä on enemmän tyttöpelaajia kuin Turun seudun seitsemässä suuressa seurassa yhteensä.

Nappulaliigalla on tällä hetkellä kolme juniorityttöjoukkuetta ja yksi naisjoukkue, mutta ensi vuoden tavoiteena on startata neljä uutta alueellista tyttöjoukkuetta, Salama enteilee ja muistuttaa tutkitusta tiedosta, kuinka jalkapallon aloittamista helpottaa merkittävästi harrastuksen löytyminen läheltä kotia.

Nappulaliigan harrastustoimintaan liittyy olennaisesti myös Turun jalkapallon olosuhdekehitys ja kysymys, kuinka elinkaarensa lopussa oleva Impivaaran alimittainen kaupungin jalkapallohalli korvataan. Turkufutista piinaava olosuhdeongelma on erityisen tuskallinen talvella, jolloin käytössä olevien neljän ja puolen kentän pitäisi palvella kaupungin 6000 rekisteröityä pelaajaa.

Turun muiden jalkapalloseurojen tapaan Nappulaliigassa ei olla järin innostuneita Turun kaupungin viime vuosina esittämästä ajatuksesta, jossa julkinen Impivaaran jalkapallohalli korvattaisiin yksityisrahoitteisella Artukaisiin rakennettavalla hallilla². Myös jalkapallossa harrastuskustannukset ovat kohonneet ja seurakentällä pelätään vuoden vaihteessa voimaan tulevan Turun kaupungin liikuntauudistuksen vaikutuksia, kun kaupungin liikuntapaikat muuttuvat maksullisiksi myös lapsille.

”Nappulaliigan harrastustoimintaan liittyy olennaisesti myös Turun jalkapallon olosuhdekehitys ja kysymys, kuinka elinkaarensa lopussa oleva Impivaaran alimittainen kaupungin jalkapallohalli korvataan.”

Turun Nappulaliigan toiminnan kannalta seuran vahvojen Hepokullan, Pohjolan, Kärsämäen ja Runosmäen alueiden läheisyydessä sijaitseva Impivaaran liikuntakeskus olisi luonnollinen sijaintipaikka Turun jalkapalloväen kiireellisesti kaipaamalle uudelle täysimittaiselle jalkapallohallille.

”Seuran vahvojen Hepokullan, Pohjolan, Kärsämäen ja Runosmäen alueiden läheisyydessä sijaitseva Impivaaran liikuntakeskus olisi luonnollinen sijaintipaikka Turun jalkapalloväen kiireellisesti kaipaamalle uudelle täysimittaiselle jalkapallohallille.”

Uusi toiminnanjohtaja vihjaa lähestyvän juhlavuoden tarjoavan mahdollisuuksia seurabrändin kirkastukseen, mutta samalla Hanna Salama muistuttaa Nappulaliigan useiden sukupolvien jatkuvuudesta. – Yhteisöllisyys, vahva Me-henki ja Turun seurakentässä ainutlaatuinen aluetoiminta muodostavat voimavaran, jolla Nappulaliiga liikuttaa myös tulevaisuudessa menestyksekkäästi turkulaisia lapsia ja nuoria sekä edistää suomalaista jalkapallokulttuuria, toteaa Hanna Salama.

*Artikkelikuvassa Hanna Salama haastattelee 8.9.24 järjestetyssä tyttöfutistapahtumassa vierailleita TPS:n nuorten maajoukkuepelaajia Hikaru Viherlaaksoa ja Ilona Heinosta. Molemmat ovat TuNL-kasvatteja.

Kirjoitus on julkaistu Turun Seutusanomissa 25.9.24.

Naisjalkapallo maailmalla suuressa nousussa – TPS Turun seudulla suunnannäyttäjänä

Viime kesän naisten MM-kisat Australiassa ja Uudessa-Seelannissa olivat valtava menestys ja merkittävä aluevaltaus naisjalkapallolle. 24:stä 32:een joukkueeseen laajentunut turnaus houkutteli stadioneille keskimäärin 30 000 katsojaa, mikä tarkoitti lähes kahta miljoonaa kisakävijää. Ja FIFA:n arvio kahden miljardin maailmanlaajuisesta yleisöstä viestii naisjalkapalloilun rakettimaisesta noususta urheilu- ja viihdemaailman raskaaseen sarjaan.

”Ja FIFA:n arvio kahden miljardin maailmanlaajuisesta yleisöstä viestii naisjalkapalloilun rakettimaisesta noususta urheilu- ja viihdemaailman raskaaseen sarjaan.”

Loppuvuodesta, MM-huuman jälkeen Suomen maajoukkue, Helmarit, pelasi miesten jalkapallosta tutuksi tullutta UEFA:n Kansojen Liigaa ja voittivat B-Liigassa lohkonsa näytöstyyliin. A-Liigaan nousussa jalkoihin jäivät Kroatia, Slovakia ja Romania. Tänä vuonna Helmarit pelaavat pääsystä ensi kesänä Sveitsissä pelattaviin EM-kisoihin. Helmarit aloittivat karsinnan vierastappiolla Norjalle, mutta ottivat huhtikuussa Helsingissä elintärkeän kotivoiton Italiasta ja lohkon kaikki neljä joukkuetta ovat tasapisteissä. Seuraavaksi Suomi kohtaa vuoden 2017 Euroopan mestari Hollannin ensin Rotterdamissa (31.5.) ja heti perään uudella Tampereen Tammelan stadionilla (4.6.). Mikäli Hollanti-ottelut sujuvat tuloksellisesti, on Helmareiden viimeisessä kotiottelussa (12.7.) Veritas Stadionilla Norjaa vastaan panoksena suora pääsy Sveitsin kisoihin. Ja sijoittumalla lohkossa kolmanneksi tai neljänneksi tarjoaa vielä mahdollisuuden saavuttaa kisapaikka jatkokarsinnan kautta.

Helmarien tapaan myös turkulaisessa naisfutiksessa uudistukset käynnissä

Vaikka ruotsalaisen Anna Signeulin Helmareiden päävalmentajana vuonna 2022 korvannut raisiolainen Marko Saloranta on menestyksekkäästi uudistanut A-maajoukkuetta ja tuonut mukaan uusia pelaajia, turkulainen naisfutis on viime vuosina kiistatta jäänyt etenkin kuopiolaisten ja PK-seudun varjoon. KuPS on vienyt nyt kolme Kansallisen liigan mestaruutta putkeen ja kuopiolaisten lisäksi lähinnä Åland United on viime vuosina kyennyt rikkomaan pk-seutulaisten rintaman liigan kärkikuusikossa.

Ei liene siis yllättävää, että Turkufutisessakin on haettu oppia Kehäkolmosen sisältä. FC Inter palkkasi liigajoukkueensa päävalmentajaksi Vesa Vasaran konkurssiin ajautuneesta Hongasta ja Tepsin miesjoukkue hakee nostetta HJK Klubi 04:n Ykköseen nostaneen Miika Nuutisen johdolla. Jo aiemmin Palloseura houkutteli TPS-taustaisen Kim Ekroosin Vantaalta juniorijalkapallon toiminnanjohtajaksi.

Kansallisesta liigasta Ykköseen pudonneen TPS naisjoukkueen uudistus on kuitenkin turkulaisissa käsissä. Lähes vuosikymmenen Palloseuran junioreissa valmentanut TPS-kasvatti Sami Lehtilä on tehnyt hyvää työtä B-tyttöjen päävalmentajana ja toimii nyt myös naisten edustusjoukkueen vastuuvalmentajana. Tuplarooli ei ole 31-vuotiaalle koutsille uutta ja Lehtilä näkeekin etuja operoidessaan lupaavien nuorten pelaajien eri portailla.

– Ḱahden eri maailman kohtaaminen ja kehittäminen on palkitsevaa, mutta kääntöpuolella on tietysti ajanhallinnan haasteet ja uhka ylikuormituksesta.

Kysymykseen kuinka tyttö- ja poikafutarien valmentaminen eroaa toisistaan, pitkään tyttöjoukkueita valmentanut Lehtilä haki hetken vastausta ja tiivistää:

– valmentamisen ei tulisi erota toisistaan. Pojat tekee vähän eri tavalla, mutta on epäreilua jollei tytöiltä vaadita samalla tavalla. Tytötkin haluaa urheilla ja tuntuu että motivaatiotakin löytyy. Usein jopa enemmän kuin pojilla.

”Nais- ja tyttöfutiksessa Tepsillä on myös alueellisen veturin rooli. Lahjakkaita pelaajia on tullut Turkuun mm. Eurasta ja Kemiöstä. Keskinäistä kilpailua ei juuri Lounais-Suomesta löydy ja harjoitusvastustajia pitää hakea PK-seudulta.”

Uudistuvassa Tepsissä yksittäisen pelaajan kehittäminen on kohonnut yhä keskeisemmäksi toimintatavoitteeksi. – tottakai kaikki haluaa voittaa, mutta prioriteetti on että pelaaja kehittyy.

Nais- ja tyttöfutiksessa Tepsillä on myös alueellisen veturin rooli. Lahjakkaita pelaajia on tullut Turkuun mm. Eurasta ja Kemiöstä. Keskinäistä kilpailua ei juuri Lounais-Suomesta löydy ja harjoitusvastustajia pitää hakea PK-seudulta.

Ja kuten niin usein turkulaisen futisväen piirissä, myös valmentaja Lehtilä on tuskaillut Turun puutteellisten talviharjoitteluolojen kanssa.

– Sitä mukaan kun kaupunki ei ole hoitanut velvollisuuksiaan eli kun esimerkiksi Kupittaa 5 ei ole käytössä, ollaan menty Lähi-Tapiola Areenaan hakemaan harjoitusoloja. Ja tämäkin plan B oli poissa laskuista kun Impivaaran kuplahalli oli alkuvuodesta viikkoja pois käytöstä.

Turkulaisen tyttö- ja naisfutiksen puolesta ahkeroiva TPS-valmentaja luonnollisesti kaipaa yli 6000 rekisteröidyn jalkapalloharrastajan kaupunkiin Impivaaran elinkaarensa lopussa olevan pienhallin korvaavaa täysimittaista hallia. Ja jotta Turku pääsisi mukaan Helmarien ja maailman naisfutisbuumiin, olisi myös toivottavaa, että kaupungin terveiset turkulaisia lapsia ja nuoria liikuttaville jalkapallotoimijoille olisivat hitusen kannustavampia kuin sähköpostiviestit – “kentät ovat kiinni kirkollisina pyhinä”.

”Ja jotta Turku pääsisi mukaan Helmarien ja maailman naisfutisbuumiin, olisi myös toivottavaa, että kaupungin terveiset turkulaisia lapsia ja nuoria liikuttaville jalkapallotoimijoille olisivat hitusen kannustavampia kuin sähköpostiviestit – “kentät ovat kiinni kirkollisina pyhinä”. ”

Juttu julkaistu Turun Seutusanomissa 15.5.24. https://turunseutusanomat.fi/2024/05/naisjalkapallo-suuressa-nousussa-tps-turun-seudulla-suunnannayttajana/

Herättääkö Hradeckyn ja Leverkusenin tuhkimotarina Turkufutiksen ja uskon suomalaiseen seurafutikseen?

Poliitikot, muut päättäjät sekä tietysti mediat huutavat ja hehkuttavat Hradeckyn nimeä, kun Runosmäestä ponnistanut slovakkitaustainen maalivahti kohotti kuningaslajin mahtimaassa mestaruuslautasen joukkueensa kapteenina.

Leverkusen ja Lukas Hradecky ovat hehkutuksensa ansainneet. Väkiluvultaan Turkua vähäisemmän ja ehkä myös provinsiaalisemman toisen lääketehdaskaupungin jalkapalloylpeys katkaisi ”FC Hollywoodin” 11 perättäisen mestaruuden putken, joten Bayern Münchenin menestyskauden päättymistä juhlitaan Saksassa laajemminkin kuin Leverkusenissa.

Leverkusenin – ”Neverkusenin”¹ – rakettimainen nousu valmentajana nuoren, mutta pelaajana kaiken saavuttaneen Xabi Alonson johdolla putoamistaistelusta mestaruuteen on tuorein tuhkimotarina kansainvälisessä jalkapallossa. Vain kuningaslajissa voi vuonna 1904 perustettu seura, jonka viimeisin, ja lähes ainoa mestaruus on yli kolmen vuosikymmen takainen Saksan Cupin voitto, nousta vuodessa maailmanlaajuiseksi puheenaiheeksi ja mitä mallikelpoisimmaksi motivaattoriksi seuroille sekä myös kaupungeille, joissa ymmärretään intohimoa ja yllätyksellisyyttä huokuvan jalkapallotarinan yhteiskunnallinen vaikutus ja yhteisöllinen vetovoima.

Baskimaassa syntynyt espanjalainen Xabi Alonso edusti pelaajaurallaan maajoukkueen ohella mm. Liverpoolia, Real Madridia ja Bayern Müncheniä. Ja voitti käytännössä kaiken mitä saavutettavissa oli. Bundesliigassa Alonson Leverkusen eteni mestaruuteen ilman ainuttakaan tappioita, joten nuori valmentaja näyttää omaksuneen onnistuneesti oppeja niin Carlo Ancelottilta, Pep Guardiolalta, Jose Mourinholta, Rafa Benitezilta kuin Espanjan maailmanmestarivalmentaja Vicente del Bosque’lta.

Tuhkimotarinat ovat kuningaslajin keskeinen vetovoimatekijä

”Vain kuningaslajissa voi ”Neverkusen” nousta vuodessa maailmanlaajuiseksi puheenaiheeksi ja mitä mallikelpoisimmaksi motivaattoriksi seuroille sekä myös kaupungeille, joissa ymmärretään intohimoa ja yllätyksellisyyttä huokuvan jalkapallotarinan yhteiskunnallinen vaikutus ja yhteisöllinen vetovoima.”

Leverkusen ei tietenkään ole ainoa jalkapallon tuhkimotarina. Italian 120 000 asukkaan Bergamo koki kovia koronan aikana, mutta kaupungin ylpeys Atalanta kaatoi Eurooppa-liigan neljännesfinaalissa legendaarisen Liverpoolin ja tärveli näin suurseuran kesällä jättävän Jürgen Kloppin keväisiä läksiäisjuhlia ja haaveen kolmesta mestaruudesta.

Pari vuotta sitten Mestareiden liigassa sotaa käyvän Ukrainan pienen naapurin Moldovan ylpeys FC Sheriff matkasi 133 000 asukkaan Tiraspolista kaikkien aikojen menestyneimmän seurajoukkueen vieraaksi Madridiin. Transnistrian sheriffit poistuivat legendaariselta Santiago Bernabeaun stadionilta voittajina.

Pohjolassa ruotsalaisista Malmö ylsi Euroopan Cupin finaaliin v. 1979 ja Göteborg on kahdesti juhlinut Eurooppa liigaa edeltävän UEFA Cupin voittoa. Tänä vuonna Tanskan ylpeys FC Kööpenhamina kaatui vasta pudotuspeleisssä puolustavan mestarin Manchester Cityn toimesta. Tätä ennen tanskalaiset ehtivät lohkovaiheessa nöyryyttää Manchesterin toista jättiläistä, jättäen Unitedin lohkon viimeiseksi. Taakse jäi myös turkkilaisten intohimoisesti kannattama Galatasaray.

Norjassa 32 000 asukkaan Moldessa on nähty viimeisen vuosikymmenen aikana Eurooppa-liigan lohkopelejä sekä Konferenssiliigan pudotuspelejä. Ja napapiirin pohjoispuolella, Mikkelin kokoinen Bodøn kaupunki on paraikaa yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista, mutta saattaa hyvinkin olla tunnetumpi kaupungin jalkapalloseura Bodø/Glimtin viime vuosien Konferenssiliigan menestyksestä ja ”The Special One’n” nöyryyttämisestä². Kaksi vuotta sitten norjalaiset kaatoivat neljännesfinaalin kotiottelussa AS Roman, mutta Jose Mourinhon johtamat roomalaiset käänsivät otteluparin kotonaan ja juhlivat myöhemmin mestaruutta. Helmikuussa Bodø/Glimtin tämän kauden europelit päättyivät pudotuspeleissä niukkaan 1-2 jatko-ottelutappioon Amsterdamin Ajaxia vastaan.

”Ja napapiirin pohjoispuolella, Mikkelin kokoinen Bodøn kaupunki on paraikaa yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista, mutta saattaa hyvinkin olla tunnetumpi kaupungin jalkapalloseura Bodø/Glimtin viime vuosien Konferenssiliigan menestyksestä ja ”The Special One’n” nöyryyttämisestä.”

Vaikka suomalaisen seurafutiksen suurimmat, HJK:n toimesta toteutetut tuhkimotarinat kalpenevat länsinaapurien rinnalla, Töölössä ollaan viime vuosina toistuvasti edetty europelien lohkovaiheisiin ja on perusteltua uskoa, että europeleissä kassaa kasvattavalla Klubilla on edellytykset eurooppalaiseen läpimurtoon.

Eikä europelien ihmetarinat tietenkään ole poissuljettuja muiltakaan suomalaisseuroilta. Vastikään käynnistynyt Veikkausliiga vaikuttaa tasaisemmalta kuin vuosikausiin ja etenkin kunnianhimoisten omistajien KuPS ja SJK sekä juuri nyt upouuden Tammelan stadionin kautta nostetta hakeva Tampereen Ilves pyrkivät tosissaan haastamaan helsinkiläisiä.

Suomalaisen seurafutiksen kansainvälinen menestys, mutta myös ruohonjuuritason arkityö edellyttävät kaupungin vahvaa mukanaoloa

Turussa Håkansin varustamoperhe kuuluu niinikään suomalaisen seurafutiksen suuriin tiennäyttäjiin, mutta maailman kilpailluimmassa lajissa ei edes sitoutuneiden seuran omistajien panostus yksin riitä. Tarvitaan myös kaupungin isien ja äitien jalkapallomyönteisyyttä.

Eikä kaupunkien jalkapallopositiivisuus tietenkään tarkoita yksin yksittäisiin europeleihin heräämistä. On myös ymmärrettävä kuningaslajin ylivertaiset sosiaalista eriarvoistumista ja syrjäytymistä ehkäisevät vaikutukset sekä yhteiskunnallinen merkitys etenkin maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotoutumisessa.

”Turussa harvinainen, futistaustainen valtuutettu ja kansanedustaja Timo Furuholm muistuttaa tuoreessa mielipidekirjoituksessaan⁶ perustellusti “jalkapallon kyvystä globaalina urheilulajina purkaa segregaatiota, liikuttaa massoja ja tarjota nuorille mielekästä tekemistä”³

Yritysten ja yhteisöjen yhteiskunnalle tuottamia vaikutuksia mitataan ns. SROI (Social Return On Investment) -mallinnuksen avulla. Jalkapallon suorat hyödyt Suomen talouteen ovat noin 522 miljoonaa euroa vuosittain. Lisäksi sosiaalisten hyötyjen arvo on peräti 1,09 miljardia euroa ja säästöt terveydenhuollossa noin 344 miljoonaa euroa. UEFA:n SROI -asiantuntija tohtori Tim Crabben mukaan Suomen lähes kahteen miljardiin nousseet jalkapallo- ja futsaltoiminnan taloudelliset hyödyt selittyvät mm. pelaajamäärien kasvulla, olosuhteiden kehittymisellä, jalkapalloon suunnattujen erityisohjelmien huomioimisella ja sosiaalisen pääoman lisäämisellä mallinnukseen. Suomen pelaajakohtainen arvo (13 970 euroa) on korkein niissä 32 Euroopan maassa, jossa mallia on sovellettu.⁴

Turussa jalkapallon tila on ristiriitainen. Vuosikymmenen takaiset puheet jalkapallopääkaupungista tuntuvat kovin kaukaisilta, kun talviharjoitteluolot ovat jämähtäneet suorastaan hävettävälle tasolle, mutta elinkaarensa lopussa olevan alimittaisen Impivaaran hallin korvaaminen on jäänyt liikuntapaikkojen ulkoistuslinjauksen ja Artukaisten monimutkaisen kabinettimonopolipelin uhriksi⁵.

Talvikauden Turkufutiksen tuskaa paradoksaalisesti yhtäältä lisää, mutta toisaalta tasapainottaa rekisteröityjen harrastajien vahva kasvu. Harrastajamäärät ovat kohonneet kahden viime vuoden ajan yli 12 prosentin kasvulla ja toiseksi Turkufutiksen selkeäksi valopilkuksi voidaan nostaa stadionolojen onnistunut uudistaminen. Mikä turkulaisten futisjuniorien olosuhdeongelmien lievittämisessä elintärkeää, Veritas stadion on tekonurmialustan myötä avautunut myös juniorien arkikäyttöön ja paikallista jalkapallokulttuuria edistävänä bonuksena, olympiahistoriaa huokuva jalkapallostadion on täydentynyt uuden Ukraina-väritteisen Itäpäätykatsomon kautta täysiveriseksi UEFA-tason jalkapalloareenaksi.

Veritas Stadionin uudistusten myötä luonnonnurmen korvannut tekonurmialusta on mahdollistanut turkulaisten juniorien harjoittelun stadionoloissa ja FC Interin äänekäs Armada on kotiutunut uuteen Itäpäätyyn kohottaen selvästi Kupittaan kotiotteluiden tunnelmaa. Uudistukset ovat heijastuneet myös katsojalukuihin. Kun Veikausliigan katsojamäärät kasvoivat 44 prosenttia edelliskaudesta, veti HJK yhä suurimmat yleisömäärät, mutta FC Inter oli eniten suosiotaan on kasvattanut liigaseura. Turussa liigaotteluja seurasi keskimäärin 3 160 katsojaa, yli tuplamäärä edelliskauteen nähden⁶.

Jalkapallon kahden miljardin taloudelliset, terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat korvaamaton hyvinvointi-investointi suomalaiseen yhteiskuntaan miljardien leikkausten aikana

Yli kaksi vuotta kestänyt globaali koronapandemia ja heti perään eskaloitunut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ovat synnyttäneet niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti valtavaa huolta tulevaisuudesta. Kun Ukrainan sodan rinnalle on noussut yhä tuhoisammaksi käynyt Gazan konflikti ja kotimaankin uutisia hallitsevat lakot, valtion velkaantuminen ja budjettileikkaukset, on päivänselvää, että suomalaiset kaipaavat myös myönteisempää uutisointia ja tulevaisuuden kuvausta arkeensa. Epävarmuuden aikoina tarvitaan turvallisuutta, tulevaisuudenuskoa sekä yhtenäisyyttä edistäviä arjen toimia ja kannustimia.

Urheilu- ja kulttuuritapahtumat ovat tällaisia tulevaisuudenuskon ja yhteishengen kohottajia kuten Käärijän euroviisuhuuma tai jääkiekon MM-menestys ovat menneinä keväinä osoittaneet.

Mutta suomalaiset tarvitsevat piristystä myös Pohjolan pitkiin talvikuukausiin ja kaamokseen. Manner-Euroopassa ja muuallakin maailmalla talvikauden keskeinen arjen ja viikonlopun ilontuoja on kuningas jalkapallo, jonka kotimaisia viikonlopun sarjaotteluita odotetaan, ennakoidaan ja jälkianalysoidaan viikolla työpaikoilla, kouluissa ja kahviloissa. Ja todellisissa eurooppalaissa kulttuurikaupungeissa europelit tuovat talven arkipäiviin oman lisämausteensa sekä tuhannet vierailevat jalkapalloturistit.

Pohjolan talven pimeydessä suomalaiset ovat jääneet eurooppalaisen elämänmuodon kiistatta intohimoisimpien ajanviete- ja kulttuuritapahtumien sivustakatsojiksi. Tai ehkä paremminkin etäihailijoiksi, jotka seuraavat kuningaslajin tähtiä sekä kymmenien tuhansien katsojien savua ja laulua yhdistäviä katsomospektaakkelleja satelliittikanavien tai netin välityksellä. Ja yksi etäihailun ulottuvuuksista on luonnollisesti perisuomalainen länsinaapurin, etenkin tukhomalaisseurojen, jalkapallokulttuurin kadehtiminen.

Vaikka perinteikkäiden tukholmalaisseurojen viime vuosien euromenestys kalpenee norjalaisten Molden (UEFA seurajoukkueranking 63.) ja Bodø/Glimtin (66.) rinnalla, ja jää Djurgårdenia (101.) lukuunottamatta myös Veikkausliigan kärkikaksikon (HJK 128., KuPS 148.) taakse (Hammarby 260., AIK 274.), on tukholmalaiskolmikko yhdessä maan viime vuosien ykkösseura Malmö (88. UEFA rankingissa) selkeä Pohjolan ykkönen kotimaan liigan katsojaluvuissa. Viime kaudella sekä AIK-Djurgården että AIK-Hammarby -ottelut vetivät Friends Arenalle yli 41 000 katsojaa ja kärkinelikon katsojakeskiarvot olivat noin 4–5 -kertaiset verrattuna Veikkausliigan selkeään ykköseen, HJK:hon (5425): AIK (25 739), Hammarby (22 542), Malmö (20 055), Djurgården (19 288)⁷. Kuva: https://sv.wikipedia.org/wiki/Hammarby_IF_Fotboll#/media/Fil:Supportermarschen_2013_09.jpg

Olisiko kestävyys- ja yksilöurheilumenestyksellä maailmankartalle kohonnut Pohjolan sitkeä kansa vihdoin valmis haastamaan planeetan, tai ainakin mantereensa parhaita myös joukkuelajeista kilpailluimmassa kulttuurimuodossa?

Skeptikot tietysti tyrmäävät tämän haavekuvan epärealistisena haihatteluna, mutta kuninngaslajin kohta 180-vuotinen historia tuntee paljon suurempiakin tuhkimotarinoita kuin turkulaisten tai tamperelaisten pelaaminen Konferenssiliigan lohkovaiheessa yhdessä roomalaisten tai lontoolaisten joukkueiden kanssa.

Mutta suomalaisen seurajoukkuejalkapallon haavekuvien toteutuminen edellyttää samanaikaisesti seuroilta sekä toiminnan laatua edistävää keskinäistä kilpailua että lisäresursseja mahdollistavaa yhteistyötä, mutta myös kaupunkien ja kuntien vahvaa taustatukea muuta Eurooppaa ankarammissa olosuhteissa. Suomen Turussa tämä taustatuki tarkoittaa konkreettisimmillaan täysimittaisen julkisen jalkapallohallin rakentamista⁸.

Kyse ei ole vain pallopeleistä tai sirkushuveista. Muuttuvassa maailmassa jalkapallolla ja myös muulla harrastustoiminnalla on yhä keskeisempi tehtävä ehkäistä eriarvoistumista ja syrjäytymistä, edistää väestönkehitykselle välttämättömän maahanmuuttajaväestön kotoutumista ja auttaa kitkemään yhä monimutkaisempia yhteiskunnallisia haasteita liikkumattomuudesta mobiililaiteriippuvuuteen ja lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin.

”Ymmärrämmekö minkälainen maailmanluokan lähettiläs ja roolimalli Runosmäen lähiössä maahanmuuttajaperheessä kasvanut Luke on tämän päivän Suomessa?”

Suomen jalkapallomaajoukkue on etenkin Markku Kanervan päävalmentajakaudella kunnioitettavalla tavalla hyödyntänyt asemaansa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja urheilun vastuullisuuden edistämiseen. Pitkäaikainen kapteeni Tim Sparv ja kansainvälisen uutiskynnyksen Qatar-kannanotoillaan ylittänyt Riku Riski ovat Helmarien Linda Sällströmin sekä viiden muun eturivin suomalaisurheilijan ohella antaneet kasvonsa 2021 käynnistyneelle Älä riko urheilua -kampanjalle⁹.

Ja sitten Suomella ja myös Suomen Turulla on Leverkusenin äänitorvi Lukas Hradecky Runosmäestä.

Ymmärrämmekö minkälainen maailmanluokan lähettiläs ja roolimalli Runosmäen lähiössä maahanmuuttajaperheessä kasvanut Luke on tämän päivän Suomessa?

Maassa, jonka kantaväestö vanhenee vauhdilla ja kasvaa käytännössä vain maahanmuutolla.

Suomifutiksella ja suomalaisilla seuratoimijoilla sekä erityisesti Turun jalkapalloväellä ja kaupungin päättäjillä on juuri nyt etsikkoaika hyödyntää Hradecky-huuma ja laittaa lajin talviharjoitteluolot ajan mukaiselle tasolle. Ja kun tämä on tehty, ollaan askel lähempänä ”Turun Bayerin” tuhkimotarinaa ja myös kuningaslajista tunnettua 800-vuotiasta eurooppalaista kulttuurikaupunkia.

”Suomifutiksella ja suomalaisilla seuratoimijoilla sekä erityisesti Turun jalkapalloväellä ja kaupungin päättäjillä on juuri nyt etsikkoaika hyödyntää Hradecky-huuma ja laittaa lajin talviharjoitteluolot ajan mukaiselle tasolle. Ja kun tämä on tehty, ollaan askel lähempänä ”Turun Bayerin” tuhkimotarinaa ja myös kuningaslajista tunnettua 800-vuotiasta eurooppalaista kulttuurikaupunkia.”

https://www.bundesliga.com/en/bundesliga/news/bayer-leverkusen-nickname-neverkusen-history-story-xabi-alonso-26923 ↩︎
https://www.bbc.com/sport/football/59003971Jose Mourinho koki ehkä manageriuransa suurimman yksittäisen tappion, kun Bodø/Glimt 21.10.21 kaatoi AS Rooman Konferenssiliigassa 6-1. Seuraavana keväänä norjalaiset toistivat kotivoiton puolivälierissä, mutta AS Roma eteni jatkoon yhteistuloksella. ↩︎
https://suburbanturku.wordpress.com/2024/01/27/turku-2029-kulttuurilupauksena-fuuga-mutta-ulottuvatko-kulttuurihyvinvointi-investoinnit-kuningas-jalkapalloon-ja-muuhun-liikuntakulttuuriin/ ↩︎
https://www.palloliitto.fi/palloliitto/palloliiton-sroi ↩︎
https://suburbanturku.wordpress.com/2022/04/04/karkihankkeiden-kabinettimonopolipeli-kaynnissa-korvaako-yksityinen-artukainen-impivaaran-kunnalliset-liikuntapaikat/ ↩︎
https://yle.fi/a/74-20047761 ↩︎
https://fotbolldirekt.se/2023/11/14/allsvenskan-och-superettan-slar-publikrekord-2023 ↩︎
https://suburbanturku.wordpress.com/2020/01/29/hradecky-areena-impivaaraan/ ↩︎
https://kansalaisyhteiskunta.fi/verkkolehti/urheilijat-oikeudenmukaisemman-maailman-puolesta/ ↩︎

Inter 2:n nousu Kakkoseen elintärkeä piristysruiske Turkufutikselle

Turulla on komea historia jalkapallokaupunkina ja ylpeästi runosmäkeläisen Lukas Hradeckyn kipparoimassa A-maajoukkueessa on ollut vuosikymmenien ajan käytännössä katkeamaton, vahva turkulaisedustus. Myös menestys juniorisarjoissa on ollut erinomaista, mutta viime kaudella kuitenkin katkesi Turun niin ikään vuosikymmeniä kestänyt jakso A- tai B-juniorien SM-jalkapallosta Turussa. Kun vielä TPS:n naiset putosivat Kansallisesta liigasta ja heikot talviharjoitteluolot puhututtivat paikallista futisväkeä, on Turussa perustellusti kannettu huolta kansallisen kilpailun kyydissä pysymisestä.

Kauden 2023 jälkeen suomalaisessa seurajoukkuejalkapallossa astui voimaan merkittävä sarjajärjestelmäuudistus, joka loi painetta myös turkulaiseen jalkapalloon. Kun A- ja B-junioreissa ei pelattu SM-tasolla, oli elintärkeää että lahjakkaille turkulaisjunioreille turvattaisiin korvaava pelaajapolku Veikkausliigan ja Ykkösen alapuolella.

”Vastatakseen sarjajärjestelmän muutoksiin sekä ylimpien juniori-ikäluokkien SM-tason osalta tapahtuneeseen pelaajapolun katkeamiseen FC Inter asetti talvella 2022-23 selkeän tavoitteen. Seuran reservijoukkueen oli noustava Kolmosesta Kakkoseen.”

”Pelaajakehitysarvoaan menettäneessä A-juniorien (P20) SM-karsinnassa Turun seudun kolmikko KaaPo, TPS ja Inter pitää peräkkäin perää sarjan hännillä ja A20 SM-sarjaa pelataan ensikertaa kertaa miesmuistiin ilman turkulaisjoukkuetta.”¹

Vastatakseen sarjajärjestelmän muutoksiin sekä ylimpien juniori-ikäluokkien SM-tason osalta tapahtuneeseen pelaajapolun katkeamiseen FC Inter asetti talvella 2022-23 selkeän tavoitteen. Seuran reservijoukkueen oli noustava Kolmosesta Kakkoseen.

Projektin keskeisenä kannustimena oli koventunut kansallinen kilpailu, pyrkimys vahvistaa roolia kasvattajaseurana sekä tarve tarjota omille kasvateille polku kohti ammattilaisuraa.

Kuinka seura onnistui projektissaan?

Tuloksellisesti turkulaisten kausi Kolmosessa oli kiistaton menestystarina.

Inter 2 pelasi kauden alusta 20 ottelua peräkkäin ilman tappiota ja pistemenestyksiäkin kertyi vain kahdesta tasapelistä. Ensimmäinen tappio tuli vasta syyskuun lopulla kun sarjanousu oli jo varmistettu. Ottelusaldolla 22 – 19 – 2 – 1 (maaliero 91-21) eroa sarjan kakkoseen kertyi kahdeksan pistettä.

Jos reservijoukkueen tavoitteena on vahvistaa roolia kasvattajaseurana ja tarjota omille kasvateille uskottava pelaajapolku, pitää päättynyttä kautta arvioida yksityiskohtaisemmin, yksittäisten pelaajien näkökulmasta. Artikkelin lopussa on lueteltu sarjanousussa mukana olleet pelaajat ja sekä lyhyt kuvaus roolistaan joukkueessa kauden aikana.

Nousua Kakkoseen täydensi Regions Cupin finaalin voitto syyskuussa Olympiastadionilla. Loppuottelussa kaatui Nummelan Palloseura 4-0.

Päävalmentaja Tomi Kivikosken (oik.) kanssa Stadikalla juhlimassa Interin InterAction-mies Jani Meriläinen.

Vaikka edustusjoukkueen pelaajat eivät pelanneet cupin pelejä, Veikkausliigassa vähälle peliajalle jääneiden nuorten edustuksen pelaajien rooli oli Inter 2:n sarjanousussa kiistatta merkittävä. Yli 30 pelaajaa pelasi kauden aikana Kolmosen sarjaotteluissa.

Projekti Kakkonen kaudella 2024

Kauden 2023 päätyttyä FC Inter vapautti Jarkko Wissin edustusjoukkueen päävalmentajan tehtävistä² ja solmi kaksivuotisen sopimuksen seitsemän vuotta FC Honkaa valmentaneen Vesa Vasaran kanssa³. Honka oli vielä muutamaa viikkoa aiemmin pelannut Suomen Cupin finaalissa, mutta ajautunut marraskuussa konkurssiin⁴.

Joulukuussa FC Inter julkisti Jussi-Pekka Savolaisen nimityksen seuran reservijoukkueen päävalmentajaksi⁵ Kunnianhimoisten nousevien nuorten suomalaisvalmentajien joukkoon kuuluva Savolainen on toiminut valmennuspäällikkönä erinomaista juniorityötä tekevässä Käpylän Pallossa sekä työskenteli ensin AC Oulun päävalmentaja Duarten apuvalmentajana ja loppukaudesta jaetusti Veikkausliigajoukkueen päävalmentajana⁶.

”J-P:n rooli valmentajana sekä hänen aiempi kokemuksensa ovat avainasemassa, kun rakennamme johdonmukaista kehitysväylää pelaajillemme. Uskon, että hänen roolinsa reservijoukkueessa tulee edesauttamaan olennaisesti seuran urheilullisen organisaation kehitysstrategian asettamia tavoitteita ja junioripolkumme päätepisteessä olevien pelaajien kehitystä. Vahva reservijoukkue vahvistaa pelaajiemme polkua kohti edustusjoukkuetta sekä auttaa varmistamaan, että jokainen pelaaja saa tarvitsemansa tuen kehittyäkseen huipulle.”

Raumalaistaustaisen Savolaisen nimitys päätoimiseksi reservijoukkueen päävalmentajaksi vahvistaa merkittävästi seuran pelaajakehitystyötä ja tiivistää jo nousukaudella vahvistunutta yhteistoimintaa Inter 2:n ja edustusjoukkueen välillä.

FC Interin hallituksen jäsen Julius Håkansin mukaan ”Jussi-Pekka Savolaisen tehtävä onkin nyt vakiinnuttaa joukkueen asema Kakkosessa ja edistää pelaajien kehitystä kohti edustusjoukkuetta.”⁷.

”J-P:n rooli valmentajana sekä hänen aiempi kokemuksensa ovat avainasemassa, kun rakennamme johdonmukaista kehitysväylää pelaajillemme. Uskon, että hänen roolinsa reservijoukkueessa tulee edesauttamaan olennaisesti seuran urheilullisen organisaation kehitysstrategian asettamia tavoitteita ja junioripolkumme päätepisteessä olevien pelaajien kehitystä. Vahva reservijoukkue vahvistaa pelaajiemme polkua kohti edustusjoukkuetta sekä auttaa varmistamaan, että jokainen pelaaja saa tarvitsemansa tuen kehittyäkseen huipulle.”

Uuden päätoimisen päävalmentajan lisäksi Interin reservijoukkuetta on vahvistettu joukolla uusia pelaajia. Tuukka Pahkala saapui SJK Akatemiasta ja Viktor Johansson Piffenistä. Molemmilla kokemusta Ykkösestä. Vasenjalkainen B-juniori-ikäinen lupaus Joel Asikainen löytyi Tampereen Ilveksestä, KaaPosta tuli niin ikään Piffenissä pelannut Alexandru Florea ja juuri kauden alla julkaistiin merkittävä keskikentän vahvistus. Kokenut Inter-taustainen Mikke Louhela palasi SalPasta.

Inter 2:n vahvistuksia kaudelle 2024: Mikke Louhela, Tuukka Pahkala ja Joel Asikainen.

Reservijoukkueen valmennuksessa Savolainen sai vuoden alussa tuekseen meritoituneen apuvalmentajan. Komean pelaajauran (mm. TPS, Tukholman AIK, maajoukkueessa 37 maaottelua ja Moskovan olympiakisat) jälkeen mm. IFK Maarianhaminan historialliseen mestaruuteen yhdessä Peter Lundmarkin kanssa valmentanut Kari ”Karo” Virtanen omaa myös pitkän Inter-kokemuksen. Kuten omaavat reservijoukkueen maalivahtivalmentaja Tony Saari, joukkueenjohtaja Matti Raho ja edustuksen joukkueenjohtaja/seuran monitoimimies David Moore.

Inter 2:n päävalmentajana aloittanut Jussi-Pekka Savolainen sai alkuvuodesta taustatuekseen kokeneen Karo Virtasen.

Maaliskuun lopussa Interin mestaruuteen päättyneen Liigacupin sekä talven harjoituspelien perusteella edustuksen ja reservijoukkueen yhteistyö Vasara-Savolainen akselilla on lähtenyt lupaavasti liikeelle ja moni reservipelaaja on saanut arvokasta pelikokemusta Veikkausliigajoukkueen otteluissa tai harjoituksissa.

”Alkuvuoden aikana edustusjoukkueen kokoonpanolistoille ovat päässeet reservijoukkueen pelaajista Ricardo Giler, Joona Hämäläinen, Evert Suominen, Joel Vainionpää sekä SJK:n organisaatiosta siirtynyt Tuukka Pahkala. Liigajoukkueen ringissä on tammi-helmikuussa nähty myös pääosin vielä tällä hetkellä B-juniorijoukkueessa olevat Valtteri Berg, Emil Liljeström, Rasmus Tuomi ja Ilveksestä Interiin siirtynyt Joel Asikainen. Päävalmentaja Savolaisen mukaan tällaiset mahdollisuudet ovat pelaajille tärkeitä.”⁸

Sekä Veikkausliiga että Kakkonen käynnistyvät huhtikuun aluissa. Interin tuore Liigacupin mestaruus sekä tiivistynyt ja talvikaudella toimivaksi osoittautunut yhteistyö reservijoukkueen kanssa herättää lupauksia turkulaisittain mielenkiintoisesta pääsarjakaudesta. Turkulaisodotuksia täydentää Interin tavoin Pk-seututaustaisen päävalmentajan oppeihin uskova, liiganousua hakeva Ykkösliigan TPS.

”Interin tuore Liigacupin mestaruus sekä tiivistynyt ja talvikaudella toimivaksi osoittautunut yhteistyö reservijoukkueen kanssa herättää lupauksia turkulaisittain mielenkiintoisesta pääsarjakaudesta. Turkulaisodotuksia täydentää Interin tavoin Pk-seututaustaisen päävalmentajan oppeihin uskova, liiganousua hakeva Ykkösliigan TPS.”

Inter 2:n Kakkoseen nostaneen joukkueen pelaajat kaudella 2023:

Sarjanousuun johtaneella kaudella kokemusta ja johtajuutta toivat kolme vähintään Ykkösen kokemusta omaavaa pelin keskikaistan pelaajaa, jotka kaikki myös Interin omia kasvatteja.

Aati Marttinen (1997) pelasi maksimiminuutit (1980) eli 22 sarjapeliä alusta loppuun. Maalivahdiksi yhä nuori Marttinen omaa raamit vähintään Ykkösen tasolle ja mennyt eteenpäin jalalla pelaamisessa. Luotettava ja nuoria pelikavereita kannustava maalivahti. Kaudella 2022 11 peliä Ykkösessä TPS:n paidassa. Veikkausliigassa toistakymmentä peliä Interin edustusjoukkueessa. Interin oma kasvatti.

Oliver Kangaslahti (2000) pelasi niin ikään täydet minuutit. Puolustuslinjan johtaja. Jo kaudella 2021 MP:n runkopelaaja Ykkösessä (20/22 sarjapeliä, 1832 min) ja kaudella 2022 viisi Veikkausliigapeliä HIFK:ssa. Kovapotkuisen ja ajoittain kovaotteisen topparin isä Ollilla mittava pelaajaura ja veli myös pelannut takavuosina MuSassa Ykkösessä. 22 sarjapeliä, 1980 min. Interin oma kasvatti.

Gezim Voca (1995), joukkueen kapteeni ja paras maalintekijä. Suurella todennäköisyydellä myös eniten maalisyöttöjä sarjassa. Komea futsal-ura Someron Voimassa. Muun muassa 2018-19 kaudella Futsal-liigan runkosarjan pistepörssin voitto ja silloinen maaliennätys (39). 20 sarjapeliä, joissa 20 maalia. Monet maaleista voittomaaleja. Interin oma kasvatti.

Anton Aaltonen (2003): Ennen siirtymistä Turkuun kaudelle 2023 erinomainen vuosi HJK:n reservijoukkueessa. HJK Klubi 04:ssä Kakkosessa 11 maalia 14:ssa sarjapelissä. Veikkausliigassa debyytti kauden lopussa, mutta pelikausi pitkälti Kolmosessa. Toinen toisen, tai paremminkin kolmannen polven pelaaja. Isä Mika yhdistettäneen ikuisesti italialaiseen Interiin ja UEFA Cup-maaliin San Sirolla. Isoisä Keppari yksi turkulaisen junnufutiksen menestyneimmistä ja merkittävimmistä valmentajista. Isänsä tapaan hyökkäävä keskikenttäpelaaja, joka lukee hyvin peliä. Seuraava askel Salossa Ykkösliigaa?18 sarjapeliä, 1523 min, 3 maalia.

Kristian Palanen (2003): TuNL-taustainen laitapuolustaja jatkaa Jönssi Johanssonin ja Juije Laaksosen niukkasanaisten turkulaispakkien perinteitä. Näitä kuitenkin huomattavasti hyökkäävämpi vasemman puolen pelaaja. Kaudella selkeä ykkösvalinta vasemmaksi laitapuolustajaksi. Erikoistilanteissa vasen jalka vaarallinen. 17 sarjapeliä, 1396 minuuttia, 1 maali. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.

Valentin Purosalo (2005): Interin akatemiapelaajalla huippukausi. Debyytti ja läpimurto Veikkausliigaan, missä seitsemässä ottelussa avauksessa. Nykyaikainen hyökkäävä laitapuolustaja, joka tukee hyvin hyökkäystä sekä tekee erinomaisesti ajoitettuja nousuja ja jakaa laadukkaita keskityksiä. Kauden aikana U18 ja U19 maaotteluja. Näiden lisäksi myös ykkösvalinta reservijoukkueen oikeana laitapuolustajana. 13 sarjapeliä, joissa lähes maksimiminuutit (1155). TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.

Otto Lehtisalo (2004): Harjoitteli edustusjoukkueen kanssa ja teki uransa ensimmäisen Veikkausliigamaalin. Peliaika liigassa jäi 70 minuuttiin, joten pelasi Ykköstä SalPassa (5/8, 319 min) ja 10 peliä Kolmosta. Klassinen 9-paikan pelaaja, joka joutui kuitenkin pelaamaan pääasiassa muilla pelipaikoilla. Viihtyy boksissa ja laukoo terävästi ja tarkasti molemmilla jaloilla, joten erinomainen maalintekijä. Edusti Suomea syksyllä 2022 U19 EM-karsinnoissa. 10 sarjapeliä, 852 min. Maaleja peräti 14 eli 1,4/ottelu. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.

Daniel Rökman (2004): Otto Lehtisalon ikätoveri ja juniorivuosien kilpakumppani nuorten maajoukkueista. Suomalaisittain harvinainen 1v1 haastamiseen erikoistunut laitapelaaja on PKKU:n kasvatti ja saapui Anton Aaltosen tavoin Turkuun hyvän Kakkosen Klubi 04 kauden jälkeen. Avauksessa puolessa Inter 2:n peleistä. 835 min, 4 maalia.

Joel Vainionpää (2004): Avauksessa 9 kertaa 11:sta sarjapelistä. 820 min, 3 maalia. Toppareista toiseksi eniten minuutteja, mutta etenkin syksyllä edustuksen vahvistukset veivät peliaikaa ja pudottivat penkille. Olen jäävi arvioimaan yksilöllisemmin. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.

Juuso Enbuska (2002): Kymppipaikka tai hyökkäävä keskikenttä. Lappeenrannasta Turkuun opiskelemaan muuttanut monipuolinen hyökkäävä keskikenttäpelaaja ratkaisi syksyllä Olympiastadionilla Regions’ Cupin finaalin hattutempullaan. 4 maalia Kolmosessa. Avauksessa 9 sarjapelissä 17:sta. 779 minuuttia.

Ricardo Giler (2003), laitapelaaja. Avauksessa 8:ssa sarjapelissä 14:stä. 768 min, 1 maali. Espanjasta juniori-iässä Turkuun muuttanut Interin oma kasvatti.

Juho Hyvärinen (2000), puolustaja. 8/8, 700 min, 1 maali. U21-maaotteluja pelannut edustusjoukkueen laina alakertaan. RoPS-kasvatti. Siirtyi kauden päätyttyä Vaasan Palloseuraan.

Arlind Sejdiu (2001), hyökkääjä. 7/7, 574 min, 12 maalia eli 1,7/ottelu. Saapui Turkuun Lahdesta, mutta jäi liigassa vähälle peliajalle. Kolmosessa kovat tehot. Siirtyi kauden päätyttyä Valkeakosken Hakaan.

Roman Knox (1999), keskikenttä. Liittyi joukkueeseen kesällä. MLS seura Sporting Kansas Cityn kasvatti, joka pelannut viime vuosina yliopistojalkapalloa Teksasissa. Avauksessa 7:ssä pelissä, 560 min.

Bamo Ahmadi (2001): 6/8 sarjapeliä, 507 min, 2 maalia. Siirtyi kauden aikana Ykköstä pelaavasta yhteistyöseura SalPasta. TPS-kasvatti.

Ali Yasin (2000): 5/10, 474 min, 3 maalia. Inter-kasvatti.

Anton Vyyryläinen (2003): Kauden aikana varusmiespalveluksen suorittanut kovakuntoinen keskikenttäpelaaja. 5/7, 454 min, TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti, jonka seura kaudella 2024 on ÅIFK.

Elias Mastokangas (2001): 5/5, 450 min, 4 maalia. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti. Siirtyi kesken kauden Valkeakosken Hakaan. Veikkausliigassa syyskauden aikana 11/12 liigapeliä, 990 min. 7 maalia.

Luka Kuittinen (2003): Keskikesään asti Jarkko Wissin luottotoppari Veikkausliigassa (12 kertaa avauksessa, 990 min), mutta tämän jälkeen pelipaikka vuoroin Ykkösen yhteistyöseura SalPassa ja Kolmosen Inter 2:ssa. 5/5, 450 min, 1 maali. RoPS-kasvatti.

Olli Jakonen (2000): 5/5, 391 min, 2 maalia. SalPa-kasvatti, joka kauden aikana pelipaikkaa Veikkausliigaan, mutta pelasi kevätkaudella etupäässä Inter 2:ssa Kolmosta. Siirtyi syksyksi kasvattajaseuraansa Saloon.

Matias Suotunen (2002): 4/10, 357 min. Kovapotkuinen toppari. Rauman Pallo-Iirojen kasvatti.

Joona Hämäläinen (2002): 2/9, 355 min. RaiFu-Inter pelaajapolun kasvatti ja edustusjoukkueen kapteeni Juuso Hämäläisen nuorempi veli. Alkukaudesta sivussa loukkaantumisen takia.

Roope Kantola (2002): 4/4, 346 min, 1 maali. Taitava keskikenttäpelaaja, joka siirtyi kauden aikana pelaamaan Ykköstä yhteistyöseura SalPaan. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.

Axel Kouame (2003): 4/4, 343 min, 3 maalia. Nuori norsunluurannikkolainen saapui kesken kauden Turkuun. Hyökkäävä keskikenttäpelaaja nousi nopeasti edustusjoukkueeseen.

Jasper Yrjas (2003): 3/8, 317 min, 1 maali. Veikkausliigassakin esiintynyt hyökkääjä. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.

Elmeri Oksanen (1999): 4/6, 275 min, 2 maalia. Pitkään sivussa loukkaantumisen takia.

Niilo Puustinen (2005): 2/7, 237 min. Palasi kesken kauden Poriin, missä pelasi loppukauden MuSassa Kolmosta ja A-juniorien SM-sarjaa Pori Akatemia YJ:ssä.

Evert Suominen (2005): 1/10, 208 min, 2 maalia. Energinen ja aggressiivinen keskikenttäpelaaja. Interiin juniori-iässä siirtynyt Turun Nappulaliigan kasvatti.

Auston Kranick (2000): 1/7, 204 min, 1 maali. Toinen joukkueen amerikkalaisvahvistus.

Noah Nurmi (2001): 2/2, 160 min. Poikien ja nuorten maaotteluja pelannut KäPa:n kasvatti. Tuli Turkuun Tanskan Esbjergistä. Siirtyi talvella Turusta IFK Maarianhaminaan.

Lisäksi reservijoukkueen kanssa ovat harjoitelleet ja/tai pelanneet cupin pelejä tai alle 100 min sarjapelejä seuraavat pelaajat:

Sead Bajrami (2003, A20), Omar Farhan (1992), Lauri Hulkkonen (2005, A20), Juuso Hämäläinen (1993, edustus), Valtteri Inkeroinen (2003, A20), Lucas Kagan (2006, P17), Aatu Leinonen (2005, A20), Samuli Linjos (2000), Amar Serdarevic (2005, A20), Lauri Vasa (1998), Ville Viitanen (2003, A20)

Turku 2029 Kulttuurilupauksena Fuuga – mutta ulottuvatko kulttuurihyvinvointi-investoinnit kuningas jalkapalloon ja muuhun liikuntakulttuuriin?

Turku täyttää 800 vuotta vuonna 2029. Eurooppalaisena kulttuurikaupunkina profiloituva maan vanhin kaupunki panostaa kulttuuri-investointeihin. Taiteen talo, Musiikkitalo sekä Historian ja tulevaisuuden museo ovat kaupungin Kulttuurilupauksen ja kulttuurin kärkihankkeen kovaa investointiydintä. Samaan aikaan kuitenkin Turun keskeiset liikuntakeskukset ovat elinkaarensa päässä. “Korkeampaa ja matalampaa” kulttuuria ei tietenkään tule asettaa vastakkain, mutta Turussa tarvitaan avointa keskustelua siitä, kuinka Turussa tulevaisuudessa tuotetaan kaupunkilaisille mahdollisimman monipuolista kulttuurihyvinvointia sekä samalla ehkäistään eriarvoistumista ja syrjäytymistä. Unohtamatta huolestuttavaa väestön ikääntymistä, liikkumattomuutta ja kasvavia kotouttamisen haasteita.

Turku kasvaa vauhdilla ja kaupunkia kehitetään kunnianhimoisesti. On kuitenkin syytä huomioida, että “Turun väestönkasvu syntyy täysin muualta muuttavista ja maahanmuutosta, sillä kaupungin luonnollinen väestönkasvu on negatiivista. Vuonna 2022 Turun väkiluku kasvoi 2763 hengellä, josta 43 prosenttia tuli kotimaasta ja 57 prosenttia ulkomailta. Määrällisesti eniten muuttajia Turkuun muualta Suomesta tuli Salosta, Raumalta, Uudestakaupungista, Oulusta ja Porista.”¹.

“Korkeampaa ja matalampaa” kulttuuria ei tietenkään tule asettaa vastakkain, mutta Turussa tarvitaan avointa keskustelua siitä, kuinka Turussa tulevaisuudessa tuotetaan kaupunkilaisille mahdollisimman monipuolista kulttuurihyvinvointia sekä samalla ehkäistään eriarvoistumista ja syrjäytymistä.”

Samaan aikaan siis Turun väestö ikääntyy vauhdilla, maailmalla on monenlaista myllerrystä, sotepalveluiden siirtymisen seuraukset hyvinvointialueelle ovat yhä hämärän peitossa ja julkista taloutta leikataan. Näin epävakaissa oloissa on elintärkeää, että Turussa keskustellaan perusteellisesti siitä, mihin kaupunki lähitulevaisuudessa investoi ja kuinka kaupunkilaisten hyvinvointia voidaan edistää mahdollisimman tasapuolisesti ja yhteiskunnalliset uhkakuvat huomioiden.

”Turun väestö ikääntyy vauhdilla, maailmalla on monenlaista myllerrystä, sotepalveluiden siirtymisen seuraukset hyvinvointialueelle ovat yhä hämärän peitossa ja julkista taloutta leikataan. Näin epävakaissa oloissa on elintärkeää, että Turussa keskustellaan perusteellisesti siitä, mihin kaupunki lähitulevaisuudessa investoi ja kuinka kaupunkilaisten hyvinvointia voidaan edistää mahdollisimman tasapuolisesti ja yhteiskunnalliset uhkakuvat huomioiden.”

Turku investoi taiteeseen, kulttuuriin ja kiskoihin, mutta ulkoistaa urheilun ja liikuntapaikat?

Kulttuuri on monimerkityksellinen, jopa kiistanalainen käsite. Kun puhutaan kulttuurista osana kaupunkikehittämistä ja kuntataloutta, lienee perusteltua käyttää sanan määrittelyssä opetushallinnon käyttämää laajaa kuvausta.

“Kulttuurin käsitettä käytetään yhtäältä laajassa merkityksessä tarkoittamassa kaikkea sitä, mitä ihmisyhteisöt siirtävät jälkeläisilleen. Tällainen laaja kulttuurin käsite sisältää kaikenlaiset tiedot, taidot ja tavat sekä arvot ja normit, joiden varaan ihmisyhteisöt ovat rakentuneet. Kulttuurin piiriin kuuluvat muun muassa kieli, valtarakenteet, elinkeinot, taide ja urheilu. Siihen kuuluvat myös uskonto ja muut katsomukset.”²

”Kulttuurin piiriin kuuluvat muun muassa kieli, valtarakenteet, elinkeinot, taide ja urheilu. Siihen kuuluvat myös uskonto ja muut katsomukset.”

“Kulttuurilupaus: Taiteen ja kulttuurin aika! on ohjaava näkymä kulttuurin kehittämiseen Turussa. Se sisältää tavoitteen kaupungista, jossa tilat ja rakenteet mahdollistavat taiteen ja kulttuurin monipuolisen, rajoista vapaan tarjonnan sekä kaupunkilaisten laajat osallistumismahdollisuudet.”³

Turun kaupungin keväällä 2022 antama kulttuurilupaus on ehdottoman tervetullut panostus edistämään turkulaisten viihtyvyyttä ja osallisuutta sekä kaupungin yleistä vetovoimaisuutta, mutta etenkin koska kaupungin keskeiset liikuntakeskukset Impivaaran jalkapallo- ja jäähalleista Kupittaan urheiluhalliin ovat elinkaarensa lopussa, olisi välttämätöntä että Turun kulttuurilupaus kattaisi myös liikuntakulttuurin sekä kymmenille urheiluseuroille ja kymmenille tuhansille turkulaisille korvaamattomien liikuntapaikkojen ajanmukaistamisen.

Vielä vuonna 2016 laaditussa Turun liikuntapaikkasuunnitelmassa liikuntapaikkauudistuksen rungoksi linjataan Kupittaan, Urheilupuiston ja Impivaaran muodostama liikuntakeskusten kärkikolmio:

”Turun kaupungissa on 3 monipuolista ja isoa liikuntakeskusta: Kupittaa, Urheilupuisto ja Impivaara. Näihin kolmeen liikuntakeskukseen on panostettu suunnitelmallisesti jo kymmeniä vuosia, ja näin tullaan jatkamaan myös tulevaisuudessa. Panostaminen tarkoittaa käytännössä 1) suorituspaikkojen hyvää ylläpitoa, 2) peruskorjaamista sekä myös 3) muunneltavuuden ja kokonaan uuden kehittämistä niin infran kuin sisällöllisten toimintojenkin kannalta.”⁴

Kuitenkin viime vuosina uudet, liikuntapalveluiden ulkoistamisen tuulet ovat hämmentäneet turkulaista liikuntaväkeä. Kun TS:n Turun historian suurimmaksi ja tärkeimmäksi arvioima urheilupäätös jäi koronakriisin, soteuudistuksen ja pormestarivaalien varjoon, panostus liikuntakeskusten kärkikolmioon on kabineteissa hioitunut monimutkaiseen ja vaikutuksiltaan vaikeasti arvioitavaan yhdistelmään harrastekorttia ja yksityisvetoisesta Artukaisten liikuntakeskusvisioita.

”Turun kaupungissa on 3 monipuolista ja isoa liikuntakeskusta: Kupittaa, Urheilupuisto ja Impivaara. Näihin kolmeen liikuntakeskukseen on panostettu suunnitelmallisesti jo kymmeniä vuosia, ja näin tullaan jatkamaan myös tulevaisuudessa.”

Etenkin poliittinen linjaus korvata alimittainen ja elinkaarensa lopussa oleva Impivaaran kunnallinen jalkapallohalli Artukaisten yksityiselle hankkeella on herättänyt suurta huolta jalkapallo- ja muunkin liikuntaväen piirissä. Usein unohtuu, että Impivaaran kohta 45-vuotiaassa hallissa ovat harjoitelleet futarien ohella vuosikymmeniä mm. pesäpallon, lacrossen, jenkkifutiksen, rugbyn ja jääkiekon harrastajat sekä eri ikä- ja väestöryhmiä edustavat harrasteryhmät. Puutteellisten talviharjoitteluolosuhteiden seurauksena perinteisesti matalan kynnyksen harrastuksena tunnetun lajin harrastuskustannukset ovat jo nyt karanneet käsistä erilaisten olosuhde- sekä muiden lisämaksujen myötä ja uhka turkulaislasten suosikkilajin elitistymisestä sekä lajiharrastuksen eriarvoistumisesta on todellinen.

”Usein unohtuu, että Impivaaran kohta 45-vuotiaassa hallissa ovat harjoitelleet futarien ohella vuosikymmeniä mm. pesäpallon, lacrossen, jenkkifutiksen, rugbyn ja jääkiekon harrastajat sekä eri ikä- ja väestöryhmiä edustavat harrasteryhmät.”

“Kaikkein suurimman jalkapalloseuran eli Turun Nappulaliigan puheenjohtaja Mikko Högerman pelkää, että laajalla iltapäivätoiminnalla ryyditetty liikuntapaikkakeskittymä kasaisi junioriurheilun vallan lähinnä TPS:n käsiin[xii]. FC Interin juniorijaoston toiminnanjohtaja Pasi Hyvätin mukaan yksi kunnallinen halli pitää olla pohjana, että perustoiminnot saadaan pyöritettyä. Hän ei usko, että yksityinen jalkapallohalli voi mitenkään korvata julkista niin, että harrastamisen hinta pysyisi ennallaan. ”On selvää, että harrastaminen kallistuu ja maksajana ovat vanhemmat”, Hyvätti tiivistää.”⁵.

”Puutteellisten talviharjoitteluolosuhteiden seurauksena perinteisesti matalan kynnyksen harrastuksena tunnetun lajin harrastuskustannukset ovat jo nyt karanneet käsistä erilaisten olosuhde- sekä muiden lisämaksujen myötä ja uhka turkulaislasten suosikkilajin elitistymisestä sekä lajiharrastuksen eriarvoistumisesta on todellinen.”

Impivaara on turkulaisen liikuntakulttuurin ihmemaa, mutta vaatii kaupungin olosuhdeinvestointeja

Tänä talvena Turkufutiksen olosuhdevaje lienee pahempi kuin koskaan. Harrastajamäärät ovat kohonneet koronakriisivuosista, mutta alueen kaksi yksityistä kuplahallia – Lähi-Tapiola areenat Impivaarassa ja Raisiossa – ovat repeytymien takia poissa käytöstä ja viime vuosina joka talvena romahtanut Poropuiston niin ikään yksityinen halli on kokonaan poissa pelistä.

Eli seurat ovat kaupungin toivomusten mukaan panostaneet yksityisiin ylipainehalleihin, mutta käytännön tasolla lopputuloksena on ollut harrastuskustannusten voimakas kasvu ja tästä huolimatta harrastusvuorojen laajamittainen peruuntuminen.

Ei siis ihme, että laji-ihmisten keskuudessa jo vuosia jatkunut turhautuminen leviää laajemmin etenkin lapsiperheissä ja vihdoin myös Turun päätöksentekokoneistossa. Turussa harvinainen, futistaustainen valtuutettu ja kansanedustaja Timo Furuholm muistuttaa tuoreessa mielipidekirjoituksessaan⁶ perustellusti “jalkapallon kyvystä globaalina urheilulajina purkaa segregaatiota, liikuttaa massoja ja tarjota nuorille mielekästä tekemistä”. Arkadianmäelle siirtynyt entinen ammattilaispelaaja korostaa, että kysymys on yksinkertaisesti arvovalinnoista – siitä mitä koetaan tärkeäksi ja mikä ei. Valtuutettu päättää kirjoituksensa ajatusleikkiin, kysyen, kuka jalkapallohallin rakentamista vastustaisi, jos kaupunki nyt päättäisi tuoda päätöksentekoon uuden julkisesti rakennetun jalkapallohallin? Eivät seurat, eivät päättäjät, eivät koulut, eivätkä päiväkodit tai muutkaan sen käyttäjät, vastaa sama valtuutettu.

Turussa harvinainen, futistaustainen valtuutettu ja kansanedustaja Timo Furuholm muistuttaa tuoreessa mielipidekirjoituksessaan⁶ perustellusti “jalkapallon kyvystä globaalina urheilulajina purkaa segregaatiota, liikuttaa massoja ja tarjota nuorille mielekästä tekemistä”

Koska Turun liikuntapaikkauudistus on merkitykseltään massiivinen niin kaupungin vetovoimaisuudelle kuin turkulaisten fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille, tämäkin teksti päättyy ajatusleikkiin, jonka tavoitteena ei tietenkään ole luoda vastakkainasettelua eri kulttuuri- tai harrastusmuotojen välillä. Sen sijaan se toivottavasti muistuttaa matalan kynnyksen liikuntakulttuurin ja liiikuntapaikkojen yhteiskunnallisesta arvosta ja yhteisöllisyyttä edistävästä voimasta.

Turun tuoreet tilastot kaupungin liikuntapaikkojen ja -palvelujen kävijämääristä kiistatta tukevat julkisten liikuntapaikkojen merkitystä turkulaisten liikunnan tukijalkana⁸. Vuonna 2023 Turun kaupungin liikuntapaikkojen kävijämäärät nousivat 1 536 409 käyntiin, mikä tarkoittaa 18 prosentin kasvua edellisestä vuodesta.

Impivaaran liikuntakeskuksen vetovoima on kiistaton. Impivaaran uimahallissa ja sen kuntosaleissa tilastoitiin 565 575 asiakaskäyntiä (2022: 480 913). Impivaaran jäähallin kahdessa kaukalossa luisteltiin 108 695 kertaa (2022: 97 286) ja  Impivaaran jalkapallohallin kävijämäärä palautui koronarajoitusten raettua alimittaisen areenan maksimikapasiteettiin eli noin 80 000 kävijään. Vuoden 2023 tarkka luku on 79 565 (2022: 40 998), mikä tarjoaa mielenkiintoisen vertailun toiseen elinkaarensa lopussa olevaan kulttuurilaitokseen. Musiikkitalo Fuugan tulevaisuudessa korvaamassa Aninkaisten Konserttitalossa vieraili TFO:n tilastojen mukaan lähes 71 200 kävijää⁹.

”Impivaara on turkulaisen liikuntakulttuurin ihmemaa, mutta vaatii kaupungin olosuhdeinvestointeja”

Ajatusleikki: Musiikkitalo Fuuga & Impivaaran Hradecky Areena isännöivät Turku 800 tapahtumia vuonna 2029

Ajankohtaisena ajatusleikkinä tämä liikuntakulttuurin lobbaus päättyykin tuoreeseen Turun kaupungin tiedotteeseen Musiikkitalo Fuugan peruskiven muuraustilaisuudesta. Tavoitteeltaan ajatuksia herättävässä, hitusen provosoivassa tiedotteen uudessa tulkinnassa sanat Musiikkitalo Fuuga ja kulttuuri ovat korvattu sanoilla Impivaaran jalkapallohalli ja liikuntakulttuuri.

Kirjoituksessa nähdään suuri arvo Turun kaupungin kulttuurilupaukselle, mutta rinnastus pyrkii herättämään kulttuurikeskustelun kattamaan myös liikuntakulttuurin sekä turkulaisten liikkumiselle ja hyvinvoinnille välttämättömät liikuntapaikkainvestoinnit. Lukuisia lajeja ja laajoja käyttäjäryhmiä palveleva jalkapallohalli edistää pitkälti samoja tavoitteita kuin hieman mahtipontisempi musiikkitalo.

Turun kaupunki markkinoi itseään ja haluaa profiloitua eurooppalaisena kulttuurikaupunkina. Hyvä niin, Suomen vanhimmalla kaupungilla ja suomalaisen kulttuurin kehdolla on pitkät juuret Itämeren alueen keskuksena ja porttina manner-Eurooppaan.

Klassisen musiikin tai tulevan musiikkitalon naapurien edustamien teatteri- ja kuvataiteiden sekä muun ”korkeakulttuurin” ohella elävistä eurooppalaisista kulttuurikaupungeista löytyy myös muunlaista kaupunkikulttuuria. Yhtä keskeistä eurooppalaista urbaania kulttuurimuotoa kutsutaan urheilussa kuningaslajiksi. Miljoonat eurooppalaiset, ja tuhannet suomalaiset, puhumattakaan muiden mantereiden jalkapallofaneista, seuraavat vuoden ympäri Euroopan ammattilaisliigoja, Mestareiden liigaa sekä Euroopan jalkapalloliiton muita omia kilpailuja.

Samoin kuin Turun taitavat filharmonikot tarvitsevat taiteensa tuottamiseen ajanmukaiset harjoitteluolosuhteet, myös Bundesliigan mestaruudesta pelaavan Lukas Hradeckyn ja muiden Turusta Huuhkajapaitaan ponnistaneiden jalkapallolähettiläiden paikalliset palloiluperilliset ansaitsevat areenan, jossa harjoitella, kehittää taitojaan sekä luoda koko elämän kantavia sosiaalisia suhteita. Ja mikä vähintään yhtä tärkeää, järkevästi yhdessä eri käyttäjätahojen kanssa suunniteltuna, Uusi Impivaaran jalkapallohalli täydentää loistavasti Impivaaran uimahallin, liikuntakeskuksen kuntoratojen ja muiden liikuntapalvelujen tuottajien ympärivuotista matalankynnyksen liikuntatarjontaa.

”Samoin kuin Turun taitavat filharmonikot tarvitsevat taiteensa tuottamiseen ajanmukaiset harjoitteluolosuhteet, myös Bundesliigan mestaruudesta pelaavan Lukas Hradeckyn ja muiden Turusta Huuhkajapaitaan ponnistaneiden jalkapallolähettiläiden paikalliset palloiluperilliset ansaitsevat areenan, jossa harjoitella, kehittää taitojaan sekä luoda koko elämän kantavia sosiaalisia suhteita. Ja mikä vähintään yhtä tärkeää, järkevästi yhdessä eri käyttäjätahojen kanssa suunniteltuna, Uusi Impivaaran jalkapallohalli täydentää loistavasti Impivaaran uimahallin, liikuntakeskuksen kuntoratojen ja muiden liikuntapalvelujen tuottajien ympärivuotista matalankynnyksen liikuntatarjontaa.”

Impivaaran Hradecky Areenan (Uuden Musiikkitalo Fuugan) peruskivi muurattiin Turussa¹⁰

Turun uuden jalkapallohalli Hradecky Areenan (musiikkitalo Fuugan) peruskivi muurattiin tiistaina 16. tammikuuta. Turku on tehnyt ja tekee lähivuosien aikana mittavia strategisia liikuntakulttuuri-investointeja. Jalkapallohalli (Musiikkitalo) on niistä tähän asti merkittävin. Talo valmistuu vuonna 2026.

Turun pormestari Minna Arve korostaa, että Turun liikuntakulttuuri-investoinnit ovat kansallisestikin poikkeuksellisen merkittäviä. Ne vahvistavat Turun elinvoimaisuutta ja ovat myös panostuksia turkulaisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

– Kaupunkina olemme tehneet ja tulemme lähivuosien aikana tekemään mittavia strategisia liikuntakulttuuri-investointeja, joista yksi keskeisimmistä on tämä upea Impivaaran jalkapallohalli (musiikkitalo Fuuga). Me investoimme mittavasti liikuntakulttuuriin, koska me uskomme sen potentiaaliin luoda laajempaa toimeliaisuutta, elinvoimaa ja hyvinvointia turkulaisille ja Turkuun. Kyse on lopulta siitä, että liikuntakulttuuri ei ole vain hyvien aikojen luksusta, vaan se on hyvien aikojen luoja. Siksi Turku panostaa liikuntakulttuuriin nyt ja tulevaisuudessa, painottaa pormestari Arve.

Fuugan muuraustilaisuudessa jalkapallohallin (musiikkitalon) peruskirjan luki Turun kulttuuri- ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja Petra Peltonen. Perustuksiin talletettiin teräslieriössä muun muassa peruskiven muurauspäivän sanomalehtiä, Suomessa käytössä olevat eurokolikot sekä Turun filharmonisen orkesterin kevään 2024 kausiesite ja orkesterin uusin cd-levy.

LiikuntaKulttuuriin sijoittaminen kannattaa

Turku haluaa varmistaa paikkansa kilpailukykyisenä matkailukohteena kotimaan matkailussa ja edistää nousuaan varteenotettavaksi kansainväliseksi matkailukohteeksi. Uudet liikuntakeskukset (kulttuurilaitokset), kuten Hradecky Areena (musiikkitalo Fuuga), tukevat jo olemassa olevaa luovan talouden yritystoimintaa sekä mahdollistavat myös kokonaan uuden toiminnan.

– Turussa on ymmärretty liikuntakulttuurin voima. Monipuolisesti liikuntatapahtumille (kulttuuritapahtumille) tilat tarjoava Hradecky Areena (Fuuga) on erinomainen esimerkki investoinnista, joka kasvattaa alueellista elinvoimaa. Ennen kaikkea uuden jalkapallohallin (musiikkitalon) rakentaminen viestii siitä, että uskomme edelleen liikunnan (taiteen) voimaan tuoda ihmisiä yhteen ja luoda toivoa, sanoo peruskiven muuraustilaisuudessa puhunut tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala…

Turkulaisen palloilun perikuva ja liikunnallisuuden esikuva – arvostuksen aika!

Turun Palloseura juhli viime vuonna näyttävästi 100-vuotista historiaansa turkulaisen urheilun lippulaivana. Turku on mustavalkoinen, kuulee usein sanottavan.

Mutta vuosisataiseen seurahistoriaan mahtuu myötä- ja vastatuulta, sekä monenlaista suunnanmuutosta. Ehkä seuran suurin menestystekijä onkin ollut mukautua maailman muutoksiin sekä ylläpitää yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta turkulaisiin nostamalla eri lajien huipulle katkeamattoman ketjun oman kaupungin kasvatteja.

Kun vasta vuonna 1995 perustettu TPS Salibandy juhlisti monilajiseuran juhlavuotta menestyksekkäimmin sekä miesten että naisten Suomen mestaruuksilla, TPS:n historiassa jalkapalloilu hallitsi raitapaitojen ensimmäisiä vuosikymmeniä.

Kuningaslaji saapui Suomeen jo 1890-luvulla muutoinkin Turkua muokanneen skotlantilaisen Crichtonin telakkasuvun sekä mm. Turun Urheilupuiston isänä tunnetun August Blombergin toimesta. 1900-luvun alkuvuosikymmeniä hallitsi kolmeen Suomen mestaruuteen ja viiteen hopeaan vuosina 1910-1924 yltänyt ÅIFK ja Turun Palloseuran perustamiseen syksyllä 1922 liittyykin kansallistunnetta ja kielipolitiikkaa.

“Turun Urheiluliiton ja Riennon piiristä koostui ryhmä miehiä, jotka lähtivät ajamaan suomalaista palloilun erikoisseuraa Turkuun. Kysymys oli nimenomaan porvarillisesta seurasta, sillä kansalaissota oli jakanut yhteiskunnan myös urheilussa pahasti kahtia.” ¹

Jalkapallossa TPS saavutti valtakunnallisesta mittavaa menestystä jo ennen sotia, mutta mustavalkoisten toistaiseksi menestyksekkäin kultakausi käynnistyi 1960-luvun jälkipuolella ja jatkui Tepsin toistaiseksi viimeiseen Suomen mestaruuteen vuonna 1975. Vielä 1960-luvun alkupuolella TPS oli hieman kuluneen vuosikymmenen tapaan ajautunut hissijoukkueeksi Mestaruussarjan ja Suomensarjan välillä, mutta Rainer Forssin valmentajakaudella TPS kohosi valtakunnan ykköseksi ja turkulaiset ylsivät vuosina 1968-1975 peräti neljään mestaruuteen.

Jääkiekon asema alkoi kohota 1950-luvulla ja dominoivaan rooliin TPS Jääkiekko kohosi 70-luvun SM-Liigan ja edustustason TuTo-fuusion sekä 1980-luvun lopun Turkuhallin uusien mahdollisuuksien ja tuplaantuneiden katsojalukujen kautta. Vuoteen 2001 mennessä TPS oli yltänyt Hannu Jortikan johdolla kahteen kolmen mestaruuden putkeen ja Turussa puhuttiin Midaksesta sekä dynastiasta.

Urheilupuiston, Kupittaan ja Impivaaran ikiliikkuja

Vaikka turkulaisessa ja laajemminkin suomalaisessa palloiluperinteessä pelaajat vielä muutamia vuosikymmeniä sitten saattoivat pelata ainakin peliuran alkuvuosina useampaa lajia, Turkuun ja Turun Palloseuraan yhdistetään täysin poikkeuksellisella tavalla yksi mustavalkoisten kulta-aikoihin kytkeytyvä monitaituri.

Vuonna 1948 syntynyt Timo Nummelin asui 1950-luvulla Itäisellä Pitkäkadulla ja sodanjälkeisessä Martinmäessä läheinen Urheilupuisto veti liikunnallisia lapsia magneetin lailla.

Kuva 1: Sepänkadun kansalaiskoulun luokkajoukkue

”Koulunkäynti merkitsi Timolle lähinnä välttämätöntä pahaa. Tosin lukujärjestyksestä löytyi myös ilonaihe: liikunta. Koulun jälkeen singahdettiin Urheilupuistoon, jonne oli matkaa koulun pihalta vain muutama metri.”²

”Siihen aikaan eivät vanhemmat todellakaan kuljettaneet poikiaan treeneihin eikä linja-autolla kuljettu, vaan pyörällä. Oivaa peruskuntoharjoittelua, josta Timo ei peliuransa aikana luopunut milloinkaan.”

Talvella Itäisellä Pitkäkadulla pelattiin tossupalloa ja maaleiksi kelpasivat vaatenyytit ja lumikokkareet. Ja kesäisin pelattiin palloa. Tai jonkinlaisella pallon kuorella, joka oli täytetty lumpuilla. 50-luvun lopulla martinmäkeläiset palloiljat pyöräilivät Kupittaanpuistoon ja astuivat urheiluseuramaailmaan.

“Siihen aikaan eivät vanhemmat todellakaan kuljettaneet poikiaan treeneihin eikä linja-autolla kuljettu, vaan pyörällä. Oivaa peruskuntoharjoittelua, josta Timo ei peliuransa aikana luopunut milloinkaan.”

Lahjakkuus, peräänantamattomuus ja liikunnallinen elämäntapa tekivät Timo Nummelinista poikkeuksellisen suomalaisen palloilulegendan, joka on valittu ennennäkemättömästi sekä vuoden jalkapalloilijaksi (1968) että vuoden jääkiekkoilijaksi (1981). 23 kautta kestänyt jääkiekon pääsarjaura toi yhden mestaruuden ja yhteensä kahdeksan SM-mitalia. Runkosarjaotteluita kertyi lähes 700, mikä on komea määrä kun huomioidaan, että runkosarjapelien määrä on jatkuvasti kasvanut ja 2000-luvulla lähestulkoon kaksinkertaistunut Nummelinin peliajoista. A-maaotteluita kertyi 225 ja MM-kisoissa turkulainen edusti Suomea kahdeksan kertaa.

Kuva 2: Veli-Pekka Ketola ja Timo Nummelin ensimmäistä kertaa maajoukkuetehtävissä yhdessä v. 1967.

Kuva 3: 100 000 markan viulusoolo! Ensin soi Tapparan verkko, sitten viulu runkosarjan voiton kunniaksi.

Jalkapalloura jäi lyhyemmäksi, mutta sekin oli hohdokas. Ensin kolme perättäistä A-juniorien Suomen mestaruutta. Saavutus, johon vain toinen turkulainen ja TPS:n kunniagallerian jäsen nro 22 Teuvo Andelmin on yltänyt. Jalkapalloilu ylimmällä sarjatasolla päättyi jo 26-vuotiaana, mutta pitää kuitenkin sisällään yhdeksän Mestaruussarjakautta, 185 ottelua ja kolme Suomen mestaruutta (1968, 1971, 1972).

Kuva 4: A-poikien kolmas perättäinen Suomen mestaruus.

Kuva 5: Timo Nummelin edusti Suomea A-maajoukkueessa sekä nuorten ja poikien maaotteluissa. Vuoden jalkapalloilijaksi hänet valittiin vuonna 1968.

Harrastusmaailma on muuttunut – ovatko yhteisölliset arvot rapautuneet?

Kun sodanjälkeinen suurten ikäluokkien suomalainen yhteiskunta oli niukkuudestaan ja urheilun ideologisesta SVUL-TUL -kahtiajaosta huolimatta yhtenäiskulttuuri, tämän päivän lasten ja nuorten liikkumista vaikeuttavat ennen kaikkea harrastuskustannusten jyrkkä nousu ja yhteiskunnan eriarvoistuminen. Samaan aikaan kun hyväosaisten perheiden jälkeläisiä kuljetetaan, kustannetaan ja kannustetaan koko perheen voimalla osana brändättyä seurayhteisöä, liian monessa yksinhuoltaja- tai maahanmuuttajaperheessä pelkkä pelikenkien tai pallon hankkimiskulut aiheuttaa suurta murhetta. Ja yhä useammin syrjäytymistä harrastuspiiristä.

Harrastuskustannusten jatkuvasta kohoamisesta on käyty keskustelua jo vuosia³ ja kun perinteisesti matalan kynnyksen lajeiksi miellettyjen lentopallon, pesäpallon ja yleisurheilun vuosikustannukset ovat Urheilulehden tuoreen kyselytutkimuksen mukaan nousseet jo yli tuhannen euron, on yhteiskunnan eriarvoistuminen ja kaveripiiristä syrjäytyminen jo vakava ongelma⁴. Ja jalkapallossa, joukkuelajeista suosituimmassa, säännöllisin väliajoin julkaistaan surullisia tarinoita pelaajien, valmentajien ja etenkin kentän laidalla mielipiteitään laukovien vanhempien epäasiallisesta käytöksestä⁵. Eikä epäasiallinen käytös rajoitu vain kuningaslajin piiriin, samanlaista käyttäytymistä on havaittu myös mm. jääkiekon ja salibandyn piirissä.

”Kun sodanjälkeinen suurten ikäluokkien suomalainen yhteiskunta oli niukkuudestaan ja urheilun ideologisesta SVUL-TUL -kahtiajaosta huolimatta yhtenäiskulttuuri, tämän päivän lasten ja nuorten liikkumista vaikeuttavat älylaitteiden ohella ennen kaikkea harrastuskustannusten nousu ja yhteiskunnan eriarvoistuminen.”

Eriarvoistuvassa yhteiskunnassa tarvitaan kunnallisia liikuntapanostuksia sekä liikunnallisia ja käytökseltään esimerkillisiä esikuvia

Turku haluaa profiloitua rohkeana, maan vanhimpana, [boldest city], eurooppalaisena kulttuurikaupunkina, jonka kärkihankkeina juuri nyt, 800 -vuotisjuhlien alla löytyvät mm. uusi musiikkitalo, elämyskeskus, raitiotien palautus sekä historian ja tulevaisuuden museo.

Kulttuurikaupunki on ollut myös urheilun ja liikunnan edelläkävijä. Siitä kertovat muun muassa jalkapallon Suomeen tuoneen August Blombergin mukaan nimetty aukio maan vanhimmassa kaupunkipuistossa Kupittaalla, olympiasankari Paavo Nurmen mukaan nimetty stadion, oma kansainvälinen yleisurheilukilpailu sekä Wäinö Aaltosen veistämä juoksijapatsas, jota toki turkulaiseen tapaan koitettiin siirtää nykyiseltä paikaltaan ties minne juoksijalegendan 100-vuotisjuhlallisuuksien alla.

Kuva 6: Paavo Nurmi Wäinö Aaltosen ikuistamana Turun Itäisellä Rantakadulla

”Kannustavia esimerkkejä ja esikuvia tarvitaan. Vihamielisen naapurin ohella suomalaisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia uhkaa elintapojen muutoksen myötä yleistynyt liikkumattomuus sekä sosiaaliset ongelmat eriarvoistumisesta syrjäytymiseen ja mielenterveyden horjumiseen.”

Kuten ei erilaisia kulttuurimuotoja, ei myöskään eri urheilulajeja tulisi asettaa arvojärjestykseen, saati toisiaan vastaan.

Yksin harjoittelemalla yhdeksään olympiakultaan yltänyt Paavo Nurmi oli oman tien kulkija, mutta myös vasta vuonna 1917 itsenäistyneen Pohjolan pienen kansan häikäisevän sotien välisen ajan olympiamenestyksen myyttinen johtotähti. Vähäpuheisen kestävyysjuoksijan ainutlaatuinen sitkeys ja voittokulku maailman kilpakentillä tuskin olivat mitätön taustatekijä ja kannustin kun kansakunta taisteli olemassaolostaan 1940-luvun talvi- ja jatkosodassa sekä sodanjälkeisessä hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa.

Nykypäivänäkin kansat taistelevat Euroopassa olemassaolostaan ja itsenäisyydestään. Kannustavia esimerkkejä ja esikuvia tarvitaan. Vihamielisen naapurin ohella suomalaisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia uhkaa elintapojen muutoksen myötä yleistynyt liikkumattomuus sekä sosiaaliset ongelmat eriarvoistumisesta ja syrjäytymisestä mielenterveyden horjumiseen.

Kulttuuri- ja urheiluperinteistään tunnetussa vanhassa pääkaupungissa on juuri käynnistetty uuden musiikkitalon rakennustyöt Itsenäisyydenaukiolla jokirannassa. Samaan aikaan, arvostettujen Turun filharmonikkojen tapaan, turkulainen liikuntaväki niin ikään toivoo, ja ennen kaikkea tarvitsee toiminnalleen välttämättömiä panostuksia elinkaarensa lopussa olevien harrastuspaikkojen uusimisen muodossa⁶.

Kuntien laillinen velvollisuus tarjota kaikille ihmisille liikuntapaikkoja on linjattu valtakunnan tasolla eduskunnan hyväksymässä liikuntapoliittisessa selonteossa ja Turussa suuntalinjat on myös jo määritetty vuoden 2016 liikuntapaikkauudistuksessa, jossa turkulaisten liikkumista tukee liikuntapaikkojen kärkikolmio Kupittaanpuisto-Urheilupuisto-Impivaara⁷.

”Arvostettujen Turun filharmonikkojen tapaan, turkulainen liikuntaväki niin ikään toivoo, ja ennen kaikkea tarvitsee toiminnalleen välttämättömiä kunnallisia panostuksia elinkaarensa lopussa olevien harrastuspaikkojen uusimisen muodossa.”

Liikkumattomuus ja siihen liittyvät sosiaaliset ongelmat ovat suomalaiselle hyvinvointivaltiolle sekä suuri kansanterveydellinen että kansantaloudellinen uhka. Arkiseen, harrastukselliseen ja huipputason urheiluun ja liikkumiseen tarvitaan kannustavia esikuvia sekä panostuksia olosuhteisiin.

Paavo Nurmen yleisurheiluperinteitä Turussa jatkaa kaupungissa opiskeleva ja harjoitteleva seiväshypyn Euroopan mestari ja MM-mitalista Wilma Murto. Joukkuelajeissa turkulaisia lähettiläitä löytyy tämän päivän maailmanluokan pelaajista Mikko Rantasesta ja Lukas Hradeckystä menneiden vuosikymmenien mestareihin kuten veljekset Koivut ja Kiprsusoffit.

Turkulainen pallopelien ja liikunnallisen elämäntavan ruumiillistuma Timo Nummelin on eräänlainen iätön linkki Paavo Nurmen yksilölajien kulta-aikojen ja joukkuelajien nousun välillä. Urheilupuistossa urheilutaipaleensa aloittanut ja Kupittaalla kansaa villinnyt viulunsoittaja on asunut viime vuosikymmenet Nättinummessa Impivaaran urheilukeskuksen kupeessa. Siellä, oman peliuransa ohessa, Timo Nummelin ja alueen muut vanhemmat jäädyttivät talkoilla läheistä pallokenttää sekä kannustivat liikkumaan omatoimisesti Impivaaran jää- ja jalkapallohalleissa.

”Liikkumattomuus ja siihen liittyvät sosiaaliset ongelmat ovat suomalaiselle hyvinvointivaltiolle sekä suuri kansanterveydellinen että kansantaloudellinen uhka. Arkiseen, harrastukselliseen ja huipputason urheiluun ja liikkumiseen tarvitaan kannustavia esikuvia sekä panostuksia olosuhteisiin.”

Kuva 7: Timo Nummelin kotioloissa.

”Turkulainen pallopelien ja liikunnallisen elämäntavan ruumiillistuma Timo Nummelin on eräänlainen iätön linkki Paavo Nurmen yksilölajien kulta-aikojen ja joukkuelajien nousun välillä.”

Kun Suomessa ymmärretään laajemmin liikunnallisten esikuvien yhteisöllinen merkitys sekä osaamme antaa menneille mestareille ansaitsemaansa arvostusta ja kunnioittaa vasta nousevien roolimallien yhteiskunnallista vaikutusta, otetaan suuri suomalainen askel henkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin saralla.

Menneitä mestareita voi suuren maailman tapaan muistaa patsailla ja plakaateilla⁸ tai sitten kunnioittaa Paavo Nurmen tapaan stadionin nimellä. Äskettäin 75 vuotta täyttänyt Timo Nummelin varmastikin ansaitsi Turussa jonkinlaisen huomionosoituksen. Paikaksi sopisi sekä Kupittaanpuisto tai Impivaara, miksei myös Urheilupuistokin. Ja kun etenkin jalkapallossa maailmalla on tapana nimetä areenoja tai stadionin osia lajisuuruuksien mukaan, tarjoaa Turun liikuntapaikkauudistus mahdollisuuden kehittää uudistusta tarvitsevia julkisia liikuntatiloja tai yksityisten toimijoiden kanssa toteutettavia olosuhdehankkeita ansioituneiden liikuntalähettiläiden nimissä⁹. Kupittaanpuiston tänä vuonna uusittu Veritas Stadion tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia etenkin kun areenasta on tullut sekä Pikkuhuuhkajien että Helmareiden kotikenttä¹⁰.

Kuvat 8, 9, 10: Helmarit Kauppatorilla. Turun Veritas Stadion on sekä Pikkuhuuhkajien että Helmarien kotiareena.

”Kun Suomessa ymmärretään laajemmin liikunnallisten esikuvien yhteisöllinen merkitys sekä osaamme antaa menneille mestareille ansaitsemaansa arvostusta ja kunnioittaa vasta nousevien roolimallien yhteiskunnallista vaikutusta, otetaan suuri suomalainen askel henkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin saralla.”

Vaikka Timo Nummelin palkittiin vuosikymmen sitten Länsi-Turun asukasyhdistyksen toimesta “liikuttavimpana länsiturkulaisena”¹¹, vaatimaton “Nättärin Numppa” varmasti ansaitsisi kotikaupungissaan laajempaakin tunnustusta ansioistaan.

Kun Numppa toistaiseksi viimeisiä kertojaan ”eläköityi” pelikentiltä, toinen suuri turkulainen liikunnan ja joukkueurheilun edelläkävijä Juhani ”Juuso” Wahlsten kuvaili pitkäaikaista pelikaveriaan seuraavin sanoin:

”On kunnia-asia, että suomalaisen urheilun piirissä on kasvanut sellainen palloilija, taistelija, joka antaa ja ottaa vastaan eikä rutise. Miehen itsetunto on valtava. Hän tulee itsensä kanssa toimeen hyvin ja on varma tavastaan tehdä työtä rakastamansa lajin parissa, vaikka itse pelin ulkopuolella onkin kenties hieman arka. Hän on sataprosenttisen aito ilman tämän päivän mediapellen ulkokuorta.”¹²

Kuva 11: Timo Nummelin Impivaarassa

”Vaikka Timo Nummelin palkittiin vuosikymmen sitten Länsi-Turun asukasyhdistyksen toimesta ”liikuttavimpana länsiturkulaisena”, vaatimaton ”Nättärin Numppa” varmasti ansaitsisi kotikaupungissaan laajempaakin tunnustusta liikunnallisista ansioistaan sekä ainutlaatuisesta ja esimerkillisestä urastaan lojaalina Turun palloilulähettiläänä.”

Kuvat 1-5, 7, 11 Elämäni Pelikentät kirjasta.

Heikki Mäki & Eero Toivola, Kultaiset vuodet, Turun Palloseura 1922-1997, 1997 ↩︎
Turkka Talonen & Esa Silander, Elämäni pelikentät – Timo Nummelin muistelee, 1997 ↩︎
https://suburbanturku.wordpress.com/2016/09/13/onko-lasten-urheilun-tarkoitus-tana-paivana-hamartynyt/ ↩︎
https://www.is.fi/urheilulehti/parhaat/art-2000009457342.html Äiti harkitsi äärimmäisiä toimia lapsensa puolesta – näin harrastamisen järkyttävät hinnat piinaavat perheitä, 18.3.23 ↩︎
https://yle.fi/a/74-20049033 Oskari Tanhuanpää, 15, kuuli vastustajan haukkuvan tuomaria huoraksi – huutelu lisääntyy katsomossa ja kentällä lasten joukkuepeleissä, 21.9.23 ↩︎
https://suburbanturku.wordpress.com/2022/10/12/turku-tiivistyy-ja-uudistuu-uhkana-alueellinen-ja-sosiaalinen-eriarvoistuminen-seka-liikuntapaikkojen-ulkoistaminen-jopa-katoaminen/ ↩︎
https://suburbanturku.wordpress.com/2023/08/08/turkulaisten-liikkumattomuuteen-laakkeet-ulkoistetun-harrastamisen-artukaisten-mallista-ja-harrastekortista/ ↩︎
https://suburbanturku.wordpress.com/2022/07/31/saksa-suree-uns-uwen-lahtoa-ymmarretaanko-suomessa-seuralojaalien-legendojen-arvo/ ↩︎
https://suburbanturku.wordpress.com/2020/01/29/hradecky-areena-impivaaraan/ ↩︎
https://www.palloliitto.fi/ajankohtaista/turun-veritas-stadion-on-pikkuhuuhkajien-kotipesa-syksylla-2023 ↩︎
https://aamuset.fi/artikkeli/1611548718 Länsikeskus Cup päätti Länsi-Turun Kaupunginosaviikon – Timo Nummelin palkittiin liikunta-ansioistaan ↩︎
Turkka Talonen ja Esa Silander, Elämäni pelikentät, 25.6.1996 ↩︎

Turkufutiksen elintärkeä kehittämishanke: Inter2 Kakkoseen

Turkulainen jalkapallo elää aaltoliikkeessä, kuten kuningaslaji muualla Suomessa ja maailman metropoleissakin. Reilu vuosikymmen sitten, kun sekä Inter että TPS pelasivat mestaruudesta, Turkua kutsuttiin jalkapallopääkaupungiksi. Sittemmin Seinäjoki ja Kuopio ovat panostaneet olosuhteisiin sekä seuratoimintaan ja vahvojen omistajien SJK ja KuPS ovat kohonneet suuren ja mahtavan HJK vakavimmiksi kansallisiksi haastajiksi. Ainakin viime vuosien pelaajabudjeteilla mitaten.

Seurajalkapalloilun absoluuttisella huipulla, öljy- ja ulkomaalaisten miljardöörien omistajuuksilla maailman ykkösliigaksi kohonneessa Englannin Valioliigassa, brittifutiksen mittakaavassa piskuiset Brighton ja Brentford kohosivat tällä kaudella kamppailemaan ”kuuden suuren” kanssa ensi kauden Eurooppa-paikoista. Ja vielä vahvemmin pakkaa nousi sekoittamaan kiistanalaisten kiemuroiden kautta Saudi-omistukseen päätynyt Newcastle United. ”Urheilupesustakin” – sportswashing[i] syytetyt saudiomistajat edesauttoivat jo ”harakkojen” pääsyä ensi kaudeksi Mestareiden liigaan ja sekoittanevat pohjattomalla kassallaan jälleen kerran Valioliigan voimasuhteita[ii]

Vähintään yhtä raadollisessa putoamis- ja nousukamppailussa legendaarinen Leeds sekä vuoden 2017 yllätysmestari Leicester putosivat Mestaruussarjaan ja tilalle nousivat suunnilleen Veritas Stadionin yleisökapasiteetin omaava, alasarjoista Feenix-linnun lailla noussut Luton Town sekä saudien prinssi Abdullahin omistama Sheffield United. Oligarkki Roman Abramovitšin omistuksessa kahdesti Mestareiden liigan voittajaksi noussut Chelsea vaihtoi omistajaa Ukrainan sodan seurauksena, mutta Todd Boehlyn johdolla lontoolaiset putosivat kauas kärkisijoista huolimatta yli 500 miljoonan punnan pelaajainvestoinneista.

Kotimaisessa Veikkausliigassa kauden alku tai seurojen voimasuhteiden kehitys ei lupaa yhtä suurta dramatiikkaa kuin Britanniassa. Europeleissä vakavaraisuuttaan viime vuosina vahvistanut ennätysmestari HJK on jälleen kiistaton suosikki ja urheilutoimenjohtaja Miika Takkula tähtääkin kunnianhimoisesti pohjoismaiseksi suurseuraksi haastamaan Kööpenhaminaa ja Malmöä[iii]

Veikkausliigaa on toistaiseksi pelattu poikkeuksellisen suurilla ottelumäärien eroilla, eli esimerkiksi HJK pelannut peräti neljä ottelua enemmän kuin huhti-toukokuussa stadionremontin takia alkuun vain vieraspelejä pelanneet turkulaiset. Sarjan tämänhetkistä kolmen kärkeä – SJK, HJK, KuPS – tuskin voi pitää yllättävänä, ovathan juuri nuo viime vuosina suurimmilla pelaajabudjeteilla operoineet suomalaisseurat.

Turkufutiksen lippulaivoille Interille ja liigakarsinnan kautta Ykköseen jääneelle Tepsille viime kausi oli tuskainen ja tämä kausi on Kupittaan kenttäremontin takia kotipelien osalta vasta käynnistymässä. 22.5. pelatussa kotiavauksessaan Inter nousi loppuhetkillä 1-1 tasapeliin IFK Maarianhaminaa vastaan ja otti neljä päivää myöhemmin varmasti itseluottamusta kohottavan, vakuuttavan 3-0 voiton Valkeakosken Hakasta yli 4000 katsojan edessä.

Ykkösen suurimman pelaajabudjetin TPS oli vähintään saman luokan paineiden alla, kun Veritaksen kauden avauksessa vastaan tuli Kakkosesta noussut hyvin kauden aloittanut SalPa. Turkulaisilla oli alla vain yks voitto seitsemästä pelistä ja pelin vähemmän pelanneet salolaiset jo viisi pistettä edellä. Vaikka Palloseura käänsikin ottelun voitokseen, kyseenalainen maaliin ja aiheettomaan SalPa-pelaajan ulosajoon johtanut tuomio puhuttivat yleisöä[iv].

Lähiviikot näyttävät, nostavatko rästiin jääneet kotipelit Interin pelaamaan mitalisarjaan pääsystä ja muuttuuko Tepsin tahti niin olennaisesti, että nousu säilyy syksyyn realistisena tavoitteena.

”Palloliiton sarjajärjestelmäuudistus luo painetta saada Kakkoseen kilpailukyinen turkulaisjoukkue ja pelaajapolkua tukeva sarjataso omille lupauksille.”

Sarjajärjestelmäuudistus luo painetta Kakkosen turkulaisjoukkueelle

Samalla kun Interin ja TPS:n edustusjoukkueet kamppailevat tahoillaan niille asetetuista odotuksista, Palloliiton sarjajärjestelmäuudistus luo painetta saada Kakkoseen kilpailukyinen turkulaisjoukkue ja pelaajapolkua tukeva sarjataso omille lupauksille.

Palloliiton kehityspäällikkö Tomi Leivo-Jokimäen mukaan vuonna 2024 voimaan astuvalla sarjajärjestelmäuudistuksella pyritään hillitsemään sarjojen joukkuevaihtuvuutta, kaventamaan korkeimpien sarjatasojen välisiä kuiluja sekä tukemaan seuraorganisaatioiden kasvua ja kehittymistä niin talouden, urheilun, olosuhteiden kuin pelaajakehityksen näkökulmasta[v].

Koska Ykkösen vaihtuvuudeksi on laskettu peräti 33-42 prosenttia – eli viime vuosina kaksi kolmesta joukkueesta on kolmessa vuodessa vaihtunut kokonaan – uudistuksella pyritään tuomaan vakautta toiseksi korkeimmalle valtakunnalliselle sarjatasolle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaudella 2024 Veikkausliigan alapuolella pelataan sekä kymmenen joukkueen Ykkösliigaa että 12 joukkueen Ykköstä.

Näiden valtakunnallisten sarjojen alapuolella pelataan Kakkosta alueellisesti kolmessa lohkossa ja kunkin lohkon joukkuemäärä supistuu 12:sta 10:een.

Uudistuksen myötä kokonaisjoukkuemäärä jalkapallon pääsarjoissa (ylimmät sarjatasot Kakkoseen asti) kasvaa 60:sta 64:ään.

”Koska Ykkösen vaihtuvuudeksi on laskettu peräti 33-42 prosenttia – eli viime vuosina kaksi kolmesta joukkueesta on kolmessa vuodessa vaihtunut kokonaan – uudistuksella pyritään tuomaan vakautta toiseksi korkeimmalle valtakunnalliselle sarjatasolle.”

kuva: sarjajärjestelmä 2024, Palloliitto

kuva: sarjanousut ja putoamiset 2023 -> 2024, Palloliitto

Uudistus on merkittävä erityisesti turkulaisseuroille, koska sekä Interin että Tepsin reservijoukkueet ja näiden ohella seuraavaksi parhaat turkulaisjoukkueet pelaavat Kolmosessa. Jos optimistisesti oletetaan, että Inter jatkaa pelaamista, ehkä jopa menestyy Veikkausliigassa, ja TPS pelaa noususta tai ainakin jatkaa ensi kaudella uudessa Ykkösliigassa, on turkulaisten lippulaivajoukkueiden ja Kolmosen välissä vähintään kaksi sarjatasoa. Tämä kuilu on varmasti liian syvä turkulaisten juniorien kehitykselle. Etenkin kun huomioidaan vanhimpien turkulaisjuniori-ikäluokkien viime aikojen aiempaa heikompi menestys valtakunnallisissa sarjoissa.

Pelaajakehitysarvoaan menettäneessä A-juniorien (P20) SM-karsinnassa Turun seudun kolmikko KaaPo, TPS ja Inter pitää peräkkäin perää sarjan hännillä ja A20 SM-sarjaa pelataan ensikertaa kertaa miesmuistiin ilman turkulaisjoukkuetta. Valtakunnalliselta merkitykseltään kiistatta arvostetuimmaksi kohonneessa B-juniori-ikäluokassa Tepsillä on yhä mahdollisuus nousta SM-sarjaan, mutta tämä vaatinee voittoja jäljellä olevista otteluista. Ykkösessä Interin mahdollisuudet yltää karsimaan syksyn SM-sarjaan pääsystä ovat vieläkin heikommat.

”Pelaajakehitysarvoaan menettäneessä A-juniorien (P20) SM-karsinnassa Turun seudun kolmikko KaaPo, TPS ja Inter pitää peräkkäin perää sarjan hännillä ja A20 SM-sarjaa pelataan ensikertaa kertaa miesmuistiin ilman turkulaisjoukkuetta.”

Näistä lähtökohdista katsoen turkulaisseuran nousu Kolmosesta Kakkoseen on etenkin sarjajärjestelmäuudistuksen johdosta turkulaiselle jalkapallolle poikkeuksellisen tärkeä, ja jopa välttämätön päämäärä.

Kun suomalainen jalkapallo on hallinnollisesti jaettu eteläiseen, itäiseen, pohjoiseen ja läntiseen alueeseen, on varsin vakiintunutta, että harvempaan asuttu itäinen ja pohjoinen muodostavat yhteisen sarjakokonaisuuden, etelä edustaa laajempaa pääkaupunkiseutua ja läntinen alue kattaa ensisijaisesti Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Satakunnan.

Ylimmillä pääsarjatasoilla jalkapallo on levittäytynyt hyvinkin tasaisesti pitkin Suomenniemeä. Kaikki suurimmat kaupungit Vantaata (4.) ja Jyväskylää (7.) lukuun ottamatta ovat Veikkausliigassa edustettuina (Helsinki, Espoo, Tampere, Oulu, Turku, Kuopio, Lahti) ja Pohjanmaalta löytyy kaksi seuraa. Jopa ruotsinkielinen 30 000 asukkaan Ahvenanmaa on IFK Maarianhaminan kautta edustettuna.

Myös Ykkösessä alueellinen tasapaino on ennen sarjatason jakoa suhteellisen hyvällä tasolla. Pääkaupunkiseudun alati vahvistuva asema toki näkyy neljän joukkueen (Gnistan, HIFK, JäPS, KäPa) edustuksella, mutta mukana myös alueellisia keskuksia Varsinais-Suomesta (SalPa, TPS) ja Länsi-Uusimaalta (EIF), Savoon (MP), Keski-Suomeen (JJK) ja Pohjanmaalle (Jaro, KPV, SJK Akatemia). Ehkä etenkin perinteisten jalkapallokeskusten Pirkanmaan, Satakunnan sekä Oulun ja Pohjois-Suomen poissaoloa voitaneen pitää Ykkösessä puutteena.

Naisissa pääkaupunkiseudun dominointi on vielä vahvempaa. Kansallisessa Liigassa Tampereen, Oulun, Turun ja Kuopion kasvukeskukset ovat edustettuina, mutta sarjan 10 joukkueesta puolet ovat pk-seudulta. Mutta nais- ja tyttöfutiksen haasteet ja kehitysnäkymät poikkeavat merkittävästi miesten/poikien jalkapallosta, eivätkä ole edes osa sarjajärjestelmäuudistusta, joten ne ansaitsevat kokonaan omat analyysinsä. Etenkin kun naisjalkapallo elää suurta nousua suurissa jalkapallomaissa.

Pk-seudun juniori- ja seuratyön nousu ja Turun taantumus näkyvät Kakkosen kartalla

Kun Suomifutiksen alin pääsarjataso Kakkonen on jaettu kolmeen lohkoon, on luonnollista, että maan pohjoiset ja itäiset seurat miehittävät C lohkon[vi]. Samalla logiikalla on johdonmukaista, että väkirikas pääkaupunkiseutu hallitsee A-lohkoa. Joensuun JIPPOlla, Lahden Reippaalla ja Lappeenrannan PEPolla laajennetussa lohkossa peräti yhdeksän joukkuetta onkin pk-seudulta[vii].

Kuvat: Kakkosen C lohko ja A lohko, Palloliitto

Väestörakenteen, harrastajamäärien ja kansallisten jalkapalloperinteiden perusteella kolmannen jäljellä olevan Kakkosen lohkon voisi olettaa koostuvan ennen kaikkea Tampereen ja Turun seudun sekä satakuntalaisista joukkueista. Sarjasta löytyykin kolme tamperelaisjoukkuetta (TamU, Ilves-Kissat ja Ilves 2) ja vielä kantahämäläinen HJS. Satakuntalaistakin kilpailutilannetta ylläpitävät FC Jazz ja P-Iirot Raumalta. Mutta turkulaiset loistavat Kakkosessa poissaolollaan. Turussa on viimeksi pelattu miesten kolmanneksi ylimmän sarjatason jalkapalloa vuonna 2015, jolloin ÅIFK pelasi Kakkosta. Eikä Turun seudun tilannetta auta lähialueen KaaPon ja Piffenin viime aikojen laskusuhdanne.

Kun turkulaiset loistavat poissaolollaan Kakkosessa, pääkaupunkiseutulaiset seurat ovat levittäytyneet myös perinteisesti läntiseen lohkoon[viii]. Atlantis FC, EPS, FC Honka Akatemia, GrIFK ja SexyPöxyt, joista kolme myös jo varmistanut paikkansa A20 SM-sarjassa ja eksoottisemman nimen omaavat Pöxytkin kaikkien Turun seudun seurojen yläpuolella. Ja Atlantis on todellinen Kakkosen kummajainen. Kun Atlantis FC on tällä hetkellä Kakkosen B Lohkon 3. sijalla kamppailemassa pääsystä YkkosLiigaan/Ykköseen, saman seuran Akatemia on aloittanut lähes yhtä vahvasti ja on sijoittuneena 5. sijalla – saman sarjatason A Lohkossa!

”Kun turkulaiset loistavat poissaolollaan Kakkosessa, pääkaupunkiseutulaiset seurat ovat levittäytyneet myös perinteisesti läntiseen lohkoon.”

Kuva: Kakkosen B lohko

”Ja Atlantis on todellinen Kakkosen kummajainen. Kun Atlantis FC on tällä hetkellä Kakkosen B Lohkon 3. sijalla kamppailemassa pääsystä YkkosLiigaan/Ykköseen, saman seuran Akatemia on aloittanut lähes yhtä vahvasti ja on sijoittuneena 5. sijalla – saman sarjatason A Lohkossa!”

Turkulaislupausten pelaajapolun kehityksen kannalta olennaista on myös kansallisten kilpailijoiden akatemia/reservijoukkueiden asema Suomifutiksen sarjakartalla. Ehkä yllättäen Veikkausliigajoukkueista seinäjokelaiset näyttävät rakentaneet kilpailukykyisimmän seurakokonaisuuden. Kun SJK:n edustusjoukkue pitää touko-kesäkuun vaihteessa Veikkausliigan piikkipaikkaa ilman tappioita, seuran Akatemia löytyy 5. sijalta Ykkösestä ja vieläpä SJK Akatemia 2 hakee sarjanousua Kolmosen C Lohkon kärkipaikalla.

Kakkosen A Lohkon kärjessä HJK Klubi04:n tavoitteena lienee YkkösLiiga ja B Lohkossa tappioitta kauden aloittaneelle FC Hongan Akatemialle voinee asettaa samankaltaisia odotuksia. Maan pelaajamääriltään suurimman seuran, Tampereen Ilves 2:n alku on ollut nihkeämpi samassa lohkossa. Kolme pistettä viidestä pelistä povaa putoamiskamppailua.

Kakkosen C Lohkosta löytyy kaksi muuta liigaseurojen akatemia/reservijoukkuetta. AC Oulun OLS/AC Oulu 2 on tappioitta lohkon kakkosena ja KuPS Akatemia samalla saldolla kolmantena.

Jäljellä olevista liigaseuroista FC Hakan akatemiajoukkue pelaa FC Haka j. -nimellä Kolmosta B Lohkon 4. sijalla. Vaasan Palloseuran VPS Akatemia on aloittanut vahvasti Kolmosen C Lohkossa ja edellä vain SJK Akatemia 2. Lahdessa lahjakkaiden juniorien pelaajapolkua on tuettu FC Lahti United -projektilla[ix], mutta liigajoukkue Lahden ja Kakkosessa pelaavan perinteikkään Reippaan yhteistyö jää ainakin seurainfon perusteella epäselväksi. IFK Maarianhaminan reservijoukkue FC Åland pelaa Kolmosen A Lohkossa.

”Turkulaislupausten pelaajapolun kehityksen kannalta olennaista on myös kansallisten kilpailijoiden akatemia/reservijoukkueiden asema Suomifutiksen sarjakartalla. Ehkä yllättäen Veikkausliigajoukkueista seinäjokelaiset näyttävät rakentaneet kilpailukykyisimmän seurakokonaisuuden. Kun SJK:n edustusjoukkue pitää touko-kesäkuun vaihteessa Veikkausliigan piikkipaikkaa ilman tappioita, seuran Akatemia löytyy 5. sijalta Ykkösestä ja vieläpä SJK Akatemia 2 hakee sarjanousua Kolmosen C Lohkon kärkipaikalla.”

”Ainakin osittain turkulaisen ”Kakkosen vajeen” seurauksena useat lupaavat turkulaisseurojen kasvatit ovat viime vuosina ajautuneet joko omatoimisen valinnan tai emoseuran lainasiirron kautta mm. Ykköseen Kokkolaan ja Mikkeliin tai Kakkoseen Poriin ja Saloon. Parainen ja Kuortaneen jalkapallolukiolla vetovoimaisuuttaan osoittanut SJK on myös onnistunut houkuttelemaan turkulaistalentteja.”

FC Interin reservien kauden ainoa tavoite nousta Kakkoseen

Kun vielä useimmilla Ykkösen seuroilla on akatemia/reservijoukkue vähintään Kolmosessa, korostuu turkulaisten tarve saada joukkue ainakin uudistuvan sarjajärjestelmän alemmille pääsarjatasoille.

Eteläisen alueen Kolmosessa Ykkösen seurojen pelaajakehitystä tukevat Gnistan Ogeli, EIF Akademi, HIFK 2, JäPS 47. Läntisessä Kolmosessa pelaavat FF Jaro U23 sekä KPV ja Itäisessä Kolmosessa MP/SavU.

Ainakin osittain turkulaisen ”Kakkosen vajeen” seurauksena useat lupaavat turkulaisseurojen kasvatit ovat viime vuosina ajautuneet joko omatoimisen valinnan tai emoseuran lainasiirron kautta mm. Ykköseen Kokkolaan ja Mikkeliin tai Kakkoseen Poriin ja Saloon. Parainen ja Kuortaneen jalkapallolukiolla vetovoimaisuuttaan osoittanut SJK on myös onnistunut houkuttelemaan turkulaistalentteja. Ja samalla kun lahjakkaita omia junioreita on jouduttu siirtämään lainalle muille paikkakunnille ja myös menetetty kilpaileviin liigaorganisaatioihin, on Auran rannoilla jouduttu houkuttelemaan nuoria pelaajia muualta Suomesta. Tässä etenkin Inter onkin onnistunut viime vuosina varsin hyvin.

Jarkko Wissin joukkueessa on lukuisia nuorten maaotteluita pelanneita lupauksia, jotka ovat saapuneet Turkuun hakemaan peliaikaa liigassa ja ottamaan tätä kautta askeleen urallaan. Tällaisia pelaajia ovat mm. helsinkiläistaustaiset Noah Nurmi (synt. 2001), Tommi Jyry (1999), Anton Aaltonen (2003) ja Daniel Rökman (2004), Rovaniemeltä houkutellut Juho Hyvärinen (2000), Luka Kuittinen (2003) ja Jussi Niska (2002) sekä Ilves-taustaiset Mikael Almén (2000), Eetu Huuhtanen (2003) ja Matias Riikonen (2002). Erling Haalandin raamit omaava Matias Tamminen (2001) on yhä pelaajana raakile, mutta mikäli kehitys jatkuu, Kotkasta saapunut ja ensimmäisellä kaudellaan Annelin pokaalilla palkittu monikäyttöinen hyökkääjä saattaa kulkea hieman samanlaista pelaajapolkua kuin viime kaudella Interistä Puolaan siirtynyt EIF-kasvatti Benjamin Källman.

”Ja samalla kun lahjakkaita omia junioreita on jouduttu siirtämään lainalle muille paikkakunnille ja myös menetetty kilpaileviin liigaorganisaatioihin, on Auran rannoilla jouduttu houkuttelemaan nuoria pelaajia muualta Suomesta. Tässä etenkin Inter onkin onnistunut viime vuosina varsin hyvin.”

Nuori, runsaasti kehityspotentiaalia omaava edustusjoukkue ja nuoria pelaajia Tampereella Veikkausliigaan menestyksekkäästi sisään ajanut Jarkko Wiss synnyttävät ymmärrettävästi menestysodotuksia Turussa. Kupittaan stadionremontin takia Interin liigakausi on kuitenkin alkanut katkonaisesti ja joukkueen todellinen iskukyky lienee yhä jonkinlainen arvoitus.

Edeltäneitä espanjalaisvetoisia kausia laajempi pelaajamateriaali on kevään kuluessa kuitenkin paljastanut yhden uuden sinimustan strategisen ulottuvuuden. Panostus reservijoukkueeseen on ollut selkeää ja nuoren joukkueen avainpaikoille tuotu täsmähankintoja ja Inter 2 on myös pystynyt hyödyntämään edustusjoukkueen pelaajistoa aiempaa suunnitelmallisemmin.

Reservijoukkueen maaliin on hankittu Veikkausliigassa ja viime kaudella Tepsissä Ykköstä pelannut Aati Marttinen. Keskushyökkääjäksi on palannut Piffeniä Ykkösessä ja Kakkosessa hyvillä tehoilla edustanut Gezim Voca ja alakertaa vahvistaa MP:ssä edelliskauden Ykköstä pelannut ja viime kaudella HIFK:ssa liigaakin pelannut Oliver Kangaslahti.

Vallitsevassa kilpailutilanteessa ja sarjajärjestelmäuudistuksen alla FC Interin julkaisema tavoite – reservijoukkueen Kolmosen A Lohkon voitto ja sitä kautta suora nousu Kakkoseen – on ainoa tavoittelemisen arvoinen päämäärä.

Kolmosen kevään tulokset tukevat tavoiteasettelua. Kun kautta on pelattu noin kolmannes FC Inter 2 on seitsemän sarjakierroksen jälkeen kärjessä ilman tappioita. Kauden alussa voitot eivät ole tulleet helpolla, vaikka saatavilla olevaa pelaajamateriaalia ei ole säästelty. Kolmannen kierroksen ÅIFK-ottelussa sinimustien avauksessa Kolmosessa oli kunnioitusta herättävät kahdeksan Veikkausliigajoukkueen pelaajaa. Vahvistusten joukossa mm. edustuksen kapteenistoon kuuluva Juuso Hämäläinen, U21-maajoukkueen vakiomies Juho Hyvärinen ja nuorten maaotteluja pelanneet lupaukset Elias Mastokangas, Roope Kantola, Anton Aaltonen, Daniel Rökman ja Valentin Purosalo. ÅIFK laittoi dream teamin tiukoille, mutta Inter 2 otti arvokkaat kolme pistettä Roope Kantolan ottelun ainoalla, lisäajalla tehdyllä maalilla.

Sittemmin edustuksen pelaajien käyttö rajoittunut laskutavasta riippuen noin neljään liigavahvistukseen ja joukkueen pelaaminen näyttää rennommalta. Sarjapelien ohessa Inter 2 eteni Suomen Cupissa aina 5. kierrokselle. Matkalla kaatuivat Kakkosen Ilves 2 sekä saman sarjatason Piffen. Suomen Cupin taival päättyi, kun Veritas Stadionilla vastaan tuli emoseuran edustusjoukkue.

Toimiiko sinimustien sisäinen työnjako sekä nuorten pelaajien peluutus, ja onnistuuko Inter tuomaan pitkän tauon jälkeen Kakkosen pelit turkulaisten keskuuteen ja paikallisen pelaajapolun tueksi?

Kolmosen kauden alku on ollut Interiltä vahva, mutta mukana nousukamppailussa ovat yhä ainakin porilainen MuSa, ehkä yllättävänkin vahvasti aloittanut Masku, ulkomaan apujen myötä arvaamaton Peimari ja toinen turkulainen ÅIFK.

Ja kävi Kolmosen kärkikamppailussa kuinka tahansa, on mielenkiintoista nähdä, mahdollistaako Veritas Stadionin pelialustan vaihdos Kolmosen pelien pelaamisen stadionoloissa. Jos näin käy, ja ehkä myös juniorit pääsevät Veritaksen nurmelle, otetaan tervetulleita turkulaisen jalkapallokulttuurin edistysaskelia. Ja voidaan alkaa yhteistyöllä ajamaan vielä tärkeämpää jalkapallo-olosuhdekohdetta – elinkaarensa lopussa olevan Impivaaran alimittaisen hallin korvaavaa kunnallista jalkapallon ja muidenkin lajien yhteistä talviharjoittelukeskusta.

”Toimiiko sinimustien sisäinen työnjako sekä nuorten pelaajien peluutus, ja onnistuuko Inter tuomaan pitkän tauon jälkeen Kakkosen pelit turkulaisten keskuuteen ja paikallisen pelaajapolun tueksi?”

[i] https://www.collinsdictionary.com/submission/24393/sportswashing the practice of a controversial company or country using sports sponsorship to improve its reputation

[ii] https://www.cbssports.com/soccer/news/is-the-big-six-premier-league-era-over-as-newcastle-brighton-aston-villa-crash-the-top-of-the-table-party/

[iii] https://open.spotify.com/show/5JBsUAOf9CXA1iOXComnEK Jakso 7 – HJK pohjoismaiseksi suurseuraksi?

[iv] https://aamuset.fi/artikkeli/6007460 Otteluanalyysi: TPS ratkaisi rangaistuspotkusta, jota ei olisi pitänyt tuomita

[v] https://www.palloliitto.fi/ajankohtaista/sarjajarjestelmauudistus-kaudeksi-2024-miesten-ykkonen-laajenee-kahdeksi-sarjatas/

[vi] https://tulospalvelu.palloliitto.fi/category/M2!spljp23/group/3/

[vii] https://tulospalvelu.palloliitto.fi/category/M2!spljp23/group/1/

[viii] https://tulospalvelu.palloliitto.fi/category/M2!spljp23/group/2/

[ix] https://fclahti.fi/fc-lahti-u20/

	Suburban Aboensis: Porrasbuumi kohentaa suomalais…
	Emma: Porrasbuumi kohentaa suomalais…
	Suburban Aboensis: Kärkihankkeiden kabinettimonop…
	MauriVirtanen: Kärkihankkeiden kabinettimonop…
	Suburban Aboensis: Jalkapallo on urheilulajien ku…