Kategoria: poikkeustila

Maailmanjärjestys muuttuu – kansalaisaktiivisuus avain humaanimpaan huomiseen

Sotši, Peking, Qatar, KOK, FIFA, UEFA, IIHF…

Krim, Donetsk, Luhansk, Harkova, Kiova…


Oma brittiläinen tutkimusohjaajani toisti aikoinaan jatkuvasti ”politics, economics and defence go together”. Samoihin aikoihin toinen professori kertoi entisen Neuvostoliiton geopolitiikan seminaareissa mielenkiintoisia tarinoita nuoruusvuosiltaan kun oli toiminut Ison-Britannian olympiajoukkueen johtotehtävissä Moskovan boikottikisoissa vuonna 1980.

Vaikka julkisessa keskustelussa usein toistetaankin tarvetta erottaa urheilu politiikasta, ovat nämä kaksi kahvipöytäkeskustelujen suosikkiaihetta toisiinsa yhtä sidoksissa kuin talous, turvallisuus ja poliittinen päätöksenteko.

Ja ovat olleet jo olympiakisojen alkuajoista lähtien kun Hannes Kolehmainen, vuoden 1912 Tukholman kesäkisoissa juoksi kolmella kultamitalillaan Suomen maailmankartalle. Huomattavasti vähemmälle huomiolle on jäänyt, että Suomen suuriruhtinaskunnan joukkue marssi kisoihin keisarillisen Venäjän joukkueen takana.

”Hannes Kolehmainen oli juossut Suomen maailmankartalle. Samalla hän oli myös vahvistanut suomalaisten kansallista itsetuntoa. Teolla oli oma merkityksensä kun Suomi samalla kymmenluvulla kypsyi lopulliseen itsenäisyystaisteluunsa.”



Kiistatta dramaattisin ja ihmiskunnan kehitykselle todennäköisesti merkityksellisin urheilun ja maailmanpolitiikan kohtaaminen koettiin vuonna 1936, kun valtakunnankansleri Adolf Hitler isännöi ensin helmikuussa Garmisch-Partenkirchenin talvikisoja ja myöhemmin elokuussa Berliinin kesäkisoja.

Vaikka Jesse Owens nousi Berliinin kisojen sankariksi neljällä kultamitalillaan, oli olympiakisaisännyydellä merkittävä vaikutus Natsi-Saksan nousuun ja maailmansodan syttymiseen kolme vuotta myöhemmin.

Urheilun yksi hienoimmista ja varmasti suureen yleisöön vetoavimmista piirteistä on sen kilpailijoita yhdistävä vaikutus, keskinäinen kunnioitus – urheiluhenki. Berliinin kisoissa mustan Jesse Owensin ja tämän vaalean isäntämaan haastajan Luz Longin välille kehittyi alkuperäistä olympia-aatetta henkivä ystävyys. Pituushyppykilpailun jälkeen hopealle jäänyt Long huudatti saksalaisyleisöä osoittamaan suosioitaan amerikkalaiselle voittajalle ja nelinkertaiselle kultamitalistille. Pituuskilvan jälkeen kilpakumppanit tapasivat toisensa useita kertoja kentällä ja kisakylässä. ”Owens ja Long keskustelivat taiteesta ja urheilusta, Hitleristä ja hänen päämääristään, tulevaisuudestaan. Luz Long uskoi arjalaisen rodun paremmuuteen yhtä vähän kuin että kuu olisi saksalaisten keksimä.”[i]  Jesse Owens ja Luz Long olivat kisojen jälkeen kolme vuotta kirjeenvaihdossa. Heinäkuussa 1943 Luz Long haavoittui vakavasti Sisilian taisteluissa ja menehtyi kahta päivää myöhemmin kenttäsairaalassa.



Kun näinä päivinä, keskellä Ukrainan kriisiä hämmästellään Venäjän johdon häikäilemättömyyttä veljeskansaansa kohtaan, ei lopulta ole yllättävää, että presidentti Putinia verrataan kolmannen valtakunnan kansleriin. Tai että urheilu yhdistetään valtapolitiikkaan.

Kun Ukrainan kriisi oli vasta etenemässä kohti viimeisintä, koko Ukrainan kattavaa aseellista yhteenottoa, länsivallat ja kansainvälinen yhteisö kävivät viikkokausia Kremlin kanssa diplomaattisia neuvotteluja rauhanomaisesta ratkaisusta.

Neuvottelujen aikana länsivalloista jaettiin tiedustelutietoa, jonka perusteella massiivisia sotaharjoituksia Valko-Venäjällä ja Ukrainan läheisyydessä harjoittaneelta Venäjältä oli aiheellista odottaa sotatoimia viimeistään Pekingin olympiakisojen päättyessä. Kreml toistuvasti kiisti epäilyt perättöminä.

Keskeinen peruste länsivaltojen epäilyksille olivat vuoden 2014 helmi-maaliskuun tapahtumat. Tällöin presidentti Putin paistatteli valtakunnankansleri Hitlerin tavoin olympiakisaisännän kansainvälisessä valokeilassa, mutta oli kulisseissa valmistellut Krimin valloitusta, mikä tapahtui pian Sotšin kisojen päätyttyä.



Natsi-Saksan ja Putinin Venäjän olympiakisaisännyydet eivät ole ainoat tahrat urheilun arvomaailmassa. Vuoden 1934 Italian jalkapallon maailmanmestaruutta varjostaa Mussolinin fasistien esiinmarssi ja vuonna 1978 Argentiina juhli kotikisoissaan ensimmäistä mestaruuttaan kenraalijuntan johdolla. Sopupelisyytösten ohella Argentiinan kisoihin ja sotilasdiktatuurin kauteen kytkeytyy tuhansien kansalaisten kidutus- ja katoamiskohtalot[ii].

Vuosisadan vaihduttua, MM-jalkapallon ja olympiakisojen eettinen imago ei ole mainittavasti kirkastunut. Vasta päättyneitä Pekingin kisoja varjosti pandemian ohella tutusti doping sekä uiguurivähemmistön kohtalo ja urheilijoiden epäeettinen kohtelu.

Sotšin vuoden 2014 kisaisännyyden ohella presidentti Putin onnistui hankkimaan Venäjälle myös vuoden 2018 jalkapallon MM-kisat. Kun kuningaslajin seuraavien MM-kisojen näyttämönä on jalkapallokulttuurin kummajainen Qatar, on ymmärrettävää, että puheet suurimuotoisesta korruptiosta rehottavat.



Eikä vain puheet vaan myös todisteet urheilujohtajien häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta ja veljeilystä valtaeliitin kanssa ovat arkipäivää. Olympiakisaisännyyksiin liitetään lähes säännöllisesti syytöksiä korruptiosta ja kansainvälisen olympiakomitean maine on ryvettynyt lukemattomien lahjusskandaalien takia.

Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n maine ei ole juuri parempi. Pitkäaikainen puheenjohtaja Sepp Blatter ja Euroopan jalkapalloliitto UEFA:n johtaja Michel Platini ovat olleet jo kuusi vuotta massiivisen lahjontatutkimuksen kohteena ja joutuvat oikeuden eteen Sveitsissä[iii].

Eikä osattomaksi valtapelistä ole jäänyt suomalaisten lempilaji jääkiekkokaan. Kauan kaivatun ja suomalaisen jääkiekon aidosti ansaitseman jääkiekon olympiakullan hohtoa himmentää voimakas Venäjä-kytkentä sekä kansainvälisen lajiliiton omat eettiset häpeämerkit.

Kun lajin kansainvälisinä kiiltokuvakasvoina ovat ydinaseilla uhkaileva presidentti Putin, tämän minskiläinen ketjukaveri, Valko-Venäjän diktaattori Lukashenka sekä näiden avoimen Venäjä-myönteinen IIHF-pomo Rene Fasel[iv], voidaan puhua jo merkittävästä mainehaitasta. NHL:ssä häikäiseviin suorituksiin ja saavutuksiin yltäneet venäläiset jääkiekkolegendat Alex Ovetshkin, ministerinäkin toiminut Slava Fetisov ja muut Putinin läheisyydestä nauttineet kiekkolähettiläät saanevat varautua epämiellyttäviin kysymyksiin suhteestaan jääkiekkoilevaan presidenttiin[v].

Mikä on vaikutus suomalaisiin huippukiekkoilijoihin, jotka ovat viime vuosina keränneet miljoonatuloja Venäjän KHL-liigassa?

Mikä on Jokerien ja Hartwall Areenan kohtalo, joihin molempiin liittyy voimakas yhteys venäläisiin oligarkkeihin, jotka ovat nyt kiristyvien kansainvälisten sanktioiden keskiössä?

Eittämättä hankalia kysymyksiä lajissa, jonka keskuudessa kaksi vuotta kestäneet koronarajoitteet ovat aiheuttaneet ennennäkemättömiä toimintavaikeuksia ja ajaneet etenkin vähävaraisemmat seurat selviytymistaisteluun olemassaolostaan.

Nykypäivän huippu-urheilu on kuitenkin keskeinen tekijä alati paisuvassa viihdeteollisuudessa ja vaikka ”vääränlaisia valtasuhteita” solmineet urheilijat saattavat kärsiä mainehaitoista, löytynee lajin huipuille KHL:n korvaavia markkinoita.

Voisiko Putinin hyökkäyssota Ukrainaan kaikessa kauheudessaan johtaa humaanimpaan maailmanjärjestykseen?  


Valtaisaa medianäkyvyyttä nauttivan viihdeteollisuuden, valtapelin ja huippu-urheilun taustalla on kuitenkin mitä tärkein urheilun ruohonjuuritason sosiaalinen ja liikunnallinen ulottuvuus.

Kaupungistuminen, ilmastonmuutos, mobiiliteknologian vaikutukset ja yhteiskunnan yleinen suuri murros ovat merkittävällä tavalla muuttaneet arkielämäämme. Ja kaksi vuotta kestänyt globaali pandemia on entisestään muuttanut ihmiskunnan eloa. Koronarajoitukset, lasten ja nuorten yleistynyt liikkumattomuus, eriarvoistuminen, etätyön yleistyminen, sosiaalisten kontaktien voimakas supistuminen ja mielenterveysongelmien lisääntyminen ovat kaikki huomiota vaativia yhteiskunnallisia huolia. Lisäksi suuressa osassa länsimaita väestö ikääntyy ja syntyvyys on alhaista, mikä niin ikään aiheuttaa dramaattisia muutoksia yhteiskuntaan.

Yksi viime vuosien ehkä eniten poliittisia jänniteitä aiheuttaneista tekijöistä on lisääntynyt maahanmuutto, mikä näkyy myös eurooppalaisessa puoluepolitiikassa. Vuoden 2021 lopussa Puolan ja Valko-Venäjän rajalle kerääntynyt suuri määrä Lähi-Idästä saapuneita pakolaisia[vi] herätti laajoja pelkokuvia vuoden 2015 pakolaistulvan uusiutumisesta ja etenkin analysoitaessa Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen eri vaiheita, lienee todennäköistä, että Valko-Venäjältä EU:n alueille suuntautunutta pakolaisvirtaa arvioidaan eräänlaisena hybridisodan muotona. YK:n arvion mukaan jo yli 500 000 ukrainalaista on joutunut jättämään maansa ensimmäisen sotaviikon aikana ja paine etenkin Puolassa, Unkarissa ja muissa naapurivaltioissa on huomattava.   

On luonnollisesti mahdotonta ennustaa tai edes arvioida jopa maailmansodan uhkaan verrattavan sotilaallisen hyökkäyksen lopullisia seurauksia, mutta Venäjä-Ukraina-sotatila on kaikessa järkyttävyydessään herättänyt myös myönteisiäkin vaikutuksia.

Vaikka hyökkäävän osapuolen uskottavuus ja luotettavuus ovat saaneet mitä vakavimman kolauksen, on rohkaisevaa, että viiden päivän sodankäynnin jälkeen osapuolet ovat palanneet neuvottelupöytään Valko-Venäjän rajalla. Ja Euroopan sekä koko maailman mittakaavassa, niin poliittisten johtajien kuin kansalaisten yhtenäinen hyökkäyksen tuomitseminen on kannustava kehityssuunta.

Pitkään halvaantuneelta näyttänyt EU:n yhteistyö on löytänyt yhteisestä uhasta uutta energiaa ja kykyä tehdä päätöksiä. Jopa nopeita, kuten ilmantilojen sulkeminen ja aiempia huomattavasti tiukemman talouspakotteet osoittavat.   

Mutta ehkäpä kaikkein rohkaisevimmalta vaikuttaa tavallisten kansalaisten laajamittainen tuki ukrainalaisille, jotka ovat hyökkäyksen aikana osoittaneet mitä ihailtavinta päämäärätietoisuutta, yhteistyökykyä ja rohkeutta, mistä varmasti kaikki kansakunnat voisivat ottaa oppia.

Hallintokautensa alussa entisenä koomikkona vähätelty presidentti Volodymyr Zelenskyi on johtanut joukkojaan maltillisen määrätietoisesti ja johtajuus näkyy heijastuvan urheisiin ukrainalaisiin. Ja laajemminkin huolestuneeseen maailmaan.

Kansalaiset ympäri maailmaa ovat kokoontuneet suurina joukkoina mielenilmaisuihin, joissa viesti hyökkääjälle on ollut yhtenäinen ja väkivallaton. Mielenilmauksia on järjestetty lisääntyvässä määrin myös Venäjällä, missä osallistuminen vaatii myös siviilirohkeutta, koska valtiovallan suhtautuminen toisinajattelijoihin on voimakkaan kielteistä.

Vaikka osalle urheilueliittiä Ukrainan kriisi on kiusallinen, urheiluväki ylipäätään on osoittanut parhaita puoliaan. Ukrainalaiset urheilun lähettiläät ovat seuranneet presidentti Zelenskyin esimerkkiä käyttämällä vaikutusvaltaansa, ottamalla kantaa julkisuudessa ja jopa tarttumalla aseisiin isänmaansa puolesta. Tenniksen maailmanlistan nro 15 Elina Svitolina ja Euroopan liigoissa pelaavat jalkapalloilijat osoittavat isänmaallisuuttaan median välityksellä ja nyrkkeilyn maailmanmestariveljekset Vitali ja Volodymyr Klytško ovat mitä uskottavin kaksikko turvaamaan Ukrainan pääkaupunkia piirityksessä. Vanhempi veli Vitali on toiminut viime vuodet Kiovan pormestarina, ja veljensä on ilmoittautunut Ukrainan joukkoihin puolustamaan kotimaataan.

Ukrainalaisten rohkeus ja yhtenäisyys on heijastunut myös maan rajojen ulkopuoleiseen maailmaan. Muun muassa Britannian ja Saksan jalkapalloliigojen ottelutapahtumissa seurat, yksittäiset pelaajat ja kannattajat ovat mitä mielikuvituksekkaammin keinoin osoittaneet solidaarisuutta ukrainalaisille pelaajille ja koko kansakunnalle. Hollywood on herännyt. Elokuvamaailman kuuluisuudet käyttävät medianäkyvyyttään ja tuomitsevat Venäjän maahantunkeutumisen.

Ei liene liioiteltua sanoa, että ylivoimaista vihollista vastaan viisaasti ja urheasti kamppailevat ukrainalaiset ovat taistelleet itsensä muutamassa päivässä eurooppalaisten ja koko demokraattisen maailman sydämiin. Olisiko täysin utopistista, jos Eurooppa ja muu maailma seuraisivat ukrainalaisten esimerkkiä ja kokisimme pitkän pandemia-ajan päätteeksi ”Prahan kevään” hengessä ”Venäjän kevään”?

[i] Huippu-urheilun maailma 1, Antero Raevuori, Tarmo Mäki-Kuutti, kirjoittajat ja WSOY, 1978

[ii] https://www.history.com/news/world-cup-soccer-argentina-1978-dirty-war

[iii] https://www.bbc.com/news/world-europe-59133079 Ex-Fifa president Blatter and ex-Uefa boss Platini charged with fraud, 2.11.2021

[iv] https://www.iltalehti.fi/pekingin-olympialaiset-2022/a/f6267376-7329-4d8e-ae27-4c1b611552ed Rene Faselilla pupu pöksyissä – lähettelee Kummolalle selittelyviestejä: ”Tampereella telttaan asumaan”, 20.2.2021

[v] https://eu.usatoday.com/story/sports/nhl/capitals/2022/02/25/alex-ovechkin-calls-peace-russian-invasion-ukraine-capitals/6942954001/

[vi] https://www.bbc.com/news/59233244 Belarus border crises: How are migrants getting there? 26.11.2021

Onnellisuus, myötätunto ja tasa-arvo

Ranskan kuuluisa vuoden 1789 vallankumous tunnetaan iskulauseestaan ja ihanteistaan ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo”. Täällä toisessa tasavallassa, tai sen esiasteessa, Suomen suuriruhtinaskunnassa, naiset käyttivät ensimmäisinä täysimittaisesti äänioikeuttaan ja vaalikelpoisuuttaan, kun edustajia valittiin vuoden 1907 valtiopäiville[i].

On lottovoitto syntyä Suomeen, sanotaan. Tai on ainakin sanottu. Lottovoittoajattelua tukee tänään julkistettu Maailman onnellisuusraportti, jonka mukaan Suomi on neljättä vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa. Seuraavilla sijoilla ovat Islanti, Tanska, Sveitsi ja Hollanti. Kaikki pohjoismaat ovat kärkikymmenikössä[ii].

Hyvinvointivaltiomallistaan tunnettu Pohjola on myös Ruotsia lukuun ottamatta onnistunut poikkeuksellisen hyvin koronapandemian torjunnassa. Rajoitukset ja niiden tulkintaerot toki koettelevat kansalaisten kärsivällisyyttä niin täällä kuin huomattavasti pitempään tiukemmissa lockdowneissa eläneissä maissa.

Tänään vietetään Minna Canthin päivää, joka on pyhitetty tasa-arvolle.  Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat arvokkaita asioita, joita kannattaa vaalia ja kehittää. Nyky-yhteiskunta poikkeaa kuitenkin merkittävästi ajoista, jolloin Miina Sillanpää ja aikalaisnaiset äänestettiin ensi kertaa Arkadianmäelle. Kun viime vuosisadan alkupuolella ja myöhemminkin miehet olivat koulun käynnissä etuoikeutetussa asemassa, ovat voimasuhteet viime vuosikymmeninä muuttuneet merkittävästi.

Tämän päivän Suomessa naisten koulutustaso on miehiä korkeampi. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden naisten osuus kaikista työikäisistä naisista alkoi kasvaa huomattavasti miehiä nopeammin 1990-luvun alussa. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneista 58 prosenttia oli naisia vuonna 2018[iii]. Vuonna 2019 sekä lukiossa opiskelevista että ylioppilastutkinnon suorittaneista niin ikään 58 prosenttia oli naisia.

Ammattikorkeakoulututkinnoista naiset suorittivat noin 62 prosenttia vuonna 2018. Naisten ja miesten osuudet ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista vaihtelevat edelleen suuresti eri koulutusaloilla. Stereotypia naisten hoitoaloista ja miesten teknisestä maailmasta elää yhä ammatillisessa koulutuksessa. Vuonna 2018 terveys- ja hyvinvointialojen tutkinnon suorittaneista 87 % oli naisia ja 11 % miehiä.

Yhteiskunnallisen alan tutkinnon suorittaneista 86 % oli naisia ja 14 % miehiä. Tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen (ICT) tutkinnon suorittaneista 21 % oli naisia ja 79 % miehiä ja tekniikan alan tutkinnon suorittaneista 19 % oli naisia ja 81 % miehiä (THL, 2020).

Kuinka se, että naiset dominoivat hoito- sekä myös yhteiskunnallisia sektoreja ja miehet teknistä alaa, heijastaa suomalaisten yhteiskunnallista ajattelua, onkin monimutkaisempi kysymys. Ja tähän varsin arkaluontoiseenkin aiheeseen liittyy toinen kasvava haaste – kuinka kotouttaa maahanmuuttajataustaista kansan osaa, kun heitä tarvitaan tasapainottamaan kantaväestön ikääntymisen ja alhaisen syntyvyyden aiheuttamaa ongelmaa?  

Vaikka naisten osuus elinkenoelämän johtotehtävistä on edelleen selkeästi alhaisempi kuin miesten, on merkittävää muutosta tapahtunut koko 2010-luvun. Kun vuonna 2011 naisten osuus suomalaisten pörssiyhtiöitten hallituspaikoista oli 18 prosenttia, oli vastaava luku vuonna 2020 jo 30 prosenttia[iv].

Kiistatta voimakkain, suorastaan dramaattinen naisten esiinmarssi on tapahtunut politiikan kentällä. Maatamme johtaa nimityshetkellä maailman nuorimman pääministerin tittelillä maailman maineeseen noussut Sanna Marin, ja mikä vieläkin merkittävämpää, nuoren tamperelaisministerin hallituksen ydinnyrkki muodostuu viiden hallituspuolueen naisministereistä, jotka ovat kaikki puolueidensa puheenjohtajia ja vaikutusvaltaisimpien ministerisalkkujen haltijoita.  

Kun Suomi valmistautuu poikkeusoloissa huhtikuusta kesäkuuhun lykättyihin kuntavaaleihin, on tärkeää, että puoluepoliittisessa johdossa tiedostetaan poliittisten voimasuhteiden muutoksen yhteiskunnalliset vaikutukset poikkeuksellisissa oloissa.  

”Yhteistyökyky ja kansallinen yhtenäisyys on kriisioloissa poikkeuksellisen tärkeää, varsinkin kun myös suomalaisen yhteiskunnan toimintakykyä on viime vuodet vaivannut voimistunut poliittinen vastakkainasettelu. Erityisen huolestuttava piirre polarisaatiossa on ollut jakolinjojen syventyminen sukupuolien välillä. Marinin viisikko on profiloitunut vahvasti tasa-arvon tukijana, joten on tärkeää, että hallitus reagoi puoluekannatusmittausten tuloksiin, jotka paljastavat, että Sdp ja vihreät ovat naisten suosikkipuolueita, mutta perussuomalaiset ja kokoomus keräävät yhdessä yli puolet miesten äänistä.”[v]

Tasa-arvon päivänä Ylen aamussa keskusteltiin laajasti tasa-arvosta. Kun Kauppakamarin Ville Kajala kertoi naisten asemasta yrityselämässä, naisten European Women on boards -järjestön puheenjohtaja Päivi Jokinen näki kehityksen kriittisemmin ja puhui myönteisesti muissa maissa käytössä olevista kiintiöjärjestelmistä. Ja naisjärjestön puheenjohtajan kahdesti mainitsema uhka- tai kielikuva ”naisien lyömisestä viivoittimella” tuntui enemmän muistikuvalta menneestä maailmasta kuin viittaukselta tämän päivän etätöiden hallitsemaan työelämään.   

Ystävällisyys ja jämäkkyys mahtuvat samaan pakettiin

Yrityskulttuurikeskustelun jälkeen tasa-arvo teemaa sivuttiin toisessa monimutkaisessa ja alati muuttuvassa aiheessa. Äskettäin ”Myötätuntoinen valmennus” -kirjan julkaissut vuorovaikutuskouluttaja Pekka Hämäläinen ja Marigold IceUnityn päävalmentaja Anu Oksanen keskustelivat tämän päivän urheiluvalmennuksesta. Anu Oksasen ohella mm. Henrik Dettmania, Jukka Jalosta, Marianne Miettistä ja Antti Pennasta kirjaan haastatellut kirjailija-terapeutti Hämäläinen tiivisti urheilumaailman muutoksen siirtymisestä valmentajakeskeisestä järjestelmästä urheilijalähtöiseen valmennukseen.

”Aikaisemmin oli käsitys, että valmentajan tehtävä oli kaataa oppia urheilijan päähän ja urheilijan tehtävä on noudattaa ohjeita. Nykyisin ajatellaan, että ollaan tasavertaisia, urheilija ja valmentaja ovat samalla viivalla ja molemmat sparraavat toisiaan. Kielenä on kunnioittava dialogi, eli pelaaja ei ole valmentajan alapuolella.”

Muodostelmaluistelussa viisi kertaa maailmanmestaruuteen yltäneen joukkueen valmentaja Anu Oksanen tunnistaa niin ikään urheilijan ja joukkueen kasvaneen roolin. ”Valmentaja on nimenomaan urheilijaa tai joukkuetta varten ja valmentajan sekä tiimin tehtävänä on auttaa joukkuetta pääsemään tämän asettamiin tavoitteisiin tai ainakin toimimaan niiden suuntaan.”

Hämäläisen mukaan myötätuntoisen valmentajan tulee myös vaatia valmennettavilta. On kysymys luottamussuhteesta. Haastatteluun osallistuneet valmentajat olivat kertoneet, että mikäli urheilijalta ei vaadita, hän saattaa mennä sieltä missä aita on matalin.  

”Sanomisen tapa on ratkaisevaa. Ystävällisyys ja jämäkkyys mahtuvat samaan pakettiin.”

Anu Oksasen mukaan muodostelmaluistelussa puhutaan positiivisesta vaateesta. Politiikassa, elinkeinoelämässä ja laajemminkin yhteiskunnassa lainataan usein urheiluelämän lainalaisuuksia ja kielikuvia. Ehkä meidän kaikkien arkielämää kuormittavissa poikkeusoloissa kanssaihmisten myötätuntoinen ja tasa-arvoinen kohtelu sekä ”positiivinen vaade” ovat avain onnellisuuteen. Ja tätä kautta toivon mukaan myös terveelliseen ja turvalliseen elämään.  

[i] https://web.archive.org/web/20110720180819/http://www.aanioikeus.fi/index.htm

[ii] https://worldpopulationreview.com/country-rankings/happiest-countries-in-the-world

[iii] https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/koulutus-ja-kasvatus/koulutuksen-sukupuolen-mukainen-segregaatio

[iv] https://yle.fi/uutiset/3-11843615 IBM Suomen toimitusjohtajan mukaan naisten uraa jarruttaa liika säntillisyys: ”Hyppää! Yhdessä opitaan, miten asiat toimivat”, 19.3.21

[v] https://suburbanturku.wordpress.com/2020/05/06/hyvista-veljista-vogue-viisikkoon-muuttuuko-maan-tapa-kun-koittaa-uusi-normaali-koronatrilogia-i/

Hyvistä Veljistä Vogue Viisikkoon – muuttuuko maan tapa kun koittaa ”uusi normaali”? (Koronatrilogia I)

”Kunniallinen, rehellinen ja läpinäkyvä asiakkaiden etujen valvominen hallinnossa eli lobbaus tulee yhä vaikeammaksi, koska Suomessa vallitsee rakenteellinen korruptiivisuus. Sillä tarkoitetaan valta-aseman väärinkäyttöä.”

Anders Blom, Turun yliopiston työelämäprofessori (TS, 25.4.20)[i]

 

Keväällä 2019 ammattiyhdistysjohtajana pitkään vaikuttanut Antti Rinne kohoaa niukan vaalivoiton turvin uuden punamultahallituksen[ii] pääministeriksi. Koalition taival on kivinen ja joulukuun alussa pitkin syksyä jatkunut postilakko kulminoituu keskustan puheenjohtaja Katri Kulmunin ilmoitukseen pääministeriä koskevasta epäluottamuksesta. Marraskuun puoluekannatusmittauksissa keskusta oli pudonnut historiallisen alhaiseen 10,6 prosentin kannatukseen ja perussuomalaiset kohonneet maan suosituimmaksi puolueeksi yli 24 prosentin kannatuksella. Eroa kakkosena olevaan kokoomukseen lähes 6 prosenttia[iii]. Kes­kus­tan va­lit­se­ma toi­min­ta­ta­pa muis­tut­taa mal­lia, jota SDP käyt­ti kes­kus­ta­lai­sen pää­mi­nis­te­rin An­ne­li Jäätteen­mä­en kaa­ta­mi­seen ke­säl­lä 2003[iv].

Hallitus pysyy kasassa, mutta pääministeri vaihtuu. Rinnettä jo alkuvuodesta tuurannut puolueen varapuheenjohtaja ja liikenneministeri Sanna Marin ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman käyvät tiukan kamppailun ja Marin voittaa puoluevaltuuston äänestyksen niukasti 32-29 ja nousee pääministeriksi.

Joulupyhien jälkeen maailman nuorimpana naispuolisena pääministerinä esitelty Marin kerää huomiota kansainvälisessä mediassa ja kuherruskuukauden aikana vaatimattomista oloista valtion johtoon edennyt tamperelaispoliitikko kääntää myös vähättelevät kommentit opiskeluajan myyjän töistä edukseen[v].

Kontrasti väistyvän keski-ikäisen ay-juristimiehen ja sateenkaariperheessä kasvaneen nuoren äidin välillä on huomattava ja Sanna Marinin sekä neljän muun naispuoluejohtajan hallitus saa nopeasti lempinimiä ”huulipunahallituksesta” ja ”huulipunamullasta” ”spaissarihallitukseen”.  Kevytmieliset rinnastukset Spice Girls -tyttöbändiin tai huulipunaan eivät ymmärrettävästi puheenjohtajanaisia tyydytä ja kansanrintaman johtokvintetti brändää itsensä sosiaalisessa mediassa Enid Blytonin klassisen nuorisokirjasarjan mukaan Viisikoksi[vi].

Viisikko ja varsinkin hallituksen tuore pääministeri nauttii pitkin alkuvuotta kansainvälisestä huomiosta Davosin talousfoorumista[vii] Voguen jetsetjulkaisuun[viii] ja Marinin pääministeripuolue nousee maaliskuun puolenvälin puoluekannatusmittauksessa kakkoseksi ja syksystä lähtien piikkipaikkaa pitäneiden perussuomalaisten noin puoli vuotta jatkunut kannatuksen kasvu taittuu pitkästä aikaa pieneen laskuun[ix].

 

♀

 

Korona katkaisee Vogue Viisikon kuherruskuukauden

Viisikon kuherruskuukauden katkaisee kuitenkin viimeistään maaliskuun alkupuolella Kiinasta Eurooppaan ja myös Suomeen levinnyt koronaepidemia.

 

”Maanantai 16.3. jäi Suomen historiaan päivänä, jollaista maa ei ole kokenut rauhan oloissa koskaan aikaisemmin. Pääministeri Sanna Marin (sd) ilmoitti, että Suomi on koronavirustilanteen takia poikkeusoloissa ja valmiuslaki otetaan käyttöön.

Suomen Kuvalehti 20.3.20[x]

 

Vaikka oppositio on päässyt arvostelemaan hallitusta mm. puutteellisista ohjeistuksista Helsinki-Vantaan lentokentällä[xi] ja pahasti epäonnistuneista suojavälinetilauksista[xii], ovat suomalaiset olleet keskimäärin tyytyväisiä hallituksen toimintaan poikkeusoloissa[xiii]. Tämä on näkynyt tuoreimmissa puoluekannatuskyselyissä. Alma Median kyselyssä Sdp (kannatus 21,1%) nousee perussuomalaisten ohi (20,1%) ja pirkanmaalainen päivälehti nostaa taustatekijöiksi poikkeusolot ja tamperelaisen pääministeri Marinin[xiv]. Muut puolueet tulevat kaukana Sdp:n ja perussuomalaisten takana. Kolmanneksi suosituimman puolueen, kokoomuksen, kannatus oli 16,8 prosenttia ja on merkillepantavaa, että muista hallituspuolueista keskusta (11,9%), vihreät (10,7%), vasemmistoliitto (7,8%) ja rkp (4,6%) eivät ole saaneet Sdp:n kaltaista nostetta kannatukseensa.

Huhtikuussa, poikkeustilan edetessä Suomessa toiselle kuukaudelle, koronakriisin taloudelliset vaikutukset saavat yhä enemmän huomiota[xv]. Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn esittelee 7.4. hallituksen kehysriihessä kaksi vaihtoehtoista laskelmaa eri strategioiden taloudellisista vaikutuksista. Laskelma 1 on tehokkaaseen väliintuloon nojaava skenaario, jossa pandemian vastaisia toimia lisättäisiin selvästi ja viruksen leviäminen tukahdutettaisiin nopeasti tiukoilla rajoituksilla toukokuun puoliväliin saakka. Laskelma 2 on nykyisten toimien jatkaminen syyskuun loppuun saakka. Suomen Pankin ennusteen mukaan Suomen talous sukeltaa tänä vuonna laskelmasta riippuen koronan vuoksi 5–13 prosenttia.

Koska Suomen talous sukeltaa ja yritysten edellytykset ansaita tai edes harjoittaa elinkeinoaan ovat monella toimialalla törmänneet valmiuslain rajoituksiin, vaaditaan hallitukselta nopeita toimia hallitsemaan väistämättömiä lomautuksia sekä hillitsemään työttömyyden kasvua. 1990-luvun laman jälkeen valtiovarainministerinä toiminut tasavallan presidentti Sauli Niinistö esittää ja oppositio kannattaa ns. operatiivisen ”nyrkin” käyttöönottoa mm. kartoittamaan koronan aiheuttamia ongelmia, keräämään julkisen ja yksityisen osaamista sekä ehdottamaan toimenpiteitä[xvi]. Vaikka hallituksen arvioidaan suhtautuvan nihkeästi nyrkin perustamiseen, valtiovarainministeriön kansliapäällikkö valtiosihteeri Martti Hetemäki nimitetään johtamaan työryhmää, jonka tehtävänä on valmistella nopealla aikataululla suunnitelmaa Suomen tieksi ulos koronakriisistä ja toimenpiteet jälkihoitoa varten. Nyrkin sijasta työryhmää kutsutaan koronan ”exit-ryhmäksi”[xvii]

Kun valtapeli ”nyrkin/exit-ryhmän” ympärillä jää suhteellisen laimeaksi, nousee hallituksen yrityksille osoittama tukipolitiikka pitkäkestoiseksi ja kiivaaksi keskustelunaiheeksi. Vuoden 2018 alussa Tekesin ja Finpron yhdistämisen myötä syntynyt rahoitus- ja kansainvälistymispalveluja tarjoava Business Finland -organisaatio valjastetaan lieventämään koronan yrityksille aiheuttamia talousvaikeuksia. Kun yrittäjien suhtautuminen uuteen toimijaan oli alun perinkin varauksellista[xviii] ja kun myös Mauri Pekkarisen johtama työryhmä ei ollut kyennyt luomaan tiekarttaa yritystukijärjestelmän uudistamiseksi[xix], ovat lähtökohdat selkeän tukijärjestelmän rakentamiselle koronakriisin kiireessä vähintään haastavat.

Poikkeusolojen alkaessa Business Finland lanseeraa kaksi uutta rahoituspalvelua lieventämään koronavirusepidemian yrityksille aiheuttamia talousvaikutuksia. Suomen Yrittäjät viestivät 17.3. jäsenilleen – rahoitusta suunnataan toimialoille, jotka kärsivät epidemian vaikutuksista vakavimmin ja että rahoitus on kohdennettu matkailuyrityksille ja matkailun oheispalveluja tuottaville yrityksille, luoville aloille sekä kaikille toimialoille, joiden toimitusketjujen toimivuuteen koronavirustilanne on vaikuttanut tai on vaikuttamassa[xx].

Suomen Kuvalehti pyytää Business Finlandilta tietoja tukipäätöksistä ja julkaisee koosteen tähän mennessä jaetun 179 miljoonan euron tuen saajista[xxi]. Käy ilmi, että toimialoista suurimman osan euroista tarkastelujaksolla olivat saaneet it-alan ohjelmisto- ja konsultointiyhtiöt (14 %). Kun toiseksi suurimman potin (8,5 %) keräsivät liikkeenjohdon konsultoinnin yritykset ja poikkeusolojen näkyvimmin kärsinyt toimiala, ravintola-ala oli jäänyt myönnetyissä tuissa 5,5 %:iin, nousevat Business Finlandin tukiratkaisut iltapäivälehtien lööppeihin ja somekeskusteluihin.  Julkkiskategorian tuensaajista mainitaan useimmiten Hirvaskankaan Huutokauppakeisari, Ylläksen Jounin Kauppa sekä europarlamentaarikon vaimon blogiyhteisö. Arvostelu on ilmeisen kovaa, sillä tv:stä tutut Palsanmäet luovuttavat tuen takaisin [xxii]. Ehkä kaikki julkisuus ei sittenkään ole myönteistä.

Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio nostaa Näkökulma-artikkelissaan tukia keränneiden vaikuttajaviestintäyritysten yhteydet päättäjiin. ”Vaikuttajaviestintään erikoistunut ja alallaan Suomen ykkönen Miltton Networks on vahvasti entisten ja tulevien poliitikkojen ja heidän avustajien johtama. Raja politiikan ja vaikuttajaviestinnän välillä on ollut kuin veteen piirretty viiva.”[xxiii]. Vainio tiputtelee jutussaan toinen toistaan vaikutusvaltaisempien milttonlaisten nimiä ministereistä kansanedustajien avustajiin sekä viestintäyrityksen kautta eduskuntaan ponnistaneisiin poliitikkojen jälkeläisiin.

Myös Kauppalehti arvioi elinkeinoministeri Lintilän tontin tukilinjauksia kriittisesti. Otsikko ”Koronatuet ovat vuosisadan vedätys” ei jätä sijaa arvailuille. Lehden mukaan kaikista järkevin ja kilpailuneutraalein tapa tukea viruksen aidosti kurittamia yrityksiä olisi löytynyt esimerkiksi verotuksen puolelta. ”Kauppalehti epäili jo ensimmäisen lisäbudjetin yhteydessä, että koronaviruksesta aiheutuvien tukimiljardien varjolla aletaan harjoittaa kaverikapitalismia. Kuva on vieläkin karumpi. Rahaa on virrannut poliitikoille ja heidän lähipiireilleen ja poliittisesti tarkoituksenmukaisiin hankkeisiin, joilla ei ole mitään tekemistä koronaviruksen kanssa.”[xxiv]

Rajoitusten pysäyttämien ja toimeentulostaan huolestuneiden majoitus- ja ravintola-alojen edustajat ovat ymmärrettävästi huolestuneita ja pettyneitä.  Matkailu- ja ravintola-alan järjestön MaRan toimitusjohtaja Timo Lapin mukaan koronaepidemian aikana vain yksittäiset pikaruokaravintolat ovat onnistuneet pärjäämään edes jollain tavalla. Kaikki muut ovat suurissa vaikeuksissa. ”Matkailu- ja ravintola-alan myynnistä on menetetty yli 90 prosenttia. Suurin osa alan henkilöstöstä on nyt lomautettuna.”. Alan edunvalvojan mukaan ravintola-alan yritykset ovat hakeneet varsin vähän tukea Business Finlandilta, sillä ne sopivat ravintoloille huonosti. Harvalla on oikeasti mitään kehityshanketta, johon tukea sääntöjen mukaan voisi saada[xxv].

Ravintola-alan trendejä ja brändejä luotaava Viisi Tähteä Media julkaisee alan hätähuutoja, joissa koronakriisi uhkaa niin gastronomista kulttuuria[xxvi] kuin suomalaisen ruoan tulevaisuutta[xxvii]. Viisi Tähteä -kolumnisti ja päätoimittaja Eeropekka Rislakki ei säästele sanoja ja suomii etenkin elinkeinoministeriötä isännöimää Keskustaa. ” Menemättä enempää yksityiskohtiin, millaista sekoilua tukitoimet ovat tähän mennessä olleet – ja erityisesti menemättä siihen, kuinka ”korruptiosta vapaa Suomi” on kriisin aiheuttamassa läpivalaisussa osoittanut olevansa suuren puhdistuksen tarpeessa.”[xxviii]. Rislakki muistuttaa myös ravintolakriisin vaikutuksesta maatalouteen ja koko yhteiskuntaan – ravintoloiden teurastus tarkoittaa myös pellolta pöytään -ketjun deletoimista, mikä johtaa maatalouden tappioihin, maatalousyritysten konkurssiaaltoon sekä työttömyyteen alkutuotannossa.

Urbaanissa Turussa tyytymättömyyttään ja huolta tulevaisuudestaan ovat pukeneet sanoiksi mm. ydinkeskustan kulttuuriravintolayrittäjät. Legendaarisen Dynamon ravintoloitsija Jussi Lehtinen hakee Business Finlandilta rahaa vanhassa puutalossa toimivan ravintolansa remontointiin, mutta tukea ei heru. Naapurissa Bar Ö:n kollega Tuomas Sara oli vielä huhtikuun alussa toiveikas, mutta kertoo epätoivon iskeneen viimeistään kehysriihen aikaan. Ravintoloitsija saa lopulta tukea livestreamkeikkojen suunnitteluun, mutta pitää erikoisena, että rahaa saa todella käyttää pelkkään suunnitteluun eikä esimerkiksi suunnitelman toteuttamiseen – puhumattakaan vuokranmaksusta. Tapahtumatuottajana hakemuksiin harjaantuneen baarinpitäjän mielestä koronatuki on isosti mokattu, kun on päätetty, että pitää tehdä jotain kehityshankkeita. Rahaa saavat ne, jotka osaavat kirjoittaa sen, mitä Business Finland haluaa kuulla[xxix].

 

♀

 

Korotukikritiikki tuo mieleen vaalirahakriisin ja ”maan tavan” vuosikymmenen takaa

Uutisvirtaa hallitseva koronakriisi ja etenkin siihen kytkeytyvä tukipolitiikka tuo mielenkiintoisella tavalla mieleen poliittisen kriisin keväällä 2008. Muun muassa pääministerien Jäätteenmäki ja Vanhanen neuvonantajana sekä komissaari Rehnin ja elinkeinoministeri Pekkarisen (erityis)avustajana toimineen ja sittemmin Miltton Networksin toimitusjohtajuuden kautta kansanedustajaksi kohonneen Eeva Kallin[xxx] kansanedustajaisä synnyttää ennennäkemättömän poliittisen polemiikin myöntäessään Ylen haastattelussa rikkovansa tietoisesti lakia, jota on itse ollut säätämässä[xxxi]. Ja on jotenkin paradoksaalista tai ironista, että vaalirahakohun avanneen A-studion isäntänä toimii nykyinen europarlamentaarikko, jonka bloggaava vaimo on 12 vuotta myöhemmin yksi kohutuimmista Business Finlandin tuen saajista ja että samassa kevään 2008 Ylen ohjelmassa haastatellusta, vaalirahakohun keskiössä olevasta maan ykköslobbarista on sittemmin tullut tämän jutun alussa Suomea rakenteellisesta korruptoituneisuudesta arvosteleva työelämäprofessori.

Ja kun yhteiskunnallista vaikuttamista, lobbausta usein kuvaillaan ”revolving door” -käsitteellä[xxxii], ei liene yllättävää, että Perheyritysten liittoa läpi 2000-luvun mm. Säätytalon käytävillä lobannutta Anders Blomia yhdistyksen toimitusjohtajana seurasi silloinen vaikuttamisen kohde, eli pitkäaikainen pääministeri Matti Vanhanen. Ja nostettuaan liiton yleiseen tietouteen Suomessa, pyöröovi jälleen pyörähti ja Vanhanen palasi eduskuntaan seuraavissa eduskuntavaaleissa[xxxiii]. Maan ensimmäisen naispääministerin, Anneli Jäätteenmäen paikalle tapaus Antti Rinnettä muistuttavan luottamuspulan jälkeen noussut Vanhanen oli pari vuotta jatkuneen vaalirahakohun keskeinen henkilö. Joutuessaan erovaatimuksien kohteeksi syksyllä 2009, pitkäaikainen pääministeri tiivisti suomalaisen poliittisen päätöksenteon luottamusta nakertaneet vaalirahaepäselvyydet lakonisesti maan tavaksi:

”Esimerkiksi minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kymmeniä vuosia sitten on alkanut käytäntö, että ammattiyhdistysliike tukee työväenpuolueita ja esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliitto säätiöidensä kautta erittäin suurilla summilla keskustaa ja kokoomusta. Ja sitten tietysti ruotsinkieliset säätiöt hyvin suurilla summilla RKP:tä. Minunko pitäisi kantaa vastuu siitä, että tämmöinen käytäntö on kymmeniä vuosia sitten syntynyt maahan”, Vanhanen sanoi[xxxiv].

 

♀

 

”Uuteen normaaliin” avoimuuden, yhteistyön ja kansalaisyhteiskunnan kautta?

Vappuviikonloppuna 2020 Marinin viisikko aloittaa Säätytalolla pitkäksi venyvät neuvottelut koskien kansantaloudelle kalliiksi käyvien koronarajoitusten asteittaista purkua. Tarjolla on vain epämiellyttäviä vaihtoehtoja, joissa vaakakupissa on kansalaisten terveys ja toimeentulo. Neuvottelujen pohjaksi Hetemäen työryhmä oli laatinut rajoitusten oikea-aikaiseen purkuun liittyvän raportin, mutta varjopuolella terveydenhuollon asiantuntijat muistuttavat, ettei uhka viruksen paluulle ole kadonnut.

”Talous ei ole itseisarvo, eikä raha voi olla motivaatio toimille, mutta kerta kaikkiaan: Jos talous romahtaa, niin terveydenhuolto ja hyvinvointivaltio romahtavat”, tiivistää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysturvallisuuden johtaja Mika Salminen Helsingin Sanomien haastattelussa.

Päätöksentekoa poikkeuksellisen voimakkaasti haittaavasta epätietoisuudesta huolimatta koronakriisi tarjoaa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden uudistaa suomalaista yhteiskuntaa. Pandemian ja poikkeusolojen taloudelliset vaikutukset tulevat olemaan massiiviset niin valtion, kuntien kuin yksityisen sektorin tasoilla. Suuren mittaluokan lomautukset ja kasvava työttömyys ja yrittäjien vaikeudet lisäävät sosiaalisia ongelmia, joihin on kyettävä puuttumaan, jotteivat 90-luvun laman yhteiskunnalliset traumat toistu ja kansalaiset kokevat olevansa arvokas osa yhteisöään.

Marinin hallituksen ohjelmassa kansalaisten osallisuus ja sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta ovat näkyvässä asemassa[xxxv], mutta kuten tukihakemuksissa, kaunopuheisten julkilausumien laatiminen on eri asia kuin toteuttaa yleviä visioita käytännön tasolla.  Ihmislähtöinen hallitusohjelma on kuitenkin oikeansuuntainen pohjapaperi, kun hallitus työstää exit-strategiaa poikkeusoloista.

Myönteistä on myös ollut opposition yhteistyökykyinen toiminta valmiustilan aikana. Oppositiojohtajat Jussi Halla-aho ja Petteri Orpo ovat esiintyneet rakentavasti. Yhteistyökyky ja kansallinen yhtenäisyys on kriisioloissa poikkeuksellisen tärkeää, varsinkin kun myös suomalaisen yhteiskunnan toimintakykyä on viime vuodet vaivannut voimistunut poliittinen vastakkainasettelu. Erityisen huolestuttava piirre polarisaatiossa on ollut jakolinjojen syventyminen sukupuolien välillä. Marinin viisikko on profiloitunut vahvasti tasa-arvon tukijana, joten on tärkeää, että hallitus reagoi puoluekannatusmittausten tuloksiin, jotka paljastavat, että Sdp ja vihreät ovat naisten suosikkipuolueita, mutta perussuomalaiset ja kokoomus keräävät yhdessä yli puolet miesten äänistä[xxxvi].

Ja jos naisvetoinen viisikko pyrkii uudistamaan suomalaista yhteiskuntaa ja päätöksentekoa, hyvä veli -suhmurointiin kytkeytyviä poliittisia virkanimityksiä pitää pystyä kitkemään ja tärkeisiin tehtäviin on nimitettävä sopivien sijasta kyvyiltään parhaat ihmiset. Vihreät ovat viime vuosien varrella arvostelleet voimakkaasti poliittisia virkanimityksiä, mutta toimivat alkuvuodesta sisäministeriön kansliapäällikön valinnassa tutun kaavan mukaisesti[xxxvii]. Viisikon seuraava nimityshaaste on jo pitemmän aikaa tikittänyt koronakriisin varjossa. Maan kiistatta vaikutusvaltaisin virkamiestehtävä, valtiovarainministeriön kansliapäällikön nimitys on lykkääntynyt moneen otteeseen, ja mediatietojen mukaan viivästyksen ovat aiheuttaneet muun muassa poliittiset erimielisyydet[xxxviii]. Keskusta on nimittämässä tehtävään alivaltiosihteeri Päivi Nergiä, mutta tämä ei tiettävästi ole ollut päähallituspuolue Sdp:n suosikkiehdokas. Agronomitaustaisen Nergin ohella virkaa on hakenut useita arvostetuissa talousalan tehtävissä ansioituneita ekonomistikoulutuksen omaavia hakijoita.

Jotta Suomi ja suomalaiset selviävät vaikutuksiltaan yhä arvaamattoman globaalin pandemian taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista, pitää yhteiskunnan uudistua ja kansalaisten on kyettävä luottamaan päätöksenteon oikeudenmukaisuuteen. Uusi normaali edellyttää keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyökykyä sekä huolenpitoa heikoimmista. Yhteistyökyky ei tarkoita, etteikö tehtyjä päätöksiä saisi arvostella. Päinvastoin. Suomalaisessa lehdistössä pandemian vaikutukset tuntuivat heti. Sanomalehdet ryhtyivät lomauttamaan ja osa kaupunkilehdistä pysäytti ilmestymisen[xxxix]. Poikkeusoloissa avoimuus ja luotettavan tiedon saanti ovat toimivan yhteiskunnan peruspilareita ja huolimatta sosiaalisen median lieveilmiöistä, suomalaiset mediat ovat kansainvälisesti verraten luotettavia.

Vaikka koronanjälkeinen aika on globaaliluokan arvoitus, Suomen soveltama hybridistrategia, yhdessä Etelä- ja Keski-Eurooppaa myöhemmin etenevän taudinkuvan kanssa tarjoavat suomalaisille arvokkaan mahdollisuuden, jopa kansainvälisen ”kilpailuedun” kun kansakunnat hakevat poikkeusoloista reittiä kohti uutta normaalia. Tämä mahdollisuus kannattaa käyttää edistämällä kansalaisten, järjestöjen ja yrittäjien osallisuutta sekä yhteiskunnan avoimuutta.

[i] Aliokirjoitus Turun Sanomissa 25.4.20

[ii] Antti Rinne nimesi hallituksensa ”uudeksi punamullaksi”.  SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n hallitusta on kutsuttu myös kansanrintamaksi ja vihreäksi kansanrintamaksi. https://www.verkkouutiset.fi/antti-rinne-tama-on-uusi-punamulta/#d1527b57

[iii] https://yle.fi/uutiset/3-11102651 Ylen mittaus: Perussuomalaiset jyristelivät taas eteenpäin, keskustalle kaikkien aikojen murskaluvut

[iv] https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kulmuni-ja-kurvinen-keskusta-sitoutunut-hallituspohjaan–34meilla-on-henkiloon-liittyvaa-epaluottamusta34-6.3.561647.215efdb55c

[v] https://edition.cnn.com/videos/world/2019/12/20/worlds-youngest-pm-finland-sanna-marin-jba-lon-orig.cnn

[vi] https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/olennaiset/viisikko-se-nyt-sanna-marinin-hallitus-brandasi-itsensa

[vii] https://time.com/collection/davos-2020/5764097/sanna-marin-finland-equality/

[viii] https://www.vogue.com/article/millennial-prime-minister-leading-finland-through-crisis

[ix] https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006443015.html

[x] Suomen Kuvalehti, 20.3.20, Ovet säppiin sovussa

[xi] https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/paaministeri-marin-myontaa-puutteet-lentokentilla-ei-riittavaa-karanteeniohjeistusta-suomeen-palaavat-saattoivat-jatkaa-matkaa-jopa-julkisessa-liikenteessa/7772438#gs.5jegmm

[xii] https://yle.fi/uutiset/3-11302248 Huoltovarmuuskeskus maksoi miljoonia hengityssuojaimista Jylhän ja Sarmasteen yrityksille – pahoittelee, ettei tarkistanut yritysten taustoja

[xiii] https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006464508.html Enemmistö pitää hallituksen koronavirustoimia hyvin ajoitettuina ja sopivan tiukkoina

[xiv] https://www.aamulehti.fi/a/65b8bc02-b037-4a3f-91ca-5981b77cd3f7  Alma-kysely: Sdp nousi perussuomalaisten ohi – taustalla poikkeusolot ja pääministeri Sanna Marin

[xv] https://www.talouselama.fi/uutiset/suomen-pankki-paivitti-laskelmat-koronakriisista-tyottomyys-jopa-11-prosenttia-bktn-lasku-13-prosenttia-nopea-toipuminen-vaatisi-rajoitustoimien-purkua-ja-koronan-pysayttamista/9c4ef2cd-1c9c-4ede-b3c5-cbb2489ba4cb Suomen Pankki päivitti laskelmat koronakriisistä: työttömyys jopa 11 prosenttia, bkt:n lasku 13 prosenttia – Nopea toipuminen vaatisi rajoitustoimien purkua ja koronan pysäyttämistä

[xvi] https://yle.fi/uutiset/3-11283078 Näin presidentti Niinistö esitti ministereille ”nyrkin” perustamista ja näin pääministeri Marin vastasi – ehdotus ei saanut hallitukselta vastakaikua

[xvii] https://yle.fi/uutiset/3-11314301 Työryhmä etsii ulospääsyä koronakriisistä – Hetemäki valmis samanlaisiin suuntaviivoihin kuin Saksa, joka saanut ruusuja selkeästä viestistä rajoitusten purkamiseksi

[xviii] https://www.talouselama.fi/uutiset/tekesin-ja-finpron-business-finland-starttaa-tammikuun-alussa-syn-ja-ekn-suhtautuminen-viileahkoa/bf03171c-2c6e-3b43-9f44-c39be5d915d3 Tekesin ja Finpron Business Finland starttaa tammikuun alussa – SY:n ja EK:n suhtautuminen viileähköä

[xix] https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201804052200857505 Pekkarinen puolusti yritystukityöryhmän lobbareita ja kuittaili Lintilälle vaikeasta tehtävästä – ”Ennenkuulumatonta luottamusta”

[xx] https://www.yrittajat.fi/uutiset/621864-business-finlandilta-uutta-koronarahoitusta-finnvera-voi-kasvattaa-rahoituksen#470b7e97 Business Finlandilta uutta koronarahoitusta – Finnvera voi kasvattaa rahoituksen kahdesta neljään miljardiin

[xxi] https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/marinin-hallituksen-hatatuet-business-finlandin-koronarahaa-eniten-it-alalle-ja-liikkeenjohdon-konsulteille/?shared=1123109-be084742-4 Marinin hallituksen hätätuet: Business Finlandin koronarahaa eniten it-alalle ja liikkeenjohdon konsulteille

[xxii] https://www.talouselama.fi/uutiset/huutokauppakeisari-palsanmaki-palauttaa-100-000-euron-koronatuen-business-finlandille-nyt-tuli-meidan-mitta-tayteen/d7f77076-43e2-4a6a-95b4-ba262d20d11c Huutokauppakeisari Palsanmäki palauttaa 100 000 euron koronatuen Business Finlandille – ”Nyt tuli meidän mitta täyteen!”

[xxiii] Kari Vainio, Näkökulma, Turun Sanomat, 20.4.20, Vaikuttajaviestijän taidonnäyte: valtiolta itselle täyspotti

[xxiv] https://www.kauppalehti.fi/uutiset/koronatuet-ovat-vuosisadan-vedatys-lintilan-on-syyta-katsoa-peiliin/2715248e-1f8b-472c-a8c4-67b3dbe468cc Koronatuet ovat vuosisadan vedätys – Lintilän on syytä katsoa peiliin

[xxv] https://www.kauppalehti.fi/uutiset/maran-lappi-on-iso-kysymys-miten-alan-yritykset-paasevat-liiketoiminnassaan-alkuun/610455be-129a-4624-8cfe-29188076663e MaRan Timo Lappi: Ravintolat ­tarvitsevat suoraa tukea jopa 400 miljoonaa euroa

[xxvi] https://viisitahtea.com/juoma/sommelierit-ovat-huolestuneita-gastronomisen-kulttuurin-tulevaisuudesta-koronan-jalkeen/

[xxvii] https://viisitahtea.com/koronavirus/keittiomestarit-vaativat-pikaista-tukea-ravintola-ja-matkailuyrityksille-kyse-on-suomalaisen-ruoan-tulevaisuudesta/

[xxviii][xxviii] https://viisitahtea.com/kolumnit/20-miljoonaa-tukieuroja-ja-kuolleet-sielut-ime-parsaa-kepu-barrikadeilla-tavataan/

[xxix] https://yle.fi/uutiset/3-11324931 Baarinpitäjä Tuomas Sara pettyi koronatukiin: “Olen ollut raivoissani, tämä homma on mokattu perusteellisesti”

[xxx] https://www.miltton.fi/fi/eeva-kalli-miltton-networksin-toimitusjohtajaksi/

[xxxi] https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/05/15/kalli-avasi-vaalirahapelin

[xxxii] https://www.investopedia.com/terms/r/revolving-door.asp The term ”revolving door” refers to the movement of high-level employees from public-sector jobs to private-sector jobs and vice versa. The idea is that there is a revolving door between the two sectors as many legislators and regulators become lobbyists and consultants for the industries they once regulated and some private industry heads or lobbyists receive government appointments that relate to their former private posts. ”Pyöröovi” -käsite viittaa korkean profiilin työvoiman liikkeeseen julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Käsitteen mukaan sektorien välillä on eräänlainen pyöröovi, jonka kautta lainsäätäjät siirtyvät konsulttitehtäviin ja heihin vaikuttamaan pyrkivät yksityisen sektorin vaikuttajajärjestöjen edustajat etenevät julkisen sektorin hallinnossa.

[xxxiii] https://perheyritys.fi/tietoa-meista

[xxxiv] https://yle.fi/uutiset/3-5888596 Vanhanen: Pääministeri ei voi yksin kantaa vastuuta

[xxxv] https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma

[xxxvi] https://yle.fi/uutiset/3-11240158 Analyysi: Naiset nostavat SDP:n kannatusta – miehet tukevasti perussuomalaisten kelkassa

[xxxvii] https://www.is.fi/politiikka/art-2000006381400.html Näin vihreät ovat viime vuosina suomineet poliittisia virkanimityksiä – hallitus päättää Ohisalon kohuvalinnasta tänään

[xxxviii] https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006483689.html Valtiovarainministeriön kansliapäällikkönimitystä odotetaan viimein tänään

[xxxix] Riitta Monto, Viikon analyysi, Koronavirus uhkaa sanavapautta, Turun Sanomat, 3.5.20

Pieni poikkeustilan palloilutarina

Olipa kerran urheileva nuori poika, joka piti etenkin pallopeleistä. Varsinkin jalkapallo oli vielä aikuisenakin lähellä sydäntä ja tuonut ystäviä aina ulkomailta asti. Keskellä maailmanlaajuista terveyskriisiäkin tuli puhelimen välityksellä mieltä lämmittäviä terveisiä Walesista. Kauan sitten Liverpoolin akatemiassa legendaarisen Sammy Leen kanssa pelannut Steven tuskaili samankaltaisessa epidemiaepätietoisuudessa kuin jalkapallon ystävät kaukana Pohjolassa.

Poika kasvoi mieheksi, perusti perheen ja jalkapallo jäi pelivuosien polvivaivojen takia taka-alalle. Vanhat pelikaverit ja omat lapset kuitenkin palauttivat perheenisän seuratoiminnan pariin. Lapset harrastivat liikuntaa laajasti, joten kuskaamista, kannustamista ja myös kustannuksia riitti.

Vuodet vierivät ja valmentamisen sekä erilaisten toimihenkilötehtävien lomassa lapset kasvoivat. Alakouluiän loppusuoralla isävalmentaminen päättyi yhteisestä päätöksestä ja perheenjäsenet jatkoivat liikunnan harrastusta eri piireissä. Lapsista motivoituneimmat saivat valmentajikseen ammattivalmentajat ja isä palasi oto-valmentajaksi oman lapsuutensa lähtöseuraan, Nappulaliigaan.

Keväällä 2020 kaikki kuitenkin törmäsivät koronaan. Kului viikko ja toinen. Kiinasta alkanut epidemia muuttui maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Suomessa seurattiin suuren maailman ratkaisuja ja maahan julistettiin poikkeustila. Hallituksen valmiuslaki sulki koululaisilta oppilaitosten ovet, mutta samalla sulkemisella evättiin myös pääsy liikuntapaikoille.

Myös urheiluseuroissa havahduttiin ymmärtämään, ettei kyse olekaan jokavuotisesta kausi-influenssasta. Vaikutukset vaihtelivat, samoin seurojen reaktiot. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla seura ja ympäröivä yhteisö olivat lähellä toisiaan ja ymmärsivät yhteisen hädän sekä tarpeen toimia enemmän yhdessä. Yhtäällä seurajohtaja vetosi urheiluväkeä auttamaan seuraa tukevia yrittäjiä ja toisaalla valmentaja kuljetti karanteenikoteihin ruokaa ja käsidesiä.

Tarinan oto-valmentaja tyytyi kuljettamaan ruokaa omalle äidilleen ja piti Whatsappin avulla yhteyttä omiin valmennettaviinsa. Vaihtelevalla menestyksellä.

Varsin monessa seurassa koronareaktioksi valikoitui hieman passiivinen lajiliiton linjauksien myötäily, mutta kriisin jatkuessa paljastui pikkuhiljaa, että joissain seuroissa ei tunnuttu ymmärrettävän kriisin moninaisia vaikutuksia. Tämä näkyi varsinkin viestinnässä tai sen puuttumisessa seurayhteisön olemassaoloa ylläpitävää kansanosaa kohtaan, eli juniorityötä rahoittaviin vanhempiin.

Kun poikkeusolot etenivät uudelle kuukaudelle, tarinan toimihenkilöisä odotti oman kaupunkinsa seurajohtajilta selkeitä linjauksia tai naapurikuntien seuraihmisten yhteishenkeä kohottavia tempauksia, mutta vähissä olivat julkisuuteen astuneet vastuunkantajat. Vaikeassa, jopa poikkeuksellisessa tilanteessa passiivisuus on inhimillistä, mutta juuri kriisin laajuuden takia olisi tärkeää, että seurat pyrkisivät viestimään aktiivisesti ja tiedustelemaan urheiluyhteisönsä jäsenten hyvinvointia poikkeusoloissa. Aivan kuten opettajien odotetaan kantavan huolta kotiopetuksessa olevien oppilaiden hyvinvoinnista.

Urheiluseuroilla ei tietenkään ole oppivelvollisuuteen ja koulumaailman lakeihin verrattavia juridisia velvoitteita, mutta koronakriisin pitkittyessä urheiluseurojen tulisi reagoida tabuksi jääneeseen kysymykseen, eli miten toimitaan pilviin karanneiden harrastusmaksujen kanssa, jos pelikausi tai merkittävä osa toiminnasta jää omatoimisen etäurheilun tasolle.  Tai ainakin seurojen tulisi ymmärtää, ettei ulkomaiselle perintätoimistolle ulkoistettujen kausimaksujen periminen maksuhäirintämerkinnän uhalla ole viikkokausien toimintataukoon soveltuvaa, saati poikkeustilaan eettisesti istuvaa ja yhteisöllisyyttä edistävää seurapolitiikkaa.

Kaiketi pikemminkin pitäisi pohtia ongelmissa olevien perheiden tukemista ja maksujen sopeuttamista poikkeusoloihin, kuten esimerkiksi sähköyhtiöt ovat äskettäin tehneet. Kyse on yhteiskuntavastuullisuudesta, joka lienee näyttävästi kirjattu ainakin kunnianhimoisimpien urheiluseurojen strategioihin tai toimintalupauksiin.

Planeetta poikkeustilassa – pysyykö päättäjien pää kylmänä ja ottaako ihmiskunta opiksi?

Atlantin takana Trump kutsuu kansalliskaartit apuun, Tukholmassa pääministeri pitää poikkeuksellista tv-puhetta suoraan kansalle, Saksassa kansleri joutuu karanteeniin ja Italiassa virus surmaa satoja päivässä. Ja kun Pariisissa presidentti kertoo kansankuntansa olevan sodassa, ymmärtänee Impivaaran sokea Reettakin, että elämme poikkeuksellisia aikoja.

Mutta vaikka virus vyöryy jokaisesta viestimestä, arki näyttää ikkunasta katsoen normaalilta. Autot, polkupyöräilijät, jalankulkijat ja koiranulkoiluttajat liikkuvat kuten ennenkin ja läheiseltä työmaalta kuuluu tavanomaisia rakentamisen ääniä. Taksiasemalta autot lähtevät yhä ajoon. Vain lähikoulun tuttu välituntikellon soittoääni puuttuu.

Arkisuuden ja poikkeuksellisuuden outoa yhdistelmää hämmentävät ainakin ilmassa roikkuvat liikkumisen rajoitukset, kriisin asteittain paljastamat kohoavat taloudelliset vaikutukset sekä kotioloja värittävät virtuaaliset etäoppitunnit. Poikani kävi hetki sitten kysymässä, mihin yhteisöön kuuluu. Omakotitaloyhteisössä etäopiskelu sujuu ainakin toistaisesti suht sopuisasti, kerrostaloelämässä seinät ja läheisyys saattavat ahdistaa enemmän ja musiikkitunneilla kannattaa ehkä keskittyä parvekelaulantaan.

Hämmennystä aiheuttaa erityisesti poikkeukselliset mittasuhteet saavuttanut epätietoisuus. Vaikka miljardibudjeteilla operoivat uutiskanavat suoltavat Harvardin, Oxfordin tai muiden eliittitiedelaitosten analyysejä, kukaan ei tunnu tietävän, minkälaisen jäljen koronavirus planeetallemme lopulta jättää. Myönteisissä visioissa virusta verrataan niin ikään suurta kuolleisuutta aiheuttavaan kausi-influenssaan, synkemmissä rinnastetaan sata vuotta sitten maailmalla suurta tuhoa aiheuttaneeseen espanjantautiin ja pessimistisimmät muistelevat keskiajalla Eurooppaa runnellutta ruttoa eli mustaa surmaa.

Koska luotettavaa tietoa on niin vähän, mutta samalla some- sekä perinteisemmät viestintäkanavat jakavat koronatarinoita kellon ympäri, käy odottavan aika poikkeuksellisen pitkäksi, ja ennen pitkää ehkä myös tietotulvasta ahdistuneeksi.

 

Valtiovallan huolellinen valmistautuminen ja selkeä ohjeistus sekä kontaktien välttäminen vähentävät viruksen vaikutusta

Ja odottamisesta sekä valmistautumisesta COVID-19:n kohtaamisessa on ennen kaikkea kysymys. Koska Suomessakin käyttöön otetun poikkeustilan uskotaan heikentävän, mutta samalla pidentävän epidemian vaikutusta, arvioi epidemioiden mallintamiseen erikoistunut Turun yliopiston professori epidemian ensimmäisen aallon kestävän maassa vielä ainakin kolme kuukautta[i].

Toisella poikkeustilaviikolla talouskysymykset ovat nousseet uutisotsikoihin. Pörssikurssit sukeltavat ja varsinkin ravintola- ja matkailualat ovat jo nyt vaikeuksissa. Suomen Yrittäjien pääekonomisti arvioi, että lomautuksiin johtavat yt-neuvottelut koskevat noin 100 000:ta työntekijää koko maassa[ii]. Myös kulttuuri- ja urheiluelämä ovat pysähtyneet poikkeustilassa kuin seinään. Kun teatteriesitykset, konsertit ja urheilutapahtumat ovat peruuntuneet, ovat myös artistit, kulttuuritoimijat, ammattiurheilijat ja urheiluseurat toimeentulovaikeuksissa tai ainakin epätietoisia tulevasta.

Kun koronavirusta nujerretaan kokoontumiskielloilla ja karanteeneilla, heikkenee myös sosiaalisten turvaverkkojen vaikutus kansalaisten keskuudessa. Päihderiippuvaiset eivät voi kokoontua vertaistukitapahtumiin, mielenterveystyö vaikeutuu, karanteenissa olevat seniorit kokevat jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle ja lastensuojelun sekä opetusalan ammattilaiset ovat huolissaan huonompiosaisten lasten asemasta poikkeusoloissa.

Koska pandemian yhteiskunnalliset vaikutukset ovat niin mittavat, mutta myös arvaamattomat, edellytetään päättäjiltä poikkeuksellista pään kylmyyttä, yhteistyökykyä ja kansalaisten luottamusta ylläpitävää viestintätaitoa. Vaikkei koronaviruksen kansallisessa hallinnassa olekaan kysymys euroviisujen tai olympialaisten kaltaisesta kansallistunnon mittaamisesta, kertovat COVID-19:n tartunta- ja kuolleisuusluvut valtioiden terveydenhuollon toimintakyvystä ja yhteiskunnan toimivuudesta. Kuten yleensäkin kansainvälisissä virtauksissa, myös koronaviruksen etenemisessä suomalaisilla on etuna ottaa oppia epidemialle aiemmin altistuneista kansakunnista.

Tällä hetkellä (24.3.20) Suomi on tartunta- ja kuolleisuustilastoissa (700 tartuntaa, 1 kuollut) suunnilleen samalla tasolla kuin eristyksissä Atlantilla elävä Islanti. Usein verrokkimaina käytetyissä pohjoismaissa tartuntamäärät ovat Suomeen verrattuna kaksin- (Tanska: 1460 tartuntaa), kolmin- (Ruotsi: 2046) tai jopa lähes nelinkertaiset (Norja: 2625). Ja kun Suomessa virus on aiheuttanut toistaiseksi vasta yhden kuolonuhrin, on Ruotsissa epidemiaan menehtynyt jo 27 tartunnan saanutta[iii].

Vaikka pandemia on Suomen osalta vasta alkuvaiheessa ja vaikutukset jo nyt monelle huolestuttavia, tarjoaa poikkeustila myös mahdollisuuden osoittaa suomalaista sisukkuutta ja yhteistyöhenkeä sekä kehittää hyvinvointiyhteiskuntaamme. Kun pidämme poikkeustilan aikana huolta heikompiosaisista, emme politikoi pandemialla ja pyrimme määrätietoisesti kitkemään yhteiskunnallista eriarvoistumista, Suomella on edellytykset olla onnellisten ihmisten kansakunta myös asukkaiden ja arjen tasolla, eikä vain YK:n raporteissa[iv].

 

[i] https://yle.fi/uutiset/3-11259302

[ii] https://yle.fi/uutiset/3-11268300

[iii] https://www.worldometers.info/coronavirus/#countries

[iv] https://www.forbes.com/sites/laurabegleybloom/2020/03/20/ranked-20-happiest-countries-2020/