Kategoria: veikkausliiga

Inter2 Ykköseen – iso askel Turkufutiksen pelaajapolulle

Vielä viime kaudella Kolmosta pelannut Inter2 pelasi lähes virheettömän kauden Kakkosessa ja pelaa kaudella 2025 Ykkösessä. Kunnianhimoisesti valmennettu reservijoukkue tukee yhä paremmin edustusjoukkueen toimintaa ja tarjoaa erinomaisen pelaajapolun sekä kehitysmahdollisuudet nuorille turkulaislupauksille. Ja Veikkausliiga-Ykkönen-kombinaatio todennäköisesti lisää myös kauempana kehityspolkua pohtivien nuorten lupausten kiinnostusta pelata Turussa.

Ei tarvitse aikamatkustaa TPS:n kulta-aikaan yli puolen vuosisadan taakse ymmärtääkseen Turkufutiksen viime vuosi(kymmeni)en tuskaa. Johtavia huuhkajapelaajia on toki Turusta noussut katkeamattomana ketjuna Lukas Hradeckyn johdolla, mutta yksi mestaruus (Inter 2008) Auran rannoilla puolessa vuosisadassa TPS:n viimeisen sarjavoiton (1975) jälkeen ei vain riitä elinvoimaisen jalkapallokaupungin meriittinä.

”Johtavia huuhkajapelaajia on toki Turusta noussut katkeamattomana ketjuna Lukas Hradeckyn johdolla, mutta yksi mestaruus (Inter 2008) Auran rannoilla puolessa vuosisadassa TPS:n viimeisen sarjavoiton (1975) jälkeen ei vain riitä elinvoimaisen jalkapallokaupungin meriittinä.”

Ja vuoden takainen Turun putoaminen sekä B- että A-juniorien SM-sarjoista viesti myös paikallisen pelaajapolun hauraudesta. Kun etenkin TPS on ollut vuosikymmenien ajan kestomenestyjä valtakunnallisissa juniorisarjoissa, merkkejä turkulaisen juniorimenestyksen hiipumisesta – ja pääkaupunkiseudun seurojen noususta  yhä dominoivampaan asemaan – oli nähtävissä jo huomattavasti ennen seura- ja junioritoimintaa kurittanutta koronapandemiaa1.

Syitä sukellukseen on varmasti monia ja niitä on luultavasti myös mietitty turkulaisseurojen kabineteissa. Toisin kuin lähes kaikissa muissa lajeissa, turkulaisessa jalkapallossa keskinäinen kilpailu etenkin perinteikkään Palloseuran ja vakavaraisemman Interin välillä on kovaa ja kuluttavaa2, ja keskinäisen nokittelun varjossa ainakin olosuhdeyhteistyö ja kuningaslajin lobbaus vahvassa jääkiekkokaupungissa on jäänyt vaatimattomaksi. Talviharjoittelun toteuttaminen 6000 lisenssipelaajalle 4½ kentällä on kohtuuton taakka turkulaisille seuroille, eikä epätietoisuus alimittaisen, elinkaarensa lopussa olevan Impivaaran hallin korvaavasta olosuhteesta vähennä ongelmaa345.

Mutta vaikka Interin jääminen syksyn mestaruussarjan ulkopuolelle sekä Tepsin jämähtäminen JIPPOn taakse Ykkösliigassa varmasti koettelee turkulaisten uskoa kaupungin jalkapalloon, on kahden lippulaivajoukkueen alavireisen esiintymisen varjossa tehty poikkeuksellisen vahvaa kehitystyötä reservijoukkuetasolla.

Turkulaisessa jalkapallossa keskinäinen kilpailu etenkin perinteikkään Palloseuran ja vakavaraisemman Interin välillä on kovaa ja kuluttavaa2, ja keskinäisen nokittelun varjossa ainakin olosuhdeyhteistyö ja kuningaslajin lobbaus vahvassa jääkiekkokaupungissa on jäänyt vaatimattomaksi. Talviharjoittelun toteuttaminen 6000 lisenssipelaajalle 4½ kentällä on kohtuuton taakka turkulaisille seuroille, eikä epätietoisuus alimittaisen, elinkaarensa lopussa olevan Impivaaran hallin korvaavasta olosuhteesta vähennä ongelmaa.345”

Olosuhdeongelmien varjossa Interin panostus reservijoukkuetoimintaan kantaa hedelmää

Kaudella 2023 Suomen Palloliitto julkaisi päätöksen keväällä 2024 voimaan tulevasta sarjajärjestelmäuudistuksesta, jonka myötä Veikkausliigan ja Ykkösen väliin perustetaan 10 joukkueen Ykkösliiga. Uudistus tarkoitti pelaajakehitysmielessä kuoliniskua alueelliselle Kolmoselle ja ”loi suurta painetta saada Kakkoseen kilpailukykyinen turkulaisjoukkue ja pelaajapolkua tukeva sarjataso omille lupauksille.”10

Turun johtavat pääsarjaseurat Inter ja TPS valitsivat lähes päinvastaiset strategiat omien junioreidensa pelaajapoluille. TPS ajoi alas kaudella 2023 Kolmosessa pelanneen Akatemia-joukkueensa, mutta saman sarjan voittanut, ja Kakkoseen noussut Inter panosti reservitoimintaan ja palkkasi päätoimiseksi päävalmentajaksi AC Oulun liigajoukkueesta nousevan nuoren valmentajan Jussi-Pekka Savolaisen.

Inter2:n valmentajakaksikko Jussi-Pekka Savolainen (edessä) ja Kari Virtanen muodostavat monella tapaa ihanteellisen yhdistelmän uutta valmennustietämystä ja kunnianhimoa sekä kokemusta ja Turkufutiksen laajaa tuntemusta.

Interin reservijoukkueen valmennuksen sekä nuorten pelaajien tukena Kupittaan kenttien laidalla ja Veritas Stadionin tiloissa työskentelee päivittäin helposti tunnistettava jalkapallopersoona. Huoltaja Ville Törnqvist elää ja hengittää sinmustaa jalkapalloa.

”Turun johtavat pääsarjaseurat Inter ja TPS valitsivat lähes päinvastaiset strategiat omien junioreidensa pelaajapoluille. TPS ajoi alas kaudella 2023 Kolmosessa pelanneen Akatemia-joukkueensa, mutta saman sarjan voittanut, ja Kakkoseen noussut Inter panosti reservitoimintaan ja palkkasi päätoimiseksi päävalmentajaksi AC Oulun liigajoukkueesta nousevan nuoren valmentajan Jussi-Pekka Savolaisen.”

Inter2 vei syksyllä 2023 Olympiastadiolla Regions Cupin sekä voitti Kolmosen näytöstyyliin, joten joukkueella oli jo entuudestaan vahva runko Savolaiselle sekä valmennusryhmään talvella liittyneelle kokeneelle Kari ”Karo” Virtaselle11.

Savolaisen sekä Interin edustusjoukkueen päävalmentajaksi samoihin aikoihin palkatun Vesa Vasaran välinen yhteistyö on ollut alusta alkaen merkittävästi tiiviimpää kuin edustus-reservijoukkue-yhteistoiminta aiemmin ja useat reservijoukkueen pelaajat saivat arvokasta pelikokemusta alkuvuoden Liigacupissa, jonka Inter lopulta myös voitti. Reilut puolen tusinaa Inter2:n pelaajaa esiintyi tammi-maaliskuussa varsin onnistuneesti edustuksen Liigacup-ja harjoituspelikokoonpanoissa.

Ja kääntäen, edustusjoukkueessa vähemmälle peliajalle jääneet pelaajat ovat tulleet ilmeisen hyvällä asenteella pelaamaan Kakkosen pelejä, ja näin edistämään mahdollisuuksiaan nousta pelaavaan rooliin myös Veikkausliigassa. 

”Edustusjoukkueessa vähemmälle peliajalle jääneet pelaajat ovat tulleet ilmeisen hyvällä asenteella pelaamaan Kakkosen pelejä, ja näin edistämään mahdollisuuksiaan nousta pelaavaan rooliin myös Veikkausliigassa.” 

Niinpä näin jälkikäteen ajateltuna ei olekaan niin yllättävää, että Savolaisen ja Virtasen Inter 2 johti keväästä lähtien Kakkosen läntistä B Lohkoa ja joukkue eteni ylemmän jatkosarjan ylivoimaisena ja tappiottomana ykkösenä kahdeksan joukkueen Ykkösen karsintaan.

Karsinnan ensimmäisessä otteluparissa SJK Akatemia 2 oli Seinäjoella 3-1 parempi, mutta kauden aikana erityisesti hyökkäystehostaan tunnetuksi tullut turkulaisjoukkue mätti Veritaksella kuusi maalia ja eteni finaaliin Helsingin A Lohkon kakkosta Kiffeniä vastaan.

Finaalin ensimmäisessä osaottelussa Töölössä turkulaiset ottivat vahvan otteen jo toiseen perättäiseen sarjanousuun Thomas Lahdensuo (×2) ja Mikke Louhelan maaleilla. Ja kotoisella Kupittaalla ”Ressut” tyylittelivät 4-0 voiton ja nousu Ykköseen varmistui yhteismaalein 7-0.

Onko Inter2:lla edellytykset pärjätä, tai jopa menestyä vielä yhtä tasoa ylemmässä sarjassa?

Eurolopputurnauksen myötä päättyvällä kaudella 2024 voimaan astui suuri suomalaisen seurajalkapallon sarjajärjestelmäuudistus, jonka vaikutukset ovat vasta hahmottumassa ja maan johtavilla seuroilla on myös varsin erilaisia toimintatapoja akatemia- tai reservijoukkeilleen.

Kun Inter näyttää rakentavan omaa toimintamalliaan hieman SJK Akatemian tyyliin yhdistämällä kokemusta ja nuoruutta, maan pelaajamääriltään suurin seura Ilves lähti Interin kanssa samaan Kakkosen lohkoon huomattavasti nuoremmalla, melkeinpä B-juniorivoittoisella reservijoukkueella.

Onkin mielenkiintoista nähdä, millainen vaikutus päättyneellä kaudella samasta Kakkosen lohkosta Ykköseen nousseiden Inter2:n ja Tampere Unitedin menestyksellä on Turun ja Tampereen pelaajamarkkinoihin ja etenkin vahvan liigakauden pelanneeseen Ilvekseen.

Ja mikä vaikutus on ensi kertaa valtakunnallisena sarjana pelattavalla nuoremman B-juniori-ikäluokan P16 -sarjalla?

Lienee kiistatonta, että vuosikymmeniä valtakunnallisten juniorisarjojen ”kuninkuusluokkana” toiminut ASM-sarja on menettänyt merkitystään pysyvästi, mutta on jännittävää nähdä, missä suomalaissa seuroissa ja millä jalkapallopaikkakunnilla löydetään toimivin yhteistyörakenne uuden P16:n, BSM:n, reservijoukkueen ja edustusjoukkueen välillä. Turkufutiksen osalta lisäkiinnostusta pelaajapolun kehitykseen tuo valtakunnallisesti varsin hyvätasoinen 2009-ikäluokka, josta Inter ylsi äskettäin seurahistorian ensimmäiseen Kai Pahlman SM-turnauksen hopeaan sekä Turun Nappulaliigan ja TPS:n P16-sarjaa varten muodostama, niinikään historiallinen yhdistelmäjoukkue.

”On jännittävää nähdä, missä suomalaissa seuroissa ja millä jalkapallopaikkakunnilla löydetään toimivin yhteistyörakenne uuden P16:n, BSM:n, reservijoukkueen ja edustusjoukkueen välillä.”

Turulla näyttäisi olevan useamman vaikeamman vuoden jälkeen edellytyksiä haastaa tämän kauden kansallista kärkikolmikkoa KuPS-Ilves-HJK aiempaa selkeämmällä toimintastrategialla ja pelaajapolulla. Olettaen että turkulaisseurat löytävät yhteisen sävelen huolestuttavalle tasolle romahtaneiden talviharjoitteluolosuhteiden korjaamisen lobbauksessa.

Ja Interin reservijoukkueen nousujuhlien haastattelussa päävalmentaja J-P Savolaisen tiivistetty kuvaus joukkueestaan lupaa hyvää myös Turkufutiksen tulevaisuudelle.


Päävalmentajan sanoin ”sitoutunut, hyvin työtätekevä ja taitava joukkue” on sekoitus nuoruutta sekä kokemusta ja antanee hyvät edellytykset pelata Ykköstä, haastaa edustusjoukkuetta ja tarjota kehitysmahdollisuuksia nuorille turkulaislupauksille. Ja luultavasti muualtakin maasta ammattijalkapalloilijan uraa tavoitteleville Suomifutiksen lupauksille.

”Päävalmentajan sanoin ’sitoutunut, hyvin työtätekevä ja taitava joukkue’ on sekoitus nuoruutta sekä kokemusta ja antanee hyvät edellytykset pelata Ykköstä, haastaa edustusjoukkuetta ja tarjota kehitysmahdollisuuksia nuorille turkulaislupauksille. Ja luultavasti muualtakin maasta ammattijalkapalloilijan uraa tavoitteleville Suomifutiksen lupauksille.”

Inter 2:n pelaavassa kokoonpanossa on Kakkosen kaudella 2024 esiintynyt alla listatut 36 pelaajaa. Näistä 11 on kuulunut edustusjoukkueen harjoitusryhmään ja peliaika Kakkosessa vaihdellut Valentin Purosalon yli 1000 minuutista yksittäisiin esiintymisiin. (Merkitty e:llä)

Omia Interin kasvatteja on peräti 17. (Merkitty OK, edit. 22.10. Joel Asikainen Tampereen Ilveksen kasvatti)

Tino Kangasaho, 2006, 630min, Interin oma kasvatti (OK)
Joel Asikainen, 2007, 180min, (Ilves kasvatti)
Oliver Kangaslahti, 2000, 1781min, 9 maalia, OK
Mikke Louhela, 1997, 1989min, 2, OK
Kristian Palanen, 2003, 127min, OK
Joel Vainionpää, 2004, 630min, 1, OK
Tuukka Pahkala, 2003, 1196min, 2
Gezim Voca, 1995, 1769min, 22, OK
Elmeri Oksanen, 1999, 764min, 5
Eero Vuorjoki, 2006, 630min, (e)
Aati Marttinen, 1997, 990min, OK
Thomas Lahdensuo, 2005, 466min, 4, (e)
Veikko Koskinen, 2006, 9min, OK
Viktor Johansson, 2002, 532min
Joona Hämäläinen, 2002, 1620min, 2, OK
Joona Visavuori, 2001, 108min
Bart Straalman, 1996, 62min, (e)
Djoully Nzoko, 2007, 396min, (e), OK
Juuso Enbuska, 2002, 300min, 1
Valter Enberg, 2006, 422min, 2
Luka Kuittinen, 2003, 180min, 1, (e)
Lauri Hulkkonen, 2005, 445min, 5, OK
Daniel Rökman, 2004, 805min, 2, (e)
Lucas Kagan, 2006, 29min, OK
Joonas Kekarainen, 2005, 606min, 3, (e)
Otto Lehtisalo, 2004, 669min, 6, (e), OK
Viktor Kanizaj, 2003, 74min, (e)
Bämo Ahmadi, 2001, 733min, 4
Anssi Lehtonen, 2006, 475min, OK
Evert Suominen, 2005, 586min, 4, OK
Valentin Purosalo, 2005, 1141min, 2, (e), OK
Matias Suotunen, 2002, 789min
Anton Aaltonen, 2003, 1790min, 5
Alexandru Florea, 1999, 115min
Ricardo Giler, 2003, 1575min, OK
Johannes Yli-Kokko, 2001, 90min, 1, (e)

Valmennustiimi:
Päävalmentaja Jussi-Pekka Savolainen
Valmentaja Kari Virtanen
Valmentaja David Moore
Maalivahtivalmentaja Tony Saari
Fysioterapeutti Tiina Antila
Huoltaja Ville Törnqvist
Videoanalyytikko Kalle Knaabi
Joukkueenjohtaja Matti Raho

  1. https://suburbanturku.wordpress.com/2018/03/23/junnufutissarjat-kaynnistyneet-loytyyko-pk-seudulle-haastajia-ja-suomifutikseen-soihdunkantajia/ ↩︎
  2. https://suburbanturku.wordpress.com/2017/03/04/juniorijalkapallon-kylma-sota-manchesterissa-ja-suomen-turussa/ ↩︎
  3. https://turunseutusanomat.fi/2024/10/turun-nappulaliiga-siirtyi-salama-aikaan/ ↩︎
  4. https://suburbanturku.wordpress.com/2024/01/27/turku-2029-kulttuurilupauksena-fuuga-mutta-ulottuvatko-kulttuurihyvinvointi-investoinnit-kuningas-jalkapalloon-ja-muuhun-liikuntakulttuuriin/ ↩︎
  5. https://suburbanturku.wordpress.com/2023/08/08/turkulaisten-liikkumattomuuteen-laakkeet-ulkoistetun-harrastamisen-artukaisten-mallista-ja-harrastekortista/ ↩︎
  6. https://suburbanturku.wordpress.com/2017/03/04/juniorijalkapallon-kylma-sota-manchesterissa-ja-suomen-turussa/ ↩︎
  7. https://turunseutusanomat.fi/2024/10/turun-nappulaliiga-siirtyi-salama-aikaan/ ↩︎
  8. https://suburbanturku.wordpress.com/2024/01/27/turku-2029-kulttuurilupauksena-fuuga-mutta-ulottuvatko-kulttuurihyvinvointi-investoinnit-kuningas-jalkapalloon-ja-muuhun-liikuntakulttuuriin/ ↩︎
  9. https://suburbanturku.wordpress.com/2023/08/08/turkulaisten-liikkumattomuuteen-laakkeet-ulkoistetun-harrastamisen-artukaisten-mallista-ja-harrastekortista/ ↩︎
  10. https://suburbanturku.wordpress.com/2023/06/01/turkufutiksen-elintarkea-kehittamishanke-inter2-kakkoseen/ ↩︎
  11. https://suburbanturku.wordpress.com/2024/04/06/inter-2n-nousu-kakkoseen-elintarkea-piristysruiske-turkufutikselle/ ↩︎

Herättääkö Hradeckyn ja Leverkusenin tuhkimotarina Turkufutiksen ja uskon suomalaiseen seurafutikseen?

Poliitikot, muut päättäjät sekä tietysti mediat huutavat ja hehkuttavat Hradeckyn nimeä, kun Runosmäestä ponnistanut slovakkitaustainen maalivahti kohotti kuningaslajin mahtimaassa mestaruuslautasen joukkueensa kapteenina.

Leverkusen ja Lukas Hradecky ovat hehkutuksensa ansainneet. Väkiluvultaan Turkua vähäisemmän ja ehkä myös provinsiaalisemman toisen lääketehdaskaupungin jalkapalloylpeys katkaisi ”FC Hollywoodin” 11 perättäisen mestaruuden putken, joten Bayern Münchenin menestyskauden päättymistä juhlitaan Saksassa laajemminkin kuin Leverkusenissa.

Leverkusenin – ”Neverkusenin”1 – rakettimainen nousu valmentajana nuoren, mutta pelaajana kaiken saavuttaneen Xabi Alonson johdolla putoamistaistelusta mestaruuteen on tuorein tuhkimotarina kansainvälisessä jalkapallossa. Vain kuningaslajissa voi vuonna 1904 perustettu seura, jonka viimeisin, ja lähes ainoa mestaruus on yli kolmen vuosikymmen takainen Saksan Cupin voitto, nousta vuodessa maailmanlaajuiseksi puheenaiheeksi ja mitä mallikelpoisimmaksi motivaattoriksi seuroille sekä myös kaupungeille, joissa ymmärretään intohimoa ja yllätyksellisyyttä huokuvan jalkapallotarinan yhteiskunnallinen vaikutus ja yhteisöllinen vetovoima.

Baskimaassa syntynyt espanjalainen Xabi Alonso edusti pelaajaurallaan maajoukkueen ohella mm. Liverpoolia, Real Madridia ja Bayern Müncheniä. Ja voitti käytännössä kaiken mitä saavutettavissa oli. Bundesliigassa Alonson Leverkusen eteni mestaruuteen ilman ainuttakaan tappioita, joten nuori valmentaja näyttää omaksuneen onnistuneesti oppeja niin Carlo Ancelottilta, Pep Guardiolalta, Jose Mourinholta, Rafa Benitezilta kuin Espanjan maailmanmestarivalmentaja Vicente del Bosque’lta.

Tuhkimotarinat ovat kuningaslajin keskeinen vetovoimatekijä

”Vain kuningaslajissa voi ”Neverkusen” nousta vuodessa maailmanlaajuiseksi puheenaiheeksi ja mitä mallikelpoisimmaksi motivaattoriksi seuroille sekä myös kaupungeille, joissa ymmärretään intohimoa ja yllätyksellisyyttä huokuvan jalkapallotarinan yhteiskunnallinen vaikutus ja yhteisöllinen vetovoima.”

Leverkusen ei tietenkään ole ainoa jalkapallon tuhkimotarina. Italian 120 000 asukkaan Bergamo koki kovia koronan aikana, mutta kaupungin ylpeys Atalanta kaatoi Eurooppa-liigan neljännesfinaalissa legendaarisen Liverpoolin ja tärveli näin suurseuran kesällä jättävän Jürgen Kloppin keväisiä läksiäisjuhlia ja haaveen kolmesta mestaruudesta.

Pari vuotta sitten Mestareiden liigassa sotaa käyvän Ukrainan pienen naapurin Moldovan ylpeys FC Sheriff matkasi 133 000 asukkaan Tiraspolista kaikkien aikojen menestyneimmän seurajoukkueen vieraaksi Madridiin. Transnistrian sheriffit poistuivat legendaariselta Santiago Bernabeaun stadionilta voittajina.

Pohjolassa ruotsalaisista Malmö ylsi Euroopan Cupin finaaliin v. 1979 ja Göteborg on kahdesti juhlinut Eurooppa liigaa edeltävän UEFA Cupin voittoa. Tänä vuonna Tanskan ylpeys FC Kööpenhamina kaatui vasta pudotuspeleisssä puolustavan mestarin Manchester Cityn toimesta. Tätä ennen tanskalaiset ehtivät lohkovaiheessa nöyryyttää Manchesterin toista jättiläistä, jättäen Unitedin lohkon viimeiseksi. Taakse jäi myös turkkilaisten intohimoisesti kannattama Galatasaray.

Norjassa 32 000 asukkaan Moldessa on nähty viimeisen vuosikymmenen aikana Eurooppa-liigan lohkopelejä sekä Konferenssiliigan pudotuspelejä. Ja napapiirin pohjoispuolella, Mikkelin kokoinen Bodøn kaupunki on paraikaa yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista, mutta saattaa hyvinkin olla tunnetumpi kaupungin jalkapalloseura Bodø/Glimtin viime vuosien Konferenssiliigan menestyksestä ja ”The Special One’n” nöyryyttämisestä2. Kaksi vuotta sitten norjalaiset kaatoivat neljännesfinaalin kotiottelussa AS Roman, mutta Jose Mourinhon johtamat roomalaiset käänsivät otteluparin kotonaan ja juhlivat myöhemmin mestaruutta. Helmikuussa Bodø/Glimtin tämän kauden europelit päättyivät pudotuspeleissä niukkaan 1-2 jatko-ottelutappioon Amsterdamin Ajaxia vastaan.

”Ja napapiirin pohjoispuolella, Mikkelin kokoinen Bodøn kaupunki on paraikaa yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista, mutta saattaa hyvinkin olla tunnetumpi kaupungin jalkapalloseura Bodø/Glimtin viime vuosien Konferenssiliigan menestyksestä ja ”The Special One’n” nöyryyttämisestä.”

Vaikka suomalaisen seurafutiksen suurimmat, HJK:n toimesta toteutetut tuhkimotarinat kalpenevat länsinaapurien rinnalla, Töölössä ollaan viime vuosina toistuvasti edetty europelien lohkovaiheisiin ja on perusteltua uskoa, että europeleissä kassaa kasvattavalla Klubilla on edellytykset eurooppalaiseen läpimurtoon.

Eikä europelien ihmetarinat tietenkään ole poissuljettuja muiltakaan suomalaisseuroilta. Vastikään käynnistynyt Veikkausliiga vaikuttaa tasaisemmalta kuin vuosikausiin ja etenkin kunnianhimoisten omistajien KuPS ja SJK sekä juuri nyt upouuden Tammelan stadionin kautta nostetta hakeva Tampereen Ilves pyrkivät tosissaan haastamaan helsinkiläisiä.

Suomalaisen seurafutiksen kansainvälinen menestys, mutta myös ruohonjuuritason arkityö edellyttävät kaupungin vahvaa mukanaoloa

Turussa Håkansin varustamoperhe kuuluu niinikään suomalaisen seurafutiksen suuriin tiennäyttäjiin, mutta maailman kilpailluimmassa lajissa ei edes sitoutuneiden seuran omistajien panostus yksin riitä. Tarvitaan myös kaupungin isien ja äitien jalkapallomyönteisyyttä.

Eikä kaupunkien jalkapallopositiivisuus tietenkään tarkoita yksin yksittäisiin europeleihin heräämistä. On myös ymmärrettävä kuningaslajin ylivertaiset sosiaalista eriarvoistumista ja syrjäytymistä ehkäisevät vaikutukset sekä yhteiskunnallinen merkitys etenkin maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotoutumisessa.

”Turussa harvinainen, futistaustainen valtuutettu ja kansanedustaja Timo Furuholm muistuttaa tuoreessa mielipidekirjoituksessaan6 perustellusti “jalkapallon kyvystä globaalina urheilulajina purkaa segregaatiota, liikuttaa massoja ja tarjota nuorille mielekästä tekemistä”3

Yritysten ja yhteisöjen yhteiskunnalle tuottamia vaikutuksia mitataan ns. SROI (Social Return On Investment) -mallinnuksen avulla. Jalkapallon suorat hyödyt Suomen talouteen ovat noin 522 miljoonaa euroa vuosittain. Lisäksi sosiaalisten hyötyjen arvo on peräti 1,09 miljardia euroa ja säästöt terveydenhuollossa noin 344 miljoonaa euroa. UEFA:n SROI -asiantuntija tohtori Tim Crabben mukaan Suomen lähes kahteen miljardiin nousseet jalkapallo- ja futsaltoiminnan taloudelliset hyödyt selittyvät mm. pelaajamäärien kasvulla, olosuhteiden kehittymisellä, jalkapalloon suunnattujen erityisohjelmien huomioimisella ja sosiaalisen pääoman lisäämisellä mallinnukseen. Suomen pelaajakohtainen arvo (13 970 euroa) on korkein niissä 32 Euroopan maassa, jossa mallia on sovellettu.4

Turussa jalkapallon tila on ristiriitainen. Vuosikymmenen takaiset puheet jalkapallopääkaupungista tuntuvat kovin kaukaisilta, kun talviharjoitteluolot ovat jämähtäneet suorastaan hävettävälle tasolle, mutta elinkaarensa lopussa olevan alimittaisen Impivaaran hallin korvaaminen on jäänyt liikuntapaikkojen ulkoistuslinjauksen ja Artukaisten monimutkaisen kabinettimonopolipelin uhriksi5.

Talvikauden Turkufutiksen tuskaa paradoksaalisesti yhtäältä lisää, mutta toisaalta tasapainottaa rekisteröityjen harrastajien vahva kasvu. Harrastajamäärät ovat kohonneet kahden viime vuoden ajan yli 12 prosentin kasvulla ja toiseksi Turkufutiksen selkeäksi valopilkuksi voidaan nostaa stadionolojen onnistunut uudistaminen. Mikä turkulaisten futisjuniorien olosuhdeongelmien lievittämisessä elintärkeää, Veritas stadion on tekonurmialustan myötä avautunut myös juniorien arkikäyttöön ja paikallista jalkapallokulttuuria edistävänä bonuksena, olympiahistoriaa huokuva jalkapallostadion on täydentynyt uuden Ukraina-väritteisen Itäpäätykatsomon kautta täysiveriseksi UEFA-tason jalkapalloareenaksi.

Veritas Stadionin uudistusten myötä luonnonnurmen korvannut tekonurmialusta on mahdollistanut turkulaisten juniorien harjoittelun stadionoloissa ja FC Interin äänekäs Armada on kotiutunut uuteen Itäpäätyyn kohottaen selvästi Kupittaan kotiotteluiden tunnelmaa. Uudistukset ovat heijastuneet myös katsojalukuihin. Kun Veikausliigan katsojamäärät kasvoivat 44 prosenttia edelliskaudesta, veti HJK yhä suurimmat yleisömäärät, mutta FC Inter oli eniten suosiotaan on kasvattanut liigaseura. Turussa liigaotteluja seurasi keskimäärin 3 160 katsojaa, yli tuplamäärä edelliskauteen nähden6.

Jalkapallon kahden miljardin taloudelliset, terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat korvaamaton hyvinvointi-investointi suomalaiseen yhteiskuntaan miljardien leikkausten aikana

Yli kaksi vuotta kestänyt globaali koronapandemia ja heti perään eskaloitunut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ovat synnyttäneet niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti valtavaa huolta tulevaisuudesta. Kun Ukrainan sodan rinnalle on noussut yhä tuhoisammaksi käynyt Gazan konflikti ja kotimaankin uutisia hallitsevat lakot, valtion velkaantuminen ja budjettileikkaukset, on päivänselvää, että suomalaiset kaipaavat myös myönteisempää uutisointia ja tulevaisuuden kuvausta arkeensa. Epävarmuuden aikoina tarvitaan turvallisuutta, tulevaisuudenuskoa sekä yhtenäisyyttä edistäviä arjen toimia ja kannustimia.

Urheilu- ja kulttuuritapahtumat ovat tällaisia tulevaisuudenuskon ja yhteishengen kohottajia kuten Käärijän euroviisuhuuma tai jääkiekon MM-menestys ovat menneinä keväinä osoittaneet.

Mutta suomalaiset tarvitsevat piristystä myös Pohjolan pitkiin talvikuukausiin ja kaamokseen. Manner-Euroopassa ja muuallakin maailmalla talvikauden keskeinen arjen ja viikonlopun ilontuoja on kuningas jalkapallo, jonka kotimaisia viikonlopun sarjaotteluita odotetaan, ennakoidaan ja jälkianalysoidaan viikolla työpaikoilla, kouluissa ja kahviloissa. Ja todellisissa eurooppalaissa kulttuurikaupungeissa europelit tuovat talven arkipäiviin oman lisämausteensa sekä tuhannet vierailevat jalkapalloturistit.

Pohjolan talven pimeydessä suomalaiset ovat jääneet eurooppalaisen elämänmuodon kiistatta intohimoisimpien ajanviete- ja kulttuuritapahtumien sivustakatsojiksi. Tai ehkä paremminkin etäihailijoiksi, jotka seuraavat kuningaslajin tähtiä sekä kymmenien tuhansien katsojien savua ja laulua yhdistäviä katsomospektaakkelleja satelliittikanavien tai netin välityksellä. Ja yksi etäihailun ulottuvuuksista on luonnollisesti perisuomalainen länsinaapurin, etenkin tukhomalaisseurojen, jalkapallokulttuurin kadehtiminen.

Vaikka perinteikkäiden tukholmalaisseurojen viime vuosien euromenestys kalpenee norjalaisten Molden (UEFA seurajoukkueranking 63.) ja Bodø/Glimtin (66.) rinnalla, ja jää Djurgårdenia (101.) lukuunottamatta myös Veikkausliigan kärkikaksikon (HJK 128., KuPS 148.) taakse (Hammarby 260., AIK 274.), on tukholmalaiskolmikko yhdessä maan viime vuosien ykkösseura Malmö (88. UEFA rankingissa) selkeä Pohjolan ykkönen kotimaan liigan katsojaluvuissa. Viime kaudella sekä AIK-Djurgården että AIK-Hammarby -ottelut vetivät Friends Arenalle yli 41 000 katsojaa ja kärkinelikon katsojakeskiarvot olivat noin 4–5 -kertaiset verrattuna Veikkausliigan selkeään ykköseen, HJK:hon (5425): AIK (25 739), Hammarby (22 542), Malmö (20 055), Djurgården (19 288)7. Kuva: https://sv.wikipedia.org/wiki/Hammarby_IF_Fotboll#/media/Fil:Supportermarschen_2013_09.jpg

Olisiko kestävyys- ja yksilöurheilumenestyksellä maailmankartalle kohonnut Pohjolan sitkeä kansa vihdoin valmis haastamaan planeetan, tai ainakin mantereensa parhaita myös joukkuelajeista kilpailluimmassa kulttuurimuodossa?

Skeptikot tietysti tyrmäävät tämän haavekuvan epärealistisena haihatteluna, mutta kuninngaslajin kohta 180-vuotinen historia tuntee paljon suurempiakin tuhkimotarinoita kuin turkulaisten tai tamperelaisten pelaaminen Konferenssiliigan lohkovaiheessa yhdessä roomalaisten tai lontoolaisten joukkueiden kanssa.

Mutta suomalaisen seurajoukkuejalkapallon haavekuvien toteutuminen edellyttää samanaikaisesti seuroilta sekä toiminnan laatua edistävää keskinäistä kilpailua että lisäresursseja mahdollistavaa yhteistyötä, mutta myös kaupunkien ja kuntien vahvaa taustatukea muuta Eurooppaa ankarammissa olosuhteissa. Suomen Turussa tämä taustatuki tarkoittaa konkreettisimmillaan täysimittaisen julkisen jalkapallohallin rakentamista8.

Kyse ei ole vain pallopeleistä tai sirkushuveista. Muuttuvassa maailmassa jalkapallolla ja myös muulla harrastustoiminnalla on yhä keskeisempi tehtävä ehkäistä eriarvoistumista ja syrjäytymistä, edistää väestönkehitykselle välttämättömän maahanmuuttajaväestön kotoutumista ja auttaa kitkemään yhä monimutkaisempia yhteiskunnallisia haasteita liikkumattomuudesta mobiililaiteriippuvuuteen ja lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin.

”Ymmärrämmekö minkälainen maailmanluokan lähettiläs ja roolimalli Runosmäen lähiössä maahanmuuttajaperheessä kasvanut Luke on tämän päivän Suomessa?”

Suomen jalkapallomaajoukkue on etenkin Markku Kanervan päävalmentajakaudella kunnioitettavalla tavalla hyödyntänyt asemaansa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja urheilun vastuullisuuden edistämiseen. Pitkäaikainen kapteeni Tim Sparv ja kansainvälisen uutiskynnyksen Qatar-kannanotoillaan ylittänyt Riku Riski ovat Helmarien Linda Sällströmin sekä viiden muun eturivin suomalaisurheilijan ohella antaneet kasvonsa 2021 käynnistyneelle Älä riko urheilua -kampanjalle9.

Ja sitten Suomella ja myös Suomen Turulla on Leverkusenin äänitorvi Lukas Hradecky Runosmäestä.

Ymmärrämmekö minkälainen maailmanluokan lähettiläs ja roolimalli Runosmäen lähiössä maahanmuuttajaperheessä kasvanut Luke on tämän päivän Suomessa?

Maassa, jonka kantaväestö vanhenee vauhdilla ja kasvaa käytännössä vain maahanmuutolla.

Suomifutiksella ja suomalaisilla seuratoimijoilla sekä erityisesti Turun jalkapalloväellä ja kaupungin päättäjillä on juuri nyt etsikkoaika hyödyntää Hradecky-huuma ja laittaa lajin talviharjoitteluolot ajan mukaiselle tasolle. Ja kun tämä on tehty, ollaan askel lähempänä ”Turun Bayerin” tuhkimotarinaa ja myös kuningaslajista tunnettua 800-vuotiasta eurooppalaista kulttuurikaupunkia.

”Suomifutiksella ja suomalaisilla seuratoimijoilla sekä erityisesti Turun jalkapalloväellä ja kaupungin päättäjillä on juuri nyt etsikkoaika hyödyntää Hradecky-huuma ja laittaa lajin talviharjoitteluolot ajan mukaiselle tasolle. Ja kun tämä on tehty, ollaan askel lähempänä ”Turun Bayerin” tuhkimotarinaa ja myös kuningaslajista tunnettua 800-vuotiasta eurooppalaista kulttuurikaupunkia.”

  1. https://www.bundesliga.com/en/bundesliga/news/bayer-leverkusen-nickname-neverkusen-history-story-xabi-alonso-26923 ↩︎
  2. https://www.bbc.com/sport/football/59003971Jose Mourinho koki ehkä manageriuransa suurimman yksittäisen tappion, kun Bodø/Glimt 21.10.21 kaatoi AS Rooman Konferenssiliigassa 6-1. Seuraavana keväänä norjalaiset toistivat kotivoiton puolivälierissä, mutta AS Roma eteni jatkoon yhteistuloksella. ↩︎
  3. https://suburbanturku.wordpress.com/2024/01/27/turku-2029-kulttuurilupauksena-fuuga-mutta-ulottuvatko-kulttuurihyvinvointi-investoinnit-kuningas-jalkapalloon-ja-muuhun-liikuntakulttuuriin/ ↩︎
  4. https://www.palloliitto.fi/palloliitto/palloliiton-sroi ↩︎
  5. https://suburbanturku.wordpress.com/2022/04/04/karkihankkeiden-kabinettimonopolipeli-kaynnissa-korvaako-yksityinen-artukainen-impivaaran-kunnalliset-liikuntapaikat/ ↩︎
  6. https://yle.fi/a/74-20047761 ↩︎
  7. https://fotbolldirekt.se/2023/11/14/allsvenskan-och-superettan-slar-publikrekord-2023 ↩︎
  8. https://suburbanturku.wordpress.com/2020/01/29/hradecky-areena-impivaaraan/ ↩︎
  9. https://kansalaisyhteiskunta.fi/verkkolehti/urheilijat-oikeudenmukaisemman-maailman-puolesta/ ↩︎

Inter 2:n nousu Kakkoseen elintärkeä piristysruiske Turkufutikselle

Turulla on komea historia jalkapallokaupunkina ja ylpeästi runosmäkeläisen Lukas Hradeckyn kipparoimassa A-maajoukkueessa on ollut vuosikymmenien ajan käytännössä katkeamaton, vahva turkulaisedustus. Myös menestys juniorisarjoissa on ollut erinomaista, mutta viime kaudella kuitenkin katkesi Turun niin ikään vuosikymmeniä kestänyt jakso A- tai B-juniorien SM-jalkapallosta Turussa. Kun vielä TPS:n naiset putosivat Kansallisesta liigasta ja heikot talviharjoitteluolot puhututtivat paikallista futisväkeä, on Turussa perustellusti kannettu huolta kansallisen kilpailun kyydissä pysymisestä.  

Kauden 2023 jälkeen suomalaisessa seurajoukkuejalkapallossa astui voimaan merkittävä sarjajärjestelmäuudistus, joka loi painetta myös turkulaiseen jalkapalloon. Kun A- ja B-junioreissa ei pelattu SM-tasolla, oli elintärkeää että lahjakkaille turkulaisjunioreille turvattaisiin korvaava pelaajapolku Veikkausliigan ja Ykkösen alapuolella.

”Vastatakseen sarjajärjestelmän muutoksiin sekä ylimpien juniori-ikäluokkien SM-tason osalta tapahtuneeseen pelaajapolun katkeamiseen FC Inter asetti talvella 2022-23 selkeän tavoitteen. Seuran reservijoukkueen oli noustava Kolmosesta Kakkoseen.”

”Pelaajakehitysarvoaan menettäneessä A-juniorien (P20) SM-karsinnassa Turun seudun kolmikko KaaPo, TPS ja Inter pitää peräkkäin perää sarjan hännillä ja A20 SM-sarjaa pelataan ensikertaa kertaa miesmuistiin ilman turkulaisjoukkuetta.”1

Vastatakseen sarjajärjestelmän muutoksiin sekä ylimpien juniori-ikäluokkien SM-tason osalta tapahtuneeseen pelaajapolun katkeamiseen FC Inter asetti talvella 2022-23 selkeän tavoitteen. Seuran reservijoukkueen oli noustava Kolmosesta Kakkoseen.

Projektin keskeisenä kannustimena oli koventunut kansallinen kilpailu, pyrkimys vahvistaa roolia kasvattajaseurana sekä tarve tarjota omille kasvateille polku kohti ammattilaisuraa. 

Kuinka seura onnistui projektissaan?

Tuloksellisesti turkulaisten kausi Kolmosessa oli kiistaton menestystarina.

Inter 2 pelasi kauden alusta 20 ottelua peräkkäin ilman tappiota ja pistemenestyksiäkin kertyi vain kahdesta tasapelistä. Ensimmäinen tappio tuli vasta syyskuun lopulla kun sarjanousu oli jo varmistettu. Ottelusaldolla 22 – 19 – 2 – 1 (maaliero 91-21) eroa sarjan kakkoseen kertyi kahdeksan pistettä.

Jos reservijoukkueen tavoitteena on vahvistaa roolia kasvattajaseurana ja tarjota omille kasvateille uskottava pelaajapolku, pitää päättynyttä kautta arvioida yksityiskohtaisemmin, yksittäisten pelaajien näkökulmasta. Artikkelin lopussa on lueteltu sarjanousussa mukana olleet pelaajat ja sekä lyhyt kuvaus roolistaan joukkueessa kauden aikana.

Nousua Kakkoseen täydensi Regions Cupin finaalin voitto syyskuussa Olympiastadionilla. Loppuottelussa kaatui Nummelan Palloseura 4-0.

Päävalmentaja Tomi Kivikosken (oik.) kanssa Stadikalla juhlimassa Interin InterAction-mies Jani Meriläinen.

Vaikka edustusjoukkueen pelaajat eivät pelanneet cupin pelejä, Veikkausliigassa vähälle peliajalle jääneiden nuorten edustuksen pelaajien rooli oli Inter 2:n sarjanousussa kiistatta merkittävä. Yli 30 pelaajaa pelasi kauden aikana Kolmosen sarjaotteluissa.

Projekti Kakkonen kaudella 2024

Kauden 2023 päätyttyä FC Inter vapautti Jarkko Wissin edustusjoukkueen päävalmentajan tehtävistä2 ja solmi kaksivuotisen sopimuksen seitsemän vuotta FC Honkaa valmentaneen Vesa Vasaran kanssa3. Honka oli vielä muutamaa viikkoa aiemmin pelannut Suomen Cupin finaalissa, mutta ajautunut marraskuussa konkurssiin4.

Joulukuussa FC Inter julkisti Jussi-Pekka Savolaisen nimityksen seuran reservijoukkueen päävalmentajaksi5 Kunnianhimoisten nousevien nuorten suomalaisvalmentajien joukkoon kuuluva Savolainen on toiminut valmennuspäällikkönä erinomaista juniorityötä tekevässä Käpylän Pallossa sekä työskenteli ensin AC Oulun päävalmentaja Duarten apuvalmentajana ja loppukaudesta jaetusti Veikkausliigajoukkueen päävalmentajana6.

”J-P:n rooli valmentajana sekä hänen aiempi kokemuksensa ovat avainasemassa, kun rakennamme johdonmukaista kehitysväylää pelaajillemme. Uskon, että hänen roolinsa reservijoukkueessa tulee edesauttamaan olennaisesti seuran urheilullisen organisaation kehitysstrategian asettamia tavoitteita ja junioripolkumme päätepisteessä olevien pelaajien kehitystä. Vahva reservijoukkue vahvistaa pelaajiemme polkua kohti edustusjoukkuetta sekä auttaa varmistamaan, että jokainen pelaaja saa tarvitsemansa tuen kehittyäkseen huipulle.”

Raumalaistaustaisen Savolaisen nimitys päätoimiseksi reservijoukkueen päävalmentajaksi vahvistaa merkittävästi seuran pelaajakehitystyötä ja tiivistää jo nousukaudella vahvistunutta yhteistoimintaa Inter 2:n ja edustusjoukkueen välillä.

FC Interin hallituksen jäsen Julius Håkansin mukaan ”Jussi-Pekka Savolaisen tehtävä onkin nyt vakiinnuttaa joukkueen asema Kakkosessa ja edistää pelaajien kehitystä kohti edustusjoukkuetta.”7.

”J-P:n rooli valmentajana sekä hänen aiempi kokemuksensa ovat avainasemassa, kun rakennamme johdonmukaista kehitysväylää pelaajillemme. Uskon, että hänen roolinsa reservijoukkueessa tulee edesauttamaan olennaisesti seuran urheilullisen organisaation kehitysstrategian asettamia tavoitteita ja junioripolkumme päätepisteessä olevien pelaajien kehitystä. Vahva reservijoukkue vahvistaa pelaajiemme polkua kohti edustusjoukkuetta sekä auttaa varmistamaan, että jokainen pelaaja saa tarvitsemansa tuen kehittyäkseen huipulle.”

Uuden päätoimisen päävalmentajan lisäksi Interin reservijoukkuetta on vahvistettu joukolla uusia pelaajia. Tuukka Pahkala saapui SJK Akatemiasta ja Viktor Johansson Piffenistä. Molemmilla kokemusta Ykkösestä. Vasenjalkainen B-juniori-ikäinen lupaus Joel Asikainen löytyi Tampereen Ilveksestä, KaaPosta tuli niin ikään Piffenissä pelannut Alexandru Florea ja juuri kauden alla julkaistiin merkittävä keskikentän vahvistus. Kokenut Inter-taustainen Mikke Louhela palasi SalPasta.

Inter 2:n vahvistuksia kaudelle 2024: Mikke Louhela, Tuukka Pahkala ja Joel Asikainen.

Reservijoukkueen valmennuksessa Savolainen sai vuoden alussa tuekseen meritoituneen apuvalmentajan. Komean pelaajauran (mm. TPS, Tukholman AIK, maajoukkueessa 37 maaottelua ja Moskovan olympiakisat) jälkeen mm. IFK Maarianhaminan historialliseen mestaruuteen yhdessä Peter Lundmarkin kanssa valmentanut Kari ”Karo” Virtanen omaa myös pitkän Inter-kokemuksen. Kuten omaavat reservijoukkueen maalivahtivalmentaja Tony Saari, joukkueenjohtaja Matti Raho ja edustuksen joukkueenjohtaja/seuran monitoimimies David Moore.

Inter 2:n päävalmentajana aloittanut Jussi-Pekka Savolainen sai alkuvuodesta taustatuekseen kokeneen Karo Virtasen.

Maaliskuun lopussa Interin mestaruuteen päättyneen Liigacupin sekä talven harjoituspelien perusteella edustuksen ja reservijoukkueen yhteistyö Vasara-Savolainen akselilla on lähtenyt lupaavasti liikeelle ja moni reservipelaaja on saanut arvokasta pelikokemusta Veikkausliigajoukkueen otteluissa tai harjoituksissa.

”Alkuvuoden aikana edustusjoukkueen kokoonpanolistoille ovat päässeet reservijoukkueen pelaajista Ricardo Giler, Joona Hämäläinen, Evert Suominen, Joel Vainionpää sekä SJK:n organisaatiosta siirtynyt Tuukka Pahkala. Liigajoukkueen ringissä on tammi-helmikuussa nähty myös pääosin vielä tällä hetkellä B-juniorijoukkueessa olevat Valtteri Berg, Emil Liljeström, Rasmus Tuomi ja Ilveksestä Interiin siirtynyt Joel Asikainen. Päävalmentaja Savolaisen mukaan tällaiset mahdollisuudet ovat pelaajille tärkeitä.”8

Sekä Veikkausliiga että Kakkonen käynnistyvät huhtikuun aluissa. Interin tuore Liigacupin mestaruus sekä tiivistynyt ja talvikaudella toimivaksi osoittautunut yhteistyö reservijoukkueen kanssa herättää lupauksia turkulaisittain mielenkiintoisesta pääsarjakaudesta. Turkulaisodotuksia täydentää Interin tavoin Pk-seututaustaisen päävalmentajan oppeihin uskova, liiganousua hakeva Ykkösliigan TPS.

”Interin tuore Liigacupin mestaruus sekä tiivistynyt ja talvikaudella toimivaksi osoittautunut yhteistyö reservijoukkueen kanssa herättää lupauksia turkulaisittain mielenkiintoisesta pääsarjakaudesta. Turkulaisodotuksia täydentää Interin tavoin Pk-seututaustaisen päävalmentajan oppeihin uskova, liiganousua hakeva Ykkösliigan TPS.”

Inter 2:n Kakkoseen nostaneen joukkueen pelaajat kaudella 2023:

Sarjanousuun johtaneella kaudella kokemusta ja johtajuutta toivat kolme vähintään Ykkösen kokemusta omaavaa pelin keskikaistan pelaajaa, jotka kaikki myös Interin omia kasvatteja.

Aati Marttinen (1997) pelasi maksimiminuutit (1980) eli 22 sarjapeliä alusta loppuun. Maalivahdiksi yhä nuori Marttinen omaa raamit vähintään Ykkösen tasolle ja mennyt eteenpäin jalalla pelaamisessa. Luotettava ja nuoria pelikavereita kannustava maalivahti. Kaudella 2022 11 peliä Ykkösessä TPS:n paidassa. Veikkausliigassa toistakymmentä peliä Interin edustusjoukkueessa. Interin oma kasvatti.

Oliver Kangaslahti (2000) pelasi niin ikään täydet minuutit. Puolustuslinjan johtaja. Jo kaudella 2021 MP:n runkopelaaja Ykkösessä (20/22 sarjapeliä, 1832 min) ja kaudella 2022 viisi Veikkausliigapeliä HIFK:ssa. Kovapotkuisen ja ajoittain kovaotteisen topparin isä Ollilla mittava pelaajaura ja veli myös pelannut takavuosina MuSassa Ykkösessä.  22 sarjapeliä, 1980 min. Interin oma kasvatti.

Gezim Voca (1995), joukkueen kapteeni ja paras maalintekijä. Suurella todennäköisyydellä myös eniten maalisyöttöjä sarjassa. Komea futsal-ura Someron Voimassa. Muun muassa 2018-19 kaudella Futsal-liigan runkosarjan pistepörssin voitto ja silloinen maaliennätys (39). 20 sarjapeliä, joissa 20 maalia. Monet maaleista voittomaaleja. Interin oma kasvatti.

Anton Aaltonen (2003): Ennen siirtymistä Turkuun kaudelle 2023 erinomainen vuosi HJK:n reservijoukkueessa. HJK Klubi 04:ssä Kakkosessa 11 maalia 14:ssa sarjapelissä. Veikkausliigassa debyytti kauden lopussa, mutta pelikausi pitkälti Kolmosessa. Toinen toisen, tai paremminkin kolmannen polven pelaaja. Isä Mika yhdistettäneen ikuisesti italialaiseen Interiin ja UEFA Cup-maaliin San Sirolla. Isoisä Keppari yksi turkulaisen junnufutiksen menestyneimmistä ja merkittävimmistä valmentajista. Isänsä tapaan hyökkäävä keskikenttäpelaaja, joka lukee hyvin peliä. Seuraava askel Salossa Ykkösliigaa?18 sarjapeliä, 1523 min, 3 maalia.

Kristian Palanen (2003): TuNL-taustainen laitapuolustaja jatkaa Jönssi Johanssonin ja Juije Laaksosen niukkasanaisten turkulaispakkien perinteitä. Näitä kuitenkin huomattavasti hyökkäävämpi vasemman puolen pelaaja. Kaudella selkeä ykkösvalinta vasemmaksi laitapuolustajaksi. Erikoistilanteissa vasen jalka vaarallinen. 17 sarjapeliä, 1396 minuuttia, 1 maali. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.

Valentin Purosalo (2005): Interin akatemiapelaajalla huippukausi. Debyytti ja läpimurto Veikkausliigaan, missä seitsemässä ottelussa avauksessa. Nykyaikainen hyökkäävä laitapuolustaja, joka tukee hyvin hyökkäystä sekä tekee erinomaisesti ajoitettuja nousuja ja jakaa laadukkaita keskityksiä. Kauden aikana U18 ja U19 maaotteluja. Näiden lisäksi myös ykkösvalinta reservijoukkueen oikeana laitapuolustajana. 13 sarjapeliä, joissa lähes maksimiminuutit (1155). TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.  

Otto Lehtisalo (2004): Harjoitteli edustusjoukkueen kanssa ja teki uransa ensimmäisen Veikkausliigamaalin. Peliaika liigassa jäi 70 minuuttiin, joten pelasi Ykköstä SalPassa (5/8, 319 min) ja 10 peliä Kolmosta. Klassinen 9-paikan pelaaja, joka joutui kuitenkin pelaamaan pääasiassa muilla pelipaikoilla. Viihtyy boksissa ja laukoo terävästi ja tarkasti molemmilla jaloilla, joten erinomainen maalintekijä. Edusti Suomea syksyllä 2022 U19 EM-karsinnoissa. 10 sarjapeliä, 852 min. Maaleja peräti 14 eli 1,4/ottelu. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.

Daniel Rökman (2004): Otto Lehtisalon ikätoveri ja juniorivuosien kilpakumppani nuorten maajoukkueista. Suomalaisittain harvinainen 1v1 haastamiseen erikoistunut laitapelaaja on PKKU:n kasvatti ja saapui Anton Aaltosen tavoin Turkuun hyvän Kakkosen Klubi 04 kauden jälkeen.  Avauksessa puolessa Inter 2:n peleistä. 835 min, 4 maalia.

Joel Vainionpää (2004): Avauksessa 9 kertaa 11:sta sarjapelistä. 820 min, 3 maalia. Toppareista toiseksi eniten minuutteja, mutta etenkin syksyllä edustuksen vahvistukset veivät peliaikaa ja pudottivat penkille. Olen jäävi arvioimaan yksilöllisemmin. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.

Juuso Enbuska (2002): Kymppipaikka tai hyökkäävä keskikenttä. Lappeenrannasta Turkuun opiskelemaan muuttanut monipuolinen hyökkäävä keskikenttäpelaaja ratkaisi syksyllä Olympiastadionilla Regions’ Cupin finaalin hattutempullaan. 4 maalia Kolmosessa. Avauksessa 9 sarjapelissä 17:sta. 779 minuuttia.

Ricardo Giler (2003), laitapelaaja. Avauksessa 8:ssa sarjapelissä 14:stä. 768 min, 1 maali. Espanjasta juniori-iässä Turkuun muuttanut Interin oma kasvatti.

Juho Hyvärinen (2000), puolustaja. 8/8, 700 min, 1 maali. U21-maaotteluja pelannut edustusjoukkueen laina alakertaan. RoPS-kasvatti. Siirtyi kauden päätyttyä Vaasan Palloseuraan. 

Arlind Sejdiu (2001), hyökkääjä. 7/7, 574 min, 12 maalia eli 1,7/ottelu. Saapui Turkuun Lahdesta, mutta jäi liigassa vähälle peliajalle. Kolmosessa kovat tehot. Siirtyi kauden päätyttyä Valkeakosken Hakaan. 

Roman Knox (1999), keskikenttä. Liittyi joukkueeseen kesällä. MLS seura Sporting Kansas Cityn kasvatti, joka pelannut viime vuosina yliopistojalkapalloa Teksasissa. Avauksessa 7:ssä pelissä, 560 min.

Bamo Ahmadi (2001): 6/8 sarjapeliä, 507 min, 2 maalia. Siirtyi kauden aikana Ykköstä pelaavasta yhteistyöseura SalPasta. TPS-kasvatti.

Ali Yasin (2000): 5/10, 474 min, 3 maalia. Inter-kasvatti.

Anton Vyyryläinen (2003): Kauden aikana varusmiespalveluksen suorittanut kovakuntoinen keskikenttäpelaaja. 5/7, 454 min, TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti, jonka seura kaudella 2024 on ÅIFK.

Elias Mastokangas (2001): 5/5, 450 min, 4 maalia. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti. Siirtyi kesken kauden Valkeakosken Hakaan. Veikkausliigassa syyskauden aikana 11/12 liigapeliä, 990 min. 7 maalia. 

Luka Kuittinen (2003): Keskikesään asti Jarkko Wissin luottotoppari Veikkausliigassa (12 kertaa avauksessa, 990 min), mutta tämän jälkeen pelipaikka vuoroin Ykkösen yhteistyöseura SalPassa ja Kolmosen Inter 2:ssa.  5/5, 450 min, 1 maali. RoPS-kasvatti. 

Olli Jakonen (2000): 5/5, 391 min, 2 maalia. SalPa-kasvatti, joka kauden aikana pelipaikkaa Veikkausliigaan, mutta pelasi kevätkaudella etupäässä Inter 2:ssa Kolmosta. Siirtyi syksyksi kasvattajaseuraansa Saloon.  

Matias Suotunen (2002): 4/10, 357 min. Kovapotkuinen toppari. Rauman Pallo-Iirojen kasvatti. 

Joona Hämäläinen (2002): 2/9, 355 min. RaiFu-Inter pelaajapolun kasvatti ja edustusjoukkueen kapteeni Juuso Hämäläisen nuorempi veli. Alkukaudesta sivussa loukkaantumisen takia. 

Roope Kantola (2002): 4/4, 346 min, 1 maali. Taitava keskikenttäpelaaja, joka siirtyi kauden aikana pelaamaan Ykköstä yhteistyöseura SalPaan. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti.

Axel Kouame (2003): 4/4, 343 min, 3 maalia. Nuori norsunluurannikkolainen saapui kesken kauden Turkuun. Hyökkäävä keskikenttäpelaaja nousi nopeasti edustusjoukkueeseen. 

Jasper Yrjas (2003): 3/8, 317 min, 1 maali. Veikkausliigassakin esiintynyt hyökkääjä. TuNL-Inter pelaajapolun kasvatti. 

Elmeri Oksanen (1999): 4/6, 275 min, 2 maalia. Pitkään sivussa loukkaantumisen takia.

Niilo Puustinen (2005): 2/7, 237 min. Palasi kesken kauden Poriin, missä pelasi loppukauden MuSassa Kolmosta ja A-juniorien SM-sarjaa Pori Akatemia YJ:ssä.   

Evert Suominen (2005): 1/10, 208 min, 2 maalia. Energinen ja aggressiivinen keskikenttäpelaaja. Interiin juniori-iässä siirtynyt Turun Nappulaliigan kasvatti. 

Auston Kranick (2000): 1/7, 204 min, 1 maali. Toinen joukkueen amerikkalaisvahvistus.  

Noah Nurmi (2001): 2/2, 160 min. Poikien ja nuorten maaotteluja pelannut KäPa:n kasvatti. Tuli Turkuun Tanskan Esbjergistä. Siirtyi talvella Turusta IFK Maarianhaminaan. 

Lisäksi reservijoukkueen kanssa ovat harjoitelleet ja/tai pelanneet cupin pelejä tai alle 100 min sarjapelejä seuraavat pelaajat:

Sead Bajrami (2003, A20), Omar Farhan (1992), Lauri Hulkkonen (2005, A20), Juuso Hämäläinen (1993, edustus), Valtteri Inkeroinen (2003, A20), Lucas Kagan (2006, P17), Aatu Leinonen (2005, A20), Samuli Linjos (2000), Amar Serdarevic (2005, A20), Lauri Vasa (1998), Ville Viitanen (2003, A20) 

 

 

  1. https://suburbanturku.wordpress.com/2023/06/01/turkufutiksen-elintarkea-kehittamishanke-inter2-kakkoseen/ ↩︎
  2. https://yle.fi/a/74-20058940 ↩︎
  3. https://www.veikkausliiga.com/uutiset/2023/11/18/vesa-vasara-interin-paavalmentajaksi-ajatusmaailmamme-kohtaavat-erittain-hyvin ↩︎
  4. https://yle.fi/a/74-20060664 ↩︎
  5. https://www.veikkausliiga.com/uutiset/2023/12/01/j-p-savolainen-interin-valmentajistoon-vastuulla-reservijoukkue ↩︎
  6. https://acoulu.fi/taustat/jp-savolainen ↩︎
  7. https://www.veikkausliiga.com/uutiset/2023/12/01/j-p-savolainen-interin-valmentajistoon-vastuulla-reservijoukkue ↩︎
  8. https://fcinter.fi/ajankohtaista/reservijoukkue-valmistautuu-kakkosen-kauteen-uudessa-valmennuksessa ↩︎

Turkufutiksen elintärkeä kehittämishanke: Inter2 Kakkoseen

Turkulainen jalkapallo elää aaltoliikkeessä, kuten kuningaslaji muualla Suomessa ja maailman metropoleissakin. Reilu vuosikymmen sitten, kun sekä Inter että TPS pelasivat mestaruudesta, Turkua kutsuttiin jalkapallopääkaupungiksi. Sittemmin Seinäjoki ja Kuopio ovat panostaneet olosuhteisiin sekä seuratoimintaan ja vahvojen omistajien SJK ja KuPS ovat kohonneet suuren ja mahtavan HJK vakavimmiksi kansallisiksi haastajiksi. Ainakin viime vuosien pelaajabudjeteilla mitaten.

Seurajalkapalloilun absoluuttisella huipulla, öljy- ja ulkomaalaisten miljardöörien omistajuuksilla maailman ykkösliigaksi kohonneessa Englannin Valioliigassa, brittifutiksen mittakaavassa piskuiset Brighton ja Brentford kohosivat tällä kaudella kamppailemaan ”kuuden suuren” kanssa ensi kauden Eurooppa-paikoista. Ja vielä vahvemmin pakkaa nousi sekoittamaan kiistanalaisten kiemuroiden kautta Saudi-omistukseen päätynyt Newcastle United. ”Urheilupesustakin” – sportswashing[i] syytetyt saudiomistajat edesauttoivat jo ”harakkojen” pääsyä ensi kaudeksi Mestareiden liigaan ja sekoittanevat pohjattomalla kassallaan jälleen kerran Valioliigan voimasuhteita[ii]

Vähintään yhtä raadollisessa putoamis- ja nousukamppailussa legendaarinen Leeds sekä vuoden 2017 yllätysmestari Leicester putosivat Mestaruussarjaan ja tilalle nousivat suunnilleen Veritas Stadionin yleisökapasiteetin omaava, alasarjoista Feenix-linnun lailla noussut Luton Town sekä saudien prinssi Abdullahin omistama Sheffield United. Oligarkki Roman Abramovitšin omistuksessa kahdesti Mestareiden liigan voittajaksi noussut Chelsea vaihtoi omistajaa Ukrainan sodan seurauksena, mutta Todd Boehlyn johdolla lontoolaiset putosivat kauas kärkisijoista huolimatta yli 500 miljoonan punnan pelaajainvestoinneista.

Kotimaisessa Veikkausliigassa kauden alku tai seurojen voimasuhteiden kehitys ei lupaa yhtä suurta dramatiikkaa kuin Britanniassa. Europeleissä vakavaraisuuttaan viime vuosina vahvistanut ennätysmestari HJK on jälleen kiistaton suosikki ja urheilutoimenjohtaja Miika Takkula tähtääkin kunnianhimoisesti pohjoismaiseksi suurseuraksi haastamaan Kööpenhaminaa ja Malmöä[iii]

Veikkausliigaa on toistaiseksi pelattu poikkeuksellisen suurilla ottelumäärien eroilla, eli esimerkiksi HJK pelannut peräti neljä ottelua enemmän kuin huhti-toukokuussa stadionremontin takia alkuun vain vieraspelejä pelanneet turkulaiset. Sarjan tämänhetkistä kolmen kärkeä – SJK, HJK, KuPS – tuskin voi pitää yllättävänä, ovathan juuri nuo viime vuosina suurimmilla pelaajabudjeteilla operoineet suomalaisseurat.

Turkufutiksen lippulaivoille Interille ja liigakarsinnan kautta Ykköseen jääneelle Tepsille viime kausi oli tuskainen ja tämä kausi on Kupittaan kenttäremontin takia kotipelien osalta vasta käynnistymässä. 22.5. pelatussa kotiavauksessaan Inter nousi loppuhetkillä 1-1 tasapeliin IFK Maarianhaminaa vastaan ja otti neljä päivää myöhemmin varmasti itseluottamusta kohottavan, vakuuttavan 3-0 voiton Valkeakosken Hakasta yli 4000 katsojan edessä.

Ykkösen suurimman pelaajabudjetin TPS oli vähintään saman luokan paineiden alla, kun Veritaksen kauden avauksessa vastaan tuli Kakkosesta noussut hyvin kauden aloittanut SalPa. Turkulaisilla oli alla vain yks voitto seitsemästä pelistä ja pelin vähemmän pelanneet salolaiset jo viisi pistettä edellä. Vaikka Palloseura käänsikin ottelun voitokseen, kyseenalainen maaliin ja aiheettomaan SalPa-pelaajan ulosajoon johtanut tuomio puhuttivat yleisöä[iv].

Lähiviikot näyttävät, nostavatko rästiin jääneet kotipelit Interin pelaamaan mitalisarjaan pääsystä ja muuttuuko Tepsin tahti niin olennaisesti, että nousu säilyy syksyyn realistisena tavoitteena.

”Palloliiton sarjajärjestelmäuudistus luo painetta saada Kakkoseen kilpailukyinen turkulaisjoukkue ja pelaajapolkua tukeva sarjataso omille lupauksille.”

Sarjajärjestelmäuudistus luo painetta Kakkosen turkulaisjoukkueelle

Samalla kun Interin ja TPS:n edustusjoukkueet kamppailevat tahoillaan niille asetetuista odotuksista, Palloliiton sarjajärjestelmäuudistus luo painetta saada Kakkoseen kilpailukyinen turkulaisjoukkue ja pelaajapolkua tukeva sarjataso omille lupauksille.

Palloliiton kehityspäällikkö Tomi Leivo-Jokimäen mukaan vuonna 2024 voimaan astuvalla sarjajärjestelmäuudistuksella pyritään hillitsemään sarjojen joukkuevaihtuvuutta, kaventamaan korkeimpien sarjatasojen välisiä kuiluja sekä tukemaan seuraorganisaatioiden kasvua ja kehittymistä niin talouden, urheilun, olosuhteiden kuin pelaajakehityksen näkökulmasta[v].  

Koska Ykkösen vaihtuvuudeksi on laskettu peräti 33-42 prosenttia – eli viime vuosina kaksi kolmesta joukkueesta on kolmessa vuodessa vaihtunut kokonaan – uudistuksella pyritään tuomaan vakautta toiseksi korkeimmalle valtakunnalliselle sarjatasolle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaudella 2024 Veikkausliigan alapuolella pelataan sekä kymmenen joukkueen Ykkösliigaa että 12 joukkueen Ykköstä.

Näiden valtakunnallisten sarjojen alapuolella pelataan Kakkosta alueellisesti kolmessa lohkossa ja kunkin lohkon joukkuemäärä supistuu 12:sta 10:een.   

Uudistuksen myötä kokonaisjoukkuemäärä jalkapallon pääsarjoissa (ylimmät sarjatasot Kakkoseen asti) kasvaa 60:sta 64:ään. 

”Koska Ykkösen vaihtuvuudeksi on laskettu peräti 33-42 prosenttia – eli viime vuosina kaksi kolmesta joukkueesta on kolmessa vuodessa vaihtunut kokonaan – uudistuksella pyritään tuomaan vakautta toiseksi korkeimmalle valtakunnalliselle sarjatasolle.”

kuva: sarjajärjestelmä 2024, Palloliitto

kuva: sarjanousut ja putoamiset 2023 -> 2024, Palloliitto

Uudistus on merkittävä erityisesti turkulaisseuroille, koska sekä Interin että Tepsin reservijoukkueet ja näiden ohella seuraavaksi parhaat turkulaisjoukkueet pelaavat Kolmosessa. Jos optimistisesti oletetaan, että Inter jatkaa pelaamista, ehkä jopa menestyy Veikkausliigassa, ja TPS pelaa noususta tai ainakin jatkaa ensi kaudella uudessa Ykkösliigassa, on turkulaisten lippulaivajoukkueiden ja Kolmosen välissä vähintään kaksi sarjatasoa. Tämä kuilu on varmasti liian syvä turkulaisten juniorien kehitykselle. Etenkin kun huomioidaan vanhimpien turkulaisjuniori-ikäluokkien viime aikojen aiempaa heikompi menestys valtakunnallisissa sarjoissa.

Pelaajakehitysarvoaan menettäneessä A-juniorien (P20) SM-karsinnassa Turun seudun kolmikko KaaPo, TPS ja Inter pitää peräkkäin perää sarjan hännillä ja A20 SM-sarjaa pelataan ensikertaa kertaa miesmuistiin ilman turkulaisjoukkuetta. Valtakunnalliselta merkitykseltään kiistatta arvostetuimmaksi kohonneessa B-juniori-ikäluokassa Tepsillä on yhä mahdollisuus nousta SM-sarjaan, mutta tämä vaatinee voittoja jäljellä olevista otteluista. Ykkösessä Interin mahdollisuudet yltää karsimaan syksyn SM-sarjaan pääsystä ovat vieläkin heikommat.

”Pelaajakehitysarvoaan menettäneessä A-juniorien (P20) SM-karsinnassa Turun seudun kolmikko KaaPo, TPS ja Inter pitää peräkkäin perää sarjan hännillä ja A20 SM-sarjaa pelataan ensikertaa kertaa miesmuistiin ilman turkulaisjoukkuetta.” 

Näistä lähtökohdista katsoen turkulaisseuran nousu Kolmosesta Kakkoseen on etenkin sarjajärjestelmäuudistuksen johdosta turkulaiselle jalkapallolle poikkeuksellisen tärkeä, ja jopa välttämätön päämäärä.

Kun suomalainen jalkapallo on hallinnollisesti jaettu eteläiseen, itäiseen, pohjoiseen ja läntiseen alueeseen, on varsin vakiintunutta, että harvempaan asuttu itäinen ja pohjoinen muodostavat yhteisen sarjakokonaisuuden, etelä edustaa laajempaa pääkaupunkiseutua ja läntinen alue kattaa ensisijaisesti Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Satakunnan.

Ylimmillä pääsarjatasoilla jalkapallo on levittäytynyt hyvinkin tasaisesti pitkin Suomenniemeä. Kaikki suurimmat kaupungit Vantaata (4.) ja Jyväskylää (7.) lukuun ottamatta ovat Veikkausliigassa edustettuina (Helsinki, Espoo, Tampere, Oulu, Turku, Kuopio, Lahti) ja Pohjanmaalta löytyy kaksi seuraa. Jopa ruotsinkielinen 30 000 asukkaan Ahvenanmaa on IFK Maarianhaminan kautta edustettuna.

Myös Ykkösessä alueellinen tasapaino on ennen sarjatason jakoa suhteellisen hyvällä tasolla. Pääkaupunkiseudun alati vahvistuva asema toki näkyy neljän joukkueen (Gnistan, HIFK, JäPS, KäPa) edustuksella, mutta mukana myös alueellisia keskuksia Varsinais-Suomesta (SalPa, TPS) ja Länsi-Uusimaalta (EIF), Savoon (MP), Keski-Suomeen (JJK) ja Pohjanmaalle (Jaro, KPV, SJK Akatemia). Ehkä etenkin perinteisten jalkapallokeskusten Pirkanmaan, Satakunnan sekä Oulun ja Pohjois-Suomen poissaoloa voitaneen pitää Ykkösessä puutteena.

Naisissa pääkaupunkiseudun dominointi on vielä vahvempaa. Kansallisessa Liigassa Tampereen, Oulun, Turun ja Kuopion kasvukeskukset ovat edustettuina, mutta sarjan 10 joukkueesta puolet ovat pk-seudulta. Mutta nais- ja tyttöfutiksen haasteet ja kehitysnäkymät poikkeavat merkittävästi miesten/poikien jalkapallosta, eivätkä ole edes osa sarjajärjestelmäuudistusta, joten ne ansaitsevat kokonaan omat analyysinsä. Etenkin kun naisjalkapallo elää suurta nousua suurissa jalkapallomaissa.

Pk-seudun juniori- ja seuratyön nousu ja Turun taantumus näkyvät Kakkosen kartalla

Kun Suomifutiksen alin pääsarjataso Kakkonen on jaettu kolmeen lohkoon, on luonnollista, että maan pohjoiset ja itäiset seurat miehittävät C lohkon[vi]. Samalla logiikalla on johdonmukaista, että väkirikas pääkaupunkiseutu hallitsee A-lohkoa. Joensuun JIPPOlla, Lahden Reippaalla ja Lappeenrannan PEPolla laajennetussa lohkossa peräti yhdeksän joukkuetta onkin pk-seudulta[vii].

Kuvat: Kakkosen C lohko ja A lohko, Palloliitto

Väestörakenteen, harrastajamäärien ja kansallisten jalkapalloperinteiden perusteella kolmannen jäljellä olevan Kakkosen lohkon voisi olettaa koostuvan ennen kaikkea Tampereen ja Turun seudun sekä satakuntalaisista joukkueista. Sarjasta löytyykin kolme tamperelaisjoukkuetta (TamU, Ilves-Kissat ja Ilves 2) ja vielä kantahämäläinen HJS. Satakuntalaistakin kilpailutilannetta ylläpitävät FC Jazz ja P-Iirot Raumalta. Mutta turkulaiset loistavat Kakkosessa poissaolollaan. Turussa on viimeksi pelattu miesten kolmanneksi ylimmän sarjatason jalkapalloa vuonna 2015, jolloin ÅIFK pelasi Kakkosta. Eikä Turun seudun tilannetta auta lähialueen KaaPon ja Piffenin viime aikojen laskusuhdanne.

Kun turkulaiset loistavat poissaolollaan Kakkosessa, pääkaupunkiseutulaiset seurat ovat levittäytyneet myös perinteisesti läntiseen lohkoon[viii]. Atlantis FC, EPS, FC Honka Akatemia, GrIFK ja SexyPöxyt, joista kolme myös jo varmistanut paikkansa A20 SM-sarjassa ja eksoottisemman nimen omaavat Pöxytkin kaikkien Turun seudun seurojen yläpuolella. Ja Atlantis on todellinen Kakkosen kummajainen. Kun Atlantis FC on tällä hetkellä Kakkosen B Lohkon 3. sijalla kamppailemassa pääsystä YkkosLiigaan/Ykköseen, saman seuran Akatemia on aloittanut lähes yhtä vahvasti ja on sijoittuneena 5. sijalla – saman sarjatason A Lohkossa!

”Kun turkulaiset loistavat poissaolollaan Kakkosessa, pääkaupunkiseutulaiset seurat ovat levittäytyneet myös perinteisesti läntiseen lohkoon.”

Kuva: Kakkosen B lohko       

”Ja Atlantis on todellinen Kakkosen kummajainen. Kun Atlantis FC on tällä hetkellä Kakkosen B Lohkon 3. sijalla kamppailemassa pääsystä YkkosLiigaan/Ykköseen, saman seuran Akatemia on aloittanut lähes yhtä vahvasti ja on sijoittuneena 5. sijalla – saman sarjatason A Lohkossa!”

Turkulaislupausten pelaajapolun kehityksen kannalta olennaista on myös kansallisten kilpailijoiden akatemia/reservijoukkueiden asema Suomifutiksen sarjakartalla. Ehkä yllättäen Veikkausliigajoukkueista seinäjokelaiset näyttävät rakentaneet kilpailukykyisimmän seurakokonaisuuden. Kun SJK:n edustusjoukkue pitää touko-kesäkuun vaihteessa Veikkausliigan piikkipaikkaa ilman tappioita, seuran Akatemia löytyy 5. sijalta Ykkösestä ja vieläpä SJK Akatemia 2 hakee sarjanousua Kolmosen C Lohkon kärkipaikalla.

Kakkosen A Lohkon kärjessä HJK Klubi04:n tavoitteena lienee YkkösLiiga ja B Lohkossa tappioitta kauden aloittaneelle FC Hongan Akatemialle voinee asettaa samankaltaisia odotuksia. Maan pelaajamääriltään suurimman seuran, Tampereen Ilves 2:n alku on ollut nihkeämpi samassa lohkossa. Kolme pistettä viidestä pelistä povaa putoamiskamppailua.

Kakkosen C Lohkosta löytyy kaksi muuta liigaseurojen akatemia/reservijoukkuetta. AC Oulun OLS/AC Oulu 2 on tappioitta lohkon kakkosena ja KuPS Akatemia samalla saldolla kolmantena.

Jäljellä olevista liigaseuroista FC Hakan akatemiajoukkue pelaa FC Haka j. -nimellä Kolmosta B Lohkon 4. sijalla. Vaasan Palloseuran VPS Akatemia on aloittanut vahvasti Kolmosen C Lohkossa ja edellä vain SJK Akatemia 2. Lahdessa lahjakkaiden juniorien pelaajapolkua on tuettu FC Lahti United -projektilla[ix], mutta liigajoukkue Lahden ja Kakkosessa pelaavan perinteikkään Reippaan yhteistyö jää ainakin seurainfon perusteella epäselväksi. IFK Maarianhaminan reservijoukkue FC Åland pelaa Kolmosen A Lohkossa.

”Turkulaislupausten pelaajapolun kehityksen kannalta olennaista on myös kansallisten kilpailijoiden akatemia/reservijoukkueiden asema Suomifutiksen sarjakartalla. Ehkä yllättäen Veikkausliigajoukkueista seinäjokelaiset näyttävät rakentaneet kilpailukykyisimmän seurakokonaisuuden. Kun SJK:n edustusjoukkue pitää touko-kesäkuun vaihteessa Veikkausliigan piikkipaikkaa ilman tappioita, seuran Akatemia löytyy 5. sijalta Ykkösestä ja vieläpä SJK Akatemia 2 hakee sarjanousua Kolmosen C Lohkon kärkipaikalla.”

”Ainakin osittain turkulaisen ”Kakkosen vajeen” seurauksena useat lupaavat turkulaisseurojen kasvatit ovat viime vuosina ajautuneet joko omatoimisen valinnan tai emoseuran lainasiirron kautta mm. Ykköseen Kokkolaan ja Mikkeliin tai Kakkoseen Poriin ja Saloon. Parainen ja Kuortaneen jalkapallolukiolla vetovoimaisuuttaan osoittanut SJK on myös onnistunut houkuttelemaan turkulaistalentteja.”

FC Interin reservien kauden ainoa tavoite nousta Kakkoseen

Kun vielä useimmilla Ykkösen seuroilla on akatemia/reservijoukkue vähintään Kolmosessa, korostuu turkulaisten tarve saada joukkue ainakin uudistuvan sarjajärjestelmän alemmille pääsarjatasoille.

Eteläisen alueen Kolmosessa Ykkösen seurojen pelaajakehitystä tukevat Gnistan Ogeli, EIF Akademi, HIFK 2, JäPS 47. Läntisessä Kolmosessa pelaavat FF Jaro U23 sekä KPV ja Itäisessä Kolmosessa MP/SavU.

Ainakin osittain turkulaisen ”Kakkosen vajeen” seurauksena useat lupaavat turkulaisseurojen kasvatit ovat viime vuosina ajautuneet joko omatoimisen valinnan tai emoseuran lainasiirron kautta mm. Ykköseen Kokkolaan ja Mikkeliin tai Kakkoseen Poriin ja Saloon. Parainen ja Kuortaneen jalkapallolukiolla vetovoimaisuuttaan osoittanut SJK on myös onnistunut houkuttelemaan turkulaistalentteja. Ja samalla kun lahjakkaita omia junioreita on jouduttu siirtämään lainalle muille paikkakunnille ja myös menetetty kilpaileviin liigaorganisaatioihin, on Auran rannoilla jouduttu houkuttelemaan nuoria pelaajia muualta Suomesta. Tässä etenkin Inter onkin onnistunut viime vuosina varsin hyvin.

Jarkko Wissin joukkueessa on lukuisia nuorten maaotteluita pelanneita lupauksia, jotka ovat saapuneet Turkuun hakemaan peliaikaa liigassa ja ottamaan tätä kautta askeleen urallaan. Tällaisia pelaajia ovat mm. helsinkiläistaustaiset Noah Nurmi (synt. 2001), Tommi Jyry (1999), Anton Aaltonen (2003) ja Daniel Rökman (2004), Rovaniemeltä houkutellut Juho Hyvärinen (2000), Luka Kuittinen (2003) ja Jussi Niska (2002) sekä Ilves-taustaiset Mikael Almén (2000), Eetu Huuhtanen (2003) ja Matias Riikonen (2002). Erling Haalandin raamit omaava Matias Tamminen (2001) on yhä pelaajana raakile, mutta mikäli kehitys jatkuu, Kotkasta saapunut ja ensimmäisellä kaudellaan Annelin pokaalilla palkittu monikäyttöinen hyökkääjä saattaa kulkea hieman samanlaista pelaajapolkua kuin viime kaudella Interistä Puolaan siirtynyt EIF-kasvatti Benjamin Källman.

”Ja samalla kun lahjakkaita omia junioreita on jouduttu siirtämään lainalle muille paikkakunnille ja myös menetetty kilpaileviin liigaorganisaatioihin, on Auran rannoilla jouduttu houkuttelemaan nuoria pelaajia muualta Suomesta. Tässä etenkin Inter onkin onnistunut viime vuosina varsin hyvin.”

Nuori, runsaasti kehityspotentiaalia omaava edustusjoukkue ja nuoria pelaajia Tampereella Veikkausliigaan menestyksekkäästi sisään ajanut Jarkko Wiss synnyttävät ymmärrettävästi menestysodotuksia Turussa. Kupittaan stadionremontin takia Interin liigakausi on kuitenkin alkanut katkonaisesti ja joukkueen todellinen iskukyky lienee yhä jonkinlainen arvoitus.

Edeltäneitä espanjalaisvetoisia kausia laajempi pelaajamateriaali on kevään kuluessa kuitenkin paljastanut yhden uuden sinimustan strategisen ulottuvuuden. Panostus reservijoukkueeseen on ollut selkeää ja nuoren joukkueen avainpaikoille tuotu täsmähankintoja ja Inter 2 on myös pystynyt hyödyntämään edustusjoukkueen pelaajistoa aiempaa suunnitelmallisemmin.

Reservijoukkueen maaliin on hankittu Veikkausliigassa ja viime kaudella Tepsissä Ykköstä pelannut Aati Marttinen. Keskushyökkääjäksi on palannut Piffeniä Ykkösessä ja Kakkosessa hyvillä tehoilla edustanut Gezim Voca ja alakertaa vahvistaa MP:ssä edelliskauden Ykköstä pelannut ja viime kaudella HIFK:ssa liigaakin pelannut Oliver Kangaslahti.

Vallitsevassa kilpailutilanteessa ja sarjajärjestelmäuudistuksen alla FC Interin julkaisema tavoite – reservijoukkueen Kolmosen A Lohkon voitto ja sitä kautta suora nousu Kakkoseen – on ainoa tavoittelemisen arvoinen päämäärä.  

Kolmosen kevään tulokset tukevat tavoiteasettelua. Kun kautta on pelattu noin kolmannes FC Inter 2 on seitsemän sarjakierroksen jälkeen kärjessä ilman tappioita. Kauden alussa voitot eivät ole tulleet helpolla, vaikka saatavilla olevaa pelaajamateriaalia ei ole säästelty. Kolmannen kierroksen ÅIFK-ottelussa sinimustien avauksessa Kolmosessa oli kunnioitusta herättävät kahdeksan Veikkausliigajoukkueen pelaajaa. Vahvistusten joukossa mm. edustuksen kapteenistoon kuuluva Juuso Hämäläinen, U21-maajoukkueen vakiomies Juho Hyvärinen ja nuorten maaotteluja pelanneet lupaukset Elias Mastokangas, Roope Kantola, Anton Aaltonen, Daniel Rökman ja Valentin Purosalo. ÅIFK laittoi dream teamin tiukoille, mutta Inter 2 otti arvokkaat kolme pistettä Roope Kantolan ottelun ainoalla, lisäajalla tehdyllä maalilla. 

Sittemmin edustuksen pelaajien käyttö rajoittunut laskutavasta riippuen noin neljään liigavahvistukseen ja joukkueen pelaaminen näyttää rennommalta. Sarjapelien ohessa Inter 2 eteni Suomen Cupissa aina 5. kierrokselle. Matkalla kaatuivat Kakkosen Ilves 2 sekä saman sarjatason Piffen. Suomen Cupin taival päättyi, kun Veritas Stadionilla vastaan tuli emoseuran edustusjoukkue.

Toimiiko sinimustien sisäinen työnjako sekä nuorten pelaajien peluutus, ja onnistuuko Inter tuomaan pitkän tauon jälkeen Kakkosen pelit turkulaisten keskuuteen ja paikallisen pelaajapolun tueksi?

Kolmosen kauden alku on ollut Interiltä vahva, mutta mukana nousukamppailussa ovat yhä ainakin porilainen MuSa, ehkä yllättävänkin vahvasti aloittanut Masku, ulkomaan apujen myötä arvaamaton Peimari ja toinen turkulainen ÅIFK.

Ja kävi Kolmosen kärkikamppailussa kuinka tahansa, on mielenkiintoista nähdä, mahdollistaako Veritas Stadionin pelialustan vaihdos Kolmosen pelien pelaamisen stadionoloissa. Jos näin käy, ja ehkä myös juniorit pääsevät Veritaksen nurmelle, otetaan tervetulleita turkulaisen jalkapallokulttuurin edistysaskelia. Ja voidaan alkaa yhteistyöllä ajamaan vielä tärkeämpää jalkapallo-olosuhdekohdetta – elinkaarensa lopussa olevan Impivaaran alimittaisen hallin korvaavaa kunnallista jalkapallon ja muidenkin lajien yhteistä talviharjoittelukeskusta.

”Toimiiko sinimustien sisäinen työnjako sekä nuorten pelaajien peluutus, ja onnistuuko Inter tuomaan pitkän tauon jälkeen Kakkosen pelit turkulaisten keskuuteen ja paikallisen pelaajapolun tueksi?”

[i] https://www.collinsdictionary.com/submission/24393/sportswashing the practice of a controversial company or country using sports sponsorship to improve its reputation

[ii] https://www.cbssports.com/soccer/news/is-the-big-six-premier-league-era-over-as-newcastle-brighton-aston-villa-crash-the-top-of-the-table-party/

[iii] https://open.spotify.com/show/5JBsUAOf9CXA1iOXComnEK Jakso 7 – HJK pohjoismaiseksi suurseuraksi?

[iv] https://aamuset.fi/artikkeli/6007460 Otteluanalyysi: TPS ratkaisi rangaistuspotkusta, jota ei olisi pitänyt tuomita

[v] https://www.palloliitto.fi/ajankohtaista/sarjajarjestelmauudistus-kaudeksi-2024-miesten-ykkonen-laajenee-kahdeksi-sarjatas/

[vi] https://tulospalvelu.palloliitto.fi/category/M2!spljp23/group/3/

[vii] https://tulospalvelu.palloliitto.fi/category/M2!spljp23/group/1/

[viii] https://tulospalvelu.palloliitto.fi/category/M2!spljp23/group/2/

[ix] https://fclahti.fi/fc-lahti-u20/

Tampereen Ilves – 90 vuotta suomalaista seuratyötä korttelisarjasta huipputasolle

Koronapandemia koettelee urheiluseuroja, mutta yksi Suomen suurista saa 10.4.2021 täyteen 90 toimintavuotta. Olen omalla palloilutaipaleellani kohdannut Tampereen keltavihreät lukemattomia kertoja niin pelaajana, valmentajana kuin katsojana ja vaikka voittojen väliin on mahtunut karvaitakin tappioita, Ilves-ottelut ja vastassa olleet ilvesläiset ovat jääneet mieleen kovina, mutta reiluina vastustajina.


”Uuden palloiluseuran perustamisesta Tampereelle oli puhuttu jo pitkään ennen vuotta 1931. Poikajoukko istui ja mietti Pyrinnön luistinradan pukukopissa. Pojilla oli valtava halu pelata, muttei heillä ollut joukkuetta. Ongelman huomasi Tampereen lyseon voimistelun lehtori Niilo Tammisalo, joka päätti toimia. Tammisalo kutsui koolle asiaan innostuneita nuoria keskustelemaan uuden palloseuran perustamisesta Tampereelle. Suunnittelukokouksen jälkeen pidettiin perustava kokous 10.4.1931 Tampereen lyseon la 30 hengen läsnä ollessa.”


Seuran nimeksi oli tarjolla viisi vaihtoehtoa: Niilon pojat, Pallopojat, Näsin pojat, Haukat ja Ilves. Perustavan kokouksen nimiäänestyksessä Ilves vei voiton, mutta tarkempaa tietoa nimen syntyhistoriasta ei ole. Seuran perustaja Tammisalo muisteli myöhemmin, että Ilves-nimi kaapattiin Hämeenlinnasta, kun sikäläinen Ilves oli lopettanut toimintansa. Myös Hämeen vaakunan Ilves-tunnuksella lienee ollut vaikutusta valintaan.


Seuran ensimmäisiä lajeja olivat jalkapallo, jääkiekko ja jääpallo. Ilves pelasi ensimmäiset ottelunsa näissä lajeissa Tampereen Palloilijoita vastaan. Ensin jalkapallossa 7.5.1931, sitten jääkiekossa 24.1.1932 ja jääpallossa 19.2.1932.


Sittemmin seuran lajikirjo on laajentunut. Ringette aloitettiin vuonna 1992, salibandy kolme vuotta myöhemmin ja Futsal vuonna 2001. Ilveksellä on myös ollut edustusjoukkueita koripallossa, käsipallossa, keilailussa, taitoluistelussa ja amerikkalaisessa jalkapallossa.

Vaikka seuratunnus on vuosikymmenien kuluessa vaihtunut moneen kertaan, keltainen kissaeläin on säilynyt tunnistettavana. Useimmiten vihreällä taustalla. Vuonna 1962 Ilves otti käyttöönsä Rauno Bromsin suunnitteleman Ilveksen päätä kuvaavan tunnuksen. Ärjyvä Ilves lienee tänä päivänä Suomen tunnistettavimpia urheilubrändejä.


Joukkue- ja junioriurheilun erikoisseura

Ilves ry on Tampereen seudun johtava urheiluseura, jonka vahva juniorityö tunnetaan ympäri Suomea. Seura liikuttaa eri lajeissa pelaajia aina päiväkoti-ikäisistä 70-vuotiaisiin saakka. Toiminnan parissa on yhteensä jopa 5000 pelaajaa, mikä tarkoittaa, että Ilves on harrastajamäärissä mitaten maan suurin urheiluseura.

Tampereen Tammelan uuden stadionin rakennustyöt on määrä alkaa keväällä 2021. Ilveksen edustusjoukkueiden kotiareenan kasvojen kohotuksessa katsojakapasiteetti kohoaa 8000 katsojaan. Uudisrakennuksen kustannusarvio on yli 23 miljoonaa euroa.

Pirkanmaan keltavihreät tunnetaan etenkin pitkäkestoisen jääkiekko- ja jalkapallomenestyksen kautta. Maan huippua Ilves edustaa toki myös uusimmassa lajissaan. Ilves Futsal on Suomen menestynein pääsarjatason joukkue.


Jääkiekossa Ilves on voittanut edustusjoukkue mukaan lukien 73 Suomen mestaruutta ja kaikkiaan 154 SM-mitalia, mitkä ovat ylivoimaisia Suomen ennätyksiä.


Myös jalkapallossa Ilves edustaa maan ehdotonta kärkeä. Seurassa on yli neljäkymmentä junioriedustusjoukkuetta ja sekä miesten että naisten edustusjoukkueet pelaavat ylimmällä sarjatasolla.


Varsinkin miesten Veikkausliigan joukkue on Jarkko Wissin päävalmentaja-aikana noussut kestomenestyjäksi ja nuoria pelaajia suosiva valmennuslinja on houkutellut seuraan maajoukkuetason junioreita ja kirkkaimmat nuoret kyvyt ovat edenneet europelien kautta ulkomaan ammattilaiskentille.


Juniorityön perustana on vuodesta 1975 lähtien toiminut Futis-Liiga, jonka pelitoimintaan osallistui viime kaudella noin 200 joukkuetta ja reilusti yli 3000 tyttö- ja poikapalloilijaa. Näillä luvuilla Ilves kamppailee HJK:n kanssa maan suurimman jalkapalloseuran tittelistä.


Ilveksen Futis-Liiga on jaettu neljään alueeseen (itä, etelä, pohjoinen ja länsi) ja kuhunkin alueeseen kuuluu 3-4 kaupunginosaa, joiden mukaan joukkueet muodostetaan ja nimetään. Aluetoimintaa pyörittävät seuran päätoimiset aluevalmentajat sekä vapaaehtoisten toimihenkilöiden (mm. aluepäällikköt, yhdyshenkilöt) verkosto. Ruohonjuuritason jalkapallotoimintaan osallistuu vuosittain jopa 600-700 valmentajaa ja joukkueenjohtajaa. Sopimusvalmentajia rekrytoidaan junioriedustusjoukkueisiin vuosittain yli sata.


Futis-Liigan päätavoitteena on antaa kaikille jalkapallosta kiinnostuneille junioreille ja vanhemmille mahdollisuus harrastaa lajia oman taitonsa ja halunsa mukaisesti joko pelaajana tai toimihenkilönä. Tavoitteena on myös tarjota lahjakkaille ja halukkaille pelaaja- ja toomihenkilöpolku junioriedustusjoukkueisiin. Harrastuksen kustannukset pyritään pitämään mahdollisimman alhaisina ja osallistumista helpotetaan tuomalla toiminta lähikentille.


Ilveksen junioritoiminta muistuttaa läheisesti Turussa vuodesta 1965 toteutettua Nappulaliigatoimintaa, jossa aluejoukkueet ovat vastanneet ruohonjuuritoiminnasta ja edustusjoukkueet – ”Kaupparit” – toteuttaneet käytännössä katkeamattoman ketjun maajoukkuepelaajia eri palloilulajeihin Koivun ja Kiprusoffin veljeksistä Teemu Rannikkoon ja tämän päivän huuhkajiin kuten Lukas Hradecky, Joni Kauko ja Jere Uronen.

Tampereella Ilveksen alueellinen asema kuitenkin poikkeaa olennaisesti Turun Nappulaliigasta, joka kilpailee tänä päivänä kaikissa ikäluokissa etenkin kahden nimekkään pääsarjaseuran laajentuneen juniorityön kanssa.

Tampereen seudulla, ja laajemminkin Pirkanmaalla Ilves on suuri suunnannäyttäjä sekä lasten ja nuorten merkittävin alueellinen liikuttaja. Pirkanmaalaiset naapuriseurat saattavat kokea keltavihreän jättiläisen ajoittain ylivoimaisena kilpakumppanina, mutta hyvin organisoitu ja juniorityöhön vahvasti panostava Tampereen Ilves kuuluu kiistatta suomalaisten urheiluseurojen aateliin ja nuorisotyön edelläkävijöihin.

Koska Ilveksellä on alueellaan niin hallitseva asema, keltavihreiden edustusjoukkueet ovat tuttu vastustaja etenkin turkulaisille ja muille Lännen kilparyhmille. Sarjaotteluiden ohella Ilves nähdään usein naapurimaakunnissa usein harjoitusvastustajana ja turnausvieraana.


Onnea 90-vuotias Ilves ja ”ipalaiset” Kaupista Vuorekseen sekä Hervannasta Tesomaan!

Lähteet:

Etusivu

https://ilvesfutisliiga.fi/

    TPS juhlavuoden alla Ykköseen – takaisin liigaan turkulaisilla talenteilla ja paikallisella yhteistyöllä?

    Turku on mustavalkoinen, usein sanotaan. Monilajiseura TPS on kiistatta tunnetuimpia turkulaisuuden ilmentymiä, tai brändejä, kuten tänä päivänä tavataan sanoa.

    Kuten laajalti tunnistettavasta seuratunnuksesta käy ilmi, Turun Palloseura on perustettu vuonna 1922. Seura syntyi, kun Turun suomenkieliset jalkapalloilijat yhdistivät voimansa vastavoimaksi ruotsinkieliselle ÅIFK:lle. Ensimmäinen Suomen mestaruus saavutettiin vuonna 1928. Sittemmin mestaruuksia on tullut kaikkiaan kahdeksan, mutta viimeisin on vuodelta 1975, kauan ennen vuonna 1990 perustettua Veikkausliigaa. Cup-mestaruuksia TPS on voittanut kolme, nämä veikkausliiga-aikana.

    SM-kultaa: 8 (1928, 1939, 1941, 1949, 1968, 1971, 1972, 1975)
    SM-hopeaa: 12 (1923, 1925, 1926, 1930, 1938, 1944, 1946, 1948, 1960, 1984, 1986, 1989)
    SM-pronssia: 11 (1929, 1931, 1957, 1967, 1977, 1987, 1996, 2007, 2009, 2010, 2012)

    Suomen Cup-mestari: 3 (1991, 1994, 2010)[i]

    Turun Palloseuran kultakauden tuplamestareiden ensimmäinen vuosikerta, mestarit mallia 1971. Rivit täynnä maajoukkuepelaajia. Kuva: Kultaiset vuodet 1922-1997, Mäki-Toivola, 1997

    Jalkapallo, kuten ympäröivä yhteiskunta on muuttunut merkittävästi mustavalkoisten kulta-ajoista 60-70-lukujen taitteesta ja myös sarjamuodon muutosajoista. Sattumoisin Veikkausliigan kanssa samanaikaisesti 30-vuotista toimintataivaltaan juhliva FC Inter on vanhempien seurojen väsyessä ja väistyttyä noussut Veikkausliigan maratontaulukon kärkinelikkoon, ja viime vuosina hissijoukkueeksi ajautuneen paikalliskilpailijan edelle.  

    HJK                                                   1713 pistettä

    MYPA                                              1046

    Valkeakosken Haka                   1008

    FC Inter                                            983

    TPS                                                    919

    RoPS                                                  855

    FC Lahti                                            828

    VPS                                                    811

    KuPS                                                  786

    FF Jaro                                              738[ii]

    Olen itse TPS-kasvatti ja tunnen suurta ylpeyttä oman lapsuuteni sankareiden taitopainotteisista jalkapalloperinteistä, jotka ulottuvat Timo Nummelinista, ”Superhessu” Suhosesta ja Jalojen sekä Lipposen veljessarjoista tämän päivän TPS-taustaisiin turkulaistähtiin kuten Jere Uronen ja Moisanderin sekä Hradeckyn veljekset.  

    Ja löytyy mielestäni myös maskulaislähtöisissä seutukunnan futisylpeyksissä kuten Kappe Hämäläisessä ja Riskin veljeksissä ”vanhan ajan tepsiläistä taitojalkapalloperinettä”.

    Ja turkulaista taitojalkapalloperinnettä on voitu Veikkausliigassa todistaa kahden viime kauden ajan, kun Jose Riveiron viihdyttävää jalkapalloa pelaava joukkue on kahdesti peräkkäin yltänyt valtakunnan kakkoseksi. Uudistuneen Interin ehkä ainoa Akilleen kantapää on ollut vierastyövoiman vahva osuus ja turkulaisten nuorten vähäinen rooli joukkueessa. Erinomaisen alkukauden pelannut Elias Mastokangas jäi Benjamin Källmanin ja Filip Valencicin paluun myötä syksyllä vähemmille minuuteille ja maajoukkuetason 2002-syntyneet lupaukset Roope Kantola ja Jan Heinonen jäivät ilman veikkausliigadebyyttiä ja pelasivat jo toisen peräkkäisen kauden reservijoukkueen kanssa Kolmosessa.

    Aika kypsä Turun seudun junioriyhteistyölle?

    Kun TPS Kotkalle kärsityn karsintatappion myötä joutuu ottamaan uudelleen vauhtia Ykkösestä, voidaan ehkä kysyä, olisiko aika kypsä Interin ja Tepsin väliselle yhteistyölle?

    Kokemukseen ja tiiviiseen permanenttiin ilmiselvästi uskovalla Riveirolla on jo tässä vaiheessa vuotta hyvä sopimustilanne[iii] ja ensi kauden joukkueen runko vahvasti kasassa[iv][v]. Kun sinimustien kausi päättyi toiseen perättäiseen hopeaan ja erinomaiseen loppukauteen[vi], voidaan perustellusti olettaa Interin tähtäävän tulevana kaudella mestaruuteen ja eurokentille. Näistä lähtökohdista katsottuna nuorten turkulaiskykyjen kynnys yltää Veikkausliigassa pelaavaan kokoonpanoon saattaa olla edelleen liian korkea ja juniori-ikäisille talenteille tulisi löytää kehitystä tukeva pelipaikka riittävän vaativalla tasolla. Kuten Suomessa ylivertaisella pelaajamateriaalilla operoiva HJK on toiminut mm. RoPS:in, Ilveksen ja Ykköseen nousseen Klubi 04:n kanssa. Ja on Turkuunkin päätynyt yksi Pikkuhuuhkajissa esiintynyt Klubin lainapelaaja[vii].

    Kun alkavalla kaudella Turun seudulta löytyy Veikkausliigan suursuosikkien joukkoon kiistattomasti kuuluva Inter, Ykkösestä takuuvarmasti juhlavuodeksi ylimmälle tasolle tähtäävä TPS sekä viime ajat hyvää työtä Kakkosessa tehneet PIF ja KaaPo sekä vielä SalPa Salosta, on nuorille lupaaville pelaajille ainakin paperilla tarjolla monipuolinen ja hyviä vaihtoehtoja tarjoava pelaajapolku.

    Mutta jotta järjestelmä toimisi ja turkulaiset talentit saisivat kullanarvoista pelikokemusta kotikulmillaan, tarvitaan seurojen välistä alueellista yhteistyötä. Muuten turkulaiset lupaukset saattavat päätyä epämääräisillä lainasopimuksilla Kemi[viii]-Kajaani[ix]-akselin maakuntakierrokselle, ja todelliset turkulaishelmet ja potentiaaliset Kupittaan yleisömagneetit ajautua toisen alueen liigajalkapallon pelastajaksi.

    ”Oli varsin selvää, että halusimme käyttää option, sillä Albion on ollut vähintäänkin niin hyvä, ellei jopa parempi, kuin osasimme toivoa. Albion myös nauttii ollessaan täällä. Hän on saanut paljon vastuuta valmentajalta ja se heijastuu hänestä kentällä. Albionia kohtaan kohdistuu tietenkin paljon kiinnostusta myös muista seuroista ja nyt olemme varmistaneet sen, että hän joko pelaa meillä ensi kaudella tai saamme hänestä taloudellisen korvauksen, joka on tärkeä pitää mielessä tänä päivänä, seurajohtaja Peter Mattsson toteaa seuran tiedotteessa.”[x]

    Kosovossa syntynyt Ademi kuuluu turkulaiseen ”Runosmäen akatemiaan”, jossa ovat kasvaneet esimerkiksi Joni Kauko, Kaan Kairinen, Otso Virtanen sekä Matej, Tomas ja Lukas Hradecky[xi]. Runosmäen jalkapallolähettiläiden pelaajapolut luonnollisesti poikkeavat toisistaan, mutta ehkä nämä yhdestä kaupunginosasta alkaneet menestystarinat muistuttavat nuorille omille kasvateille tarjottujen mahdollisuuksien merkityksestä.

    Jarkko Wissin Ilves esimerkkinä edustusjoukkueen ja junioritoiminnan yhteistyöstä?  

    2003-syntyneen Niklas Pyyhtiän vahva kausi mustavalkoisten edustuksessa pitäisi olla kannustin rohkeampaan juniorilinjaan, jossa turkulaiset voisivat ottaa oppia Ilveksestä ja mestari HJK:sta. Takavuosien talousvaikeuksista toipunut Tampereen Ilves on valmentaja Jarkko Wissin aikana vakiinnuttanut paikkansa Veikkausliigan kärkiviisikossa ja entinen poikamaajoukkueen valmentaja on tullut tunnetuksi nuoria pelaajia tukevasta valmennuslinjastaan. Koronakauden päätöskierroksella valmentaja Wiss juoksutti kokenutta FC Honkaa vastaan Tammelan stadionille kokoonpanon, jossa omia kasvatteja oli avauksessa seitsemän ja koko ottelun aikana kentällä yhdeksän.

    ”Aloituksen keski-ikä oli alle 21 tänään. Se antaa uskoa Ilveksen toimintaan niin edustuksessa, kuin junioreissa. Tällä voitolla on isompi symbolinen merkitys, kuin vain kolme pistettä sarjassa, Wiss alleviivaa.”[xii]

    Nuoret ovat saaneet mahdollisuuksia myös muualla. Ykkösestä suoraan Veikkausliigaan nousseen AC Oulun takalinjoilla 2003-syntynyt Miika Koskela pelasi läpi kauden täysiä minuutteja ja myös toinen saan ikäluokan poikamaajoukkuepelaaja Lasse Ikonen, ylsi nousijajoukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Toisessa nousijajoukkueessa, KTP:ssä niinikään 2003-vuosikertaa edustava Niklas Leinonen on noussut edustuksessa pelaavaan asemaan, samoin kuin vuotta vanhemmat Juuso Anttila ja Kimi Kolsi. Ja useita muitakin tulevaisuuden lupauksia[xiii] löytyi kotkalaisten kokoonpanosta, joka toi KTP:lle Kupittaan karsinnasta paikan Veikkausliigaan[xiv]. sss

    Suomalaisessa jalkapallossa on viime vuosina nostettu usein esiin vuonna 2014 käyttöön otettu seuroja koskeva laatujärjestelmä. Viisitasoisessa järjestelmässä on painotettu strategisia aihealueita kuten urheilutoiminta, ja sitä tukevat johtaminen sekä viestintä ja markkinointi[xv], mutta ehkä tulevaisuudessa laatujärjestelmän avulla seuroja voitaisiin ohjata tiiviimpään edustusjoukkueen ja junioritoiminnan yhteistyöhön.

    Junnufutiksessa vastuulliset ja pitkäjänteistä työtä tekevät seurat antavat nuorille lupauksille varhain mahdollisuuksia, mikä tarkoittaa, että yhä nuoremmat pelaajat ovat valmiimpia pääsarjatasolle ja myös ulkomaiden suurseurojen organisaatioihin.

    Luottamus omiin kasvatteihin edistää myös laji- ja seurakulttuurin kehitystä. Välillä käy mielessä, eivätkö paikalliset seurapomot ymmärrä kannattajien kiinnostusta oma kylän kasvatteja kohtaan ja nuorten esikuvien kannustavaa merkitystä omien juniorien piirissä. Tällä kaudella yksi turkulaisjuniorien suurimmista suosikeista, TPS-kasvatti Albion Ademi mätti maaleja Maarianhaminalle turkulaisseurojen sijasta ja saarelaiset säilyttivät sarjapaikkansa.

    Turkulaiskykyjen urakehityksen kuoppaisuus näkyy myös Tepsin kolme vuotta sitten karsintamaalillaan liigaan nostaneen Ilari Mettälän pelaajapolussa. Yläneeltä liigaan ponnistanut hyökkääjä valitsi Turun sijasta Tampereen pitkälti nuoria pelaajia huomioivan valmennuksen perusteella:

    ”Olen kuullut paljon hyvää Ilveksestä ja joukkueen valmennuksesta. Täällä osataan kehittää nuoria pelaajia, jollaiseksi itsenikin vielä lasken.”[xvi]

    Turkulaisseurat ovat pärjänneet varsin hyvin kansallisessa juniorikilpailussa etenkin 2003-04 ikäluokissa, mutta nuorten lahjakkuuksien kehitys saattaa pysähtyä, jollei tarjolla ole riittävää haastetta tarjoavia pelimahdollisuuksia.

    Haaste on periaatteessa sama kuin nuoremmissa junioreissa, joissa taitavat, mutta fyysisesti isompien ja vahvempien varjoon jäävät ”late bloomerit” eivät löydä paikkaa pelaavassa kokoonpanossa. Toivottavasti turkulaisseurat kuitenkin jatkossa ottavat kilpailijoista oppia ja panostavat juniori-ikäisten sisäänajoon edustusjoukkueissa tai ainakin alueen muissa valtakunnan tasolla pelaavissa kokoonpanoissa. Eri sarjaportaita edustava valtakunnallisten sarjojen viisikko Inter, TPS, KaaPo, PIF ja SalPa tarjoavat jalkapalloon panostaville nuorille kyvyille vaihtelevat portaat tavoitella jatkoa kunniakkaille turkulaisperinteille.

    Viime viikkoina A-maajoukkueen mukana jalkapallomaailman ja myös lajin maailmanmestarit yllättäneet U21-ikäiset Marcus Forss ja Onni Valakari ovat osoittaneet, että erilaisia pelaajapolkuja pitkin voi myös Turun kautta kohota hyvin korkealle kuningaslajissa. Kunhan nuori pelaaja saa tukea ja vastuuta.

    [i] https://fc.tps.fi/fi/seura/historia

    [ii] http://www.veikkausliiga.com/uutiset/2020/11/08/pienta-muutosta-veikkausliigan-maratontaululossa-hifk-nousi-kolme-sijaa

    [iii] https://fcinter.fi/engstrom-haukioja-ja-kagayama-jatkavat-interissa-myos-ensi-kaudella/

    [iv] https://fcinter.fi/hamalainen-ja-paananen-jatkosopimuksiin-interin-kanssa/

    [v] https://fcinter.fi/moisander-jatkaa-interissa-maalivahdilla-edessaan-jo-kuudes-kausi/

    [vi] https://fcinter.fi/fc-interista-viisi-pelaajaa-ja-jose-riveiro-nimetty-veikkausliigan-kuukauden-joukkueeseen/

    [vii] https://www.hjk.fi/artikkelit/miehet/kevin-kouassivi-benissan-lainalle-interiin/

    [viii] http://www.veikkausliiga.com/uutiset/2017/07/27/ademi-loppukaudeksi-lainalle-ps-kemiin

    [ix] http://www.veikkausliiga.com/uutiset/2019/07/14/inter-hyokkaaja-siirtyy-ykkosen-ac-kajaaniin-loppukaudeksi

    [x] http://www.veikkausliiga.com/uutiset/2020/09/28/ifk-mariehamn-ja-albion-ademi-kayttivat-sopimuksen-option

    [xi] https://www.iltalehti.fi/veikkausliiga/a/10553cdc-3602-4bbd-9038-a55fb1a20686

    [xii] https://ilvesedustus.fi/1420280/

    [xiii] http://www.fcktp.fi/ktp-kiinnitti-tulevaisuuden-lupauksiaan/

    [xiv] https://www.palloliitto.fi/ottelu/1921250

    [xv] https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/sjk-viidentena-seurana-laatujarjestelman-tasolle-5

    [xvi] https://www.aamulehti.fi/jalkapallo/art-2000007466891.html

    Ison Inter-päivän pettymyksestä huolimatta sinimustat Suomifutiksen suuria – Kupittaan oma kenttä askel Interin junnutyön uudelle tasolle?

    Lauantaina 3.10. Kupittaanpuistossa vietettiin isoa Inter-päivää. Ohjelmassa seuran ensimmäinen oma juniorien Inter Cup, edustusjoukkue Suomen Cupin finaalissa kotistadionilla ja reservit Kolmosen päätöskierroksella nousukarsinnan kynnyksellä.

    Kupittaan kentillä, Impivaarassa ja Vasaramäessä pelattiin viikonloppuna FC Interin ensimmäistä omaa isomman mittakaavan junioriturnausta, Inter Cupia. Kovatasoiseen 2010- ja 2011-ikäluokkien turnaukseen osallistui yhteensä 34 joukkuetta eri puolilta Suomea[i]. Mukana mm. johtavien junioriseurojen HJK:n, Hongan ja KäPan kilparyhmät ja joukkueita Oulusta ja Vaasasta asti. Kaksipäiväisellä turnauksella juhlistettiin samalla vuonna 1990 perustetun seuran 30-vuotista taivalta.

    Lauantai-iltapävällä, Inter Cupin lomassa, Veritas Stadionin luonnonnurmella pelattiin ensi kertaa myös miesten Suomen Cupin finaali. Useasti kilpailumuotoaan muuttanut cupkilpailu jakaa mielipiteitä, mutta nykymuotoinenkin Suomen Cup tarjoaa seuroille lisäpolun eurokentille sekä pääsarjatason pelejä alkuvuoteen[ii].  Varsin monimutkaisessa kaksiosaisessa kilpailujärjestelmässä joukkueet etenevät Veikkausliigan ja Ykkösen lohkovaiheiden jälkeen 16 joukkueen jatkovaiheeseen, jossa finalistit valikoituvat perinteiselle cupmuotoisella kilpailulla.

    Koronan hämmentämällä jalkapallokaudella cupin loppuottelussa kohtasivat maan kiistaton ykkösseura ja sarjakärki HJK sekä stadionia isännöivän Håkansin varustamoperheen turkulaisylpeys FC Inter.

    Vaikka turkulaiset hallitsivat palloa pitkiäkin jaksoja, HJK puolusti erinomaisesti varhaisen ottelun avausmaalinsa jälkeen. Kun cupin historian menestynein joukkue vielä iski uudelleen toisen puoliajan 9. minuutilla, muistutti finaalin kulku Veikkausliigan viime kauden ratkaisuottelua samaisella areenalla. Tällöinkin turkulaisten odotukset korkealla, mutta KuPS hiljensi kotiyleisön kahdella maalilla. Tällä kertaa sinimustien kannattajien turkulaista tuskaa lisäsi ex-TPS-kärki Roope Riski viimeistelemällä finaalin molemmat maalit. Näin Klubi kuittasi 0-2 luvuin parin vuoden takaisen cupin finaalitappion turkulaisille Töölön kotiareenallaan.

    Välittömästi cupin finaalin jälkeen Kupittaa 5:lla pelattiin Kolmosen päätöskierroksen ottelu Inter 2 – Wolves. Interin reservijoukkue oli edelliskierroksella noussut sarjakärkeen ja kun vastassa sarjan jumbojoukkue, turkulaisten odotettiin pitävän heikommalla maalierolla kakkosena oleva Peimari takanaan.

    Inter siirtyikin nopeasti 2-0 johtoon ja kolmannen maalin jälkeen kannattajien soihdut syttyivät. Faniosaston riemu kuitenkin laantui nopeasti, kun samaan aikaan Sauvossa pelatun Peimari Utd – EuPa -pelin otteluseurantatiedot viestivät sauvolaisten toisella puoliajalla yltyneestä tehokkuudesta.

    Ottelujen päättyessä loppuluvut Kupittaa Vitosella olivat 3-0 ja Sauvon Hakkispaanalla peräti 7-1, mikä tarkoitti, että Peimari voitti Kolmosen A-lohkon niukimmalla mahdollisella marginaalilla. Molemmilla joukkueilla oli 28 pistettä ja päästettyjä maaleja 11, mutta Peimari vei mestaruuden ja eteni nousukarsintaan tehtyään yhden maalin enemmän (29-28).

    Sarjavoitto on aina haastava tavoite ja vaatii myös onnea, mutta Interin reservijoukkueen toinen peräkkäinen nousun kariutuminen Kolmosen kalkkiviivoilla aiheuttanee seurassa spekulointia ja ehkä myös vanhempien juniori—ikäluokkien sekä aikuisjoukkueiden yhteistoiminnan uudelleenorganisointia.  

    FC Interin tavoitteena on olla yksi Suomen johtavia junioriseuroja – kelpaavatko omat juniorit hyvää tulosta tekevälle ja viihdyttävää veikkausliigajalkapalloa tarjoavalle Riveirolle?

    ”FC Interin tavoitteena on olla nyt ja tulevaisuudessa yksi Suomen johtavia junioriseuroja kaikilla mittareilla. Seuran tavoitteena on saada vuosittain vähintään yksi uusi oman seuran kasvatti nousemaan seuran miesten edustusjoukkueeseen ja vakiinnuttamaan paikkansa pelaavassa kokoonpanossa. Lisäksi joukkueen pelaajista vähintään puolen tulee olla alle 24-vuotiaita, joista osa oman akatemian kasvatteja.” [iii]

    FC Inter lisäsi panostustaan junioritoimintaa vuodesta 2015 alkaen, jolloin sinimustissa pelaajauransa päättänyt Kalle Parviainen palkattiin seuran ensimmäiseksi valmennuspäälliköksi. Viime keväänä Palloliiton palvelukseen siirtynyt savolaisjalkapallon kasvatti teki amk-opinnäytetyönsä juniorivalmennuksen kehittämisestä, ja Parviainen onkin ollut keskeinen henkilö Interin junioritoiminnan viime vuosien kehittämistyössä.

    Panostus juniorivalmennukseen on ollut seuran omistajaperheen strateginen linjaus. FC Interin tavoitteena on olla johtava kasvattajajalkapalloseura Turussa. Lähivuosien tavoitteena juniorivalmennuksen kehittämisen lisäksi on myös harjoitusolosuhteiden parantaminen, päätukijayhtiö Alfons Håkansin toimitusjohtaja Joakim Håkans visioi viisi vuotta sitten[iv]

    Vaikka Interin edustusjoukkue ajautui samoihin aikoihin päättyneen hollantilaisvalmentaja Job Dragtsman valmentajakauden jälkeen toistuviin valmentajavaihdoksiin ja menestykseltään keskinkertaisiin liigavuosiin, on Håkansin perheen panostus junioritoimintaan jatkunut. Päätoimisia juniorivalmentajia on palkattu ja loppusyksystä Kupittaalla toteutuu 700 000 euron Inter investointi eli seuran oma lämmitettävä tekonurmikenttä Kupittaa 1, Veritas Stadionin vieressä[v].

    Kunnianhimoisessa seurassa, jossa keskeisenä toiminta-ajatuksena on tukea pelaajia kehittymään nuorten maajoukkueisiin, tarvitaan hyvien olosuhteiden ja ammattivalmentajien ohella myös monenlaista muuta osaamista. Kun kilpaillaan maailman suosituimmassa kuningaslajissa, pitää myös suomalaisseurojen paneutua seuratyön alati laajenevaan toimintakenttään aikuisliikunnasta esikouluikäisten perhefutikseen ja ”akatemiapoluista” yhteiskuntavastuuseen.

    Laajeneva toimintakenttä aiheuttaa suomalaisseuroille monenlaista haastetta.

    Mistä löytää suurille massoille ammattitaitoiset valmentajat, kun alati yltyvä akatemiahehkutus ja seurabrändääminen sekä kohonneet harrastuskustannukset lisäävät vanhempien vaatimustasoa ja saavat seuratoiminnan muistuttamaan yhä enemmän asiakassuhdetta?

    Kuinka pienemmät paikallisseurat pysyvät hengissä, kun pääsarjaseurat haravoivat lahjakkuuksia niin tiheällä kammalla, että harrastajia riittää nelosjoukkueeseen saakka?

    Yhdistelmäjoukkueet ovat junnufutiksen arkipäivää, mutta pitäisikö YJ-toiminnan olla ensisijaisesti työkalu pienseurojen yhteistyölle, eikä niinkään suurten keino noukkia pienempien naapurien parhaat yhä varhaisemmassa vaiheessa?

    Kun junioritoiminnan tavoitteena on tarjota omille lahjakkaille junioreille pelaajapolku Veikkausliigaa pelaavaan edustusjoukkueeseen, voidaan myös kysyä, onko Kolmonen oikea väliporras tarjoamaan maajoukkuetasoiselle A- tai B-juniorille seuraavaa askelta?  

    Ja jos toiminta tähtää juniorista huippu-urheilijaksi kasvamiseen, eikö Palloliiton rahoituksella toimivien talenttivalmentajien tulisi työskennellä lupaavimpien juniorien parissa, eikä esimerkiksi Kolmosessa pelaavan aikuisjoukkueen vastuuvalmentajana?

    Ulkomaalaispelaajien osuus pääsarjoissa kasvaa, kuinka turvata omien juniorien kehitys ja eteneminen?

    Jääkiekkokausi on juuri alkanut ja kauden alla toista turkulaista korkean profiilin ammattilaisseuraa on arvosteltu ”muukalaislegioonana”. TPS:n urheilujohtaja Rauli Urama toteaa, että seuran oli pakko lähteä täyttämään joukkuetta ulkomaalaisten pelaajien voimin. Hänen mukaansa ulkomainen pelaaja on paljon halvempi kuin suomalainen pelaaja[vi].

    Ammattilaisjalkapallossa ulkomaalaisten pelaajien tarjonta on jääkiekkoon verrattuna moninkertainen, joten ei liene yllättävää, että ulkomaalaispelaajien osuus jalkapallon eurooppalaisissa pääsarjoissa on korkea ja kasvussa.  Tutkimuslaitos CIES Football Observatoryn tutkimusten mukaan ulkomaalaispelaajien osuus tarkastelluissa kansallisissa pääsarjoissa on kohonnut kuluvalla vuosikymmenellä 34,7 prosentin osuudesta vuoden 2018 ennätyslukemiin eli 41.5 %:iin[vii].  

    ” The surveys carried out by the CIES Football Observatory allow us to reveal very clear trends. The footballers’ labour market in Europe is becoming deterritorialised by a decreasing presence of club-trained players, a stronger proportion of expatriate footballers and greater mobility. These processes can be seen as problematic from the point of view of the role that clubs are supposed to undertake in their local environment.

    More and more teams are geared towards the short-term. In an increasingly segmented and speculative context, owners and executives tend to optimise financial returns on the transfer market to the detriment of more eminently sporting considerations. An increasing number of players consider their team as a mere stepping-stone to more lucrative markets. Agents and the entourage also play a decisive role in this regard.”

    Seuratoiminnassa yleistynyt pelaajakauppaspekulaatio ja lyhytjännitteisyys näkyvät myös suomalaisessa jalkapallossa. ”Toimialan kasvu Suomessa tulee eurooppalaisesta jalkapallosta, ei myymällä makkaraa”, sanoo HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti[viii]. Turussa Interin osalta voidaan ehkä pohtia, oliko kesällä Norjasta palanneiden korkean profiilin pelaajien Benjamin Källmanin ja Filip Valencicin hankinnan taustalla pelilliset vai taloudelliset motiivit.

    Kohtuullisen kiistatonta kuitenkin lienee, että hankinnat vaikuttavat väistämättä Interin eniten veikkausliigapeliminuutteja saaneen nuorisomaajoukkueikäisen oman kasvatin, Elias Mastokankaan peliaikaan. Muille sinimustien junnumaajoukkuetason omille kasvateille, 2002-ikäluokan Roope Kantolalle ja Jan Heinoselle ei Veikkausliigassa ole peliminuutteja kertynyt, vaan talentit ovat pelanneet Kolmosessa ja A-junioreissa.  

    Niukoilla resursseilla ja pienillä pelaajamäärillä pelannut Interin A20 -joukkue menestyi lopulta turkulaisista parhaiten valtakunnan tasolla. Niko Valikaisen ryhmän lopullinen sijoitus SM-sarjassa kunniakas 4. tila.

    Riveiro nostanut Interin edustuksen Veikkausliigan kärkikastiin – olisiko seuraava askel terävöittää seuran junnutoimintaa?

    Jose Riveiron aika FC Interin päävalmentajana on ollut kiistaton menestys. Viime kauden kakkostila, tämä kausi toistaiseksi jatkuvasti kärkikolmikossa ja onnistuneesti roolitettu joukkue sekä viihdyttävä pelitapa antavat varmasti kriittisellekin kannattajalle aihetta tyytyväisyyteen.

    Mutta jos seuran tavoitteena on olla yksi maan johtavia junioriseuroja kaikilla mittareilla ja saada uusia omia kasvatteja edustusjoukkueen pelaavaan kokoonpanoon, tulisi pelaajapolun suunnitteluun saada enemmän selkeyttä ja edustusjoukkueen toimintatapoja lähemmäs juniorijoukkueiden arkea. Koska Riveiron joukkue käyttää menestyksekkääksi osoittautunutta kolmen topparin alakertaa, ehkä myös vanhimmissa juniori-ikäluokissa voitaisiin kokeilla samaa pelijärjestelmää, jolloin pelaajien olisi helpompi mukautua edustuksen pelitapaan, mikäli sinne joskus pääsevät kokeilemaan.

    Interissä on takavuosina ajoittain harjoitettu edustuksen kummipelaajatoimintaa. Ehkä edustusjoukkueen pelaajat voisivat vierailla juniorijoukkueissa ja kertoa kokemuksiaan seuran sloganin ”Enemmän yhdessä” -hengessä.

    Kupittaa 1:n paranevista kenttäoloista huolimatta Interin junioritilanne on osittain ongelmallinen.

    Seuran juniorijoukkueiden kilpailullinen menestys maan ylimmillä tasoilla on ollut tällä kaudella aiempia vuosia heikompaa, kaupungin perinteikäs mustavalkoinen kilpailija panostanee voimalla lähestyvään suureen juhlavuoteensa, ja Interin juniorivalmennuksessa on tapahtunut merkittäviä henkilövaihdoksia.

    Uudet valmentajat ja avainhenkilöt ovat kuitenkin uusi mahdollisuus. Terävöittämällä seuran valmennuslinjaa sekä avaamalla sinimustia arvoja ja identiteettiä, FC Interillä on erinomaiset edellytykset nousta vastuulliseksi nykyajan kasvattajaseuraksi ja turkulaisen jalkapallon suunnannäyttäjäksi.

    [i] https://fcinter.fi/kupittaalla-pelataan-viikonloppuna-kaksi-cupia/

    [ii] https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/cuppi-nurin-vai-cuppi-kuntoon-miksi-miesten-suomen-cupin-pelitapa-muuttuu-vuodelle

    [iii] https://fcinter.fi/fc-inter/arvot-ja-identiteetti/

    [iv] http://www.veikkausliiga.com/uutiset/2015/07/28/inter-haluaa-olla-turun-paras-kasvattajaseura

    [v] https://yle.fi/uutiset/3-11470520 , Inter investoi 700 000 euroa lämmitettävään tekonurmikenttään – Turun talviharjoitusolosuhteisiin huomattava parannus

    [vi] https://www.iltalehti.fi/smliiga/a/ebb8d9cb-ba4c-42b9-acad-179a1d716cfb

    [vii] https://football-observatory.com/IMG/sites/mr/mr39/en/ Conclusion

    [viii] https://www.talouselama.fi/uutiset/kasvu-tulee-eurooppalaisesta-jalkapallosta-ei-makkaran-myymisesta-sanoo-hjkn-riihilahti-mutta-mita-tapahtuu-kun-korona-ajaa-barcelonan-kaltaisia-jattiseuroja-kassakriisiin/1e594fe5-81ec-4fd1-9bb8-d0107b05a213

    Jalkapallo palaa poikkeusoloista – Turun seudulla vaihtelevat viruskesän menestysodotukset

    Korona siirsi keskikesän huuhkajahuumaa vuodella, mutta myös kotimaan futiskauden käynnistyminen lykkääntynyt poikkeusolojen takia. Pelaajat ja joukkueet nappuloista ylimmille sarjatasoille pitäneet keväällä valtioneuvoston ohjeistamaa fyysistä etäisyyttä, joten pitkään näytti siltä, että jalkapallokausi peruuntuu kokonaan. Kesäkuussa sarjat kuitenkin käynnistyivät ilman virustartuntoja ja heinäkuussa sarjoja on jo pelattu tiiviillä tahdilla ja kasvavilla katsojamäärillä.

    Veikkausliigan ensi kierrokset pelattiin lähes ilman yleisöä, mutta viime viikkoina katsomorajoitukset ovat asteittain höllentyneet ja ylimmällä sarjatasolla Turussa lupa odottaa kiinnostavaa kautta ja jopa menestystä.

     

    Interillä eväät menestykseen?

    Inter on jo edennyt loppusyksystä pelattavaan Suomen Cupin finaaliin ja Jose Riveiron ryhmällä pelaajamenetyksistä huolimatta edellytyksiä pelata viime kauden tapaan mitaleista. Tappioon päättynyt kakkoskierroksen vierailu Kuopiossa oli suuri pettymys, mutta kotona Veritas Stadionilla sinimustien hyökkäysvoima on ollut tyrmäävää. Cupin pelit huomioiden, Inter teki neljässä koronatauon jälkeisessä kotipelissä KuPS:aa, FC Lahtea, RoPS:aa ja Ilvestä vastaan yhteensä 17 maalia, eli keskimäärin 4,25 maalia per ottelu.

    Valmentajanvaihtovuosien jälkeen sinimustat ovat löytäneet Riveiron alaisuudessa tasapainoisen ja viihdyttävän hyökkäävän pelitavan. Huolimatta supistuneesta pelaajabudjetista, hopeakauden jälkeen menetetyt keskeiset pelaajat – vuoden Veikkausliigapelaaja Filip Valencic, A-maajoukkueeseen noussut Niko Markkula, seuraikoni Mika Ojala ja HJK:n houkuttelema toppari Miro Tenho – on kyetty korvaamaan ilman merkittävää muutosta toimivaan pelitapaan.

    Joukkueen perustan muodostamassa kolmen topparin alakerrassa jatkavat parasta peli-ikää lähestyvät omat kasvatit Juuso Hämäläinen (26 v.) ja Arttu Hoskonen (23 v.). Uutta voimaa ja monipuolisuutta tuovat pääpelivoimainen, Maarianhaminassa erinomaisen kauden pelannut Rick Ketting ja viime vuoden poikapelaaja, Tanskan ”suomalaisseura” Esbjergistä lainalla oleva KäPa-kasvatti Noah Nurmi.

    Vasemmalle laidalle vahvistuksia löytyi syksyllä Ykköseen pudonneesta Vaasan Palloseurasta. Kokenut Jesper Engström tarjoaa vaativalla vasemman wing-backin tontilla vaihtoehdon viime kaudella Interiin tulleelle Connor Ruanelle ja 188-senttinen 20-vuotias Martti Haukioja tuo vasenjalkaisena syvyyttä etenkin pelikielto- ja loukkaantumisalttiille toppariosastolle. Engströmiä on käytetty myös oikealla.

    Puolustuslinjan takana ykkösmaalivahtina näyttäisi jatkavan kokenut Henrik Moisander, mutta myönteisesti myös nuori oma kasvatti Aati Marttinen on nauttinut valmennuksen luottamusta ja ehtinyt nousta avaukseen kahdessa alkukauden sarjaottelussa.

    Keskikentän keskellä Alvaro Muniz on pelin sielu ja kapellimestari, jonka isoa roolia uuttera ja oikea-aikaisia nousuja tekevä Aleksi Paananen erinomaisesti tukee ja täydentää. Kolmantena vaihtoehtona Interillä on yksi Veikkausliigan kansainvälisesti menestyneimmistä pelaajista. 34-vuotias 67 maaottelun mies Anthony Annan pelasi Etelä-Afrikan MM-kisoissa lähes maksimiminuutit ankkuriroolissa Kevin Prince Boatengin tukena, kun Ghana ylsi aina neljännesfinaaleihin. Vuosikymmen sitten Annanin ja Ghanan matkan MM-mitalipeleihin katkaisi eräs ristiriitaisia tunteita herättävä Barcelonan uruguaylaispelaaja, joka torjui viime hetkillä käsin Ghanan varman voittomaalin.

    Kokeneiden keskikenttäpelaajien takana pääsarjakokemusta kärkkyvät nuorten maajoukkuerinkiin kuuluvat 02-syntyneet Inter-kasvatit Roope Kantola sekä keskikentältä enemmän topparin tontille siirretty Jan Heinonen. Asema edustuksen vaihtopenkillä ja peliaika toista kautta Kolmosessa ei ole pikkuhuuhkajatasoisen pelaajan kehitykselle ihanteellinen.

    Oikean wing-backin paikalla, eli Niko Markkulan roolissa on useimmiten etenkin alkuvuodesta pelannut HJK:sta täksi kaudeksi lainattu alle 21-vuotiaiden maajoukkueen laituri Kevin Kouassivi-Benissan.

    Kun viime kaudella Interin tehoista pääasiassa vastanneesta nelikosta Valencic-Furuholm-Ojala-Markkula kolme poistui, odotetti todennäköisesti hyökkäysvoiman hiipuvan. Riveiro näyttää kuitenkin onnistuneen hyökkäysryhmityksen uudistuksessa. Aiempaa lähempänä perinteistä target-hyökkääjän roolia pelaava kapteeni Timo Furuholm on ollut terävässä vireessä ja Valencic-Ojala akseli on korvattu useammalla energisillä, paikkaa nopeasti vaihtavilla ”messi-hazard -ruumiinrakenteen” omaavalla pelaajalla.

    Oma kasvatti ja U19 maajoukkuepelaaja Elias Mastokangas on tekemässä läpimurtoa ja hieman samantyyppinen, MuSasta KPV:n kautta Interiin tullut Taiki Kagayama tekee sekä maaleja että arvokasta puolustustyötä eri pelipaikoilla. Niin ikään pienikokoinen ja monipuolinen Ilveksestä tullut Matias Ojala edustaa samaa modernia, hyvin liikkuvaa ja taitavaa keskikentän ja hyökkäyksen rajoilla, ns. kymppipaikalla tai ”taskuissa” pyörähtelevää pelaajatyyppiä.

    Ja kun sentteri Furuholmille vaihtoehtona löytyy erinomaisen maalitekotilaston omaava brassikärki Liliu, näyttäisi Interin määrällisesti niukka pelaajamateriaali olevan erinomaisesti roolitettu. Teknisen johtajan Vesa Mäen mukaan edustusjoukkueeseen haetaan yhä yhtä, kahta pelaajaa ja kun tiiviin Veikkausliigaohjelman lisäksi Inter on mukana Eurooppa-liigassa, Norjassa vähälle peliajalla jäänyt Valencic yhdistetään yhtä turkulaisseuraan[i].

    Vaikka koronan viivästyttämästä Veikkausliigan runkosarjasta on toistaiseksi pelattu vasta vajaa neljännes, on viime kauden sarjakakkonen osoittanut, että sinimustilla on syksyllä edellytykset pelata lokakuun Suomen Cupin finaalin ohella myös pääsystä kuuden joukkueen mitalisarjaan ja kamppailla viime kauden tapaan jopa mestaruudesta.

     

     

    TPS:n edustusjoukkueiden tahmea alkukausi koettelee mustavalkoista uskoa 

    Turkulaisen jalkapallon vanhempi johtotähti TPS tekee toisen perinneseura Hakan ohella paluuta pääsarjaan yhden Ykkösessä vietetyn kauden jälkeen. Vaikka Tommi Pikkaraisen valmentama TPS pelasi tasaisen kauden toiseksi ylimmällä sarjatasolla ja kaatoi syksyn karsinnassa ansaitusti KPV:n on Veikkausliigakausi alkanut tahmeasti. Erityisesti maalinteko on ollut Tepsille työlästä, joten sarjapaikan uusiminen lienee kahden ylimmän sarjatason väliä viime vuodet sahanneen seuran ykköstavoite.

    Vakavat talousvaikeudet ovat vaivanneet tätä yhtä maan menestyksekkäintä jalkapalloseuraa jo usean vuoden ajan ja vaikka maineikkaan mustavalkoisen raitapaidan väriä yhä tunnustetaan turkulaisten keskuudessa, alkavat TPS:n edustusjoukkueiden menestysvuodet olla jo huolestuttavan kaukana. Seura toki menestyi erinomaisesti reilu vuosikymmen sitten kun sijoittaja Sairanen investoi voimakkaasti niin pelaajiin kuin valmennukseen. Kun samoihin aikoihin Inter otti toistaiseksi ainoan mestaruutensa (2008), puhuttiin Turusta jopa Suomen jalkapallopääkaupunkina. TPS:n naiset ylsivät vielä vuonna 2016 hopealle, mutta harvemmin mainitaan, että vuonna 2022 täydet 100 vuotta täyttävä Turun monilajiylpeys on viimeksi voittanut miesten jalkapallomestaruuden 45 vuotta sitten ja naisten ainoa mestaruuskin on sekin niin kaukana kuin vuodelta 1978.

    Kun juhlavuosi lähestyy, on tietysti tärkeää, että lippulaivajoukkueet pelaavat mahdollisimman korkealla tasolla ja mielellään yleisöä viihdyttävällä tavalla. Pandemian vuoksi poikkeuksellisen kevään ja alkukesän vaikutuksia on varmasti ennenaikaista arvioida, mutta toistaiseksi niin Tepsin miehet kuin naiset ovat olleet sarjoissaan vaikeuksissa. Sarjataulukot kertovat varsin karua kieltä. Veikkausliigassa TPS on pelannut neljä ottelua häviten niistä jokaisen ja maaliero on 1-7.

    Naisten ylin sarjataso brändättiin tänä keväänä kunnianhimoisesti Subway Kansallinen Liigaksi. Samanarvoisuuden, rohkeuden ja menestyshalun ydinarvoja peilaava sarjauudistus on lajikulttuurikehityksen kannalta tervetullut, mutta ajoittui valitettavasti pahimpaan koronakaaokseen. Ehkä eräänlaisena onnena onnettomuudessa Tepsin startti Kansallisessa Liigassa on jäänyt Turussa vähemmälle huomiolle kuin miesjoukkueen menestymättömyys. Naisten numerot ovat vielä miehiäkin synkempiä. Kuusi pelattua ottelua, joissa kuusi tappiota maalierolla 1-18.

    Jalkapallossa suhdanteet saattavat kuitenkin vaihtua nopeasti. Vielä muutama vuosi sitten valmentajia ahkeraan vaihtanut Inter pelasi putoamisesta ja joutui jopa karsimaan sarjapaikasta. Kohdaten karsinnassa kaikista mahdollisista joukkueista tietysti TPS:n. Viime viikkoina TPS:n naisten valmennusryhmään on liittynyt kokenut valmentaja ja entinen TPS:n edustuspelaaja John Allen. Allen oli pari vuotta sitten mukana nostamassa sinimustaa varustamoperheen joukkuetta omasta aallonpohjastaan, joten ehkä hän saa myös mustavalkoisen turkulaisylpeyden kurssia käännettyä.

    Ja valmentajavaihdoksella haetaan muutosta myös mustavalkoisten veikkausliigatuloksiin. Perjantaina 24.7.20, kaksi päivää HJK:lle kärsityn kotitappion jälkeen, TPS johto tiedotti ensin aamulla vapauttaneensa päävalmentaja Pikkaraisen tehtävistään[ii], ja kahta tuntia myöhemmin uutisoitiin, että TPS jalkapallon taustayhtiö, FC TPS Turku Oy, on valinnut miesten edustusjoukkueen uudeksi päävalmentajaksi Jonatan Johanssonin[iii].  

    Menestyksekkään maajoukkue- ja Valioliigauran ( 105 A-maaottelua, 22 maaottelumaalia) pelannut Johansson on TPS:n nimekkäin päävalmentaja sitten Sairasen suuren rahan vuosien, jolloin Tepsiä luotsasi peräkkäin Mixu Paatelainen, Martti Kuusela ja Pasi Rautiainen. Uusi päävalmentaja on meriiteiltään edellä mainitun kolmikon kaltainen Suomifutiksen ikoni, mutta ehdottoman myönteisenä lisätekijänä ”Tintti” Johanssonin valinnassa ovat tämän luontaiset juuret Tepsiin ja Turun seudulle. Piffenin kasvatti sekä aloitti että lopetti Veikkausliigauransa Tepsissä ja myös valmentajatehtävät alkoivat TPS:ssä, vuonna 2012 Palloseuran B-junnujen parissa. Sittemmin Johansson on toiminut Skotlannissa mm. Motherwellin U20:n ja Greenock Mortonin päävalmentaja sekä Glasgow Rangersin apuvalmentajana.

    Kun 2+1 vuotisen päävalmentajasopimuksen solminut paluumuuttaja on myös ollut mukana Huuhkajien valmennusryhmässä, voitaneen juhlavuoteen valmistautuvaa Palloseuran johtoa onnitella korkean profiilin valmentajanimityksestä. Päävalmentajavaihdoksen pelillisiä vaikutuksia on tietysti ennenaikaista arvailla, mutta Johanssonin palkkaus varmasti lisää niin pelaajien kuin turkulaisen jalkapalloväen kiinnostusta Tepsiä kohtaan. On myös erittäin mielenkiintoista nähdä, löytyykö uudelle päävalmentajalle resursseja tuoda Britanniasta pelaajavahvistuksia vai avautuuko kenties kotikaupungin tai lähialueiden nuorille kyvyille mahdollisuuksia näyttää kykyjään kuten Piffenin kasvatille aikoinaan.

     

    Veikkausliigan ja Kolmosen välinen kuilu juniorien pelaajakehityksen uhkana?

    Kaksi turkulaista Veikkausliigaseuraa on luonnollisesti myönteinen merkki lajin asemasta kaupungissa, mutta se, ettei kahdella seuraavalla sarjatasolla ole lainkaan turkulaista joukkuetta aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia juniorityölle ja etenkin lahjakkaiden nuorten tasapainoiselle pelaajakehitykselle.

    Pääsarjatason turkulaisseurat kuten maan muutkin eliittiorganisaatiot toki viestivät näkyvästi junioristrategioistaan ja yhteisöllisestä toimintafilosofiastaan, mutta liian usein paljon puhuttu pelaajapolku tuntuu ohjaavan aiemmin ”akatemiatasoisiksi” arvioidut ”tähtitarhalaiset” joko A- tai B-luokan harhapoluille. Eli kovin odotuksin vuosia harjoitellut ja lajiin panostanut juniori saattaa yhtäkkiä huomata vaihtoehtojen kaventuneen dramaattisesti.

    Turussa pelaajapolku muuttui olennaisesti, kun TPS, Sami Hyypiä Akatemia -kriteereihin vedoten, laajensi junioritoimintansa alle D-juniori-ikäisiin, joka oli tähän saakka ollut Turun Nappulaliigan aluejoukkueiden tonttia.  ”Vaikka tämä uusi linjaus herätti kaupungissa kritiikkiä, on syytä huomioida, että Nappulaliigan toiminta oli päättynyt tai olennaisesti supistunut useilla merkittävillä alueilla – mm. Halinen, Pansio ja Varissuo – joten harrastustoimintaa tarjoavan TPS:n voidaan nähdä myös astuneen täyttämään Nappulaliigan jättämää tyhjiötä.”[iv]

    Myös lajiliiton toimintaa tai vähäistä aktiivisuutta on arvosteltu, mutta ainakin Lännen alueella suuri joukko lounaissuomalaisia junioreita saa vuosittain mahdollisuuden näyttää kykyjään alueleirien muodossa. Erilaiset pelaajakatsastukset ja ensimmäiset leiritykset alkavat n. 13-14 vuoden iässä ja seurat kilpailevat hyvinkin näkyvästi näistä talenteista. Eerikkilässä kesällä järjestettävä valtakunnallinen Tähtitarha-tapahtuma on eräänlainen lähtölaukaus maajoukkuevalinnoille ja vaikka huuhkajapaitaan yhä ylletään pienpaikkakuntien seuroista, on silmiinpistävää, kuinka pääsarjaseurat dominoivat tähtitarhavalintoja. Kolmen viime vuoden aikana (ikäluokat 2003-2005) Tähtitarhan 72-80 pelaajan joukkoon on valittu vuosittain 10 (2003), 8 (2004) ja 7 (2005) pelaajaa Turun seudulta, joista jokainen on edustanut joko FC Interiä tai TPS:ä[v].

    Veikkausliigastatuksen omaavan seuran vetovoima on huomattava ja on ymmärrettävää, että kovat tavoitteet omaava juniori tai tämän kunnianhimoinen vanhempi haluaa sinne, missä menestymispolku näyttää suorimmalta ja treeniasut hohdokkaimmilta. Lajiliiton ylimmän laatutason pääsarjaseura on paperilla aivan eri asemassa kuin paikallinen nappulaliiga tai menneen maailman ideologioihin viittaavat Pallo-Veikot tai -Toverit.

    Pelaajien pakkautuminen pääsarjaseuroihin ja vaihtoehtojen väheneminen aiheuttaa monia ongelmia tai ainakin kyseenalaisia kehitysnäkymiä. Ensinnäkin pienempien, usein perinteikkäitten paikallisseurojen toimintaedellytykset kaventuvat ja usein jopa katoavat. Miksi harrastaa hieman vanhahtavassa verryttelyasussa jäännösvuoroilla, kun vähän isommalla kustannuksella sekä juniori että vanhemmat voivat olla enemmän yhdessä sekä sydän pelissä rakentamassa elämyksiä omassa hallissa tai muissa FIFA-luokan fasiliteeteissa.

    Samalla tulisi kuitenkin kyetä miettimään, millaisia näköaloja pääsarjaseura tarjoaa 3.-4. joukkueessa pelaavalle D-juniorille B- tai A-juniori-iässä. Ja koska lajiliiton laatustandardeihin liittyvät ammattivalmentajat ja yhä tiukemmat olosuhdevaatimukset, perusajatukseltaan edullinen jalkapalloharrastus on asteittain muuttumassa yhä kalliimmaksi sekä suosittujen jääurheilulajien tapaan yhä eksklusiivisemmaksi eliittilajiksi.

    Turussa tähtitarhaan tähtäävät tai sinne jo yltäneet jalkapallolupaukset vaihtavat yhä useammin seuraa menestyksen ja toivon mukaan myös pelaajakehityksen perässä. Tämä ”seurashoppailu” aiheuttaa monenlaisia lieveilmiöitä ja suoranaisia ongelmia etenkin pienempien seurojen piirissä. Kun ikäluokan yksi tai kaksi huippua siirtyy yhä nuoremmassa iässä pääsarjaseuraan, seuraa usein mukana myös joukko heikompia pelaajia. Tämä luonnollisesti heikentää ratkaisevasti ja usein jopa kokonaan halvaannuttaa pienseuran toiminnan tässä ikäluokassa.

    Kun omat pelaajat eivät enää riitä, kootaan yhä mielikuvitusrikkaampia yhdistelmäjoukkueita. Paradoksaalisesti myös pelaajamääriltään suurimmat seurat operoivat YJ-joukkueilla. TPS on jo vuosien ajan poiminut maakunnan yksittäisiä kykyjä Southwest United -verkostoonsa. C15-ikäluokassa kaudella 2019 TuNL-KaaPo-SalPa YJ menestyi lopulta huomattavasti paremmin kuin ikäluokan Interin joukkue, joka puolestaan oli alun perin eräänlainen yhdistelmä TuNL Kaupparin ja TPS:n parhaimmistoa. On kai jonkinlaista juniori-ironiaa, että moni seuraa jo useammin vaihtanut 04-ikäinen talentti on sittemmin B-junnuiässä ehtinyt turhautua suurseuran lupauksiin ja palannut lähtöseuraan tai siirtynyt pienemmän paikkakunnan 2. divisioonaa pelaavaan joukkueeseen.

    Turun seudulla Ykköstä pelataan tällä hetkellä ainoastaan naisten puolella TuWen toimesta. Toki sielläkin kyse on käytännössä TuWe-TPS yhdistelmäjoukkueesta.

    Turkulaisjoukkueet ovat menestyneet perinteisesti hyvin valtakunnallisissa juniorisarjoissa. A20 SM-sarja näyttää nostavan profiiliaan veikkausliigaseurojen panostaessa mm. reservijoukkuetoimintaan ja valmennukseen. Esimerkiksi HJK:n A-junioreita valmentaa tällä kaudella Jonatan Johanssonin veroisen lajistatuksen omaava Mikael Forssell.

    Turusta karsintojen kautta A20 SM-sarjaan ylsivät sekä FC Inter ja TPS, mutta molemmissa seuroissa työnjako A-juniorien ja Kolmosta pelaavan reservijoukkueen välillä näyttää ainakin ajoittain sekavalta ja jopa ongelmalliselta. Niin sanottuja akatemiapelaajia liikutellaan edustus-, reservi-, A20- ja jopa B-juniorien peli- ja harjoitustapahtumien välillä, minkä täytyy olla haastavaa niin nuorille pelaajille kuin jatkuvaa vaihtorulettia pyörittävälle valmennukselle. Niko Valikaisen, Kari Lehtisen ja Juha Lipposen valmennustiimin johdolla karsinnat tyylikkäästi selvittäneen Inter A-juniorien harjoituksissa on ollut koronatauon jälkeenkin krooninen pelaajapula ja varsinkin maalivahdit tuntuvat useimmiten harjoittelevan jossain muualla.

    Karsinta kovatasoiseen BSM-sarjaan päättyi heinäkuun alussa. Kim Suomisen valmentama TPS selviytyi SM-sarjaan karsinnan kolmosena, mutta viime kauden SM-nelonen, myös menestyksekkään pelaajauran omaavan Jussi Nuorelan luotsaama FC Inter jäi niukasti karsintaviivan alle. Kun Tepsin menestystä voidaan pitää positiivisena yllätyksenä, aiheutti SM-sarjasta karsiutuminen Interille dominoefektimäisesti kertaantuvaa päänvaivaa. Kuinka saada pelaajat riittämään kahteen P17 Ykkösen joukkueeseen, kun pelaaja ei saa pelata kuin toisessa? Kuinka motivoida viime vuonna mitaleista pelanneita 03-akatemiatalentteja pelaamaan Ykkösessä etupäässä 04-pelaajia vastaan ja lunastamaan seuraavalle ikäluokalle BSM-karsintapaikka? Kuinka organisoida valmennus, kun pelit menevät päällekkäin? Jne.

    Alemmissa ikäluokissa turkulaiset juniorijoukkueet ovat pelanneet ELL-sarjaa vaihtelevalla menestyksellä.  Interissä BSM-karsinnan aiheuttama dominoefekti ulottuu myös C15-ikäluokkaan, sillä P17 Ykkösessä Interin toinen joukkue on käytännössä 04-pelaajien runko vahvistettuna parhaimmilla 05-pelaajilla. Tätä ratkaisua todennäköisesti tuki heikko alkukauden menestys C15 ELL-sarjassa ja mahdollisuuksien kariutuminen mitalisarjasta ja Kai Pahlman -turnauksesta. TPS on sarjan puolessa välissä kuudentena eli viimeisellä mitalisarjaan yltävällä sijalla.

    Miesten sarjoissa turkulaisilla ei ole tänä vuonna edustusta Kakkosessa, lähialueen nousijajoukkue Piffen näyttää vetovoimaiselta turkulaislupausten silmissä. Nuoria pelaajia on siirtynyt etenkin Interistä kokeneiden valmentajien Stefan Strömborgin ja Karo Virtasen alaisuuteen Paraisten hyviin harjoitusolosuhteisiin. Erinomaista seuratyötä tekevä naapurikaupungin KaaPo on pelannut jo vuosia Kakkosessa ja myös kaarinalaisten riveistä löytyy sekä Interin että TPS:n edustuksessa esiintyneitä nuoria pelaajia.

    Pääsarjaseurojen juniorien siirtyminen alueen alemman sarjatason joukkueisiin on luonnollinen prosessi, sillä vain murto-osa koko junioripolun läpi käyvistä pelaajista yltää pääsarjatasolle. Turussa pelaajakehitystyön yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi on kuitenkin noussut I- ja II-divisioonatason joukkueen puuttuminen. Kun johtavilla Veikkausliigan seuroilla on reservijoukkue vähintään Kakkosessa, pelaavat Inter 2 ja TPS U23 Kolmosessa.

    Jotta seuran omia nuoria lupauksia nähtäisiin enemmän ja useammin ylimmällä sarjatasolla, pitäisi turkulaisillekin talenteille löytyä luonteva välilaskupaikka Veikkausliigan ja Kolmosen väliltä. Kun muualla, myös lähialueella, useampi 04-syntynyt (vielä ensi vuonna B-juniori-ikäinen) lupaus on saanut runsaasti peliaikaa Kakkosessa, ei liene lähelläkään ihanteellista, että U17 maajoukkueessakin esiintyneet Interin akatemiapelaajat (mm. Tegra Mukuna, Linus Rönnberg ja Jasper Yrjas), puhumattakaan U18 maajoukkue-ehdokkaat Roope Kantola ja Jan Heinonen, pelaavat Kolmosessa tai B-juniorien Ykkösessä.

     

    Jasper Yrjas ja Linus Rönnberg (vasen kuva) ja Roope Kantola Kolmosen ottelussa PaiHa-FC Inter 2 23.7.20 Paimiossa

     

    TPS:ssä ongelma on sama, mutta yksittäisten pelaajien polut erilaisia. TPS-taustaisesta U17 maajoukkueen kolmikosta Nikolas Talo–Onnipekka Pajula–Niklas Pyyhtiä kaksi ensimmäistä pelaa tällä hetkellä hollantilaisessa akatemiassa ja Pyyhtiä teki ensiesiintymisen Veikkausliigaottelun avauksessa 22.7.20. Ja vielä hankalampia ovat Turustakin tutut tapaukset, kun maajoukkuetasolle yltänyt juniori-ikäinen pelaaja menettää motivaationsa ja lopettaa kokonaan harjoittelun.

    Kilpailu pelipaikasta ja -ajasta maailman kilpailluimmassa urheilumuodossa on hämmentävän kovaa EU:n ja käytännössä globaalin pelaajaliikenteen aikana, mutta Suomessakin tulisi ymmärtää, millaisia myönteisiä vaikutuksia konkreettinen ja systemaattinen panostus omiin kasvatteihin tuo jalkapalloseuralle. Omat kasvatit ovat pääsääntöisesti edullisempia kuin usein arvaamaton vierastyövoima. Omat juniorit voidaan kasvattaa edustusjoukkueen pelitapaan ja -filosofiaan. Hyvin valmennettu oma juniori on investointi, joka saattaa tuottaa voittoa pelaajan edetessä urallaan ulkomaille. Hän saattaa myös paluumuuttajana osoittautua arvokkaaksi voimavaraksi, kuten toivon mukaan käy TPS:n ja Jonatan Johanssonin tapauksessa. Ja seuran omat kannattajat haluavat nähdä joukkueessaan ennen kaikkea kaupungin omia kasvatteja. Kyse on siis talouden ohella myös arvoista ja lajikulttuurista.

    * Artikkelikuvassa Interin edustusjoukkueen Noah Nurmi, joukkueenjohtaja-mv-valmentaja Jani Meriläinen ja Taiki Kagayama. Taustalla harjoittelee Interin B-juniorit Kupittaa 6:lla

    [i] Vesa Mäen haastattelu, Turun Sanomat, 18.7.20

    [ii] https://fc.tps.fi/fi/uutiset/tps-vaihtaa-paavalmentajaa-tommi-pikkarainen-on-vapautettu-tehtavistaan

    [iii] https://fc.tps.fi/fi/uutiset/tps-nimitti-jonatan-johanssonin-uudeksi-paavalmentajaksi

    [iv] https://suburbanturku.wordpress.com/2017/03/04/juniorijalkapallon-kylma-sota-manchesterissa-ja-suomen-turussa/

    [v] https://www.palloliitto.fi/maajoukkueet/pojat/aluejoukkuetoiminta/tahtitarha