Kategoria: kaupunkikehittäminen

Turku puhuu vain raitiotiestä, vaikka Irlannista voisi löytyä eväitä kaupunkikehitykseen

Suomessa haetaan usein oppia naapureista. Turun lasten ja nuorten palveluiden lautakunta teki keväällä opintomatkan Tukholmaan teemalla segregaation vähentäminen. Talous- ja työllisyysongelmiin on ehdotettu ratkaisuksi tanskalaista mallia, jossa etenkin maahanmuuttajien sosiaalituen ehtona työvelvoitteita. Ja Viron mallia tarjotaan säännöllisesti niin vaali- kuin verouudistuksiin.

”Viime vuodet turkulaista kaupunkikehittämistä on hallinnut kiihkeä keskustelu raitiotiestä. Naapurien malleja on tarjottu Norjan Bergenista Ruotsin Uppsalaan, unohtamatta kotimaan kilpakumppani Tamperetta. Kaupunkikehittämisessä tulisi kuitenkin muistaa, että jokainen kaupunkiseutu on yksilöllinen. Alueilla on oma historiansa, muista poikkeavat maantieteelliset tekijät ja tätä kautta erityiset vahvuudet, joiden kautta tulevaisuutta tulisi suunnitella ja rakentaa.”

Viime vuodet turkulaista kaupunkikehittämistä on hallinnut kiihkeä keskustelu raitiotiestä. Naapurien malleja on tarjottu Norjan Bergenista Ruotsin Uppsalaan, unohtamatta kotimaan kilpakumppani Tamperetta.

Kaupunkikehittämisessä tulisi kuitenkin muistaa, että jokainen kaupunkiseutu on yksilöllinen. Alueilla on oma historiansa, muista poikkeavat maantieteelliset tekijät ja tätä kautta erityiset vahvuudet, joiden kautta tulevaisuutta tulisi suunnitella ja rakentaa.

800 -juhlavuoteen valmistautuva, suomalaisen kulttuurin kehto sekä portti Itämerelle ja Eurooppaan poikkeaa luonnollisesti Pohjoismaiden suurimmasta sisämaan kaupungista, Näsi- ja Pyhäjärven väliin Tammerkoskelle kohonneesta Suomen Manchesterista. Molemmat kuitenkin houkuttelevat PK-seudun ohella tahoillaan onnistuneesti niin syrjäseutujen suomalaisnuoria kuin alhaista syntyvyyttä tasapainottavia maahanmuuttajia.

Oppia ja uudenlaista ajattelua voi hakea myös kauempaa. Euroopan länsilaidalta löytyy niinikään syrjäinen viiden miljoonan kokoinen kansa, jonka nousu muistuttaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehitystä. Kun Suomen itsenäistymisen alkuvuosiin liittyy läheisesti sisällissota ja irtautuminen tsaarin Venäjästä, Irlannissa käytiin lähes samaan aikaan vapaussota, joka johti v. 1921 Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin sopimuksen kautta Irlannin vapaavaltion syntyyn. Vaikka Irlanti on yhä jaettu, irlantilaiset ovat katolilaisten ja protestanttien vastakkainasettelusta huolimatta synnyttäneet saarellaan suuren menestystarinan. Yksi 1990-luvun EU:n köyhimmistä valtioista kuuluu tänä päivänä maailman rikkaimpien maiden joukkoon.

”Vaikka Irlanti on yhä jaettu, irlantilaiset ovat katolilaisten ja protestanttien vastakkainasettelusta huolimatta synnyttäneet saarellaan suuren menestystarinan. Yksi 1990-luvun EU:n köyhimmistä valtioista kuuluu tänä päivänä maailman rikkaimpien maiden joukkoon.”

Talouskasvu ja ulkomaiset investoinnit näkyvät irlantilaisessa kaupunkikehityksessä. Pääkaupunki Dublin imee 50% investoinneista ja vielä suuremman osuuden matkailijoista. Talouselämän suurvaikuttaja, kansantaloustieteen professorina toiminut Björn Wahlroos on pitkään kritisoinut voimakkaasti Suomen ylisuurta julkista sektoria. Hän muistuttaa että Suomi on tänään hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin Irlanti oli 35 vuotta sitten. Irlanti on vetänyt puoleensa valtavan määrän amerikkalaisia yhtiöitä ja Wahlroos on vakuuttunut että samanlainen mullistus olisi mahdollista myös Suomessa (Sijotuskästi podcast, 1.10.2025).

Guinnessin tehdas on oluen ystävien pyhiinvaelluskohde ja Phoenix puisto, yksi Euroopan suurimmista kaupunkipuistoista houkuttelee vuosittain kaksi miljoonaa kävijää ja kelpaisi suomalaisillekin mallista ylläpitää yli 700 hehtaarin puistoaluetta kaupungin sydämessä. Turun Kupittaanpuisto, maan vanhin, on kooltaan 24 hehtaaria, ja siitäkin historiallinen maauimala paraikaa täydennysrakennusuhan alla.

Irlannin kakkoskaupunki Cork on kuin irlantilainen Turku. 220 000 asukkaan satamakaupunki huokuu historiaa ja vuoden 2005 Euroopan kulttuuripääkaupungissa ylpeät paikalliset pitävät Corkia “todellisena pääkaupunkina” ja nauttivat pubeissaan mieluummin oman kaupungin Beamish tai Murphy’s stoutia kuin dublinilaista Guinnessia.

Corkin kupeessa sijaitsee noin Naantalin kokoinen satamakaupunki Cobh. Yksi maailman suurimmista luonnonsatamista tunnetaan erityisesti transatlantisesta laivaliikenteestä. Lähes puolet kuudesta miljoonasta Pohjois-Amerikkaan vuosien 1848 ja 1950 välillä muuttaneesta irlantilaisesta matkusti Cobh’n kautta. Matkailu ja etenkin vierailevat risteilyalukset ovat tänäkin päivänä merkittävä tulolähde alueen elinkeinoelämälle. Cobh oli viimeinen satama, jossa Titanic pysähtyi kohtalokkaalla neitsytmatkallaan ja Cobh Heritage Centre on rakennettu transtlantisen siirtolaisuuden, Titanicin sekä saksalaisten vuonna 1915 torpedoiman matkustajahöyrylaiva Lusitanian historian ympärille.

Turun tapaan merenkulku on keskeinen osa Corkin ja Cobhin historiaa, mutta myös nykypäivää ja tulevaisuutta. Cork & Cobh ovat kolmannella sijalla Marine Insight verkkojulkaisun Euroopan top10 -risteilysatamalistalla. Samalla listalla Bergen on toinen, Kööpenhamina neljäs ja Helsinki kymmenes1. Jotta Turku kohoaisi eurooppalaisten risteilysatamien aateliin, tulisi Turun seudulla satamatoimia tehostaa Corkin ja Cobhin tapaan, tai mieluummin Öresundin mallilla, jossa Kööpenhaminan ja Malmön satamat operoivat yhteisenä yhtiönä2.

Vaikka Pohjois-Irlannin pääkaupunki Belfast on kärsinyt IRA:n ja unionistien välisistä väkivaltaisuuksista ja telakkateollisuuden surkastumisesta, myös Ulsterin alue on vuoden 1998 Pitkänperjantain sopimuksen jälkeen onnistunut edistämään vetovoimaansa. Belfastin näkyvin kasvojenkohotus on kohdistunut satama-alueeseen, joka muistuttaa Turun Linnanniemeä. Titanicin  rakentamisesta tunnettu Harland & Wolffin telakka on tehnyt tilaa Titanic Quarterille ja Maritime Milelle. 75 hehtaarin satama-alueen massiivinen uudistaminen muodostuu mm. elokuvastudioista, korkeakoulukampuksesta, viihdekeskuksesta, asuinkortteleista ja alueen lippulaivasta, Titanic Belfast museosta.

Belfastissa ei enää rakenneta laivoja, mutta irlantilaiset osaavat yhä tuotteistaa Titanicia.

Vuonna 2012 avatun Titanic Belfastin muoto muistuttaa laivan keulaa ja wau-arkkitehtuuria edustavalla rakennuksella on haettu Bilbaon tunnetuksi tekemää “Guggenheim-efektiä”. Niin ikään Belfastin telakalla rakennettu höyrylaiva SS Nomadic on saanut kunniapaikan kuivatelakalla museon edustalla. Nomadicin restaurointi kuivatelakalle käynee esimerkistä, kuinka Turun arvokas parkki Sigyn saataisiin säilytettyä jälkipolville ja palvelemaan Turun linnan, Forum Marinumin ja suunnitteilla olevan Turun historian ja tulevaisuuden museon turkulaista “merimailia”.

SS Nomadic laskettiin vesille Belfastissa vuonna 1911. Tänä päivänä alus lepää kuivatelakalla Titanic keskuksen kupeessa. Belfastin merikeskus käynee esimerkistä, kuinka Turun arvokas parkki Sigyn saataisiin säilytettyä jälkipolville ja palvelemaan Turun linnan, Forum Marinumin ja suunnitteilla olevan Turun historian ja tulevaisuuden museon turkulaista “merimailia”.

”Juhlavuoteen valmistautuva Turku omaa ainutlaatuisen menneisyyden osana Itämeren kauppahistoriaa, Ruotsin suurvalta-aikaa ja nykypäivään ulottuvaa laivanrakennusosaamista. Ottamalla oppia tarinankertojakansa Irlannin Titanic-tuotteistuksista, tukholmalaisten Wasa-museon menestyksestä ja ehkä tuomalla omaan tulevaisuuden museoomme jotakin Gdanskin solidaarisuuskeskuksen kaltaisia elementtejä Itämeren kansojen värikkäistä vaiheista, Suomen Turku voi nousta vetovoimaltaan aivan uudelle tasolle.”

Juhlavuoteen valmistautuva Turku omaa ainutlaatuisen menneisyyden osana Itämeren kauppahistoriaa, Ruotsin suurvalta-aikaa ja nykypäivään ulottuvaa laivanrakennusosaamista. Ottamalla oppia tarinankertojakansa Irlannin Titanic-tuotteistuksista, tukholmalaisten Wasa-museon menestyksestä ja ehkä tuomalla omaan tulevaisuuden museoomme jotakin Gdanskin solidaarisuuskeskuksen kaltaisia elementtejä Itämeren kansojen värikkäistä vaiheista, Suomen Turku voi nousta vetovoimaltaan aivan uudelle tasolle. Etenkin kun Etelä-Euroopan kuumuus, massaturismin lieveilmiöt ja Pohjoismaiden hyvä maine ajavat maailmanmatkaajia kohti viileämpiä “coolcation” -kohteita.

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 5.5.2026 puheenvuoro-palstalla. https://www.ts.fi/a/6972164

  1. https://www.marineinsight.com/10-major-cruise-ports-in-europe/ ↩︎
  2. https://www.cmport.com/about-cmp/ ↩︎

Kaupunkikehittämisessä tarvitaan enemmän asukkaiden ääntä ja vähemmän vastuullisuus- ja elinvoimapuhetta

Turkulaisten kaupunginosayhdistysten keväällä 2023 järjestämä kaupunkikehitysseminaari1 sai toukokuussa 2024 jatkoa, kun johtavat kaupunkiprofessorit Mari Vaattovaara ja Anssi Joutsiniemi palasivat Turkuun esittelemään tutkimusaineistoaan sekä kannustamaan asukkaita ja päättäjiä uudistamaan suomalaista kaupunkisuunnittelua.


Helsingin yliopiston professori Mari Vaattovaara saapui seminaariin Pariisista, missä terveys ja hyvinvointi kaupungeissa oli keskeisesti kansainvälisen seminaarin asialistalla. Kaupunkimaantieteen professori muistutti, että kaupungit ovat erilaisia, eikä ole olemassa yhtä hyvän kaupungin mallia.

”Kaupunkimaantieteen professori muistutti, että kaupungit ovat erilaisia, eikä ole olemassa yhtä hyvän kaupungin mallia. Suomessa Vaattovaara kantaa huolta kansakunnan kehityksen tilasta ja siitä kuinka asukkaiden sekä asumisen tarpeet ovat viime vuosina luisuneet toissijaisiksi. ”


Suomessa Vaattovaara kantaa huolta kansakunnan kehityksen tilasta ja siitä kuinka asukkaiden sekä asumisen tarpeet ovat viime vuosina luisuneet toissijaisiksi. Toisaalta professori näki nyt vallitsevan etsikkoajan, jolloin tulisi edistää moninaisuutta, erilaisuutta ja vaihtoehtoisia kaupunkinäkökulmia.

– Elämme jonkinlaisen asuntomarkkinakriisin keskellä, jolloin asukkaiden tulisi olla aktiivisia valtaa käyttävien suunnittelijoiden ja poliittisten päätöksentekijöiden suuntaan. Nyt on tilaa sekä aikaa miettiä ja uudelleen reivata suuntaa kaupunkisuunnittelussa, professori kannusti.

”Elämme jonkinlaisen asuntomarkkinakriisin keskellä, jolloin asukkaiden tulisi olla aktiivisia valtaa käyttävien suunnittelijoiden ja poliittisten päätöksentekijöiden suuntaan. Nyt on tilaa sekä aikaa miettiä ja uudelleen reivata suuntaa kaupunkisuunnittelussa, professori kannusti.”


Vaattovaaran mukaan suomalaista asumista muokkaa suuressa kuvassa kolme tekijää: kaupungistuminen, maahanmuutto sekä väestön ikääntyminen yhdistettynä syntyvyyden pienenemiseen. Hän muistutti 60-luvulla alkaneen Ruotsiin muuton käynnistäneen suomalaisen kaupungistumiskehityksen. Muuttovirta vei tuolloisesta noin 100 000 suomalaisen ikäluokasta jopa 10%.
Viime vuonna Suomen väkiluku kasvoi 40 588 hengellä. Kun syntyneitä oli 17 786 vähemmän kuin kuolleita, on syytä huomioida että maamme väestönkasvua ylläpitää muuttovoitto ulkomailta. Lisäksi suomalaisten ikääntyminen on ollut koko 2000-luvun hollantilaisten ohella Japanin jälkeen maailman nopeinta. Ja väestöhaastetta lisää ennätysalhaiseksi pudonnut syntyvyys. Vuonna 2022 Suomessa syntyi vain 45 186 lasta.

”Vaattovaaran mukaan suomalaista asumista muokkaa suuressa kuvassa kolme tekijää: kaupungistuminen, maahanmuutto sekä väestön ikääntyminen yhdistettynä syntyvyyden pienenemiseen.”

Maahanmuuton merkitys tulee pysymään merkittävänä ja koska maahanmuutto keskittyy kasvukeskuksiin, tulee uussuomalaisten integrointi yhteiskuntaan olemaan erityinen kysymys juuri kaupunkialueilla.

”Maahanmuuton merkitys tulee pysymään merkittävänä ja koska maahanmuutto keskittyy kasvukeskuksiin, tulee uussuomalaisten integrointi yhteiskuntaan olemaan erityinen kysymys juuri kaupunkialueilla.”


Sote-uudistuksen jälkeen kuntien keskeiseksi tehtäväksi on jäänyt edistää alueensa elinvoimaa. Vaattovaaran mukaan ”elinvoima” näyttäytyy tällä hetkellä ”tyhjänä käsitteenä”, joka tarkoittaa kaikkea ja ei mitään. Vaarana on, että puhe elinvoimasta liukuu populistisen politiikan välineeksi. On niin virkamiesten, poliitikkojen kuin asukkaiden näkökulmasta ongelma, jollei elinvoimaa saada kortteleihin, koteihin, kaduille – sinne missä sitä tarvitaan.


Tutkimusten mukaan asukkaiden toiveet ja tarpeet ovat pitkälti pysyviä. Arvotkaan eivät muutu. Vuonna 2016 50% asukkaista halusi asua omakotitalossa, 26% kerrostalossa ja 18% rivitalossa. Tänä päivänä tulokset ovat käytännössä samat eli vastaajista 49% haaveili omakotiasumisesta, 25% kerrostaloasumisesta ja 20%:n toiveena oli asua kytketyissä taloissa.

”Tutkimusten mukaan asukkaiden toiveet ja tarpeet ovat pitkälti pysyviä. Arvotkaan eivät muutu. Vuonna 2016 50% asukkaista halusi asua omakotitalossa, 26% kerrostalossa ja 18% rivitalossa. Tänä päivänä tulokset ovat käytännössä samat eli vastaajista 49% haaveili omakotiasumisesta, 25% kerrostaloasumisesta ja 20%:n toiveena oli asua kytketyissä taloissa.”

Vaikka asukkaiden toiveet eivät ole muuttuneet, viime vuosien rakentaminen on ollut yksipuolista. On rakennettu lähes yksinomaan kerrostaloja ja 2⁄3 asunnoista on ollut yksiöitä ja kaksioita, joita on jo ennestään enemmän kuin melkein missään muualla. Ja yksiöiden ja kaksioiden keskikoko on pienentynyt. Tuloksena on syntynyt hotellihuoneen kaltaisia asuntoja. Tutkijat puhuvat paluusta hellahuoneisiin.

”Viime vuosien rakentaminen on ollut yksipuolista. On rakennettu lähes yksinomaan kerrostaloja ja 2⁄3 asunnoista on ollut yksiöitä ja kaksioita, joita on jo ennestään enemmän kuin melkein missään muualla. Ja yksiöiden ja kaksioiden keskikoko on pienentynyt. Tuloksena on syntynyt hotellihuoneen kaltaisia asuntoja.”


Professori Anssi Joutsiniemi aloitti esityksensä vastuullisuuden ja tilivelvollisuuden (accountability) vaikealla valinnalla. Eli katsommeko tilannetta siitä lähtökohdasta, että ne toimijat joilla on valta, toimivat oman mandaattinsa mukaisesti vai edellytetäänkö että lopputulos on kaikkia tyydyttävä?


Joutsiniemi puhui myös suomalaisessa kaupunkikehityksessä vallalla olevasta kaupunkirakenteen tiivistämisestä. Tutkija nosti esiin Helsingin kantakaupungin ja esikaupungin alati muuttuvan suhteen. Kantakaupunki hallitsee keskustelua kaupunkikehityksessä, mutta keskustelu ei juurikaan kosketa suurta enemmistöä tavallisista helsinkiläisistä. Valtaosa Helsingistä on samanlaista esikaupunkia kuin Espoo ja Vantaa.

Pitääkö olla huolissaan kantakaupungin kehityksestä vai pitääkö olla huolissaan siitä, missä se kehitys todellisuudessa tapahtuu?

”Ja kun Turun seudun kehittämisessä pitkälti seurataan pääkaupunkiseudun tai Tampereen mallia, voitaneen täälläkin kysyä, edistääkö Turun ydinkeskustan voimakas tiivistäminen ja kerrostalorakentaminen professorien peräänkuuluttamaa moninaista ja vaihtoehtoisia kaupunkinäkökulmia tarjoavaa kaupunkisuunnittelua- ja politiikkaa?”


Ja kun Turun seudun kehittämisessä pitkälti seurataan pääkaupunkiseudun tai Tampereen mallia, voitaneen täälläkin kysyä, edistääkö Turun ydinkeskustan voimakas tiivistäminen ja kerrostalorakentaminen professorien peräänkuuluttamaa moninaista ja vaihtoehtoisia kaupunkinäkökulmia tarjoavaa kaupunkisuunnittelua- ja politiikkaa?

Yhdyskuntasuunnittelun asiantuntija avasi esityksessään myös joukkoliikennekehityksen alati muuttuvaa problematiikkaa. Viime vuosien kehityksessä merkittävin muutos on ollut liikenteen sähköistyminen, mikä on kohottanut sähköautoilun ympäristö- ja yhteiskuntakelpoisuuden huomattavan lähelle raideliikennettä. Muutos on niin huikeaa, että lähimarketiin autolla ajaminen on kannattavampi vaihtoehto kuin pitkä joukkoliikennematka kaupungin laidalta. Ja mikäli sähköautoilijan kyydissä on puoliso tai lapsi, liikutaan yhtä ympäristöystävällisesti kuin valittaessa tehokas raideliikenne kaupunkimaisessa ympäristössä. Erot ovat hyvin pieniä. On kuitenkin ilmiselvää, ettei kaupungin keskustaan tarvita tai haluta autoja. Olennaista on, missä osaa kaupunkia liikutaan. Kaupungin reunalla asuvan tarpeet ovat toisenlaiset kuin ydinkeskustassa asuvan.

”Viime vuosien kehityksessä merkittävin muutos on ollut liikenteen sähköistyminen, mikä on kohottanut sähköautoilun ympäristö- ja yhteiskuntakelpoisuuden huomattavan lähelle raideliikennettä.


Apulaispormestari Elina Rantanen esitti seminaarissa Turun kaupungin kommenttipuheenvuoron ja muistutti historiallisen Portsan puutaloalueen poikkeuksellisen tiiviistä asumisesta. Vihreitä edustava poliitikko toivoikin uudenlaisen tiiviin ja matalan rakentamisen palaavan keskusteluun vaihtoehtona kaupunkikehitystä hallinneelle pienten asuntojen kerrostalorakentamiselle. Rantanen toivoi myös julkista keskustelua kauneudesta kaupungissa. Uuden ja vanhan yhteen sovittaminen kaupungistaan ylpeitä asukkaita huomioiden onkin erityisen haastavaa maan vanhimmassa kaupungissa.

”Kiihtyneen kerrostalorakentamisen sijasta turkulaiset kaipaavat tutkimustulosten mukaisesti vihreyttä, turvallisuutta, historiallisen rakennetun kaupunkirakenteen kunnioitusta sekä monipuolisia asumisvaihtoehtoja.”


Seminaarissa käytiin aktiivista keskustelua etenkin vastuullisuus- ja markkinointipuheista. Yleisön ehkäpä hartain toive oli saada asukkaiden ääni kuuluviin jo kaavoitus- ja kehittämisprosessien alkuvaiheissa. Kiihtyneen kerrostalorakentamisen sijasta turkulaiset kaipaavat tutkimustulosten mukaisesti vihreyttä, turvallisuutta, historiallisen rakennetun kaupunkirakenteen kunnioitusta sekä monipuolisia asumisvaihtoehtoja.

Kirjoitus on julkaistu 30.7.24 Turun Sanomissa puheenvuoroartikkelina. https://www.ts.fi/puheenvuorot/6392405

  1. https://suburbanturku.wordpress.com/2023/05/16/kolmen-professorin-kaupunkisuunnittelukritiikki/ ↩︎