Herättääkö Hradeckyn ja Leverkusenin tuhkimotarina Turkufutiksen ja uskon suomalaiseen seurafutikseen?

Poliitikot, muut päättäjät sekä tietysti mediat huutavat ja hehkuttavat Hradeckyn nimeä, kun Runosmäestä ponnistanut slovakkitaustainen maalivahti kohotti kuningaslajin mahtimaassa mestaruuslautasen joukkueensa kapteenina.

Leverkusen ja Lukas Hradecky ovat hehkutuksensa ansainneet. Väkiluvultaan Turkua vähäisemmän ja ehkä myös provinsiaalisemman toisen lääketehdaskaupungin jalkapalloylpeys katkaisi ”FC Hollywoodin” 11 perättäisen mestaruuden putken, joten Bayern Münchenin menestyskauden päättymistä juhlitaan Saksassa laajemminkin kuin Leverkusenissa.

Leverkusenin – ”Neverkusenin”1 – rakettimainen nousu valmentajana nuoren, mutta pelaajana kaiken saavuttaneen Xabi Alonson johdolla putoamistaistelusta mestaruuteen on tuorein tuhkimotarina kansainvälisessä jalkapallossa. Vain kuningaslajissa voi vuonna 1904 perustettu seura, jonka viimeisin, ja lähes ainoa mestaruus on yli kolmen vuosikymmen takainen Saksan Cupin voitto, nousta vuodessa maailmanlaajuiseksi puheenaiheeksi ja mitä mallikelpoisimmaksi motivaattoriksi seuroille sekä myös kaupungeille, joissa ymmärretään intohimoa ja yllätyksellisyyttä huokuvan jalkapallotarinan yhteiskunnallinen vaikutus ja yhteisöllinen vetovoima.

Baskimaassa syntynyt espanjalainen Xabi Alonso edusti pelaajaurallaan maajoukkueen ohella mm. Liverpoolia, Real Madridia ja Bayern Müncheniä. Ja voitti käytännössä kaiken mitä saavutettavissa oli. Bundesliigassa Alonson Leverkusen eteni mestaruuteen ilman ainuttakaan tappioita, joten nuori valmentaja näyttää omaksuneen onnistuneesti oppeja niin Carlo Ancelottilta, Pep Guardiolalta, Jose Mourinholta, Rafa Benitezilta kuin Espanjan maailmanmestarivalmentaja Vicente del Bosque’lta.

Tuhkimotarinat ovat kuningaslajin keskeinen vetovoimatekijä

”Vain kuningaslajissa voi ”Neverkusen” nousta vuodessa maailmanlaajuiseksi puheenaiheeksi ja mitä mallikelpoisimmaksi motivaattoriksi seuroille sekä myös kaupungeille, joissa ymmärretään intohimoa ja yllätyksellisyyttä huokuvan jalkapallotarinan yhteiskunnallinen vaikutus ja yhteisöllinen vetovoima.”

Leverkusen ei tietenkään ole ainoa jalkapallon tuhkimotarina. Italian 120 000 asukkaan Bergamo koki kovia koronan aikana, mutta kaupungin ylpeys Atalanta kaatoi Eurooppa-liigan neljännesfinaalissa legendaarisen Liverpoolin ja tärveli näin suurseuran kesällä jättävän Jürgen Kloppin keväisiä läksiäisjuhlia ja haaveen kolmesta mestaruudesta.

Pari vuotta sitten Mestareiden liigassa sotaa käyvän Ukrainan pienen naapurin Moldovan ylpeys FC Sheriff matkasi 133 000 asukkaan Tiraspolista kaikkien aikojen menestyneimmän seurajoukkueen vieraaksi Madridiin. Transnistrian sheriffit poistuivat legendaariselta Santiago Bernabeaun stadionilta voittajina.

Pohjolassa ruotsalaisista Malmö ylsi Euroopan Cupin finaaliin v. 1979 ja Göteborg on kahdesti juhlinut Eurooppa liigaa edeltävän UEFA Cupin voittoa. Tänä vuonna Tanskan ylpeys FC Kööpenhamina kaatui vasta pudotuspeleisssä puolustavan mestarin Manchester Cityn toimesta. Tätä ennen tanskalaiset ehtivät lohkovaiheessa nöyryyttää Manchesterin toista jättiläistä, jättäen Unitedin lohkon viimeiseksi. Taakse jäi myös turkkilaisten intohimoisesti kannattama Galatasaray.

Norjassa 32 000 asukkaan Moldessa on nähty viimeisen vuosikymmenen aikana Eurooppa-liigan lohkopelejä sekä Konferenssiliigan pudotuspelejä. Ja napapiirin pohjoispuolella, Mikkelin kokoinen Bodøn kaupunki on paraikaa yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista, mutta saattaa hyvinkin olla tunnetumpi kaupungin jalkapalloseura Bodø/Glimtin viime vuosien Konferenssiliigan menestyksestä ja ”The Special One’n” nöyryyttämisestä2. Kaksi vuotta sitten norjalaiset kaatoivat neljännesfinaalin kotiottelussa AS Roman, mutta Jose Mourinhon johtamat roomalaiset käänsivät otteluparin kotonaan ja juhlivat myöhemmin mestaruutta. Helmikuussa Bodø/Glimtin tämän kauden europelit päättyivät pudotuspeleissä niukkaan 1-2 jatko-ottelutappioon Amsterdamin Ajaxia vastaan.

”Ja napapiirin pohjoispuolella, Mikkelin kokoinen Bodøn kaupunki on paraikaa yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista, mutta saattaa hyvinkin olla tunnetumpi kaupungin jalkapalloseura Bodø/Glimtin viime vuosien Konferenssiliigan menestyksestä ja ”The Special One’n” nöyryyttämisestä.”

Vaikka suomalaisen seurafutiksen suurimmat, HJK:n toimesta toteutetut tuhkimotarinat kalpenevat länsinaapurien rinnalla, Töölössä ollaan viime vuosina toistuvasti edetty europelien lohkovaiheisiin ja on perusteltua uskoa, että europeleissä kassaa kasvattavalla Klubilla on edellytykset eurooppalaiseen läpimurtoon.

Eikä europelien ihmetarinat tietenkään ole poissuljettuja muiltakaan suomalaisseuroilta. Vastikään käynnistynyt Veikkausliiga vaikuttaa tasaisemmalta kuin vuosikausiin ja etenkin kunnianhimoisten omistajien KuPS ja SJK sekä juuri nyt upouuden Tammelan stadionin kautta nostetta hakeva Tampereen Ilves pyrkivät tosissaan haastamaan helsinkiläisiä.

Suomalaisen seurafutiksen kansainvälinen menestys, mutta myös ruohonjuuritason arkityö edellyttävät kaupungin vahvaa mukanaoloa

Turussa Håkansin varustamoperhe kuuluu niinikään suomalaisen seurafutiksen suuriin tiennäyttäjiin, mutta maailman kilpailluimmassa lajissa ei edes sitoutuneiden seuran omistajien panostus yksin riitä. Tarvitaan myös kaupungin isien ja äitien jalkapallomyönteisyyttä.

Eikä kaupunkien jalkapallopositiivisuus tietenkään tarkoita yksin yksittäisiin europeleihin heräämistä. On myös ymmärrettävä kuningaslajin ylivertaiset sosiaalista eriarvoistumista ja syrjäytymistä ehkäisevät vaikutukset sekä yhteiskunnallinen merkitys etenkin maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotoutumisessa.

”Turussa harvinainen, futistaustainen valtuutettu ja kansanedustaja Timo Furuholm muistuttaa tuoreessa mielipidekirjoituksessaan6 perustellusti “jalkapallon kyvystä globaalina urheilulajina purkaa segregaatiota, liikuttaa massoja ja tarjota nuorille mielekästä tekemistä”3

Yritysten ja yhteisöjen yhteiskunnalle tuottamia vaikutuksia mitataan ns. SROI (Social Return On Investment) -mallinnuksen avulla. Jalkapallon suorat hyödyt Suomen talouteen ovat noin 522 miljoonaa euroa vuosittain. Lisäksi sosiaalisten hyötyjen arvo on peräti 1,09 miljardia euroa ja säästöt terveydenhuollossa noin 344 miljoonaa euroa. UEFA:n SROI -asiantuntija tohtori Tim Crabben mukaan Suomen lähes kahteen miljardiin nousseet jalkapallo- ja futsaltoiminnan taloudelliset hyödyt selittyvät mm. pelaajamäärien kasvulla, olosuhteiden kehittymisellä, jalkapalloon suunnattujen erityisohjelmien huomioimisella ja sosiaalisen pääoman lisäämisellä mallinnukseen. Suomen pelaajakohtainen arvo (13 970 euroa) on korkein niissä 32 Euroopan maassa, jossa mallia on sovellettu.4

Turussa jalkapallon tila on ristiriitainen. Vuosikymmenen takaiset puheet jalkapallopääkaupungista tuntuvat kovin kaukaisilta, kun talviharjoitteluolot ovat jämähtäneet suorastaan hävettävälle tasolle, mutta elinkaarensa lopussa olevan alimittaisen Impivaaran hallin korvaaminen on jäänyt liikuntapaikkojen ulkoistuslinjauksen ja Artukaisten monimutkaisen kabinettimonopolipelin uhriksi5.

Talvikauden Turkufutiksen tuskaa paradoksaalisesti yhtäältä lisää, mutta toisaalta tasapainottaa rekisteröityjen harrastajien vahva kasvu. Harrastajamäärät ovat kohonneet kahden viime vuoden ajan yli 12 prosentin kasvulla ja toiseksi Turkufutiksen selkeäksi valopilkuksi voidaan nostaa stadionolojen onnistunut uudistaminen. Mikä turkulaisten futisjuniorien olosuhdeongelmien lievittämisessä elintärkeää, Veritas stadion on tekonurmialustan myötä avautunut myös juniorien arkikäyttöön ja paikallista jalkapallokulttuuria edistävänä bonuksena, olympiahistoriaa huokuva jalkapallostadion on täydentynyt uuden Ukraina-väritteisen Itäpäätykatsomon kautta täysiveriseksi UEFA-tason jalkapalloareenaksi.

Veritas Stadionin uudistusten myötä luonnonnurmen korvannut tekonurmialusta on mahdollistanut turkulaisten juniorien harjoittelun stadionoloissa ja FC Interin äänekäs Armada on kotiutunut uuteen Itäpäätyyn kohottaen selvästi Kupittaan kotiotteluiden tunnelmaa. Uudistukset ovat heijastuneet myös katsojalukuihin. Kun Veikausliigan katsojamäärät kasvoivat 44 prosenttia edelliskaudesta, veti HJK yhä suurimmat yleisömäärät, mutta FC Inter oli eniten suosiotaan on kasvattanut liigaseura. Turussa liigaotteluja seurasi keskimäärin 3 160 katsojaa, yli tuplamäärä edelliskauteen nähden6.

Jalkapallon kahden miljardin taloudelliset, terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat korvaamaton hyvinvointi-investointi suomalaiseen yhteiskuntaan miljardien leikkausten aikana

Yli kaksi vuotta kestänyt globaali koronapandemia ja heti perään eskaloitunut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ovat synnyttäneet niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti valtavaa huolta tulevaisuudesta. Kun Ukrainan sodan rinnalle on noussut yhä tuhoisammaksi käynyt Gazan konflikti ja kotimaankin uutisia hallitsevat lakot, valtion velkaantuminen ja budjettileikkaukset, on päivänselvää, että suomalaiset kaipaavat myös myönteisempää uutisointia ja tulevaisuuden kuvausta arkeensa. Epävarmuuden aikoina tarvitaan turvallisuutta, tulevaisuudenuskoa sekä yhtenäisyyttä edistäviä arjen toimia ja kannustimia.

Urheilu- ja kulttuuritapahtumat ovat tällaisia tulevaisuudenuskon ja yhteishengen kohottajia kuten Käärijän euroviisuhuuma tai jääkiekon MM-menestys ovat menneinä keväinä osoittaneet.

Mutta suomalaiset tarvitsevat piristystä myös Pohjolan pitkiin talvikuukausiin ja kaamokseen. Manner-Euroopassa ja muuallakin maailmalla talvikauden keskeinen arjen ja viikonlopun ilontuoja on kuningas jalkapallo, jonka kotimaisia viikonlopun sarjaotteluita odotetaan, ennakoidaan ja jälkianalysoidaan viikolla työpaikoilla, kouluissa ja kahviloissa. Ja todellisissa eurooppalaissa kulttuurikaupungeissa europelit tuovat talven arkipäiviin oman lisämausteensa sekä tuhannet vierailevat jalkapalloturistit.

Pohjolan talven pimeydessä suomalaiset ovat jääneet eurooppalaisen elämänmuodon kiistatta intohimoisimpien ajanviete- ja kulttuuritapahtumien sivustakatsojiksi. Tai ehkä paremminkin etäihailijoiksi, jotka seuraavat kuningaslajin tähtiä sekä kymmenien tuhansien katsojien savua ja laulua yhdistäviä katsomospektaakkelleja satelliittikanavien tai netin välityksellä. Ja yksi etäihailun ulottuvuuksista on luonnollisesti perisuomalainen länsinaapurin, etenkin tukhomalaisseurojen, jalkapallokulttuurin kadehtiminen.

Vaikka perinteikkäiden tukholmalaisseurojen viime vuosien euromenestys kalpenee norjalaisten Molden (UEFA seurajoukkueranking 63.) ja Bodø/Glimtin (66.) rinnalla, ja jää Djurgårdenia (101.) lukuunottamatta myös Veikkausliigan kärkikaksikon (HJK 128., KuPS 148.) taakse (Hammarby 260., AIK 274.), on tukholmalaiskolmikko yhdessä maan viime vuosien ykkösseura Malmö (88. UEFA rankingissa) selkeä Pohjolan ykkönen kotimaan liigan katsojaluvuissa. Viime kaudella sekä AIK-Djurgården että AIK-Hammarby -ottelut vetivät Friends Arenalle yli 41 000 katsojaa ja kärkinelikon katsojakeskiarvot olivat noin 4–5 -kertaiset verrattuna Veikkausliigan selkeään ykköseen, HJK:hon (5425): AIK (25 739), Hammarby (22 542), Malmö (20 055), Djurgården (19 288)7. Kuva: https://sv.wikipedia.org/wiki/Hammarby_IF_Fotboll#/media/Fil:Supportermarschen_2013_09.jpg

Olisiko kestävyys- ja yksilöurheilumenestyksellä maailmankartalle kohonnut Pohjolan sitkeä kansa vihdoin valmis haastamaan planeetan, tai ainakin mantereensa parhaita myös joukkuelajeista kilpailluimmassa kulttuurimuodossa?

Skeptikot tietysti tyrmäävät tämän haavekuvan epärealistisena haihatteluna, mutta kuninngaslajin kohta 180-vuotinen historia tuntee paljon suurempiakin tuhkimotarinoita kuin turkulaisten tai tamperelaisten pelaaminen Konferenssiliigan lohkovaiheessa yhdessä roomalaisten tai lontoolaisten joukkueiden kanssa.

Mutta suomalaisen seurajoukkuejalkapallon haavekuvien toteutuminen edellyttää samanaikaisesti seuroilta sekä toiminnan laatua edistävää keskinäistä kilpailua että lisäresursseja mahdollistavaa yhteistyötä, mutta myös kaupunkien ja kuntien vahvaa taustatukea muuta Eurooppaa ankarammissa olosuhteissa. Suomen Turussa tämä taustatuki tarkoittaa konkreettisimmillaan täysimittaisen julkisen jalkapallohallin rakentamista8.

Kyse ei ole vain pallopeleistä tai sirkushuveista. Muuttuvassa maailmassa jalkapallolla ja myös muulla harrastustoiminnalla on yhä keskeisempi tehtävä ehkäistä eriarvoistumista ja syrjäytymistä, edistää väestönkehitykselle välttämättömän maahanmuuttajaväestön kotoutumista ja auttaa kitkemään yhä monimutkaisempia yhteiskunnallisia haasteita liikkumattomuudesta mobiililaiteriippuvuuteen ja lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin.

”Ymmärrämmekö minkälainen maailmanluokan lähettiläs ja roolimalli Runosmäen lähiössä maahanmuuttajaperheessä kasvanut Luke on tämän päivän Suomessa?”

Suomen jalkapallomaajoukkue on etenkin Markku Kanervan päävalmentajakaudella kunnioitettavalla tavalla hyödyntänyt asemaansa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja urheilun vastuullisuuden edistämiseen. Pitkäaikainen kapteeni Tim Sparv ja kansainvälisen uutiskynnyksen Qatar-kannanotoillaan ylittänyt Riku Riski ovat Helmarien Linda Sällströmin sekä viiden muun eturivin suomalaisurheilijan ohella antaneet kasvonsa 2021 käynnistyneelle Älä riko urheilua -kampanjalle9.

Ja sitten Suomella ja myös Suomen Turulla on Leverkusenin äänitorvi Lukas Hradecky Runosmäestä.

Ymmärrämmekö minkälainen maailmanluokan lähettiläs ja roolimalli Runosmäen lähiössä maahanmuuttajaperheessä kasvanut Luke on tämän päivän Suomessa?

Maassa, jonka kantaväestö vanhenee vauhdilla ja kasvaa käytännössä vain maahanmuutolla.

Suomifutiksella ja suomalaisilla seuratoimijoilla sekä erityisesti Turun jalkapalloväellä ja kaupungin päättäjillä on juuri nyt etsikkoaika hyödyntää Hradecky-huuma ja laittaa lajin talviharjoitteluolot ajan mukaiselle tasolle. Ja kun tämä on tehty, ollaan askel lähempänä ”Turun Bayerin” tuhkimotarinaa ja myös kuningaslajista tunnettua 800-vuotiasta eurooppalaista kulttuurikaupunkia.

”Suomifutiksella ja suomalaisilla seuratoimijoilla sekä erityisesti Turun jalkapalloväellä ja kaupungin päättäjillä on juuri nyt etsikkoaika hyödyntää Hradecky-huuma ja laittaa lajin talviharjoitteluolot ajan mukaiselle tasolle. Ja kun tämä on tehty, ollaan askel lähempänä ”Turun Bayerin” tuhkimotarinaa ja myös kuningaslajista tunnettua 800-vuotiasta eurooppalaista kulttuurikaupunkia.”

  1. https://www.bundesliga.com/en/bundesliga/news/bayer-leverkusen-nickname-neverkusen-history-story-xabi-alonso-26923 ↩︎
  2. https://www.bbc.com/sport/football/59003971Jose Mourinho koki ehkä manageriuransa suurimman yksittäisen tappion, kun Bodø/Glimt 21.10.21 kaatoi AS Rooman Konferenssiliigassa 6-1. Seuraavana keväänä norjalaiset toistivat kotivoiton puolivälierissä, mutta AS Roma eteni jatkoon yhteistuloksella. ↩︎
  3. https://suburbanturku.wordpress.com/2024/01/27/turku-2029-kulttuurilupauksena-fuuga-mutta-ulottuvatko-kulttuurihyvinvointi-investoinnit-kuningas-jalkapalloon-ja-muuhun-liikuntakulttuuriin/ ↩︎
  4. https://www.palloliitto.fi/palloliitto/palloliiton-sroi ↩︎
  5. https://suburbanturku.wordpress.com/2022/04/04/karkihankkeiden-kabinettimonopolipeli-kaynnissa-korvaako-yksityinen-artukainen-impivaaran-kunnalliset-liikuntapaikat/ ↩︎
  6. https://yle.fi/a/74-20047761 ↩︎
  7. https://fotbolldirekt.se/2023/11/14/allsvenskan-och-superettan-slar-publikrekord-2023 ↩︎
  8. https://suburbanturku.wordpress.com/2020/01/29/hradecky-areena-impivaaraan/ ↩︎
  9. https://kansalaisyhteiskunta.fi/verkkolehti/urheilijat-oikeudenmukaisemman-maailman-puolesta/ ↩︎

Maailmanjärjestys muuttuu – kansalaisaktiivisuus avain humaanimpaan huomiseen

Sotši, Peking, Qatar, KOK, FIFA, UEFA, IIHF…

Krim, Donetsk, Luhansk, Harkova, Kiova…


Oma brittiläinen tutkimusohjaajani toisti aikoinaan jatkuvasti ”politics, economics and defence go together”. Samoihin aikoihin toinen professori kertoi entisen Neuvostoliiton geopolitiikan seminaareissa mielenkiintoisia tarinoita nuoruusvuosiltaan kun oli toiminut Ison-Britannian olympiajoukkueen johtotehtävissä Moskovan boikottikisoissa vuonna 1980.

Vaikka julkisessa keskustelussa usein toistetaankin tarvetta erottaa urheilu politiikasta, ovat nämä kaksi kahvipöytäkeskustelujen suosikkiaihetta toisiinsa yhtä sidoksissa kuin talous, turvallisuus ja poliittinen päätöksenteko.

Ja ovat olleet jo olympiakisojen alkuajoista lähtien kun Hannes Kolehmainen, vuoden 1912 Tukholman kesäkisoissa juoksi kolmella kultamitalillaan Suomen maailmankartalle. Huomattavasti vähemmälle huomiolle on jäänyt, että Suomen suuriruhtinaskunnan joukkue marssi kisoihin keisarillisen Venäjän joukkueen takana.

”Hannes Kolehmainen oli juossut Suomen maailmankartalle. Samalla hän oli myös vahvistanut suomalaisten kansallista itsetuntoa. Teolla oli oma merkityksensä kun Suomi samalla kymmenluvulla kypsyi lopulliseen itsenäisyystaisteluunsa.”



Kiistatta dramaattisin ja ihmiskunnan kehitykselle todennäköisesti merkityksellisin urheilun ja maailmanpolitiikan kohtaaminen koettiin vuonna 1936, kun valtakunnankansleri Adolf Hitler isännöi ensin helmikuussa Garmisch-Partenkirchenin talvikisoja ja myöhemmin elokuussa Berliinin kesäkisoja.

Vaikka Jesse Owens nousi Berliinin kisojen sankariksi neljällä kultamitalillaan, oli olympiakisaisännyydellä merkittävä vaikutus Natsi-Saksan nousuun ja maailmansodan syttymiseen kolme vuotta myöhemmin.

Urheilun yksi hienoimmista ja varmasti suureen yleisöön vetoavimmista piirteistä on sen kilpailijoita yhdistävä vaikutus, keskinäinen kunnioitus – urheiluhenki. Berliinin kisoissa mustan Jesse Owensin ja tämän vaalean isäntämaan haastajan Luz Longin välille kehittyi alkuperäistä olympia-aatetta henkivä ystävyys. Pituushyppykilpailun jälkeen hopealle jäänyt Long huudatti saksalaisyleisöä osoittamaan suosioitaan amerikkalaiselle voittajalle ja nelinkertaiselle kultamitalistille. Pituuskilvan jälkeen kilpakumppanit tapasivat toisensa useita kertoja kentällä ja kisakylässä. ”Owens ja Long keskustelivat taiteesta ja urheilusta, Hitleristä ja hänen päämääristään, tulevaisuudestaan. Luz Long uskoi arjalaisen rodun paremmuuteen yhtä vähän kuin että kuu olisi saksalaisten keksimä.”[i]  Jesse Owens ja Luz Long olivat kisojen jälkeen kolme vuotta kirjeenvaihdossa. Heinäkuussa 1943 Luz Long haavoittui vakavasti Sisilian taisteluissa ja menehtyi kahta päivää myöhemmin kenttäsairaalassa.



Kun näinä päivinä, keskellä Ukrainan kriisiä hämmästellään Venäjän johdon häikäilemättömyyttä veljeskansaansa kohtaan, ei lopulta ole yllättävää, että presidentti Putinia verrataan kolmannen valtakunnan kansleriin. Tai että urheilu yhdistetään valtapolitiikkaan.

Kun Ukrainan kriisi oli vasta etenemässä kohti viimeisintä, koko Ukrainan kattavaa aseellista yhteenottoa, länsivallat ja kansainvälinen yhteisö kävivät viikkokausia Kremlin kanssa diplomaattisia neuvotteluja rauhanomaisesta ratkaisusta.

Neuvottelujen aikana länsivalloista jaettiin tiedustelutietoa, jonka perusteella massiivisia sotaharjoituksia Valko-Venäjällä ja Ukrainan läheisyydessä harjoittaneelta Venäjältä oli aiheellista odottaa sotatoimia viimeistään Pekingin olympiakisojen päättyessä. Kreml toistuvasti kiisti epäilyt perättöminä.

Keskeinen peruste länsivaltojen epäilyksille olivat vuoden 2014 helmi-maaliskuun tapahtumat. Tällöin presidentti Putin paistatteli valtakunnankansleri Hitlerin tavoin olympiakisaisännän kansainvälisessä valokeilassa, mutta oli kulisseissa valmistellut Krimin valloitusta, mikä tapahtui pian Sotšin kisojen päätyttyä.



Natsi-Saksan ja Putinin Venäjän olympiakisaisännyydet eivät ole ainoat tahrat urheilun arvomaailmassa. Vuoden 1934 Italian jalkapallon maailmanmestaruutta varjostaa Mussolinin fasistien esiinmarssi ja vuonna 1978 Argentiina juhli kotikisoissaan ensimmäistä mestaruuttaan kenraalijuntan johdolla. Sopupelisyytösten ohella Argentiinan kisoihin ja sotilasdiktatuurin kauteen kytkeytyy tuhansien kansalaisten kidutus- ja katoamiskohtalot[ii].

Vuosisadan vaihduttua, MM-jalkapallon ja olympiakisojen eettinen imago ei ole mainittavasti kirkastunut. Vasta päättyneitä Pekingin kisoja varjosti pandemian ohella tutusti doping sekä uiguurivähemmistön kohtalo ja urheilijoiden epäeettinen kohtelu.

Sotšin vuoden 2014 kisaisännyyden ohella presidentti Putin onnistui hankkimaan Venäjälle myös vuoden 2018 jalkapallon MM-kisat. Kun kuningaslajin seuraavien MM-kisojen näyttämönä on jalkapallokulttuurin kummajainen Qatar, on ymmärrettävää, että puheet suurimuotoisesta korruptiosta rehottavat.



Eikä vain puheet vaan myös todisteet urheilujohtajien häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta ja veljeilystä valtaeliitin kanssa ovat arkipäivää. Olympiakisaisännyyksiin liitetään lähes säännöllisesti syytöksiä korruptiosta ja kansainvälisen olympiakomitean maine on ryvettynyt lukemattomien lahjusskandaalien takia.

Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n maine ei ole juuri parempi. Pitkäaikainen puheenjohtaja Sepp Blatter ja Euroopan jalkapalloliitto UEFA:n johtaja Michel Platini ovat olleet jo kuusi vuotta massiivisen lahjontatutkimuksen kohteena ja joutuvat oikeuden eteen Sveitsissä[iii].

Eikä osattomaksi valtapelistä ole jäänyt suomalaisten lempilaji jääkiekkokaan. Kauan kaivatun ja suomalaisen jääkiekon aidosti ansaitseman jääkiekon olympiakullan hohtoa himmentää voimakas Venäjä-kytkentä sekä kansainvälisen lajiliiton omat eettiset häpeämerkit.

Kun lajin kansainvälisinä kiiltokuvakasvoina ovat ydinaseilla uhkaileva presidentti Putin, tämän minskiläinen ketjukaveri, Valko-Venäjän diktaattori Lukashenka sekä näiden avoimen Venäjä-myönteinen IIHF-pomo Rene Fasel[iv], voidaan puhua jo merkittävästä mainehaitasta. NHL:ssä häikäiseviin suorituksiin ja saavutuksiin yltäneet venäläiset jääkiekkolegendat Alex Ovetshkin, ministerinäkin toiminut Slava Fetisov ja muut Putinin läheisyydestä nauttineet kiekkolähettiläät saanevat varautua epämiellyttäviin kysymyksiin suhteestaan jääkiekkoilevaan presidenttiin[v].

Mikä on vaikutus suomalaisiin huippukiekkoilijoihin, jotka ovat viime vuosina keränneet miljoonatuloja Venäjän KHL-liigassa?

Mikä on Jokerien ja Hartwall Areenan kohtalo, joihin molempiin liittyy voimakas yhteys venäläisiin oligarkkeihin, jotka ovat nyt kiristyvien kansainvälisten sanktioiden keskiössä?

Eittämättä hankalia kysymyksiä lajissa, jonka keskuudessa kaksi vuotta kestäneet koronarajoitteet ovat aiheuttaneet ennennäkemättömiä toimintavaikeuksia ja ajaneet etenkin vähävaraisemmat seurat selviytymistaisteluun olemassaolostaan.

Nykypäivän huippu-urheilu on kuitenkin keskeinen tekijä alati paisuvassa viihdeteollisuudessa ja vaikka ”vääränlaisia valtasuhteita” solmineet urheilijat saattavat kärsiä mainehaitoista, löytynee lajin huipuille KHL:n korvaavia markkinoita.

Voisiko Putinin hyökkäyssota Ukrainaan kaikessa kauheudessaan johtaa humaanimpaan maailmanjärjestykseen?  


Valtaisaa medianäkyvyyttä nauttivan viihdeteollisuuden, valtapelin ja huippu-urheilun taustalla on kuitenkin mitä tärkein urheilun ruohonjuuritason sosiaalinen ja liikunnallinen ulottuvuus.

Kaupungistuminen, ilmastonmuutos, mobiiliteknologian vaikutukset ja yhteiskunnan yleinen suuri murros ovat merkittävällä tavalla muuttaneet arkielämäämme. Ja kaksi vuotta kestänyt globaali pandemia on entisestään muuttanut ihmiskunnan eloa. Koronarajoitukset, lasten ja nuorten yleistynyt liikkumattomuus, eriarvoistuminen, etätyön yleistyminen, sosiaalisten kontaktien voimakas supistuminen ja mielenterveysongelmien lisääntyminen ovat kaikki huomiota vaativia yhteiskunnallisia huolia. Lisäksi suuressa osassa länsimaita väestö ikääntyy ja syntyvyys on alhaista, mikä niin ikään aiheuttaa dramaattisia muutoksia yhteiskuntaan.

Yksi viime vuosien ehkä eniten poliittisia jänniteitä aiheuttaneista tekijöistä on lisääntynyt maahanmuutto, mikä näkyy myös eurooppalaisessa puoluepolitiikassa. Vuoden 2021 lopussa Puolan ja Valko-Venäjän rajalle kerääntynyt suuri määrä Lähi-Idästä saapuneita pakolaisia[vi] herätti laajoja pelkokuvia vuoden 2015 pakolaistulvan uusiutumisesta ja etenkin analysoitaessa Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen eri vaiheita, lienee todennäköistä, että Valko-Venäjältä EU:n alueille suuntautunutta pakolaisvirtaa arvioidaan eräänlaisena hybridisodan muotona. YK:n arvion mukaan jo yli 500 000 ukrainalaista on joutunut jättämään maansa ensimmäisen sotaviikon aikana ja paine etenkin Puolassa, Unkarissa ja muissa naapurivaltioissa on huomattava.   

On luonnollisesti mahdotonta ennustaa tai edes arvioida jopa maailmansodan uhkaan verrattavan sotilaallisen hyökkäyksen lopullisia seurauksia, mutta Venäjä-Ukraina-sotatila on kaikessa järkyttävyydessään herättänyt myös myönteisiäkin vaikutuksia.

Vaikka hyökkäävän osapuolen uskottavuus ja luotettavuus ovat saaneet mitä vakavimman kolauksen, on rohkaisevaa, että viiden päivän sodankäynnin jälkeen osapuolet ovat palanneet neuvottelupöytään Valko-Venäjän rajalla. Ja Euroopan sekä koko maailman mittakaavassa, niin poliittisten johtajien kuin kansalaisten yhtenäinen hyökkäyksen tuomitseminen on kannustava kehityssuunta.

Pitkään halvaantuneelta näyttänyt EU:n yhteistyö on löytänyt yhteisestä uhasta uutta energiaa ja kykyä tehdä päätöksiä. Jopa nopeita, kuten ilmantilojen sulkeminen ja aiempia huomattavasti tiukemman talouspakotteet osoittavat.   

Mutta ehkäpä kaikkein rohkaisevimmalta vaikuttaa tavallisten kansalaisten laajamittainen tuki ukrainalaisille, jotka ovat hyökkäyksen aikana osoittaneet mitä ihailtavinta päämäärätietoisuutta, yhteistyökykyä ja rohkeutta, mistä varmasti kaikki kansakunnat voisivat ottaa oppia.

Hallintokautensa alussa entisenä koomikkona vähätelty presidentti Volodymyr Zelenskyi on johtanut joukkojaan maltillisen määrätietoisesti ja johtajuus näkyy heijastuvan urheisiin ukrainalaisiin. Ja laajemminkin huolestuneeseen maailmaan.

Kansalaiset ympäri maailmaa ovat kokoontuneet suurina joukkoina mielenilmaisuihin, joissa viesti hyökkääjälle on ollut yhtenäinen ja väkivallaton. Mielenilmauksia on järjestetty lisääntyvässä määrin myös Venäjällä, missä osallistuminen vaatii myös siviilirohkeutta, koska valtiovallan suhtautuminen toisinajattelijoihin on voimakkaan kielteistä.

Vaikka osalle urheilueliittiä Ukrainan kriisi on kiusallinen, urheiluväki ylipäätään on osoittanut parhaita puoliaan. Ukrainalaiset urheilun lähettiläät ovat seuranneet presidentti Zelenskyin esimerkkiä käyttämällä vaikutusvaltaansa, ottamalla kantaa julkisuudessa ja jopa tarttumalla aseisiin isänmaansa puolesta. Tenniksen maailmanlistan nro 15 Elina Svitolina ja Euroopan liigoissa pelaavat jalkapalloilijat osoittavat isänmaallisuuttaan median välityksellä ja nyrkkeilyn maailmanmestariveljekset Vitali ja Volodymyr Klytško ovat mitä uskottavin kaksikko turvaamaan Ukrainan pääkaupunkia piirityksessä. Vanhempi veli Vitali on toiminut viime vuodet Kiovan pormestarina, ja veljensä on ilmoittautunut Ukrainan joukkoihin puolustamaan kotimaataan.

Ukrainalaisten rohkeus ja yhtenäisyys on heijastunut myös maan rajojen ulkopuoleiseen maailmaan. Muun muassa Britannian ja Saksan jalkapalloliigojen ottelutapahtumissa seurat, yksittäiset pelaajat ja kannattajat ovat mitä mielikuvituksekkaammin keinoin osoittaneet solidaarisuutta ukrainalaisille pelaajille ja koko kansakunnalle. Hollywood on herännyt. Elokuvamaailman kuuluisuudet käyttävät medianäkyvyyttään ja tuomitsevat Venäjän maahantunkeutumisen.

Ei liene liioiteltua sanoa, että ylivoimaista vihollista vastaan viisaasti ja urheasti kamppailevat ukrainalaiset ovat taistelleet itsensä muutamassa päivässä eurooppalaisten ja koko demokraattisen maailman sydämiin. Olisiko täysin utopistista, jos Eurooppa ja muu maailma seuraisivat ukrainalaisten esimerkkiä ja kokisimme pitkän pandemia-ajan päätteeksi ”Prahan kevään” hengessä ”Venäjän kevään”?


[i] Huippu-urheilun maailma 1, Antero Raevuori, Tarmo Mäki-Kuutti, kirjoittajat ja WSOY, 1978

[ii] https://www.history.com/news/world-cup-soccer-argentina-1978-dirty-war

[iii] https://www.bbc.com/news/world-europe-59133079 Ex-Fifa president Blatter and ex-Uefa boss Platini charged with fraud, 2.11.2021

[iv] https://www.iltalehti.fi/pekingin-olympialaiset-2022/a/f6267376-7329-4d8e-ae27-4c1b611552ed Rene Faselilla pupu pöksyissä – lähettelee Kummolalle selittelyviestejä: ”Tampereella telttaan asumaan”, 20.2.2021

[v] https://eu.usatoday.com/story/sports/nhl/capitals/2022/02/25/alex-ovechkin-calls-peace-russian-invasion-ukraine-capitals/6942954001/

[vi] https://www.bbc.com/news/59233244 Belarus border crises: How are migrants getting there? 26.11.2021

Silta – draamaa Turusta

Turku on panostanut viime vuosina voimakkaasti täydennysrakentamiseen sekä ns. vau-arkkitehtuuriin ja kasvuvisioissa vuoden 2029 800-vuotisjuhliin valmistautuva ”Pohjolan Pariisi”[i] korostaa asemaansa eurooppalaisena kulttuurikaupunkina.

”Turun seutu haluaa olla vuonna 2029 pohjoismaiden kiinnostavin elämyskeskittymä, jossa toimii yhä suurempi joukko av-alan, matkailun ja peliteollisuuden yrityksiä. Näiden yritysten, koulutussektorin ja kuntien muodostama tiivis verkosto, ExperienceTurku, tarjoaa kansainvälisille tuotannoille, sijoittajille, uusille yrityksille ja osaajille upeita mahdollisuuksia.”[ii]

Vaikka koronapandemia on rajoittanut matkailua ja kansainvälistä yhteistyötä, Suomen Turku, suomalaisten vuosisatojen silta Pohjolaan ja Manner-Eurooppaan on kyennyt ylläpitämään laajentunutta ulkomaan lentojen valikoimaa ja kaupunki nimettiin äskettäin Euroopan kymmenen kiinnostavimman matkakohteen eliittiin[iii].

Ja suoratoistoformaattien myllertäessä viihdeteollisuutta ja nykyihmisen ajankäyttöä, televisio-, internet- ja muu virtuaalimaailma yhdistää maailman kansoja tarvitsematta matkustaa maan rajojen ulkopuolelle.

Jo pari vuosikymmentä sitten, uuden vuosituhannen alkuvuosina Turun taideakatemian piirissä valmisteltiin luovien alojen palvelukeskusta, joka yhdistäisi kehittämiskeskuksen, kulttuuritoimen ja matkailualan sekä korkeakoulujen ja oppilaitosten osaamista[iv].

Länsisuomalaisen elokuvaväen keskeisenä suunnannäyttäjänä on eittämättä toiminut Skoonen elokuvatuotanto, joka käynnistyi 1990-luvun loppupuolella Film i Skåne yhdistyksen ympärillä ja saavutti suurta kansainvälistä huomiota etenkin Henning Mankellin menestysromaanien pohjalta kuvattujen Wallander-elokuvien ja tv-tuotantojen myötä. Vuoteen 2013 mennessä Ystadin studiolla ja ympäristössä oli kuvattu yhteensä 32 ruotsinkielistä Wallander-elokuvaa[v].

Vaikka ystadilaista rikoskomisariota on sittemmin esittänyt BBC:n englanninkielisessä tuotannossa myös maailmankuulu brittinäyttelijä Kenneth Branagh, on syyskuussa 2011 Ruotsin televisiossa ensiesityksensä saanut Bron – Silta – kiistatta Film i Skånen ja yhteispohjoismaisen elokuvatuotannon kiistatta suurin kansainvälinen menestystarina. Sarjan toisen kauden alkaessa Silta oli myyty 135 maahan ja tähän päivään mennessä tätä Scandicrimen tai Nordic Noirin lippulaivaa on esitetty lähemmäs 200 maassa ja erilaisia ulkomaisia versioita on seitsemän sijoittuen mm. Eurotunneliin, Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalle sekä Narvan ympäristöön Viron ja Venäjän rajalle[vi].

Ja onhan pohjoismaisen rikoselokuvan ja tv-sarjan tekeminen levittäytynyt myös Suomeen. Kun Vares-elokuvat olivat eräänlainen päänavaus Turun kulttuuripääkaupunkivuoden imussa, Lappeenrantaan sijoittuvaa Sorjosta voidaan pitää eräänlaisena Sillan suomalaistulkintana. Englanninkielisessä levityksessä käytetty nimi Bordertown vahvistaa entisestään yhteyttä Siltaan ja pohjoismaiseen rikossarjalajityyppiin. Ja samaan genreen kuuluvat mm. myös Helsinki-Tallinnan tunnelmin teeman ympärillä pyörivä Karppi (Deadwind), niin ikään itärikollisuudesta ammentava Viktor Kärppä -sarja (Tappajan näköinen mies), Tampereelle sijoittuva Koskinen sekä joulun alla toisen suoratoistokautensa aloittanut Lapissa kuvattu Ivalo (Arctic Circle).    

Nouseeko ”Pohjolan Pariisi” ja Vareksen Turku Nordic Noir -elokuvakaupunkien joukkoon?    

Kun elokuva-Turku ja Länsi-Suomen elokuvakomissio saivat Turun kulttuuripääkaupunkivuoden alla aikaan merkittävän läpimurron solmimalla Solar Filmsin kanssa sopimuksen Suomen kaikkien aikojen mittavimmasta elokuvasarjasta, filmiväki ymmärrettävästi vertasi kuuden Vares-elokuvan sarjaa Wallander-tuotantoon. Lisäuskottavuutta hankkeelle toi mm. Anna Holt- ja Irene Huss-rikoselokuvia ohjanneen Anders Engströmin mukaantulo. Lauri Törhösen kanssa ohjaajavastuuta kantanut Engström maalailikin Vares-sarjalle asemaa Euroopan uutena rikoselokuvan suuntauksena, joka voisi kantaa nimeä Finn-crime. ”Meillä on kaikki edellytykset kansainväliseen läpimurtoon. Turku on Vareksen maisema siinä kuin Ystad Wallanderin. Meillä on hyvät käsikirjoitukset, kiinnostavat suomalaiset tarinat ja hienot näyttelijät”, Engström luetteli sopimuksen julkistamisen yhteydessä kesällä 2010[vii].

Vaikka ensimmäiset Vares-elokuvat olivat yleisömenestyksiä ja jopa katsotuimpia kotimaisia elokuvia, etenkin sarjan myöhempiä tuotantoja on arvosteltu huonolaatuisiksi sekä kiirehdityiksi. Tammikuussa 2015 ensi-iltaan tullut, tähän mennessä viimeinen Vares-tuotanto, Sheriffi, ei ole saanut valkokankaalle jatkoa, vaikka Hannu Salosen ohjaustyötä markkinoitiin lännen trilogian avausosana.

Kun kaupungin oman kirjailijan Reijo Mäen dekkarien filmatisointitahti on tauonnut, on Turku ja lähiympäristö kuitenkin toiminut elokuvamiljöönä toisenlaiselle tuotannolle. Turussa ja lähistöllä on kuvattu mm. Tyttökuninkaan, Toven ja Hella W:n kaltaista historiallista draamaa, komediaa (Fingerpori ja Elämältä kaiken sain) sekä ennen kaikkea lastenelokuvia (Ella ja kaverit 2, Rölli, Onneli & Anneli ja Timo Koivusalon Risto Räppääjät).  

Lajityyppien kirjo kertoo merellisyyttä ja historiaa huokuvan Turun ja Lounais-Suomen sopivuudesta monenlaisten tuotantojen kuvauspaikaksi. Taideakatemia ja monipuolinen kulttuurialan korkeakoulutarjonta tuo myös lisämahdollisuuksia. Tänä vuonna kymmenen vuotta täyttänyt Logomo on vakiinnuttanut asemansa monipuolisena valtakunnan tason kulttuurikeskuksena ja ratapihan naapuritontille suunnitteilla oleva Elämyskeskus tarjoaa ainutlaatuisia kulttuurialan laajentamismahdollisuuksia.

Logomon silta -saaga suunnitteluvaiheesta toistaiseksi lyhyeen toiminta-aikaansa täyttää turkulaisen kaupunkisuunnittelun varsin värikkäät ja omintakeiset standardit. Toimintatavasta löytyy jopa valtakunnalliseen käyttöön levinnyt turkulaistermi. Turun Sanomat 29.12.21

Ja sama pätee kaupungin muulle historialliselle rakennus- ja tonttikannalle, joka on maailman myllerryksessä menettänyt alkuperäisen tarkoituksensa. Ei kai kaikkia turkulaista teollisuushistoriaa ja muita perinteitä henkiviä arvokiinteistöjä tai julkisia tiloja tule valjastaa yhä tiiviimmäksi käyvälle asuntotuotannolle ja täydennysrakentamiselle?

Puolustusvoimien käytöstä poistuva Heikkilän kasarmialue voisi muodostaa Ystadin vanhojen kasarmien tapaan elokuvateollisuuden tai muiden luovien alojen keskuksen, Aninkaistenmäeltä väistyvän vanhan konsertti- ja koulutalon voisi kuvitella sopeutuvan erityisesti seniorikansaa palvelevaksi kulttuurikeskittymäksi ja jopa Artukaisten hyväkuntoiselle areenalle luulisi luovuudella löytyvän käyttöä.

Rettigin tehdaskiinteistön osoittaminen turkulaistaiteilijoille ”taiteiden talona” on askel oikeaan suuntaan ja toivottavasti vanhasta kiinteistöstä ei löydy arvokasta kulttuurityötä estävää tai käyttökustannuksia kohottavia vikoja. Ja perinteisen kulttuurin ohella alkuperäisestä käytöstään poistuville kiinteistöille voisi harkita myös liikuntakulttuuria edistävää toimintaa. Monet tehdaskiinteistöt soveltuisivat myös liikuntahalleiksi tai muunlaisiksi kaupunkilaisten sosiaalisiksi kohtaamispaikoiksi.

Katajanokan vanha konepaja muutettiin 2000-luvun alkuvuosina yhteistyössä alueen asukkaiden kanssa suosituksi liikuntahalliksi. 1900-luvun alussa rakennetun rakennuksen julkisivu on asemakaavassa suojeltu. Matalan kynnyksen lähiliikuntapaikka palvelee tänä päivänä kaikenikäisiä liikkujia ja lajikirjo ulottuu joogasta, tanssista ja voimistelusta suosituimpiin sisäpallopeleihin.

Luovat ratkaisut edellyttävät kuitenkin luovuutta sekä kaupunkilaisten ja eri paikallistoimijoiden parempaa huomioimista päätöksenteossa ja kaupunkisuunnittelussa. Juhlavuoteen 2029 tähtäävistä kehittämisvisioista löytyy myös ”historia museo”, jonka toteuttamisessa tulisi kuulla kaupunkilaisia ja ehkäpä myös huomioida esimerkiksi Sigyn salin tavoin olemassa olevaa historiallista rakennuskantaa.

Suomalaisen kulttuurin synnyinsijoilla kaupungin kehittäminen on huomattavasti haastavampaa kuin alueilla, joilla historia ja kansallinen kulttuuri esittäytyy ohuemmin.  

Jotta Turun seudun elokuva-, tv- tai muu kulttuurituotanto ja kaikille kaupunkilaisille ulottuvilla olevat kulttuuri- ja vapaa-ajanpalvelut voivat auttaa vanhaa pääkaupunkia kohoamaan edistyneimpien eurooppalaisten kulttuurikaupunkien tasolle, turkulaisten päättäjien tulee oivaltaa myös olemassa olevien kulttuuriarvojen sekä vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja sitten rakennetun kaupunkimiljöön merkitys ja tulevaisuuden mahdollisuudet.


[i] https://www.ts.fi/uutiset/3924638 Varför Paris, vi har ju Åbo? – Minna Arve kertoo, miksi Turku kampanjoi tänään Pariisissa, 24.4.18

[ii] https://turkubusinessregion.com/experienceturku/

[iii] https://www.timeout.com/about/latest-news/time-out-reveals-the-16-best-city-breaks-in-europe-for-2022-120121, 1.12.21

[iv] https://www.ts.fi/kulttuuri/1074189393 Länsi-Suomen elokuvakomissio saamassa vihdoin muotoaan, 24.3.07

[v] https://filmiskane.se/sv/film-i-skane-25-ar/wallander-och-historien-om-ystad-studios

[vi] https://filmiskane.se/sv/film-i-skane-25-ar/bron-serien-som-spreds-over-varlden

[vii] https://solarfilms.com/uutiset/turun-osuuskauppa-ja-solar-films-solmivat-vares-elokuven-yhteistyosopimuksen/