Kategoria: pandemia

Turku tiivistyy ja uudistuu: uhkana alueellinen ja sosiaalinen eriarvoistuminen sekä liikuntapaikkojen ulkoistaminen, jopa katoaminen

Keskustan kehittäminen, Fortuna-kortteli, Toriparkki, Keskustavisio, Turku Center, Logomon silta, Ratapihan elämyskeskus, Matkakeskus, Aninkaisten alueen ja Puutorin kehittäminen, Kakolanmäki, Linnanniemi ja Merellinen Turku, Raitiotie…

”Turun keskusta-alue on ollut 2000-luvulla kaupungin keskeinen kehittämiskohde. Kaupunki on teettänyt selvityksiä muun muassa keskustan asuinedellytyksistä (Forsell, 2009; Vasanen, 2009), Aurajoen merkityksestä Turun kaupunki-identiteetille (Kostet, 2009) ja turvattomuusmielikuvista (Vahanne, 2008)”.[i]

Turun kaupungilla ei ole virallista perustamisajankohtaa, mutta Aurajoen rannoilla, suomalaisuuden alkulähteillä, valmistaudutaan juhlimaan v. 2029 Suomen vanhimman kaupungin 800-vuotisjuhlia.

Turku on juhlansa ansainnut, mutta Suomen muuta Eurooppaa hitaampi kaupungistuminen tarjoaa suomalaisille kaupunkikehittäjille mahdollisuuden ottaa oppia muualla tehdyistä kaupunkisuunnittelun oivalluksista, ja myös erheistä.

Alueellinen eriytyminen ei koske vain asumista – tarvitaan kokonaisvaltaista kaupunkikehittämistä  

Yksi yhä yleisemmin mainituista erheistä ja suoranaisista kaupunkisuunnittelun ongelmista on alueellinen eriytyminen ja eriarvoistuminen, segregaatio. Helsingin yliopiston kaupunkimaantien apulaisprofessori Venla Berneliuksen mukaan alueellinen eriytyminen ei liity vain asumiseen, vaan vaikuttaa niin koulunkäyntiin, liikenteeseen kuin harrastuksiinkin.

”Helsingissä segregaatiota on pyritty suitsimaan sekoittamalla samoille asuinalueille omistusmuodoltaan erilaisia asuntoja. Tämä selittää pitkälti Helsingin ja Tukholman eroja. Turussa alueiden eriytyminen on Helsinkiä voimakkaampaa, ja tuoreen selvityksen mukaan alueelliset erot toimeentulotuen saajien osuuksissa ovat olleet kasvussa myös Tampereella”[ii].

Turussa alueellinen eriarvoistuminen on pitkään yhdistetty etenkin Itä-Turkuun, missä Varissuon ja Lausteen väestön enemmistö edustaa jo muita kieliä kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia asukkaita. Koulujen rooli on merkittävä alueellisessa eriytymisessä ja Turun kaupunki on viime aikoina useaan kertaan muuttanut Itä-Turun kouluverkkoa koskevia linjauksiaan. Skanssiin kaavailtu monitoimitalo on kuopattu, samoin Lausteen alakoulun siirto Skanssiin ja tilalle on tullut Lausteen Karhunaukion yhtenäiskoulu[iii]. Karhunaukion suurkoulun rakentaminen tarkoittaa Vasaramäen yläkoulun lakkauttamista ja alueen oppilaiden siirtoa Lausteelle, mikä ymmärrettävästi on aiheuttanut vastustusta Vasaramäessä. Ratkaisuun liittyy myös laajempi liikunnallinen vaikutus. Kupittaanpuiston kupeessa sijaitseva Vasaramäen koulu on toiminut pitkään Turun seudun urheilukouluna ja liikuntalinjoilla on oppilaita Turun eri kaupunginosista ja myös ympäryskunnista.

Karhunaukion yhtenäiskoulun alle on jäämässä Poropuiston jalkapallokenttä, jolla mm. TPS:n Sateenkaari -joukkue harjoittelee. Poropuiston kentälle on talvisin kohonnut ylipainehalli, jonka avulla Turun Nappulaliiga on lievittänyt talvikauden harjoitusvuorotuskaa. Tulevana talvena viime vuosina kovia kokenutta kuplahallia ei saada enää käyttöön, joten turkulaiset seurat joutuvat vuokraamaan kenttävuoroja yksityisiltä toimijoilta Turun ulkopuolelta. Tämä käy seuroille ja sitä kautta harrastajille kalliiksi.

Edesmennyt stadilainen Suomen Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja kuvaili vuosikymmen sitten Suomen Turkua maamme jalkapallopääkaupungiksi. Kun tänä päivänä elinkaarensa lopussa olevan Impivaaran alimittaisen kunnallisen jalkapallohallin korvaamista vakavasti harkitaan Artukaisten yksityishankkeella, voitaneen todeta, että aikoinaan August Blombergin johdolla kuningaslajin Suomeen tuonut kaupunki on kunnallisten olosuhdepanostusten osalta putoamassa maakuntasarjaan. Tai ehkäpä paremminkin piirisarjaan. Naapurimaakunnissa Satakunnasta Pirkanmaalle, Kanta-Hämeeseen sekä Uudellemaalle löytyy kaikista kuntien hallinnoimat täysimittaiset jalkapallohallit. Ja esimerkiksi tällä kaudella Kakkosta ja Kolmosta pelanneiden Porin ja Rauman joukkueiden kotihalleissa erinomaisista talviharjoitteluolosuhteista juoksuratoineen nauttivat monen muun lajin harrastajat. (Rauman talviharjoitteluhallin kuvat Rauman kaupunki/liikuntapalvelukeskus. Porin Karhuhallin ulkokuva: Wikimedia Commons)  

   

Vaikutuksiltaan ehkä Karhunaukion yläkouluakin merkittävämpi koululinjaus koskee Turun kansainvälistä koulua. Vuonna 2003 toimintansa aloittanutta koulua ollaan siirtämässä Varissuolta Kupittaan tiedepuiston alueelle[iv]. Kansainvälisen koulun siirtoa perustellaan Tiedepuistoa vahvistavana kilpailutekijänä kansainvälisten yritysten ja osaajien houkuttelussa Turun seudulle, mutta alueellisen eriarvoistumisen näkökulmasta siirtoa tulisi tarkastella myös varissuolaisen arjen ja monikulttuurisen alueen tulevaisuuden kannalta.

Turun Normaalikoululla ja kansainvälisellä koululla on keskeinen rooli Varissuon maahanmuuttajataustaisen kotouttamisessa sekä monikulttuurisen kaupunginosan kohtaamispaikkana ja vetovoimatekijänä.

Varissuon koulun johtaja Nana Lammen mukaan Varissuon lapset puhuvat ”varissuomea”, johon kuuluvat monenlaiset kieliopilliset oikaisut sekä hyvin rajattu sanasto. Mikäli Varissuolla keskeisessä yhteiskunnallisessa roolissa olevan Normaalikoulun toiminta- ja kotouttamisedellytyksiä kavennetaan siirtämällä kansainvälinen koulu Kupittaalle, voidaan varmasti kysyä, edistääkö englanninkielistä opetusta saavien kantasuomalaisten siirto Kupittaalle varissuolaisten lasten kielellisiä valmiuksia ja kotoutumista?      

Mutta etnisen segregaation ohella kaupunkien kasvua ja kehitystä ylläpitävät kaupungistuminen ja maahanmuutto vaikuttavat myös monella muulla tavalla kaupunkikuvan muutokseen sekä asukkaiden viihtyvyyteen ja hyvinvointiin.  

Vaikka sosiaalisen segregaation uhat Turussa useimmiten yhdistetään monikulttuurisiin lähiöihin, voidaan maan vanhimmassa kaupungissa tunnistaa myös muunlaista alueellista eriarvoistumista. Monet viime vuosien aluehankkeet ja kehittämismäärärahat on kohdistettu sosioekonomisin perustein neljälle suuralueelle (Runosmäki-Raunistula, Pansio-Jyrkkälä, Nummi-Halinen ja Varissuo-Lauste) ja osittain tämän takia mm. lapsiperheiden suosima Länsi-Turun suuralue sekä maantieteellisesti haastavat saarten (Hirvensalo-Kakskerta) sekä pohjoisen Maaria-Paattisten suuralueen asukkaat ovat jääneet Syvälahden ja Yli-Maarian monitoimitalojen rakentamisesta huolimatta vähemmille aluekehityspanostuksille.  Esimerkiksi vuosina 2011–2015 toteutettu mittava EVIVA-hanke rajattiin em. neljälle suuralueelle[v] ja kun Turku vuonna 2020 aloitti osallistuvan budjetoinnin, samoille neljälle alueelle jaettiin 50 % suurempi määräraha kuin muille suuralueille[vi].

Ensimmäisellä asukasbudjettikaudella 2020–2021 Keskusta-alueella toteutettiin innovaatiokilpailu ja alue jäi budjetoinnin ulkopuolelle. Budjettikaudella 2021–23 Keskusta-alue oli mukana osallistuvassa budjetoinnissa, mutta prosessi herättää kysymyksiä aluejaon, kehittämistarpeiden ja asukasvaikuttamisen toimivuudesta. On varsin erikoista, ettei Parkin kentän, Mannerheiminpuiston tai muiden ydinkeskustan, etenkin kouluille elintärkeiden, lähiliikuntapaikkojen kehittämiseen kanavoitunut euroakaan asukasbudjetin kolmesta miljoonasta, mutta Keskusta-alueelle korvamerkityistä määrärahoista 100 000 € ohjautuu Vähä-Heikkilän koulualueen liikuntapaikan kehittämiseen ja 60 000 € Kupittaanpuiston ulkokuntosalin peruskorjaamiseen[vii].  


Onko pormestarijärjestelmä parantanut kuntademokratiaa ja/vai tuonut vallan samoihin käsiin?

Turun ydinkeskustan kehittämisessä koululaisten tai alueen asukkaiden lähiliikuntamahdollisuudet eivät ole olleet kaupunkisuunnittelun keskiössä. Suurimman huomion ovat saaneet kiivaan toriparkki- ja konserttitalokeskustelun kautta kaupalliset sekä korkeakulttuuriset intressit.   

Pitkään kestänyt ja kaupunkilaisten kärsivällisyyttä koetellut toriparkkihanke ja Kauppatorin uudistustyö ovat edenneet viimeistelyvaiheeseen, ja torin ympäristöllä on suunnittelupuutteistaan[viii] huolimatta edellytykset tulla kaupunkilaisten suosituksi kohtaamispaikaksi ja jopa vierailijoiden vetonaulaksi. On toki mielenkiintoista nähdä, minkälaiseksi kaupungin Kauppatori-linja kehittyy suhteessa skeittareihin, jotka ovat ottaneet uuden torin omakseen[ix].  

Kun Kauppatori on vihdoin avautumassa turkulaisten arkikäyttöön, kaupunkikehittämisen huomio siirtyy muualle. Kansalaiskeskustelua kaupunkikehityksestä kuitenkin varjostavat massiiviset maailmanluokan kriisit koronapandemiasta Ukrainan sotaan ja energiauhkiin.

Koronapandemian aikana käytiin puolen vuoden sisällä kahdet kaupunkilaisten elämään merkittävällä tavalla vaikuttavat vaalit (kuntavaalit ja aluevaalit), mutta äänestysaktiivisuus jäi huolestuttavan alhaiseksi. ”Poikkeuksellisen kevään kuntavaalien äänestysprosentti (55,1 %) on alhaisin 70 vuoteen. Vuoden 2017 vaaleista äänestysprosentti laski 3,8 prosenttiyksikköä (58,9 %)”[x]. Vuoden 2021 kuntavaaleissa turkulaiset äänestivät jopa passiivisemmin kuin muualla maassa. Äänestysprosentti laski vuoden 2017 59,1 %:n lukemista 55,7 %:iin.  Ensimmäisissä aluevaaleissa aktiivisuus oli vielä alhaisempaa, 47,5 % koko maassa, Varsinais-Suomessa 49,6 %.

Kuntaliiton arvioiden ja vaalitulosten perusteella pormestarivaalit eivät houkutelleet kansalaisia uurnille, vaikka silloinen Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Lauri Kattelus mainostikin pormestarimallin vievän Turun johtamisjärjestelmän 2020-luvulle sekä parantavan kuntademokratiaa ja lisäävän avoimuutta[xi]. 

Katteluksen ennustuksen toinen puoli – ”Malli tuo vallan ja poliittisen vastuun samoihin käsiin” – näyttää toteutuneen tehokkaammin, sillä mm. valtuutettu ja kaupunkiympäristölautakunnan jäsen Henry Toivari (sd) kuvaili uutta johtamisjärjestelmää demokratian irvikuvana[xii].  Toivari on nostanut tikunnokkaan Turua keskellä pandemiaa käyttöön otetun pormestarimallin. Hänen mielestään järjestelmä suitsii keskustelua ja keskittää valtaa johtavien poliitikkojen ja virkamiesten käsiin. ”Pormestarit käsittelevät asiat ja tuovat ne valtuustoryhmiin valmiiksi sovittuina. Muutoksia niihin ei voi juurikaan tehdä. Myös kaupunginhallituksen jäsenissä tilanne aiheuttaa turhautumista ja suivaantumista, kun kokoukset nuijitaan läpi puolessa tunnissa, toteaa Toivari[xiii].      

”Liikuntapaikkaverkon uudistamistyössä tulisikin huomioida kriisiaikoina korostuneita yhteiskunnallisia epäkohtia kuten nuorten syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat, harrastuskustannusten nousu sekä sosiaalinen ja alueellinen eriarvoistuminen.”

Lähiliikunnan edistäminen jäänyt vau-arkkitehtuurin sekä täydennysrakentamisen jalkoihin

Yksi Turun kunnianhimoisen kaupunkikehittämisen varjoon jääneistä, mutta yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan massiivinen kaupunkisuunnittelukysymys on liikuntapaikkaverkon uudistaminen.  Aihealue on sekä elintärkeä että kompleksinen, koska se koskettaa kaikkia kaupunkilaisia ja liikuntapaikoilla on etenkin soteuudistuksen sekä suomalaisten lisääntyneen liikkumattomuuden takia yhä merkittävämpi hyvinvointia ja terveyttä edistävä kunnallinen tehtävä[xiv]. Tuoreen UKK-instituutin suurtutkimuksen mukaan suomalaisten kunto heikkenee hälyttävästi, ja kehityksellä on monia vakavia vaikutuksia[xv].

Kuluneen vuoden aikana liikuntapaikkaverkon uudistamisen puitteissa on toki järjestetty useita sidosryhmien kuulemistilaisuuksia, mutta niihin useasti osallistuneena voin todeta, että eri osapuolien kannanottojen vaikutukset näkyvät heikosti uudistustyön valmistelussa. Ehkä konkreettisin esimerkki tästä koskee kunnallista jalkapallohallia ja Impivaaran urheilukeskusta.

”Kun tänä päivänä elinkaarensa lopussa olevan Impivaaran alimittaisen kunnallisen jalkapallohallin korvaamista vakavasti harkitaan Artukaisten yksityishankkeella, voitaneen todeta, että aikoinaan August Blombergin johdolla kuningaslajin Suomeen tuonut kaupunki on kunnallisten olosuhdepanostusten osalta putoamassa maakuntasarjaan. Tai ehkäpä paremminkin piirisarjaan. Naapurimaakunnissa Satakunnasta Pirkanmaalle, Kanta-Hämeeseen sekä Uudellemaalle löytyy kaikista kuntien hallinnoimat täysimittaiset jalkapallohallit.”

Alimittainen Impivaaran jalkapallohalli on palvellut yli 40 vuotta turkulaisten jalkapalloilijoiden ohella mm. pesäpalloilua, amerikkalaista jalkapalloilua, lacrossea, rugbyä, jousiammuntaa, jääkiekkoilun oheisharjoittelua ja kaikenikäisten harrasteliikuntaa, mutta nyt tätä palloilulajien todellista monitoimitaloa ollaan korvaamassa kabinettipäätöksellä Artukaisiin suunnitellulla yksityisellä liikuntakeskuksella.

Impivaaran alimittaisen jalkapallohallin yleisövuorolla on yhteisöllinen tunnelma kun lacrossepallot ja jenkkifutis lentää jalkapalloilijoiden seassa.

”Turkulaisten jalkapalloseurojen reaktio on ollut varsin nihkeä. Seuroissa ollaan huolestuneita harrastuskustannusten nousuun ja kunnallisen hallin korvaaminen yksityisomisteisella nähdään kustannuksia sekä eriarvoisuutta lisäävänä kehityssuuntana. Kaikkein suurimman jalkapalloseuran eli Turun Nappulaliigan puheenjohtaja Mikko Högerman pelkää, että laajalla iltapäivätoiminnalla ryyditetty liikuntapaikkakeskittymä kasaisi junioriurheilun vallan lähinnä TPS:n käsiin[xii]. FC Interin juniorijaoston toiminnanjohtaja Pasi Hyvätin mukaan yksi kunnallinen halli pitää olla pohjana, että perustoiminnot saadaan pyöritettyä. Hän ei usko, että yksityinen jalkapallohalli voi mitenkään korvata julkista niin, että harrastamisen hinta pysyisi ennallaan. ”On selvää, että harrastaminen kallistuu ja maksajana ovat vanhemmat”, Hyvätti tiivistää”[xvi].

Liikuntapaikkaverkon uudistamistyössä tulisikin huomioida kriisiaikoina korostuneita yhteiskunnallisia epäkohtia kuten nuorten syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat, harrastuskustannusten nousu sekä sosiaalinen ja alueellinen eriarvoistuminen.   

Jatkuva kasvun mantra, yltiömäinen usko tehokkuuteen sekä suuruuden ekonomiaan ja kilpailuyhteiskuntaan aiheuttavat väistämättä yhteiskunnallista pahoinvointia. Kaupunkisuunnittelu ja kaupunkien palvelutarjonnan painotukset vaikuttavat suuresti kansalaisten hyvinvointiin ja tulevaisuudenuskoon.

”Seuroissa ollaan huolestuneita harrastuskustannusten nousuun ja kunnallisen hallin korvaaminen yksityisomisteisella nähdään kustannuksia sekä eriarvoisuutta lisäävänä kehityssuuntana.”

Turun ydinkeskustassa liikuntapaikkavaje, mutta asuntuotanto ajaa liikuntapolitiikan ohi ja yli kaupunkikehittämisessä

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara on jo pitkään ollut huolissaan rakennustrendistä. Hänestä tämänhetkinen tapa rakentaa asuntoja eriarvoistaa ihmisiä.

”On surullista, että pienistä asunnoista 90 prosenttia menee vuokralle. Ihmiset, joilla on mahdollista omistaa koteja, hankkivat jotain toisenlaista. Vähäosaisille tarjotaan ilman asuntopoliittista viisautta vuokra-asunnoiksi lähes huonointa ja pienintä asuntokantaa koko läntisessä Euroopassa.”[xvii]

Yhä tiiviimpää kaupunkirakennetta tuottavan täydennysrakentamisen ja supistuvien liikunta- ja ulkoilumahdollisuuksien törmäyskurssi toteutuu Turussa erityisen tehokkaasti Parkin kentän ja Aninkaisten historiallisella alueella.

Parkinkenttä rakennettiin 1930-luvun alkupuolella nahka-alan ammattilaisten alueelle. Kentän ympäristö huokuu kulttuurihistoriaa. Muun muassa vuonna 1874 perustetusta verkatehtaasta v. 1995 uudistettu Verkahovin kaupunginosakeskus, v. 1908 toimintansa aloittanut Ukkokoti (nykyisin Palvelutalo Wilen), Candolinien palvelutalo (1913), Aninkaisten ammattikoulu (1949-52), Konserttitalo (1952) ja Maakunta-arkistosta v. 2016 Kansallisarkiston Turun toimipaikaksi muuttunut vuonna 1932 rakennettu arvorakennus.

Kun Turun kaupunki ja Pyrkivän urheilutalon omistava Kansallis-yhtiöt joulukuussa 2018 toivat julkisuuteen Parkin kenttää koskevan kehittämishankkeensa, herätti suunnitelma välittömästi voimakasta kansalaiskeskustelua ja kaupunkilaiset ilmaisivat huolta etenkin liikuntapaikkojen säilymisestä ja pienenemisestä, asumisen ja liikunnan yhdistämisen haasteista, rakentamisen liian suuresta määrästä ja korkeudesta sekä lisääntyvästä liikenteestä. Hankkeen toteuttamista vastustava kansalaisaloite keräsi nopeasti yli 3500 allekirjoitusta[xviii].

Keskustassa Cygnaeuksen koulun rehtorina toimiva kaupunginvaltuutettu Nicke Wulff on hyvin perillä ja myös huolissaan Parkin kentän massiivisen täydennysrakentamishankkeen vaikutuksista etenkin koululiikunnalle ja kysyy perustellusti, minne Parkin kenttää säännöllisesti käyttävien noin 2000 keskusta-alueen koululaisen opetus siirrettäisiin?[xix]

”Mitään realistista vaihtoehtoista paikkaa ei ole esitetty. Mannerheimin puisto on liian pieni ja Kupittaa sekä Paavo Nurmen stadion liian kaukana ja jo nyt kovassa käytössä.”  

Kun Turun kaupunginvaltuusto helmikuussa 2022 hyväksyi Parkin kentän asemankaavanmuutoksen äänin 49–7, teki pormestari Minna Arve (kok.) kokouksessa esitykseen lisäyksen, jonka mukaan kaupunginhallituksen on täytäntöönpanon yhteydessä huolehdittava siitä, että rakentamisen aikaista haittaa vähennetään painottamalla Mannerheiminpuiston toteutuksessa liikuntapaikkarakentamista[xx].

Mannerheiminpuiston naapurissa lapsuuteni asuneena ja kentällä lähes kaikki lapsuuspäiväni viettäneenä, suhtaudun skeptisesti lupauksiin entisen Mikaelinpuiston liikuntapaikkarakentamisesta. Viimeisen puolen vuosisadan aikana Mikaelin kirkon viereisen puistikon merkittävimmät kehittämistoimet ovat olleet kamiinalla varustetun pukukopin ja kahden kioskin sekä kenttää muinoin jakaneen verkkoaidan poistaminen ja muutamien pienten lasten leikkilaitteiden uusiminen Koulukadun päädyssä. Edes jalkapallomaaleja kentälle ei ole koskaan saatu.  

Mannerheiminpuisto talvella 2022

Vaikka professori Vaattovaaran huoli eriarvoistavasta asuntopolitiikasta ulottuu myös muihin Suomen kasvukeskuksiin, on nykyinen pääkaupunki onnistunut Turkua paremmin niin alueellisen segregaation ehkäisyssä kuin ydinkeskustan liikuntapaikkojen kehittämisessä. Helsingin tiiviissä ydinkeskustassa, lähiliikuntapaikkoja ja pallokenttiä on säilytetty sekä kehitetty palvelemaan asukkaita. Esimerkiksi juuri HJK:n kunniagalleriaan valittu Huuhkajissa ja Englannin Valioliigassa maalintekijänä kunnostautunut Mikael Forssell kuvailee Erkki Alajan kirjoittamassa nuoruusvuosien elämäkerrassaan[xxi] kauniisti ja suurella kunnioituksella sikäläisten ”Seppärin” ja ”Joharin” pallokenttien valtaisaa liikunnallista vaikutusta Mikael Agricolan sekä Johanneksen kirkkojen kupeessa. Vastaavan kaltaista kirkkopuistojen, pallokenttien, seurakuntien, kaupungin ja urheiluseurojen keskinäistä liikuntatoimen yhteistyötä ei valitettavasti ole Turussa tunnistettavissa.  

Helsingin Tehtaanpuisto, tai tuttavallisemmin ”Seppäri” sijaitsee Mikael Agricolan kirkon kupeessa. Puistossa kantakaupungin helsinkiläisiä kannustaa lähiliikumiseen mm. tekonurmikenttä ja leikkipuisto. Mikael Agricolan kirkon piirtänyt arkkitehti Lars Sonck suunnitelli nuorena arkkitehtioppilaana myös turkulaisten rakastaman Turun Mikaelinkirkon, mutta Tehtaanpuistoa miljööltään muistuttavaa Mannerheiminpuistoa ei valitettavasti ole onnistuttu kehittämään keskusta-alueen turkulaisten lähiliikuntaa yhtä onnistuneesti palvelemaan kuin Helsingin Punavuoren Seppäri.

Turun keskusta-alueella pallokentät ovat saaneet väistyä täydennysrakentamisen tieltä

Turussa ruutukaava-alueen pallokentät ovat yksi toisensa jälkeen saaneet väistyä täydennysrakentamisen alta. Esimerkiksi Linnanfältissä, Juhana Herttuan ja Topeliuksen koulujen vieressä oli vielä reilu vuosikymmen sitten kaksikin pallokenttää, joista ylemmälle TPS:n ikämiehet kokosivat Tapio Haritun aloitteesta ministadionin[xxii] ja alemmalle, Linnan nappulajoukkueen historialliselle kotikentälle saatiin viitisen vuotta sitten alueen asukkaiden suuresti arvostama kierrätystekonurmi.

Jo vuonna 2005 kun Malminkadun ministadion vihittiin käyttöön, nuorison huono kunto huolestutti urheiluväkeä. Palloliiton silloisen nuorisopäällikön, TPS jalkapallon kultakauden pelaajalegenda Tapio ”Hara” Haritun tavoitteena oli houkutella lapsia takaisin pihaleikkien pariin. Alueen asukkaille virikkeitä tarjoava lähiliikuntapaikka ja päivisin koululiikuntaa tukeva kenttä haluttiin mahdollisimman lähelle keskustaa koulun läheisyyteen, joten ministadion sijainti Topeliuksen ja Juhana Herttuan koulujen vieressä oli erinomainen.

”Myös jalkapalloilulle on tärkeää, että seuratoiminnan lisäksi on niin sanottuja vapaita ryhmiä. Maajoukkuetähtienkin innostus on yleensä syttynyt alkujaan kotikentillä ja pihoilla”, Tapio Harittu muistutti Kakolanmäen kupeeseen rakennetun ministadionin avajaisten yhteydessä syksyllä 2005. Tänä päivänä Nappulaliigan Linnan aluejoukkueen oma kenttä on jäänyt konttikoulun alle ja pelaajat ovat evakossa keskustan ulkopuolisilla hiekkakentillä tai satunnaisesti ruuhkaisella Parkinkentällä. Ja historiallisen Parkinkentän rooli on muuttumassa olennaisesti massiivisen täydennysrakentamisen myötä. Jalkapalloilulle muutos ei lupaa hyvää. Alustaksi on tulossa ohuempi keinonurmimatto, mikä ei ole suunniteltu jalkapalloilua varten.

Tänä päivänä kentän tekonurmi on kuitenkin rullattu pois ja tilalla yksi Turun lukuisista konttikouluista ja ylemmän pallokentän paikalle on rakennettu päiväkoti. Tallimäen kentän nimi sentään on säilynyt varhaiskasvatuslaitoksen seinässä, vaikka pallokentät ovat kadonneet kahden koulun kupeesta. Juhana Herttuan koulun ja pitkään tyhjillä olleen Merenkulkuoppilaitoksen tilalle on myös suunniteltu massiivista vau-arkkitehtuuriasumista, mikä ei miellytä alueen asukkaita[xxiii]  

Valtuutettu Wulff muistuttaa Parkin kenttää koskevassa mielipidekirjoituksessaan myös kaupungin liikuntapaikkojen merkityksestä turkulaisille urheiluseuroille ja muille harrastetoimijoille sekä tiivistyvän asumisen vaikutuksista liikuntapaikkojen toimintaan.

”Parkinkenttää käyttävät tavallisten kaupunkilaisten lisäksi myös useat seurat, niiden olisi todella vaikeaa löytää korvaavia vuoroja ja aikoja, jos kentän toimintaedellytyksiä muutetaan. Jos kiekkokaukalon tai jalkapallokentän rajalle rakennetaan asuntoja, kuinka kauan kestää, ennen kuin uudet asukkaat ovat vaatimassa rajoituksia kentän käyttöön kentältä kantautuvien liikunnasta aiheutuvien äänten takia?”

Turun kaupunginvaltuutettu Nicke Wulff

Liikunta on luonnollisesti vain yksi tapa aktivoida asukkaita osallistumaan ja vaikuttamaan, mutta koska soteuudistus ja hyvinvointialueet ovat vieneet suuren osan kuntien budjetista ja sitä kautta myös mandaatista, liikunnan ja kulttuurin, sekä koko vapaa-ajan toimialan tulisi nostaa profiiliaan ja ottaa vastuuta kaupunkilaisten ennaltaehkäisevästä viihtyvyydestä ja hyvinvoinnista.

Turun kaupungilla on kaksi kaupunkistrategiasta johdettua kärkihanketta: Keskustan kehittäminen ja Turun Tiedepuisto Kupittaalla. Kun Turussa siirryttiin pormestariaikaan, näiden kärkihankkeiden rinnalle nostettiin ns. Pormestariohjelman mukaisesti vuodesta 2022 alkaen kolme uutta kärkihanketta: Kulttuurin kärkihanke, Osaamisen kärkihanke sekä Yhteisöllisyyden, hyvinvoinnin ja asuinalueiden tasapainoisen kehityksen kärkihanke (Yhteisöllinen Turku).

”Yhteisöllinen Turku” -hankkeen ytimenä on yhteisöllisyys ja osallisuus. Ja kun hankkeen teemoja ja toimenpideohjelmia  – yksinäisyyden vähentäminen – mielenterveyden tukeminen – kotouttaminen – syrjäytymisen ehkäisy – liikkuminen ja harrastaminen – lähiöiden kehittäminen – peilaa suomalaisia pitkään kurittaneen koronapandemian sekä Venäjän hyökkäyssodan vaikeasti arvioitaviin, mutta mitä todennäköisimmin huolestuttaviin vaikutuksiin, on selvää että hyvinvointitavoitteiden saavuttaminen edellyttää nimenomaan asukkaiden, järjestöjen ja muiden paikallistoimijoiden osallisuutta ja mahdollisuutta aidosti vaikuttaa.  

Vaikka vuosikymmenen Turun päätöksenteon rattaissa pyörinyttä osallisuuden ja vaikuttamisen Turun mallia ei voitane pitää häikäisevänä menestystarinana, ovat tuoreimmat yhteisöllisen Turun toimenpiteet – Lähiövisioraati sekä loppuvuodesta toimintansa aloittava koulusegregaatiohankkeen asukasraati – askeleita oikeaan, yhteisöllisempään suuntaan.  

Kärkihankkeen kolme kärkeä – Hyvän mielen Turku, Liikkuva Turku ja Uudistuvien lähiöiden Turku – kytkeytyvät mitä kiinteimmin Turun liikuntapaikkaverkon sekä koko harrastetoiminnan uudistamiseen. Hankekuvauksessa korostetaan, että ”Yhteisöllinen Turku on yhdessä tekemistä ja yhdessä kasvamista.  Visaisia ja toisiinsa tiivisti liittyviä ilmiöitä ei ratkaista yhden näkökulman kautta, vaan tarvitaan joukko toimenpiteitä ja tiivistä yhteistyötä. Kärkihanke koostuu koko kaupunkia koskevista toimista ja toteutetaan poikkihallinnollisesti yhdessä järjestökentän, asukkaiden ja yritysten kanssa”[xxiv] . Samassa esityksessä muistutetaan, kuinka ilmiöihin vaikuttamisella voidaan saavuttaa isoja inhimillisiä ja taloudellisia vaikutuksia. Esimerkiksi liikkumattomuuden kustannukset ovat Turussa vuositasolla 112–260 milj. € ja syrjäytymisen kustannukset jopa 1 milj. € yhtä syrjäytynyttä nuorta kohti elinkaaren aikana.

Jotta Turulle ja ennen kaikkea kaikenikäisille turkulaisille suorastaan elintärkeä liikuntapaikkojen ja harrastustoiminnan uudistus voidaan toteuttaa onnistuneesti ja yhteisöllisesti, olisi varmastikin tärkeää lisätä asukkaiden, urheiluseurojen ja muiden paikallistoimijoiden osallisuutta Liikkuva Turku -ohjelman suunnittelussa ja toteutuksessa. Liikuntapaikkaverkon uudistusta valmisteleva ”Liikkuvan Turun asukasraati” olisi varmasti luonteva ja konkreettinen keino hyödyntää jo toimivien asukasraatien kokemuksia sekä edistää yhteisöllisyyttä ja asukasosallisuutta Turussa.

*Artikkelikuvassa Turun Nappulaliigan Linnan aloittava aluejoukkue Parkinkentällä. Linnan oma kotikenttä, Tallimäenpuiston kenttä on jäänyt konttikoulun alle.

[i] https://journal.fi/yhdyskuntasuunnittelu/article/view/119920/71289, Aura Kivilaakso ja Maija Mäki: “Tarkoittaako kehittäminen aina seinien rakentamista?” Kaupunkilaisten osallisuus Turun historiallisen keskustan kehittämisessä, YS-lehti 1/2022 (pdf)

[ii] https://www.maanmittauslaitos.fi/tietoa-maanmittauslaitoksesta/organisaatio/lehdet-ja-julkaisut/positio/alueiden-eriytyminen-vaikuttaa-koko-elamaan

[iii] https://yle.fi/uutiset/3-12129020 Turun kaupunginhallitus hyväksyi Lausteen kiistellyn yhtenäiskoulun suunnitelmat – Skanssin monitoimitalo kuopataan, Vasaramäen yläkoulu siirtyisi Lausteelle, Yle, 6.10.21

[iv] https://www.turku.fi/uutinen/2022-06-16_turun-kansainvalista-koulua-esitetaan-kupittaan-tiedepuiston-alueelle

[v] https://issuu.com/kulttuuriaturussa/docs/eviva-raportti_2011-2015

[vi] https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/asukasbudjetti_asiantuntijan_kasikirja_0.pdf

[vii] https://asukasbudjetti.turku.fi/processes/budjetti-2021

[viii] https://www.ts.fi/uutiset/5777885 ”Aivan käsittämätön tilanne” – uudistetulta kauppatorilta jäi puuttumaan torikauppiaiden kannalta elintärkeä osa: jälkikäteen sen rakentaminen on hyvin kallista, Turun Sanomat, 30.9.22

[ix] https://www.ts.fi/uutiset/5783191 Skeittarit valtasivat Turun kauppatorin uuden esiintymislavan harrastukselleen – kaupunki aikoo puuttua ”epäasialliseen käyttöön”, Turun Sanomat, 6.10.22

[x] https://www.kuntaliitto.fi/tiedotteet/2021/kuntavaalien-aanestysprosentti-jai-historiallisen-alhaiseksi-kaikenkokoisissa

[xi] https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/turkuun-tulee-pormestari-tuo-vallan-ja-poliittisen-vastuun-samoihin-kasiin/7588796#gs.eez0f8

[xii] https://www.ts.fi/uutiset/5602613 Turkulaisvaltuutettu Toivari: Nykyinen pormestarimalli on demokratian irvikuva, Turun Sanomat, 18.3.22

[xiii] https://yle.fi/uutiset/3-12353563 Demarivaltuutetun mielestä Turun pormestarimalli suitsii keskustelua ja johtaa harvainvaltaan, Yle, 11.3.22

[xiv] https://suburbanturku.wordpress.com/2018/10/07/ihmiskunnan-liikkumattomuus-kasvava-ongelma-koulut-urheiluseurat-ja-muu-kolmas-sektori-avainasemassa/

[xv] https://yle.fi/uutiset/74-20000823 Istuen ja makoillen – näin suomalaiset viettävät aikaansa valveilla, ja sillä on yhä vakavampia seurauksia, toteaa tuore tutkimus, Yle 11.10.22

[xvi] https://suburbanturku.wordpress.com/2022/04/04/karkihankkeiden-kabinettimonopolipeli-kaynnissa-korvaako-yksityinen-artukainen-impivaaran-kunnalliset-liikuntapaikat/

[xvii] https://suburbanturku.wordpress.com/2021/12/17/liikuntapaikkasuunnitelmalla-kauaskantoiset-vaikutukset-turkulaisten-hyvinvoinnille/

[xviii] https://suburbanturku.wordpress.com/2020/01/06/parkin-kentta-taydennysrakentamisen-vai-lahiliikunnan-ja-kansalaisosallisuuden-karkihanke/

[xix] https://www.ts.fi/lukijoilta/5552575 Liikuntaa ja hyvinvointia vai kerrostaloja?, Turun Sanomat, 29.1.22

[xx] https://aamuset.fi/artikkeli/5571507 Parkin kentänasemakaavalle kehuja ja haukkuja kaupunginvaltuustossa, Aamuset, 16.2.22

[xxi] Vielä yksi maali, Erkki Alaja, Mikael Forssell, Gummerus 2007

[xxii] https://www.ts.fi/urheilu/1074078135 Malminkadun ministadionilta potkua pihaleikkeihin, Turun Sanomat, 28.10.05

[xxiii] https://www.portsa.fi/mielipide-malminkadun-kaavaan/

[xxiv] https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/yhteisollinen_turku.pdf

Seurapaitapäivä – aika julistaa ilosanomaa vai tarttua seuratyön ongelmiin ja uudistustarpeisiin?

Kaksi päivää sitten vietettiin Valmentajan päivää ja tänään on vuorossa Seurapaitapäivä.

Sekä valmentajat että seurat ansaitsevat oman päivänsä, mutta molemmat yhteiskunnalliset toimijat elävät suurta murrosta, joten ehkä teemapäivinä voitaisiin hashtag-vyörytyksen sijasta, tai lisäksi pysähtyä pohtimaan mihin seuratoiminta on menossa ja miten sitä voitaisiin kehittää.

Samassa some-hengessä näytetään rasismille punaista korttia lyhytkestoisin kampanjoin ja vietetään pride-viikkoa, mutta näistä tempauksista huolimatta eriarvoisuus ja yhteiskunnallinen polarisaatio jatkavat yhä suurempina ongelmina. Viimeksi eilen, Huuhkajien Kansojen Liigan ottelussa Montenegroa vastaan Glen Kamaran epäillään joutuneen rasistisen käytöksen kohteeksi[i].

Ja jos Suomen A-maajoukkueen avainpelaaja ja Glasgow Rangersin arvostettu keskikentän uurastaja kohtaa toistuvasti rasistista kohtelua, voimme vain arvailla, millaista valtaväestöstä poikkeavan lapsen tai nuoren kohtelu saattaa olla urheiluseuran ruohonjuuritasolla.

Suomalaisilla urheiluseuroilla ja muilla kansalaisjärjestöillä on kunniakkaat perinteet, ja ne ovat olleet merkittävässä roolissa kansakunnan yhtenäisyyden edistämisessä etenkin itsenäisyyden ajan alkuaikoina ja sotien jälkeisessä jälleenrakennustyössä. Ja vuosikymmeniä kestänyt ideologinen taistelu Suomen Työväen Urheiluliiton (TUL) ja Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) päättyi tai paremminkin lieventyi ja hämärtyi kun liitot vuonna 1994 sopivat maamme yleisurheilun yhdistämisestä.

Mutta tänä päivänä suomalaista urheilua ja järjestötoimintaa sekä yhteiskuntaa laajemminkin varjostavat erilaiset haasteet ja ongelmat. Lisääntynyt lasten ja nuorten liikkumattomuus, harrastustoiminnan kohoavat kustannukset, yksinäisyys ja syrjäytyminen, mielenterveysongelmat, maahanmuuttajataustaisen väestön kotouttaminen, alueellinen ja väestöllinen eriarvoistuminen muodostavat yhdessä huolestuttavan uhkakuvan, jonka masentavia seurauksia voimme seurata median välityksellä maailman metropoleista ja yhä useammin jopa omassa kotiympäristössämme.

”Urheiluseuratoiminnan suurin vahvuus on yhteisöllisyyden voima. On jälleen aika kaivaa kaapeista seurapaidat, -pipot ja muut seuravärein varustetut kamppeet! Tiistaina 27.9. juhlitaan seurapaitapäivää, ja me kutsumme teidät kaikki mukaan näyttämään seurarakkauttanne.”

Olympiakomitea

Olympiakomitean kehotus on luonnollisesti hyvää tarkoittava, mutta urheiluväeltä on varmasti lupa odottaa enemmän. Yhä useammat urheiluseurat viestivät verkkosivuillaan sekä juhlapuheissaan arvoista ja yhteiskuntavastuusta. Tästä huolimatta harrastamisen kustannukset jatkavat nousuaan, matkustaminen sekä brändätyt seura-asut lisääntyvät ja perinteisesti matalan aloittamiskynnyksen lajeissa kerätään olosuhdemaksuja, jotka rajaavat yhä useamman seuratoiminnan ulkopuolelle.

Kun koronapandemia ehti kurittaa kansoja globaalisti kolmatta vuotta ja tänä vuonna maailmanlaajuisena huolena on Venäjän hyökkäys Ukrainaan, on päivänselvää, että kansalaiset – erityisesti lapset ja nuoret – tarvitsevat yhdessäoloa ja myönteisiä arjen kokemuksia.

Nykypäivän monimutkaisissa yhteiskunnallisissa haasteissa ja suoranaisissa ongelmissa urheiluseuroilla on tärkeä tehtävä ja suuri mahdollisuus tuottaa hyvinvointia. Mutta jotta kaikki pääsisivät tasapuolisesti osallisiksi tästä urheilun riemusta ja yhteisöllisyydestä, urheiluseurojen pitää kyetä kuuntelemaan harrastajiaan, jakamaan tehtäviä sekä tekemään yhteistyötä. Unohtamatta tarvetta uudistaa rakenteita ja toimintatapoja.

Seurapaitapäivä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden esittää uusia ideoita sekä kertoa, millainen sinun seurasi on ja miksi sinun yhteisössäsi kannattaa harrastaa.


[i] https://yle.fi/urheilu/3-12639506 Rasismiepäily Huuhkajien ottelussa: Uefa tutkii Glen Kamaraan kohdistunutta rasistista käytöstä, 27.9.22

Suomen luonnon päivä

Suomi on ensimmäinen kansakunta maailmassa, joka juhlii luontoaan liputtamalla julkisesti. Liputuspäivän tarkoituksena on vahvistaa ihmisten luontosuhdetta kaupungistuvassa yhteiskunnassa. Suomen luonnon päivää juhlittiin ensimmäistä kertaa vuonna 2013 ja ensikertaa luontoa liputettiin virallisesti vuonna 2017.


Elokuun viimeiseen lauantaihin ajoittuva liputuspäivä viestii kesän vaihtumisesta syksyyn ja ehkä tässä siirtymässä voidaan myös nähdä pitkään agraarisen suomalaisen yhteiskunnan muuttumista urbaanimmaksi.


Juhlapäivää suositellaan vietetettävän esimerkiksi retkeilemällä luonnossa. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta matkustaa kansallispuistoihin saati etäämmälle erämaihin.

Luonnon päivä lähiluonnon ja lähiliikunnan edistäjänä


Suomi kulkee kaupungistumiskehityksessä Euroopan jälkijunassa, mikä tarkoittaa että suurkaupunkimme ovat yhä suhteellisen pieniä, luonto on yhä useimpien suomalaisten ulottuvilla ja metsistä sekä puhtaista vesistöistä tunnettu maamme houkuttelee myös luontomatkailijoita ulkomailta.


Kun yhä useampi suomalainen elää kaupungeissa ja samaan aikaan yksinäisyys, turvattomuus ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet huolestuttavasti, on välttämätöntä että kaupungeissa panostetaan asukasviihtyvyyteen ja kaupunkilaisten osallisuuteen.


Moni suomalainen kaupunki ylpeilee kunnianhimoisilla ilmasto-ohjelmilla ja hiilineutraaliustavoitteilla, mutta tästä huolimatta etenkin kiihtynyt täydennysrakentaminen ja päättäjien tahto tiivistää kaupunkirakennetta leikkaa ja louhii lähiluontoa pysyvästi pois suomalaisesta kaupunkikuvasta.


Täydennysrakentaminen voi toki olla tiivistä ja samalla asukasviihtyvyyttä ja lähiluontoa edistävää. Esimerkiksi Helsingin yhden suurimman uuden asuinalueen, yli 20 000 asukkaan Jätkäsaaren rakentamisessa ja kehittämisessä puisto- ja viheralueet sekä ympäröivä vesistö ovat huomioitu varsin asukasystävällisesti ja vehreästi.


Viihtyisä Selkämerenpuisto sijaitsee Jätkäsaaren jo rakennetussa pohjoisosassa, Helsingin kansainvälisen koulun ja päiväkodin välissä, kiven heiton päässä Ruoholahdenkanavasta.
Jätkäsaaren keskelle on rakentumassa kasvilajistoltaan Helsingin monipuolisin moderni puisto, Hyväntoivonpuisto.
”Puistoon istutetaan hyvin tuulta kestäviä saarneja sekä noin kaksisataa muuta puu- ja pensaslajia, kuten atsaleoja ja hortensioita. Eri aikaan kukkivia perennoja on suunnitelmissa 42 000 kappaletta. Kasvillisuus on korkeampaa ja tiheämpää kortteleiden reunoilla. Merenrantaan laskevalla osuudella puiston keskiosa on avointa oleskelunurmikkoa. Tämä mahdollistaa merinäkymät jo kaukaa”, suunnittelupäällikkö Nuotio kertoo”.
Ahdinaltaalle päättyvään puistoon on suunniteltu myös hiekkarantaista, kaupungin ylläpitämää uimarantaa. Hyväntoivonpuisto sijoittuu Jätkäsaaren koulun, liikuntapuiston, skateparkin ja täysimittainen jalkapallohalli.

(https://www.uuttahelsinkia.fi/fi/uutiset/2022-04-13/hyvantoivonpuiston-etelaosan-rakentaminen-alkaa)

Toinen tapa kunnioittaa kaupunkiluontoa ovat kansalliset kaupunkipuistot, joita löytyy Suomesta tällä hetkellä kymmenestä kaupungista. ”Kansallinen kaupunkipuisto on maankäyttö- ja rakennuslaissa määritelty kaupunkiympäristössä sijaitseva arvokkaiden kulttuuri- ja luonnonmaisemien sekä virkistysalueiden laaja kokonaisuus, jonka säilyttämiseen ja hoitamiseen kaupunki on sitoutunut.”

(https://kansallisetkaupunkipuistot.fi/mista-on-kyse/)


Ympäristöministeriön tukemilla kaupunkipuistoilla on näkyvä asema esimerkiksi Kotkassa ja Porissa.

Porin luodoista tunnetuin, Kirjurinluoto, on kaupunkilaisten ja matkailijoiden suosima vapaa-ajanviettoalue. Suurten festivaalien lisäksi puistoalueelle kokoonnutaan viihtymään ja harrastamaan vuoden ympäri. Lintuharrastajille suistoalue tarjoaa ainutlaatuisen ympäristön. Jokisuiston luontoon voi tutustua myös veneen tai kanootin kyydillä.

Keskustaa halkovat puistoalueet jäsentävät kaupunkia ja tarjoavat jalankulkijoille ja pyöräilijöille viihtyisät puistoväylät. Ristikkäispuistoiksi kutsutut väylät ovat kaupunkikeskustan kaavahistoriallisesti näkyvimmät elementit, jotka tuovat luontoa keskustaan. (https://kansallisetkaupunkipuistot.fi/kaupunki/pori/)

Öljysatamasta merelliseksi kansanpuistoksi asteittain kasvanut Katariinan Meripuisto on luonnonkaunis kaupunkipuisto Kotkansaaren eteläkärjessä ja merikaupunki Kotkan suuri ylpeys.

Turussa kansallisen kaupunkipuiston tunnettavuus ja näkyvyys on huomattavasti alhaisempi. Varsin surullinen esimerkki kaupunkipuiston arvostuksen puutteesta on puistonauhaan kuuluvan kaupungin sydämessä sijaitsevan Itsenäisyydenaukion uhraaminen täydennysrakentamiselle.

Myös pitkään jatkunut poliittinen kamppailu Kupittaan siirtolapuutarhan olemassaolosta sekä useiden muiden keskeisten puisto- ja viheralueiden (mm. Parkin kenttä, Kakolan historiallinen miljöö, Aurajokirannan niin ikään kulttuurihistoriallisesti korvaamaton, mutta kaupunkisuunnittelussa unohdettu Maununtyttärenpuisto) jääminen täydennysrakentamisen jalkoihin on herättänyt kaupunkilaisten keskuudessa voimistuvaa epäluuloa Turun kaupunkikehittämispolitiikan kestävyydestä sekä luontoarvojen kunnioittamisesta.

Jotta suomalaisten läheinen luontoyhteys säilyisi myös tuleville sukupolville on tärkeää että lähiluontoa kunnioitetaan myös eteläisen Suomen kasvukeskuksissa.

Suomen luonnon päivä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden muistuttaa päättäjiä lähiluonnon korvaamattomista hyvinvointivaikutuksista. ”Myös Turun kaupunki on selvittänyt turkulaisten piirissä ulkoilun ja kaupunkiluonnon merkitystä koronakeväänä 2020. Tuoreessa tutkimuksessa lähes puolet vastaajista lisäsi viikoittaisten ulkoilupäivien määrää keväällä 2020.”.

• ”Yli 80 prosenttia ulkoilupaikoista on sellaisia, joissa käytiin yhtä usein tai useammin kuin normaalitilanteessa ja niihin saavuttiin kävellen. Ulkoilu väheni erityisesti kohteissa, joissa aikaisemmin käytiin viikoittain tai harvemmin. Ruuhkaisuutta koettiin mm. Aurajokirannassa ja osa vastaajista kävi siellä harvemmin.”
• ”Lähes kaikki vastaajat pitivät luontoympäristöä tärkeänä hyvinvointia edistävänä tekijänä ja yli puolet koki, että luontoympäristöllä oli merkittävä rooli sosiaalisen kanssakäymisen ylläpitämisessä koronakeväänä 2020.”

(https://suburbanturku.wordpress.com/2021/12/03/edistaako-kupittaan-siirtolapuutarhan-lakkauttaminen-turun-ilmastotavoitteiden-toteutumista-ja-turkulaisten-hyvinvointia/)

Kun elokuun lopun luonnon juhlapäivää organisoivat viranomaiset ja muut tahot suosittelevat suomalaisia retkeilemään kansallispuistoissa, voisivatko tulevaisuudessa kaupungit juhlistaa Suomen luonnon päivää edistämällä ja kannustamalla paikallisessa lähiluonnossa liikkumista ja ulkoilua yhdessä paikallisjärjestöjen ja kaupunkilaisten kanssa?

Marinaa vai marinointia Impivaarassa?

Olipa kerran pienessä Pohjolan valtakunnassa johtaja, jossa yhdistyi sekä vakaa valtiomiesmäinen viestimisen taito että kepeämpi prinsessamainen halu viettää vähäistä vapaa-aikaansa alamaisten keskuudessa.

Jäämiesmäinen, tai peräti Väinämöisen viileys yhdistetyttynä Pohjolan emännän eleganssiin toi planeetalla puhjenneen pandemian aikana metsäläiskansalle suuren maailman huomiota, joka kuitenkin nopeasti jakoi Impivaaran ihmiset.

Nuoret milleniaalit näkivät kansanpuiston karnevaaleilla nahkaan ja denimiin verhoutuneen johtajansa uuden ajan airuena, mutta elämän ankeutta sekä ahdistusta pitempään kokeneet ja pettuleivällä ennen infernaalista Internetiä eläneet vanhoilliset voimat kokivat toisin.

Heille vanhan ja uuden mantereen meedioiden ylistämä johtaja näyttäytyy luultavimmin Louhena, Lovetarina, alamaailman kuningattaren Tuonettaren sokeana tyttärenä.

Planeetan palaessa Pietari Suuren syntyseudulla sekä Mustan meren rannikolla ja viljavainioilla, vitsaukset koettelevat maan kansojen yhtenäisyyttä.

Peräpohjolassa kansan koettelemukset ja tyytymättömyys puhkeavat pintaan kun olomuotoaan taiten vaihtava ja valtakunnan tunnetilaa viisaudella tulkinnut rakastettu shamaani Ilmarinen siirtyy rajan taa.

Kun suuri runonlaulaja on poissa, kuka tulkitsee Louhen tekoja ja kalevalaisen kansan tulevia tuulia?

Riittääkö tuulesta, auringosta, uraanista tai vedestä virtaa tulevaksi talveksi?

Ja kykenevätkö vakaat vanhat väinämöisläiset sekä uuden ajan louhelaiset kevään koittaessa löytämään toisensa ja ylläpitämään illuusiota maapallon onnellisimmasta kansasta?

Artikkelikuva: Akseli Gallen-Kallela, Sammon puolustus, 1896, Turun taidemuseon kokoelmat

Miljoonien mahdollisuus edistää turkulaisten hyvinvointia

Turku ja moni muu suomalaiskaupunki seurasi pari vuotta sitten Helsingin ja maailman metropolien mallia ottamalla käyttöön kaupungin asukkaita aktivoivan osallistuvan budjetoinnin. Kapulakielisestä termistöstään huolimatta asukasbudjetti ja osallistuva budjetointi tarjoavat turkulaisille uuden tavan osallistua kotikaupunkinsa päätöksentekoon tekemällä ehdotuksia, joiden toteuttamiskelpoisuudesta päättävät viime kädessä kaupunkilaiset itse.

Turussa toista kertaa toteutettavan asukasbudjetin teemana on lasten sekä nuorten hyvinvoinnin edistäminen ja hankkeiden toteuttamiseen on varattu kolme miljoonaa euroa, eli kolminkertainen summa Turun ensimmäiseen asukasbudjettiin verrattuna.

Koska pitkittynyt koronapandemia sekä monet muut muuttuvan yhteiskunnan haasteet maalta- ja maahanmuutosta liikkumattomuuteen, syrjäytymiseen, eriarvoistumiseen, mielenterveysongelmiin ja väestön ikääntymiseen uhkaavat suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, on suorastaan välttämätöntä, että kansalaiset sekä pitkät perinteet yhteisöllisestä vastuunkannosta omaavat kolmannen sektorin järjestöt tarttuvat tähän uuteen mahdollisuuteen kehittää kotiympäristöään.

Turun asukasbudjetoinnin ensi yrityksellä turkulaiset tekivät reilut 300 ehdotusta, joista 52 valikoitui toteutettavaksi äänestyksessä, johon osallistui 3001 turkulaista. Se, että yhteensä vain neljä ehdotusta sai yli sata ääntä ja menestyneimmäksi suunnitelmaksi äänestettiin 173 äänellä Nummi-Halisten suuralueella 5 000 euron budjetin hanke kaupungin reuna-alueiden kedotuksesta, kertonee, että turkulaisten aktivointi vaatii vielä lisähuomiota.

Onkin tärkeää, että vuosina 2020-21 toteutetusta asukasbudjettiprosessista otetaan mahdollisimman paljon oppia nyt käynnissä olevaan osallisuusohjelmaan. Eli hyödynnetään hyviä kokemuksia, mutta ennen kaikkea korjataan käytännöt ja toimintatavat, jotka eivät edistä asukkaiden osallistumista ja saattavat jopa vahingoittaa prosessin uskottavuutta tai vaikeuttaa paikallisten päämäärien tavoittelua.

Eräs, jollei nyt suoranainen valuvika, niin ainakin huomiota ansaitseva tekijä prosessissa on samankaltaisten ehdotusten erikseen kirjautuminen ja tätä kautta toistensa kannatuksen syöminen. Jopa samalla suuralueella. Esimerkiksi konkreettisia, suuria väestöryhmiä palvelevia kuntoporras-, ulkokuntosali- ja frisbeegolfratahankkeita ehdotettiin joka puolella kaupunkia ja suhteellisen suurella kannatuksella, mutta koska äänet sirpaloituivat, keskenään kilpailevien suunnitelmien menestys jäi kokonaiskannatusta merkittävästi laihemmaksi.  

Lapsiperheiden suosimalla Maaria-Paattisten suuralueella tehtailtiin ehdotuksia enemmän kuin missään muualla ja mikäli frisbeegolfradoille annetut äänet olisi keskitetty yhden suunnitelman taakse, rata olisi ollut suuralueen selkeä ykköshanke. Nyt äänet jakautuivat kuuden eri esityksen kesken ja toteutukseen eteni Maarian kylätalo sekä useampia pienempiä projekteja. Hieman samoin kävi niin ikään laajasti toivotuille ulkokuntosaleille. Kun pohjoisimman suuralueen asukkaat ehdottivat ulkokuntokeskuksia Paimalasta Paattisille ja Jäkärlästä aina Yli-Maariaan ja Tortinmäkeen, ei lopulta näistä mikään saanut riittävästi ääniä.

Kuntoporrasehdotuksia tehtiin toistakymmentä ympäri kaupunkia, mutta lopulta vain Länsi-Turussa ehdotus eteni toteutukseen ja sielläkin vasta tiukan uusintaäänestyksen kautta.   

Jotta asukkaat saadaan osallistumaan nykyistä aktiivisemmin ja heidän aloitteensa toteutumaan demokraattisemmin, kaupunkilaiset tarvitsevat asukasbudjetoinnissa ja myös arkisessa asuinalueensa kehittämistyössä kaupungin tukea. Etenkin pandemia-aikana, kun hankevalmisteluun kaavaillut alueelliset työpajat ovat peruuntuneet.

Asukasbudjettimäärärahojen selkeä korotus on tervetullut toimenpide, mutta etenkin pitkittyneenä pandemia-aikana asukkaat ja paikallistoimijat tarvitsisivat ehdottomasti alueellista tukihenkilöä valmistelemaan ja koordinoimaan kehittämisehdotuksia. Muuten uhkana on vuoden 2020 ongelmien uusiutuminen eli yhtäällä asukkaiden passiivisuus ja toisaalla samankaltaisten tai toteuttamiskelvottomien ehdotusten useaan kertaan toistuva kirjautuminen budjettiin. Alueellisen koordinoinnin puute vaikeuttaa merkittävästi asukkaiden ja järjestöjen osallistumista sekä rajoittaa käytettyjen resurssien hyvinvointivaikutuksia.  

”Turkulainen asukasosallisuus ja -vaikuttaminen otti paradoksaalisesti askeleen taaksepäin kulttuuripääkaupunkivuoden alla, kun ns. aluekumppanuustoiminta ajettiin alas suuralueilla. Vuosina 2011-15 Turussa toteutettiin asukkaiden hyvinvointiin ja vapaa-ajanpalveluiden kehittämiseen tähtäävää EVIVA toimintaohjelmaa, mutta tämäkin panostus rajattiin toteutettavaksi em. neljällä suuralueella. 

EVIVAn aikana järjestettiin useita työpajoja, joissa eri alojen paikallistoimijat ja muut osallisuustyön asiantuntijat linjasivat keinoja kehittää turkulaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Turun yliopiston asiantuntijat esittelivät työpajatyön tuloksia keväällä 2016 Logomossa. Ohjeistus turkulaisen asukasosallisuuden edistämiseksi oli selkeä. ”Aluetyötä toteuttaa palkattu työntekijä, joka toimii fyysisesti omalla alueellaan ja jonka vastuulla on kuunnella asukkaita ja reagoida asukkailta tulleisiin impulsseihin,”,  ”Hän on yhteyshenkilö ja dialogin ylläpitäjä eri yhteistyökumppaneiden välillä.”, ”He eivät istu toimistossa, vaan menevät lähelle asukasta kuullen ja keräten ideoita nuorilta, senioreilta, metsäpubista jne.”. Osallisuuden Turun mallin alueellinen avainhenkilö muistuttaa toimenkuvaltaan siis hyvin pitkälti Helsingin stadiluotseja.”[i] 

Asukkaiden ja paikallistoimijoiden pitkäjänteinen sekä tuloksellinen työ edellyttää kaupungin alueellista tukea ja tunnistettavaa paikallista partneria. Helsingissä asukkaita ja aluetoimijoita tukee ja sparraa kohta jo viidettä vuotta seitsemän alueellista stadiluotsia.

Tampere on äskettäin uudistanut aluetyötään ja tänä päivänä nopeasti kasvavan kaupungin asukkaita ja paikallistoimijoita palvelevat alueellisiin hyvinvointikeskuksiin jalkautuvat alue- ja yhteisökoordinaattorit sekä samaan tiimiin kuuluvat palveluneuvojat.

Turussa asukasbudjetoinnin panostusta on kohotettu kunnioitettavaan kolmeen miljoonaan euroon, mutta osallistuvan budjetoinnin ja kaupunginosatyön alueellisessa organisoimisessa ja paikallisessa sparrauksessa ollaan Helsinkiä ja Tamperetta jäljessä. Jo Turun takavuosien budjetiltaan mittavan alueellisen osallisuuden EVIVA-toimintaohjelman (2011-15) työpajoissa todettiin, että Turun aluetyön onnistumiseen tarvitaan pysyvää paikallista sparrausta, alue-emäntää, -isäntää tai muuta paikallisoloja ja asukkaiden tarpeita tuntevaa kumppania.

[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2020/04/11/asukasbudjetointi-alkaa-riittavatko-resurssit-ja-tietavatko-turkulaiset-kuinka-osallistua-ja-vaikuttaa/

Kirjoitus on julkaistu 28.12.21 Turun Sanomissa aliona.

Ehdotuksia käynnissä olevaan asukasbudjettiin voi tehdä 31.12.21 saakka osoitteessa https://asukasbudjetti.turku.fi/

Liikuntapaikkasuunnitelmalla kauaskantoiset vaikutukset turkulaisten hyvinvoinnille

Koronan ja omikronuutisten varjossa tehdään myös kauaskantoisia paikallisia hyvinvointipäätöksiä. Kun päättäjät ja poliitikkokandidaatit valmistautuvat yhä melko mystisiksi jääneisiin tammikuun aluevaaleihin, kansalaisten liikunnallisuuden edistäminen ja julkinen organisointi jää yhä kuntien vastuulle.

Turussa liikuntalautakunta päätti 14.12.21 hyväksyä suuren liikuntapaikkasuunnitelman*, joka etenee seuraavaksi kaupunginhallituksen käsittelyyn. Edellisessä, marraskuun kokouksessaan lautakunta jätti asian tiukan äänestyksen jälkeen pöydälle Berhan Ben Ahmadin (sd) esityksestä. Sosialidemokraatit, Vasemmistoliitto ja perussuomalaiset äänestivät pöydälle jättämisen puolesta, kun taas kokoomus, keskusta ja vihreät olisivat vieneet suunnitelman jo kaupunginhallitukselle.

Kyseessä on jopa sadan miljoonan euron suunnitelma Turun liikuntapaikkojen uudistamisesta.

Mittavaa uudistusta, jopa totaalista remonttia kaipaavat mm. Impivaaran jalkapallo- ja jäähallit, Kupittaan maauimala ja urheiluhalli, Petreliuksen uimahalli, Samppalinnan palloiluhalli, Alfan liikuntakeskus sekä Lintulan voimistelu- ja sirkustila.

Ja näiden päälle päättäjien päänsärkynä on vielä Turku-halli, josta on kehittynyt mittavasta kapasiteetistaan huolimatta Aninkaisten konserttitalon kaltainen kiinteistöongelma.

Turkulaiseen tapaan kaupungin kabineteissa valmistellaan kunnianhimoisia kehityssuunnitelmia ja yhä laaja-alaisempaa täydennysrakentamista, joiden moottorina toimivat optimistiset väestönkasvuennusteet.

Asumisen ahtaus uhkaa suomalaisten viihtyvyyttä ja hyvinvointia

Liikuntapaikkasuunnitelma ja siihen liittyvät mittavat uudistukset liittyvät luonnollisesti läheisesti laajempaan kaupunkisuunnitteluun ja kaupunkirakenteen tiivistymiseen. Kun etenkin ydinkeskustassa asuminen tiivistyy, nousee asumisviihtyvyys ja sitä kautta lähiluonnon sekä lähiliikuntapaikkojen merkitys yhä suuremmaksi.

Tutkijat ovat jo pitkään ilmaisseet huolensa suomalaista asuntotuotantoa ja täydennysrakentamista kohtaan.

”Kaupunkiasuntojen koko on jo vuosia pienentynyt, vaikka ihmiset kaipaavat avaria ja valoisia koteja. Usein rakentamista sanelee sijoittajien tuottotavoitteet eivätkä vuokralaisten mielipiteet.”[i]

Etenkin Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara on jo pitkään ollut huolissaan rakennustrendistä. Hänestä tämänhetkinen tapa rakentaa asuntoja eriarvoistaa ihmisiä.

”On surullista, että pienistä asunnoista 90 prosenttia menee vuokralle. Ihmiset, joilla on mahdollista omistaa koteja, hankkivat jotain toisenlaista. Vähäosaisille tarjotaan ilman asuntopoliittista viisautta vuokra-asunnoiksi lähes huonointa ja pienintä asuntokantaa koko läntisessä Euroopassa.”.

Äskettäin julkaistussa Yhteiskunta, ihminen ja ihana kaupunki kaupunkipolitiikassa -kirjassa kerrotaan, kuinka valmistuneiden asuntojen keskikoko on romahtanut kahdessakymmenessä vuodessa suurissa kaupungeissa. Esimerkiksi eräiden turkulaisten usein kadehtimassa Pirkanmaan ratikkakaupungissa asuntojen keskikoko on pudonnut noin 60 neliöstä 40 neliöön. Vantaalla asuntojen keskikoko on puolittunut samassa ajassa.

Turun yliopiston kaupunkitutkimuksen tutkimusjohtaja Sampo Ruoppilan mukaan ihmisten perustoiveet ovat pysyneet samanlaisina vuosikymmenestä toiseen, asunnoilta halutaan valoisuutta ja avaraa näkymää, jossa on edes vähän jotain vihreää.

Tästä huolimatta kaupunkeihin rakennetaan yhä enemmän asuntoja, jotka eivät vastaa näitä haluja. Turussa etenkin ydinkeskusta tiivistyy juuri sijoittajien ja rakentajien ehdoilla. Esimerkiksi keskustan kouluja ja asukkaita vuosikymmeniä palvellutta Parkin kenttää on viime vuodet kehitetty nimenomaan asumisen, toimitilatuotannon ja täydennysrakentamisen näkökulmasta[ii].  

Ja jos Parkin kentän merkitys keskustan lähiliikuntapaikkana on ylikorostunut ja ylikuormittunut, tilannetta ei auta lainkaan, että ruutukaava-alueen toinen pallokenttä, pari vuotta sitten kauan kaivatun kierrätystekonurmen saanut Tallimäen kenttä on uhrattu koulun väistötilaksi. Eli kentän täyttää tällä hetkellä konttikoulu.

Tässäkin mielessä tuntuu huolestuttavalta, kuinka marginaalisen roolin liikuntapaikat ovat saaneet Turun kaupunkikehitysvisioissa. Keskeisen kärkihankkeen Kupittaan tiedepuiston takavuosien havainnekuvissa asuntotuotantoa on surutta sijoitettu maan ensimmäisen kaupunkipuiston alueelle, pesäpalloareenan, pyöräilyvelodromin ja skeittiparkin päälle.

Asuinkortteleiden ryhmä Lemminkäisenkadun varrella Kupittaanpuiston laidalla. Cederqvist & Jäntti Arkkitehdit Oy. 2017 (vas.). Havainnekuva Turun Tiedepuistoon keskustan suunnasta. Korkeimpien rakennusten takana avautuu Tiedepuiston laajentumisalue Itäharjulla. Cederqvist & Jäntti Arkkitehdit Oy. 4.12.2017 (oik.)

Etenkin jalkapalloväen mielissä huolta herättävät myös puheet jo alun alkaen alimittaisena neljä vuosikymmentä jalkapalloilijoita ja monia muita lajeja palvelleen Impivaaran hallin korvaamisesta markkinavetoisella halliratkaisulla Artukaisissa. Pitkään palvelleen Impivaaran jalkapallohallin merkitys ja ansiot urheiluväen piirissä ovat kuitenkin kiistattomat ja hallin vuosittainen 80 000 liikkujan käyttäjäkunta tarvitsee muiden urheilukaupunkien tavoin ehdottomasti julkisen palveluntarjoajan tuhansille jalkapalloilijoille ja muille Impivaaraa käyttäville tahoille [iii].

Impivaaran ylikuormitettu alimittainen jalkapallohalli on elinkaarensa lopussa.

Ja Linnanfältissä uusia asuntoalueita kohoaa nopealla tahdilla historiallisen linnan kupeessa, mutta missä ovat uusien asukkaiden lähiliikuntapaikat ja lähipalvelut?

Kontrasti on melkoinen, jos verrataan varsin samankaltaiseen, Helsingin satama-alueen Jätkäsaaren alueen kehittämiseen. Meren ja Ruoholahden kanaalin rajoittamalla alueella asuminen on tiivistä, mutta asumisviihtyvyyttä tuovat lukuisat hyvin sijoitetut puistot ja pallokentät.   

Ylhäällä vasemmalla Turun Herttuankulma (kuva: Taloforum.fi). Muut kuvat Helsingin Jätkäsaaresta.

Monipuolinen asuntotuotanto ja uudet asukkaat ovat välttämättömyys kaupunkien tulevaisuudelle, mutta kaupunkikehityksessä tulisi myös huomioida väestörakenteen muutokset sekä asukkaiden viihtyvyys, turvallisuus ja yleinen hyvinvointi. Olemme jälleen saaneet kuulla, kuinka suomalaisten lasten ja nuorten liikkumista ja fyysistä kuntoa mittaavat tulokset tekevät väestön liikkumattomuudesta yhä huolestuttavamman kansantaudin[iv].

Kesällä käydyn pormestarivaalin seurauksena valitun uuden valtuuston ja lautakuntien tehtävät ovat poikkeuksellisen vaativia, eikä vaikutuksiltaan yhä hämäräperäisen aluevaalin ja aluevaltuuston liittyminen yhtälöön helpota pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämistä pitkittyneissä pandemiaoloissa. Nyt tarvitaan näkemyksellistä sekä kansalaisten hyvinvoinnin ja luottamuksen turvaamiseen keskittyvää päätöksentekoa. Liikkumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen, eli kansalaisten ennaltaehkäisevien hyvinvointipalvelujen, lähiliikuntapaikkojen ja muiden matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen edistäminen yhdessä mm. kolmannen sektorin kanssa on juuri nyt mitä tärkeintä pandemia-ajan päätöksentekoa ja vastuunkantamista.

Lautakuntien ohella myös turkulaisia urheilujärjestöjä edustava seuraparlamentti sai äskettäin uudet jäsenensä[v]. Toivottavasti viime vaalikaudella kaupunkiympäryslautakunnan kiemuroihin perehtynyt uusi puheenjohtaja Ville Lintunen (sd) löytää liikuntalautakunnan puheenjohtaja Sini Häkkisen (kok) kanssa yhteisen sävelen ja saavat yhdessä kaupunkilaisten kanssa turkulaiset liikkumaan ja pitämään huolta hyvinvoinnistaan yhä paremmissa ja helpommin saavutettavissa olevilla liikuntapaikoilla.

[i] https://yle.fi/uutiset/3-12036030 Asunnoista rakennetaan yhä pienempiä vastoin vuokralaisten haaveita: Niina Lehtonen nukkuu olohuoneessa, jotta lapsilla on tilaa leikkiä, 4.8.21

[ii] https://suburbanturku.wordpress.com/2020/01/06/parkin-kentta-taydennysrakentamisen-vai-lahiliikunnan-ja-kansalaisosallisuuden-karkihanke/

[iii] https://suburbanturku.wordpress.com/2020/01/29/hradecky-areena-impivaaraan/

[iv] https://www.is.fi/urheilu/art-2000008477443.html Kommentti: Tässä on Suomen lasten ja nuorten uusi kansantauti – aikuisten täytyy herätä, tai jälki on karmeaa, 16.12.21

[v] https://www.turku.fi/uutinen/2021-11-26_uusi-turun-seuraparlamentti-valittu

*Turku liikuttaa kaikkia – tulevaisuuden linjaukset Turun liikuntapaikkaverkon ja liikuntakulttuurin kehittämiseksi

Click to access 2042964.pdf

https://ah.turku.fi/liikunta/2021/1214012t/4542084.htm

Onnellisuus, myötätunto ja tasa-arvo

Ranskan kuuluisa vuoden 1789 vallankumous tunnetaan iskulauseestaan ja ihanteistaan ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo”. Täällä toisessa tasavallassa, tai sen esiasteessa, Suomen suuriruhtinaskunnassa, naiset käyttivät ensimmäisinä täysimittaisesti äänioikeuttaan ja vaalikelpoisuuttaan, kun edustajia valittiin vuoden 1907 valtiopäiville[i].

On lottovoitto syntyä Suomeen, sanotaan. Tai on ainakin sanottu. Lottovoittoajattelua tukee tänään julkistettu Maailman onnellisuusraportti, jonka mukaan Suomi on neljättä vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa. Seuraavilla sijoilla ovat Islanti, Tanska, Sveitsi ja Hollanti. Kaikki pohjoismaat ovat kärkikymmenikössä[ii].

Hyvinvointivaltiomallistaan tunnettu Pohjola on myös Ruotsia lukuun ottamatta onnistunut poikkeuksellisen hyvin koronapandemian torjunnassa. Rajoitukset ja niiden tulkintaerot toki koettelevat kansalaisten kärsivällisyyttä niin täällä kuin huomattavasti pitempään tiukemmissa lockdowneissa eläneissä maissa.

Tänään vietetään Minna Canthin päivää, joka on pyhitetty tasa-arvolle.  Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat arvokkaita asioita, joita kannattaa vaalia ja kehittää. Nyky-yhteiskunta poikkeaa kuitenkin merkittävästi ajoista, jolloin Miina Sillanpää ja aikalaisnaiset äänestettiin ensi kertaa Arkadianmäelle. Kun viime vuosisadan alkupuolella ja myöhemminkin miehet olivat koulun käynnissä etuoikeutetussa asemassa, ovat voimasuhteet viime vuosikymmeninä muuttuneet merkittävästi.

Tämän päivän Suomessa naisten koulutustaso on miehiä korkeampi. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden naisten osuus kaikista työikäisistä naisista alkoi kasvaa huomattavasti miehiä nopeammin 1990-luvun alussa. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneista 58 prosenttia oli naisia vuonna 2018[iii]. Vuonna 2019 sekä lukiossa opiskelevista että ylioppilastutkinnon suorittaneista niin ikään 58 prosenttia oli naisia.

Ammattikorkeakoulututkinnoista naiset suorittivat noin 62 prosenttia vuonna 2018. Naisten ja miesten osuudet ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista vaihtelevat edelleen suuresti eri koulutusaloilla. Stereotypia naisten hoitoaloista ja miesten teknisestä maailmasta elää yhä ammatillisessa koulutuksessa. Vuonna 2018 terveys- ja hyvinvointialojen tutkinnon suorittaneista 87 % oli naisia ja 11 % miehiä.

Yhteiskunnallisen alan tutkinnon suorittaneista 86 % oli naisia ja 14 % miehiä. Tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen (ICT) tutkinnon suorittaneista 21 % oli naisia ja 79 % miehiä ja tekniikan alan tutkinnon suorittaneista 19 % oli naisia ja 81 % miehiä (THL, 2020).

Kuinka se, että naiset dominoivat hoito- sekä myös yhteiskunnallisia sektoreja ja miehet teknistä alaa, heijastaa suomalaisten yhteiskunnallista ajattelua, onkin monimutkaisempi kysymys. Ja tähän varsin arkaluontoiseenkin aiheeseen liittyy toinen kasvava haaste – kuinka kotouttaa maahanmuuttajataustaista kansan osaa, kun heitä tarvitaan tasapainottamaan kantaväestön ikääntymisen ja alhaisen syntyvyyden aiheuttamaa ongelmaa?  

Vaikka naisten osuus elinkenoelämän johtotehtävistä on edelleen selkeästi alhaisempi kuin miesten, on merkittävää muutosta tapahtunut koko 2010-luvun. Kun vuonna 2011 naisten osuus suomalaisten pörssiyhtiöitten hallituspaikoista oli 18 prosenttia, oli vastaava luku vuonna 2020 jo 30 prosenttia[iv].

Kiistatta voimakkain, suorastaan dramaattinen naisten esiinmarssi on tapahtunut politiikan kentällä. Maatamme johtaa nimityshetkellä maailman nuorimman pääministerin tittelillä maailman maineeseen noussut Sanna Marin, ja mikä vieläkin merkittävämpää, nuoren tamperelaisministerin hallituksen ydinnyrkki muodostuu viiden hallituspuolueen naisministereistä, jotka ovat kaikki puolueidensa puheenjohtajia ja vaikutusvaltaisimpien ministerisalkkujen haltijoita.  

Kun Suomi valmistautuu poikkeusoloissa huhtikuusta kesäkuuhun lykättyihin kuntavaaleihin, on tärkeää, että puoluepoliittisessa johdossa tiedostetaan poliittisten voimasuhteiden muutoksen yhteiskunnalliset vaikutukset poikkeuksellisissa oloissa.  

”Yhteistyökyky ja kansallinen yhtenäisyys on kriisioloissa poikkeuksellisen tärkeää, varsinkin kun myös suomalaisen yhteiskunnan toimintakykyä on viime vuodet vaivannut voimistunut poliittinen vastakkainasettelu. Erityisen huolestuttava piirre polarisaatiossa on ollut jakolinjojen syventyminen sukupuolien välillä. Marinin viisikko on profiloitunut vahvasti tasa-arvon tukijana, joten on tärkeää, että hallitus reagoi puoluekannatusmittausten tuloksiin, jotka paljastavat, että Sdp ja vihreät ovat naisten suosikkipuolueita, mutta perussuomalaiset ja kokoomus keräävät yhdessä yli puolet miesten äänistä.”[v]

Tasa-arvon päivänä Ylen aamussa keskusteltiin laajasti tasa-arvosta. Kun Kauppakamarin Ville Kajala kertoi naisten asemasta yrityselämässä, naisten European Women on boards -järjestön puheenjohtaja Päivi Jokinen näki kehityksen kriittisemmin ja puhui myönteisesti muissa maissa käytössä olevista kiintiöjärjestelmistä. Ja naisjärjestön puheenjohtajan kahdesti mainitsema uhka- tai kielikuva ”naisien lyömisestä viivoittimella” tuntui enemmän muistikuvalta menneestä maailmasta kuin viittaukselta tämän päivän etätöiden hallitsemaan työelämään.   

Ystävällisyys ja jämäkkyys mahtuvat samaan pakettiin

Yrityskulttuurikeskustelun jälkeen tasa-arvo teemaa sivuttiin toisessa monimutkaisessa ja alati muuttuvassa aiheessa. Äskettäin ”Myötätuntoinen valmennus” -kirjan julkaissut vuorovaikutuskouluttaja Pekka Hämäläinen ja Marigold IceUnityn päävalmentaja Anu Oksanen keskustelivat tämän päivän urheiluvalmennuksesta. Anu Oksasen ohella mm. Henrik Dettmania, Jukka Jalosta, Marianne Miettistä ja Antti Pennasta kirjaan haastatellut kirjailija-terapeutti Hämäläinen tiivisti urheilumaailman muutoksen siirtymisestä valmentajakeskeisestä järjestelmästä urheilijalähtöiseen valmennukseen.

”Aikaisemmin oli käsitys, että valmentajan tehtävä oli kaataa oppia urheilijan päähän ja urheilijan tehtävä on noudattaa ohjeita. Nykyisin ajatellaan, että ollaan tasavertaisia, urheilija ja valmentaja ovat samalla viivalla ja molemmat sparraavat toisiaan. Kielenä on kunnioittava dialogi, eli pelaaja ei ole valmentajan alapuolella.”

Muodostelmaluistelussa viisi kertaa maailmanmestaruuteen yltäneen joukkueen valmentaja Anu Oksanen tunnistaa niin ikään urheilijan ja joukkueen kasvaneen roolin. ”Valmentaja on nimenomaan urheilijaa tai joukkuetta varten ja valmentajan sekä tiimin tehtävänä on auttaa joukkuetta pääsemään tämän asettamiin tavoitteisiin tai ainakin toimimaan niiden suuntaan.”

Hämäläisen mukaan myötätuntoisen valmentajan tulee myös vaatia valmennettavilta. On kysymys luottamussuhteesta. Haastatteluun osallistuneet valmentajat olivat kertoneet, että mikäli urheilijalta ei vaadita, hän saattaa mennä sieltä missä aita on matalin.  

”Sanomisen tapa on ratkaisevaa. Ystävällisyys ja jämäkkyys mahtuvat samaan pakettiin.”

Anu Oksasen mukaan muodostelmaluistelussa puhutaan positiivisesta vaateesta. Politiikassa, elinkeinoelämässä ja laajemminkin yhteiskunnassa lainataan usein urheiluelämän lainalaisuuksia ja kielikuvia. Ehkä meidän kaikkien arkielämää kuormittavissa poikkeusoloissa kanssaihmisten myötätuntoinen ja tasa-arvoinen kohtelu sekä ”positiivinen vaade” ovat avain onnellisuuteen. Ja tätä kautta toivon mukaan myös terveelliseen ja turvalliseen elämään.  

[i] https://web.archive.org/web/20110720180819/http://www.aanioikeus.fi/index.htm

[ii] https://worldpopulationreview.com/country-rankings/happiest-countries-in-the-world

[iii] https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/koulutus-ja-kasvatus/koulutuksen-sukupuolen-mukainen-segregaatio

[iv] https://yle.fi/uutiset/3-11843615 IBM Suomen toimitusjohtajan mukaan naisten uraa jarruttaa liika säntillisyys: ”Hyppää! Yhdessä opitaan, miten asiat toimivat”, 19.3.21

[v] https://suburbanturku.wordpress.com/2020/05/06/hyvista-veljista-vogue-viisikkoon-muuttuuko-maan-tapa-kun-koittaa-uusi-normaali-koronatrilogia-i/

Enemmän yhdessä turhaa talkootyötä vai ulkoliikuntaa tukevaa liikuntapolitiikkaa poikkeusoloissa?

Maailmanlaajuinen pandemia on edennyt toiseen aaltoon. Globaalissa ja Euroopan laajuisessakin vertailussa suomalaiset ovat selvinneet koronakriisistä toistaiseksi kunnialla, mutta pandemian pitkittyessä, mahdollisimman normaalin arjen ja sitä kautta myönteisen ilmapiirin ylläpitäminen on yhä tärkeämpää. Kuten keväällä voimakkaasti kiristetyt rajoitustoimet ja valmiuslakiaika osoittivat, ulkoliikunta ja lähiliikuntapaikat ovat suomalaisten fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille korvaamattoman tärkeitä.

Ilmastomuutoksen vakavuudesta kiistellään politiikan areenoilla, mutta neljän tunnistettavan vuodenajan Suomessa on aina osattu reagoida säätilan muutoksiin. Ulkona liikkumaan tottunut metsäläiskansa on pilkkinyt satoja vuosia tuhansien järvien jäillä, kehittänyt kerrospukeutumisen ja kaluston arktiseen ulkoiluun sekä suunnistanut sukset jalassa. Suomalaiset ja Pohjolan naapurit ovat myös synnyttäneet tasa-arvoon ja demokratiaan perustuvat hyvinvointivaltioyhteiskunnat, joita kadehditaan ja kopioidaan ympäri maailman.

Mutta maailma muuttuu, eivätkä suomalaisetkaan enää liiku luonnostaan kuten Paavo Nurmen tai edes kuin kansanedustajiksi urheilleiden Juha Miedon, Lasse Virenin ja Sari Essayahin kulta-aikoina.

”Ihmiskunta ikääntyy ja elämäntavat sekä arkikäyttäytyminen muuttuvat. Luonnollinen liikkuminen vähenee, kun teknologia ottaa isompaa roolia. Uudessa yhä urbaanimmassa ajassa ei enää hiihdetä kouluun, mutta lisääntynyt liikkumisen lajikirjo, monikäyttöiset lähiliikuntapaikat sekä koulun ja kolmannen sektorin yhteistyö tarjoavat koululiikunnasta traumatisoituneillekin mahdollisuuden löytää liikkumisen ilo ja urheilun yhteisöllisyys.”[i]

Suomalaisten ja muidenkin kansakuntien huolestuttavalla vauhdilla vähentyneestä liikkumisesta ja tämän ”kehityksen” kielteisistä terveys- ja talousvaikutuksista on julkaistu läjäkaupalla tutkimuksia ja selvityksiä. The Lancet Global Health -tiedejulkaisussa julkaistun tutkimuksen mukaan liian vähäinen fyysinen rasitus on jopa yli kaksi kertaa yleisempää vauraissa maissa kuin kehittyvissä talouksissa[ii]. Tutkijat selittävät tuloksia mm. istumisen yleistymisellä sekä töissä että vapaa-ajalla.

Vaikka kouluilla ja urheiluseuroilla toivoisi olevan positiivinen vaikutus lasten ja nuorten liikkumiseen, on näilläkin paljon parannettavaa liikuntakasvatuksessa. Kun vähän liikkuvilta nuorilta aikuisilta kysyttiin laajassa Turun yliopiston tutkimuksessa, mitkä tekijät tai tahot ovat vähentäneet mielenkiintoa liikuntaa kohtaan, kolme yleisintä vastausta olivat koulu, liikunnanopettaja ja urheiluseurat[iii].

Äskettäin Lounais-Suomen aluehallintovirasto antoi Turun Mikaelin koululle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä, kun lapselta evättiin osallistuminen kaikkiin liikuntapäivän aktiviteetteihin unohtuneiden pelikenkien takia. Aluehallintovirasto katsoi, että osallistumisen kieltäminen ei tukenut tavoitteita liikunnan ilosta, osallisuudesta ja leikinomaisesta kisailusta. Avin mukaan koulun sisäiset ohjeet ja toimintakulttuuri eivät voi olla ristiriidassa lainsäädännön ja opetussuunnitelman kanssa. Liikunnan epääminen yksittäisen varustepuutteen takia ei ollut oikeasuhtainen toimenpide[iv].

Pääministeri peräänkuuluttaa suomalaisilta ryhtiliikettä, toivottavasti myös kansanterveyttä edistävän ulkoliikunnan muodossa

Koska Helsingin ja Uudenmaan sekä Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirit ovat siirtyneet epidemian leviämisvaiheeseen, on alueilla astunut ja astumassa voimaan kolmeksi viikoksi tiukempia rajoituksia ja suosituksia. Nämä toimenpiteet lienevät välttämättömiä terveydenhuollon toimivuudelle ja sitä kautta suomalaisten turvallisuudelle, mutta päätökset aiheuttavat myös monenlaisia hankaluuksia urheiluseuroille ja yksittäisille liikunnan harrastajille.

Covid19 pandemia on poikkeuksellisen suuri haaste niin poliittisille päättäjille kuin kansallisen ja paikallistason virkamieskunnalle, mutta ehkä koko kansaa koetteleva koronakriisi tulisi myös nähdä mahdollisuutena uudistaa yhteiskuntaa ja sen luutuneimpia rakenteita?

Johtavat suomalaispäättäjät ovat usean hallituskauden ajaneet suurta sote-uudistusta, mutta reformit ovat toistaiseksi aina kariutuneet puolueiden välisiin erimielisyyksiin ja intressiristiriitoihin. Voisiko korona kuitenkin vauhdittaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista ja ehkäpä tuoda myös liian vähälle huomiolle jääneen liikuntapolitiikan osaksi ennaltaehkäisevää sote-työtä?

Suomella on pitkät ja ansiokkaat liikuntaperinteet sekä myös paikoin erinomaiset liikuntaolosuhteet, joten suhteellisen vähillä toimenpiteillä ja ennen kaikkea liikuntamyönteisillä päätöksillä suomalaiset on yhä mahdollista kohottaa liikunnallisten hyvinvointikansojen joukkoon. Pandemia ja poikkeusolojen kokoontumisrajoitukset vaikeuttavat merkittävästi sisäliikuntaa, joten tulevana talvena kuntapäättäjien tulisi suhtautua poikkeuksellisen myönteisesti ulkoliikuntaan ja kannustaa kansalaisia lenkkipoluille, puistoihin ja lähiliikuntapaikoille.  

Valitettavasti kuitenkin ulkoliikuntapaikkakäytännötkin ovat kovin kirjavia eri puolilla maata. Aiheesta keskusteltiin äskettäin aktiivisesti yli 8000 jäsenen Suomalainen junnufutis Facebook-ryhmässä, kun ryhmäläisiltä tiedusteltiin liikuntapaikkakokemuksia urheilukenttien talvikunnossapidosta.

Alla muutamia junnufutistoimijoiden kokemuksia eri puolilta Suomea.

”Lahdessa edellisvuosien kokemuksella erittäin surkeaa ja täysin välinpitämätöntä suhtautumista.”

”Helsinki, Pajamäki tekonurmi välillä sammuu valot ennen treenien loppua. Lumisena talvena peruttuja vuoroja. Lempi kenttä Kadetinkenttä epävirallisesti käytössä, ei talvikunnossapitoa. Tali ok, mutta paljon käyttäjiä. Vesisateen jälkeen ihmeen paljon peruttuja vuoroja.”

”Sama homma oli perjantaina ja lauantaina Helsingissä, Puotilassa. Vähän jopa hirvittää katsella lasten treenejä/ pelejä kun kenttä on niin liukas lumesta.  Voi tulla pahaa jälkeä jos sopivasti nilkat tai selkä nyrjähtää. Toivoisi kaupungilta enemmän ja parempaa ylläpitoa kentille kun kuitenkin lasten halutaan ulkoilevan ja liikkuvan.”

”Hämeenlinnassa lämmitettävä tekonurmi menee talveksi kiinni ”

”Viime talvena pk-seudulla oli koko talven erinomaiset ulkopeliolosuhteet. Mitä teki Espoo? Lasautti lamput kiinni, kun kenttiä ei voitu jäädyttää luistelijoille. Eipä niitä säkkipimeässä pystynyt futaritkaan käyttämään.”

” Lappeenrannassa ainoa lämmitettävä tekonurmi tulee useimmiten kaupungin toimesta puhdistetuksi lumesta, mutta lämmöt surkeat eikä kestä sulana jos pakkaselle menee edes muutaman asteen. Ollaan toki totuttu ottamaan kolat mukaan etenkin jos treenit viikonloppuna, kun silloin tuntuu unohtuvan se putsaus.”

Ja tyytymättömyyttä ilmassa myös Suomen Turussa.  Hallinnollinen linja, jonka päätöksellä kenttiä ei lämmitetä, eikä myöskään aurata marras-joulukuussa turhauttaa turkulaista jalkapalloväkeä.

”Meillä piti olla lauantai aamuna Kupittaa 5 matsi. Oltiin ryhtymässä näihin kolaushommiin koska kaupunki oli jättänyt tekemättä. No sieltä marssi joku nainen ja kielsi tämän operaation. Eli kenttää ei saa putsata eikä siellä saa kuulemma pelata. että semmosta…”

”adressi pystyyn ja vaaditaan liikuntapalvelut Kupittaan osalta ulkoistettavaksi yksityiselle toimijalle. Sopimukseen velvoite putsata tekonurmet lumesta. Kun ei kerran muuten tunnu sana kuuluvan… *kele.”

Kaikki palaute ei kuitenkaan ollut kielteistä. Keski-Espoossa kenttätyöntekijät saivat kiitosta:

”Jos on kenttavaraus kaupungilta, niin kentän pitää olla käyttökunnossa. Keski-Espoon kentällä kaupungin mahtavat työntekijät on joka päivä töissä.”

Itsellänikin on paljon myönteisiä kokemuksia turkulaisen liikuntapalveluhenkilöstön palvelualttiudesta ja ammattitaidosta, joten vaikuttaisi siltä, että kritiikin taustalta löytyy johtamisongelmia. Tarve säästää on tietysti koronan kurittamissa kunnissa todellinen, mutta futisväen keskustelussa esitetty kysymys – Mikä idea lämmitettävällä tekonurmella, jos sitä ei lämmitetä  – on varmasti silti perusteltu.

Liikuntapaikkojen lämmityksestä ja valaisemisesta säästämisen sijasta tulisi mielestäni paneutua liikuntapaikkaverkoston uudistamiseen sekä yhteistyön tiivistämiseen liikuntajärjestöjen kanssa. Jokaista koulun kenttää tuskin kannattaa yrittää jäädyttää tämän päivän talvioloissa ja kaupungeista löytyy myös väestörakenteen muutoksen myötä lähes hylättyjä kenttiä, joiden uudelleenkaavoituksella kunta saisi tuloja. Mielellään lähiliikuntapaikkojen kehittämiseen. Ja urheiluseuraväki on edelleen usein valmiina talkootyöhön, varsinkin jos vapaaehtoispanoksella pystytään painamaan alaspäin jatkuvasti kohoavia harrastusmaksuja.

Jotain hieman samansuuntaista mielestäni visioi maan johtava kunnallinen liikuntajohtaja, Helsingin väistyvä pormestari Jan Vapaavuori, joka vastikään käydyssä Olympiakomitean puheenjohtajakisassa korosti kansalaisten liikkumisen tärkeyttä, varoitti liikkumattomuudesta suurimpana liikuntapoliittisena ongelmana ja kuvaili urheiluyhteisöä maan suurimmaksi kansanliikkeeksi[v].

Tultuaan myös valituksi, uusi Olympiakomitean puheenjohtaja, pormestari Vapaavuori muistutti miltei presidentillisesti liikunnan yhteiskunnallisesta merkityksestä. Toivottavasti nykyiset ja keväällä valittavat kuntapäättäjät kuuntelevat.

”Savottaa riittää. Maailma muuttuu valtavaa vauhtia. On valtava määrä isoja trendejä ikääntymisestä ilmastonmuutokseen ja koronasta kaupungistumiseen, jotka vaikuttavat myös liikuntaan ja urheiluun. Toisaalta olen vakuuttunut siitä, että liikunnan ja urheilun yhteiskunnallinen merkitys on niin vahva, kansanterveydelliset, kansantaloudelliset ja monet muut hyödyt, jotka liittyvät vaikka kansallisen identiteetin vahvistamiseen ja maahanmuuttajien integroimiseen, ovat niin merkittäviä, että kyllä me pärjäämme.”[vi]

[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2018/10/07/ihmiskunnan-liikkumattomuus-kasvava-ongelma-koulut-urheiluseurat-ja-muu-kolmas-sektori-avainasemassa/

[ii] https://www.thelancet.com/journals/langlo/article/PIIS2214-109X%2818%2930357-7/fulltext

[iii] https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/02/20/tutkimus-liika-kilpailu-koululiikunnassa-ja-urheiluseuroissa-saa-nuoret

[iv] https://yle.fi/uutiset/3-11666744 Avi huomautti Turun Mikaelin koulua liikuntapäivän menettelytavasta – oppilas suljettiin opetuksen ulkopuolelle varustepuutteen perusteella

[v] https://yle.fi/urheilu/3-11660555 Kommentti: Olympiakomitean hallitus uudistui rajusti, saako Jan Vapaavuori hajanaisen kansanliikkeen kulkemaan samaan suuntaan?

[vi] https://yle.fi/urheilu/3-11659768 Jan Vapaavuori Olympiakomitean puheenjohtajaksi

Hyvistä Veljistä Vogue Viisikkoon – muuttuuko maan tapa kun koittaa ”uusi normaali”? (Koronatrilogia I)

”Kunniallinen, rehellinen ja läpinäkyvä asiakkaiden etujen valvominen hallinnossa eli lobbaus tulee yhä vaikeammaksi, koska Suomessa vallitsee rakenteellinen korruptiivisuus. Sillä tarkoitetaan valta-aseman väärinkäyttöä.”

Anders Blom, Turun yliopiston työelämäprofessori (TS, 25.4.20)[i]

 

Keväällä 2019 ammattiyhdistysjohtajana pitkään vaikuttanut Antti Rinne kohoaa niukan vaalivoiton turvin uuden punamultahallituksen[ii] pääministeriksi. Koalition taival on kivinen ja joulukuun alussa pitkin syksyä jatkunut postilakko kulminoituu keskustan puheenjohtaja Katri Kulmunin ilmoitukseen pääministeriä koskevasta epäluottamuksesta. Marraskuun puoluekannatusmittauksissa keskusta oli pudonnut historiallisen alhaiseen 10,6 prosentin kannatukseen ja perussuomalaiset kohonneet maan suosituimmaksi puolueeksi yli 24 prosentin kannatuksella. Eroa kakkosena olevaan kokoomukseen lähes 6 prosenttia[iii]. Kes­kus­tan va­lit­se­ma toi­min­ta­ta­pa muis­tut­taa mal­lia, jota SDP käyt­ti kes­kus­ta­lai­sen pää­mi­nis­te­rin An­ne­li Jäätteen­mä­en kaa­ta­mi­seen ke­säl­lä 2003[iv].

Hallitus pysyy kasassa, mutta pääministeri vaihtuu. Rinnettä jo alkuvuodesta tuurannut puolueen varapuheenjohtaja ja liikenneministeri Sanna Marin ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman käyvät tiukan kamppailun ja Marin voittaa puoluevaltuuston äänestyksen niukasti 32-29 ja nousee pääministeriksi.

Joulupyhien jälkeen maailman nuorimpana naispuolisena pääministerinä esitelty Marin kerää huomiota kansainvälisessä mediassa ja kuherruskuukauden aikana vaatimattomista oloista valtion johtoon edennyt tamperelaispoliitikko kääntää myös vähättelevät kommentit opiskeluajan myyjän töistä edukseen[v].

Kontrasti väistyvän keski-ikäisen ay-juristimiehen ja sateenkaariperheessä kasvaneen nuoren äidin välillä on huomattava ja Sanna Marinin sekä neljän muun naispuoluejohtajan hallitus saa nopeasti lempinimiä ”huulipunahallituksesta” ja ”huulipunamullasta” ”spaissarihallitukseen”.  Kevytmieliset rinnastukset Spice Girls -tyttöbändiin tai huulipunaan eivät ymmärrettävästi puheenjohtajanaisia tyydytä ja kansanrintaman johtokvintetti brändää itsensä sosiaalisessa mediassa Enid Blytonin klassisen nuorisokirjasarjan mukaan Viisikoksi[vi].

Viisikko ja varsinkin hallituksen tuore pääministeri nauttii pitkin alkuvuotta kansainvälisestä huomiosta Davosin talousfoorumista[vii] Voguen jetsetjulkaisuun[viii] ja Marinin pääministeripuolue nousee maaliskuun puolenvälin puoluekannatusmittauksessa kakkoseksi ja syksystä lähtien piikkipaikkaa pitäneiden perussuomalaisten noin puoli vuotta jatkunut kannatuksen kasvu taittuu pitkästä aikaa pieneen laskuun[ix].

 

♀

 

Korona katkaisee Vogue Viisikon kuherruskuukauden

Viisikon kuherruskuukauden katkaisee kuitenkin viimeistään maaliskuun alkupuolella Kiinasta Eurooppaan ja myös Suomeen levinnyt koronaepidemia.

 

”Maanantai 16.3. jäi Suomen historiaan päivänä, jollaista maa ei ole kokenut rauhan oloissa koskaan aikaisemmin. Pääministeri Sanna Marin (sd) ilmoitti, että Suomi on koronavirustilanteen takia poikkeusoloissa ja valmiuslaki otetaan käyttöön.

Suomen Kuvalehti 20.3.20[x]

 

Vaikka oppositio on päässyt arvostelemaan hallitusta mm. puutteellisista ohjeistuksista Helsinki-Vantaan lentokentällä[xi] ja pahasti epäonnistuneista suojavälinetilauksista[xii], ovat suomalaiset olleet keskimäärin tyytyväisiä hallituksen toimintaan poikkeusoloissa[xiii]. Tämä on näkynyt tuoreimmissa puoluekannatuskyselyissä. Alma Median kyselyssä Sdp (kannatus 21,1%) nousee perussuomalaisten ohi (20,1%) ja pirkanmaalainen päivälehti nostaa taustatekijöiksi poikkeusolot ja tamperelaisen pääministeri Marinin[xiv]. Muut puolueet tulevat kaukana Sdp:n ja perussuomalaisten takana. Kolmanneksi suosituimman puolueen, kokoomuksen, kannatus oli 16,8 prosenttia ja on merkillepantavaa, että muista hallituspuolueista keskusta (11,9%), vihreät (10,7%), vasemmistoliitto (7,8%) ja rkp (4,6%) eivät ole saaneet Sdp:n kaltaista nostetta kannatukseensa.

Huhtikuussa, poikkeustilan edetessä Suomessa toiselle kuukaudelle, koronakriisin taloudelliset vaikutukset saavat yhä enemmän huomiota[xv]. Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn esittelee 7.4. hallituksen kehysriihessä kaksi vaihtoehtoista laskelmaa eri strategioiden taloudellisista vaikutuksista. Laskelma 1 on tehokkaaseen väliintuloon nojaava skenaario, jossa pandemian vastaisia toimia lisättäisiin selvästi ja viruksen leviäminen tukahdutettaisiin nopeasti tiukoilla rajoituksilla toukokuun puoliväliin saakka. Laskelma 2 on nykyisten toimien jatkaminen syyskuun loppuun saakka. Suomen Pankin ennusteen mukaan Suomen talous sukeltaa tänä vuonna laskelmasta riippuen koronan vuoksi 5–13 prosenttia.

Koska Suomen talous sukeltaa ja yritysten edellytykset ansaita tai edes harjoittaa elinkeinoaan ovat monella toimialalla törmänneet valmiuslain rajoituksiin, vaaditaan hallitukselta nopeita toimia hallitsemaan väistämättömiä lomautuksia sekä hillitsemään työttömyyden kasvua. 1990-luvun laman jälkeen valtiovarainministerinä toiminut tasavallan presidentti Sauli Niinistö esittää ja oppositio kannattaa ns. operatiivisen ”nyrkin” käyttöönottoa mm. kartoittamaan koronan aiheuttamia ongelmia, keräämään julkisen ja yksityisen osaamista sekä ehdottamaan toimenpiteitä[xvi]. Vaikka hallituksen arvioidaan suhtautuvan nihkeästi nyrkin perustamiseen, valtiovarainministeriön kansliapäällikkö valtiosihteeri Martti Hetemäki nimitetään johtamaan työryhmää, jonka tehtävänä on valmistella nopealla aikataululla suunnitelmaa Suomen tieksi ulos koronakriisistä ja toimenpiteet jälkihoitoa varten. Nyrkin sijasta työryhmää kutsutaan koronan ”exit-ryhmäksi”[xvii]

Kun valtapeli ”nyrkin/exit-ryhmän” ympärillä jää suhteellisen laimeaksi, nousee hallituksen yrityksille osoittama tukipolitiikka pitkäkestoiseksi ja kiivaaksi keskustelunaiheeksi. Vuoden 2018 alussa Tekesin ja Finpron yhdistämisen myötä syntynyt rahoitus- ja kansainvälistymispalveluja tarjoava Business Finland -organisaatio valjastetaan lieventämään koronan yrityksille aiheuttamia talousvaikeuksia. Kun yrittäjien suhtautuminen uuteen toimijaan oli alun perinkin varauksellista[xviii] ja kun myös Mauri Pekkarisen johtama työryhmä ei ollut kyennyt luomaan tiekarttaa yritystukijärjestelmän uudistamiseksi[xix], ovat lähtökohdat selkeän tukijärjestelmän rakentamiselle koronakriisin kiireessä vähintään haastavat.

Poikkeusolojen alkaessa Business Finland lanseeraa kaksi uutta rahoituspalvelua lieventämään koronavirusepidemian yrityksille aiheuttamia talousvaikutuksia. Suomen Yrittäjät viestivät 17.3. jäsenilleen – rahoitusta suunnataan toimialoille, jotka kärsivät epidemian vaikutuksista vakavimmin ja että rahoitus on kohdennettu matkailuyrityksille ja matkailun oheispalveluja tuottaville yrityksille, luoville aloille sekä kaikille toimialoille, joiden toimitusketjujen toimivuuteen koronavirustilanne on vaikuttanut tai on vaikuttamassa[xx].

Suomen Kuvalehti pyytää Business Finlandilta tietoja tukipäätöksistä ja julkaisee koosteen tähän mennessä jaetun 179 miljoonan euron tuen saajista[xxi]. Käy ilmi, että toimialoista suurimman osan euroista tarkastelujaksolla olivat saaneet it-alan ohjelmisto- ja konsultointiyhtiöt (14 %). Kun toiseksi suurimman potin (8,5 %) keräsivät liikkeenjohdon konsultoinnin yritykset ja poikkeusolojen näkyvimmin kärsinyt toimiala, ravintola-ala oli jäänyt myönnetyissä tuissa 5,5 %:iin, nousevat Business Finlandin tukiratkaisut iltapäivälehtien lööppeihin ja somekeskusteluihin.  Julkkiskategorian tuensaajista mainitaan useimmiten Hirvaskankaan Huutokauppakeisari, Ylläksen Jounin Kauppa sekä europarlamentaarikon vaimon blogiyhteisö. Arvostelu on ilmeisen kovaa, sillä tv:stä tutut Palsanmäet luovuttavat tuen takaisin [xxii]. Ehkä kaikki julkisuus ei sittenkään ole myönteistä.

Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio nostaa Näkökulma-artikkelissaan tukia keränneiden vaikuttajaviestintäyritysten yhteydet päättäjiin. ”Vaikuttajaviestintään erikoistunut ja alallaan Suomen ykkönen Miltton Networks on vahvasti entisten ja tulevien poliitikkojen ja heidän avustajien johtama. Raja politiikan ja vaikuttajaviestinnän välillä on ollut kuin veteen piirretty viiva.”[xxiii]. Vainio tiputtelee jutussaan toinen toistaan vaikutusvaltaisempien milttonlaisten nimiä ministereistä kansanedustajien avustajiin sekä viestintäyrityksen kautta eduskuntaan ponnistaneisiin poliitikkojen jälkeläisiin.

Myös Kauppalehti arvioi elinkeinoministeri Lintilän tontin tukilinjauksia kriittisesti. Otsikko ”Koronatuet ovat vuosisadan vedätys” ei jätä sijaa arvailuille. Lehden mukaan kaikista järkevin ja kilpailuneutraalein tapa tukea viruksen aidosti kurittamia yrityksiä olisi löytynyt esimerkiksi verotuksen puolelta. ”Kauppalehti epäili jo ensimmäisen lisäbudjetin yhteydessä, että koronaviruksesta aiheutuvien tukimiljardien varjolla aletaan harjoittaa kaverikapitalismia. Kuva on vieläkin karumpi. Rahaa on virrannut poliitikoille ja heidän lähipiireilleen ja poliittisesti tarkoituksenmukaisiin hankkeisiin, joilla ei ole mitään tekemistä koronaviruksen kanssa.”[xxiv]

Rajoitusten pysäyttämien ja toimeentulostaan huolestuneiden majoitus- ja ravintola-alojen edustajat ovat ymmärrettävästi huolestuneita ja pettyneitä.  Matkailu- ja ravintola-alan järjestön MaRan toimitusjohtaja Timo Lapin mukaan koronaepidemian aikana vain yksittäiset pikaruokaravintolat ovat onnistuneet pärjäämään edes jollain tavalla. Kaikki muut ovat suurissa vaikeuksissa. ”Matkailu- ja ravintola-alan myynnistä on menetetty yli 90 prosenttia. Suurin osa alan henkilöstöstä on nyt lomautettuna.”. Alan edunvalvojan mukaan ravintola-alan yritykset ovat hakeneet varsin vähän tukea Business Finlandilta, sillä ne sopivat ravintoloille huonosti. Harvalla on oikeasti mitään kehityshanketta, johon tukea sääntöjen mukaan voisi saada[xxv].

Ravintola-alan trendejä ja brändejä luotaava Viisi Tähteä Media julkaisee alan hätähuutoja, joissa koronakriisi uhkaa niin gastronomista kulttuuria[xxvi] kuin suomalaisen ruoan tulevaisuutta[xxvii]. Viisi Tähteä -kolumnisti ja päätoimittaja Eeropekka Rislakki ei säästele sanoja ja suomii etenkin elinkeinoministeriötä isännöimää Keskustaa. ” Menemättä enempää yksityiskohtiin, millaista sekoilua tukitoimet ovat tähän mennessä olleet – ja erityisesti menemättä siihen, kuinka ”korruptiosta vapaa Suomi” on kriisin aiheuttamassa läpivalaisussa osoittanut olevansa suuren puhdistuksen tarpeessa.”[xxviii]. Rislakki muistuttaa myös ravintolakriisin vaikutuksesta maatalouteen ja koko yhteiskuntaan – ravintoloiden teurastus tarkoittaa myös pellolta pöytään -ketjun deletoimista, mikä johtaa maatalouden tappioihin, maatalousyritysten konkurssiaaltoon sekä työttömyyteen alkutuotannossa.

Urbaanissa Turussa tyytymättömyyttään ja huolta tulevaisuudestaan ovat pukeneet sanoiksi mm. ydinkeskustan kulttuuriravintolayrittäjät. Legendaarisen Dynamon ravintoloitsija Jussi Lehtinen hakee Business Finlandilta rahaa vanhassa puutalossa toimivan ravintolansa remontointiin, mutta tukea ei heru. Naapurissa Bar Ö:n kollega Tuomas Sara oli vielä huhtikuun alussa toiveikas, mutta kertoo epätoivon iskeneen viimeistään kehysriihen aikaan. Ravintoloitsija saa lopulta tukea livestreamkeikkojen suunnitteluun, mutta pitää erikoisena, että rahaa saa todella käyttää pelkkään suunnitteluun eikä esimerkiksi suunnitelman toteuttamiseen – puhumattakaan vuokranmaksusta. Tapahtumatuottajana hakemuksiin harjaantuneen baarinpitäjän mielestä koronatuki on isosti mokattu, kun on päätetty, että pitää tehdä jotain kehityshankkeita. Rahaa saavat ne, jotka osaavat kirjoittaa sen, mitä Business Finland haluaa kuulla[xxix].

 

♀

 

Korotukikritiikki tuo mieleen vaalirahakriisin ja ”maan tavan” vuosikymmenen takaa

Uutisvirtaa hallitseva koronakriisi ja etenkin siihen kytkeytyvä tukipolitiikka tuo mielenkiintoisella tavalla mieleen poliittisen kriisin keväällä 2008. Muun muassa pääministerien Jäätteenmäki ja Vanhanen neuvonantajana sekä komissaari Rehnin ja elinkeinoministeri Pekkarisen (erityis)avustajana toimineen ja sittemmin Miltton Networksin toimitusjohtajuuden kautta kansanedustajaksi kohonneen Eeva Kallin[xxx] kansanedustajaisä synnyttää ennennäkemättömän poliittisen polemiikin myöntäessään Ylen haastattelussa rikkovansa tietoisesti lakia, jota on itse ollut säätämässä[xxxi]. Ja on jotenkin paradoksaalista tai ironista, että vaalirahakohun avanneen A-studion isäntänä toimii nykyinen europarlamentaarikko, jonka bloggaava vaimo on 12 vuotta myöhemmin yksi kohutuimmista Business Finlandin tuen saajista ja että samassa kevään 2008 Ylen ohjelmassa haastatellusta, vaalirahakohun keskiössä olevasta maan ykköslobbarista on sittemmin tullut tämän jutun alussa Suomea rakenteellisesta korruptoituneisuudesta arvosteleva työelämäprofessori.

Ja kun yhteiskunnallista vaikuttamista, lobbausta usein kuvaillaan ”revolving door” -käsitteellä[xxxii], ei liene yllättävää, että Perheyritysten liittoa läpi 2000-luvun mm. Säätytalon käytävillä lobannutta Anders Blomia yhdistyksen toimitusjohtajana seurasi silloinen vaikuttamisen kohde, eli pitkäaikainen pääministeri Matti Vanhanen. Ja nostettuaan liiton yleiseen tietouteen Suomessa, pyöröovi jälleen pyörähti ja Vanhanen palasi eduskuntaan seuraavissa eduskuntavaaleissa[xxxiii]. Maan ensimmäisen naispääministerin, Anneli Jäätteenmäen paikalle tapaus Antti Rinnettä muistuttavan luottamuspulan jälkeen noussut Vanhanen oli pari vuotta jatkuneen vaalirahakohun keskeinen henkilö. Joutuessaan erovaatimuksien kohteeksi syksyllä 2009, pitkäaikainen pääministeri tiivisti suomalaisen poliittisen päätöksenteon luottamusta nakertaneet vaalirahaepäselvyydet lakonisesti maan tavaksi:

”Esimerkiksi minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kymmeniä vuosia sitten on alkanut käytäntö, että ammattiyhdistysliike tukee työväenpuolueita ja esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliitto säätiöidensä kautta erittäin suurilla summilla keskustaa ja kokoomusta. Ja sitten tietysti ruotsinkieliset säätiöt hyvin suurilla summilla RKP:tä. Minunko pitäisi kantaa vastuu siitä, että tämmöinen käytäntö on kymmeniä vuosia sitten syntynyt maahan”, Vanhanen sanoi[xxxiv].

 

♀

 

”Uuteen normaaliin” avoimuuden, yhteistyön ja kansalaisyhteiskunnan kautta?

Vappuviikonloppuna 2020 Marinin viisikko aloittaa Säätytalolla pitkäksi venyvät neuvottelut koskien kansantaloudelle kalliiksi käyvien koronarajoitusten asteittaista purkua. Tarjolla on vain epämiellyttäviä vaihtoehtoja, joissa vaakakupissa on kansalaisten terveys ja toimeentulo. Neuvottelujen pohjaksi Hetemäen työryhmä oli laatinut rajoitusten oikea-aikaiseen purkuun liittyvän raportin, mutta varjopuolella terveydenhuollon asiantuntijat muistuttavat, ettei uhka viruksen paluulle ole kadonnut.

”Talous ei ole itseisarvo, eikä raha voi olla motivaatio toimille, mutta kerta kaikkiaan: Jos talous romahtaa, niin terveydenhuolto ja hyvinvointivaltio romahtavat”, tiivistää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysturvallisuuden johtaja Mika Salminen Helsingin Sanomien haastattelussa.

Päätöksentekoa poikkeuksellisen voimakkaasti haittaavasta epätietoisuudesta huolimatta koronakriisi tarjoaa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden uudistaa suomalaista yhteiskuntaa. Pandemian ja poikkeusolojen taloudelliset vaikutukset tulevat olemaan massiiviset niin valtion, kuntien kuin yksityisen sektorin tasoilla. Suuren mittaluokan lomautukset ja kasvava työttömyys ja yrittäjien vaikeudet lisäävät sosiaalisia ongelmia, joihin on kyettävä puuttumaan, jotteivat 90-luvun laman yhteiskunnalliset traumat toistu ja kansalaiset kokevat olevansa arvokas osa yhteisöään.

Marinin hallituksen ohjelmassa kansalaisten osallisuus ja sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta ovat näkyvässä asemassa[xxxv], mutta kuten tukihakemuksissa, kaunopuheisten julkilausumien laatiminen on eri asia kuin toteuttaa yleviä visioita käytännön tasolla.  Ihmislähtöinen hallitusohjelma on kuitenkin oikeansuuntainen pohjapaperi, kun hallitus työstää exit-strategiaa poikkeusoloista.

Myönteistä on myös ollut opposition yhteistyökykyinen toiminta valmiustilan aikana. Oppositiojohtajat Jussi Halla-aho ja Petteri Orpo ovat esiintyneet rakentavasti. Yhteistyökyky ja kansallinen yhtenäisyys on kriisioloissa poikkeuksellisen tärkeää, varsinkin kun myös suomalaisen yhteiskunnan toimintakykyä on viime vuodet vaivannut voimistunut poliittinen vastakkainasettelu. Erityisen huolestuttava piirre polarisaatiossa on ollut jakolinjojen syventyminen sukupuolien välillä. Marinin viisikko on profiloitunut vahvasti tasa-arvon tukijana, joten on tärkeää, että hallitus reagoi puoluekannatusmittausten tuloksiin, jotka paljastavat, että Sdp ja vihreät ovat naisten suosikkipuolueita, mutta perussuomalaiset ja kokoomus keräävät yhdessä yli puolet miesten äänistä[xxxvi].

Ja jos naisvetoinen viisikko pyrkii uudistamaan suomalaista yhteiskuntaa ja päätöksentekoa, hyvä veli -suhmurointiin kytkeytyviä poliittisia virkanimityksiä pitää pystyä kitkemään ja tärkeisiin tehtäviin on nimitettävä sopivien sijasta kyvyiltään parhaat ihmiset. Vihreät ovat viime vuosien varrella arvostelleet voimakkaasti poliittisia virkanimityksiä, mutta toimivat alkuvuodesta sisäministeriön kansliapäällikön valinnassa tutun kaavan mukaisesti[xxxvii]. Viisikon seuraava nimityshaaste on jo pitemmän aikaa tikittänyt koronakriisin varjossa. Maan kiistatta vaikutusvaltaisin virkamiestehtävä, valtiovarainministeriön kansliapäällikön nimitys on lykkääntynyt moneen otteeseen, ja mediatietojen mukaan viivästyksen ovat aiheuttaneet muun muassa poliittiset erimielisyydet[xxxviii]. Keskusta on nimittämässä tehtävään alivaltiosihteeri Päivi Nergiä, mutta tämä ei tiettävästi ole ollut päähallituspuolue Sdp:n suosikkiehdokas. Agronomitaustaisen Nergin ohella virkaa on hakenut useita arvostetuissa talousalan tehtävissä ansioituneita ekonomistikoulutuksen omaavia hakijoita.

Jotta Suomi ja suomalaiset selviävät vaikutuksiltaan yhä arvaamattoman globaalin pandemian taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista, pitää yhteiskunnan uudistua ja kansalaisten on kyettävä luottamaan päätöksenteon oikeudenmukaisuuteen. Uusi normaali edellyttää keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyökykyä sekä huolenpitoa heikoimmista. Yhteistyökyky ei tarkoita, etteikö tehtyjä päätöksiä saisi arvostella. Päinvastoin. Suomalaisessa lehdistössä pandemian vaikutukset tuntuivat heti. Sanomalehdet ryhtyivät lomauttamaan ja osa kaupunkilehdistä pysäytti ilmestymisen[xxxix]. Poikkeusoloissa avoimuus ja luotettavan tiedon saanti ovat toimivan yhteiskunnan peruspilareita ja huolimatta sosiaalisen median lieveilmiöistä, suomalaiset mediat ovat kansainvälisesti verraten luotettavia.

Vaikka koronanjälkeinen aika on globaaliluokan arvoitus, Suomen soveltama hybridistrategia, yhdessä Etelä- ja Keski-Eurooppaa myöhemmin etenevän taudinkuvan kanssa tarjoavat suomalaisille arvokkaan mahdollisuuden, jopa kansainvälisen ”kilpailuedun” kun kansakunnat hakevat poikkeusoloista reittiä kohti uutta normaalia. Tämä mahdollisuus kannattaa käyttää edistämällä kansalaisten, järjestöjen ja yrittäjien osallisuutta sekä yhteiskunnan avoimuutta.

[i] Aliokirjoitus Turun Sanomissa 25.4.20

[ii] Antti Rinne nimesi hallituksensa ”uudeksi punamullaksi”.  SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n hallitusta on kutsuttu myös kansanrintamaksi ja vihreäksi kansanrintamaksi. https://www.verkkouutiset.fi/antti-rinne-tama-on-uusi-punamulta/#d1527b57

[iii] https://yle.fi/uutiset/3-11102651 Ylen mittaus: Perussuomalaiset jyristelivät taas eteenpäin, keskustalle kaikkien aikojen murskaluvut

[iv] https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kulmuni-ja-kurvinen-keskusta-sitoutunut-hallituspohjaan–34meilla-on-henkiloon-liittyvaa-epaluottamusta34-6.3.561647.215efdb55c

[v] https://edition.cnn.com/videos/world/2019/12/20/worlds-youngest-pm-finland-sanna-marin-jba-lon-orig.cnn

[vi] https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/olennaiset/viisikko-se-nyt-sanna-marinin-hallitus-brandasi-itsensa

[vii] https://time.com/collection/davos-2020/5764097/sanna-marin-finland-equality/

[viii] https://www.vogue.com/article/millennial-prime-minister-leading-finland-through-crisis

[ix] https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006443015.html

[x] Suomen Kuvalehti, 20.3.20, Ovet säppiin sovussa

[xi] https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/paaministeri-marin-myontaa-puutteet-lentokentilla-ei-riittavaa-karanteeniohjeistusta-suomeen-palaavat-saattoivat-jatkaa-matkaa-jopa-julkisessa-liikenteessa/7772438#gs.5jegmm

[xii] https://yle.fi/uutiset/3-11302248 Huoltovarmuuskeskus maksoi miljoonia hengityssuojaimista Jylhän ja Sarmasteen yrityksille – pahoittelee, ettei tarkistanut yritysten taustoja

[xiii] https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006464508.html Enemmistö pitää hallituksen koronavirustoimia hyvin ajoitettuina ja sopivan tiukkoina

[xiv] https://www.aamulehti.fi/a/65b8bc02-b037-4a3f-91ca-5981b77cd3f7  Alma-kysely: Sdp nousi perussuomalaisten ohi – taustalla poikkeusolot ja pääministeri Sanna Marin

[xv] https://www.talouselama.fi/uutiset/suomen-pankki-paivitti-laskelmat-koronakriisista-tyottomyys-jopa-11-prosenttia-bktn-lasku-13-prosenttia-nopea-toipuminen-vaatisi-rajoitustoimien-purkua-ja-koronan-pysayttamista/9c4ef2cd-1c9c-4ede-b3c5-cbb2489ba4cb Suomen Pankki päivitti laskelmat koronakriisistä: työttömyys jopa 11 prosenttia, bkt:n lasku 13 prosenttia – Nopea toipuminen vaatisi rajoitustoimien purkua ja koronan pysäyttämistä

[xvi] https://yle.fi/uutiset/3-11283078 Näin presidentti Niinistö esitti ministereille ”nyrkin” perustamista ja näin pääministeri Marin vastasi – ehdotus ei saanut hallitukselta vastakaikua

[xvii] https://yle.fi/uutiset/3-11314301 Työryhmä etsii ulospääsyä koronakriisistä – Hetemäki valmis samanlaisiin suuntaviivoihin kuin Saksa, joka saanut ruusuja selkeästä viestistä rajoitusten purkamiseksi

[xviii] https://www.talouselama.fi/uutiset/tekesin-ja-finpron-business-finland-starttaa-tammikuun-alussa-syn-ja-ekn-suhtautuminen-viileahkoa/bf03171c-2c6e-3b43-9f44-c39be5d915d3 Tekesin ja Finpron Business Finland starttaa tammikuun alussa – SY:n ja EK:n suhtautuminen viileähköä

[xix] https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201804052200857505 Pekkarinen puolusti yritystukityöryhmän lobbareita ja kuittaili Lintilälle vaikeasta tehtävästä – ”Ennenkuulumatonta luottamusta”

[xx] https://www.yrittajat.fi/uutiset/621864-business-finlandilta-uutta-koronarahoitusta-finnvera-voi-kasvattaa-rahoituksen#470b7e97 Business Finlandilta uutta koronarahoitusta – Finnvera voi kasvattaa rahoituksen kahdesta neljään miljardiin

[xxi] https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/marinin-hallituksen-hatatuet-business-finlandin-koronarahaa-eniten-it-alalle-ja-liikkeenjohdon-konsulteille/?shared=1123109-be084742-4 Marinin hallituksen hätätuet: Business Finlandin koronarahaa eniten it-alalle ja liikkeenjohdon konsulteille

[xxii] https://www.talouselama.fi/uutiset/huutokauppakeisari-palsanmaki-palauttaa-100-000-euron-koronatuen-business-finlandille-nyt-tuli-meidan-mitta-tayteen/d7f77076-43e2-4a6a-95b4-ba262d20d11c Huutokauppakeisari Palsanmäki palauttaa 100 000 euron koronatuen Business Finlandille – ”Nyt tuli meidän mitta täyteen!”

[xxiii] Kari Vainio, Näkökulma, Turun Sanomat, 20.4.20, Vaikuttajaviestijän taidonnäyte: valtiolta itselle täyspotti

[xxiv] https://www.kauppalehti.fi/uutiset/koronatuet-ovat-vuosisadan-vedatys-lintilan-on-syyta-katsoa-peiliin/2715248e-1f8b-472c-a8c4-67b3dbe468cc Koronatuet ovat vuosisadan vedätys – Lintilän on syytä katsoa peiliin

[xxv] https://www.kauppalehti.fi/uutiset/maran-lappi-on-iso-kysymys-miten-alan-yritykset-paasevat-liiketoiminnassaan-alkuun/610455be-129a-4624-8cfe-29188076663e MaRan Timo Lappi: Ravintolat ­tarvitsevat suoraa tukea jopa 400 miljoonaa euroa

[xxvi] https://viisitahtea.com/juoma/sommelierit-ovat-huolestuneita-gastronomisen-kulttuurin-tulevaisuudesta-koronan-jalkeen/

[xxvii] https://viisitahtea.com/koronavirus/keittiomestarit-vaativat-pikaista-tukea-ravintola-ja-matkailuyrityksille-kyse-on-suomalaisen-ruoan-tulevaisuudesta/

[xxviii][xxviii] https://viisitahtea.com/kolumnit/20-miljoonaa-tukieuroja-ja-kuolleet-sielut-ime-parsaa-kepu-barrikadeilla-tavataan/

[xxix] https://yle.fi/uutiset/3-11324931 Baarinpitäjä Tuomas Sara pettyi koronatukiin: “Olen ollut raivoissani, tämä homma on mokattu perusteellisesti”

[xxx] https://www.miltton.fi/fi/eeva-kalli-miltton-networksin-toimitusjohtajaksi/

[xxxi] https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/05/15/kalli-avasi-vaalirahapelin

[xxxii] https://www.investopedia.com/terms/r/revolving-door.asp The term ”revolving door” refers to the movement of high-level employees from public-sector jobs to private-sector jobs and vice versa. The idea is that there is a revolving door between the two sectors as many legislators and regulators become lobbyists and consultants for the industries they once regulated and some private industry heads or lobbyists receive government appointments that relate to their former private posts. ”Pyöröovi” -käsite viittaa korkean profiilin työvoiman liikkeeseen julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Käsitteen mukaan sektorien välillä on eräänlainen pyöröovi, jonka kautta lainsäätäjät siirtyvät konsulttitehtäviin ja heihin vaikuttamaan pyrkivät yksityisen sektorin vaikuttajajärjestöjen edustajat etenevät julkisen sektorin hallinnossa.

[xxxiii] https://perheyritys.fi/tietoa-meista

[xxxiv] https://yle.fi/uutiset/3-5888596 Vanhanen: Pääministeri ei voi yksin kantaa vastuuta

[xxxv] https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma

[xxxvi] https://yle.fi/uutiset/3-11240158 Analyysi: Naiset nostavat SDP:n kannatusta – miehet tukevasti perussuomalaisten kelkassa

[xxxvii] https://www.is.fi/politiikka/art-2000006381400.html Näin vihreät ovat viime vuosina suomineet poliittisia virkanimityksiä – hallitus päättää Ohisalon kohuvalinnasta tänään

[xxxviii] https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006483689.html Valtiovarainministeriön kansliapäällikkönimitystä odotetaan viimein tänään

[xxxix] Riitta Monto, Viikon analyysi, Koronavirus uhkaa sanavapautta, Turun Sanomat, 3.5.20

Planeetta poikkeustilassa – pysyykö päättäjien pää kylmänä ja ottaako ihmiskunta opiksi?

Atlantin takana Trump kutsuu kansalliskaartit apuun, Tukholmassa pääministeri pitää poikkeuksellista tv-puhetta suoraan kansalle, Saksassa kansleri joutuu karanteeniin ja Italiassa virus surmaa satoja päivässä. Ja kun Pariisissa presidentti kertoo kansankuntansa olevan sodassa, ymmärtänee Impivaaran sokea Reettakin, että elämme poikkeuksellisia aikoja.

Mutta vaikka virus vyöryy jokaisesta viestimestä, arki näyttää ikkunasta katsoen normaalilta. Autot, polkupyöräilijät, jalankulkijat ja koiranulkoiluttajat liikkuvat kuten ennenkin ja läheiseltä työmaalta kuuluu tavanomaisia rakentamisen ääniä. Taksiasemalta autot lähtevät yhä ajoon. Vain lähikoulun tuttu välituntikellon soittoääni puuttuu.

Arkisuuden ja poikkeuksellisuuden outoa yhdistelmää hämmentävät ainakin ilmassa roikkuvat liikkumisen rajoitukset, kriisin asteittain paljastamat kohoavat taloudelliset vaikutukset sekä kotioloja värittävät virtuaaliset etäoppitunnit. Poikani kävi hetki sitten kysymässä, mihin yhteisöön kuuluu. Omakotitaloyhteisössä etäopiskelu sujuu ainakin toistaisesti suht sopuisasti, kerrostaloelämässä seinät ja läheisyys saattavat ahdistaa enemmän ja musiikkitunneilla kannattaa ehkä keskittyä parvekelaulantaan.

Hämmennystä aiheuttaa erityisesti poikkeukselliset mittasuhteet saavuttanut epätietoisuus. Vaikka miljardibudjeteilla operoivat uutiskanavat suoltavat Harvardin, Oxfordin tai muiden eliittitiedelaitosten analyysejä, kukaan ei tunnu tietävän, minkälaisen jäljen koronavirus planeetallemme lopulta jättää. Myönteisissä visioissa virusta verrataan niin ikään suurta kuolleisuutta aiheuttavaan kausi-influenssaan, synkemmissä rinnastetaan sata vuotta sitten maailmalla suurta tuhoa aiheuttaneeseen espanjantautiin ja pessimistisimmät muistelevat keskiajalla Eurooppaa runnellutta ruttoa eli mustaa surmaa.

Koska luotettavaa tietoa on niin vähän, mutta samalla some- sekä perinteisemmät viestintäkanavat jakavat koronatarinoita kellon ympäri, käy odottavan aika poikkeuksellisen pitkäksi, ja ennen pitkää ehkä myös tietotulvasta ahdistuneeksi.

 

Valtiovallan huolellinen valmistautuminen ja selkeä ohjeistus sekä kontaktien välttäminen vähentävät viruksen vaikutusta

Ja odottamisesta sekä valmistautumisesta COVID-19:n kohtaamisessa on ennen kaikkea kysymys. Koska Suomessakin käyttöön otetun poikkeustilan uskotaan heikentävän, mutta samalla pidentävän epidemian vaikutusta, arvioi epidemioiden mallintamiseen erikoistunut Turun yliopiston professori epidemian ensimmäisen aallon kestävän maassa vielä ainakin kolme kuukautta[i].

Toisella poikkeustilaviikolla talouskysymykset ovat nousseet uutisotsikoihin. Pörssikurssit sukeltavat ja varsinkin ravintola- ja matkailualat ovat jo nyt vaikeuksissa. Suomen Yrittäjien pääekonomisti arvioi, että lomautuksiin johtavat yt-neuvottelut koskevat noin 100 000:ta työntekijää koko maassa[ii]. Myös kulttuuri- ja urheiluelämä ovat pysähtyneet poikkeustilassa kuin seinään. Kun teatteriesitykset, konsertit ja urheilutapahtumat ovat peruuntuneet, ovat myös artistit, kulttuuritoimijat, ammattiurheilijat ja urheiluseurat toimeentulovaikeuksissa tai ainakin epätietoisia tulevasta.

Kun koronavirusta nujerretaan kokoontumiskielloilla ja karanteeneilla, heikkenee myös sosiaalisten turvaverkkojen vaikutus kansalaisten keskuudessa. Päihderiippuvaiset eivät voi kokoontua vertaistukitapahtumiin, mielenterveystyö vaikeutuu, karanteenissa olevat seniorit kokevat jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle ja lastensuojelun sekä opetusalan ammattilaiset ovat huolissaan huonompiosaisten lasten asemasta poikkeusoloissa.

Koska pandemian yhteiskunnalliset vaikutukset ovat niin mittavat, mutta myös arvaamattomat, edellytetään päättäjiltä poikkeuksellista pään kylmyyttä, yhteistyökykyä ja kansalaisten luottamusta ylläpitävää viestintätaitoa. Vaikkei koronaviruksen kansallisessa hallinnassa olekaan kysymys euroviisujen tai olympialaisten kaltaisesta kansallistunnon mittaamisesta, kertovat COVID-19:n tartunta- ja kuolleisuusluvut valtioiden terveydenhuollon toimintakyvystä ja yhteiskunnan toimivuudesta. Kuten yleensäkin kansainvälisissä virtauksissa, myös koronaviruksen etenemisessä suomalaisilla on etuna ottaa oppia epidemialle aiemmin altistuneista kansakunnista.

Tällä hetkellä (24.3.20) Suomi on tartunta- ja kuolleisuustilastoissa (700 tartuntaa, 1 kuollut) suunnilleen samalla tasolla kuin eristyksissä Atlantilla elävä Islanti. Usein verrokkimaina käytetyissä pohjoismaissa tartuntamäärät ovat Suomeen verrattuna kaksin- (Tanska: 1460 tartuntaa), kolmin- (Ruotsi: 2046) tai jopa lähes nelinkertaiset (Norja: 2625). Ja kun Suomessa virus on aiheuttanut toistaiseksi vasta yhden kuolonuhrin, on Ruotsissa epidemiaan menehtynyt jo 27 tartunnan saanutta[iii].

Vaikka pandemia on Suomen osalta vasta alkuvaiheessa ja vaikutukset jo nyt monelle huolestuttavia, tarjoaa poikkeustila myös mahdollisuuden osoittaa suomalaista sisukkuutta ja yhteistyöhenkeä sekä kehittää hyvinvointiyhteiskuntaamme. Kun pidämme poikkeustilan aikana huolta heikompiosaisista, emme politikoi pandemialla ja pyrimme määrätietoisesti kitkemään yhteiskunnallista eriarvoistumista, Suomella on edellytykset olla onnellisten ihmisten kansakunta myös asukkaiden ja arjen tasolla, eikä vain YK:n raporteissa[iv].

 

[i] https://yle.fi/uutiset/3-11259302

[ii] https://yle.fi/uutiset/3-11268300

[iii] https://www.worldometers.info/coronavirus/#countries

[iv] https://www.forbes.com/sites/laurabegleybloom/2020/03/20/ranked-20-happiest-countries-2020/