Syntyi ’45 sotasyyllisten Saksaan, oli nostamassa maalaisseura Bayernin ensin Bundesliigaan (’65) ja pian Euroopan parhaaksi seuraksi (’74, ’75, ’76). Johti kapteenina Münchenin ’74 MM-finaalissa Saksan Liittotasavallan voittoon Johan Cruyffin johtaman Hollannin totaalijalkapallosta ja antoi saksalaisille uskoa jälleenrakennukseen. Teki Pelén ja Cruyffin kanssa Cosmoksessa ”Messit” ja herättivät USA:n kuningaslajiin. Johti päävalmentajana Berliinin muurin murtumisen myötä uudelleenyhdistyneen Saksan ’90 maailmanmestariksi.
Useimmilla, tai ainakin monilla lapsilla lienee esikuvia, joiden mallin mukaan otetaan elämän itsenäisempiä alkuaskelia. Omassa lapsuudessani, 1970-luvun Suomen Turussa, maailmankuvani muokkaantui Koulukadun kotipiiriin, Puolalan koulun sekä Mikaelin puiston kentällä koettujen pelien ja leikkien kautta.
Kotitaloamme vastapäätä sijainneella Mikaelin sivukirjastolla oli myös suuri rooli maailman avaamisessa kun internetistä ei ollut tietoakaan ja televisiossakin vain pari kanavaa. Peppi Pitkätossu oli suuri sankari tasapuolisesti niin tytöille kuin pojille. Samoin sarjakuvahahmot Asterix ja Tintti, sekä näiden omalaatuiset ”sidekickit” Obelixista kapteeni Haddockiin ja professori Tuhatkaunoon. Realistisempaa kylmän sodan ajan kirjallisuutta ostettiin koulun jälkeen Rauhankadun antikvariaatista. Korkeajännityksissä saksalaiset olivat pahiksia ja britit pelastivat maailman.
Ei keisari Franzkaan ollut erehtymätön. Muistan kuin eilisen, kun silloinen Tsekkoslovakia kaatoi kesämökin mustavalko-tv:n ruudulla Antonin Panenkan hämmentävällä rangaistuspotkulla Münchenin maailmanmestarit ’76 EM-finaalissa. Ja vuosikymmen myöhemmin, ’86 Meksikon MM-kisoissa valmentajana nuori Franz kärsi jälleen loppuottelussa kirvelevän tappion. Tällä kertaa vastassa oli puolivälierissä britit Jumalan kädellä kaatanut mies nimeltä Maradona.
2000-luvulla Franz Beckenbauer toimi Bayernin presidenttinä sekä neuvotteli Saksalle vuoden 2006 maailmanmestaruuskisojen isännyyden. Rooli kisojen hakutoimikunnan puheenjohtajana toi myös kielteistä julkisuutta kansainväliseen jalkapalloliittoon liitettyjen lahjusepäilyjen takia.
Itse kisat olivat suuri menestystarina. Isäntämaa oli keväällä kisojen alla pudonnut FIFA rankingissa saksalaisittain ennenkuulumattomasti TOP 20:n ulkopuolelle, mutta lopulta Jürgen Klinsmannin nuori joukkue ylsi pronssitilalle kaatamalla Portugalin. Italian maailmanmestaruusjuhliin päättynyt Berliinin loppuottelu muistetaan myös Materazzi-episodista, jossa Zinedine Zidane menetti totaalisesti itsehillintänsä ja päätti upean maajoukkueuransa ulosajoon ja rangaistuspotkukilpailussa kärsittyyn finaalitappioon.
Saksassa vuoden 2006 kotikisat tunnetaan ”Kesäsatuna” – Sommermärchen. Ohjaaja Sönke Wortmann ohjasi kisoista dokumenttielokuvan, joka sai ensiltansa 3. lokakuuta, Saksan yhtenäisyyspäivänä. Marraskuun lopulla elokuvan oli nähnyt noin neljä miljoonaa katsojaa ja Deutschland. Ein Sommermärchen on Saksan elokuvahistorian kaupallisesti menestynein dokumenttielokuva.
Wortmannin elokuvan nimi on viittaus saksalaisrunoilijan Heinrich Heinen Saksanmaa: Talvinen tarina (Deutschland. Ein Wintermärchen) -teokseen vuodelta 1844. Globaalin jalkapallojuhla ja kansoja yhdistävä kuukauden kesäfestivaali kuvataan kontrastina ironiasta ja satiirisesta tyylistä tunnetun Heinen melankoliseen kuvaukseen Saksasta.
Hieman samaan tapaan, sodanjälkeisen Saksan talousihmeeseen ja konemaiseksi kuvattuun Saksan jalkapallomaajoukkueeseen Franz Beckenbauer toi luovuutta ja loistetta. Keisari Franz pystyi pelaamaan mitä tahansa pelipaikkaa. Hän itseasiassa loi huippuvuosinaan kokonaan uuden pelipaikan ja pelitavan joukkueelleen. Pelatessaan Liberona Beckenbauer yhdisti aiemman roolinsa keskikentän pelintekijänä keskuspuolustajaan, jolla oli vapaus osallistua pelinrakentamiseen ja hyökkäysnousuihin.
Kun saksalainen media, ylin valtiojohto ja jalkapalloa rakastava kansa muistelevat 7.1.24 Salzburgissa menehtynyttä keisariaan, kuvaillaan Franz Beckenbaueria sanalla ”Lichtgestalt”. Johtuuko siitä, ettei suomalaisesta, tai muualtakaan jalkapallomaailmasta löydy Franz Beckenbauerin kaltaista lajin edustajaa, kuvauksen kääntäminen suomeksi on vaikeaa.
Puhutaan ihmisestä, joka saavutti kuningaslajissa kaiken, muutti ja elävöitti peliä sekä toi valoa, loistoa ja tulevaisuuden uskoa menneisyyden hallinnan (Vergangenheitsbewältigung) kanssa kamppaileville Saksan suurille ikäluokille. Ja siinä sivussa suurta kunnioitusta ja arvostusta ulkomailla.
Artikkelikuva yhdeksän vuotiaan ihailijan mustavalkoisesta taideinstallaatiosta vuodelta 1974.
Turun Palloseura juhli viime vuonna näyttävästi 100-vuotista historiaansa turkulaisen urheilun lippulaivana. Turku on mustavalkoinen, kuulee usein sanottavan.
Mutta vuosisataiseen seurahistoriaan mahtuu myötä- ja vastatuulta, sekä monenlaista suunnanmuutosta. Ehkä seuran suurin menestystekijä onkin ollut mukautua maailman muutoksiin sekä ylläpitää yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta turkulaisiin nostamalla eri lajien huipulle katkeamattoman ketjun oman kaupungin kasvatteja.
Kun vasta vuonna 1995 perustettu TPS Salibandy juhlisti monilajiseuran juhlavuotta menestyksekkäimmin sekä miesten että naisten Suomen mestaruuksilla, TPS:n historiassa jalkapalloilu hallitsi raitapaitojen ensimmäisiä vuosikymmeniä.
Kuningaslaji saapui Suomeen jo 1890-luvulla muutoinkin Turkua muokanneen skotlantilaisen Crichtonin telakkasuvun sekä mm. Turun Urheilupuiston isänä tunnetun August Blombergin toimesta. 1900-luvun alkuvuosikymmeniä hallitsi kolmeen Suomen mestaruuteen ja viiteen hopeaan vuosina 1910-1924 yltänyt ÅIFK ja Turun Palloseuran perustamiseen syksyllä 1922 liittyykin kansallistunnetta ja kielipolitiikkaa.
“Turun Urheiluliiton ja Riennon piiristä koostui ryhmä miehiä, jotka lähtivät ajamaan suomalaista palloilun erikoisseuraa Turkuun. Kysymys oli nimenomaan porvarillisesta seurasta, sillä kansalaissota oli jakanut yhteiskunnan myös urheilussa pahasti kahtia.”1
Jalkapallossa TPS saavutti valtakunnallisesta mittavaa menestystä jo ennen sotia, mutta mustavalkoisten toistaiseksi menestyksekkäin kultakausi käynnistyi 1960-luvun jälkipuolella ja jatkui Tepsin toistaiseksi viimeiseen Suomen mestaruuteen vuonna 1975. Vielä 1960-luvun alkupuolella TPS oli hieman kuluneen vuosikymmenen tapaan ajautunut hissijoukkueeksi Mestaruussarjan ja Suomensarjan välillä, mutta Rainer Forssin valmentajakaudella TPS kohosi valtakunnan ykköseksi ja turkulaiset ylsivät vuosina 1968-1975 peräti neljään mestaruuteen.
Jääkiekon asema alkoi kohota 1950-luvulla ja dominoivaan rooliin TPS Jääkiekko kohosi 70-luvun SM-Liigan ja edustustason TuTo-fuusion sekä 1980-luvun lopun Turkuhallin uusien mahdollisuuksien ja tuplaantuneiden katsojalukujen kautta. Vuoteen 2001 mennessä TPS oli yltänyt Hannu Jortikan johdolla kahteen kolmen mestaruuden putkeen ja Turussa puhuttiin Midaksesta sekä dynastiasta.
Urheilupuiston, Kupittaan ja Impivaaran ikiliikkuja
Vaikka turkulaisessa ja laajemminkin suomalaisessa palloiluperinteessä pelaajat vielä muutamia vuosikymmeniä sitten saattoivat pelata ainakin peliuran alkuvuosina useampaa lajia, Turkuun ja Turun Palloseuraan yhdistetään täysin poikkeuksellisella tavalla yksi mustavalkoisten kulta-aikoihin kytkeytyvä monitaituri.
Vuonna 1948 syntynyt Timo Nummelin asui 1950-luvulla Itäisellä Pitkäkadulla ja sodanjälkeisessä Martinmäessä läheinen Urheilupuisto veti liikunnallisia lapsia magneetin lailla.
Kuva 1: Sepänkadun kansalaiskoulun luokkajoukkue
”Koulunkäynti merkitsi Timolle lähinnä välttämätöntä pahaa. Tosin lukujärjestyksestä löytyi myös ilonaihe: liikunta. Koulun jälkeen singahdettiin Urheilupuistoon, jonne oli matkaa koulun pihalta vain muutama metri.”2
”Siihen aikaan eivät vanhemmat todellakaan kuljettaneet poikiaan treeneihin eikä linja-autolla kuljettu, vaan pyörällä. Oivaa peruskuntoharjoittelua, josta Timo ei peliuransa aikana luopunut milloinkaan.”
Talvella Itäisellä Pitkäkadulla pelattiin tossupalloa ja maaleiksi kelpasivat vaatenyytit ja lumikokkareet. Ja kesäisin pelattiin palloa. Tai jonkinlaisella pallon kuorella, joka oli täytetty lumpuilla. 50-luvun lopulla martinmäkeläiset palloiljat pyöräilivät Kupittaanpuistoon ja astuivat urheiluseuramaailmaan.
“Siihen aikaan eivät vanhemmat todellakaan kuljettaneet poikiaan treeneihin eikä linja-autolla kuljettu, vaan pyörällä. Oivaa peruskuntoharjoittelua, josta Timo ei peliuransa aikana luopunut milloinkaan.”
Lahjakkuus, peräänantamattomuus ja liikunnallinen elämäntapa tekivät Timo Nummelinista poikkeuksellisen suomalaisen palloilulegendan, joka on valittu ennennäkemättömästi sekä vuoden jalkapalloilijaksi (1968) että vuoden jääkiekkoilijaksi (1981). 23 kautta kestänyt jääkiekon pääsarjaura toi yhden mestaruuden ja yhteensä kahdeksan SM-mitalia. Runkosarjaotteluita kertyi lähes 700, mikä on komea määrä kun huomioidaan, että runkosarjapelien määrä on jatkuvasti kasvanut ja 2000-luvulla lähestulkoon kaksinkertaistunut Nummelinin peliajoista. A-maaotteluita kertyi 225 ja MM-kisoissa turkulainen edusti Suomea kahdeksan kertaa.
Kuva 2: Veli-Pekka Ketola ja Timo Nummelin ensimmäistä kertaa maajoukkuetehtävissä yhdessä v. 1967.
Kuva 3: 100 000 markan viulusoolo! Ensin soi Tapparan verkko, sitten viulu runkosarjan voiton kunniaksi.
Jalkapalloura jäi lyhyemmäksi, mutta sekin oli hohdokas. Ensin kolme perättäistä A-juniorien Suomen mestaruutta. Saavutus, johon vain toinen turkulainen ja TPS:n kunniagallerian jäsen nro 22 Teuvo Andelmin on yltänyt. Jalkapalloilu ylimmällä sarjatasolla päättyi jo 26-vuotiaana, mutta pitää kuitenkin sisällään yhdeksän Mestaruussarjakautta, 185 ottelua ja kolme Suomen mestaruutta (1968, 1971, 1972).
Kuva 4: A-poikien kolmas perättäinen Suomen mestaruus.
Kuva 5: Timo Nummelin edusti Suomea A-maajoukkueessa sekä nuorten ja poikien maaotteluissa. Vuoden jalkapalloilijaksi hänet valittiin vuonna 1968.
Harrastusmaailma on muuttunut – ovatko yhteisölliset arvot rapautuneet?
Kun sodanjälkeinen suurten ikäluokkien suomalainen yhteiskunta oli niukkuudestaan ja urheilun ideologisesta SVUL-TUL -kahtiajaosta huolimatta yhtenäiskulttuuri, tämän päivän lasten ja nuorten liikkumista vaikeuttavat ennen kaikkea harrastuskustannusten jyrkkä nousu ja yhteiskunnan eriarvoistuminen. Samaan aikaan kun hyväosaisten perheiden jälkeläisiä kuljetetaan, kustannetaan ja kannustetaan koko perheen voimalla osana brändättyä seurayhteisöä, liian monessa yksinhuoltaja- tai maahanmuuttajaperheessä pelkkä pelikenkien tai pallon hankkimiskulut aiheuttaa suurta murhetta. Ja yhä useammin syrjäytymistä harrastuspiiristä.
Harrastuskustannusten jatkuvasta kohoamisesta on käyty keskustelua jo vuosia3 ja kun perinteisesti matalan kynnyksen lajeiksi miellettyjen lentopallon, pesäpallon ja yleisurheilun vuosikustannukset ovat Urheilulehden tuoreen kyselytutkimuksen mukaan nousseet jo yli tuhannen euron, on yhteiskunnan eriarvoistuminen ja kaveripiiristä syrjäytyminen jo vakava ongelma4. Ja jalkapallossa, joukkuelajeista suosituimmassa, säännöllisin väliajoin julkaistaan surullisia tarinoita pelaajien, valmentajien ja etenkin kentän laidalla mielipiteitään laukovien vanhempien epäasiallisesta käytöksestä5. Eikä epäasiallinen käytös rajoitu vain kuningaslajin piiriin, samanlaista käyttäytymistä on havaittu myös mm. jääkiekon ja salibandyn piirissä.
”Kun sodanjälkeinen suurten ikäluokkien suomalainen yhteiskunta oli niukkuudestaan ja urheilun ideologisesta SVUL-TUL -kahtiajaosta huolimatta yhtenäiskulttuuri, tämän päivän lasten ja nuorten liikkumista vaikeuttavat älylaitteiden ohella ennen kaikkea harrastuskustannusten nousu ja yhteiskunnan eriarvoistuminen.”
Eriarvoistuvassa yhteiskunnassa tarvitaan kunnallisia liikuntapanostuksia sekä liikunnallisia ja käytökseltään esimerkillisiä esikuvia
Turku haluaa profiloitua rohkeana, maan vanhimpana, [boldest city], eurooppalaisena kulttuurikaupunkina, jonka kärkihankkeina juuri nyt, 800 -vuotisjuhlien alla löytyvät mm. uusi musiikkitalo, elämyskeskus, raitiotien palautus sekä historian ja tulevaisuuden museo.
Kulttuurikaupunki on ollut myös urheilun ja liikunnan edelläkävijä. Siitä kertovat muun muassa jalkapallon Suomeen tuoneen August Blombergin mukaan nimetty aukio maan vanhimmassa kaupunkipuistossa Kupittaalla, olympiasankari Paavo Nurmen mukaan nimetty stadion, oma kansainvälinen yleisurheilukilpailu sekä Wäinö Aaltosen veistämä juoksijapatsas, jota toki turkulaiseen tapaan koitettiin siirtää nykyiseltä paikaltaan ties minne juoksijalegendan 100-vuotisjuhlallisuuksien alla.
Kuva 6: Paavo Nurmi Wäinö Aaltosen ikuistamana Turun Itäisellä Rantakadulla
”Kannustavia esimerkkejä ja esikuvia tarvitaan. Vihamielisen naapurin ohella suomalaisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia uhkaa elintapojen muutoksen myötä yleistynyt liikkumattomuus sekä sosiaaliset ongelmat eriarvoistumisesta syrjäytymiseen ja mielenterveyden horjumiseen.”
Kuten ei erilaisia kulttuurimuotoja, ei myöskään eri urheilulajeja tulisi asettaa arvojärjestykseen, saati toisiaan vastaan.
Yksin harjoittelemalla yhdeksään olympiakultaan yltänyt Paavo Nurmi oli oman tien kulkija, mutta myös vasta vuonna 1917 itsenäistyneen Pohjolan pienen kansan häikäisevän sotien välisen ajan olympiamenestyksen myyttinen johtotähti. Vähäpuheisen kestävyysjuoksijan ainutlaatuinen sitkeys ja voittokulku maailman kilpakentillä tuskin olivat mitätön taustatekijä ja kannustin kun kansakunta taisteli olemassaolostaan 1940-luvun talvi- ja jatkosodassa sekä sodanjälkeisessä hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa.
Nykypäivänäkin kansat taistelevat Euroopassa olemassaolostaan ja itsenäisyydestään. Kannustavia esimerkkejä ja esikuvia tarvitaan. Vihamielisen naapurin ohella suomalaisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia uhkaa elintapojen muutoksen myötä yleistynyt liikkumattomuus sekä sosiaaliset ongelmat eriarvoistumisesta ja syrjäytymisestä mielenterveyden horjumiseen.
Kulttuuri- ja urheiluperinteistään tunnetussa vanhassa pääkaupungissa on juuri käynnistetty uuden musiikkitalon rakennustyöt Itsenäisyydenaukiolla jokirannassa. Samaan aikaan, arvostettujen Turun filharmonikkojen tapaan, turkulainen liikuntaväki niin ikään toivoo, ja ennen kaikkea tarvitsee toiminnalleen välttämättömiä panostuksia elinkaarensa lopussa olevien harrastuspaikkojen uusimisen muodossa6.
Kuntien laillinen velvollisuus tarjota kaikille ihmisille liikuntapaikkoja on linjattu valtakunnan tasolla eduskunnan hyväksymässä liikuntapoliittisessa selonteossa ja Turussa suuntalinjat on myös jo määritetty vuoden 2016 liikuntapaikkauudistuksessa, jossa turkulaisten liikkumista tukee liikuntapaikkojen kärkikolmio Kupittaanpuisto-Urheilupuisto-Impivaara7.
”Arvostettujen Turun filharmonikkojen tapaan, turkulainen liikuntaväki niin ikään toivoo, ja ennen kaikkea tarvitsee toiminnalleen välttämättömiä kunnallisia panostuksia elinkaarensa lopussa olevien harrastuspaikkojen uusimisen muodossa.”
Liikkumattomuus ja siihen liittyvät sosiaaliset ongelmat ovat suomalaiselle hyvinvointivaltiolle sekä suuri kansanterveydellinen että kansantaloudellinen uhka. Arkiseen, harrastukselliseen ja huipputason urheiluun ja liikkumiseen tarvitaan kannustavia esikuvia sekä panostuksia olosuhteisiin.
Paavo Nurmen yleisurheiluperinteitä Turussa jatkaa kaupungissa opiskeleva ja harjoitteleva seiväshypyn Euroopan mestari ja MM-mitalista Wilma Murto. Joukkuelajeissa turkulaisia lähettiläitä löytyy tämän päivän maailmanluokan pelaajista Mikko Rantasesta ja Lukas Hradeckystä menneiden vuosikymmenien mestareihin kuten veljekset Koivut ja Kiprsusoffit.
Turkulainen pallopelien ja liikunnallisen elämäntavan ruumiillistuma Timo Nummelin on eräänlainen iätön linkki Paavo Nurmen yksilölajien kulta-aikojen ja joukkuelajien nousun välillä. Urheilupuistossa urheilutaipaleensa aloittanut ja Kupittaalla kansaa villinnyt viulunsoittaja on asunut viime vuosikymmenet Nättinummessa Impivaaran urheilukeskuksen kupeessa. Siellä, oman peliuransa ohessa, Timo Nummelin ja alueen muut vanhemmat jäädyttivät talkoilla läheistä pallokenttää sekä kannustivat liikkumaan omatoimisesti Impivaaran jää- ja jalkapallohalleissa.
”Liikkumattomuus ja siihen liittyvät sosiaaliset ongelmat ovat suomalaiselle hyvinvointivaltiolle sekä suuri kansanterveydellinen että kansantaloudellinen uhka. Arkiseen, harrastukselliseen ja huipputason urheiluun ja liikkumiseen tarvitaan kannustavia esikuvia sekä panostuksia olosuhteisiin.”
Kuva 7: Timo Nummelin kotioloissa.
”Turkulainen pallopelien ja liikunnallisen elämäntavan ruumiillistuma Timo Nummelin on eräänlainen iätön linkki Paavo Nurmen yksilölajien kulta-aikojen ja joukkuelajien nousun välillä.”
Kun Suomessa ymmärretään laajemmin liikunnallisten esikuvien yhteisöllinen merkitys sekä osaamme antaa menneille mestareille ansaitsemaansa arvostusta ja kunnioittaa vasta nousevien roolimallien yhteiskunnallista vaikutusta, otetaan suuri suomalainen askel henkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin saralla.
Menneitä mestareita voi suuren maailman tapaan muistaa patsailla ja plakaateilla8 tai sitten kunnioittaa Paavo Nurmen tapaan stadionin nimellä. Äskettäin 75 vuotta täyttänyt Timo Nummelin varmastikin ansaitsi Turussa jonkinlaisen huomionosoituksen. Paikaksi sopisi sekä Kupittaanpuisto tai Impivaara, miksei myös Urheilupuistokin. Ja kun etenkin jalkapallossa maailmalla on tapana nimetä areenoja tai stadionin osia lajisuuruuksien mukaan, tarjoaa Turun liikuntapaikkauudistus mahdollisuuden kehittää uudistusta tarvitsevia julkisia liikuntatiloja tai yksityisten toimijoiden kanssa toteutettavia olosuhdehankkeita ansioituneiden liikuntalähettiläiden nimissä9. Kupittaanpuiston tänä vuonna uusittu Veritas Stadion tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia etenkin kun areenasta on tullut sekä Pikkuhuuhkajien että Helmareiden kotikenttä10.
Kuvat 8, 9, 10: Helmarit Kauppatorilla. Turun Veritas Stadion on sekä Pikkuhuuhkajien että Helmarien kotiareena.
”Kun Suomessa ymmärretään laajemmin liikunnallisten esikuvien yhteisöllinen merkitys sekä osaamme antaa menneille mestareille ansaitsemaansa arvostusta ja kunnioittaa vasta nousevien roolimallien yhteiskunnallista vaikutusta, otetaan suuri suomalainen askel henkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin saralla.”
Vaikka Timo Nummelin palkittiin vuosikymmen sitten Länsi-Turun asukasyhdistyksen toimesta “liikuttavimpana länsiturkulaisena”11, vaatimaton “Nättärin Numppa” varmasti ansaitsisi kotikaupungissaan laajempaakin tunnustusta ansioistaan.
Kun Numppa toistaiseksi viimeisiä kertojaan ”eläköityi” pelikentiltä, toinen suuri turkulainen liikunnan ja joukkueurheilun edelläkävijä Juhani ”Juuso” Wahlsten kuvaili pitkäaikaista pelikaveriaan seuraavin sanoin:
”On kunnia-asia, että suomalaisen urheilun piirissä on kasvanut sellainen palloilija, taistelija, joka antaa ja ottaa vastaan eikä rutise. Miehen itsetunto on valtava. Hän tulee itsensä kanssa toimeen hyvin ja on varma tavastaan tehdä työtä rakastamansa lajin parissa, vaikka itse pelin ulkopuolella onkin kenties hieman arka. Hän on sataprosenttisen aito ilman tämän päivän mediapellen ulkokuorta.”12
Kuva 11: Timo Nummelin Impivaarassa
”Vaikka Timo Nummelin palkittiin vuosikymmen sitten Länsi-Turun asukasyhdistyksen toimesta ”liikuttavimpana länsiturkulaisena”, vaatimaton ”Nättärin Numppa” varmasti ansaitsisi kotikaupungissaan laajempaakin tunnustusta liikunnallisista ansioistaan sekä ainutlaatuisesta ja esimerkillisestä urastaan lojaalina Turun palloilulähettiläänä.”
Kuvat 1-5, 7, 11 Elämäni Pelikentät kirjasta.
Heikki Mäki & Eero Toivola, Kultaiset vuodet, Turun Palloseura 1922-1997, 1997 ↩︎
Turkka Talonen & Esa Silander, Elämäni pelikentät – Timo Nummelin muistelee, 1997 ↩︎
https://yle.fi/a/74-20049033 Oskari Tanhuanpää, 15, kuuli vastustajan haukkuvan tuomaria huoraksi – huutelu lisääntyy katsomossa ja kentällä lasten joukkuepeleissä, 21.9.23 ↩︎
Ukrainan sota, Kiinan Covid ja muslimimaailman jatkuvat jännitteet jäivät taka-alalle kun kansainväliset uutiskanavat tekivät torstai-iltana 29.12. studioissaan tilaa kuninkaan kuolemalle.
Globaali media Al Jazeerasta, BBC:stä ja CNN:stä Ranskan, Saksan ja Japanin kansallisiin uutiskanaviin ja lukemattomiin paikallisempiin lehtitaloihin ovat vyöryttäneet läpi yön erikoislähetyksiä ja valmistelleet muistokirjoituksia miehestä, joka muutti maailman saapuessaan Eurooppaan 17-vuotiaana teinipoikana v. 1958.
Ehkä kuninkaalliselle tuhkimotarinalle on tänä jouluna tarvetta, kun Venäjä jatkaa ukrainalaiskaupunkien moukarointia ohjuksin, ihmisoikeuksia poljetaan Afganistanista Iraniin ja epätietoisuus tulevaisuudesta, jopa toimeentulosta on yhä useamman murheena.
👑
Edson Arantes do Nascimento – Pelé – syntyi 23.10.1940 Três Coraçõesin kaupunkiin, joka sijaitsee noin 300 kilometrin etäisyydellä Sao Paulosta. Lapsuutensa Pelé vietti Baurussa, missä myös isänsä pelasi jalkapalloa. Köyhyys varjosti perheen elämää ja myös Pelé joutui tekemään työtä jo lapsena. Oikeaan jalkapalloon ei ollut varaa ja peliä pelattiin erilaisilla pallovirityksillä greipistä sukka- ja sanomalehtikääreisiin.
Merkittävä edistysaskel tapahtui kun Waldemar de Brito, entinen Brasilian maajoukkuepelaaja ja Baurun kykyjenetsijä löysi Pelén ja vei vuonna 1956 ammattilaisseura Santosiin. Thomas Edisonin mukaan nimensä saanut nuori Edson oli vasta 15-vuotias, kun hän alkoi pelata ammattilaisjoukkueessa. Ja seuraavana vuonna, kymmenen kuukautta ammattilaissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen 16-vuotias Pelé oli liigan paras maalintekijä ja hänet kutsuttiin maajoukkueeseen.
Ensimmäisen maaottelunsa Pelé pelasi 7.7.1957 Rion Maracana stadionilla. Kun Brasilia saapui Ruotsin kisoihin, Pelé kärsi polvivaivoista ja istui kaksi ensimmäistä ottelua vaihtopenkillä. Ensimmäisen ottelunsa hän pelasi Neuvostoliittoa vastaan ollen näin kisahistorian nuorin pelaaja. Lopulta Pelé pelasi neljä ottelua tehden kuusi maalia ja johdattaen Brasilian mestaruuteen voittamalla Ruotsin loppuottelussa 5-2. Tähti oli syttynyt.
👑
Vaikka Santosin ”musta helmi” nousikin maailmanmaineeseen Ruotsin isännöimissä MM-kisoissa, Pelén maailmanlaajuinen yhteiskunnallinen merkitys ei välttämättä avaudu täällä Pohjolan perukoilla.
Ylen ”Suomi on eurooppalainen” sarjassa suomalaisten arvioidaan puhuvan outoa kieltä Euroopassa – myös urheilullisesti. ”Euroopassa ja maailmanlaajuisesti ylivoimaisesti suosituin urheilulaji jalkapallo on meillä jäänyt yksilölajien yleis- ja talviurheilumenestyksen varjoon. Joukkuepelikenttiä on hallinnut jääkiekko ja pitkään jalkapalloa vahvempi oli myös alkuperäislajimme pesäpallo.”[i]
Jalkapalloa rakastava kirjailija Juha Hurme on pohtinut kuningaslajin huutolaispojan asemaa Suomessa. Syyllisiksi Hurme nosti Hannes Kolehmaisen, Paavo Nurmen, Ville Ritolan ja Matti Järvisen. Suomalainen yleisurheilumenestys vuosina 1912-1936 oli valtavaa suhteessa väkilukuun.
Myös kummalliseksi hyökkäyssodan harjoittelupeliksi kuvaamallaan pesäpallolla on Hurmeen mukaan ollut kielteinen vaikutus suomalaisen jalkapallon nousulle. Kuolleista ja haavoittuneista sekä poteroihin syöksymisestä tuttu peli on imenyt hyviä jalkapalloilevia poikia ja tyttöjä isoon inhottavaan räpyläänsä.
👑
Brasiliassa väistyvä presidentti Jair Bolsenaro on julistanut maahan kolmen päivän suruajan kunnioittamaan Pelén muistoa.
Maailman kaikkien aikojen menestyksekkäimmän jalkapallomaajoukkueen kapteeni Neymar on lukemattomien jalkapalloilijoiden, poliittisten johtajien ja muiden julkisuuden henkilöiden tavoin julkaissut surunvalittelunsa jalkapallolegendan kuolemasta.
”Ennen Peléä jalkapallo oli vain yksi urheilulaji muiden joukossa. Pelé muutti kaiken, hän teki jalkapallosta taidemuodon. Hän toi äänen köyhille, ja mustille. Ja ennen kaikkea, hän teki Brasilian tunnetuksi.”
Neymar
Nykypäivänä jalkapalloa mitataan usein numeroin, henkilökohtaisten maalien ja mestaruuksien määrillä.
Pelén maalimäärät ja kolme maailmanmestaruutta ovat ennätyksellisiä, mutta ehkä hänen suurimmat ansionsa ovat sittenkin lajin maailmanlaajuisena hyväntahdon lähettiläänä, urheiluhenkisenä esikuvana ja jalkapallon kohottamisessa jonnekin taiteen ja uskonnon kiehtovalle raja-alueelle.
”Ennen Peléä jalkapallo oli vain yksi urheilulaji muiden joukossa. Pelé muutti kaiken, hän teki jalkapallosta taidemuodon. Hän toi äänen köyhille, ja mustille. Ja ennen kaikkea, hän teki Brasilian tunnetuksi.”
Qatarin aavikolla käydään kuningaslajin MM-kisoja poikkeuksellisissa oloissa, poikkeukselliseen aikaan. Ja kisat herättäneet myös poikkeuksellisen paljon kansainvälistä kritiikkiä. Jopa maineeltaan ryvettyneen FIFAn mittakaavassa.
Mutta kisat ovat edenneet puolivälierävaiheeseen ja jalkapalloilullisesti Qatarin kentillä nähty hyvää jalkapalloa, jännittäviä otteluita ja myös urheilullisia yllätyksiä.
Lajin jättiläisistä Espanja ja Saksa ovat pudonneet, mutta suuret jalkapallomaat Argentiina, Brasilia, Englanti, Hollanti ja Ranska pelaavat pääsystä mitaliotteluihin. Eikä viime kisojen finalistin, ikinuoren Luka Modricin johtaman Kroatian tai 2016 Euroopan mestari-Portugalin menestystä voi myöskään pitää yllätyksenä.
Kahden ensimmäisen kisaviikon kiistaton yllättäjä on ollut Marokko, joka voitti oman lohkonsa sekä pudotti neljännesvälierissä Espanjan. Vahvaan puolustuspeliin nojaava Marokko on päästänyt neljässä ottelussa vain yhden maalin.
Kokonaisuutena katsoen puolivälierät lupaavat kiinnostavia ja lähtökohtaisesti tasaväkisiä kohtaamisia. Marokon FIFA ranking on 22., mutta muut seitsemän löytyvät taulukon kärkitusinasta ja Brasilia (1.), Argentiina (3.), Ranska (4.) ja Englanti (5.) miehittävät rankingin Top5-tilat.
Jalkapallon neljän vuoden välein pidettävät arvokisat nostavat perinteisesti esiin myös yksittäisten pelaajien tuhkimotarinoita. Jo vuoden 1958 Ruotsin kisoissa 17-vuotias Pelé nousi yhdeksi maailman tunnetuimmista ihmisistä ja Venäjän kisoissa 2018 Ranskan 19-vuotias Kylien Mbappe aloitti samankaltaisen nousun nuorena mestarina ja häikäisevän nopeuden omaavana kärkipelaajana.
Perinteitä kunnioittavan jalkapallon yhteiskunnallinen asema Pelén ja Mbappen läpimurtojen välisinä vuosikymmeninä on sekä dramaattisesti muuttunut että osittain pysynyt ennallaan.
Pysyvyyttä edustaa lajin globaali suosio ja merkitys sosiaalisen nousun mahdollistajana. Jalkapallo on perinteisesti tunnettu etenkin työväen lajina ja viime vuosikymmeninä tähtitieteelliset ansiot parhaille palkitseva laji on tarjonnut mm. Afrikan ja Etelä-Amerikan köyhyydestä ponnistaville tien suunnattomaan elintason nostoon ja jopa oman perheen sekä jopa oman kotikylän kohottamiseen köyhyydestä.
€
Tässä turkulaisen juniorijalkapallovalmentajan subjektiivinen näkemys kisojen puolivälin All-Stars kokoonpanosta, jossa valintakriteereinä kisapanoksen ohella pelaajan tulevaisuuden näkymät sekä rooli tai potentiaali yhteiskunnallisena esikuvana ja vaikuttajana.
Kisojen alkukierroksilla turnaussuosikkien maalivahdit saattavat usein jäädä maansa maalintekijöiden ja nimekkäiden pelaajien varjoon. Qatarissakin lohkovaiheen otteluissa maalivahdeista huomiota keräsivät puolustamisen kautta menestyneet joukkueet. Italiassa Juventusta edustava Wojciech Szczesny piti Puolan mukana pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle ja Kroatian Dominik Livakovic sekä Marokon Yassine Bounou nousivat etusivujen otsikoihin kun Kroatia kaatoi Japanin ja Marokko Espanjan rangaispotkukilpailun jälkeen. Molemmat maalivahdit torjuivat kolme laukausta. Voi olla että, joku suurten suosikkimaiden nimekkäämmistä maalivahdeista nousee vielä ratkaisevaan rooliin, mutta puolivälierien alla tämän tähdistön maalivahdiksi nimetään Marokon ”Bono”, joka ei ole pelaamissaan kolmessa ottelussa päästänyt vielä ainuttakaan maalia.
4-3-3 muodostelmaisen tähdistön alakerran vasen puolustaja on seuratasolla Bayern Müncheniä edustava Kanadan tulevaisuuden lupaus Alphonse Davies. Ghanalaisella pakolaisleirillä syntynyt ”Phonsie” on yksi nopeimmista jalkapalloilijoista ja pystyy pelaamaan laitapuolustajan roolin lisäksi useita muita pelipaikkoja. Hän on myös YK:n pakolaisjärjestön ensimmäinen jalkapallotaustainen hyväntahdon lähettiläs.
Vasemman topparin tontin ottaa Kroatian alinta linjaa kasvomaskin kanssa puolustava, niin ikään Bundesliigassa pelaava Joško Gvardiol. Vain 20-vuotiaassa pelaajassa yhdistyvät puolustajalle arvokkaat fyysisen voiman sekä nopeuden ominaisuudet ja ikäisekseen kypsä pallollinen pelaaminen sekä pelinlukutaito. Ei olisi yllätys, mikäli nuori kroaatti kohoaisi kisamenestyksen myötä historian kalleimmaksi puolustajaksi, mikäli RB Leipzig päätyy rahastamaan äskettäin vuoteen 2027 sopimuksella sidotun huipputopparin myynnillä.
Nuoren Gvardiolin oikealla puolella oikealla puolella hyökkääjiä pysäyttää ja peliä avaa Hollannin kokenut Virgil van Dijk. Tiskarina uransa alkuvuosina työskennelleen hollantilaisen ura saavutti tähtitason kun Liverpool tammikuussa 2018 maksoi topparista 75 miljoonaa puntaa.
Ehkäpä maailman parhaaksi keskuspuolustajaksi viime vuosina arvostettu Van Dijk on sekä seurajoukkueessa että Hollannin maajoukkueessa kiistaton johtohahmo ja Liverpoolissa zenmäistä rauhallisuutta huokuva jättiläinen toimii ”Red Together” -tasa-arvoisuusohjelman kasvoina ja äänenä[i]
Oikeana laitapuolustajana Qatarissa on häikäissyt Marokon Achraf Hakimi. Daviesin tavoin räjähtävän nopea ja juoksuvoimainen PSG:n puolustaja on syntynyt Espanjassa, mutta tuntee ylpeyttä marokkolaisuudestaan ja maajoukkueen valinta oli luonnollinen. Muslimiuskoa harjoittava Hakimi kokee korkean profiilin asemansa velvoittavan rasisminvastaiseen vaikuttamiseen. Marokon joukkueen eteneminen Qatarissa koetaan laajalti kansainvälistä arabiyhteisöä yhdistävänä menestystarinana.
Keskikentällä pelintekijöinä kaksi 2003-syntynyttä tulevaisuuden tähteä. Birminghamissa uransa aloittanut Jude Bellingham on häikäissyt jo kahden kauden ajan Dortmundin paidassa ja on kohonnut nopeasti Englannin maajoukkueen avainpelaajaksi. Jotain hyväkäytöksisen 19-vuotiaan kypsyydestä kertoo, että nuorukainen on ehtinyt jo esiintymään Dortmundin kapteenina Bundesliigassa.
Samassa liigassa loistaa myös ikätoveri Jamal Musiala. Saksan kisat päättyivät suureen pettymykseen, mutta Messin seuraajaksikin mainostettu Bayernin nuori tähti ehti kuitenkin kisoissa osoittaa kykynsä maailman huippujen kohtaamisissa. Englannissa nuoruusvuotensa viettänyt Musiala on tukenut Southamptonissa sikäläisiä lähiölapsia järjestämällä Jamal Musiala City Central Cup -tapahtumaa[ii].
Keskikentän juniorikaksikon rinnalle nousee upealle uralleen kruunua hakeva 7-kertainen Ballon d’or voittaja Lionel Messi. Vaikka Qatarin kisat huokuvat uusien nuorten tähtien esiinmarssia ja Messi-Ronaldo-aikakauden asteittaista päättymistä, on Kataloniassa legendaksi kohonnut ”Kirppu” jälleen kerran noussut ratkaisijan rooliin ja hilannut Argentiinan kahdeksan joukkoon katastrofaalisen Saudi-Arabialle kärsityn avausottelun tappion jälkeen. Messi on toiminut vuodesta 2010 lähtien Unicefin hyvätahdon lähettiläänä ja oman Leo Messi säätiön lisäksi nykyisin PSG-pelaava argentiinalaislegenda yhdistetään lukuisiin hyvätekeväisyyshankkeisiin.
Hyökkäyksessä paikka on annettava puolustavan mestarin suurimmalle tähdelle, joka myös johtaa kisojen maalipörssiä. Kylien Mbappella on kaikki huippuhyökkääjän ominaisuudet ja jo 19-vuotiaana maailmanmestaruuden saavuttanut Pariisin lähiökasvatti lienee lähivuosien kestoehdokas Ballon d’or -palkinnon saajaksi. PSG:ssä maailman kovinta jalkapalloilijan palkkaa nauttivan pelaajan vaikutusvallasta kertoo se, että Ranskan presidentti Macron otti pelaajaan henkilökohtaisesti yhteyttä ja suostutteli jäämään Pariisin koska pelaaja on niin tärkeä Ranskalle[iii].
Toinen hyökkääjä on Brasilian oman Ronaldon perillinen. Richarlison, 9, on tehnyt toistaiseksi kolme maalia, joista kaksi Ylen kisastudion top-listan kärjessä. Media on myös nostanut esiin brasilialaispelaajan humaanin puolen. Toisin kuin moni kanssapelaaja, Richarlison on ottanut julkisesti kantaa maansa köyhyyteen, rasismiin, poliisiväkivaltaan, vähemmistöoikeuksiin ja ympäristörikkomuksiin.
Kolmas kärkipelaaja on Richarlisonin ikätoveri, Englannin Marcus Rashford. Manchester Unitedin 25-vuotias oma kasvatti on yltänyt jo 50. maaotteluun, mutta viime kausi Manchesterissä oli heikko ja yhä nuori pelaaja sai vastaanottaa voimakasta kritiikkiä. Korona-aikana ManU-hyökkääjä nousi suurten yhteiskunnallisten vaikuttajien joukkoon lobbaamalla onnistuneesti lasten kouluruokailun puolesta [iv]. Britanniassa ei ole Suomen kaltaista kouluruokailujärjestelmää, joten Rashfordin kampanjalla oli merkittävä vaikutus vähävaraisten brittilasten arkiseen hyvinvointiin.
Moni muukin jalkapalloilija tunnetaan arvokkaasta yhteiskunnallisesta panoksesta tai nuorten esikuvan roolista. Tähdistön vaihtopelaajista Manuel Neuerilla on ollut toistakymmentä vuotta oma nimikkosäätiö vähävaraisille lapsille[v]. Loukkaantumisen takia kisoista pois jäänyt Sadio Mané palkittiin lokakuussa poikkeuksellisen laajasta hyväntekeväistyöstään ensi kertaa jaettavalla Socratés -palkinnolla[vi]. Cristiano Ronaldolla kausi Manchesterissa ei ole alkanut erityisen hyvin, eikä rooli Qatarissakaan varmastikaan tyydytä. Maailman kautta aikain todennäköisesti tunnetuin jalkapalloilija on kuitenkin 37-vuotiaana ikämiehenä yhä urheilullisuuden, kilpailullisuuden ja terveiden elämäntapojen apostoli ja ansaitsee paikan myös kisatähdistön vaihtopenkillä. Syksyllä Manchester Unitedista Turkin Galatasarayhin siirtynyt Juan Mata ei enää kuulu Espanjan maajoukkueeseen, mutta yhteiskunnallisesti aktiivinen pelaaja perusti jo vuonna 2017 oman Common Goal -hyväntekeväisyysliikkeen, jossa jalkapalloyhteisön jäsenet luovuttavat prosentin tuloistaan eri hyväntekeväisyyshankkeisiin ympäri maailmaa.
“Common Goal adds a new dimension to my game: translating the power of football into sustainable social change. And that’s a special feeling.”[vii]
