Vielä viime kaudella Kolmosta pelannut Inter2 pelasi lähes virheettömän kauden Kakkosessa ja pelaa kaudella 2025 Ykkösessä. Kunnianhimoisesti valmennettu reservijoukkue tukee yhä paremmin edustusjoukkueen toimintaa ja tarjoaa erinomaisen pelaajapolun sekä kehitysmahdollisuudet nuorille turkulaislupauksille. Ja Veikkausliiga-Ykkönen-kombinaatio todennäköisesti lisää myös kauempana kehityspolkua pohtivien nuorten lupausten kiinnostusta pelata Turussa.
Ei tarvitse aikamatkustaa TPS:n kulta-aikaan yli puolen vuosisadan taakse ymmärtääkseen Turkufutiksen viime vuosi(kymmeni)en tuskaa. Johtavia huuhkajapelaajia on toki Turusta noussut katkeamattomana ketjuna Lukas Hradeckyn johdolla, mutta yksi mestaruus (Inter 2008) Auran rannoilla puolessa vuosisadassa TPS:n viimeisen sarjavoiton (1975) jälkeen ei vain riitä elinvoimaisen jalkapallokaupungin meriittinä.
”Johtavia huuhkajapelaajia on toki Turusta noussut katkeamattomana ketjuna Lukas Hradeckyn johdolla, mutta yksi mestaruus (Inter 2008) Auran rannoilla puolessa vuosisadassa TPS:n viimeisen sarjavoiton (1975) jälkeen ei vain riitä elinvoimaisen jalkapallokaupungin meriittinä.”
Ja vuoden takainen Turun putoaminen sekä B- että A-juniorien SM-sarjoista viesti myös paikallisen pelaajapolun hauraudesta. Kun etenkin TPS on ollut vuosikymmenien ajan kestomenestyjä valtakunnallisissa juniorisarjoissa, merkkejä turkulaisen juniorimenestyksen hiipumisesta – ja pääkaupunkiseudun seurojen noususta yhä dominoivampaan asemaan – oli nähtävissä jo huomattavasti ennen seura- ja junioritoimintaa kurittanutta koronapandemiaa1.
Syitä sukellukseen on varmasti monia ja niitä on luultavasti myös mietitty turkulaisseurojen kabineteissa. Toisin kuin lähes kaikissa muissa lajeissa, turkulaisessa jalkapallossa keskinäinen kilpailu etenkin perinteikkään Palloseuran ja vakavaraisemman Interin välillä on kovaa ja kuluttavaa2, ja keskinäisen nokittelun varjossa ainakin olosuhdeyhteistyö ja kuningaslajin lobbaus vahvassa jääkiekkokaupungissa on jäänyt vaatimattomaksi. Talviharjoittelun toteuttaminen 6000 lisenssipelaajalle 4½ kentällä on kohtuuton taakka turkulaisille seuroille, eikä epätietoisuus alimittaisen, elinkaarensa lopussa olevan Impivaaran hallin korvaavasta olosuhteesta vähennä ongelmaa345.
Mutta vaikka Interin jääminen syksyn mestaruussarjan ulkopuolelle sekä Tepsin jämähtäminen JIPPOn taakse Ykkösliigassa varmasti koettelee turkulaisten uskoa kaupungin jalkapalloon, on kahden lippulaivajoukkueen alavireisen esiintymisen varjossa tehty poikkeuksellisen vahvaa kehitystyötä reservijoukkuetasolla.
Turkulaisessa jalkapallossa keskinäinen kilpailu etenkin perinteikkään Palloseuran ja vakavaraisemman Interin välillä on kovaa ja kuluttavaa2, ja keskinäisen nokittelun varjossa ainakin olosuhdeyhteistyö ja kuningaslajin lobbaus vahvassa jääkiekkokaupungissa on jäänyt vaatimattomaksi. Talviharjoittelun toteuttaminen 6000 lisenssipelaajalle 4½ kentällä on kohtuuton taakka turkulaisille seuroille, eikä epätietoisuus alimittaisen, elinkaarensa lopussa olevan Impivaaran hallin korvaavasta olosuhteesta vähennä ongelmaa.345”
Olosuhdeongelmien varjossa Interin panostus reservijoukkuetoimintaan kantaa hedelmää
Kaudella 2023 Suomen Palloliitto julkaisi päätöksen keväällä 2024 voimaan tulevasta sarjajärjestelmäuudistuksesta, jonka myötä Veikkausliigan ja Ykkösen väliin perustetaan 10 joukkueen Ykkösliiga. Uudistus tarkoitti pelaajakehitysmielessä kuoliniskua alueelliselle Kolmoselle ja ”loi suurta painetta saada Kakkoseen kilpailukykyinen turkulaisjoukkue ja pelaajapolkua tukeva sarjataso omille lupauksille.”10
Turun johtavat pääsarjaseurat Inter ja TPS valitsivat lähes päinvastaiset strategiat omien junioreidensa pelaajapoluille. TPS ajoi alas kaudella 2023 Kolmosessa pelanneen Akatemia-joukkueensa, mutta saman sarjan voittanut, ja Kakkoseen noussut Inter panosti reservitoimintaan ja palkkasi päätoimiseksi päävalmentajaksi AC Oulun liigajoukkueesta nousevan nuoren valmentajan Jussi-Pekka Savolaisen.
Inter2:n valmentajakaksikko Jussi-Pekka Savolainen (edessä) ja Kari Virtanen muodostavat monella tapaa ihanteellisen yhdistelmän uutta valmennustietämystä ja kunnianhimoa sekä kokemusta ja Turkufutiksen laajaa tuntemusta.
Interin reservijoukkueen valmennuksen sekä nuorten pelaajien tukena Kupittaan kenttien laidalla ja Veritas Stadionin tiloissa työskentelee päivittäin helposti tunnistettava jalkapallopersoona. Huoltaja Ville Törnqvist elää ja hengittää sinmustaa jalkapalloa.
”Turun johtavat pääsarjaseurat Inter ja TPS valitsivat lähes päinvastaiset strategiat omien junioreidensa pelaajapoluille. TPS ajoi alas kaudella 2023 Kolmosessa pelanneen Akatemia-joukkueensa, mutta saman sarjan voittanut, ja Kakkoseen noussut Inter panosti reservitoimintaan ja palkkasi päätoimiseksi päävalmentajaksi AC Oulun liigajoukkueesta nousevan nuoren valmentajan Jussi-Pekka Savolaisen.”
Inter2 vei syksyllä 2023 Olympiastadiolla Regions Cupin sekä voitti Kolmosen näytöstyyliin, joten joukkueella oli jo entuudestaan vahva runko Savolaiselle sekä valmennusryhmään talvella liittyneelle kokeneelle Kari ”Karo” Virtaselle11.
Savolaisen sekä Interin edustusjoukkueen päävalmentajaksi samoihin aikoihin palkatun Vesa Vasaran välinen yhteistyö on ollut alusta alkaen merkittävästi tiiviimpää kuin edustus-reservijoukkue-yhteistoiminta aiemmin ja useat reservijoukkueen pelaajat saivat arvokasta pelikokemusta alkuvuoden Liigacupissa, jonka Inter lopulta myös voitti. Reilut puolen tusinaa Inter2:n pelaajaa esiintyi tammi-maaliskuussa varsin onnistuneesti edustuksen Liigacup-ja harjoituspelikokoonpanoissa.
Ja kääntäen, edustusjoukkueessa vähemmälle peliajalle jääneet pelaajat ovat tulleet ilmeisen hyvällä asenteella pelaamaan Kakkosen pelejä, ja näin edistämään mahdollisuuksiaan nousta pelaavaan rooliin myös Veikkausliigassa.
”Edustusjoukkueessa vähemmälle peliajalle jääneet pelaajat ovat tulleet ilmeisen hyvällä asenteella pelaamaan Kakkosen pelejä, ja näin edistämään mahdollisuuksiaan nousta pelaavaan rooliin myös Veikkausliigassa.”
Niinpä näin jälkikäteen ajateltuna ei olekaan niin yllättävää, että Savolaisen ja Virtasen Inter 2 johti keväästä lähtien Kakkosen läntistä B Lohkoa ja joukkue eteni ylemmän jatkosarjan ylivoimaisena ja tappiottomana ykkösenä kahdeksan joukkueen Ykkösen karsintaan.
Karsinnan ensimmäisessä otteluparissa SJK Akatemia 2 oli Seinäjoella 3-1 parempi, mutta kauden aikana erityisesti hyökkäystehostaan tunnetuksi tullut turkulaisjoukkue mätti Veritaksella kuusi maalia ja eteni finaaliin Helsingin A Lohkon kakkosta Kiffeniä vastaan.
Finaalin ensimmäisessä osaottelussa Töölössä turkulaiset ottivat vahvan otteen jo toiseen perättäiseen sarjanousuun Thomas Lahdensuo (×2) ja Mikke Louhelan maaleilla. Ja kotoisella Kupittaalla ”Ressut” tyylittelivät 4-0 voiton ja nousu Ykköseen varmistui yhteismaalein 7-0.
Onko Inter2:lla edellytykset pärjätä, tai jopa menestyä vielä yhtä tasoa ylemmässä sarjassa?
Eurolopputurnauksen myötä päättyvällä kaudella 2024 voimaan astui suuri suomalaisen seurajalkapallon sarjajärjestelmäuudistus, jonka vaikutukset ovat vasta hahmottumassa ja maan johtavilla seuroilla on myös varsin erilaisia toimintatapoja akatemia- tai reservijoukkeilleen.
Kun Inter näyttää rakentavan omaa toimintamalliaan hieman SJK Akatemian tyyliin yhdistämällä kokemusta ja nuoruutta, maan pelaajamääriltään suurin seura Ilves lähti Interin kanssa samaan Kakkosen lohkoon huomattavasti nuoremmalla, melkeinpä B-juniorivoittoisella reservijoukkueella.
Onkin mielenkiintoista nähdä, millainen vaikutus päättyneellä kaudella samasta Kakkosen lohkosta Ykköseen nousseiden Inter2:n ja Tampere Unitedin menestyksellä on Turun ja Tampereen pelaajamarkkinoihin ja etenkin vahvan liigakauden pelanneeseen Ilvekseen.
Ja mikä vaikutus on ensi kertaa valtakunnallisena sarjana pelattavalla nuoremman B-juniori-ikäluokan P16 -sarjalla?
Lienee kiistatonta, että vuosikymmeniä valtakunnallisten juniorisarjojen ”kuninkuusluokkana” toiminut ASM-sarja on menettänyt merkitystään pysyvästi, mutta on jännittävää nähdä, missä suomalaissa seuroissa ja millä jalkapallopaikkakunnilla löydetään toimivin yhteistyörakenne uuden P16:n, BSM:n, reservijoukkueen ja edustusjoukkueen välillä. Turkufutiksen osalta lisäkiinnostusta pelaajapolun kehitykseen tuo valtakunnallisesti varsin hyvätasoinen 2009-ikäluokka, josta Inter ylsi äskettäin seurahistorian ensimmäiseen Kai Pahlman SM-turnauksen hopeaan sekä Turun Nappulaliigan ja TPS:n P16-sarjaa varten muodostama, niinikään historiallinen yhdistelmäjoukkue.
”On jännittävää nähdä, missä suomalaissa seuroissa ja millä jalkapallopaikkakunnilla löydetään toimivin yhteistyörakenne uuden P16:n, BSM:n, reservijoukkueen ja edustusjoukkueen välillä.”
Turulla näyttäisi olevan useamman vaikeamman vuoden jälkeen edellytyksiä haastaa tämän kauden kansallista kärkikolmikkoa KuPS-Ilves-HJK aiempaa selkeämmällä toimintastrategialla ja pelaajapolulla. Olettaen että turkulaisseurat löytävät yhteisen sävelen huolestuttavalle tasolle romahtaneiden talviharjoitteluolosuhteiden korjaamisen lobbauksessa.
Ja Interin reservijoukkueen nousujuhlien haastattelussa päävalmentaja J-P Savolaisen tiivistetty kuvaus joukkueestaan lupaa hyvää myös Turkufutiksen tulevaisuudelle.
Päävalmentajan sanoin ”sitoutunut, hyvin työtätekevä ja taitava joukkue” on sekoitus nuoruutta sekä kokemusta ja antanee hyvät edellytykset pelata Ykköstä, haastaa edustusjoukkuetta ja tarjota kehitysmahdollisuuksia nuorille turkulaislupauksille. Ja luultavasti muualtakin maasta ammattijalkapalloilijan uraa tavoitteleville Suomifutiksen lupauksille.
”Päävalmentajan sanoin ’sitoutunut, hyvin työtätekevä ja taitava joukkue’ on sekoitus nuoruutta sekä kokemusta ja antanee hyvät edellytykset pelata Ykköstä, haastaa edustusjoukkuetta ja tarjota kehitysmahdollisuuksia nuorille turkulaislupauksille. Ja luultavasti muualtakin maasta ammattijalkapalloilijan uraa tavoitteleville Suomifutiksen lupauksille.”
Inter 2:n pelaavassa kokoonpanossa on Kakkosen kaudella 2024 esiintynyt alla listatut 36 pelaajaa. Näistä 11 on kuulunut edustusjoukkueen harjoitusryhmään ja peliaika Kakkosessa vaihdellut Valentin Purosalon yli 1000 minuutista yksittäisiin esiintymisiin. (Merkitty e:llä)
Omia Interin kasvatteja on peräti 17. (Merkitty OK, edit. 22.10. Joel Asikainen Tampereen Ilveksen kasvatti)
Tino Kangasaho, 2006, 630min, Interin oma kasvatti (OK) Joel Asikainen, 2007, 180min, (Ilves kasvatti) Oliver Kangaslahti, 2000, 1781min, 9 maalia, OK Mikke Louhela, 1997, 1989min, 2, OK Kristian Palanen, 2003, 127min, OK Joel Vainionpää, 2004, 630min, 1, OK Tuukka Pahkala, 2003, 1196min, 2 Gezim Voca, 1995, 1769min, 22, OK Elmeri Oksanen, 1999, 764min, 5 Eero Vuorjoki, 2006, 630min, (e) Aati Marttinen, 1997, 990min, OK Thomas Lahdensuo, 2005, 466min, 4, (e) Veikko Koskinen, 2006, 9min, OK Viktor Johansson, 2002, 532min Joona Hämäläinen, 2002, 1620min, 2, OK Joona Visavuori, 2001, 108min Bart Straalman, 1996, 62min, (e) Djoully Nzoko, 2007, 396min, (e), OK Juuso Enbuska, 2002, 300min, 1 Valter Enberg, 2006, 422min, 2 Luka Kuittinen, 2003, 180min, 1, (e) Lauri Hulkkonen, 2005, 445min, 5, OK Daniel Rökman, 2004, 805min, 2, (e) Lucas Kagan, 2006, 29min, OK Joonas Kekarainen, 2005, 606min, 3, (e) Otto Lehtisalo, 2004, 669min, 6, (e), OK Viktor Kanizaj, 2003, 74min, (e) Bämo Ahmadi, 2001, 733min, 4 Anssi Lehtonen, 2006, 475min, OK Evert Suominen, 2005, 586min, 4, OK Valentin Purosalo, 2005, 1141min, 2, (e), OK Matias Suotunen, 2002, 789min Anton Aaltonen, 2003, 1790min, 5 Alexandru Florea, 1999, 115min Ricardo Giler, 2003, 1575min, OK Johannes Yli-Kokko, 2001, 90min, 1, (e)
Valmennustiimi: Päävalmentaja Jussi-Pekka Savolainen Valmentaja Kari Virtanen Valmentaja David Moore Maalivahtivalmentaja Tony Saari Fysioterapeutti Tiina Antila Huoltaja Ville Törnqvist Videoanalyytikko Kalle Knaabi Joukkueenjohtaja Matti Raho
Viime kesän naisten MM-kisat Australiassa ja Uudessa-Seelannissa olivat valtava menestys ja merkittävä aluevaltaus naisjalkapallolle. 24:stä 32:een joukkueeseen laajentunut turnaus houkutteli stadioneille keskimäärin 30 000 katsojaa, mikä tarkoitti lähes kahta miljoonaa kisakävijää. Ja FIFA:n arvio kahden miljardin maailmanlaajuisesta yleisöstä viestii naisjalkapalloilun rakettimaisesta noususta urheilu- ja viihdemaailman raskaaseen sarjaan.
”Ja FIFA:n arvio kahden miljardin maailmanlaajuisesta yleisöstä viestii naisjalkapalloilun rakettimaisesta noususta urheilu- ja viihdemaailman raskaaseen sarjaan.”
Loppuvuodesta, MM-huuman jälkeen Suomen maajoukkue, Helmarit, pelasi miesten jalkapallosta tutuksi tullutta UEFA:n Kansojen Liigaa ja voittivat B-Liigassa lohkonsa näytöstyyliin. A-Liigaan nousussa jalkoihin jäivät Kroatia, Slovakia ja Romania. Tänä vuonna Helmarit pelaavat pääsystä ensi kesänä Sveitsissä pelattaviin EM-kisoihin. Helmarit aloittivat karsinnan vierastappiolla Norjalle, mutta ottivat huhtikuussa Helsingissä elintärkeän kotivoiton Italiasta ja lohkon kaikki neljä joukkuetta ovat tasapisteissä. Seuraavaksi Suomi kohtaa vuoden 2017 Euroopan mestari Hollannin ensin Rotterdamissa (31.5.) ja heti perään uudella Tampereen Tammelan stadionilla (4.6.). Mikäli Hollanti-ottelut sujuvat tuloksellisesti, on Helmareiden viimeisessä kotiottelussa (12.7.) Veritas Stadionilla Norjaa vastaan panoksena suora pääsy Sveitsin kisoihin. Ja sijoittumalla lohkossa kolmanneksi tai neljänneksi tarjoaa vielä mahdollisuuden saavuttaa kisapaikka jatkokarsinnan kautta.
Helmarien tapaan myös turkulaisessa naisfutiksessa uudistukset käynnissä
Vaikka ruotsalaisen Anna Signeulin Helmareiden päävalmentajana vuonna 2022 korvannut raisiolainen Marko Saloranta on menestyksekkäästi uudistanut A-maajoukkuetta ja tuonut mukaan uusia pelaajia, turkulainen naisfutis on viime vuosina kiistatta jäänyt etenkin kuopiolaisten ja PK-seudun varjoon. KuPS on vienyt nyt kolme Kansallisen liigan mestaruutta putkeen ja kuopiolaisten lisäksi lähinnä Åland United on viime vuosina kyennyt rikkomaan pk-seutulaisten rintaman liigan kärkikuusikossa.
Ei liene siis yllättävää, että Turkufutisessakin on haettu oppia Kehäkolmosen sisältä. FC Inter palkkasi liigajoukkueensa päävalmentajaksi Vesa Vasaran konkurssiin ajautuneesta Hongasta ja Tepsin miesjoukkue hakee nostetta HJK Klubi 04:n Ykköseen nostaneen Miika Nuutisen johdolla. Jo aiemmin Palloseura houkutteli TPS-taustaisen Kim Ekroosin Vantaalta juniorijalkapallon toiminnanjohtajaksi.
Kansallisesta liigasta Ykköseen pudonneen TPS naisjoukkueen uudistus on kuitenkin turkulaisissa käsissä. Lähes vuosikymmenen Palloseuran junioreissa valmentanut TPS-kasvatti Sami Lehtilä on tehnyt hyvää työtä B-tyttöjen päävalmentajana ja toimii nyt myös naisten edustusjoukkueen vastuuvalmentajana. Tuplarooli ei ole 31-vuotiaalle koutsille uutta ja Lehtilä näkeekin etuja operoidessaan lupaavien nuorten pelaajien eri portailla.
– Ḱahden eri maailman kohtaaminen ja kehittäminen on palkitsevaa, mutta kääntöpuolella on tietysti ajanhallinnan haasteet ja uhka ylikuormituksesta.
Kysymykseen kuinka tyttö- ja poikafutarien valmentaminen eroaa toisistaan, pitkään tyttöjoukkueita valmentanut Lehtilä haki hetken vastausta ja tiivistää:
– valmentamisen ei tulisi erota toisistaan. Pojat tekee vähän eri tavalla, mutta on epäreilua jollei tytöiltä vaadita samalla tavalla. Tytötkin haluaa urheilla ja tuntuu että motivaatiotakin löytyy. Usein jopa enemmän kuin pojilla.
”Nais- ja tyttöfutiksessa Tepsillä on myös alueellisen veturin rooli. Lahjakkaita pelaajia on tullut Turkuun mm. Eurasta ja Kemiöstä. Keskinäistä kilpailua ei juuri Lounais-Suomesta löydy ja harjoitusvastustajia pitää hakea PK-seudulta.”
Uudistuvassa Tepsissä yksittäisen pelaajan kehittäminen on kohonnut yhä keskeisemmäksi toimintatavoitteeksi. – tottakai kaikki haluaa voittaa, mutta prioriteetti on että pelaaja kehittyy.
Nais- ja tyttöfutiksessa Tepsillä on myös alueellisen veturin rooli. Lahjakkaita pelaajia on tullut Turkuun mm. Eurasta ja Kemiöstä. Keskinäistä kilpailua ei juuri Lounais-Suomesta löydy ja harjoitusvastustajia pitää hakea PK-seudulta.
Ja kuten niin usein turkulaisen futisväen piirissä, myös valmentaja Lehtilä on tuskaillut Turun puutteellisten talviharjoitteluolojen kanssa.
– Sitä mukaan kun kaupunki ei ole hoitanut velvollisuuksiaan eli kun esimerkiksi Kupittaa 5 ei ole käytössä, ollaan menty Lähi-Tapiola Areenaan hakemaan harjoitusoloja. Ja tämäkin plan B oli poissa laskuista kun Impivaaran kuplahalli oli alkuvuodesta viikkoja pois käytöstä.
Turkulaisen tyttö- ja naisfutiksen puolesta ahkeroiva TPS-valmentaja luonnollisesti kaipaa yli 6000 rekisteröidyn jalkapalloharrastajan kaupunkiin Impivaaran elinkaarensa lopussa olevan pienhallin korvaavaa täysimittaista hallia. Ja jotta Turku pääsisi mukaan Helmarien ja maailman naisfutisbuumiin, olisi myös toivottavaa, että kaupungin terveiset turkulaisia lapsia ja nuoria liikuttaville jalkapallotoimijoille olisivat hitusen kannustavampia kuin sähköpostiviestit – “kentät ovat kiinni kirkollisina pyhinä”.
”Ja jotta Turku pääsisi mukaan Helmarien ja maailman naisfutisbuumiin, olisi myös toivottavaa, että kaupungin terveiset turkulaisia lapsia ja nuoria liikuttaville jalkapallotoimijoille olisivat hitusen kannustavampia kuin sähköpostiviestit – “kentät ovat kiinni kirkollisina pyhinä”. ”
Turun Palloseura juhli viime vuonna näyttävästi 100-vuotista historiaansa turkulaisen urheilun lippulaivana. Turku on mustavalkoinen, kuulee usein sanottavan.
Mutta vuosisataiseen seurahistoriaan mahtuu myötä- ja vastatuulta, sekä monenlaista suunnanmuutosta. Ehkä seuran suurin menestystekijä onkin ollut mukautua maailman muutoksiin sekä ylläpitää yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta turkulaisiin nostamalla eri lajien huipulle katkeamattoman ketjun oman kaupungin kasvatteja.
Kun vasta vuonna 1995 perustettu TPS Salibandy juhlisti monilajiseuran juhlavuotta menestyksekkäimmin sekä miesten että naisten Suomen mestaruuksilla, TPS:n historiassa jalkapalloilu hallitsi raitapaitojen ensimmäisiä vuosikymmeniä.
Kuningaslaji saapui Suomeen jo 1890-luvulla muutoinkin Turkua muokanneen skotlantilaisen Crichtonin telakkasuvun sekä mm. Turun Urheilupuiston isänä tunnetun August Blombergin toimesta. 1900-luvun alkuvuosikymmeniä hallitsi kolmeen Suomen mestaruuteen ja viiteen hopeaan vuosina 1910-1924 yltänyt ÅIFK ja Turun Palloseuran perustamiseen syksyllä 1922 liittyykin kansallistunnetta ja kielipolitiikkaa.
“Turun Urheiluliiton ja Riennon piiristä koostui ryhmä miehiä, jotka lähtivät ajamaan suomalaista palloilun erikoisseuraa Turkuun. Kysymys oli nimenomaan porvarillisesta seurasta, sillä kansalaissota oli jakanut yhteiskunnan myös urheilussa pahasti kahtia.”1
Jalkapallossa TPS saavutti valtakunnallisesta mittavaa menestystä jo ennen sotia, mutta mustavalkoisten toistaiseksi menestyksekkäin kultakausi käynnistyi 1960-luvun jälkipuolella ja jatkui Tepsin toistaiseksi viimeiseen Suomen mestaruuteen vuonna 1975. Vielä 1960-luvun alkupuolella TPS oli hieman kuluneen vuosikymmenen tapaan ajautunut hissijoukkueeksi Mestaruussarjan ja Suomensarjan välillä, mutta Rainer Forssin valmentajakaudella TPS kohosi valtakunnan ykköseksi ja turkulaiset ylsivät vuosina 1968-1975 peräti neljään mestaruuteen.
Jääkiekon asema alkoi kohota 1950-luvulla ja dominoivaan rooliin TPS Jääkiekko kohosi 70-luvun SM-Liigan ja edustustason TuTo-fuusion sekä 1980-luvun lopun Turkuhallin uusien mahdollisuuksien ja tuplaantuneiden katsojalukujen kautta. Vuoteen 2001 mennessä TPS oli yltänyt Hannu Jortikan johdolla kahteen kolmen mestaruuden putkeen ja Turussa puhuttiin Midaksesta sekä dynastiasta.
Urheilupuiston, Kupittaan ja Impivaaran ikiliikkuja
Vaikka turkulaisessa ja laajemminkin suomalaisessa palloiluperinteessä pelaajat vielä muutamia vuosikymmeniä sitten saattoivat pelata ainakin peliuran alkuvuosina useampaa lajia, Turkuun ja Turun Palloseuraan yhdistetään täysin poikkeuksellisella tavalla yksi mustavalkoisten kulta-aikoihin kytkeytyvä monitaituri.
Vuonna 1948 syntynyt Timo Nummelin asui 1950-luvulla Itäisellä Pitkäkadulla ja sodanjälkeisessä Martinmäessä läheinen Urheilupuisto veti liikunnallisia lapsia magneetin lailla.
Kuva 1: Sepänkadun kansalaiskoulun luokkajoukkue
”Koulunkäynti merkitsi Timolle lähinnä välttämätöntä pahaa. Tosin lukujärjestyksestä löytyi myös ilonaihe: liikunta. Koulun jälkeen singahdettiin Urheilupuistoon, jonne oli matkaa koulun pihalta vain muutama metri.”2
”Siihen aikaan eivät vanhemmat todellakaan kuljettaneet poikiaan treeneihin eikä linja-autolla kuljettu, vaan pyörällä. Oivaa peruskuntoharjoittelua, josta Timo ei peliuransa aikana luopunut milloinkaan.”
Talvella Itäisellä Pitkäkadulla pelattiin tossupalloa ja maaleiksi kelpasivat vaatenyytit ja lumikokkareet. Ja kesäisin pelattiin palloa. Tai jonkinlaisella pallon kuorella, joka oli täytetty lumpuilla. 50-luvun lopulla martinmäkeläiset palloiljat pyöräilivät Kupittaanpuistoon ja astuivat urheiluseuramaailmaan.
“Siihen aikaan eivät vanhemmat todellakaan kuljettaneet poikiaan treeneihin eikä linja-autolla kuljettu, vaan pyörällä. Oivaa peruskuntoharjoittelua, josta Timo ei peliuransa aikana luopunut milloinkaan.”
Lahjakkuus, peräänantamattomuus ja liikunnallinen elämäntapa tekivät Timo Nummelinista poikkeuksellisen suomalaisen palloilulegendan, joka on valittu ennennäkemättömästi sekä vuoden jalkapalloilijaksi (1968) että vuoden jääkiekkoilijaksi (1981). 23 kautta kestänyt jääkiekon pääsarjaura toi yhden mestaruuden ja yhteensä kahdeksan SM-mitalia. Runkosarjaotteluita kertyi lähes 700, mikä on komea määrä kun huomioidaan, että runkosarjapelien määrä on jatkuvasti kasvanut ja 2000-luvulla lähestulkoon kaksinkertaistunut Nummelinin peliajoista. A-maaotteluita kertyi 225 ja MM-kisoissa turkulainen edusti Suomea kahdeksan kertaa.
Kuva 2: Veli-Pekka Ketola ja Timo Nummelin ensimmäistä kertaa maajoukkuetehtävissä yhdessä v. 1967.
Kuva 3: 100 000 markan viulusoolo! Ensin soi Tapparan verkko, sitten viulu runkosarjan voiton kunniaksi.
Jalkapalloura jäi lyhyemmäksi, mutta sekin oli hohdokas. Ensin kolme perättäistä A-juniorien Suomen mestaruutta. Saavutus, johon vain toinen turkulainen ja TPS:n kunniagallerian jäsen nro 22 Teuvo Andelmin on yltänyt. Jalkapalloilu ylimmällä sarjatasolla päättyi jo 26-vuotiaana, mutta pitää kuitenkin sisällään yhdeksän Mestaruussarjakautta, 185 ottelua ja kolme Suomen mestaruutta (1968, 1971, 1972).
Kuva 4: A-poikien kolmas perättäinen Suomen mestaruus.
Kuva 5: Timo Nummelin edusti Suomea A-maajoukkueessa sekä nuorten ja poikien maaotteluissa. Vuoden jalkapalloilijaksi hänet valittiin vuonna 1968.
Harrastusmaailma on muuttunut – ovatko yhteisölliset arvot rapautuneet?
Kun sodanjälkeinen suurten ikäluokkien suomalainen yhteiskunta oli niukkuudestaan ja urheilun ideologisesta SVUL-TUL -kahtiajaosta huolimatta yhtenäiskulttuuri, tämän päivän lasten ja nuorten liikkumista vaikeuttavat ennen kaikkea harrastuskustannusten jyrkkä nousu ja yhteiskunnan eriarvoistuminen. Samaan aikaan kun hyväosaisten perheiden jälkeläisiä kuljetetaan, kustannetaan ja kannustetaan koko perheen voimalla osana brändättyä seurayhteisöä, liian monessa yksinhuoltaja- tai maahanmuuttajaperheessä pelkkä pelikenkien tai pallon hankkimiskulut aiheuttaa suurta murhetta. Ja yhä useammin syrjäytymistä harrastuspiiristä.
Harrastuskustannusten jatkuvasta kohoamisesta on käyty keskustelua jo vuosia3 ja kun perinteisesti matalan kynnyksen lajeiksi miellettyjen lentopallon, pesäpallon ja yleisurheilun vuosikustannukset ovat Urheilulehden tuoreen kyselytutkimuksen mukaan nousseet jo yli tuhannen euron, on yhteiskunnan eriarvoistuminen ja kaveripiiristä syrjäytyminen jo vakava ongelma4. Ja jalkapallossa, joukkuelajeista suosituimmassa, säännöllisin väliajoin julkaistaan surullisia tarinoita pelaajien, valmentajien ja etenkin kentän laidalla mielipiteitään laukovien vanhempien epäasiallisesta käytöksestä5. Eikä epäasiallinen käytös rajoitu vain kuningaslajin piiriin, samanlaista käyttäytymistä on havaittu myös mm. jääkiekon ja salibandyn piirissä.
”Kun sodanjälkeinen suurten ikäluokkien suomalainen yhteiskunta oli niukkuudestaan ja urheilun ideologisesta SVUL-TUL -kahtiajaosta huolimatta yhtenäiskulttuuri, tämän päivän lasten ja nuorten liikkumista vaikeuttavat älylaitteiden ohella ennen kaikkea harrastuskustannusten nousu ja yhteiskunnan eriarvoistuminen.”
Eriarvoistuvassa yhteiskunnassa tarvitaan kunnallisia liikuntapanostuksia sekä liikunnallisia ja käytökseltään esimerkillisiä esikuvia
Turku haluaa profiloitua rohkeana, maan vanhimpana, [boldest city], eurooppalaisena kulttuurikaupunkina, jonka kärkihankkeina juuri nyt, 800 -vuotisjuhlien alla löytyvät mm. uusi musiikkitalo, elämyskeskus, raitiotien palautus sekä historian ja tulevaisuuden museo.
Kulttuurikaupunki on ollut myös urheilun ja liikunnan edelläkävijä. Siitä kertovat muun muassa jalkapallon Suomeen tuoneen August Blombergin mukaan nimetty aukio maan vanhimmassa kaupunkipuistossa Kupittaalla, olympiasankari Paavo Nurmen mukaan nimetty stadion, oma kansainvälinen yleisurheilukilpailu sekä Wäinö Aaltosen veistämä juoksijapatsas, jota toki turkulaiseen tapaan koitettiin siirtää nykyiseltä paikaltaan ties minne juoksijalegendan 100-vuotisjuhlallisuuksien alla.
Kuva 6: Paavo Nurmi Wäinö Aaltosen ikuistamana Turun Itäisellä Rantakadulla
”Kannustavia esimerkkejä ja esikuvia tarvitaan. Vihamielisen naapurin ohella suomalaisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia uhkaa elintapojen muutoksen myötä yleistynyt liikkumattomuus sekä sosiaaliset ongelmat eriarvoistumisesta syrjäytymiseen ja mielenterveyden horjumiseen.”
Kuten ei erilaisia kulttuurimuotoja, ei myöskään eri urheilulajeja tulisi asettaa arvojärjestykseen, saati toisiaan vastaan.
Yksin harjoittelemalla yhdeksään olympiakultaan yltänyt Paavo Nurmi oli oman tien kulkija, mutta myös vasta vuonna 1917 itsenäistyneen Pohjolan pienen kansan häikäisevän sotien välisen ajan olympiamenestyksen myyttinen johtotähti. Vähäpuheisen kestävyysjuoksijan ainutlaatuinen sitkeys ja voittokulku maailman kilpakentillä tuskin olivat mitätön taustatekijä ja kannustin kun kansakunta taisteli olemassaolostaan 1940-luvun talvi- ja jatkosodassa sekä sodanjälkeisessä hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa.
Nykypäivänäkin kansat taistelevat Euroopassa olemassaolostaan ja itsenäisyydestään. Kannustavia esimerkkejä ja esikuvia tarvitaan. Vihamielisen naapurin ohella suomalaisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia uhkaa elintapojen muutoksen myötä yleistynyt liikkumattomuus sekä sosiaaliset ongelmat eriarvoistumisesta ja syrjäytymisestä mielenterveyden horjumiseen.
Kulttuuri- ja urheiluperinteistään tunnetussa vanhassa pääkaupungissa on juuri käynnistetty uuden musiikkitalon rakennustyöt Itsenäisyydenaukiolla jokirannassa. Samaan aikaan, arvostettujen Turun filharmonikkojen tapaan, turkulainen liikuntaväki niin ikään toivoo, ja ennen kaikkea tarvitsee toiminnalleen välttämättömiä panostuksia elinkaarensa lopussa olevien harrastuspaikkojen uusimisen muodossa6.
Kuntien laillinen velvollisuus tarjota kaikille ihmisille liikuntapaikkoja on linjattu valtakunnan tasolla eduskunnan hyväksymässä liikuntapoliittisessa selonteossa ja Turussa suuntalinjat on myös jo määritetty vuoden 2016 liikuntapaikkauudistuksessa, jossa turkulaisten liikkumista tukee liikuntapaikkojen kärkikolmio Kupittaanpuisto-Urheilupuisto-Impivaara7.
”Arvostettujen Turun filharmonikkojen tapaan, turkulainen liikuntaväki niin ikään toivoo, ja ennen kaikkea tarvitsee toiminnalleen välttämättömiä kunnallisia panostuksia elinkaarensa lopussa olevien harrastuspaikkojen uusimisen muodossa.”
Liikkumattomuus ja siihen liittyvät sosiaaliset ongelmat ovat suomalaiselle hyvinvointivaltiolle sekä suuri kansanterveydellinen että kansantaloudellinen uhka. Arkiseen, harrastukselliseen ja huipputason urheiluun ja liikkumiseen tarvitaan kannustavia esikuvia sekä panostuksia olosuhteisiin.
Paavo Nurmen yleisurheiluperinteitä Turussa jatkaa kaupungissa opiskeleva ja harjoitteleva seiväshypyn Euroopan mestari ja MM-mitalista Wilma Murto. Joukkuelajeissa turkulaisia lähettiläitä löytyy tämän päivän maailmanluokan pelaajista Mikko Rantasesta ja Lukas Hradeckystä menneiden vuosikymmenien mestareihin kuten veljekset Koivut ja Kiprsusoffit.
Turkulainen pallopelien ja liikunnallisen elämäntavan ruumiillistuma Timo Nummelin on eräänlainen iätön linkki Paavo Nurmen yksilölajien kulta-aikojen ja joukkuelajien nousun välillä. Urheilupuistossa urheilutaipaleensa aloittanut ja Kupittaalla kansaa villinnyt viulunsoittaja on asunut viime vuosikymmenet Nättinummessa Impivaaran urheilukeskuksen kupeessa. Siellä, oman peliuransa ohessa, Timo Nummelin ja alueen muut vanhemmat jäädyttivät talkoilla läheistä pallokenttää sekä kannustivat liikkumaan omatoimisesti Impivaaran jää- ja jalkapallohalleissa.
”Liikkumattomuus ja siihen liittyvät sosiaaliset ongelmat ovat suomalaiselle hyvinvointivaltiolle sekä suuri kansanterveydellinen että kansantaloudellinen uhka. Arkiseen, harrastukselliseen ja huipputason urheiluun ja liikkumiseen tarvitaan kannustavia esikuvia sekä panostuksia olosuhteisiin.”
Kuva 7: Timo Nummelin kotioloissa.
”Turkulainen pallopelien ja liikunnallisen elämäntavan ruumiillistuma Timo Nummelin on eräänlainen iätön linkki Paavo Nurmen yksilölajien kulta-aikojen ja joukkuelajien nousun välillä.”
Kun Suomessa ymmärretään laajemmin liikunnallisten esikuvien yhteisöllinen merkitys sekä osaamme antaa menneille mestareille ansaitsemaansa arvostusta ja kunnioittaa vasta nousevien roolimallien yhteiskunnallista vaikutusta, otetaan suuri suomalainen askel henkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin saralla.
Menneitä mestareita voi suuren maailman tapaan muistaa patsailla ja plakaateilla8 tai sitten kunnioittaa Paavo Nurmen tapaan stadionin nimellä. Äskettäin 75 vuotta täyttänyt Timo Nummelin varmastikin ansaitsi Turussa jonkinlaisen huomionosoituksen. Paikaksi sopisi sekä Kupittaanpuisto tai Impivaara, miksei myös Urheilupuistokin. Ja kun etenkin jalkapallossa maailmalla on tapana nimetä areenoja tai stadionin osia lajisuuruuksien mukaan, tarjoaa Turun liikuntapaikkauudistus mahdollisuuden kehittää uudistusta tarvitsevia julkisia liikuntatiloja tai yksityisten toimijoiden kanssa toteutettavia olosuhdehankkeita ansioituneiden liikuntalähettiläiden nimissä9. Kupittaanpuiston tänä vuonna uusittu Veritas Stadion tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia etenkin kun areenasta on tullut sekä Pikkuhuuhkajien että Helmareiden kotikenttä10.
Kuvat 8, 9, 10: Helmarit Kauppatorilla. Turun Veritas Stadion on sekä Pikkuhuuhkajien että Helmarien kotiareena.
”Kun Suomessa ymmärretään laajemmin liikunnallisten esikuvien yhteisöllinen merkitys sekä osaamme antaa menneille mestareille ansaitsemaansa arvostusta ja kunnioittaa vasta nousevien roolimallien yhteiskunnallista vaikutusta, otetaan suuri suomalainen askel henkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin saralla.”
Vaikka Timo Nummelin palkittiin vuosikymmen sitten Länsi-Turun asukasyhdistyksen toimesta “liikuttavimpana länsiturkulaisena”11, vaatimaton “Nättärin Numppa” varmasti ansaitsisi kotikaupungissaan laajempaakin tunnustusta ansioistaan.
Kun Numppa toistaiseksi viimeisiä kertojaan ”eläköityi” pelikentiltä, toinen suuri turkulainen liikunnan ja joukkueurheilun edelläkävijä Juhani ”Juuso” Wahlsten kuvaili pitkäaikaista pelikaveriaan seuraavin sanoin:
”On kunnia-asia, että suomalaisen urheilun piirissä on kasvanut sellainen palloilija, taistelija, joka antaa ja ottaa vastaan eikä rutise. Miehen itsetunto on valtava. Hän tulee itsensä kanssa toimeen hyvin ja on varma tavastaan tehdä työtä rakastamansa lajin parissa, vaikka itse pelin ulkopuolella onkin kenties hieman arka. Hän on sataprosenttisen aito ilman tämän päivän mediapellen ulkokuorta.”12
Kuva 11: Timo Nummelin Impivaarassa
”Vaikka Timo Nummelin palkittiin vuosikymmen sitten Länsi-Turun asukasyhdistyksen toimesta ”liikuttavimpana länsiturkulaisena”, vaatimaton ”Nättärin Numppa” varmasti ansaitsisi kotikaupungissaan laajempaakin tunnustusta liikunnallisista ansioistaan sekä ainutlaatuisesta ja esimerkillisestä urastaan lojaalina Turun palloilulähettiläänä.”
Kuvat 1-5, 7, 11 Elämäni Pelikentät kirjasta.
Heikki Mäki & Eero Toivola, Kultaiset vuodet, Turun Palloseura 1922-1997, 1997 ↩︎
Turkka Talonen & Esa Silander, Elämäni pelikentät – Timo Nummelin muistelee, 1997 ↩︎
https://yle.fi/a/74-20049033 Oskari Tanhuanpää, 15, kuuli vastustajan haukkuvan tuomaria huoraksi – huutelu lisääntyy katsomossa ja kentällä lasten joukkuepeleissä, 21.9.23 ↩︎
Turkulainen jalkapallo elää aaltoliikkeessä, kuten kuningaslaji muualla Suomessa ja maailman metropoleissakin. Reilu vuosikymmen sitten, kun sekä Inter että TPS pelasivat mestaruudesta, Turkua kutsuttiin jalkapallopääkaupungiksi. Sittemmin Seinäjoki ja Kuopio ovat panostaneet olosuhteisiin sekä seuratoimintaan ja vahvojen omistajien SJK ja KuPS ovat kohonneet suuren ja mahtavan HJK vakavimmiksi kansallisiksi haastajiksi. Ainakin viime vuosien pelaajabudjeteilla mitaten.
Seurajalkapalloilun absoluuttisella huipulla, öljy- ja ulkomaalaisten miljardöörien omistajuuksilla maailman ykkösliigaksi kohonneessa Englannin Valioliigassa, brittifutiksen mittakaavassa piskuiset Brighton ja Brentford kohosivat tällä kaudella kamppailemaan ”kuuden suuren” kanssa ensi kauden Eurooppa-paikoista. Ja vielä vahvemmin pakkaa nousi sekoittamaan kiistanalaisten kiemuroiden kautta Saudi-omistukseen päätynyt Newcastle United. ”Urheilupesustakin” – sportswashing[i] syytetyt saudiomistajat edesauttoivat jo ”harakkojen” pääsyä ensi kaudeksi Mestareiden liigaan ja sekoittanevat pohjattomalla kassallaan jälleen kerran Valioliigan voimasuhteita[ii]
Vähintään yhtä raadollisessa putoamis- ja nousukamppailussa legendaarinen Leeds sekä vuoden 2017 yllätysmestari Leicester putosivat Mestaruussarjaan ja tilalle nousivat suunnilleen Veritas Stadionin yleisökapasiteetin omaava, alasarjoista Feenix-linnun lailla noussut Luton Town sekä saudien prinssi Abdullahin omistama Sheffield United. Oligarkki RomanAbramovitšin omistuksessa kahdesti Mestareiden liigan voittajaksi noussut Chelsea vaihtoi omistajaa Ukrainan sodan seurauksena, mutta Todd Boehlyn johdolla lontoolaiset putosivat kauas kärkisijoista huolimatta yli 500 miljoonan punnan pelaajainvestoinneista.
Kotimaisessa Veikkausliigassa kauden alku tai seurojen voimasuhteiden kehitys ei lupaa yhtä suurta dramatiikkaa kuin Britanniassa. Europeleissä vakavaraisuuttaan viime vuosina vahvistanut ennätysmestari HJK on jälleen kiistaton suosikki ja urheilutoimenjohtaja Miika Takkula tähtääkin kunnianhimoisesti pohjoismaiseksi suurseuraksi haastamaan Kööpenhaminaa ja Malmöä[iii]
Veikkausliigaa on toistaiseksi pelattu poikkeuksellisen suurilla ottelumäärien eroilla, eli esimerkiksi HJK pelannut peräti neljä ottelua enemmän kuin huhti-toukokuussa stadionremontin takia alkuun vain vieraspelejä pelanneet turkulaiset. Sarjan tämänhetkistä kolmen kärkeä – SJK, HJK, KuPS – tuskin voi pitää yllättävänä, ovathan juuri nuo viime vuosina suurimmilla pelaajabudjeteilla operoineet suomalaisseurat.
Turkufutiksen lippulaivoille Interille ja liigakarsinnan kautta Ykköseen jääneelle Tepsille viime kausi oli tuskainen ja tämä kausi on Kupittaan kenttäremontin takia kotipelien osalta vasta käynnistymässä. 22.5. pelatussa kotiavauksessaan Inter nousi loppuhetkillä 1-1 tasapeliin IFK Maarianhaminaa vastaan ja otti neljä päivää myöhemmin varmasti itseluottamusta kohottavan, vakuuttavan 3-0 voiton Valkeakosken Hakasta yli 4000 katsojan edessä.
Ykkösen suurimman pelaajabudjetin TPS oli vähintään saman luokan paineiden alla, kun Veritaksen kauden avauksessa vastaan tuli Kakkosesta noussut hyvin kauden aloittanut SalPa. Turkulaisilla oli alla vain yks voitto seitsemästä pelistä ja pelin vähemmän pelanneet salolaiset jo viisi pistettä edellä. Vaikka Palloseura käänsikin ottelun voitokseen, kyseenalainen maaliin ja aiheettomaan SalPa-pelaajan ulosajoon johtanut tuomio puhuttivat yleisöä[iv].
Lähiviikot näyttävät, nostavatko rästiin jääneet kotipelit Interin pelaamaan mitalisarjaan pääsystä ja muuttuuko Tepsin tahti niin olennaisesti, että nousu säilyy syksyyn realistisena tavoitteena.
”Palloliiton sarjajärjestelmäuudistus luo painetta saada Kakkoseen kilpailukyinen turkulaisjoukkue ja pelaajapolkua tukeva sarjataso omille lupauksille.”
Sarjajärjestelmäuudistus luo painetta Kakkosen turkulaisjoukkueelle
Samalla kun Interin ja TPS:n edustusjoukkueet kamppailevat tahoillaan niille asetetuista odotuksista, Palloliiton sarjajärjestelmäuudistus luo painetta saada Kakkoseen kilpailukyinen turkulaisjoukkue ja pelaajapolkua tukeva sarjataso omille lupauksille.
Palloliiton kehityspäällikkö Tomi Leivo-Jokimäen mukaan vuonna 2024 voimaan astuvalla sarjajärjestelmäuudistuksella pyritään hillitsemään sarjojen joukkuevaihtuvuutta, kaventamaan korkeimpien sarjatasojen välisiä kuiluja sekä tukemaan seuraorganisaatioiden kasvua ja kehittymistä niin talouden, urheilun, olosuhteiden kuin pelaajakehityksen näkökulmasta[v].
Koska Ykkösen vaihtuvuudeksi on laskettu peräti 33-42 prosenttia – eli viime vuosina kaksi kolmesta joukkueesta on kolmessa vuodessa vaihtunut kokonaan – uudistuksella pyritään tuomaan vakautta toiseksi korkeimmalle valtakunnalliselle sarjatasolle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaudella 2024 Veikkausliigan alapuolella pelataan sekä kymmenen joukkueen Ykkösliigaa että 12 joukkueen Ykköstä.
Näiden valtakunnallisten sarjojen alapuolella pelataan Kakkosta alueellisesti kolmessa lohkossa ja kunkin lohkon joukkuemäärä supistuu 12:sta 10:een.
Uudistuksen myötä kokonaisjoukkuemäärä jalkapallon pääsarjoissa (ylimmät sarjatasot Kakkoseen asti) kasvaa 60:sta 64:ään.
”Koska Ykkösen vaihtuvuudeksi on laskettu peräti 33-42 prosenttia – eli viime vuosina kaksi kolmesta joukkueesta on kolmessa vuodessa vaihtunut kokonaan – uudistuksella pyritään tuomaan vakautta toiseksi korkeimmalle valtakunnalliselle sarjatasolle.”
kuva: sarjajärjestelmä 2024, Palloliitto
kuva: sarjanousut ja putoamiset 2023 -> 2024, Palloliitto
Uudistus on merkittävä erityisesti turkulaisseuroille, koska sekä Interin että Tepsin reservijoukkueet ja näiden ohella seuraavaksi parhaat turkulaisjoukkueet pelaavat Kolmosessa. Jos optimistisesti oletetaan, että Inter jatkaa pelaamista, ehkä jopa menestyy Veikkausliigassa, ja TPS pelaa noususta tai ainakin jatkaa ensi kaudella uudessa Ykkösliigassa, on turkulaisten lippulaivajoukkueiden ja Kolmosen välissä vähintään kaksi sarjatasoa. Tämä kuilu on varmasti liian syvä turkulaisten juniorien kehitykselle. Etenkin kun huomioidaan vanhimpien turkulaisjuniori-ikäluokkien viime aikojen aiempaa heikompi menestys valtakunnallisissa sarjoissa.
Pelaajakehitysarvoaan menettäneessä A-juniorien (P20) SM-karsinnassa Turun seudun kolmikko KaaPo, TPS ja Inter pitää peräkkäin perää sarjan hännillä ja A20 SM-sarjaa pelataan ensikertaa kertaa miesmuistiin ilman turkulaisjoukkuetta. Valtakunnalliselta merkitykseltään kiistatta arvostetuimmaksi kohonneessa B-juniori-ikäluokassa Tepsillä on yhä mahdollisuus nousta SM-sarjaan, mutta tämä vaatinee voittoja jäljellä olevista otteluista. Ykkösessä Interin mahdollisuudet yltää karsimaan syksyn SM-sarjaan pääsystä ovat vieläkin heikommat.
”Pelaajakehitysarvoaan menettäneessä A-juniorien (P20) SM-karsinnassa Turun seudun kolmikko KaaPo, TPS ja Inter pitää peräkkäin perää sarjan hännillä ja A20 SM-sarjaa pelataan ensikertaa kertaa miesmuistiin ilman turkulaisjoukkuetta.”
Näistä lähtökohdista katsoen turkulaisseuran nousu Kolmosesta Kakkoseen on etenkin sarjajärjestelmäuudistuksen johdosta turkulaiselle jalkapallolle poikkeuksellisen tärkeä, ja jopa välttämätön päämäärä.
Kun suomalainen jalkapallo on hallinnollisesti jaettu eteläiseen, itäiseen, pohjoiseen ja läntiseen alueeseen, on varsin vakiintunutta, että harvempaan asuttu itäinen ja pohjoinen muodostavat yhteisen sarjakokonaisuuden, etelä edustaa laajempaa pääkaupunkiseutua ja läntinen alue kattaa ensisijaisesti Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Satakunnan.
Ylimmillä pääsarjatasoilla jalkapallo on levittäytynyt hyvinkin tasaisesti pitkin Suomenniemeä. Kaikki suurimmat kaupungit Vantaata (4.) ja Jyväskylää (7.) lukuun ottamatta ovat Veikkausliigassa edustettuina (Helsinki, Espoo, Tampere, Oulu, Turku, Kuopio, Lahti) ja Pohjanmaalta löytyy kaksi seuraa. Jopa ruotsinkielinen 30 000 asukkaan Ahvenanmaa on IFK Maarianhaminan kautta edustettuna.
Myös Ykkösessä alueellinen tasapaino on ennen sarjatason jakoa suhteellisen hyvällä tasolla. Pääkaupunkiseudun alati vahvistuva asema toki näkyy neljän joukkueen (Gnistan, HIFK, JäPS, KäPa) edustuksella, mutta mukana myös alueellisia keskuksia Varsinais-Suomesta (SalPa, TPS) ja Länsi-Uusimaalta (EIF), Savoon (MP), Keski-Suomeen (JJK) ja Pohjanmaalle (Jaro, KPV, SJK Akatemia). Ehkä etenkin perinteisten jalkapallokeskusten Pirkanmaan, Satakunnan sekä Oulun ja Pohjois-Suomen poissaoloa voitaneen pitää Ykkösessä puutteena.
Naisissa pääkaupunkiseudun dominointi on vielä vahvempaa. Kansallisessa Liigassa Tampereen, Oulun, Turun ja Kuopion kasvukeskukset ovat edustettuina, mutta sarjan 10 joukkueesta puolet ovat pk-seudulta. Mutta nais- ja tyttöfutiksen haasteet ja kehitysnäkymät poikkeavat merkittävästi miesten/poikien jalkapallosta, eivätkä ole edes osa sarjajärjestelmäuudistusta, joten ne ansaitsevat kokonaan omat analyysinsä. Etenkin kun naisjalkapallo elää suurta nousua suurissa jalkapallomaissa.
Pk-seudun juniori- ja seuratyön nousu ja Turun taantumus näkyvät Kakkosen kartalla
Kun Suomifutiksen alin pääsarjataso Kakkonen on jaettu kolmeen lohkoon, on luonnollista, että maan pohjoiset ja itäiset seurat miehittävät C lohkon[vi]. Samalla logiikalla on johdonmukaista, että väkirikas pääkaupunkiseutu hallitsee A-lohkoa. Joensuun JIPPOlla, Lahden Reippaalla ja Lappeenrannan PEPolla laajennetussa lohkossa peräti yhdeksän joukkuetta onkin pk-seudulta[vii].
Kuvat: Kakkosen C lohko ja A lohko, Palloliitto
Väestörakenteen, harrastajamäärien ja kansallisten jalkapalloperinteiden perusteella kolmannen jäljellä olevan Kakkosen lohkon voisi olettaa koostuvan ennen kaikkea Tampereen ja Turun seudun sekä satakuntalaisista joukkueista. Sarjasta löytyykin kolme tamperelaisjoukkuetta (TamU, Ilves-Kissat ja Ilves 2) ja vielä kantahämäläinen HJS. Satakuntalaistakin kilpailutilannetta ylläpitävät FC Jazz ja P-Iirot Raumalta. Mutta turkulaiset loistavat Kakkosessa poissaolollaan. Turussa on viimeksi pelattu miesten kolmanneksi ylimmän sarjatason jalkapalloa vuonna 2015, jolloin ÅIFK pelasi Kakkosta. Eikä Turun seudun tilannetta auta lähialueen KaaPon ja Piffenin viime aikojen laskusuhdanne.
Kun turkulaiset loistavat poissaolollaan Kakkosessa, pääkaupunkiseutulaiset seurat ovat levittäytyneet myös perinteisesti läntiseen lohkoon[viii]. Atlantis FC, EPS, FC Honka Akatemia, GrIFK ja SexyPöxyt, joista kolme myös jo varmistanut paikkansa A20 SM-sarjassa ja eksoottisemman nimen omaavat Pöxytkin kaikkien Turun seudun seurojen yläpuolella. Ja Atlantis on todellinen Kakkosen kummajainen. Kun Atlantis FC on tällä hetkellä Kakkosen B Lohkon 3. sijalla kamppailemassa pääsystä YkkosLiigaan/Ykköseen, saman seuran Akatemia on aloittanut lähes yhtä vahvasti ja on sijoittuneena 5. sijalla – saman sarjatason A Lohkossa!
”Kun turkulaiset loistavat poissaolollaan Kakkosessa, pääkaupunkiseutulaiset seurat ovat levittäytyneet myös perinteisesti läntiseen lohkoon.”
Kuva: Kakkosen B lohko
”Ja Atlantis on todellinen Kakkosen kummajainen. Kun Atlantis FC on tällä hetkellä Kakkosen B Lohkon 3. sijalla kamppailemassa pääsystä YkkosLiigaan/Ykköseen, saman seuran Akatemia on aloittanut lähes yhtä vahvasti ja on sijoittuneena 5. sijalla – saman sarjatason A Lohkossa!”
Turkulaislupausten pelaajapolun kehityksen kannalta olennaista on myös kansallisten kilpailijoiden akatemia/reservijoukkueiden asema Suomifutiksen sarjakartalla. Ehkä yllättäen Veikkausliigajoukkueista seinäjokelaiset näyttävät rakentaneet kilpailukykyisimmän seurakokonaisuuden. Kun SJK:n edustusjoukkue pitää touko-kesäkuun vaihteessa Veikkausliigan piikkipaikkaa ilman tappioita, seuran Akatemia löytyy 5. sijalta Ykkösestä ja vieläpä SJK Akatemia 2 hakee sarjanousua Kolmosen C Lohkon kärkipaikalla.
Kakkosen A Lohkon kärjessä HJK Klubi04:n tavoitteena lienee YkkösLiiga ja B Lohkossa tappioitta kauden aloittaneelle FC Hongan Akatemialle voinee asettaa samankaltaisia odotuksia. Maan pelaajamääriltään suurimman seuran, Tampereen Ilves 2:n alku on ollut nihkeämpi samassa lohkossa. Kolme pistettä viidestä pelistä povaa putoamiskamppailua.
Kakkosen C Lohkosta löytyy kaksi muuta liigaseurojen akatemia/reservijoukkuetta. AC Oulun OLS/AC Oulu 2 on tappioitta lohkon kakkosena ja KuPS Akatemia samalla saldolla kolmantena.
Jäljellä olevista liigaseuroista FC Hakan akatemiajoukkue pelaa FC Haka j. -nimellä Kolmosta B Lohkon 4. sijalla. Vaasan Palloseuran VPS Akatemia on aloittanut vahvasti Kolmosen C Lohkossa ja edellä vain SJK Akatemia 2. Lahdessa lahjakkaiden juniorien pelaajapolkua on tuettu FC Lahti United -projektilla[ix], mutta liigajoukkue Lahden ja Kakkosessa pelaavan perinteikkään Reippaan yhteistyö jää ainakin seurainfon perusteella epäselväksi. IFK Maarianhaminan reservijoukkue FC Åland pelaa Kolmosen A Lohkossa.
”Turkulaislupausten pelaajapolun kehityksen kannalta olennaista on myös kansallisten kilpailijoiden akatemia/reservijoukkueiden asema Suomifutiksen sarjakartalla. Ehkä yllättäen Veikkausliigajoukkueista seinäjokelaiset näyttävät rakentaneet kilpailukykyisimmän seurakokonaisuuden. Kun SJK:n edustusjoukkue pitää touko-kesäkuun vaihteessa Veikkausliigan piikkipaikkaa ilman tappioita, seuran Akatemia löytyy 5. sijalta Ykkösestä ja vieläpä SJK Akatemia 2 hakee sarjanousua Kolmosen C Lohkon kärkipaikalla.”
”Ainakin osittain turkulaisen ”Kakkosen vajeen” seurauksena useat lupaavat turkulaisseurojen kasvatit ovat viime vuosina ajautuneet joko omatoimisen valinnan tai emoseuran lainasiirron kautta mm. Ykköseen Kokkolaan ja Mikkeliin tai Kakkoseen Poriin ja Saloon. Parainen ja Kuortaneen jalkapallolukiolla vetovoimaisuuttaan osoittanut SJK on myös onnistunut houkuttelemaan turkulaistalentteja.”
FC Interin reservien kauden ainoa tavoite nousta Kakkoseen
Kun vielä useimmilla Ykkösen seuroilla on akatemia/reservijoukkue vähintään Kolmosessa, korostuu turkulaisten tarve saada joukkue ainakin uudistuvan sarjajärjestelmän alemmille pääsarjatasoille.
Eteläisen alueen Kolmosessa Ykkösen seurojen pelaajakehitystä tukevat Gnistan Ogeli, EIF Akademi, HIFK 2, JäPS 47. Läntisessä Kolmosessa pelaavat FF Jaro U23 sekä KPV ja Itäisessä Kolmosessa MP/SavU.
Ainakin osittain turkulaisen ”Kakkosen vajeen” seurauksena useat lupaavat turkulaisseurojen kasvatit ovat viime vuosina ajautuneet joko omatoimisen valinnan tai emoseuran lainasiirron kautta mm. Ykköseen Kokkolaan ja Mikkeliin tai Kakkoseen Poriin ja Saloon. Parainen ja Kuortaneen jalkapallolukiolla vetovoimaisuuttaan osoittanut SJK on myös onnistunut houkuttelemaan turkulaistalentteja. Ja samalla kun lahjakkaita omia junioreita on jouduttu siirtämään lainalle muille paikkakunnille ja myös menetetty kilpaileviin liigaorganisaatioihin, on Auran rannoilla jouduttu houkuttelemaan nuoria pelaajia muualta Suomesta. Tässä etenkin Inter onkin onnistunut viime vuosina varsin hyvin.
Jarkko Wissin joukkueessa on lukuisia nuorten maaotteluita pelanneita lupauksia, jotka ovat saapuneet Turkuun hakemaan peliaikaa liigassa ja ottamaan tätä kautta askeleen urallaan. Tällaisia pelaajia ovat mm. helsinkiläistaustaiset Noah Nurmi (synt. 2001), Tommi Jyry (1999), Anton Aaltonen (2003) ja Daniel Rökman (2004), Rovaniemeltä houkutellut Juho Hyvärinen (2000), Luka Kuittinen (2003) ja Jussi Niska (2002) sekä Ilves-taustaiset Mikael Almén (2000), Eetu Huuhtanen (2003) ja Matias Riikonen (2002). Erling Haalandin raamit omaava Matias Tamminen (2001) on yhä pelaajana raakile, mutta mikäli kehitys jatkuu, Kotkasta saapunut ja ensimmäisellä kaudellaan Annelin pokaalilla palkittu monikäyttöinen hyökkääjä saattaa kulkea hieman samanlaista pelaajapolkua kuin viime kaudella Interistä Puolaan siirtynyt EIF-kasvatti Benjamin Källman.
”Ja samalla kun lahjakkaita omia junioreita on jouduttu siirtämään lainalle muille paikkakunnille ja myös menetetty kilpaileviin liigaorganisaatioihin, on Auran rannoilla jouduttu houkuttelemaan nuoria pelaajia muualta Suomesta. Tässä etenkin Inter onkin onnistunut viime vuosina varsin hyvin.”
Nuori, runsaasti kehityspotentiaalia omaava edustusjoukkue ja nuoria pelaajia Tampereella Veikkausliigaan menestyksekkäästi sisään ajanut Jarkko Wiss synnyttävät ymmärrettävästi menestysodotuksia Turussa. Kupittaan stadionremontin takia Interin liigakausi on kuitenkin alkanut katkonaisesti ja joukkueen todellinen iskukyky lienee yhä jonkinlainen arvoitus.
Edeltäneitä espanjalaisvetoisia kausia laajempi pelaajamateriaali on kevään kuluessa kuitenkin paljastanut yhden uuden sinimustan strategisen ulottuvuuden. Panostus reservijoukkueeseen on ollut selkeää ja nuoren joukkueen avainpaikoille tuotu täsmähankintoja ja Inter 2 on myös pystynyt hyödyntämään edustusjoukkueen pelaajistoa aiempaa suunnitelmallisemmin.
Reservijoukkueen maaliin on hankittu Veikkausliigassa ja viime kaudella Tepsissä Ykköstä pelannut Aati Marttinen. Keskushyökkääjäksi on palannut Piffeniä Ykkösessä ja Kakkosessa hyvillä tehoilla edustanut Gezim Voca ja alakertaa vahvistaa MP:ssä edelliskauden Ykköstä pelannut ja viime kaudella HIFK:ssa liigaakin pelannut Oliver Kangaslahti.
Vallitsevassa kilpailutilanteessa ja sarjajärjestelmäuudistuksen alla FC Interin julkaisema tavoite – reservijoukkueen Kolmosen A Lohkon voitto ja sitä kautta suora nousu Kakkoseen – on ainoa tavoittelemisen arvoinen päämäärä.
Kolmosen kevään tulokset tukevat tavoiteasettelua. Kun kautta on pelattu noin kolmannes FC Inter 2 on seitsemän sarjakierroksen jälkeen kärjessä ilman tappioita. Kauden alussa voitot eivät ole tulleet helpolla, vaikka saatavilla olevaa pelaajamateriaalia ei ole säästelty. Kolmannen kierroksen ÅIFK-ottelussa sinimustien avauksessa Kolmosessa oli kunnioitusta herättävät kahdeksan Veikkausliigajoukkueen pelaajaa. Vahvistusten joukossa mm. edustuksen kapteenistoon kuuluva Juuso Hämäläinen, U21-maajoukkueen vakiomies Juho Hyvärinen ja nuorten maaotteluja pelanneet lupaukset Elias Mastokangas, Roope Kantola, Anton Aaltonen, Daniel Rökman ja Valentin Purosalo. ÅIFK laittoi dream teamin tiukoille, mutta Inter 2 otti arvokkaat kolme pistettä Roope Kantolan ottelun ainoalla, lisäajalla tehdyllä maalilla.
Sittemmin edustuksen pelaajien käyttö rajoittunut laskutavasta riippuen noin neljään liigavahvistukseen ja joukkueen pelaaminen näyttää rennommalta. Sarjapelien ohessa Inter 2 eteni Suomen Cupissa aina 5. kierrokselle. Matkalla kaatuivat Kakkosen Ilves 2 sekä saman sarjatason Piffen. Suomen Cupin taival päättyi, kun Veritas Stadionilla vastaan tuli emoseuran edustusjoukkue.
Toimiiko sinimustien sisäinen työnjako sekä nuorten pelaajien peluutus, ja onnistuuko Inter tuomaan pitkän tauon jälkeen Kakkosen pelit turkulaisten keskuuteen ja paikallisen pelaajapolun tueksi?
Kolmosen kauden alku on ollut Interiltä vahva, mutta mukana nousukamppailussa ovat yhä ainakin porilainen MuSa, ehkä yllättävänkin vahvasti aloittanut Masku, ulkomaan apujen myötä arvaamaton Peimari ja toinen turkulainen ÅIFK.
Ja kävi Kolmosen kärkikamppailussa kuinka tahansa, on mielenkiintoista nähdä, mahdollistaako Veritas Stadionin pelialustan vaihdos Kolmosen pelien pelaamisen stadionoloissa. Jos näin käy, ja ehkä myös juniorit pääsevät Veritaksen nurmelle, otetaan tervetulleita turkulaisen jalkapallokulttuurin edistysaskelia. Ja voidaan alkaa yhteistyöllä ajamaan vielä tärkeämpää jalkapallo-olosuhdekohdetta – elinkaarensa lopussa olevan Impivaaran alimittaisen hallin korvaavaa kunnallista jalkapallon ja muidenkin lajien yhteistä talviharjoittelukeskusta.
”Toimiiko sinimustien sisäinen työnjako sekä nuorten pelaajien peluutus, ja onnistuuko Inter tuomaan pitkän tauon jälkeen Kakkosen pelit turkulaisten keskuuteen ja paikallisen pelaajapolun tueksi?”
TPS on turkulainen instituutio. Juhlavuoden kruunuksi kaavailtu FC TPS:n nousu liigaan kariutui kuitenkin syksyllä Lahden karsintatappioon, eikä talven kiekkokausikaan tuonut jatkoa HC TPS:n kahdelle perättäiselle liigahopealle. Kiekko-Tepsin taival taittui säälipleijareissa ja jälkipeleissä huomio on kiinnittynyt lupaavien turkulaispelaajien joukkopakoon.
Ja kaupunkisuunnittelun kulisseissa käydään elämysmaailman kabinettipeliä, joka sekin nostaa, jollei nyt suoralta kädeltä eriarvoisuutta, niin ainakin kulmakarvoja laajemman turkulaisen liikuntaväen piirissä[i]. Kaupunki ei vahvasta brändäämisestä huolimatta ole ehkä sittenkään täysin mustavalkoinen.
Kriittinen kirjoittaminen omasta kasvattajaseurasta ei ole mieltä ylentävää, etenkin kun omassa kaveripiirissä kymmeniä seuralojaaleja tepsiläisiä sekä lapsuusajan esikuvia ja omat muistot seurasta lämpimiä.
”Kriittinen kirjoittaminen omasta kasvattajaseurasta ei ole mieltä ylentävää, etenkin kun omassa kaveripiirissä kymmeniä seuralojaaleja tepsiläisiä sekä lapsuusajan esikuvia ja omat muistot seurasta lämpimiä. Mutta kun kentänlaitakritiikin lisäksi huolestuttavaa uutisointia kuulee toistuvasti ja lähestulkoon säännöllisesti, on otettava kantaa hiljaisen hyväksymisen sijasta.”
Mutta kun kentänlaitakritiikin lisäksi huolestuttavaa uutisointia kuulee toistuvasti ja lähestulkoon säännöllisesti, on otettava kantaa hiljaisen hyväksymisen sijasta.
Viikonloppuna valtakunnallisen uutiskynnyksen ylitti jääkiekon junioripeli Impivaarassa. Turun Palloseuran ja Helsingin Jokerien alle 16-vuotiaiden poikien jääkiekkopelissä joukko katsojia sai rauhassa terrorisoida huudoillaan helsinkiläisjoukkueen pelaajia.[ii]
Ylen toimittaja oli saanut lauantaina pelatusta ottelusta erään kiekkovanhemman lähettämän videopätkän, joka oli kuvattu kyseisessä pelissä Turun Impivaaran hallin katsomossa.
Radion Urheiluhullut -ohjelmasta tuttu toimittaja Jussi Paasi ei uskonut korviaan.
”On käsittämätöntä, järkyttävää ja lohduttoman surullista, että aikuiset päättivät sulkea korvansa ja antaa lasten kiusaamisen jatkua tuntien ajan. Henkinen väkivalta sai rehottaa vapaasti. Peli olisi pitänyt keskeyttää välittömästi, kun ensimmäiset herjaukset kajahtivat ilmoille. Sen olisivat voineet tehdä tuomarit tai joukkueiden valmentajat.”
Putinin huorat! Putinin huorat!
Ja päälle vielä pahempaa törkyä ja henkilökohtaisia herjauksia suunnattuna alaikäisille. Eikä kukaan puuttunut asiaan. – Alatyylinen parjaus kaikui niin kovaa, ettei kukaan hallissa voinut olla sitä kuulematta. Törkyily sai silti jatkua koko pelin ajan.
”On käsittämätöntä, järkyttävää ja lohduttoman surullista, että aikuiset päättivät sulkea korvansa ja antaa lasten kiusaamisen jatkua tuntien ajan. Henkinen väkivalta sai rehottaa vapaasti.
Peli olisi pitänyt keskeyttää välittömästi, kun ensimmäiset herjaukset kajahtivat ilmoille. Sen olisivat voineet tehdä tuomarit tai joukkueiden valmentajat. Näin toimi hiljattain Lahden Pelicansin juniorivalmentaja, kun hänen joukkueensa pelaajaa solvattiin kaukalossa.”
Toimittaja Paasi kysyy, pelkäsivätkö TPS:n ja Jokerien valmentajat Jääkiekkoliiton sanktioita? Kirjoittaja viitaa loppuvuoden häiriötapahtumaan, jossa Lahden Pelicansin luokanopettajataustainen valmentaja sai sakot ja toimitsijakiellon, kun hän puuttui rasismiin[iii].
Kiusaaminen ja häiriökäyttäytyminen ei tietenkään ole yksin jääkiekon tai turkulaisen palloseuran ongelma.
Olen itse joutunut jalkapallossa puuttumaan omien pelaajien epäasialliseen ja kerran myös rasistiseen käyttäytymiseen.
”Nykypäivän urheilussa puhutaan paljon arvoista ja yhteiskuntavastuusta. Jos yhteiskunnallista vastuullisuutta aktiivisesti mainostetaan ja brändätään, seurojen, joukkueiden ja lajijohtajien tulee viipymättä puuttua toimintansa piirissä tapahtuviin rikkomuksiin ja epäkohtiin.”
Nykypäivän urheilussa puhutaan paljon arvoista ja yhteiskuntavastuusta. Jos yhteiskunnallista vastuullisuutta aktiivisesti mainostetaan ja brändätään, seurojen, joukkueiden ja lajijohtajien tulee viipymättä puuttua toimintansa piirissä tapahtuviin rikkomuksiin ja epäkohtiin.
Jollei näin toimita, on turha valittaa mahdollisesti kaventuneita julkisia tukia tai kuntien nihkeyttä liikuntainvestointeihin. Puhumattakaan pelaajien perheiden kasvavasta tyytymättömyydestä. Lasten ja nuorten harrastustoiminnan tulee olla kustannuksiltaan kohtuullista, arvoiltaan oikeudenmukaista ja harrastajia sosiaalisesti yhdistävää. Ei elitististä, eriarvoistavaa, saati vastakkainasettelua ja vihamielisyyttä lietsovaa.
Lasten ja nuorten huolestuttavasti yleistynyt liikkumattomuus sekä harrastuskustannusten jatkuva kohoaminen muodostavat vakavan kansanterveydellisen ja yhteiskunnallisen eriarvoistumisen uhan. Drop outilla ja pettymyksiin johtaneilla harrastuskokemuksilla on mitä suurimmalla todennäköisyydellä yhteys myös nuorten syrjäytymiseen ja lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin. Liikuntatoimijat ja päättäjät ovat paljon vartijoina.
Seuratoiminta on nuorisotyötä, johon kuuluu keskeisesti keskinäinen kunnioitus.
100-vuotiaalla Turun Palloseuralla on poikkeukselliset edellytykset olla vastuullisen seuratyön suunnannäyttäjä. Jalkapallon ja jääkiekon häikäisevä historia, katkeamaton ketju mustavalkoisia maajoukkuepelaajia ja menestyksekäs lajivalikoiman laajennus salibandyyn, missä niin TPS-naiset kuin miehet pelaavat paraikaa mitaleista ja jopa Suomen mestaruudesta.
”Seuratoiminta on nuorisotyötä, johon kuuluu keskeisesti keskinäinen kunnioitus. Lasten ja nuorten harrastustoiminnan tulee olla kustannuksiltaan kohtuullista, arvoiltaan oikeudenmukaista ja harrastajia sosiaalisesti yhdistävää. Ei elitististä, eriarvoistavaa, saati vastakkainasettelua ja vihamielisyyttä lietsovaa.”
Ja vaikka valtalajeissa on ollut viime aikoina vaikeaa, Palloseuralla on yhä esimerkillisiä esikuvia nuorille harrastajille. Huuhkajien korvaamaton kapteeni, Runosmäen liimanäppi Lukas Hradecky tunnustaa yhä tunnesidettään Tepsiin, Nousiaisista TPS:n kautta NHL-mestariksi kohonnut Mikko Rantanen on urheilullisuuden ilmentymä ja FC TPS:n paluumuuttajat Kappe Hämäläinen sekä Riku Riski ovat mitä uskottavimmat kasvot yhteiskuntavastuulliseen seuratoimintaan.
”Palloseuralla on yhä esimerkillisiä esikuvia nuorille harrastajille. Huuhkajien korvaamaton kapteeni, Runosmäen liimanäppi Lukas Hradecky tunnustaa yhä tunnesidettään Tepsiin, Nousiaisista TPS:n kautta NHL-mestariksi kohonnut Mikko Rantanen on urheilullisuuden ilmentymä ja FC TPS:n paluumuuttajat Kappe Hämäläinen sekä Riku Riski ovat mitä uskottavimmat kasvot yhteiskuntavastuulliseen seuratoimintaan.”
Arvon tepsiläiset, päivitetään Palloseura sellaiseen tilaan, että turkulaiset voivat jälleen olla seurasta ylpeitä ja kilpailijat suhtautuvat satavuotiaaseen urheiluinstituutioon ansaitsemallaan kunnioituksella!
[ii]https://yle.fi/a/74-20024268 Kommentti: Alaikäisten jääkiekkoilijoiden törkeä solvaaminen jatkui tuntikausia – miksi kukaan ei puuttunut henkiseen väkivaltaan?, 26.3.23
Jalkapallokausi on jälleen käynnistynyt Liiga- ja Ykköscupeilla sekä juniorisarjojen SM-karsinnoilla.
Millaisia askelmerkkejä viime kausi tarjoaa Turkufutiksen tulevaisuudelle?
Alkuvuonna on tullut tavaksi muistella mennyttä vuotta ja palkita eri alojen ansioituneita. Kulttuurimaailman Oscareilla, Emmyillä ja Tonyillä on Jusseissa, Emmoissa ja Venloissa kotimaiset kopionsa ja suomalainen urheiluväkikin kokoontunut vuodesta 2008 lähtien ruotsalaisen mallin mukaan rakennettuun Urheilugaalaan kertaamaan päättyneen kauden tähtihetkiä.
Viime vuosina suomalaisen jalkapallon asema on kohonnut maajoukkueiden arvokisaesiintymisten, harrastajamäärien voimakkaan kasvun, lajin yhteiskunnallisen painoarvon sekä mm. Lukas Hradeckyn, Tim Sparvin ja Linda Sällströmin kaltaisten sanavalmiiden ja esiintymiskykyisten esikuvien kautta.
Mutta mikä on turkulaisen jalkapallon tila, kun kausi 2023 lähestyy?
Vuonna 2022 Turkufutiksessa koettiin katkeria takaiskuja, mutta myös merkkejä myönteisestä tulevaisuudesta. Tässä turkulaisen juniorivalmentajan ja aluetutkijan omakohtainen näkemys. Vasta-argumentteja otetaan mielellään vastaan. Elävä jalkapallokulttuuri edellyttää aktiivista keskustelua lajin tilasta ja tulevaisuudesta.
FC Interillä takavuosina kirjava joukko mestarivalmentaja Job Dragtsman korvaajia, mutta vasta espanjalainen Jose Riveiro toi vakautta ja menestystä viihdyttävällä pelitavalla. Seuraajaksi palkattu niin ikään espanjalainen Miguel Grau vannoi hyökkäävän jalkapallon nimeen, mutta tilastollisesti vähintään tyydyttävästä menestyksestä (hopeaa sekä Suomen Cupissa että Liigacupissa, runkosarjan 5.) huolimatta Interin kausi oli pettymys.
Hyvin alkanut kausi kääntyi kannattajakunnassa turhautumiseen etenkin profiilipelaaja Benjamin Källmanin ulkomaille siirtymisen jälkeen. Maajoukkueeseen murtautuneen maalintekijän lähtö kesällä Puolaan oli ollut tiedossa jo kuukausia aiemmin, mutta korvaavat hyökkäyksen hankinnat osoittautuivat kovin kevyiksi liigatasolle.
Vaikka Inter eteni lopulta AC Oulun sääntörikkomuksen avustamana runkosarjan jälkeiseen kuuden kärkijoukkueen mestaruussarjaan, ei sinimustien passiivinen ja tehoton pelitapa näyttänyt herättävän suurta intohimoa edes oman kannattajakunnan keskuudessa. Elokuun jälkeen kotiottelujen korkein katsojamäärä oli 1608 katsojaa (Inter-KuPS, 27.8.) ja muissa syksyn kotiotteluissa yllettiin juuri ja juuri yli tuhannen katsojan.
Mestaruussarjassa yhä vaatimattomat katsojaluvut (Inter-Haka, 28.9., 1354 katsojaa; Inter-SJK, 16.10., 1121) viestivät turkulaisten epäuskosta kotijoukkueen menestykseen, eikä edes kauden päättävä, ensi kaudeksi kansainvälisiin otteluihin mahdollisuuden tarjoava Eurolopputurnausottelu houkutellut turkulaisia Veritas Stadionille. Kun Inter kohtasi 19.10. Kupittaalla VPS:n, stadionilla oli 1052 katsojaa. Ja ottelun lopputulos, 1-5 tappio vaasalaisille tuskin sekään jätti turkulaisille erityisen hyvää makua kaudesta.
Flop 4 – Lippulaivaseurojen edustusjoukkueiden valmentajanimitykset II
Upean A-maajoukkueuran luonut, Turun Palloseurasta ulkomaan kentille ja mm. Englannin Valioliigassa arvostetuksi maalintekijäksi kohonnut Jonatan Johansson näytti paluumuuttajana täydelliseltä valmentajavalinnalta, mutta Ykkösen nimekkäimmästä pelaajamateriaalista huolimatta ”Tintin” TPS ei koskaan lähtenyt lentoon tai löytänyt tunnistettavaa pelitapaa.
TPS 100-juhlavuodelle asetettu tavoite nousta Veikkausliigaan kariutui kirvelevään karsintatappioon Lahdessa. Kun nousu ei toteutunut, ja Jonatan Johanssonin päävalmentajana syyskuussa korvannut toinen TPS-legenda Marko Rajamäki jäi väliaikaiseksi valmentajaratkaisuksi, kuluivat Palloseuran juhlavuoden viimeiset kuukaudet tulevaisuuden suhteen epätietoisuuden vallassa.
Edustusjoukkueen kokoaminen viivästyi ja myös uuden valmentajan julkistamista saatiin odottaa. Lopulta, hieman ennen joulua, seura tiedotti TPS:n urheilutoimenjohtaja Mika Laurikaisen olevan uusi päävalmentaja. FC TPS Turku Oy:n toimitusjohtaja Janne Kytölä kertoi, että urheilujohtajan työtehtävät jaetaan toistaiseksi ja että tehtävien jako on taloudellisesti seuran kannalta järkevin ratkaisu[i].
Flop 3 – Turkulaisseurojen menestys valtakunnallisissa juniorikilpailuissa
Suomalaisen jalkapallon tilastoinnissa on puutteensa ja HJK monella mittarilla arvioiden maan ylivoimainen ykkönen, mutta turkulaisella jalkapallolla on myös keskeinen asema Suomifutiksessa. Ainakin tilastojen ja historian valossa. Veikkausliigan maratontaulukossa FC Inter on kolmannella tilalla ja viime vuosikymmenen aikana hissijoukkueeksi ajautunut TPS löytyy yhä sijalta 5[ii]. Kaikkien aikojen tilastossa Palloseura on vielä korkeammalla, menettäen kuitenkin viime kauden päätteeksi kakkossijansa Valkeakosken Hakalle[iii]. Palloliiton 79:n seuran kaikkien aikojen listalla Inter on 8. ja pääsarjojen maratontaulukosta löytyvät turkulaisista myös Pyrkivä (38.), ÅIFK (40.), TuTo (47.), TuWe (52.), TPK (58.), TuKV (73.) ja TuUL (76.) [iv]. Valitettavasti taulukosta löytyvät perinteikkäät turkulaisseurat ovat viime vuosikymmeninä jääneet kahden pääsarjaseuran varjoon niin edustusjoukkueiden kuin junioritoiminnan osalta.
Juniorijalkapallon menestystä mitattaessa TPS lienee HJK:n ohella maan kaikkien aikojen menestyksekkäin jalkapalloseura. Vaikka A-juniorien SM-sarjan arvostus on viime vuosina kiistatta laskenut, TPS:n ennätykselliset 16 ASM-kultaa viestivät kuitenkin vuosikymmeniä kestäneestä onnistumisesta juniorityöstä. Myös Inter on runsaan kolmikymmenvuotisen historiansa aikana yltänyt juniorityön uskottavuutta tukevan useasti SM-mitalisijoille eri juniori-ikäluokissa.
Vaikka TPS ja Inter vielä viisi vuotta sitten veivät A20 SM-sarjan kirkkaimmat mitalit, oli jo tällöin havaittavissa pääkaupunkiseudun seurojen nousu suomalaisen junnufutiksen hierarkiassa[v]. Kun arvioidaan juniorisarjojen seuramenestystä SM-sarjojen ja ykköstason SPL-lopputurnausten mitalisijojen perusteella, PK-seudun* kasvava dominointi on kiistatonta.
Vuonna 2019 PK-seudun seurat saavuttivat 54 % valtakunnallisten SM-sarjojen sekä SPL-lopputurnausten mitaleista ja HJK vei neljä mestaruutta. Turkulaisista TPS ylsi parhaimmillaan kahdesti neljänneksi ja FC Inter kerran.
Koronapandemia rajoitti voimakkaasti vuoden 2020 pelitoimintaa, mutta pelatuissa sarjoissa (P20, T18 ja P17 SM) pääkaupunkilaiset seurat veivät 67 % mitaleista.
Vuonna 2021 PK-seudun dominointi kiihtyi. Alueen seurat ottivat 70% mitaleista. HJK:n saldo on häkellyttävä, kun huomioidaan myös menestys EL-sarjoissa. 10 kultaa, 2 hopeaa, 1 pronssi!
Turkulaiset saivat tyytyä Interin kahteen hopeaan (P14 SPL-lopputurnaus ja P13 EL) ja Tepsin EL-hopeaan (T15) sekä EL-pronssiin (P15).
Viime kaudella pääkaupunkiseutulaisten hurja meno jatkui HJK:n johdolla. 27:stä pelissä olleesta mitalista Helsingin seudun seurat veivät 19, mikä tarkoittaa 70 prosenttia kaikista mitalisijoista. HJK:n saldo jälleen tyrmäävä: 8 kultaa, kolme hopeaa, 1 pronssi. PK-seudulla keskinäinen kilpailu ruokkii menestystä ja yksin Espoosta FC Honka ja FC Espoo pelasivat ylimmällä sarjatasolla yli kymmenessä sarjassa (Honka 12:ssa, FC Espoo 11:ssa). Ja seudulta reilut toistakymmentä seuraa kilpaili SM- tai EL-tasolla.
Turkulaisittain menestys oli vaatimattomampaa. FC Inter vei Merdan Mahmudin johdolla P14 -sarjan EL-mestaruuden ja osallistui kuuteen muuhun EL/SM-sarjaan, mutta seuraavaksi paras sijoitus oli saman joukkueen 6. sija SPL-lopputurnauksessa. TPS:n vastaava saldo oli kuusi osallistumista ylimmällä tasolla ja paras menestys T15-ikäluokan EL-pronssi. Laura Kalmari -turnauksessa joukkueen sijoitus oli 12.
Valtakunnallisen menestyksen perusteella vuoden 2022 Turun seudun menestynein jalkapalloseura olikin Kaarinan Pojat, jotka hieman paradoksaalisesti tyttöjen johdolla pelasivat kahdeksassa ylimmän tason sarjassa ja ottivat niissä kolme mitalia. Kultamitalit tulivat tyttöjen T13 ikäluokan EL-sarjassa sekä saman ikäluokan lopputurnauksessa ja A-pojat ottivat pronssia A20 SM-sarjassa.
”Valtakunnallisen menestyksen perusteella vuoden 2022 Turun seudun menestynein jalkapalloseura olikin Kaarinan Pojat, jotka hieman paradoksaalisesti tyttöjen johdolla pelasivat kahdeksassa ylimmän tason sarjassa ja ottivat niissä kolme mitalia.”
Flop 2 – Turkulainen jalkapallon edunvalvonta
Vuonna 2017 Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry (Liiku) ja Turun seudun kumppanit perustivat varsinaissuomalaista urheilua kunnioittavan Hall of Fame -kunniagallerian ja viime vuosina maakunnan urheilusaavutuksia on kunnioitettu oman gaalan muodossa Turun Logomossa.
Turku ja Varsinais-Suomi on tuottanut vuosikymmenien varrella Paavo Nurmen johdolla monen lajin esikuvia ja sykähdyttäviä urheiluhetkiä, mutta on huomionarvoista, että kunniagalleriaan ei ole kutsuttu vielä ainuttakaan jalkapallon edustajaa. Kuningaslaji kuitenkin tuotiin Suomeen turkulaisten Crichtonin laivateollisuusveljesten sekä ”Urheilupuiston isän”, liikuntavaikuttaja August Blombergin toimesta jo 1890-luvulla ja pitkälti yli vuosisadan ajan maailman suosituin peli on elävöittänyt myös turkulaisten elämää.
Reilu vuosikymmen sitten Suomen Palloliiton stadilainen puheenjohtaja Pertti Alaja kehui Turkua maan jalkapallopääkaupungiksi. Taustatekijöinä olivat mm. Stefan Håkansin Veritas stadionin rakentaminen, kehittäminen ja Interin nosto mestariksi sekä TPS-omistaja Seppo Sairasen FIM-panostukset, joilla kaupunkiin syntyi aito kilpailu Turun johtavasta jalkapallojoukkueesta. Mitalivuosien jälkeen TPS kuitenkin ajautui talousvaikeuksiin ja hissijoukkueeksi liigan ja Ykkösen välillä. Varustamoseura Interissäkin omistaja supisti satsauksia ja valmentaja Dragtsman aikaa seurasi valmennuksen vaihtoruletti sekä omien menestysvuosien profiilipelaajien eläköityminen.
Samalla kun menestys vaihtui keskinäiseen karsintaderbyyn ja seuraidentiteetit hämärtyivät, unohtui myös lajikulttuurin kehittäminen ja kuningaslajin yhteiskunnallisen roolin edistäminen. Edustusjoukkueisiin tuotiin tuntemattomia vierastyöläisiä ja omat kasvatit ajautuivat lainapelaajiksi maakuntiin.
Kaksi vuotta harrastustoimintaa kurittanut koronapandemia jätti omat arpensa jalkapallomaailmaan. Harrastajamäärät supistuivat, mutta harrastuskustannukset jatkoivat kohoamistaan. Eriarvoistuminen ja elitistyminen ovat valitettavasti tänä päivänä osa suomalaista junnufutiksen arkea.
Ja samalla jalkapallon yhteiskunnallinen merkitys ja vaikutus on jäänyt taka-alalle. Viime vuosina Euroopassa toteutetun UEFA SROI -mallinnuksen mittausten mukaan jalkapallon vuotuinen vaikuttavuus Suomessa on 1,96 miljardia euroa[vi].
”UEFA SROIn mukaan jalkapallo tuo vuosittain suomalaiseen terveydenhuoltoon 344 miljoonan euron säästöt muun muassa alentamalla riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen, syöpään ja mielenterveysongelmiin. Lajin sosiaaliset hyödyt ovat 1 092 miljoonaa euroa huomioiden vapaaehtoistyön arvo, koulutustulokset, syrjäytymisen ennaltaehkäisy ja rikollisuuden lasku. Lisäksi jalkapallon suorat vaikutukset Suomen taloudelle ovat 522 miljoonaa euroa jalkapalloperheen harrastustoimintaan liittyvänä kulutuksena ja olosuhteisiin liittyvinä rakentamisen tuottoina ja työpaikkoina.”
Turussa neljän seuran (FC Inter, TPS, TuNL ja ÅIFK) sosiaaliset, terveydelliset ja taloudelliset hyödyt yhteiskunnalle on arvioitu vuosittaiselta kokonaisvaikuttavuudeltaan 30,45 miljoonan euron arvoisiksi[vii].
Mitenkään vähättelemättä kaupunkien roolia globaalien ilmasto- ja ympäristöongelmien kitkemisessä, mm. Turun kaupungin toteuttama ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu pipolätkän avulla[viii] tuntuu Don Quijoten taistelulta tuulimyllyjä vastaan – tai niiden puolesta.
Melkeinpä mikä tahansa liikunta tai muu harrastustoiminta on arvokasta aikana, jolloin liikkumattomuus, syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat ovat yhä huolestuttavampia yhteiskuntamme ongelmia. Näiden ongelmien kitkemisessä urheiluseurat sekä muut liikuntayhteisöt ja harrastusjärjestöt tekevät kullanarvoista työtä, vieläpä usein vapaaehtoisvoimin.
Ja jalkapalloyhteisö voisi varmasti tehdä enemmän. Yhdessä ja erikseen. Myös Suomen Turussa. Tuore Turun Sanomien kokosivun artikkeli Turun Nappulaliigasta kertoo sekä seurojen arjen kasvavista haasteista että muuttuvasta maailmasta[ix].
Artikkeliin on haastateltu kahden 9-vuotiaan tyttöpelaajan äitejä sekä seuran toiminnanjohtajaa ja kuilu näkemysten välillä on syvä. Artikkelin kirjoittaneen, urheiluseurojen johdossa vuosikymmeniä toimineen toimittajan kainalojutun avaus oli provosoiva, mutta kuvannee kuitenkin laajemminkin suomalaista urheilumaailmaa, jossa tuskaillaan katoavien talkooaikojen ja ammattimaistuvan seuratyön rajamaastossa. ”Seura- ja valmennustoiminta on monissa lajeissa isoilta osin amatöörien käsissä, ja kaikenlaista sähläystä sattuu.”
Lasten ja nuorten seuratyö sekä harrastustoiminta ovat korvaamaton peruspilari suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, joten talkoopohjaisen, satojatuhansia suomalaisia säännöllisesti liikuttavan järjestötyön uudistustarve ansaitsisi laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Etenkin näin eduskuntavaalien alla.
Näkemyserot Nappulaliigan roolista tai muut provokatiiviset kirjoitukset saattavat houkutella vastakkainasetteluun, mutta syyllistämisen sijasta tarvitaan tosiasioiden tunnustamista ja analyyttisiin arvioihin perustuvia uudistuksia.
Kun vapaaehtoisista valmentajista ja toimihenkilöistä on pulaa, ovat seurat tänä päivänä pakotettuja tekemään ”luovempia ratkaisuja” ja hyväksymään lisämaksuja, mikä puolestaan kohottaa harrastuskustannuksia. Tästä oravanpyörästä ulospääseminen edellyttää seuroilta yhä huolellisempaa viestintää ja tiiviimpää yhteistyötä kuntien, elinkeinoelämän ja muiden kumppanien kanssa. Muuten maailman suosituimman pelin arvokkaat sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset syrjäytymisen ehkäisystä maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotouttamiseen saattavat vaihtua elitistiseen harrastamiseen, missä statukselliset tekijät ja vanhempien intressit ovat enemmän keskiössä kuin itse juniorit.
”Turussa neljän seuran (FC Inter, TPS, TuNL ja ÅIFK) sosiaaliset, terveydelliset ja taloudelliset hyödyt yhteiskunnalle on arvioitu vuosittaiselta kokonaisvaikuttavuudeltaan 30,45 miljoonan euron arvoisiksi[vii].”
Flop 1 – Turkulaisen jalkapallon talviharjoittelutilanne ja olosuhdenäkymät
Turkulaisen jalkapallon seuratyön kasvaneet haasteet ja lajin edunvalvonnan ongelmat kulminoituvat talvikaudella, kun suomalaisten poikien ja enenevästi myös tyttöjen suosikkilajin seurat kilpailevat uusista harrastajista ja yrittävät tarjota olosuhteita, joissa jalkapalloa voi harrastaa säännöllisesti, turvallisesti ja kohtuullisin kustannuksin, kuten muualla maailmassa.
Lajin haasteet tuntuivat kohtuuttomilta etenkin kahtena koronatalvena, mutta jalkapallon yhteiskunnallinen arvostus Turussa näyttää yleisemminkin jääneen kaupunkipolitiikassa lapsipuolen asemaan. Turun ainoa ja alimittainen kunnallinen jalkapallohalli on elinkaarensa lopussa, mutta kaupungissa ei käydä minkäänlaista julkista keskustelua jalkapallolle sekä monelle muulle lajille korvaamattoman hallin korvaamisesta. Turun n. 90 miljoonan euron uudesta konserttitalosta kyllä keskustellaan ja hanketta tuetaan, mutta ehkä musiikkitalo ja korkea kulttuuri ovat eurooppalaiselle kulttuurikaupungille arvokkaampia kuin lasten ja nuorten kohtuuhintainen liikuntaharrastaminen talvikaudella?
Itsenäisyydenaukiolle suunnitellun konserttitalon varjossa Turun kaupunki valmistelee kustannusarvioltaan suunnilleen yhtä mittavaa liikuntapaikkaverkon uudistamista, mutta tämä hanke ei juurikaan näy julkisuudessa. Liikuntapaikkaverkon uudistus on linkitetty poliittisissa ja virkamieskunnan julkilausumissa harrastamisen Turun malliin ja vaikutuksiltaan vaikeasti arvioitavaan 7-19-vuotiaille turkulaisille suunnattuun harrastekorttiin[x].
Kun Turun kaupunki on osana liikuntauudistusta linjannut halunsa korvata Impivaaran alimittainen kunnallinen jalkapallohalli yksityisomisteisella hallilla, on turkulainen jalkapalloväki yksimielisesti ilmaissut huolensa olosuhteiden kehittämisvisioon. ”Kaikkein suurimman jalkapalloseuran eli Turun Nappulaliigan puheenjohtaja Mikko Högerman pelkää, että laajalla iltapäivätoiminnalla ryyditetty liikuntapaikkakeskittymä kasaisi junioriurheilun vallan lähinnä TPS:n käsiin[xii]. FC Interin juniorijaoston toiminnanjohtaja Pasi Hyvätin mukaan yksi kunnallinen halli pitää olla pohjana, että perustoiminnot saadaan pyöritettyä. Hän ei usko, että yksityinen jalkapallohalli voi mitenkään korvata julkista niin, että harrastamisen hinta pysyisi ennallaan. ”On selvää, että harrastaminen kallistuu ja maksajana ovat vanhemmat”, Hyvätti tiivistää.”[xi]
Kaupunkilaisten kunnallisten liikunta- ja kohtaamispaikkojen ulkoistaminen lisää segregaation, eli alueellisen eriytymisen sekä eriarvoistumisen uhkaa. Helsingin yliopiston kaupunkimaantien apulaisprofessori Venla Berneliuksen mukaan alueellinen eriytyminen ei liity vain asumiseen, vaan vaikuttaa niin koulunkäyntiin, liikenteeseen kuin harrastuksiinkin[xii]. Seurojen, liikuntaa harrastavien kaupunkilaisten ja tutkijoiden ääntä sekä asiantuntemusta tulisikin kuulla, kun päättäjät linjaavat kaupunkikehityspäätöksiä. ”Liikuntapaikkaverkon uudistamistyössä tulisikin huomioida kriisiaikoina korostuneita yhteiskunnallisia epäkohtia kuten nuorten syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat, harrastuskustannusten nousu sekä sosiaalinen ja alueellinen eriarvoistuminen.”.
Erään turkulaisen jalkapalloseuran valmennuspäällikön sanojen mukaan jalkapalloväen näkemyksiä on kuultu, muttei kuunneltu. Ja vaikka viimeisessä lajiväen yhteiskokouksessa Palloliiton edustaja ilmaisi Turun tarvitsevan kuntavetoisen hallin, ja että halleja tarvittaisiin jopa kaksi, ei Impivaaran jalkapallohallin tulevaisuudesta käydä julkista keskustelua.
Jotta Turussa kyettäisiin reagoimaan kroonisen kenttäpulan lisäksi liikkumattomuuden, syrjäytymisen, eriarvoistumisen ja mielenterveysongelmien kaltaisiin arjen sosiaalisiin uhkiin, jalkapalloväki ja muiden lajien toimijat yleisurheilusta eri palloilulajeihin tulisi saada yhdessä suunnittelemaan elinkaarensa lopussa olevalle alimittaiselle futishallille korvaavaa Impivaaran monitoimihallia. Toimivia malleja löytyy mm. Raumalta ja Porista.
”Lasten ja nuorten seuratyö sekä harrastustoiminta ovat korvaamaton peruspilari suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, joten talkoopohjaisen, satojatuhansia suomalaisia säännöllisesti liikuttavan järjestötyön uudistustarve ansaitsisi laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Etenkin näin eduskuntavaalien alla.”
☺
Huolimatta Turkufutiksen viime vuoden vastoinkäymisistä, jalkapallo jatkuu kaupungissa, jossa suomalaiset kohtasivat kuningaslajin ensi kertaa jo 1890-luvulla. Perinteikkäät turkulaisseurat jatkavat tahoillaan toimintaansa ja turkulaista jalkapalloa haastetaan myös vireiden naapurikaupunkien seurojen toimesta.
Tässä viisi nostoa Turkufutiksen myönteisistä näkymistä vuonna 2022.
Top 5 – Veritas Stadion saa tekonurmen ja uuden päätykatsomon
Jalkapalloperinteitä puhdasoppisimmin kunnioittava futisväki saattaa suhtautua Veritas Stadionin luonnonnurmen vaihtamiseen keinonurmeksi kielteisenä kehityksenä, mutta juniorivalmentajana pidän itse kehitystä monella tapaa tervetulleena.
Kun luonnonnurmen aikaan kentän todelliset käyttötunnit jäivät noin sataan tuntiin vuodessa, arvioidaan lämmitettävän tekonurmen ansiosta kenttää voitavan käyttää ympäri vuoden ja viikoittaisia käyttötunteja on jatkossa merkittävästi enemmän, noin 30–40. Tekonurmi mahdollistaa myös aiempaa laajemmin erilaisten tapahtumien järjestämisen stadionilla[xiii].
Helsingin vuonna 2000 valmistunut Töölön jalkapallostadion (Bolt Areena) ja Seinäjoen vuonna 2016 avattu OmaSp Stadion käynevät esimerkeistä, mihin suuntaan Kupittaan Veritas Stadionin käyttö voi tulevaisuudessa kehittyä. Seinäjoen stadionilla on järjestetty pandemiarajoitusten jälkeen mm. konsertteja, opiskelijafestareita ja SJK:n kotiotteluiden ympärille rakennettuja SuperLauantai-tapahtumia[xiv].
Helsingissä Töölön jalkapallostadionin omistaa Helsingin kaupunki, joka vuokraa sitä HJK:n omistamalle yhtiölle. Stadion toimii myös HIFK:n kotikenttänä, joten yhtäläisyydet FC Interin hallinnoimaan, ja Ykkösen TPS:n vuokraamaan Turun Veritas Stadioniin ovat ilmeiset, vaikka Kupittaan hallintokuvioista turkulaiset erikoispiirteet löytyvätkin. Töölön stadionin nimi vaihtui vuonna 2020 uuden yhteistyösopimuksen myötä Telia 5G Areenasta Bolt Arenaksi. Uuden kuusivuotisen sopimuksen erikoisuutena on työllisyystakuu ex-pelaajille eli Bolt.Works on sitoutunut löytämään halukkaille HJK:n entisille pelaajille uuden työn[xv]. Boltin mukaan luvassa on myös rekrytointitapahtumia, joissa HJK:n junioripelaajat, pelaajien vanhemmat sekä HJK:n faniklubin jäsenet voivat löytää itselleen töitä.
Ja mikä junioritoiminnan sekä seurayhteisöllisyyden edistämisen kannalta kullanarvoista, HJK:n alemmillakin juniori-ikäluokilla on mahdollisuus harjoitella samalla stadionilla missä edustusjoukkue pelaa.
HJK:n junioritreenit Bolt Areenalla
”Uuden kuusivuotisen sopimuksen erikoisuutena on työllisyystakuu ex-pelaajille eli Bolt.Works on sitoutunut löytämään halukkaille HJK:n entisille pelaajille uuden työn[xv]. Boltin mukaan luvassa on myös rekrytointitapahtumia, joissa HJK:n junioripelaajat, pelaajien vanhemmat sekä HJK:n faniklubin jäsenet voivat löytää itselleen töitä.”
Top 4 – Kannattajat kuuluvat Kupittaalla ja ottavat kantaa kanavilla
Vaikka Veritas Stadionilla koettiin viime kaudella pettymyksiä niin Interin kuin Palloseuran kannattajien keskuudessa, molempien turkulaisseurojen fanitoiminta on ottanut askeleita eteenpäin ja kannattajat haastavat turkulaisseuroja eri kanavien kautta ottelutapahtumien elävöittämiseen sekä seuratoiminnan uudistuksiin.
FC Interin kannattajaryhmistä Armada on ilmoittanut siirtävänsä kannattajakatsomonsa uuteen katsomoon, Itäpäätyyn. Armada viestii, että sekä kannattajaryhmän että Interin tavoitteena on rakentaa itäkatsomosta Suomen johtava kannattajakatsomo. Päädyn toimintaa tullaan kehittämään tiiviissä yhteistyössä seuran kanssa[xvi].
FC Inter onkin lanseerannut tänä vuonna InterAction -ohjelmansa kautta seurayhteisönsä vapaaehtoisten toimihenkilöiden InterAktiivit -ryhmän, jonka tavoitteena on suunnitella ja auttaa organisoimaan InterAction -toimintaa sekä kehittää seurayhteisöä ja jalkapallokulttuuria[xvii].
Vaikka suomalainen jalkapallokulttuuri kiistatta kalpenee esimerkiksi pohjoismaisten naapurien rinnalla resurssien, yleisömäärien ja kansainvälisen menestyksen mittareilla, eri puolilta Suomea löytyy ehkäpä jopa yllättävän laajalti ja suurissa määrin intohimoisia jalkapalloihmisiä sekä sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistäviä futisyhteisöjä. Perinteikkäiden pubiliigojen lisäksi mm. opiskelija-, työ- tai kaveriporukat pelaavat itse ja/tai hakevat yhteisöllisyyttä kuningaspelin katsomoista.
Kylmässä Pohjolassa eurooppalainen ottelukalenteri ei ole mahdollinen ja Suomifutiksen suvessa heinäkuu on pyhitetty harraste- ja sarjapelivapaaksi lomakuukaudeksi. Muun muassa näiden rasitteiden sekä vahvojen yksilö-, kestävyys- ja talvilajien perinteiden puristuksessa jalkapallo on joutunut kirjaimellisesti hakemaan paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Mutta viimeistään selviytyminen viime EM-kisojen lopputurnaukseen ja onnistumiseen liittyneen huuhkajahuuman ansiosta jalkapallon suosio Suomessa lienee laajempaa kuin koskaan ja eri seurojen kannattajaryhmän tekevät arvokasta työtä laji- ja seurakulttuurin edistämiseksi. Suomen Turussa pääsarjaseura Interillä ja Tepsillä on omat kannattajaryhmänsä, jotka mm. järjestävät kannattajamatkoja vierasotteluihin ja käyvät aktiivista keskustelua median eri kanavien ja sovellusten välityksellä. Esimerkiksi TPS-kannattajien Vartti ja Forteen[xviii] ja FC Interin Aina Messissä -podcastit viestivät kiinnostavaa kannattajapalautetta ja pohdittua analyysiä seuran tilasta, joten toivottavasti seurojen johto kuuntelee ja huomioi kannattajien näkemyksiä.
Top 3 – TPS Turun tyttöfutiksen veturina ja naiset nousivat Kansalliseen liigaan
Vaikka TPS:n miesten edustusjoukkueen nousu juhlavuonna Veikkausliigaan ei toteutunut, seuran naisjoukkue voitti ylivoimaisesti Ykkösen ylemmän jatkosarjan ja palasi Akusti Salosen valmentamana ylimmälle sarjatasolle, Kansalliseen Liigaan.
Naisten ylin sarjataso muuttui vuonna 2020 Kansalliseksi Liigaksi ja sarja sai mm. Subway- ja Me Naiset -kumppanuuksien kautta runsaasti näkyvyyttä, mutta muiden lajien tapaan korona kohteli tylysti naisfutista, ja katsojamäärät ovat pysyneet alhaisina myös pandemian jälkeen.
Kotimaassa ammattilaisuus ei ole edelleenkään realismia. ”Kansallisen liigan pelaajien keski-ikä on 21,5 vuotta. Se kertoo tilanteesta karua kieltään. Pelaaminen Suomessa pääsarjatasolla on haastavaa, jos samaan aikaan pitäisi käydä töissä tai opiskella. Sellaisen kuormituksen keskellä pelaajan on vaikea kehittyä.”[xix].
Vaikka myös naisten A-maajoukkueen esiintyminen viime kesän Englannin EM-kisoissa jäi jonkinlaiseksi pettymykseksi, eikä karsintamenestys heijastunut merkittävästi kotimaan sarjojen katsojalukuihin, naisten ja tyttöjen jalkapallon suosio kasvaa tasaisesti. Vuoden 2022 lopussa Palloliiton tilastoissa tyttöjen ja naisten harrastajamäärä oli lähes 38 000 pelaajaa, mikä tarkoittaa n. 25 prosentin osuutta kokonaismäärästä.
Turussa tyttöfutiksen suosion kasvu näkyy myös TPS:n harrastajamäärissä. Kun Tepsin tyttöjen menestys ylimmillä sarjatasoilla oli vähintään poikien veroista, on tyttöpelaajien osuus seuran kokonaisharrastajamäärästä kohonnut jo kolmannekseen. Turun seudun paikallisissa kilpailijoissa Kaarinassa, Liedossa, Maskussa ja Raisiossa tyttöjen osuus on niin ikään vähintään 30 prosentin tasolla, mutta Turun suurimmissa seuroissa tyttöpelaajien määrät ovat merkittävästi alhaisempia kuin koko maan tasolla. ÅIFK: ssa tyttöjen osuus putosi viime vuonna 22 prosentista 15 %:iin ja kaupungin suurimman seuran Nappulaliigan tyttöpelaajien osuus on poikkeuksellisen alhainen, hieman alle 10 %. FC Inter aloitti tyttötoiminnan vasta pari vuotta sitten ja viime kauden lopulla tyttöjen osuus oli n. 16 % kaikista harrastajista.
Top 2 – FC Inter panostaa nuoriin lupauksiin ja Jarkko Wissin maine omien kasvattien esiin nostajana herättää odotuksia
FC Inter päätti syksyllä Miguel Graun lyhyeksi jääneen valmentajakauden ja seura palkkasi edustusjoukkueen uudeksi päävalmentajaksi Tampereen Ilveksessä menestyksekkäästi nuoria omia kasvatteja Veikkausliigaan ja ulkomaan kentille nostaneen Jarkko Wissin.
Interillä oli jo ennen Wissin palkkaamista varsin lupaava sopimustilanne edustusjoukkueen rosterin koostuessa lukuisista nuorten maajoukkuepelaajista ja kokeneemmista liigapelaajista. Aloitettuaan päävalmentajana Wiss on hankkinut muutamia kokeita pelaajia ja kymmenkunta omaa juniorilupausta sai harjoitella talvikauden alkuviikkojen ajan edustusjoukkueen mukana. Talviharjoittelun kokemukset kovatempoisista edustusjoukkueen harjoituksista ovat varmasti arvokas kannustin sekä kokemusetu junioripelaajille alkavan kauden peleissä reservijoukkueessa ja juniorisarjoissa.
”Tässä edustusjoukkue-reservijoukkue-juniorit pyhän kolminaisuuden haasteessa Interin Jarkko Wiss ja uusi urheilutoimenjohtaja Olli Kangaslahti sekä TPS:n molemmista tehtävistä kokemusta omaava Mika Laurikainen ovat seurojen valmennuspäälliköiden, talenttivalmentajien ja muiden avainhenkilöiden kanssa paljon vartijoina.”
Palloliiton kaudeksi 2024 voimaan astuva sarjajärjestelmäuudistus asettaa sekä Interille että Tepsille painetta menestyä reservijoukkueillaan Kolmosessa. Nykyisen Ykkösen joukkuemäärä palaa kymmeneen, ja nykyisen Ykkösen ja Kakkosen väliin tulee uusi valtakunnallinen sarja, jossa pelaa 12 joukkuetta. Kakkonen pelataan tulevaisuudessa kolmessa kymmenen joukkueen lohkossa[xx].
Kun Kolmonen putoaa uudessa järjestelmässä neljänneksi sarjaportaaksi, on perusteltua kysyä, palveleeko neljäs sarjaporras enää edes teoriassa Veikkausliigan tai Ykkösen seuran pelaajakehitystä reservijoukkueena? Jo nyt esimerkiksi SJK:n reservijoukkue pelaa jopa Ykkösessä ja viime vuosina nuoret turkulaistalentit ovat joutuneet hakemaan peliaikaa lainasopimuksilla aina Kokkolaan ja Mikkeliä myöden, kun pelaaminen Kolmosessa ei enää tarjoa pelaajapolulla sopivaa askelta juniorisarjojen jälkeen.
Tässä edustusjoukkue-reservijoukkue-juniorit pyhän kolminaisuuden haasteessa Interin Jarkko Wiss ja uusi urheilutoimenjohtaja Olli Kangaslahti sekä TPS:n molemmista tehtävistä kokemusta omaava Mika Laurikainen ovat seurojen valmennuspäälliköiden, talenttivalmentajien ja muiden avainhenkilöiden kanssa paljon vartijoina.
Top 1 – Harrastajamäärät nousseet pitkän pandemia-ajan jälkeen
Huolimatta toimintaa rajoittavista, jopa lamauttavista korona-ajoista, jatkuvista olosuhdeongelmista ja harrastuskustannusten kohoamisesta, jalkapallo on säilyttänyt asemansa turkulaisten lasten ja nuorten suosikkiharrastuksena.
Palloliiton pelipassitilastojen mukaan harrastajamäärien kasvu vuonna 2022 oli Turussa kaikista suurista jalkapallokaupungeista (Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku, Oulu) voimakkainta. Niin pelaajien kuin kaikkien rekisteröityjen jalkapallotoimijoiden määrä Turussa kasvoi lähes 14 prosentilla kun vastaava kasvu Vantaalla oli n.13 %, Helsingissä n. 9 %, Espoossa ja Tampereella n. 7 % ja Oulussa runsaat 4 prosenttia. Viime vuoden kasvun ansiosta Turku (5430 pelaajaa, 6189 rekisteröityä jalkapallotoimijaa) ohitti pelaajamäärissä Oulun (4783, 5674) ja nousi valtakunnan tilastoissa viidenneksi.
Helsinki on runsaalla 26 000 pelaajalla (lajitoimijoita 28 000+) jalkapallokaupunkien ylivoimainen ykkönen ja kuten väestötilastoissa, Espoo seuraa kakkosena (11 740 pelaajaa, 12 986 toimijaa), Tampere kolmantena (9432, 10 150) ja Vantaa neljäntenä (7357, 8184)[xxi].
Seuratasolla Turun harrastajamääriltään suurimmista jalkapalloseuroista Turun Nappulaliiga ylsi viime kauden päätteeksi lähes 10 prosentin kasvuun ja seuran pelaajien ja rekisteröityjen toimijoiden kokonaismäärä oli vuoden vaihteessa runsaat 1500. Tilaston kakkosena oli TPS hieman yli tuhannella toimijalla. Palloseuran viimevuotinen kokonaiskasvu oli noin yhdeksän prosenttia ja tyttöpelaajien osuus kasvoi yli 17 prosentilla.
FC Inter teki huomattavan yli 33 prosentin nousun harrastajamäärissä vuonna 2021 kun seura käynnisti panostuksen tyttöfutikseen. Viime vuonna kokonaiskasvu oli neljän prosentin luokkaa ja toimijoita seurassa lähes 900.
Nappulaliigan, TPS:n ja FC Interin asema kaupungin johtavina seuroina näyttää vahvistuneen viime vuosina ja kolmikon yksi keskeinen vahvuus lienee olosuhdepanostuksissa. TPS luopui jatkuvista ylläpito-ongelmista kärsineestä Poropuiston pienestä kuplahallista, mutta hallinnoi ja myös vuokraa ulos kaupungin ainoaa täysimittaista LähiTapiola Areenaa. Interin toiminnan kasvua ja talviharjoittelua mahdollistaa pari vuotta sitten käyttöön otettu oma lämmitettävä kenttä Veritas Stadionin kupeessa (Turku Energia Areena). Nappulaliigalla on myös oma kenttänsä Peltolassa, mutta etenkin Poropuiston hallin poistuttua käytöstä, seuralla on suuria vaikeuksia tarjota suurelle pelaajamäärälleen talviharjoitusolosuhteita. Useat seuran joukkueet joutuvatkin harjoittelemaan läpi talven naapurikunnassa.
☺
Yhteenveto
Turkufutiksen keulakuvat, Veikkausliigan Inter ja Ykkösen TPS palasivat kokeellisemman kauden jälkeen päävalmentajavalintaan, jossa vastuuvalmentajalla laaja kansallinen kokemus. Tampereen Ilveksessä nuoria lupauksia liigaan menestyksekkäästi nostaneen Jarkko Wissin valintaa Interin valmennusjohtoon pidetään yleisesti odotuksia kohottavana ratkaisuna, kun taas pitkälti taloushaasteiden seurauksena urheilujohtajan tehtävistä päävalmentavaksi palaavan Mika Laurikaisen nimitykseen suhtautuvat myös mustavalkoisten omat kannattajat varauksellisemmin.
Erityisesti taloudellisesti ongelmalliseen hissiliikkeeseen Liigan ja Ykkösen välillä ajautunut perinteikäs Palloseura on ollut loppuvuodesta paineistettuna karsintojen sekä seuran satavuotisjuhlallisuuksien kanssa, mikä on heijastunut niin kotiareenan valintaan[xxii] kuin edustusjoukkueen kokoamiseen. Ja kun edustusryhmän kasaaminen on viivästynyt, heijastuu tämä luonnollisesti myös reservijoukkueen ja vanhempien juniori-ikäluokkien toimintaan.
Ja valtakunnallisissa juniorisarjoissa turkulaiset ovat kohdanneet yhä kovempaa kilpailua ylimpiä sarjatasoja hallitsevista pääkaupunkiseudun seuroista. Maamme mittakaavassa resursseiltaan ylivertainen HJK on noussut yhä dominoivampaan asemaan myös juniorisarjoissa. Suomalaisen junnufutiksen kuninkuusikäluokan, B-juniorien viime kauden SM-sarjan tulostaulukko kertoo koruttomasti kansallisista voimasuhteista ja turkulaisten haasteista. HJK vei mestaruuden, Espoon Honka hopean ja suunnitelmallista juniorityötä tekevä Käpylän Pallo pronssin. Turkulaisista TPS jäi sarjassa viimeiseksi kahdella pisteellä ja FC Inter sijoittui viidenneksi, Ykkösessä.
Valtakunnallisissa juniorisarjoissa kiristyneen kilpailun ja PK-seudun vahvistuneen aseman ohella turkulaisen jalkapallon yhä suurempina haasteina ovat myös puutteelliset talviharjoitteluolosuhteet ja alati kasvavat harrastuskustannukset. Impivaaran alimittainen jalkapallohalli on elinkaarensa lopussa, ja seurat näkevät kaupungin korvaavaksi olosuhteeksi kaavaileman Artukaisten yksityisen hallin eriarvoistavana ja harrastuskustannuksia entisestään kohottavana.
Turun neljän suurimman jalkapalloseuran (FC Inter, TPS, TuNL ja ÅIFK) sosiaalisten, terveydellisten ja taloudellisten hyötyjen kokonaisvaikutukset yhteiskunnalle on arvioitu vuosittain yli 30 miljoonan euron arvoisiksi, mutta syystä tai toisesta turkulainen jalkapalloväki ei ole onnistunut vakuuttamaan poliittisia päättäjiä kuningaslajin yhteiskunnallisista vaikutuksista esimerkiksi kotouttamisessa tai syrjäytymisen ehkäisyssä. Paradoksaalisesti yksityistä jalkapallohallia Artukaisiin lobbaa paikallinen jääkiekkoseura.
Mutta turkulaiset jalkapalloseurat ovat säilyneet hengissä kahden vuoden koronakaaoksesta, ja harrastajamäärät ovat kasvaneet vahvasti jo kahden vuoden ajan. Turkufutiksen historiallinen keskus Kupittaalla saa uuden päätykatsomon sekä käyttömahdollisuuksia lisäävän tekonurmipinnan. Turkulaiset kannattajaryhmät nostavat päätään. Edellytykset maan tunnelmaltaan parhaimmaksi jalkapalloareenaksi ovat olemassa.
TPS naiset nousivat Kansalliseen Liigaan ja naapurikuntien seurat KaaPon johdolla haastavat turkulaiset panostamaan tyttöfutikseen, missä turkulaiset ovat kiistatta muuta maata jäljessä. Suurimpien turkulaisseurojen tyttöpelaajamäärä on suunnilleen puolet Turun ympäryskuntien tyttöpelaajamäärästä (n. 1600), mikä puolestaan niukasti enemmän mitä maan suurimmalla seuralla, Tampereen Ilveksellä on tyttöjä seurassaan.
Eli Turkufutiksessa on seuraperinteitä ja kasvupotentiaalia, mutta mahdollisuuksien lunastaminen edellyttää seuratyön terävöittämistä, kuningaslajin yhteiskunnallisen merkityksen saattamista päättäjien tietouteen sekä olosuhteiden yhdessä edistämistä ja harrastuskustannusten laskemista tasolle, jossa kaikki halukkaat voivat lajia harrastaa.
Etenkin vuoropuhelun kaupungin päättäjien ja virkakunnan kanssa on nostettava paremmalle tasolle. Ei olen kenenkään etu, että valtakunnallisessa mediassa uutisoidaan muutaman viikon välein Kupittaan tekonurmikentän ristiriitoja ja kummastelua herättävästä käyttökiellosta[xxiii] sekä Impivaaran jalkapallohallin omatoimiharjoittelijoiden kuvailua ”epätoivotuksista ilmiöksi” kaupungin toimesta[xxiv]. Turun kaupunki kuitenkin reagoi ripeästi jalkapallohallin viestintävirheeseen pyytämällä anteeksi[xxv] ja toivon mukaan suoraselkäinen vastaus on merkki paremmasta vuoropuhelusta. Ja kun turkulainen jääkiekkoväki yhteistyössä Turun pormestarin kanssa pelaa Parkilla Pond Hockey-ilmastotalkoita, niin ehkäpä joku kaupungin päättäjä ja tai vaikkapa eduskuntavaaliehdokas innostuisi turkulaisen futisväen kanssa yhteistyöhön maahanmuuttajanuorten kotouttamishaasteessa. Siinäkin riittää sosiaalista sarkaa paljon puhutussa yhteiskuntavastuullisuuden hengessä.
”Turkufutiksessa on seuraperinteitä ja kasvupotentiaalia, mutta mahdollisuuksien lunastaminen edellyttää seuratyön terävöittämistä, kuningaslajin yhteiskunnallisen merkityksen saattamista päättäjien tietouteen sekä olosuhteiden yhdessä edistämistä ja harrastuskustannusten laskemista tasolle, jossa kaikki halukkaat voivat lajia harrastaa.”
[ix]https://www.ts.fi/uutiset/5902758 Nappulaliigan aluejoukkue sulki pois lapsia, kun vanhemmat kyseenalaistivat valmentajan epämääräiset maksut, 9.2.23
Jalkapallokaupungissa sunnuntaiderbyllä on merkitystä. Turku ja Manchester ovat jalkapallokaupunkeja.
Tänään iltapäivällä Turku Energia Areenan kentän laidat olivat katsojia täynnä kun FC Interin ja TPS:n B-juniorit kohtasivat Kupittaan SM-karsintaottelussa.
Katselin itse peliä TPS-legenda Tapio Haritun sekä mm. Interin edustusjoukkueen päävalmentajana ennen Jose Riveiroa toimineen John Allenin 🏴 kanssa. ”Hara” Harittu on pelaajaurallaan yltänyt raitapaidassa kolmeen Suomen mestaruuteen ja myös toiminut TPS:n edustusjoukkueen päävalmentajana sekä lukemattomissa muissa lajin vastuullisissa tehtävissä.
Walesissa syntynyt John Allen saapui 1980-luvulla Suomeen pelaamaan ja on viime vuosina toiminut päävalmentajana niin TPS:n kuin Interin edustusjoukkueissa ja useissa muissa seuroissa. Tällä kaudella Allen valmentaa TPS:n A-junioreita yhdessä Esa ”Jönssi” Johanssonin kanssa.
Kentän laidalla tietysti puhuttiin siitä kuinka jalkapallo on vuosikymmenien varrella muuttunut ja miten tepsiläinen tapa pelata jalkapalloa poikkeaa sinimustasta pelifilosofiasta, jonka alkuaikojen menestys rakentui Job Dragtsman hollantilaiseen pelitapaan ja jota viime vuosina Jose Riveiro on ”espanjalaistanut” menetyksekkäästi. Alkuvuoden harjoituspelien perusteella Interin uusi päävalmentaja Miguel Grau tuntuu jatkavan Riveiron vuosilta tutulla pallonhallintalinjalla ja myönteistä on ollut myös nuorten omien kasvattien saama peliaika talven Liigacupin otteluissa.
Tänä vuonna 100-vuotisjuhliaan viettävän Turun Palloseuran historiaan on mahtunut niin suurta menestystä kuin laskukausia. Samalla kun jalkapallo pelinä on kuluneen vuosisadan aikana muuttunut ja kehittynyt, on tietysti myös tepsiläinen pelitapa kokenut muutoksia.
Kun Tepsin kulta-aikana 60-luvun lopulta 70-luvun puoliväliin ja vielä 80-luvullakin turkulainen jalkapallo tunnettiin ennen kaikkea taitavista, useimmiten Turun Nappulaliigassa (TuNL) jalkapalloperusteet oppineista pelaajista, on tepsiläinen pelitapa kuitenkin viimeisen parin vuosikymmen kuluessa muuttunut, kun Inter on noussut haastamaan kaupungin herruudesta, TPS kärsinyt talousvaikeuksista ja perinteinen pelaajapolku TuNL:sta on muuntunut yhä nuorempien omien juniorien valmennukseen.
Kun viimeisen reilun vuosikymmenen aikana olen valmentajana kohdannut muun Suomen kanssakilpailijoita Etelä-Länsi sarjoissa ja turnauksissa, tämän vuosituhannen aggressiivisesti prässäävää ja fyysistä Tepsiä on usein kuvailtu tyyliltään ”katupoikafutiksen” edustajaksi.
Kentän laidalla keskusteltiin myös siitä, kuinka vähän suomalaiset pelaajat puhuvat pelikentällä vaikkapa brittipelaajiin verrattuna 🗣🇬🇧. Koska 11 pelaajan saumaton yhteistyö edellyttää jatkuvaa kommunikointia – ohjeistusta, varoittelua ja kannustusta – on tässä kiistatta aihealue, missä Suomifutiksella paljon työsarkaa. Puhumista ja yhä parempia sosiaalisia taitoja vaaditaan tietysti myös suomalaisilta talenteilta, jotka pyrkivät ja yltävät ulkomaisiin akatemioihin kilpailemaan pelipaikoista alati kovenevassa kilpailussa ammattilaisseurojen pelipaikoista.
Paikallisottelu itsessään oli tasainen, mutta kaksijakoinen. Inter siirtyi nopeasti 2-0 johtoon, mutta TPS hallitsi selkeästi toista puoliaikaa. Katsomon puolella taidettiin olla yhtä mieltä siitä, että Palloseura oli tänään parempi, vaikka ottelu 2-2 tasatulokseen päättyikin.
llalla taivaskanavat välittivät myös Turkuun toisenlaisen derbyn Koillis-Englannista. Cityn ja Unitedin Valioliigan paikalliskamppailua Manchesterin herruudesta pidetään ehkäpä maailman katsotuimpana jalkapalloderbynä.
Teollisen vallankumouksen merkkikaupungin paikallisotteluun liittyy itsellänikin ylimääräistä kiinnostusta, koska olen opiskeluaikoina asunut Manchesterissa ja pelatessani sikäläisiä yliopisto- ja alasarjapelejä, joukkueemme harjoitteli ManU:n harjoituskeskuksessa Cliffillä, Unitedin juniorivalmentajan johdolla.
Jalkapalloon liittyy siis helposti nostalgiaa ja intohimoja, mutta kuningaslaji on myös erinomainen yhteiskunnan peili ja maailman kaikissa kolkissa harrastettava sekä seurattava urheilu- ja sosiaalisen kanssakäymisen muoto voi myös lievittää maailmanpoliittisia jännitteitä.
Vladimir Putinin johtama Venäjä hyökkäsi reilu viikko sitten aseellisesti naapurimaa Ukrainaan ja siitä asti jatkunut hyökkäys on kylvänyt kuolemaa, tuhonnut kaupunkeja ja aiheuttanut yli miljoonan ukrainalaisen maasta paon.
Jalkapallo ei luonnollisestikaan pysty yksin päättämään sotia tai poistamaan muita yhteiskuntien epäkohtia, mutta vastuulliset jalkapalloseurat, suurta vaikutusvaltaa nauttivat pelaajat ja näiden eettisiä arvoja valvovat kannattajat voivat vaikuttaa siihen, että diktaattorien hirmuteot tullaan maailmanlaajuisesti huomioimaan. Ja ennen pitkää myös tuomitsemaan.
Turku on mustavalkoinen, usein sanotaan. Monilajiseura TPS on kiistatta tunnetuimpia turkulaisuuden ilmentymiä, tai brändejä, kuten tänä päivänä tavataan sanoa.
Kuten laajalti tunnistettavasta seuratunnuksesta käy ilmi, Turun Palloseura on perustettu vuonna 1922. Seura syntyi, kun Turun suomenkieliset jalkapalloilijat yhdistivät voimansa vastavoimaksi ruotsinkieliselle ÅIFK:lle. Ensimmäinen Suomen mestaruus saavutettiin vuonna 1928. Sittemmin mestaruuksia on tullut kaikkiaan kahdeksan, mutta viimeisin on vuodelta 1975, kauan ennen vuonna 1990 perustettua Veikkausliigaa. Cup-mestaruuksia TPS on voittanut kolme, nämä veikkausliiga-aikana.
Turun Palloseuran kultakauden tuplamestareiden ensimmäinen vuosikerta, mestarit mallia 1971. Rivit täynnä maajoukkuepelaajia. Kuva: Kultaiset vuodet 1922-1997, Mäki-Toivola, 1997
Jalkapallo, kuten ympäröivä yhteiskunta on muuttunut merkittävästi mustavalkoisten kulta-ajoista 60-70-lukujen taitteesta ja myös sarjamuodon muutosajoista. Sattumoisin Veikkausliigan kanssa samanaikaisesti 30-vuotista toimintataivaltaan juhliva FC Inter on vanhempien seurojen väsyessä ja väistyttyä noussut Veikkausliigan maratontaulukon kärkinelikkoon, ja viime vuosina hissijoukkueeksi ajautuneen paikalliskilpailijan edelle.
Olen itse TPS-kasvatti ja tunnen suurta ylpeyttä oman lapsuuteni sankareiden taitopainotteisista jalkapalloperinteistä, jotka ulottuvat Timo Nummelinista, ”Superhessu” Suhosesta ja Jalojen sekä Lipposen veljessarjoista tämän päivän TPS-taustaisiin turkulaistähtiin kuten Jere Uronen ja Moisanderin sekä Hradeckyn veljekset.
Ja löytyy mielestäni myös maskulaislähtöisissä seutukunnan futisylpeyksissä kuten Kappe Hämäläisessä ja Riskin veljeksissä ”vanhan ajan tepsiläistä taitojalkapalloperinettä”.
Ja turkulaista taitojalkapalloperinnettä on voitu Veikkausliigassa todistaa kahden viime kauden ajan, kun Jose Riveiron viihdyttävää jalkapalloa pelaava joukkue on kahdesti peräkkäin yltänyt valtakunnan kakkoseksi. Uudistuneen Interin ehkä ainoa Akilleen kantapää on ollut vierastyövoiman vahva osuus ja turkulaisten nuorten vähäinen rooli joukkueessa. Erinomaisen alkukauden pelannut Elias Mastokangas jäi Benjamin Källmanin ja Filip Valencicin paluun myötä syksyllä vähemmille minuuteille ja maajoukkuetason 2002-syntyneet lupaukset Roope Kantola ja Jan Heinonen jäivät ilman veikkausliigadebyyttiä ja pelasivat jo toisen peräkkäisen kauden reservijoukkueen kanssa Kolmosessa.
Aika kypsä Turun seudun junioriyhteistyölle?
Kun TPS Kotkalle kärsityn karsintatappion myötä joutuu ottamaan uudelleen vauhtia Ykkösestä, voidaan ehkä kysyä, olisiko aika kypsä Interin ja Tepsin väliselle yhteistyölle?
Kokemukseen ja tiiviiseen permanenttiin ilmiselvästi uskovalla Riveirolla on jo tässä vaiheessa vuotta hyvä sopimustilanne[iii] ja ensi kauden joukkueen runko vahvasti kasassa[iv][v]. Kun sinimustien kausi päättyi toiseen perättäiseen hopeaan ja erinomaiseen loppukauteen[vi], voidaan perustellusti olettaa Interin tähtäävän tulevana kaudella mestaruuteen ja eurokentille. Näistä lähtökohdista katsottuna nuorten turkulaiskykyjen kynnys yltää Veikkausliigassa pelaavaan kokoonpanoon saattaa olla edelleen liian korkea ja juniori-ikäisille talenteille tulisi löytää kehitystä tukeva pelipaikka riittävän vaativalla tasolla. Kuten Suomessa ylivertaisella pelaajamateriaalilla operoiva HJK on toiminut mm. RoPS:in, Ilveksen ja Ykköseen nousseen Klubi 04:n kanssa. Ja on Turkuunkin päätynyt yksi Pikkuhuuhkajissa esiintynyt Klubin lainapelaaja[vii].
Kun alkavalla kaudella Turun seudulta löytyy Veikkausliigan suursuosikkien joukkoon kiistattomasti kuuluva Inter, Ykkösestä takuuvarmasti juhlavuodeksi ylimmälle tasolle tähtäävä TPS sekä viime ajat hyvää työtä Kakkosessa tehneet PIF ja KaaPo sekä vielä SalPa Salosta, on nuorille lupaaville pelaajille ainakin paperilla tarjolla monipuolinen ja hyviä vaihtoehtoja tarjoava pelaajapolku.
Mutta jotta järjestelmä toimisi ja turkulaiset talentit saisivat kullanarvoista pelikokemusta kotikulmillaan, tarvitaan seurojen välistä alueellista yhteistyötä. Muuten turkulaiset lupaukset saattavat päätyä epämääräisillä lainasopimuksilla Kemi[viii]-Kajaani[ix]-akselin maakuntakierrokselle, ja todelliset turkulaishelmet ja potentiaaliset Kupittaan yleisömagneetit ajautua toisen alueen liigajalkapallon pelastajaksi.
”Oli varsin selvää, että halusimme käyttää option, sillä Albion on ollut vähintäänkin niin hyvä, ellei jopa parempi, kuin osasimme toivoa. Albion myös nauttii ollessaan täällä. Hän on saanut paljon vastuuta valmentajalta ja se heijastuu hänestä kentällä. Albionia kohtaan kohdistuu tietenkin paljon kiinnostusta myös muista seuroista ja nyt olemme varmistaneet sen, että hän joko pelaa meillä ensi kaudella tai saamme hänestä taloudellisen korvauksen, joka on tärkeä pitää mielessä tänä päivänä, seurajohtaja Peter Mattsson toteaa seuran tiedotteessa.”[x]
Kosovossa syntynyt Ademi kuuluu turkulaiseen ”Runosmäen akatemiaan”, jossa ovat kasvaneet esimerkiksi Joni Kauko, Kaan Kairinen, Otso Virtanen sekä Matej, Tomas ja Lukas Hradecky[xi]. Runosmäen jalkapallolähettiläiden pelaajapolut luonnollisesti poikkeavat toisistaan, mutta ehkä nämä yhdestä kaupunginosasta alkaneet menestystarinat muistuttavat nuorille omille kasvateille tarjottujen mahdollisuuksien merkityksestä.
Jarkko Wissin Ilves esimerkkinä edustusjoukkueen ja junioritoiminnan yhteistyöstä?
2003-syntyneen Niklas Pyyhtiän vahva kausi mustavalkoisten edustuksessa pitäisi olla kannustin rohkeampaan juniorilinjaan, jossa turkulaiset voisivat ottaa oppia Ilveksestä ja mestari HJK:sta. Takavuosien talousvaikeuksista toipunut Tampereen Ilves on valmentaja Jarkko Wissin aikana vakiinnuttanut paikkansa Veikkausliigan kärkiviisikossa ja entinen poikamaajoukkueen valmentaja on tullut tunnetuksi nuoria pelaajia tukevasta valmennuslinjastaan. Koronakauden päätöskierroksella valmentaja Wiss juoksutti kokenutta FC Honkaa vastaan Tammelan stadionille kokoonpanon, jossa omia kasvatteja oli avauksessa seitsemän ja koko ottelun aikana kentällä yhdeksän.
”Aloituksen keski-ikä oli alle 21 tänään. Se antaa uskoa Ilveksen toimintaan niin edustuksessa, kuin junioreissa. Tällä voitolla on isompi symbolinen merkitys, kuin vain kolme pistettä sarjassa, Wiss alleviivaa.”[xii]
Nuoret ovat saaneet mahdollisuuksia myös muualla. Ykkösestä suoraan Veikkausliigaan nousseen AC Oulun takalinjoilla 2003-syntynyt Miika Koskela pelasi läpi kauden täysiä minuutteja ja myös toinen saan ikäluokan poikamaajoukkuepelaaja Lasse Ikonen, ylsi nousijajoukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Toisessa nousijajoukkueessa, KTP:ssä niinikään 2003-vuosikertaa edustava Niklas Leinonen on noussut edustuksessa pelaavaan asemaan, samoin kuin vuotta vanhemmat Juuso Anttila ja Kimi Kolsi. Ja useita muitakin tulevaisuuden lupauksia[xiii] löytyi kotkalaisten kokoonpanosta, joka toi KTP:lle Kupittaan karsinnasta paikan Veikkausliigaan[xiv]. sss
Suomalaisessa jalkapallossa on viime vuosina nostettu usein esiin vuonna 2014 käyttöön otettu seuroja koskeva laatujärjestelmä. Viisitasoisessa järjestelmässä on painotettu strategisia aihealueita kuten urheilutoiminta, ja sitä tukevat johtaminen sekä viestintä ja markkinointi[xv], mutta ehkä tulevaisuudessa laatujärjestelmän avulla seuroja voitaisiin ohjata tiiviimpään edustusjoukkueen ja junioritoiminnan yhteistyöhön.
Junnufutiksessa vastuulliset ja pitkäjänteistä työtä tekevät seurat antavat nuorille lupauksille varhain mahdollisuuksia, mikä tarkoittaa, että yhä nuoremmat pelaajat ovat valmiimpia pääsarjatasolle ja myös ulkomaiden suurseurojen organisaatioihin.
Luottamus omiin kasvatteihin edistää myös laji- ja seurakulttuurin kehitystä. Välillä käy mielessä, eivätkö paikalliset seurapomot ymmärrä kannattajien kiinnostusta oma kylän kasvatteja kohtaan ja nuorten esikuvien kannustavaa merkitystä omien juniorien piirissä. Tällä kaudella yksi turkulaisjuniorien suurimmista suosikeista, TPS-kasvatti Albion Ademi mätti maaleja Maarianhaminalle turkulaisseurojen sijasta ja saarelaiset säilyttivät sarjapaikkansa.
Turkulaiskykyjen urakehityksen kuoppaisuus näkyy myös Tepsin kolme vuotta sitten karsintamaalillaan liigaan nostaneen Ilari Mettälän pelaajapolussa. Yläneeltä liigaan ponnistanut hyökkääjä valitsi Turun sijasta Tampereen pitkälti nuoria pelaajia huomioivan valmennuksen perusteella:
”Olen kuullut paljon hyvää Ilveksestä ja joukkueen valmennuksesta. Täällä osataan kehittää nuoria pelaajia, jollaiseksi itsenikin vielä lasken.”[xvi]
Turkulaisseurat ovat pärjänneet varsin hyvin kansallisessa juniorikilpailussa etenkin 2003-04 ikäluokissa, mutta nuorten lahjakkuuksien kehitys saattaa pysähtyä, jollei tarjolla ole riittävää haastetta tarjoavia pelimahdollisuuksia.
Haaste on periaatteessa sama kuin nuoremmissa junioreissa, joissa taitavat, mutta fyysisesti isompien ja vahvempien varjoon jäävät ”late bloomerit” eivät löydä paikkaa pelaavassa kokoonpanossa. Toivottavasti turkulaisseurat kuitenkin jatkossa ottavat kilpailijoista oppia ja panostavat juniori-ikäisten sisäänajoon edustusjoukkueissa tai ainakin alueen muissa valtakunnan tasolla pelaavissa kokoonpanoissa. Eri sarjaportaita edustava valtakunnallisten sarjojen viisikko Inter, TPS, KaaPo, PIF ja SalPa tarjoavat jalkapalloon panostaville nuorille kyvyille vaihtelevat portaat tavoitella jatkoa kunniakkaille turkulaisperinteille.
Viime viikkoina A-maajoukkueen mukana jalkapallomaailman ja myös lajin maailmanmestarit yllättäneet U21-ikäiset Marcus Forss ja Onni Valakari ovat osoittaneet, että erilaisia pelaajapolkuja pitkin voi myös Turun kautta kohota hyvin korkealle kuningaslajissa. Kunhan nuori pelaaja saa tukea ja vastuuta.
Korona siirsi keskikesän huuhkajahuumaa vuodella, mutta myös kotimaan futiskauden käynnistyminen lykkääntynyt poikkeusolojen takia. Pelaajat ja joukkueet nappuloista ylimmille sarjatasoille pitäneet keväällä valtioneuvoston ohjeistamaa fyysistä etäisyyttä, joten pitkään näytti siltä, että jalkapallokausi peruuntuu kokonaan. Kesäkuussa sarjat kuitenkin käynnistyivät ilman virustartuntoja ja heinäkuussa sarjoja on jo pelattu tiiviillä tahdilla ja kasvavilla katsojamäärillä.
Veikkausliigan ensi kierrokset pelattiin lähes ilman yleisöä, mutta viime viikkoina katsomorajoitukset ovat asteittain höllentyneet ja ylimmällä sarjatasolla Turussa lupa odottaa kiinnostavaa kautta ja jopa menestystä.
Interillä eväät menestykseen?
Inter on jo edennyt loppusyksystä pelattavaan Suomen Cupin finaaliin ja Jose Riveiron ryhmällä pelaajamenetyksistä huolimatta edellytyksiä pelata viime kauden tapaan mitaleista. Tappioon päättynyt kakkoskierroksen vierailu Kuopiossa oli suuri pettymys, mutta kotona Veritas Stadionilla sinimustien hyökkäysvoima on ollut tyrmäävää. Cupin pelit huomioiden, Inter teki neljässä koronatauon jälkeisessä kotipelissä KuPS:aa, FC Lahtea, RoPS:aa ja Ilvestä vastaan yhteensä 17 maalia, eli keskimäärin 4,25 maalia per ottelu.
Valmentajanvaihtovuosien jälkeen sinimustat ovat löytäneet Riveiron alaisuudessa tasapainoisen ja viihdyttävän hyökkäävän pelitavan. Huolimatta supistuneesta pelaajabudjetista, hopeakauden jälkeen menetetyt keskeiset pelaajat – vuoden Veikkausliigapelaaja Filip Valencic, A-maajoukkueeseen noussut Niko Markkula, seuraikoni Mika Ojala ja HJK:n houkuttelema toppari Miro Tenho – on kyetty korvaamaan ilman merkittävää muutosta toimivaan pelitapaan.
Joukkueen perustan muodostamassa kolmen topparin alakerrassa jatkavat parasta peli-ikää lähestyvät omat kasvatit Juuso Hämäläinen (26 v.) ja Arttu Hoskonen (23 v.). Uutta voimaa ja monipuolisuutta tuovat pääpelivoimainen, Maarianhaminassa erinomaisen kauden pelannut Rick Ketting ja viime vuoden poikapelaaja, Tanskan ”suomalaisseura” Esbjergistä lainalla oleva KäPa-kasvatti Noah Nurmi.
Vasemmalle laidalle vahvistuksia löytyi syksyllä Ykköseen pudonneesta Vaasan Palloseurasta. Kokenut Jesper Engström tarjoaa vaativalla vasemman wing-backin tontilla vaihtoehdon viime kaudella Interiin tulleelle Connor Ruanelle ja 188-senttinen 20-vuotias Martti Haukioja tuo vasenjalkaisena syvyyttä etenkin pelikielto- ja loukkaantumisalttiille toppariosastolle. Engströmiä on käytetty myös oikealla.
Puolustuslinjan takana ykkösmaalivahtina näyttäisi jatkavan kokenut Henrik Moisander, mutta myönteisesti myös nuori oma kasvatti Aati Marttinen on nauttinut valmennuksen luottamusta ja ehtinyt nousta avaukseen kahdessa alkukauden sarjaottelussa.
Keskikentän keskellä Alvaro Muniz on pelin sielu ja kapellimestari, jonka isoa roolia uuttera ja oikea-aikaisia nousuja tekevä Aleksi Paananen erinomaisesti tukee ja täydentää. Kolmantena vaihtoehtona Interillä on yksi Veikkausliigan kansainvälisesti menestyneimmistä pelaajista. 34-vuotias 67 maaottelun mies Anthony Annan pelasi Etelä-Afrikan MM-kisoissa lähes maksimiminuutit ankkuriroolissa Kevin Prince Boatengin tukena, kun Ghana ylsi aina neljännesfinaaleihin. Vuosikymmen sitten Annanin ja Ghanan matkan MM-mitalipeleihin katkaisi eräs ristiriitaisia tunteita herättävä Barcelonan uruguaylaispelaaja, joka torjui viime hetkillä käsin Ghanan varman voittomaalin.
Kokeneiden keskikenttäpelaajien takana pääsarjakokemusta kärkkyvät nuorten maajoukkuerinkiin kuuluvat 02-syntyneet Inter-kasvatit Roope Kantola sekä keskikentältä enemmän topparin tontille siirretty Jan Heinonen. Asema edustuksen vaihtopenkillä ja peliaika toista kautta Kolmosessa ei ole pikkuhuuhkajatasoisen pelaajan kehitykselle ihanteellinen.
Oikean wing-backin paikalla, eli Niko Markkulan roolissa on useimmiten etenkin alkuvuodesta pelannut HJK:sta täksi kaudeksi lainattu alle 21-vuotiaiden maajoukkueen laituri Kevin Kouassivi-Benissan.
Kun viime kaudella Interin tehoista pääasiassa vastanneesta nelikosta Valencic-Furuholm-Ojala-Markkula kolme poistui, odotetti todennäköisesti hyökkäysvoiman hiipuvan. Riveiro näyttää kuitenkin onnistuneen hyökkäysryhmityksen uudistuksessa. Aiempaa lähempänä perinteistä target-hyökkääjän roolia pelaava kapteeni Timo Furuholm on ollut terävässä vireessä ja Valencic-Ojala akseli on korvattu useammalla energisillä, paikkaa nopeasti vaihtavilla ”messi-hazard -ruumiinrakenteen” omaavalla pelaajalla.
Oma kasvatti ja U19 maajoukkuepelaaja Elias Mastokangas on tekemässä läpimurtoa ja hieman samantyyppinen, MuSasta KPV:n kautta Interiin tullut Taiki Kagayama tekee sekä maaleja että arvokasta puolustustyötä eri pelipaikoilla. Niin ikään pienikokoinen ja monipuolinen Ilveksestä tullut Matias Ojala edustaa samaa modernia, hyvin liikkuvaa ja taitavaa keskikentän ja hyökkäyksen rajoilla, ns. kymppipaikalla tai ”taskuissa” pyörähtelevää pelaajatyyppiä.
Ja kun sentteri Furuholmille vaihtoehtona löytyy erinomaisen maalitekotilaston omaava brassikärki Liliu, näyttäisi Interin määrällisesti niukka pelaajamateriaali olevan erinomaisesti roolitettu. Teknisen johtajan Vesa Mäen mukaan edustusjoukkueeseen haetaan yhä yhtä, kahta pelaajaa ja kun tiiviin Veikkausliigaohjelman lisäksi Inter on mukana Eurooppa-liigassa, Norjassa vähälle peliajalla jäänyt Valencic yhdistetään yhtä turkulaisseuraan[i].
Vaikka koronan viivästyttämästä Veikkausliigan runkosarjasta on toistaiseksi pelattu vasta vajaa neljännes, on viime kauden sarjakakkonen osoittanut, että sinimustilla on syksyllä edellytykset pelata lokakuun Suomen Cupin finaalin ohella myös pääsystä kuuden joukkueen mitalisarjaan ja kamppailla viime kauden tapaan jopa mestaruudesta.
Turkulaisen jalkapallon vanhempi johtotähti TPS tekee toisen perinneseura Hakan ohella paluuta pääsarjaan yhden Ykkösessä vietetyn kauden jälkeen. Vaikka Tommi Pikkaraisen valmentama TPS pelasi tasaisen kauden toiseksi ylimmällä sarjatasolla ja kaatoi syksyn karsinnassa ansaitusti KPV:n on Veikkausliigakausi alkanut tahmeasti. Erityisesti maalinteko on ollut Tepsille työlästä, joten sarjapaikan uusiminen lienee kahden ylimmän sarjatason väliä viime vuodet sahanneen seuran ykköstavoite.
Vakavat talousvaikeudet ovat vaivanneet tätä yhtä maan menestyksekkäintä jalkapalloseuraa jo usean vuoden ajan ja vaikka maineikkaan mustavalkoisen raitapaidan väriä yhä tunnustetaan turkulaisten keskuudessa, alkavat TPS:n edustusjoukkueiden menestysvuodet olla jo huolestuttavan kaukana. Seura toki menestyi erinomaisesti reilu vuosikymmen sitten kun sijoittaja Sairanen investoi voimakkaasti niin pelaajiin kuin valmennukseen. Kun samoihin aikoihin Inter otti toistaiseksi ainoan mestaruutensa (2008), puhuttiin Turusta jopa Suomen jalkapallopääkaupunkina. TPS:n naiset ylsivät vielä vuonna 2016 hopealle, mutta harvemmin mainitaan, että vuonna 2022 täydet 100 vuotta täyttävä Turun monilajiylpeys on viimeksi voittanut miesten jalkapallomestaruuden 45 vuotta sitten ja naisten ainoa mestaruuskin on sekin niin kaukana kuin vuodelta 1978.
Kun juhlavuosi lähestyy, on tietysti tärkeää, että lippulaivajoukkueet pelaavat mahdollisimman korkealla tasolla ja mielellään yleisöä viihdyttävällä tavalla. Pandemian vuoksi poikkeuksellisen kevään ja alkukesän vaikutuksia on varmasti ennenaikaista arvioida, mutta toistaiseksi niin Tepsin miehet kuin naiset ovat olleet sarjoissaan vaikeuksissa. Sarjataulukot kertovat varsin karua kieltä. Veikkausliigassa TPS on pelannut neljä ottelua häviten niistä jokaisen ja maaliero on 1-7.
Naisten ylin sarjataso brändättiin tänä keväänä kunnianhimoisesti Subway Kansallinen Liigaksi. Samanarvoisuuden, rohkeuden ja menestyshalun ydinarvoja peilaava sarjauudistus on lajikulttuurikehityksen kannalta tervetullut, mutta ajoittui valitettavasti pahimpaan koronakaaokseen. Ehkä eräänlaisena onnena onnettomuudessa Tepsin startti Kansallisessa Liigassa on jäänyt Turussa vähemmälle huomiolle kuin miesjoukkueen menestymättömyys. Naisten numerot ovat vielä miehiäkin synkempiä. Kuusi pelattua ottelua, joissa kuusi tappiota maalierolla 1-18.
Jalkapallossa suhdanteet saattavat kuitenkin vaihtua nopeasti. Vielä muutama vuosi sitten valmentajia ahkeraan vaihtanut Inter pelasi putoamisesta ja joutui jopa karsimaan sarjapaikasta. Kohdaten karsinnassa kaikista mahdollisista joukkueista tietysti TPS:n. Viime viikkoina TPS:n naisten valmennusryhmään on liittynyt kokenut valmentaja ja entinen TPS:n edustuspelaaja John Allen. Allen oli pari vuotta sitten mukana nostamassa sinimustaa varustamoperheen joukkuetta omasta aallonpohjastaan, joten ehkä hän saa myös mustavalkoisen turkulaisylpeyden kurssia käännettyä.
Ja valmentajavaihdoksella haetaan muutosta myös mustavalkoisten veikkausliigatuloksiin. Perjantaina 24.7.20, kaksi päivää HJK:lle kärsityn kotitappion jälkeen, TPS johto tiedotti ensin aamulla vapauttaneensa päävalmentaja Pikkaraisen tehtävistään[ii], ja kahta tuntia myöhemmin uutisoitiin, että TPS jalkapallon taustayhtiö, FC TPS Turku Oy, on valinnut miesten edustusjoukkueen uudeksi päävalmentajaksi Jonatan Johanssonin[iii].
Menestyksekkään maajoukkue- ja Valioliigauran ( 105 A-maaottelua, 22 maaottelumaalia) pelannut Johansson on TPS:n nimekkäin päävalmentaja sitten Sairasen suuren rahan vuosien, jolloin Tepsiä luotsasi peräkkäin Mixu Paatelainen, Martti Kuusela ja Pasi Rautiainen. Uusi päävalmentaja on meriiteiltään edellä mainitun kolmikon kaltainen Suomifutiksen ikoni, mutta ehdottoman myönteisenä lisätekijänä ”Tintti” Johanssonin valinnassa ovat tämän luontaiset juuret Tepsiin ja Turun seudulle. Piffenin kasvatti sekä aloitti että lopetti Veikkausliigauransa Tepsissä ja myös valmentajatehtävät alkoivat TPS:ssä, vuonna 2012 Palloseuran B-junnujen parissa. Sittemmin Johansson on toiminut Skotlannissa mm. Motherwellin U20:n ja Greenock Mortonin päävalmentaja sekä Glasgow Rangersin apuvalmentajana.
Kun 2+1 vuotisen päävalmentajasopimuksen solminut paluumuuttaja on myös ollut mukana Huuhkajien valmennusryhmässä, voitaneen juhlavuoteen valmistautuvaa Palloseuran johtoa onnitella korkean profiilin valmentajanimityksestä. Päävalmentajavaihdoksen pelillisiä vaikutuksia on tietysti ennenaikaista arvailla, mutta Johanssonin palkkaus varmasti lisää niin pelaajien kuin turkulaisen jalkapalloväen kiinnostusta Tepsiä kohtaan. On myös erittäin mielenkiintoista nähdä, löytyykö uudelle päävalmentajalle resursseja tuoda Britanniasta pelaajavahvistuksia vai avautuuko kenties kotikaupungin tai lähialueiden nuorille kyvyille mahdollisuuksia näyttää kykyjään kuten Piffenin kasvatille aikoinaan.
Veikkausliigan ja Kolmosen välinen kuilu juniorien pelaajakehityksen uhkana?
Kaksi turkulaista Veikkausliigaseuraa on luonnollisesti myönteinen merkki lajin asemasta kaupungissa, mutta se, ettei kahdella seuraavalla sarjatasolla ole lainkaan turkulaista joukkuetta aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia juniorityölle ja etenkin lahjakkaiden nuorten tasapainoiselle pelaajakehitykselle.
Pääsarjatason turkulaisseurat kuten maan muutkin eliittiorganisaatiot toki viestivät näkyvästi junioristrategioistaan ja yhteisöllisestä toimintafilosofiastaan, mutta liian usein paljon puhuttu pelaajapolku tuntuu ohjaavan aiemmin ”akatemiatasoisiksi” arvioidut ”tähtitarhalaiset” joko A- tai B-luokan harhapoluille. Eli kovin odotuksin vuosia harjoitellut ja lajiin panostanut juniori saattaa yhtäkkiä huomata vaihtoehtojen kaventuneen dramaattisesti.
Turussa pelaajapolku muuttui olennaisesti, kun TPS, Sami Hyypiä Akatemia -kriteereihin vedoten, laajensi junioritoimintansa alle D-juniori-ikäisiin, joka oli tähän saakka ollut Turun Nappulaliigan aluejoukkueiden tonttia. ”Vaikka tämä uusi linjaus herätti kaupungissa kritiikkiä, on syytä huomioida, että Nappulaliigan toiminta oli päättynyt tai olennaisesti supistunut useilla merkittävillä alueilla – mm. Halinen, Pansio ja Varissuo – joten harrastustoimintaa tarjoavan TPS:n voidaan nähdä myös astuneen täyttämään Nappulaliigan jättämää tyhjiötä.”[iv]
Myös lajiliiton toimintaa tai vähäistä aktiivisuutta on arvosteltu, mutta ainakin Lännen alueella suuri joukko lounaissuomalaisia junioreita saa vuosittain mahdollisuuden näyttää kykyjään alueleirien muodossa. Erilaiset pelaajakatsastukset ja ensimmäiset leiritykset alkavat n. 13-14 vuoden iässä ja seurat kilpailevat hyvinkin näkyvästi näistä talenteista. Eerikkilässä kesällä järjestettävä valtakunnallinen Tähtitarha-tapahtuma on eräänlainen lähtölaukaus maajoukkuevalinnoille ja vaikka huuhkajapaitaan yhä ylletään pienpaikkakuntien seuroista, on silmiinpistävää, kuinka pääsarjaseurat dominoivat tähtitarhavalintoja. Kolmen viime vuoden aikana (ikäluokat 2003-2005) Tähtitarhan 72-80 pelaajan joukkoon on valittu vuosittain 10 (2003), 8 (2004) ja 7 (2005) pelaajaa Turun seudulta, joista jokainen on edustanut joko FC Interiä tai TPS:ä[v].
Veikkausliigastatuksen omaavan seuran vetovoima on huomattava ja on ymmärrettävää, että kovat tavoitteet omaava juniori tai tämän kunnianhimoinen vanhempi haluaa sinne, missä menestymispolku näyttää suorimmalta ja treeniasut hohdokkaimmilta. Lajiliiton ylimmän laatutason pääsarjaseura on paperilla aivan eri asemassa kuin paikallinen nappulaliiga tai menneen maailman ideologioihin viittaavat Pallo-Veikot tai -Toverit.
Pelaajien pakkautuminen pääsarjaseuroihin ja vaihtoehtojen väheneminen aiheuttaa monia ongelmia tai ainakin kyseenalaisia kehitysnäkymiä. Ensinnäkin pienempien, usein perinteikkäitten paikallisseurojen toimintaedellytykset kaventuvat ja usein jopa katoavat. Miksi harrastaa hieman vanhahtavassa verryttelyasussa jäännösvuoroilla, kun vähän isommalla kustannuksella sekä juniori että vanhemmat voivat olla enemmän yhdessä sekä sydän pelissä rakentamassa elämyksiä omassa hallissa tai muissa FIFA-luokan fasiliteeteissa.
Samalla tulisi kuitenkin kyetä miettimään, millaisia näköaloja pääsarjaseura tarjoaa 3.-4. joukkueessa pelaavalle D-juniorille B- tai A-juniori-iässä. Ja koska lajiliiton laatustandardeihin liittyvät ammattivalmentajat ja yhä tiukemmat olosuhdevaatimukset, perusajatukseltaan edullinen jalkapalloharrastus on asteittain muuttumassa yhä kalliimmaksi sekä suosittujen jääurheilulajien tapaan yhä eksklusiivisemmaksi eliittilajiksi.
Turussa tähtitarhaan tähtäävät tai sinne jo yltäneet jalkapallolupaukset vaihtavat yhä useammin seuraa menestyksen ja toivon mukaan myös pelaajakehityksen perässä. Tämä ”seurashoppailu” aiheuttaa monenlaisia lieveilmiöitä ja suoranaisia ongelmia etenkin pienempien seurojen piirissä. Kun ikäluokan yksi tai kaksi huippua siirtyy yhä nuoremmassa iässä pääsarjaseuraan, seuraa usein mukana myös joukko heikompia pelaajia. Tämä luonnollisesti heikentää ratkaisevasti ja usein jopa kokonaan halvaannuttaa pienseuran toiminnan tässä ikäluokassa.
Kun omat pelaajat eivät enää riitä, kootaan yhä mielikuvitusrikkaampia yhdistelmäjoukkueita. Paradoksaalisesti myös pelaajamääriltään suurimmat seurat operoivat YJ-joukkueilla. TPS on jo vuosien ajan poiminut maakunnan yksittäisiä kykyjä Southwest United -verkostoonsa. C15-ikäluokassa kaudella 2019 TuNL-KaaPo-SalPa YJ menestyi lopulta huomattavasti paremmin kuin ikäluokan Interin joukkue, joka puolestaan oli alun perin eräänlainen yhdistelmä TuNL Kaupparin ja TPS:n parhaimmistoa. On kai jonkinlaista juniori-ironiaa, että moni seuraa jo useammin vaihtanut 04-ikäinen talentti on sittemmin B-junnuiässä ehtinyt turhautua suurseuran lupauksiin ja palannut lähtöseuraan tai siirtynyt pienemmän paikkakunnan 2. divisioonaa pelaavaan joukkueeseen.
Turun seudulla Ykköstä pelataan tällä hetkellä ainoastaan naisten puolella TuWen toimesta. Toki sielläkin kyse on käytännössä TuWe-TPS yhdistelmäjoukkueesta.
Turkulaisjoukkueet ovat menestyneet perinteisesti hyvin valtakunnallisissa juniorisarjoissa. A20 SM-sarja näyttää nostavan profiiliaan veikkausliigaseurojen panostaessa mm. reservijoukkuetoimintaan ja valmennukseen. Esimerkiksi HJK:n A-junioreita valmentaa tällä kaudella Jonatan Johanssonin veroisen lajistatuksen omaava Mikael Forssell.
Turusta karsintojen kautta A20 SM-sarjaan ylsivät sekä FC Inter ja TPS, mutta molemmissa seuroissa työnjako A-juniorien ja Kolmosta pelaavan reservijoukkueen välillä näyttää ainakin ajoittain sekavalta ja jopa ongelmalliselta. Niin sanottuja akatemiapelaajia liikutellaan edustus-, reservi-, A20- ja jopa B-juniorien peli- ja harjoitustapahtumien välillä, minkä täytyy olla haastavaa niin nuorille pelaajille kuin jatkuvaa vaihtorulettia pyörittävälle valmennukselle. Niko Valikaisen, Kari Lehtisen ja Juha Lipposen valmennustiimin johdolla karsinnat tyylikkäästi selvittäneen Inter A-juniorien harjoituksissa on ollut koronatauon jälkeenkin krooninen pelaajapula ja varsinkin maalivahdit tuntuvat useimmiten harjoittelevan jossain muualla.
Karsinta kovatasoiseen BSM-sarjaan päättyi heinäkuun alussa. Kim Suomisen valmentama TPS selviytyi SM-sarjaan karsinnan kolmosena, mutta viime kauden SM-nelonen, myös menestyksekkään pelaajauran omaavan Jussi Nuorelan luotsaama FC Inter jäi niukasti karsintaviivan alle. Kun Tepsin menestystä voidaan pitää positiivisena yllätyksenä, aiheutti SM-sarjasta karsiutuminen Interille dominoefektimäisesti kertaantuvaa päänvaivaa. Kuinka saada pelaajat riittämään kahteen P17 Ykkösen joukkueeseen, kun pelaaja ei saa pelata kuin toisessa? Kuinka motivoida viime vuonna mitaleista pelanneita 03-akatemiatalentteja pelaamaan Ykkösessä etupäässä 04-pelaajia vastaan ja lunastamaan seuraavalle ikäluokalle BSM-karsintapaikka? Kuinka organisoida valmennus, kun pelit menevät päällekkäin? Jne.
Alemmissa ikäluokissa turkulaiset juniorijoukkueet ovat pelanneet ELL-sarjaa vaihtelevalla menestyksellä. Interissä BSM-karsinnan aiheuttama dominoefekti ulottuu myös C15-ikäluokkaan, sillä P17 Ykkösessä Interin toinen joukkue on käytännössä 04-pelaajien runko vahvistettuna parhaimmilla 05-pelaajilla. Tätä ratkaisua todennäköisesti tuki heikko alkukauden menestys C15 ELL-sarjassa ja mahdollisuuksien kariutuminen mitalisarjasta ja Kai Pahlman -turnauksesta. TPS on sarjan puolessa välissä kuudentena eli viimeisellä mitalisarjaan yltävällä sijalla.
Miesten sarjoissa turkulaisilla ei ole tänä vuonna edustusta Kakkosessa, lähialueen nousijajoukkue Piffen näyttää vetovoimaiselta turkulaislupausten silmissä. Nuoria pelaajia on siirtynyt etenkin Interistä kokeneiden valmentajien Stefan Strömborgin ja Karo Virtasen alaisuuteen Paraisten hyviin harjoitusolosuhteisiin. Erinomaista seuratyötä tekevä naapurikaupungin KaaPo on pelannut jo vuosia Kakkosessa ja myös kaarinalaisten riveistä löytyy sekä Interin että TPS:n edustuksessa esiintyneitä nuoria pelaajia.
Pääsarjaseurojen juniorien siirtyminen alueen alemman sarjatason joukkueisiin on luonnollinen prosessi, sillä vain murto-osa koko junioripolun läpi käyvistä pelaajista yltää pääsarjatasolle. Turussa pelaajakehitystyön yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi on kuitenkin noussut I- ja II-divisioonatason joukkueen puuttuminen. Kun johtavilla Veikkausliigan seuroilla on reservijoukkue vähintään Kakkosessa, pelaavat Inter 2 ja TPS U23 Kolmosessa.
Jotta seuran omia nuoria lupauksia nähtäisiin enemmän ja useammin ylimmällä sarjatasolla, pitäisi turkulaisillekin talenteille löytyä luonteva välilaskupaikka Veikkausliigan ja Kolmosen väliltä. Kun muualla, myös lähialueella, useampi 04-syntynyt (vielä ensi vuonna B-juniori-ikäinen) lupaus on saanut runsaasti peliaikaa Kakkosessa, ei liene lähelläkään ihanteellista, että U17 maajoukkueessakin esiintyneet Interin akatemiapelaajat (mm. Tegra Mukuna, Linus Rönnberg ja Jasper Yrjas), puhumattakaan U18 maajoukkue-ehdokkaat Roope Kantola ja Jan Heinonen, pelaavat Kolmosessa tai B-juniorien Ykkösessä.
Jasper Yrjas ja Linus Rönnberg (vasen kuva) ja Roope Kantola Kolmosen ottelussa PaiHa-FC Inter 2 23.7.20 Paimiossa
TPS:ssä ongelma on sama, mutta yksittäisten pelaajien polut erilaisia. TPS-taustaisesta U17 maajoukkueen kolmikosta Nikolas Talo–Onnipekka Pajula–Niklas Pyyhtiä kaksi ensimmäistä pelaa tällä hetkellä hollantilaisessa akatemiassa ja Pyyhtiä teki ensiesiintymisen Veikkausliigaottelun avauksessa 22.7.20. Ja vielä hankalampia ovat Turustakin tutut tapaukset, kun maajoukkuetasolle yltänyt juniori-ikäinen pelaaja menettää motivaationsa ja lopettaa kokonaan harjoittelun.
Kilpailu pelipaikasta ja -ajasta maailman kilpailluimmassa urheilumuodossa on hämmentävän kovaa EU:n ja käytännössä globaalin pelaajaliikenteen aikana, mutta Suomessakin tulisi ymmärtää, millaisia myönteisiä vaikutuksia konkreettinen ja systemaattinen panostus omiin kasvatteihin tuo jalkapalloseuralle. Omat kasvatit ovat pääsääntöisesti edullisempia kuin usein arvaamaton vierastyövoima. Omat juniorit voidaan kasvattaa edustusjoukkueen pelitapaan ja -filosofiaan. Hyvin valmennettu oma juniori on investointi, joka saattaa tuottaa voittoa pelaajan edetessä urallaan ulkomaille. Hän saattaa myös paluumuuttajana osoittautua arvokkaaksi voimavaraksi, kuten toivon mukaan käy TPS:n ja Jonatan Johanssonin tapauksessa. Ja seuran omat kannattajat haluavat nähdä joukkueessaan ennen kaikkea kaupungin omia kasvatteja. Kyse on siis talouden ohella myös arvoista ja lajikulttuurista.
* Artikkelikuvassa Interin edustusjoukkueen Noah Nurmi, joukkueenjohtaja-mv-valmentaja Jani Meriläinen ja Taiki Kagayama. Taustalla harjoittelee Interin B-juniorit Kupittaa 6:lla
