Kategoria: lähiliikunta

Tampereen Ilves – 90 vuotta suomalaista seuratyötä korttelisarjasta huipputasolle

Koronapandemia koettelee urheiluseuroja, mutta yksi Suomen suurista saa 10.4.2021 täyteen 90 toimintavuotta. Olen omalla palloilutaipaleellani kohdannut Tampereen keltavihreät lukemattomia kertoja niin pelaajana, valmentajana kuin katsojana ja vaikka voittojen väliin on mahtunut karvaitakin tappioita, Ilves-ottelut ja vastassa olleet ilvesläiset ovat jääneet mieleen kovina, mutta reiluina vastustajina.


”Uuden palloiluseuran perustamisesta Tampereelle oli puhuttu jo pitkään ennen vuotta 1931. Poikajoukko istui ja mietti Pyrinnön luistinradan pukukopissa. Pojilla oli valtava halu pelata, muttei heillä ollut joukkuetta. Ongelman huomasi Tampereen lyseon voimistelun lehtori Niilo Tammisalo, joka päätti toimia. Tammisalo kutsui koolle asiaan innostuneita nuoria keskustelemaan uuden palloseuran perustamisesta Tampereelle. Suunnittelukokouksen jälkeen pidettiin perustava kokous 10.4.1931 Tampereen lyseon la 30 hengen läsnä ollessa.”


Seuran nimeksi oli tarjolla viisi vaihtoehtoa: Niilon pojat, Pallopojat, Näsin pojat, Haukat ja Ilves. Perustavan kokouksen nimiäänestyksessä Ilves vei voiton, mutta tarkempaa tietoa nimen syntyhistoriasta ei ole. Seuran perustaja Tammisalo muisteli myöhemmin, että Ilves-nimi kaapattiin Hämeenlinnasta, kun sikäläinen Ilves oli lopettanut toimintansa. Myös Hämeen vaakunan Ilves-tunnuksella lienee ollut vaikutusta valintaan.


Seuran ensimmäisiä lajeja olivat jalkapallo, jääkiekko ja jääpallo. Ilves pelasi ensimmäiset ottelunsa näissä lajeissa Tampereen Palloilijoita vastaan. Ensin jalkapallossa 7.5.1931, sitten jääkiekossa 24.1.1932 ja jääpallossa 19.2.1932.


Sittemmin seuran lajikirjo on laajentunut. Ringette aloitettiin vuonna 1992, salibandy kolme vuotta myöhemmin ja Futsal vuonna 2001. Ilveksellä on myös ollut edustusjoukkueita koripallossa, käsipallossa, keilailussa, taitoluistelussa ja amerikkalaisessa jalkapallossa.

Vaikka seuratunnus on vuosikymmenien kuluessa vaihtunut moneen kertaan, keltainen kissaeläin on säilynyt tunnistettavana. Useimmiten vihreällä taustalla. Vuonna 1962 Ilves otti käyttöönsä Rauno Bromsin suunnitteleman Ilveksen päätä kuvaavan tunnuksen. Ärjyvä Ilves lienee tänä päivänä Suomen tunnistettavimpia urheilubrändejä.


Joukkue- ja junioriurheilun erikoisseura

Ilves ry on Tampereen seudun johtava urheiluseura, jonka vahva juniorityö tunnetaan ympäri Suomea. Seura liikuttaa eri lajeissa pelaajia aina päiväkoti-ikäisistä 70-vuotiaisiin saakka. Toiminnan parissa on yhteensä jopa 5000 pelaajaa, mikä tarkoittaa, että Ilves on harrastajamäärissä mitaten maan suurin urheiluseura.

Tampereen Tammelan uuden stadionin rakennustyöt on määrä alkaa keväällä 2021. Ilveksen edustusjoukkueiden kotiareenan kasvojen kohotuksessa katsojakapasiteetti kohoaa 8000 katsojaan. Uudisrakennuksen kustannusarvio on yli 23 miljoonaa euroa.

Pirkanmaan keltavihreät tunnetaan etenkin pitkäkestoisen jääkiekko- ja jalkapallomenestyksen kautta. Maan huippua Ilves edustaa toki myös uusimmassa lajissaan. Ilves Futsal on Suomen menestynein pääsarjatason joukkue.


Jääkiekossa Ilves on voittanut edustusjoukkue mukaan lukien 73 Suomen mestaruutta ja kaikkiaan 154 SM-mitalia, mitkä ovat ylivoimaisia Suomen ennätyksiä.


Myös jalkapallossa Ilves edustaa maan ehdotonta kärkeä. Seurassa on yli neljäkymmentä junioriedustusjoukkuetta ja sekä miesten että naisten edustusjoukkueet pelaavat ylimmällä sarjatasolla.


Varsinkin miesten Veikkausliigan joukkue on Jarkko Wissin päävalmentaja-aikana noussut kestomenestyjäksi ja nuoria pelaajia suosiva valmennuslinja on houkutellut seuraan maajoukkuetason junioreita ja kirkkaimmat nuoret kyvyt ovat edenneet europelien kautta ulkomaan ammattilaiskentille.


Juniorityön perustana on vuodesta 1975 lähtien toiminut Futis-Liiga, jonka pelitoimintaan osallistui viime kaudella noin 200 joukkuetta ja reilusti yli 3000 tyttö- ja poikapalloilijaa. Näillä luvuilla Ilves kamppailee HJK:n kanssa maan suurimman jalkapalloseuran tittelistä.


Ilveksen Futis-Liiga on jaettu neljään alueeseen (itä, etelä, pohjoinen ja länsi) ja kuhunkin alueeseen kuuluu 3-4 kaupunginosaa, joiden mukaan joukkueet muodostetaan ja nimetään. Aluetoimintaa pyörittävät seuran päätoimiset aluevalmentajat sekä vapaaehtoisten toimihenkilöiden (mm. aluepäällikköt, yhdyshenkilöt) verkosto. Ruohonjuuritason jalkapallotoimintaan osallistuu vuosittain jopa 600-700 valmentajaa ja joukkueenjohtajaa. Sopimusvalmentajia rekrytoidaan junioriedustusjoukkueisiin vuosittain yli sata.


Futis-Liigan päätavoitteena on antaa kaikille jalkapallosta kiinnostuneille junioreille ja vanhemmille mahdollisuus harrastaa lajia oman taitonsa ja halunsa mukaisesti joko pelaajana tai toimihenkilönä. Tavoitteena on myös tarjota lahjakkaille ja halukkaille pelaaja- ja toomihenkilöpolku junioriedustusjoukkueisiin. Harrastuksen kustannukset pyritään pitämään mahdollisimman alhaisina ja osallistumista helpotetaan tuomalla toiminta lähikentille.


Ilveksen junioritoiminta muistuttaa läheisesti Turussa vuodesta 1965 toteutettua Nappulaliigatoimintaa, jossa aluejoukkueet ovat vastanneet ruohonjuuritoiminnasta ja edustusjoukkueet – ”Kaupparit” – toteuttaneet käytännössä katkeamattoman ketjun maajoukkuepelaajia eri palloilulajeihin Koivun ja Kiprusoffin veljeksistä Teemu Rannikkoon ja tämän päivän huuhkajiin kuten Lukas Hradecky, Joni Kauko ja Jere Uronen.

Tampereella Ilveksen alueellinen asema kuitenkin poikkeaa olennaisesti Turun Nappulaliigasta, joka kilpailee tänä päivänä kaikissa ikäluokissa etenkin kahden nimekkään pääsarjaseuran laajentuneen juniorityön kanssa.

Tampereen seudulla, ja laajemminkin Pirkanmaalla Ilves on suuri suunnannäyttäjä sekä lasten ja nuorten merkittävin alueellinen liikuttaja. Pirkanmaalaiset naapuriseurat saattavat kokea keltavihreän jättiläisen ajoittain ylivoimaisena kilpakumppanina, mutta hyvin organisoitu ja juniorityöhön vahvasti panostava Tampereen Ilves kuuluu kiistatta suomalaisten urheiluseurojen aateliin ja nuorisotyön edelläkävijöihin.

Koska Ilveksellä on alueellaan niin hallitseva asema, keltavihreiden edustusjoukkueet ovat tuttu vastustaja etenkin turkulaisille ja muille Lännen kilparyhmille. Sarjaotteluiden ohella Ilves nähdään usein naapurimaakunnissa usein harjoitusvastustajana ja turnausvieraana.


Onnea 90-vuotias Ilves ja ”ipalaiset” Kaupista Vuorekseen sekä Hervannasta Tesomaan!

Lähteet:

Etusivu

https://ilvesfutisliiga.fi/

    Junnufutis – ekkono-ontologista fundamentalismia vai pitkäjänteistä ruohonjuuritason nuorisotyötä?

    Kohdeltiinko Kamaraa rasistisesti?, onko Pukki parempi kuin Litmanen?, salliiko oikeaoppinen ”riveluutio” pelaamisen kolmella topparilla? ovat kysymyksiä, joihin törmää somen suomalaisissa jalkapallokeskusteluissa.

    Suomalaisella junnufutiksella on myös oma yli 8000 jäsenen Facebook-ryhmänsä, jonka keskustelut tuntuvat niin ikään jakavan voimakkaasti mielipiteitä.

    Suuri jäsenmäärä sekä keskustelun aktiivisuus ja aiheiden monipuolisuus viestivät laajasta futisintohimosta ja sitoutumisesta seuratoimintaan. Ryhmässä vaihdetaan säännöllisesti hyödyllisiä vinkkejä, vertaillaan kokemuksia ja kannustetaan joukkueiden sekä seurojen väliseen yhteistoimintaan.

    Mutta palloiluväen pimeämmältä puolelta löytyy muualtakin sosiaalisesta mediasta tuttua kaikkitietävyyttä, toisinajattelijoiden vähättelyä ja myös rakentavaa vuoropuhelua vaikeuttavaa omiin taloudellisiin intresseihin pohjautuvaa myynnin edistämistä.

    Nykymaailmaa kutsutaan aika ajoin kilpailuyhteiskunnaksi. Harva kai kiistää, etteikö kilpailu esimerkiksi työ- ja opiskelupaikoista olisi kiristynyt omien vanhempiemme lapsuus- tai nuoruusajoista.

    Lasten ja nuorten harrastustoiminnassa kilpailu on samanaikaisesti sekä motivoiva kannustin että eräänlainen eriarvoisuutta aiheuttava ”kastijärjestelmä”. Kaikki junioriurheilussa toimintaa pyörittäneet (toivon mukaan) tietävät käyttävänsä suurta valtaa kun jaottelevat eri kehitysvaiheessa olevia lapsia tasoryhmiin ja jakavat näille peliaikaa ja vastuuta joukkueissa.

    Jotkut meistä valmentajista tunnistavat ”talentin”, tuon poikkeusyksilön, joka kukkaan puhjetessaan tuo meille kaikille kunniaa Mestareiden liigassa tai NHL:ssä.

    Itse tunnustaudun tietämättömämmäksi, koska koen että lahjakkuutta on niin monenlaista, eikä sen havaitseminen suuressa harrastajamassassa ole aivan yksinkertaista. Taito- ja nopeusominaisuuksia on suhteellisen helppo mitata testien ja kellon avulla, mutta kuinka arvioida nuoren pelaajan henkisiä voimavaroja, pelin ymmärrystä tai harjoittelulahjakkuutta?

    Kun lahjakkaan juniorin kehitykseen lisäksi vaikuttavat ainakin perintötekijät ja kotiolot sekä vanhempien suhtautuminen harrastamiseen, uskon itse varhaista erikoistumista ja talenttikarsinointia enemmän pitkäjänteiseen ja mahdollisimman tasapuoliseen ruohonjuuritoimintaan.

    Tasapuolisuudella en tarkoita tasapäistämistä tai kilpailun rajoittamista, vaan joustavien tasoryhmien käyttöä, jolloin hitaammin kehittyvällä tai myöhemmin harrastuksen aloittaneella lapsella on mahdollisuus aktiivisella harjoittelulla nousta vaativammalle tasolle.

    Ja kääntäen, jos varhaisesta aloittamisesta, fyysisestä edusta tai muusta tekijästä aiemmin hyötynyt juniori näyttää putoavan kilparyhmänsä tahdista, voidaan hänen kehitystä ja harrastusintoa ehkä paremmin ylläpitää harjoittelemalla alemmalla tasolla.

    Nuori urheilija, ja myös tämän vanhemmat saattavat reagoida ”tason pudotukseen” hyvin eri tavoin, joten on tärkeää, että valmennus viestii toimintalinjasta selkeästi ja myös yksilöllisesti.
    Kannustavasti toteutettu tason vaihto voi olla yhä harvemmin onnistumisia kokevalle nuorelle pelaajalle helpotus ja suurempi rooli alemmalla tasolla uudenlainen innostuksen lähde.

    Koska alaspäin tapahtuvaan tasoryhmän vaihtoon liittyy väistämättä myös pettymys, on tärkeää, että muutokset perustellaan pelaajalle ja tarvittaessa myös vanhemmille. Ei liene niin harvinaista, että lapsen harrastus saattaa olla joillekin vanhemmille jopa tärkeämpää kuin lapselle itselleen.

    Oikeudenmukaisesti ja joustavasti käytetyt tasoryhmät sekä niistä selkeästi viestiminen ovat mielestäni tänä päivänä hyvin hoidetun urheiluseuran suuri vahvuus, ja enenevästi jopa perusedellytys.

    Pienpaikkakunnilla harrastajamäärät saattavat olla niin alhaisia, ettei tasoryhmiin ole mahdollisuuksia, mutta suurimmissa seuroissa yksilön kehitystä tukevat tasoryhmät ja pelaajien yksilöllisen kohtelun tulisi mielestäni olla keskeinen tekijä seuran toimintatavoissa ja -arvoissa.

    Yksilön huomioiminen liittyy myös huolestuttavasti kohonneisiin harrastuskustannuksiin, pandemian kiihdyttämään drop outiin sekä myös seuroja yhdistävään tavoitteeseen ”tuottaa” huippu-urheilijoita.

    Jos kustannukset jatkavat nykyistä nousuaan, yhä useampi lasten ja nuorten harrastus on vain varakkaampien perheiden arkea ja juhlaa. Ja jos intohimoisesti lajiin suhtautuvat vähävaraiset lapset putoavat pois haastamasta etuoikeutettuja isä/äitivalmentajien lapsia, kuinka nimelliseksi kilpailu näivettyy kilpatasolla?

    Maailma muuttuu hurjaa vauhtia, mutta yhä kuulee sanottavan, että Suomi juostiin maailmankartalle ja että Suomi on yhdistysten luvattu maa.

    Pitkään kestäneiden vaikeiden vuosien jälkeen, suomalainen juoksu ja yleisurheilu on korona-aikana nostanut ilahduttavasti tasoaan varsin laajalla rintamalla nuorten, sekä suorastaan yllättävien urheilijoiden toimesta.

    Samaan aikaan myös suomalaiset palloilulajit menestyvät ilahduttavasti, vieläpä ikuisen alisuorittajan, viime vuosina kansallisissa urheilugaaloissa pöytää puhdistaneiden jalkapallomaajoukkueiden johdolla.

    Tämä jonkinlainen rakkaudentunnustus ruohonjuuritason seuratyölle ei ole sodanjulistus tai edes pyllistys talenttivalmennukselle tai viimeisimpiä valmennustrendejä viljeleville konsulttikoutseille.

    Uutta tietoa, hyviä ideoita ja uudistuksia seuroissa tarvitaan, jotta liikkumattomuudesta kärsivät suomalaiset liikkuvat enemmän ja kokevat urheiluseurat yhteisöiksi, jotka tarjoavat elämään sisältöä ja myös koronan horjuttamaan arkeen turvallisuuden ja terveyden tuntua.

    Mielestäni lasten ja nuorten harrastusmaailmaa ei siis pitäisi jakaa ”tavoitteelliseen talenttitoimintaan” ja jotenkin toisarvoiseen harrastustoimintaan. Jokainen harrastamisen taso ja kaikki harrastajat ovat yhtä arvokkaita ja ahkeralla harjoittelemisella, oikealla asenteella sekä valmennuksen tuella hitaammin edistyvä harrastaja tai ”late bloomer” voi urheilussa yltää pitemmälle kuin liian aikaisin lapsitähdeksi kohotettu talentti.

    Enemmän yhdessä turhaa talkootyötä vai ulkoliikuntaa tukevaa liikuntapolitiikkaa poikkeusoloissa?

    Maailmanlaajuinen pandemia on edennyt toiseen aaltoon. Globaalissa ja Euroopan laajuisessakin vertailussa suomalaiset ovat selvinneet koronakriisistä toistaiseksi kunnialla, mutta pandemian pitkittyessä, mahdollisimman normaalin arjen ja sitä kautta myönteisen ilmapiirin ylläpitäminen on yhä tärkeämpää. Kuten keväällä voimakkaasti kiristetyt rajoitustoimet ja valmiuslakiaika osoittivat, ulkoliikunta ja lähiliikuntapaikat ovat suomalaisten fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille korvaamattoman tärkeitä.

    Ilmastomuutoksen vakavuudesta kiistellään politiikan areenoilla, mutta neljän tunnistettavan vuodenajan Suomessa on aina osattu reagoida säätilan muutoksiin. Ulkona liikkumaan tottunut metsäläiskansa on pilkkinyt satoja vuosia tuhansien järvien jäillä, kehittänyt kerrospukeutumisen ja kaluston arktiseen ulkoiluun sekä suunnistanut sukset jalassa. Suomalaiset ja Pohjolan naapurit ovat myös synnyttäneet tasa-arvoon ja demokratiaan perustuvat hyvinvointivaltioyhteiskunnat, joita kadehditaan ja kopioidaan ympäri maailman.

    Mutta maailma muuttuu, eivätkä suomalaisetkaan enää liiku luonnostaan kuten Paavo Nurmen tai edes kuin kansanedustajiksi urheilleiden Juha Miedon, Lasse Virenin ja Sari Essayahin kulta-aikoina.

    ”Ihmiskunta ikääntyy ja elämäntavat sekä arkikäyttäytyminen muuttuvat. Luonnollinen liikkuminen vähenee, kun teknologia ottaa isompaa roolia. Uudessa yhä urbaanimmassa ajassa ei enää hiihdetä kouluun, mutta lisääntynyt liikkumisen lajikirjo, monikäyttöiset lähiliikuntapaikat sekä koulun ja kolmannen sektorin yhteistyö tarjoavat koululiikunnasta traumatisoituneillekin mahdollisuuden löytää liikkumisen ilo ja urheilun yhteisöllisyys.”[i]

    Suomalaisten ja muidenkin kansakuntien huolestuttavalla vauhdilla vähentyneestä liikkumisesta ja tämän ”kehityksen” kielteisistä terveys- ja talousvaikutuksista on julkaistu läjäkaupalla tutkimuksia ja selvityksiä. The Lancet Global Health -tiedejulkaisussa julkaistun tutkimuksen mukaan liian vähäinen fyysinen rasitus on jopa yli kaksi kertaa yleisempää vauraissa maissa kuin kehittyvissä talouksissa[ii]. Tutkijat selittävät tuloksia mm. istumisen yleistymisellä sekä töissä että vapaa-ajalla.

    Vaikka kouluilla ja urheiluseuroilla toivoisi olevan positiivinen vaikutus lasten ja nuorten liikkumiseen, on näilläkin paljon parannettavaa liikuntakasvatuksessa. Kun vähän liikkuvilta nuorilta aikuisilta kysyttiin laajassa Turun yliopiston tutkimuksessa, mitkä tekijät tai tahot ovat vähentäneet mielenkiintoa liikuntaa kohtaan, kolme yleisintä vastausta olivat koulu, liikunnanopettaja ja urheiluseurat[iii].

    Äskettäin Lounais-Suomen aluehallintovirasto antoi Turun Mikaelin koululle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä, kun lapselta evättiin osallistuminen kaikkiin liikuntapäivän aktiviteetteihin unohtuneiden pelikenkien takia. Aluehallintovirasto katsoi, että osallistumisen kieltäminen ei tukenut tavoitteita liikunnan ilosta, osallisuudesta ja leikinomaisesta kisailusta. Avin mukaan koulun sisäiset ohjeet ja toimintakulttuuri eivät voi olla ristiriidassa lainsäädännön ja opetussuunnitelman kanssa. Liikunnan epääminen yksittäisen varustepuutteen takia ei ollut oikeasuhtainen toimenpide[iv].

    Pääministeri peräänkuuluttaa suomalaisilta ryhtiliikettä, toivottavasti myös kansanterveyttä edistävän ulkoliikunnan muodossa

    Koska Helsingin ja Uudenmaan sekä Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirit ovat siirtyneet epidemian leviämisvaiheeseen, on alueilla astunut ja astumassa voimaan kolmeksi viikoksi tiukempia rajoituksia ja suosituksia. Nämä toimenpiteet lienevät välttämättömiä terveydenhuollon toimivuudelle ja sitä kautta suomalaisten turvallisuudelle, mutta päätökset aiheuttavat myös monenlaisia hankaluuksia urheiluseuroille ja yksittäisille liikunnan harrastajille.

    Covid19 pandemia on poikkeuksellisen suuri haaste niin poliittisille päättäjille kuin kansallisen ja paikallistason virkamieskunnalle, mutta ehkä koko kansaa koetteleva koronakriisi tulisi myös nähdä mahdollisuutena uudistaa yhteiskuntaa ja sen luutuneimpia rakenteita?

    Johtavat suomalaispäättäjät ovat usean hallituskauden ajaneet suurta sote-uudistusta, mutta reformit ovat toistaiseksi aina kariutuneet puolueiden välisiin erimielisyyksiin ja intressiristiriitoihin. Voisiko korona kuitenkin vauhdittaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista ja ehkäpä tuoda myös liian vähälle huomiolle jääneen liikuntapolitiikan osaksi ennaltaehkäisevää sote-työtä?

    Suomella on pitkät ja ansiokkaat liikuntaperinteet sekä myös paikoin erinomaiset liikuntaolosuhteet, joten suhteellisen vähillä toimenpiteillä ja ennen kaikkea liikuntamyönteisillä päätöksillä suomalaiset on yhä mahdollista kohottaa liikunnallisten hyvinvointikansojen joukkoon. Pandemia ja poikkeusolojen kokoontumisrajoitukset vaikeuttavat merkittävästi sisäliikuntaa, joten tulevana talvena kuntapäättäjien tulisi suhtautua poikkeuksellisen myönteisesti ulkoliikuntaan ja kannustaa kansalaisia lenkkipoluille, puistoihin ja lähiliikuntapaikoille.  

    Valitettavasti kuitenkin ulkoliikuntapaikkakäytännötkin ovat kovin kirjavia eri puolilla maata. Aiheesta keskusteltiin äskettäin aktiivisesti yli 8000 jäsenen Suomalainen junnufutis Facebook-ryhmässä, kun ryhmäläisiltä tiedusteltiin liikuntapaikkakokemuksia urheilukenttien talvikunnossapidosta.

    Alla muutamia junnufutistoimijoiden kokemuksia eri puolilta Suomea.

    ”Lahdessa edellisvuosien kokemuksella erittäin surkeaa ja täysin välinpitämätöntä suhtautumista.”

    ”Helsinki, Pajamäki tekonurmi välillä sammuu valot ennen treenien loppua. Lumisena talvena peruttuja vuoroja. Lempi kenttä Kadetinkenttä epävirallisesti käytössä, ei talvikunnossapitoa. Tali ok, mutta paljon käyttäjiä. Vesisateen jälkeen ihmeen paljon peruttuja vuoroja.”

    ”Sama homma oli perjantaina ja lauantaina Helsingissä, Puotilassa. Vähän jopa hirvittää katsella lasten treenejä/ pelejä kun kenttä on niin liukas lumesta.  Voi tulla pahaa jälkeä jos sopivasti nilkat tai selkä nyrjähtää. Toivoisi kaupungilta enemmän ja parempaa ylläpitoa kentille kun kuitenkin lasten halutaan ulkoilevan ja liikkuvan.”

    ”Hämeenlinnassa lämmitettävä tekonurmi menee talveksi kiinni ”

    ”Viime talvena pk-seudulla oli koko talven erinomaiset ulkopeliolosuhteet. Mitä teki Espoo? Lasautti lamput kiinni, kun kenttiä ei voitu jäädyttää luistelijoille. Eipä niitä säkkipimeässä pystynyt futaritkaan käyttämään.”

    ” Lappeenrannassa ainoa lämmitettävä tekonurmi tulee useimmiten kaupungin toimesta puhdistetuksi lumesta, mutta lämmöt surkeat eikä kestä sulana jos pakkaselle menee edes muutaman asteen. Ollaan toki totuttu ottamaan kolat mukaan etenkin jos treenit viikonloppuna, kun silloin tuntuu unohtuvan se putsaus.”

    Ja tyytymättömyyttä ilmassa myös Suomen Turussa.  Hallinnollinen linja, jonka päätöksellä kenttiä ei lämmitetä, eikä myöskään aurata marras-joulukuussa turhauttaa turkulaista jalkapalloväkeä.

    ”Meillä piti olla lauantai aamuna Kupittaa 5 matsi. Oltiin ryhtymässä näihin kolaushommiin koska kaupunki oli jättänyt tekemättä. No sieltä marssi joku nainen ja kielsi tämän operaation. Eli kenttää ei saa putsata eikä siellä saa kuulemma pelata. että semmosta…”

    ”adressi pystyyn ja vaaditaan liikuntapalvelut Kupittaan osalta ulkoistettavaksi yksityiselle toimijalle. Sopimukseen velvoite putsata tekonurmet lumesta. Kun ei kerran muuten tunnu sana kuuluvan… *kele.”

    Kaikki palaute ei kuitenkaan ollut kielteistä. Keski-Espoossa kenttätyöntekijät saivat kiitosta:

    ”Jos on kenttavaraus kaupungilta, niin kentän pitää olla käyttökunnossa. Keski-Espoon kentällä kaupungin mahtavat työntekijät on joka päivä töissä.”

    Itsellänikin on paljon myönteisiä kokemuksia turkulaisen liikuntapalveluhenkilöstön palvelualttiudesta ja ammattitaidosta, joten vaikuttaisi siltä, että kritiikin taustalta löytyy johtamisongelmia. Tarve säästää on tietysti koronan kurittamissa kunnissa todellinen, mutta futisväen keskustelussa esitetty kysymys – Mikä idea lämmitettävällä tekonurmella, jos sitä ei lämmitetä  – on varmasti silti perusteltu.

    Liikuntapaikkojen lämmityksestä ja valaisemisesta säästämisen sijasta tulisi mielestäni paneutua liikuntapaikkaverkoston uudistamiseen sekä yhteistyön tiivistämiseen liikuntajärjestöjen kanssa. Jokaista koulun kenttää tuskin kannattaa yrittää jäädyttää tämän päivän talvioloissa ja kaupungeista löytyy myös väestörakenteen muutoksen myötä lähes hylättyjä kenttiä, joiden uudelleenkaavoituksella kunta saisi tuloja. Mielellään lähiliikuntapaikkojen kehittämiseen. Ja urheiluseuraväki on edelleen usein valmiina talkootyöhön, varsinkin jos vapaaehtoispanoksella pystytään painamaan alaspäin jatkuvasti kohoavia harrastusmaksuja.

    Jotain hieman samansuuntaista mielestäni visioi maan johtava kunnallinen liikuntajohtaja, Helsingin väistyvä pormestari Jan Vapaavuori, joka vastikään käydyssä Olympiakomitean puheenjohtajakisassa korosti kansalaisten liikkumisen tärkeyttä, varoitti liikkumattomuudesta suurimpana liikuntapoliittisena ongelmana ja kuvaili urheiluyhteisöä maan suurimmaksi kansanliikkeeksi[v].

    Tultuaan myös valituksi, uusi Olympiakomitean puheenjohtaja, pormestari Vapaavuori muistutti miltei presidentillisesti liikunnan yhteiskunnallisesta merkityksestä. Toivottavasti nykyiset ja keväällä valittavat kuntapäättäjät kuuntelevat.

    ”Savottaa riittää. Maailma muuttuu valtavaa vauhtia. On valtava määrä isoja trendejä ikääntymisestä ilmastonmuutokseen ja koronasta kaupungistumiseen, jotka vaikuttavat myös liikuntaan ja urheiluun. Toisaalta olen vakuuttunut siitä, että liikunnan ja urheilun yhteiskunnallinen merkitys on niin vahva, kansanterveydelliset, kansantaloudelliset ja monet muut hyödyt, jotka liittyvät vaikka kansallisen identiteetin vahvistamiseen ja maahanmuuttajien integroimiseen, ovat niin merkittäviä, että kyllä me pärjäämme.”[vi]

    [i] https://suburbanturku.wordpress.com/2018/10/07/ihmiskunnan-liikkumattomuus-kasvava-ongelma-koulut-urheiluseurat-ja-muu-kolmas-sektori-avainasemassa/

    [ii] https://www.thelancet.com/journals/langlo/article/PIIS2214-109X%2818%2930357-7/fulltext

    [iii] https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/02/20/tutkimus-liika-kilpailu-koululiikunnassa-ja-urheiluseuroissa-saa-nuoret

    [iv] https://yle.fi/uutiset/3-11666744 Avi huomautti Turun Mikaelin koulua liikuntapäivän menettelytavasta – oppilas suljettiin opetuksen ulkopuolelle varustepuutteen perusteella

    [v] https://yle.fi/urheilu/3-11660555 Kommentti: Olympiakomitean hallitus uudistui rajusti, saako Jan Vapaavuori hajanaisen kansanliikkeen kulkemaan samaan suuntaan?

    [vi] https://yle.fi/urheilu/3-11659768 Jan Vapaavuori Olympiakomitean puheenjohtajaksi

    Porrasbuumi kohentaa suomalaisten kuntoa ympäri maata – Asukasbudjetilla turkulaisille kuntoportaat Kalmasvuorelle

    Kuntoportaita rakennetaan Suomessa kiivasta tahtia. Syitä on monia. Istumatyö ja mobiiliteknologia ovat vähentäneet luontaista liikkumista, suomalaisten fyysinen kunto on heikentynyt ja lasten ylipainoisuus lisääntynyt. Myös väestön ikääntyminen luo painetta kannustaa suomalaisia liikkumaan[i].

    Varsinkin pääkaupunkiseudulla kuntoportaita on rakennettu kiihtyvällä tahdilla. Esimerkiksi Espoosta löytyy jo kolmet viralliset kuntoportaat ja seuraavat ovat tulossa Kuurinniittyyn[ii]. Vantaan Simonkylässä avattiin viime syksynä Möskärin kuntoportaat[iii] ja Helsingin kaupunki on tehnyt jopa oman kuntoporrasselvityksen ja uusia kuntoiluun tarkoitettuja portaita ehdotetaan rakennettavaksi peräti yhdeksään paikkaan vuosina 2020-25[iv].

    Espoon Westendissä sijaitsevat yhdet pääkaupunkiseudun monista kuntoportaista (kuvat vasemmalla). Maan ehkä tunnetuimpien kuntoportaiden, Helsingin Malminkartanon 426 askelman portaiden perusteellinen kunnostus on osa Helsingin kaupungin kuntoporrasselvityksen budjettia.

    Eivätkä kuntoportaat ole vain urbaanin metropolialueen ilmiö. Vastikään Yle uutisoi kuinka suuren suosion tasan vuoden käytössä olleet Palomäen portaat ovat saavuttaneet kouvolalaisten keskuudessa. Kymenlaaksolaisten uusissa portaissa kävijämäärää seurataan mittarilla, joka laskee sekä ylös- että alaspäin kulkemisen. Keskimäärin kävijöitä on kuukaudessa lähes 30 000 ja päivässä lähes tuhat. Vilkkaimpana päivänä heinäkuussa kävijöitä oli noin 2400[v]. Kouvolan liikuntapäällikkö Teemu Mäkipaakkasen mukaan portaita on käytetty aktiivisesti läpi vuoden ja kävijämäärissä on arvioitu näkyvän sekä vähäluminen talvi että korona-aika, kun ihmiset ovat liikkuneet omatoimisesti ulkona. Palomäen kuntoportaat maksoivat 90 000 euroa ja Palomäen lisäksi Kouvolasta löytyy kuntoportaat myös Valkealan urheilukeskuksesta.

    Luontoliikunnan ja porrastreenaamisen suosio näkyy myös Turun seudulla. Kaarinassa Vaarniemen lintutornin juurelta löytyy yli 200 askelman portaat ja lähistöllä Piikkiössä kuntoportaita on päästy kiipeämään jo muutaman vuoden ajan Linnavuoren liepeillä, urheiluseura Piikkiön Kehityksen kerhotalon kupeessa.

    Vaarniemen lintutornille johtavat portaat ovat niin luontoharrastajien kuin kuntoilijoiden suuressa suosiossa. Sisäliikuntaa rajoittava koronapandemia on merkittävästi lisännyt luontoliikunnan suosiota ja merkitystä erityisesti kaupunkiseuduilla.

    Piikkiön kuntoportaat Linnavuoren liepeillä.

    Ja Turun läntisissä ympäryskunnissa, Naantalin Ruonaan valmistui alkuvuodesta asukkaiden kysynnän pohjalta 36-metriset kuntoportaat[vi]. Naapurikaupunki Raisiossa, Kerttulan kuntoradan alkuun rakennetut kuntoportaat ovat palvelleet syksystä 2018 lähtien urheiluseurojen ja yksittäisten kuntoilijoiden lisäksi mm. yli 80-vuotiaista lähiliikkujista koostuvan Kuntokimpan jäseniä[vii].  

    Raision Kerttulan kuntoportaat otettiin käyttöön syksyllä 2018.

    Turku perässähiihtäjä kansallisella kuntoporraskartalla

    Turusta ei varsinaisia kuntoportaita löydy, ellei oteta lukuun Nummella Kuuvuorelle johtavia portaita, joita varsinkin jääkiekkoilijat ovat käyttäneet vuosikymmeniä osana oheisharjoitteluaan.

    Turun ensimmäisessä Asukasbudjettiprosessissa kuntoportaita kuitenkin ehdotettiin kaikille kahdeksalle suuralueelle. Portaita kaivattiin Hirvensaloon, Impivaaran Pirunpellolle, Ispoisten uimarannan läheisyyteen, Kohmoon, Länsikeskuksen Kalmasvuorelle, Moisioon, Paattisille, Pääskyvuorelle ja Vasaramäkeen. Tämän päivän tiedoilla, lähimpänä toteutumista ovat Kalmasvuoren kuntoportaat, jotka saavuttivat Länsikeskuksen äänestyksessä jaetun ykkössijan yhdessä terveyskioskiehdotuksen kanssa.

    Portaat Kuuvuorelle Nummella.

    Turun länsipuolelle, Länsikeskuksen vieressä sijaitseva Kalmasvuori tarjoaa monipuolisimmat puitteet sekä perustelut kuntoportaille. Vuorelle voi nousta useita reittejä pitkin, mutta helpoimmin kulku onnistuu Niitunniskantien kautta. Niitunniskantietä pitkin ajaa myös useampi linja-autoreitti ja n. 300 m päässä, Satakunnantiellä, Föli tarjoaa lisää bussivuoroja. Niitunniskantiellä on runsaasti paikoitustilaa autoileville kuntoilijoille.

    Kuntoportaiden rakentamista tukee myös alueelle osuva Paavon polku. Portaat tekisivät suunnistaja Janne Salmen suunnitteleman ulkoilu- ja kuntoilureitin laajemmin tutuksi ja ne helpottaisivat myös liikuntarajoitteisten kulkua Kalmasvuorelle. Lähistöllä on useita seniori- ja palvelutaloja, joiden asukkaiden lähiliikuntaa, luontoyhteyttä ja yleistä hyvinvointia kuntoportaat merkittävästi edistäisivät.

    Alle kilometrin etäisyydeltä löytyvät myös Hepokullan, Rieskalähteen ja Teräsrautelan koulut, Länsikeskuksen kauppakeskus sekä Impivaaran ja Teräsrautelanpuiston urheilukeskukset, joten lähi- ja luontoliikkujia löytyy tuhansia.

    Portaiden ehdotetun sijaintipaikan vieressä sijaitsee FBC Turun Sport Garden, jossa harrastaville yli 400 salibandypelaajalle ja muille lähiliikkujille kuntoportaat tarjoaisivat loistavan oheisharjoittelumahdollisuuden.

    Suuralueen asukkaiden viihtyvyyttä ja paikallispalveluja edistävä Länsi-Turun asukasyhdistys onkin tiivistänyt alueensa identiteetin kolmeen L:ään – Luonto, Liikunta, Länsikeskus – joita kaikkia Kalmasvuoren kuntoportaat konkreettisesti tukisi.

    Yli 40 m korkeuteen kohoavalta Kalmasvuorelta avautuu upeat näköalat, joten portaat ja lähiluonto tarjoaisivat turkulaisille mitä monipuolisimmat lähiliikunta- ja ulkoilumahdollisuudet keskustan läheisyydessä.

    Kalmasvuoren kuntoportaat -suunnitelma on edennyt Turun ensimmäisessä Asukasbudjetti-äänestyksessä 12.-18.10. suoritettavaan uusintaäänestykseen.

    Äänestää voivat kaikki tänä vuonna 13 vuotta täyttävät ja tätä vanhemmat turkulaiset asuinalueesta ja aiemmasta äänestysalueesta riippumatta.

    Äänestys tapahtuu Asukasbudjetti -nettisivuston kautta: https://asukasbudjetti.turku.fi/

    [i] https://suburbanturku.wordpress.com/2018/10/07/ihmiskunnan-liikkumattomuus-kasvava-ongelma-koulut-urheiluseurat-ja-muu-kolmas-sektori-avainasemassa/

    [ii] https://www.lansivayla.fi/paikalliset/2345222 Kuntoportaiden suosio ei laannu – Soukka sai omansa, seuraavatkin jo suunnitteilla, olarilaisille luvassa pettymys

    [iii] https://vantaakanava.fi/moskarin_kuntoportaiden_avajaiset/

    [iv] https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1243168 Yhdeksät uudet kuntoportaat Helsinkiin – näihin paikkoihin ne rakennetaan, 23.8.19

    [v] https://yle.fi/uutiset/3-11596362 Palomäen kuntoportaat täyttävät vuoden – melkein 1000 liikkujaa päivässä, 15.10.20

    [vi] https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/4843871/Naantaliin+Ruonaan+uudet+kuntoportaat

    [vii] https://www.rannikkoseutu.fi/a/201319041 Etu- ja takareidet sekä pakarat lujilla uusissa kuntoportaissa, 23.11.18

    KaaPo – kaarinalainen kasvattajaseura

    Kaarinan Pojat on vuonna 1958 perustettu perinteikäs jalkapallon erikoisseura Kaarinasta. Tunnuslause ”Kaapolaisuus on kaarinalaisuutta” viestii seuran keskittymisestä toimimaan paikallistasolla ja kasvattajaseuran roolissa.

     

     

    Viime viikot ovat olleet kiireisiä seuran pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Olli Tuomiselle ja talkooväelle. Jalkapalloseuran perustajan nimeä kantavassa Olavi Kuikka -jalkapallopuistossa on viimeistelty KaaPo -talon rakennustöitä sekä valmistauduttu isännöimään Suomen Cupin neljännesvälierää, jossa Kakkosessa pelaava KaaPon edustusjoukkue sai arvonnassa vastaansa Veikkausliigan hallitsevan mestarin Kuopion Palloseuran.

     

    IMG_3723IMG_3743

     

    14 vuotta seuraa johtaneelle puheenjohtajalle ja myös T9 -joukkueessa pelaavalle Sannille kaapolaisuus on tärkeä asia. Kasvattajaseuran rooli heijastuu edustusjoukkueesta nuorimpiin junioreihin ja Keskuskentän tekonurmella päivittäin palloileviin seuran iltapäiväkerholaisiin. Toisin kuin monissa Kakkosen ja useampien alemman sarjan joukkueissa, KaaPon edustusjoukkueessa ei ole ulkomaan apuja eikä makseta palkkioita ja nuoret pelaajat hakeutuvat Kaarinaan lähinnä hyvän valmennuksen ja erinomaisten jalkapallo-olosuhteiden takia, Olli Tuominen kertoo. Viime vuosina Kaarinan ylpeyden keltapaitaa ovat kantaneet mm. FC Interin edustuksen nuorisomaajoukkueissakin esiintyneet lupaukset Elias Mastokangas ja Arttu Hoskonen.

     

    IMG_3738 (2)

     

    Hyvä meininki on myös tyttöjen treeneissä ja iltapäiväkerhossa, säestää Sanni. Tyttöjä on KaaPon yli 900 lisenssipelaajasta noin kolmannes. Kaikki juniorit harjoittelevat läpi vuoden ”Keskurin” lämmitettävällä tekonurmella, joten seuran kolmella päätoimisella valmentajalla ja muilla toimihenkilöillä riittää haastetta ryhmien valmentamisessa ja treeniaikataulujen koordinoinnissa.

     

    KaaPo, IP-kerho 11.3.20KaaPon IP-kerho 11.3.20

     

    Valmennusosaamiseen panostaminen on yksi KaaPon strategisista painopisteistä. Ikäluokkakoordinaattoreina, ja samalla ikäluokkien vastuuvalmentajina, toimivat kokeneet osaajat, jotka koulutetaan kaapolaiseen pelitapaan sekä seurassa käytettävään ns. Ekkono-metodiin. Kaarinalaisessa seurajohtoisessa toimintamallissa kahden lajin harrastajat ovat tervetulleita seuraan. Itsekin keltapaitojen pelaajapolun läpi käynyt puheenjohtaja muistuttaa, että jokaisessa ikäryhmässä on mahdollisuus valita intensiivisempi tai kevyempi harjoitusvaihtoehto. Tuloshakuisuus ei ole toiminnan ytimessä, sen sijaan positiivisuus, luotettavuus ja yhteisöllisyys kuvaavat yhteiskuntavastuullisuutta korostavia arvoja seurassa, joka pari vuotta sitten palkittiin valtakunnallisessa Urheilugaalassa Vuoden urheiluseuran Uno-palkinnolla.

     

    Ja kun Kaarinan Poikien kauan odotettu Suomen Cup- ja KaaPo -talon avajaisviikonloppu kariutui maailmanlaajuisen koronavirusepidemian vaikutuksiin, tarvitaankin positiivista ja yhteisöllistä asennoitumista. Tiedottaessaan KuPS -ottelun lykkääntymisestä toistaiseksi tuntemattomaan ajankohtaan, puheenjohtaja Tuominen lainasi tasavallan presidentin viisaita sanoja yhteiskunnallisen epätietoisuuden ja epävarmuuden aikoina. ”Kun meille sanotaan, että ottakaa fyysistä etäisyyttä, niin otetaan myös henkistä läheisyyttä.” on kaapolaisen oloinen toimintaohje ja sopii varmasti myös muille epävarmoja aikoja eläville kasvattajaseuroille ja meille kaikille.

     

    Juttu on julkaistu 19.3.20 Turun Seutusanomissa.

     

    Raisio Futis toi junioriareenan koulujen keskelle kaupungin sydämeen

    Suomalainen jalkapallo on nosteessa ja lajin suosio näkyy myös Turun seudulla. A-maajoukkueen historialliseen EM-karsintamenestykseen oli vaikuttamassa useita seudun seuroista maailmalle lähteneitä pelaajia ja Veikkausliigassa Interin hopeakauden jälkeen myös Ykkösen viime kauden kakkonen TPS palauttaa ylimmän sarjatason paikallisottelut Turkuun.

    Maajoukkueen ja paikallisten pääsarjajoukkueiden hyvän menestyksen ohella Turun seudulla on panostettu junioritoiminnan kehittämiseen. Yhdestä alueen menestystarinoista on vastannut Raisio Futis. Tänä vuonna 35. toimintavuotta viettävä RaiFu nousi yli 700 pelaajalla Palloliiton viime syksyn pelipassitilastoissa Turun seudun kolmannelle sijalle.  Edellä olivat vain Turun Nappulaliiga sekä toinen vahva nousija Kaarinan Pojat.

    Tiedonpuisto on Raision nuorten ja varttuneemmankin väen vapaa-ajan keskus. Palvelutarjonta laajentui entisestään kesällä 2019 kun Raisio Futis käynnisti jalkapallohallin rakennustyöt ja samanaikaisesti Vaisaaren koulun piha-alue koki totaalisen uudistetuksen. 

     

    Viitisen vuotta sitten Raision junnufutispiireissä todettiin, että puutteelliset talviharjoitusolot olivat juniorityön ongelmakohta ja myös keskeinen syy pelaajien ennenaikaiseen lähtöön naapurikaupungin seuroihin, joten seurassa käynnistettiin hallihankkeen suunnittelu. Puheenjohtaja Timo Kuuselan mukaan kunnianhimoisimpien pelaajien siirtyminen ennen pitkää ylemmällä sarjatasolla pelaaviin naapuriseuroihin on täysin luontevaa ja osa seuran toimintalinjaa, mutta kun parhaimman pelaajan vanavedessä siirtyy heikompiakin pelaajia, saattaa lumipalloefektillä olla kohtuuttoman suuri vaikutus joukkueen ja koko ikäluokan toiminnalle.

    RaiFun nykypäivän nimekkäin oma futislähettiläs on varmastikin FC Interin puolustusta johtava Juuso Hämäläinen ja topparin lisäksi muutama RaiFu-kasvatti pelaa paraikaa A- ja B-juniorien SM-karsintasarjoja Interin ja Tepsin riveissä. Naisten puolella raisiolaisten vihreää paitaa on ajoittain kantanut myös maakunnan monilahjakkuus, jääkiekko- ja ringettemaajoukkueiden tähti Susanna Tapani.

    LähiTapiola Areenan sijainti on optimaalinen. Ylipainehallia ympäröi parin sadan metrin etäisyydellä Raision kirjasto, uimahalli Ulpukka, Raision lukio, ammattioppilaitos Raseko ja nuorisotalo. 

     

    Raisio Futis on kuitenkin ennen kaikkea kasvattajaseura ja raisiolaisten lasten sekä nuorten paikallinen liikuttaja. Tähän tehtävään helmikuussa käyttöön otettu ylipainehalli tuo merkittävän olosuhteiden parannuksen. LähiTapiola Areenaksi ristitty halli sijaitsee Tiedonpuistossa, Vaisaaren yläkoulun ja kirjaston vieressä sekä kivenheiton päässä lukiosta ja ammatillista opetusta tarjoavan Rasekon toimitiloista.

     

    Raision 75m x 45m -mittainen areena on monella tapaa maan modernein ylipainehalli. Lappset/Duolin uuden sukupolven hallissa ekologisuus ja energiansäästö toteutuvat mm. korkean lämmöneristyskyvyn, lämmitettävän tilavuuden minimoinnin sekä lämmitys- ja puhallustehoa säätävän oppivan automatiikan ansiosta. Pelikentän koko on 60×40, joka soveltuu 8v8 -peleihin. Hallin päädyssä on 30m x 10m -mittainen lämmittelyalue, mistä löytyy myös interaktiivinen, elektroninen Sutu-jalkapalloseinä.

    LähiTapiola Areenan ja Vaisaaren koulun välissä sijaitsee myös moderni lähiliikuntapaikka, jonka mailapeli- ja ulkokuntovälinemahdollisuuksia pääsee kätevästi käyttämään vaikka pyörällä.  

     

    Koska halli tuo Raisio Futiksen kaupungin koulualueen sydämeen, tarjoaa RaiFun ja oppilaitosten yhteistyö ennennäkemättömiä mahdollisuuksia seuralle, kaupungille ja laajemminkin lähiliikunnan edistämiselle. Kun iltatunnit ovat pääsääntöisesti varattu seuran junioreille, vuokraa Raision kaupunki RaiFulta hallin käyttöönsä koulupäivinä klo 8-16. Raisio Futis on viime vuosina joutunut ostamaan kenttävuoroja mm. Naantalista, Maskusta ja Turusta, mutta tulevaisuudessa, varauskirjan salliessa, RaiFu tarjoaa uuden areenansa liikuntapalveluja myös muille seuroille ja käyttäjille.

    Jalkapallo on Turun seudulla yhä laajemman harrastajakunnan ympärivuotinen harrastusmuoto ja RaiFun uusi halli on merkittävä parannus Raision ja koko seudun jalkapallo-olosuhteisiin.

     

     

    Juttu on julkaistu 5.3.20 Turun Seutusanomissa. 

    Hradecky Areena Impivaaraan?

    Suomalaisten äänestämä Sykähdyttävin urheiluhetki, Vuoden valmentaja, Vuoden joukkue ja Vuoden urheilija Teemu Pukki. Kun vielä Vuoden urheilija -äänestyksen kakkoseksi ylsi jalkapallomaajoukkueen maalivahti Lukas Hradecky, on päivän selvää, että suomalaisten kiinnostus ja arvostus kuningaslajia kohtaan on kohonnut historiallisen EM-karsintamenestyksen ja yksittäisten pelaajien kansainvälisten onnistumisten myötä.

    Urheilumaailma tuntee juuristaan ylpeiden ja esimerkillisten urheiluesikuvien mukaan nimettyjä liikuntapaikkoja ja jopa stadioneja.

    Esimerkiksi Malmöstä löytyy viime aikoina kovia kokeneen Zlatan-patsaan ohella länsinaapurin legendan lahjoittama oma ministadion, Zlatan Court, ja kotimaassa, Lahden kupeessa, Pajulahden valmennuskeskuksessa jalkapalloilijoita ja muita urheilijoita palvelee Jari Litmanen Areena.

     

    Huuhkajien kapteeni Tim Sparv on ollut tukemassa kahtakin liikuntapaikkahanketta omalla kotiseudullaan Vaasassa ja Oravaisissa.

    Turusta löytyy erinomaisia usean lajin harrastuspaikkoja, mutta lasten ja nuorten keskuudessa suosituimman lajin talviharjoittelu kärsii olosuhdeongelmista.

    Kunniakkaasti neljä vuosikymmentä palvellut Impivaaran jalkapallohalli on alimittainen ja jalkapalloilijat jakavat kentän muun muassa amerikkalaisen jalkapallon, lacrossen ja pesäpallon harrastajien kesken. Käyttäjiä hallissa on vuosittain lähes 80 000.

     

     

    Lähes naapurissa tilapainetta keventää äskettäin vakuutusyhtiön ja osittain TPS:n omistukseen siirtynyt LähiTapiola-areena, mutta täysimittaisen jalkapallohallin käyttäjäksi pääsee vain rajallisten seuravuorojen ja alati kohoavien olosuhdemaksujen kautta. Ja miten yhden seuran osaomistus vaikuttaa hallin muihin tulevaisuuden käyttäjiin, selvinnee vasta tulevana syksynä.

     

    Impivaaran yksityisomisteinen LähiTapiola-areena on maakunnan ainoa täysimittainen jalkapallohalli, jossa harjoittelevat useimmat turkulaiset jalkapalloseurat sekä myös joukkueita Turun ulkopuolelta. Omistajan tiedotteen mukaan areenaa käyttää säännöllisesti 12 eri seuraa. Lisäksi molemmat veikkausliigajoukkueet, FC Inter ja TPS pelaavat talven harjoitusotteluitaan sekä Suomen Cupin virallisia otteluitaan hallissa. Harjoitushalliksi rakennettu ylipainehalli ei kuitenkaan ole suunniteltu yleisötapahtumia varten ja myös alkulämmittelytilat ovat hallissa rajalliset. Syksyllä 2019 tapahtuneen omistajavaihdoksen myötä areenan toiminnasta vastaa TKOMV Turku Oy ja omistajia ovat myös FC TPS Oy sekä TPS Juniorijalkapallo ry[i]
     

    Kun turkulaisseurat pelaavat Suomen Cupin ja muita korkeamman profiilin pelejä säännöllisesti myös Kupittaa 5:llä, pääsevät helsinkiläiset pikkujuniorit talvi-iltoina harjoittelemaan Huuhkajienkin käyttämällä Töölön stadionilla, joka on juuri nimetty Bolt Arenaksi. Kun olympiastadion on vihdoin palautumassa jalkapallomaajoukkuekäyttöön, olisiko aika kypsä muuttaa Veritas stadionin pelialusta monikäyttöiseksi keinonurmeksi? 

     

    Eri urheilulajeja ei tulisi asettaa vastakkain ja kaikki liikunta on jo suomalaisten lisääntyneen liikkumattomuuden takia arvokasta, mutta Jääkiekkoliitto ja muut lajin toimijat ovat onnistuneet olosuhdelobbauksessaan huomattavasti paremmin kuin futisväki. Turussakin useamman kaukalon jäähalleja löytyy Artukaisista Impivaaraan ja Kupittaalta Varissuolle.

     

    Impivaaran jäähalli on ollut suomalaisten jääkiekkolähettiläiden hautomo jo vuosikymmeniä ja takavuosien turkulaisia kiekkoikoneja kunnioitetaan harjoitushallin käytävillä. Jääkiekkokulttuuria on osattu rakentaa ja kaupungin hallissa Turku näyttää mustavalkoiselta. 

     

    Kun suomalaista yhteiskuntaa kuormittaa väestön liikkumattomuuden ja ikääntymisen lisäksi sosiaalinen syrjäytyminen, eriarvoistuminen sekä haaste kasvavan maahanmuuttajaväestön kotouttamisesta, tulisi julkisia liikuntapaikkainvestointeja tarkastella osana ennaltaehkäisevää sote-päätöksentekoa.

     

    Yhteiskunnan eriarvoistuminen ja nuorten sosiaaliset ongelmat ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Tuoreen THL:n tutkimuksen mukaan toimeentulotukea saavilla nuorilla miehillä oli psykiatrinen diagnoosi kuusi kertaa yleisemmin kuin muilla 18–34-vuotiailla. Nuorilla naisilla mielenterveysongelmia todettiin vieläkin enemmän, mutta ero muihin naisiin oli hieman pienempi[ii]
    Maahanmuuttokysymykset ovat myllertäneet suomalaista päätöksentekoa ja laajemminkin yhteiskuntaa ainakin syksystä 2015 lähtien. Näkemykset vaihtelevat voimakkaasti, mutta kansan enemmistö luultavasti kannattaa panostusta maahanmuuttajaväestön kotouttamiseen. Tilastokeskuksen vastikään julkaisemien tietojen mukaan ulkomaalaistaustaisten äitien osuus Suomessa syntyneistä lapsista on kolminkertaistunut 2000-luvulla. Viimeisten tilastojen (joulukuu 2018) mukaan joka seitsemäs lapsi Suomessa syntyy jo ulkomailta muuttaneelle äidille. Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla jopa joka neljäs. llman ulkomailta saapunutta väestöä, Suomen synnytysluvut olisivat selvästi nykyistä pienemmät[iii].
    Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten osuus väestöstä on kohonnut nopeasti myös Turussa. Varsinkin Varissuolla, Lausteella, Halisissa, Runosmäessä ja Pansio-Pernossa. Väestörakenteen muutos näkyy luonnollisesti voimakkaasti kouluissa ja päiväkodeissa. Myös koulujen välisissä urheilukilpailuissa. Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret ovat yhä näkyvämmin esillä koulujen kilpaurheilussa – etenkin globaaleissa palloilulajeissa kuten jalkapallo ja koripallo – mutta valitettavan usein nämä liikunnalliset lapset eivät löydä polkua urheiluseuratoimintaan. Koska maahanmuuttajataustaisten lasten liikunta- ja urheiluseuraosallisuuden edistäminen on tutkitusti ja lukemattomien urheilijaesikuvien esimerkkien mukaan mitä tehokkainta syrjäytymistä ehkäisevää kotouttamistyötä, voi perustellusti kysyä, miksei tähän ennaltaehkäisevään liikuntatyöhön panosteta voimakkaammin?  

     

    Impivaaran liikuntakeskukseen on kaavailtu viime vuosina monenlaisia kehittämissuunnitelmia, mutta visiot ovat jääneet toteuttamatta[iv].

    Olisiko suomalaisen jalkapallon kansainvälinen läpimurto lähtölaukaus eri toimijoiden yhteistyölle, jolla Impivaarasta voitaisiin kehittää vanhaa jalkapallohallia ja LähiTapiola-areenaa hyödyntäen läntisen Turun jalkapallo- ja joukkueurheilukeskus?

     

    Viime aikoina näkyvästi yhteiskuntavastuutaan osoittanut LähiTapiola hankki loppuvuodesta omistukseensa yksityisen Javenture Areenan ja myös Raisiossa yhtiö lähti Raisio Futis ry:n kumppaniksi seuran rakennuttamaan ja hallinnoimaan Raision Palloiluhalliin. LähiTapiola Areenaksi nimetty ylipainehalli on vuokrattu Raision kaupungille koulupäivien ajaksi ensisijaisesti Raision kaupungin koulujen ja RASEKO:n koululaisten ja opiskelijoiden käyttöön. Iltaisin ja viikonloppuisin hallin käyttäjinä ovat ensisijaisesti Raisio Futis Ry:n ja sen alla toimivan Raision Nappulaliigan joukkueet. Myös muilla tahoilla, kuten esimerkiksi naapurikuntien jalkapallojoukkueilla on mahdollisuus vuokrata hallia omiin tarpeisiinsa[v].

     

    Elinkeinoelämän, kaupungin ja oppilaitosten kanssa yhteistyössä toteutettu RaiFun jalkapallokeskus koulujen ja kirjaston kupeessa edustaa esimerkillistä paikallista liikuntayhteistyötä, mutta lähiliikuntapaikkoja voi toteuttaa myös monilla muilla malleilla tai suunnitelmilla.
    Varsinais-Suomen ympäriltä löytyy mm. Ahvenanmaan Eckeröstä, Porista (Karhuhalli), Helsingin Talista ja Vantaan Myyrmäestä maan ensimmäisen täysimittaisen jalkapallohallin, Lahden suurhallin mallin mukaan rakennettuja halleja, jotka palvelevat jalkapalloilijoiden ohella yleisurheilijoita ja muita liikkujia.

     

    Toinen menestyksekäs tapa toteuttaa liikuntahankkeita on ollut yhdistää resursseja ja kehittää paikallistason yhteistyötä. Helsingissä PPJ, HIFK ja Kiffen kunnostivat ja hallinnoivat yhdessä Etu-Töölön Väinämöisen kenttää ja Kalliossa Ponnistus ja SAPA jakavat vastuun ja kustannukset Väinö Tannerin kentän pyörittämisessä. Ja Tampereella, Hervannan Jalitsu-halli on tamperelaisten jalkapallon kasvattajaseurojen yhteisesti omistama ylipainehalli Ahvenisjärvi 2 -kentällä, jossa osakkaina ovat Ilves, TPV, TKT, PP-70 ja TJK[vi].
    Yhteistyömalleja ja kehittämisideoita turkulaisten jalkapallo-olosuhteiden ja Impivaaran urheilukeskuksen kehittämiseen löytyy läheltä ja kauempaa. Toivottavasti toriparkkinsa ympärillä taistelevat turkulaisetkin ennen pitkää ymmärtävät yhteistyön arvon ja edut.

     

     

     

    Alueelta löytyy jo eri-ikäisiä mailapelaajia mainiosti liikutteleva yksityisomisteinen Jarkko Nieminen Areena, mutta olisiko aika juuri nyt kypsä elinkaarimallilla (Public-Private Partnership) toteutettavaan monitoimihalliin, joka palvelisi niin kilpapelaajia, suurta harrastajajoukkoa kuin myös muita liikkujia?

     

    Onhan Hradeckyn veljesten, Joni Kaukon sekä kiekkoilevien Kiprusoffien, Koivujen, Nummelinien, Kaapo Kakon ja lukuisten muiden turkulaisten palloilulähettiläiden hautomona toiminut Impivaaran urheilukeskus merkittävä osa suomalaista palloilumenestystä ja liikuntakulttuuria.

     

    [i] https://fc.tps.fi/fi/uutiset/javenture-areena-muuttuu-lahitapiola-areenaksi

    [ii] https://yle.fi/uutiset/3-11180048 Skitsofreniaa ja lääkkeiden väärinkäyttöä – Toimeentulotukea saavilla muita nuoria enemmän mielenterveysongelmia

    [iii] https://yle.fi/uutiset/3-11154410 Uusi tilasto: Joka seitsemäs suomalaislapsi syntyy maahanmuuttajaäidille

    [iv] https://aamuset.fi/artikkeli/1611151772/Impivaaran+Seikkailumaa+viivastyy

    [v] https://www.y-lehti.fi/uutiset/nayta/19437/L%C3%A4hitapiola+Areena+Raisioon

    [vi] https://jalitsu.fi/

    Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 28.1.20 

    https://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/4837431/Lukijalta+Hradecky+Areena+Impivaaraan

     

    Parkin kenttä – täydennysrakentamisen vai lähiliikunnan ja kansalaisosallisuuden kärkihanke?

    Kaavoitus, kasvukeskukset, kaupungistuminen ja kärkihankkeet. Kaupunkien kehittämisessä koolla on kirjaimellisesti väliä ja painoarvoa. Turku ei tietenkään ole poikkeus ja kansallinen sekä kansainvälinen kilpailu heijastuu kaupungin kehittämiseen ja strategiseen suunnitteluun.

    Kaupungin päättäjät ovat asettaneet kärkihankkeiden aikarajaksi alkaneen vuosikymmenen lopun, jolloin Turun on arvioitu täyttävän 800 vuotta. 2020-luvulla globaalit ja lokaalit haasteet tekevät kunnianhimoisista tavoitteista poikkeuksellisen vaativia. Kansainvälistä yhteistyötä edellyttävät ilmasto- ja hiilineutraaliustavoitteet sekä yhteiskunnallisia jännitteitä aiheuttava maahanmuutto ja väestörakennemuutokset muokkaavat myös poliittisia päätöksentekorakenteita ja suomalaisten arkea.

    Turulla on vuosisatojen kulttuurihistorialliset perinteet ja geopoliittinen asema idän ja lännen välisenä Itämeren solmukohtana ja sillanpäänä, joten kunnianhimo on perusteltua. Lounais-Suomen monipuolinen elinkeinorakenne, erinomaiset opiskelumahdollisuudet, viime vuosina parantuneet ulkomaan liikenneyhteydet sekä laaja kulttuuri- ja urheilutarjonta tekevät maan vanhimmasta kaupungista vetovoimaisen keskuksen, jota kannattaa kehittää kunnianhimoisesti.

    WP_20160407_08_05_12_Pro

    Turku tunnetaan seitsemän kukkulan kaupunkina. Aninkaistenmäki ja Parkin kentän ympäristö huokuu ainutlaatuista kaupunki- ja kulttuurihistoriaa.

     

    Kaupunki levittäytyi viimeistään 1400-luvulla Pennisillan (kuva 1: G.S. Sergejev, commons wikimedia) myötä Aurajoen länsipuolelle ja Aninkaisten kylän ympärille kehittynyt kaupunkialue liittyy keskeisesti kansakunnan kehitykseen (karttakuvat 2 ja 3: Ilmeisesti Olof Gangiuksen laatima vanhin Turusta säilynyt kartta vuodelta 1634 ja Anders Torstenssonin vuonna 1639 laatiman asemakaavan mukaan tehty rekonstruktio.  Suunnitelman toteutuessa Aninkainen olisi saanut selvän ruutukaavan. Turun kaupungin historia 1600-1721, 1975). 
    Aninkainen oli jo  1700-luvulla arvostetun nahkuriammattikunnan keskus ja autonomisen suuriruhtinaskunta-ajan korkein siviilihallintoelin, Suomen senaatti piti ensimmäisen istuntonsa lokakuussa 1809 nahkurimestari Richterin talossa. Värjärimestari Limnell perusti 1870-luvulla nahkurien toimipaikkana tunnetulle Aninkaisten alueelle höyrykäyttöisen kutomon. Tehdas toimi 1930-luvulle asti, jonka aikana siitä kasvoi yksi maan johtavista tekstiilitehtaista. 1950-luvulla yli 1800 työntekijän tehdas oli Turun toiseksi suurin työllistäjä. Tehdas suljettiin 1980-luvulla ja senioripalveluja tarjoava asuintalo Verkahovi avattiin tammikuussa 1994 (kuva 4). 
    Ns. Richterin talo (kuva 5, kuvaaja Renvall Hj., 1914, Turun museokeskus) sijaitsi nykyisen Multavierunkatu 2:n kohdalla, mutta valui vuonna 1830 multavyöryn seurauksena Aurajokeen. Kolme vuotta aiemmin, Hellmanin talosta, Puutorin laidasta Aninkaistenmäeltä alkanut Turun palo oli jo vaikuttanut hallinnon asteittaiseen siirtämiseen Turusta Helsinkiin. 

     

    Täydennysrakentamista Brahenkadulla ratapihan ja linja-autoaseman läheisyydessä (kuvat 1-3). Ratapihan elämyskeskuksen (kuva 4) ja matkakeskuksen (kuva 5) suunnitelmia. 

     

    Uuden konserttitalon, historiamuseon ja ratapihan elämyskeskuksen ohella Turun kaupunkikuvaa ja asukkaiden elämää muokkaa voimakkaaksi yltynyt täydennysrakentaminen sekä valmisteilla oleva joukkoliikenneuudistus. Aninkaisten historiallisella alueella, tiivistyvän kaupungin sydämessä sijaitseva Parkin kenttä kytkeytyy ehkä yllättävänkin kiinteästi Turun kärkihankkeisiin ja tulevaisuuden visioihin.

     

    Funktionalistista tyylisuuntaa edustava Risto-Veikko Luukkosen suunnittelema konserttitalo rakennettiin ystävyyskaupunki Göteborgin lahjoituksen turvin (kuvat 1-4). Konserttitalo otettiin käyttöön vuonna 1952 ja niinikään Luukkosen suunnittelema Turun ammatti-instituutin Aninkaisten koulutalo aloitti toimintansa vuotta aiemmin. 
    Turun maakunta-arkisto perustettiin vuonna 1932 ja klassista tyyliä edustavan rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Yrjö Waskinen. Lisärakennus valmistui vuonna 1986 ja vuoden 2017 alussa maakunta-arkistot sulautuivat osaksi Kansallisarkistoa (kuva 5). 
     Turun Ukkokoti -yhdistys perustettiin viime vuosisadan alussa Gustaf Wilhem Wilénin toimesta ja lahjavaroin rakennettu palvelukoti aloitti toimintansa vuonna 1908 uudessa, jugendarkkitehti W.F. Strandellin piirtämässä, talossa. Vuoteen 1998 asti talossa asui vain miehiä, mistä johtuen nimi ”Ukkokoti” yhä laajasti käytössä. Nykyisin palvelutalossa asuu sekä naisia että miehiä ja vuonna 2009 palvelutalon nimeksi muutettiin Palvelutalo Wilen (kuva 6).

     

     

     

    Göteborgin lahjoittaman konserttitalon, kansallisarkiston, Verkahovin ja useiden muiden arvorakennusten suojaama, keskustan ainoa avoimessa käytössä oleva urheilukenttä on palvellut vuosikymmeniä turkulaisia liikkujia ja etenkin ruutukaava-alueen liikuntapaikkapulasta kärsiviä lapsia ja nuoria. Parkin kenttä on myös kävelyetäisyydellä sijaitsevien koulujen ympärivuotinen liikuntapaikka.

     

    Turun keskustan koulupihat eivät ylpeile liikuntamahdollisuuksillaan (kuva 1: TSYK:in piha) ja Parkin kentän merkitys lähiliikuntapaikkana avautuu, kun vierailee ruutukaava-alueen sisäpihoilla. Tiivistävä täydennysrakentaminen esittäytyy Turun keskustassa yhä asfaltin ja betonin voimalla, eivätkä vihreät ja asukasviihtyvyyttä sekä lähiliikuntaa korostavat urbaanit yhteispihat ole kaupungissa yleistyneet kuten Helsingissä ja suuremmissa maailman metropoleissa. 

     

    Joulukuussa 2018 Turun kaupunki ja Pyrkivän urheilutalon omistava Kansallis-yhtiöt esittelivät Parkin kenttää koskevan kehittämishankkeensa. Hanke herätti välittömästi voimakasta kansalaiskeskustelua ja kaupunkilaiset ilmaisivat huolta etenkin liikuntapaikkojen säilymisestä ja pienenemisestä, asumisen ja liikunnan yhdistämisen haasteista, rakentamisen liian suuresta määrästä ja korkeudesta sekä lisääntyvästä liikenteestä. Hankkeen toteuttamista vastustava kansalaisaloite keräsi yli 3500 allekirjoitusta.

     

    Parkin kentän kaavaprosessi käynnistyi  syksyllä 2018 ja joulukuussa Pyrkivän urheilutalolla järjestetty keskustelutilaisuus herätti turkulaisissa suurta kiinnostusta. Turun kaupunkisuunnittelussa kunnianhimoiset havainnekuvat ovat olleet viime aikoina tehokas kansalaiskeskustelua aktivoiva viestintäkeino.

     

    Arkkitehtien ja kaupunkisuunnittelijoiden viimeisin visio Parkin kentän alueesta oli muuttunut merkittävästi vuoden takaisesta esityksestä, kun kaavaprosessia esiteltiin 4.12.19 Valtion virastotalon auditoriossa. 

     

    Hankesuunnitelmaa on sittemmin muokattu ja uudistettu asemakaavaluonnos esiteltiin joulukuussa julkisessa keskustelutilaisuudessa. Hanke sai yhä osakseen voimakasta arvostelua, mutta kriittisimmissäkin puheenvuoroissa tunnustettiin suunnitelman parantuneen merkittävästi. Kaupungin esityksissä korostettiin Keskustavisio 2050:n tavoitteita sekä muistutettiin, ettei visioitu asukasmäärän lisääminen onnistu ilman keskusta-asumisen tiivistämistä. Professori Markku Wileniuksen työryhmän kokoamassa Keskustavisiossa Aninkaisten alueelle on myös luonnosteltu asukasviihtyvyyttä edistäviä ideoita paviljongeista puistomaiseen Puutoriin sekä linja-autoaseman ympäristön viher- ja promenadisiltoihin.

     

    Kaupunginosaviikot, lukuisat asukasjärjestöt ja muut paikallisyhteisöt ovat varsinkin Turun kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen aktivoituneet asuin- ja toimintaympäristönsä kehittämistyössä. Koska kaupunkien omat resurssit ovat rajalliset ja onnistunut kehittämistyö edellyttää eri intressiryhmien voimien yhdistämistä,on tärkeää, että kuntapäättäjät ymmärtävät kaupunkilaisten ja kolmannen sektorin tarjoaman voimavaran ja panostavat aktiivisesti kansalaisosallisuuden edistämiseen. Kuvat vuonna 2016 järjestetyistä Aninkaisten kaupunginosatatapahtumista. 

     

    Strategiat ja visiot ovat luonnollisesti tärkeä osa kaupunkien kehittämistyötä, mutta vähintään yhtä tärkeää on hyödyntää yhteisöjen ja asukkaiden paikallis- ja asiantuntemusta kaupunkisuunnittelussa. Turussakin on otettu ensi askeleita Helsingissä ja muualla maassa yleistyneessä osallistuvassa budjetoinnissa. Joulukuussa täällä kokeiltiin Helsingin kaupungin kehittämää kerro kantasi-verkkopalvelua ja kaupunginjohtaja korostaa uuden vuoden blogissaan ”yhdessä tekemistä sekä asukkaiden näkökulman ja äänen vahvistamista päätöksenteossa.”

     

    Helsingissä paikallistason yhteistyö on mennyt voimakkaasti eteenpäin varsinkin mittavan yli neljän miljoonan euron osallistuvan budjetoinnin avulla. Viime syksynä kaikki yli 12-vuotiaat helsinkiläiset saivat äänestää ja vaikuttaa alueellisten Oma Stadi -kehittämishankkeiden toteuttamisen puolesta. Puistot, pelikentät ja muut lähiliikuntapaikat olivat keskeisessä roolissa kun toteutettavien hankkeiden ääniä laskettiin. Kuvien Kallion Väinö Tannerin kenttä on kannustava esimerkki keskusta-alueen urheilukentän kehittämisestä yhteistyössä urheiluseurojen kanssa. Kenttää aktiivisesti käyttävät jalkapalloseurat Ponnistus ja SAPA ovat merkittävinä osakkaina kenttäyhtiössä ja sitä kautta isännöivät junioreidensa kotikenttää.

    Hieman samalla kaavalla PPJ, HIFK ja Kiffen isännöivät Väinämöisen kenttää Etu-Töölössä (Kuva 1). Kun ”Väiski” sijaitsee vehreällä puistoalueella Hietaniemen hautausmaan ja Hietalahden uimarannan kyljessä, äskettäin kunnostettu Punavuoren Tehtaanpuiston kenttä on ilmeeltään Väinö Tannerin kentän tavoin lähempänä Parkin kentän ydinkeskustan identiteettiä. Aninkainen, Kallio ja Punavuori ovat kaikki tiiviin asumisen perinteikkäitä kaupunginosia, joissa kerrostalopihoissa on vähän tilaa liikkua tai leikkiä, joten Parkin kenttä, Väinö Tannerin kenttä ja Mikael Agricolan kirkon vierestä löytyvä Tehtaanpuisto ovat kaikki kallisarvoisia liikuntakeitaita urbaaneille kaupunkilaisille. Jotka liikkuvat nykypäivänä huolestuttavan vähän. Tehtaanpuiston pallokenttää sivustaa Sepänkatu, joten varsinkin jalkapallojuniorien keskuudessa kenttä tunnetaan ”Seppärinä”. Ja kun kentän toisessa päässä on arvokas Agricolan kirkko, on ymmärrettävää, että äskettäin uusittu tekonurmipinta on museoviranomaisten aloitteen mukaisesti hiekanruskea. Pallokentän perinteistä muistuttaa myös yhden Suomen menestyneimmän jalkapalloilijan, alueelta kotoisin olevan Mikael Forssellin kokovartalokuva pukukopin seinässä (kuvat 2-4)

    Jo keväällä 2016 ensimmäisen Aninkaisten kaupunginosapäivän keskustelutilaisuudessa Turun tamperelaistaustainen kaupunkikehitysjohtaja Timo Hintsanen muistutti Aninkaisten alueen merkityksestä keskustan ja koko kaupungin kehityksessä.  Palloilumies esitteli myös loppuvuodesta toteutusvaiheeseen edenneen Tammelan stadionin suunnitelmia. Tiiviisti asuttu Tammela on sekin Parkin kentän ympäristön kaltainen keskustan kohtaamispaikka, josta tamperelaiset kehittävät stadionin muodossa kaupunkilaisten liikunnallista kohtaamispaikkaa, jossa myös kulttuurilla lienee sijansa. Toivottavasti Aninkaisissakin osataan yhdistää pitkät liikuntaperinteet ja tulevalle musiikkitalolle tilaa tekevän konsertti- ja koulutalon tarjoamat mahdollisuudet. 

     

    Keskustavisioon ja kärkihankkeisiin kytkeytyvä Parkin kentän alue tarjoaa mitä luontevimman kohteen tarttua kaupunginjohtajan kehotukseen kehittää kaupunkia yhdessä asukkaiden ja yhteisöjen kanssa. Kannustavia esimerkkejä kulttuurihistoriallisesti arvokkaan liikuntapaikan yhteisölliseen kehittämiseen löytyy mm. Helsingistä (mm. Tehtaanpuiston kenttä, Väinö Tannerin kenttä) ja Tampereen Tammelasta. Ja koska suomalaisten lisääntynyt liikkumattomuus on yhä suurempi yhteiskunnallinen ongelma, ei varmankaan olisi haitaksi, mikäli turkulaisille tärkeää Parkin kentän aluetta kehitettäisiin ensisijaisesti parempien lähiliikuntamahdollisuuksien, ja vasta toissijaisesti tiiviimmän asumisen ja täydennysrakentamisen näkökulmasta?

    Turulla on kunnianhimoisia visioita, joihin liittyvät myös kaupunkilaisten kuuleminen sekä kaupungin kehittäminen kestävästi ja asukkaiden viihtyvyyttä ja turvallisuutta edistäen. Tässä onnistuminen edellyttää päättäjiltä avoimuutta ja kaupunkilaisten luovuuden sekä aktiviisuuden kunnioitusta. Kirjailija Mike Pohjola avasi Aninkaisten alueen kiehtovaa historiaa romaanillaan 1827, Parkin kenttää käyttävät TSYK:in lukiolaiset esittivät itsenäisyyspäivänä ajatuksia herättävän, mutta myönteisen Kaksi tulevaisuutta -näytelmän (https://suburbanturku.wordpress.com/2019/12/06/turkulainen-tulevaisuuden-dystopia-ja-utopia/) ja nuoret esittivät myös Parkin kentän keskustelutilaisuudessa harkinnanarvoisia ajatuksia alueen kehittämiseksi. 

     

    Kirjoitus on julkaistu 4.1.19 Turun Sanomissa aliona.

     

     

     

    Talvisodan henki edellyttää keskinäistä kunnioitusta ja kansalaisten osallisuutta

    Kävin perjantaina pääkaupungissa 100-vuotisjuhlissa. En urheiluseuran tai muun järjestön, vaan ihka oikein ihmisen. En tuntenut päivänsankaria kuin omien hämärien lapsuusmuistojen kautta, joten odotukset ristiriitaiset. Mutta ”Munkkiniemen Iron Lady” vei sydämen ensi silmäyksellä. ”Anteeksi asusteeni”, hän sanoi, kun ilmoittamatta soitimme oman asuntonsa ovikelloa ja tarkkaavaisesta silmäyksestä oli luettavissa ”kuka tuo suvun naisten takana seisova kumma kaiffari mahtaa olla?”.

    Kun esittäydyin, kohtasin sekä muumimammamaisen lempeän katseen että lähes kaikki itsenäisen Suomen kohtalonhetket ja nousukaudet kokeneen ihmisen luottamusta huokuvan kädenpuristuksen. Pidän itseäni enemmän ”jalat maassa” kuin ”pää pilvissä” -ihmisenä, mutta lyhyt Margitin kohtaamiseni herätti välittömästi suurta uskoa hyvinvointiyhteiskuntamme edellytyksistä selviytyä globaaleista haasteista.

    Margitin ja Siiri ”Äitee” Rantasen kaltaisten vaatimattomien, mutta suomalaista sisukkuutta säteilevien ihmisten elämänkokemusta sekä -arvoa kunnioittamalla ja arkea tukemalla puramme konkreettisesti tikittävää sote- ja eläkepommia. Emmekä vain pura, vaan palautamme uskottavuutta pohjoismaiseen hyvinvointimalliin, jonka elinkelpoisuudesta on väitelty viime ajat väsymiseen asti.

    Piipahin samalla reissulla myös sosiaalisen demokratiamme kotikulmilla Kalliossa. En ole itse mukana politiikassa, mutta vaikuttamisen tutkijana toivoisin myös suomalaiseen päätöksentekoon enemmän keskinäistä kunnioitusta. Nuorten tulevaisuus- ja turvallisuusnäkymiä tutkinut professori Jarno Limnéll muistuttaa, että ihmisten luottamus ja arvostus sekä politiikan tekemistä että poliittisia päätöksentekijöitä kohtaan on ollut pitkään alhainen ja laskenut 2010-luvulla jo lähes pohjalukemiin[i].

    Limnéllin tutkimusten mukaan nuoret peräänkuuluttavat politiikkaan johtajuutta ja selkeyttä sekä uudenlaisia osallistumisen mahdollisuuksia. Helsingin kaupunki on rohkaisevasti tarttunut tähän haasteeseen ja pääkaupunki osoittaa vuosittain noin 4,4 miljoonaa euroa kaupunkilaisten ideoiden toteuttamiseen. Lokakuussa kaikki tänä vuonna 12 vuotta täyttävät ja sitä vanhemmat helsinkiläiset saivat äänestää kaupunkilaisten OmaStadi-suunnitelmista.

    Äänestystulosten perusteella helsinkiläiset haluavat panostusta etenkin lähiluontoon, lähiliikuntaan, kaupunkilaisten kohtaamispaikkoihin sekä kaupungin siisteyteen[ii]. Liikuntapuistot, koulujen pihat, tekonurmikentät ja muut yhteisölliset julkiset tilat olivat eri alueilla äänestyksen kärkisijoilla.  Esimerkiksi Keskisessä suurpiirissä Arabian peruskoulun tekonurmikenttä sai lähes 3000 ääntä ja myös kaupunkilaisten keidas Vallilan Konepajalle, Hämeentien koripallokenttä ja Kallion liikunnalliset sydänpuistot saivat kaupunkilaisilta laajaa kannatusta[iii].

    Jarno Limnéll kaipaa politiikkaan ja laajemminkin yhteiskunnalliseen keskusteluun hyviä roolimalleja eli esikuvia. ”Esikuvia, joita halutaan seurata ja joihin uskotaan.”. Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori mainitsee kansainvälisinä esimerkkeinä jalkapalloilijat, videobloggaajat ja vahvat talousvaikuttajat. Viime kuukausina myös Suomessa jalkapalloilijat ovat nostaneet esikuvallista merkitystään. Valioliigassa tähtiluokkaan kohonnut Teemu Pukki on jo jopa globaalisti tunnettu esikuva ja Huuhkajat EM-kisoihin johtanut kapteeni Tim Sparv on osoittanut yhteiskuntavastuuta tukemalla taloudellisesti niin kotimaakuntansa junioritoimintaa kuin naisten jalkapallomaajoukkuetta.

    Vaikka urheilumaailmassakin on omat harmaat alueensa, tarjoaa urheilu, kuten myös muut kulttuurimuodot, parhaimmillaan kansakuntia eheyttäviä yhteisöllisiä elämyksiä sekä yksittäisille ihmisille arjen murheita tasapainottavaa rohkaisua ja uskoa omiin unelmiin.

    Roolimallitkin ovat kuitenkin myös ihmisiä, jotka eivät voi olla erehtymättömiä tai kaikkien alojen asiantuntijoita. Ja viime vuosina erityisesti Me too -liikkeen seurauksena on paljastanut, että suurta arvostusta nauttineidenkin kulttuuriesikuvien kaapeista saattaa löytyä hyvinkin synkkiä luurankoja.

    Tänään lauantaina 30. marraskuuta 2019 tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä. Talvi- ja jatkosota edustavat itsenäistymisen alun sisällissodan ohella kansakuntamme synkintä aikaa, ja joiden aiheuttamia kärsimyksiä nykysukupolvien suomalaiset tuskin osaavat kuvitella. Kun sukupolvien välistä kuilua lisäksi syventävät kansallista yhtenäisyyttä koettelevat globaalin maailman uudet uhat ilmaston muutoksesta maahanmuuttokriiseihin, suurvaltajännitteisiin sekä eriarvoistumisen aiheuttamiin sosiaalisiin ongelmiin, on ymmärrettävää, että ihmiset kokevat huolta ja turvattomuutta.

    Mutta suomalaiset nousivat sata vuotta sitten sisällissodasta ja torjuivat yhdessä talvisodan tuoman uhan Baltian maiden kaltaisesta itsenäisyyden menetyksestä. Tämä satavuotinen suuri menestystarina tarjoaa edelleen erinomaiset edellytykset tarjota kaikille suomalaisille hyvän elämän. Mutta edellytyksenä on keskinäisen kunnioituksen säilyttäminen sekä kansalaisten aito mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa tasa-arvoisen ja uudistuskykyisen Suomen rakentamiseen.

    *Artikkelikuvassa Haapaniemen kenttä Kallion kaupunginosassa, joka tunnetaan myös Väinö Tannerin kenttänä. Ympärivuotisessa käytössä oleva tekonurmipintainen kenttä on Helsingin Ponnistuksen kotikenttä. Ponnistuksen lisäksi kenttää käyttävät Sapan juniorit sekä alueen koulut ja asukkaat. 1920-luvulla pääministerinä toiminut Väinö Tanner oli Suomen ulkoministerinä talvisodan aikana.  

    [i] https://blogit.iltalehti.fi/jarno-limnell/2019/07/09/roolimallien-tarkeys-politiikassa/

    [ii] https://omastadi.hel.fi/pages/aanestystulokset

    [iii] https://omastadi.hel.fi/uploads/decidim/attachment/file/1939/Keskinen_%C3%A4%C3%A4nestystulokset_liite_final.pdf

    Lauantain lähiliikuntapaikka 13/19 ⚽️ Salon Urheilupuisto

    Salossa toteutettiin kymmenen vuotta sitten kuntamäärässä laskettuna Suomen suurin kuntaliitos. Kymmenen kuntaa lakkautettiin, ja tilalle perustettiin uusi Salon kaupunki. Saman vuoden syksyllä kaupungin kansainväliseksi teknologiakeskukseksi nostaneen Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo kertoi, että Salo on yhtiön avainkaupunki, josta ei olla lähdössä. Microsoft-sopimuksen myötä Nokian johtoon nousseen Stephen Elopin valtakaudella kuitenkin Fjalar Nordellin ja Lauri Koskisen vuonna 1928 käynnistämä radiovastaanottamista televisioiden kautta matkapuhelimiin laajentunut high-tech tuotanto ajettiin alas ja Nokian satu Salossa tuli päätökseen.

    Vaikka varsinkin Nokian kriisi on koetellut kaupunkia, voivat salolaiset edelleen ylpeillä erinomaisilla liikuntamahdollisuuksillaan sekä vireällä urheiluelämällä. Huolimatta laajalle ulottuvista kuntaliitoksista ja monipuolisia liikuntapalveluja tarjoavista aluekeskuksista, Salon liikunta- ja urheiluelämän kiistaton keskus on alle kilometrin päässä kaupungin keskustasta sijaitseva Salon Urheilupuisto.

    Kuten monessa suomalaisessa kaupungissa ja pienemmälläkin paikkakunnalla, Salon urheiluelämän alkuvaiheita on hallinnut ideologinen jako porvarillisen ja työväenurheiluperinteen välillä. Kaupungin harrastajamääriltään suurin ja myös vanhin seura Salon Vilpas perustettiin jo vuoden 1905 suurlakkoon päättyneen sortokauden jälkeisen ensimmäisen urheiluseurabuumin aikana vuonna 1908. Myöhemmin Työväen Urheiluliiton (TUL) jäseneksi liittyneen yleisseuran lajikirjoon ovat kuuluneet mm.  jalkapallo, yleisurheilu, hiihto, suunnistus, sulkapallo ja viime vuosina erinomaisesta menestystä ja valtakunnallista näkyvyyttä tuonut koripallo.  Koripallo-Vilpas tunnetaan tänä päivänä erityisesti salolaisjuuret omaavasta ja yhdestä kaikkien aikojen suomalaisesta koripalloilijasta Teemu Rannikosta sekä otteluissa tunnelmaa nostattavista Ultra -kannattajista.

     

    800px-Salohalli, Wikimedia Commons

    Salohalli, Wikimedia Commons

     

    Vilppaan ohella vuonna 1998 avattua komeaa Salohallia isännöi, tai varsinkin lentopallon ollessa kyseessä, emännöi, toinen 100+ -vuotias salolaisinstituutio, Salon Viesti. Syksyn 2012 satavuotisjuhlapuheessaan ”sielultaan viestiläinen” tasavallan presidentti Sauli Niinistö ylisti ”Salon keitaaksi” kutsuttua Urheilupuistoa. ”Mitä enemmän maailmaa kiertää, sen vakuuttuneemmaksi tulee, ettei yhtä monipuolista Urheilupuistoa olekaan olemassa. Siitä salolaisten kannattaisi olla ylpeitä ja käyttää puiston mahdollisuuksia hyväksi.”[i].

     

    Vuonna 1912 perustettu Salon Viesti rakensi oman urheilutalonsa Urheilupuiston laitaan vuonna 1951.

     

    Salon Viesti on viime vuosikymmenien vahvimmassa lajissaan, lentopallossa tehnyt monenlaista suomalaista urheiluhistoriaa. Kansainvälisen menestyksen ohella LP Viestin naisjoukkue voitti vuosina 2009-2012 ennätykselliset 114 ottelua peräkkäin. SM-kultaa joukkue voitti seitsemän kertaa peräkkäin vuosina 2009-2015. Alkavaan kauteenkin LP Viesti lähtee puolustavana mestarina. Ennen Salohallin valmistumista vireää juniorityötä tekevä Viesti pelasi ja harjoitteli omassa, yhä käytössä olevassa urheilutalossa Urheilupuiston kirkon puoleisessa laidassa.

    Salon viime vuosien harrastajamääriltään suurimman seuran Salon Palloilijoiden (SalPa) toiminta käynnistyi vuonna 1956, kun kaupungissa syntyi ajatus palloiluun erikoistuvasta seurasta. Alkuun ajatuksena oli, että Viesti ja Vilpas olisivat lyöneet voimansa yhteen, mutta lopulta Vilpas jatkoi toimintaansa normaalisti ja SalPa aloitti jalkapalloilun Viestin luovuttamalla paikalla maakuntasarjassa. Viestiltä uusi seura sai myös ensimmäiset pelivarusteensa[ii].

    Kolmisen vuotta sitten 60-vuotisjuhliaan viettänyt SalPa on tänä päivänä Vilppaan ja Viestin tavoin monilajiseura. Seuran lajikirjo koostuu nykyisin jalkapallosta, koripallosta, salibandystä, taitoluistelusta ja jääkiekosta.

     

     

    Kaikkia SalPan, Viestin, Vilppaan ja myös monien muiden liikuntaseurojen lajeja voidaan harrastaa Urheilupuistossa, sillä noin 100 hehtaarin suuruiseen liikuntakeskukseen kuuluu Salohallin, Urheilutalon sekä Keskusurheilukentän lisäksi mm. uimahalli, kaksi jäähallia, neljä nurmipintaista jalkapallokenttää ja yksi lämmitettävä tekonurmikenttä, tennishalli sekä ulkotennis- ja koripallokentät, ratsastuskeskus, keilahalli, squash-halli, 18-reikäinen golfkeskus, 9-väyläinen frisbeegolfrata, skeittiparkki, ulkoilukuntoilulaitteet ja Perhepuiston leikkipaikka. Urheilupuistosta on lisäksi suora yhteys Salon kaupungin Salo-Lehmijärvi -retkeilyreitille sekä kahdelle eripituiselle (6 km ja 2 km) merkatulle kuntoilulenkille.

    Tasavallan presidentin ohella myös Suomen Palloliitto ja Euroopan jalkapalloliitto arvostavat Salon Urheilupuiston peli- ja liikuntatapahtumaolosuhteita. U19 -poikien EM-karsinnat alkavat Suomen lohkon osalta keskiviikkona 25.9.19 klo 16.30 Salon Keskusurheilukentällä. Lohkon avausottelussa Suomi kohtaa Tshekin joukkueen[iii].

    [i] http://www.salonviesti.fi/100vjuhlat/default.aspx

    [ii] http://www.salpajalkapallo.fi/edustus/seura.asp

    [iii] https://www.palloliitto.fi/videot/live/live-u17-poikien-em-karsintaturnaus