Samaan aikaan kun futismaailman huomio keskittyy Venäjällä alkaneisiin MM-kisoihin ja Pohjois-Amerikkaan myönnetyjen vuoden 2026 kisojen poliittisin yhteyksiin, kokoontui suomalaisten 2004-syntyneiden junnufutarien parhaimmisto Eerikkilän Huuhkajaturnaukseen. Neljäpäiväinen Huuhkajaturnaus on tapahtumana perinteisen Pohjola Cupin sekä Piiricupin perillinen ja merkittävä askel kohti maajoukkuetoimintaa.

Pelaaminen ja pelaajatarkkailu on edelleen isossa roolissa, mutta uudistuneessa tapahtumakonseptissa ottelujen ympärillä tapahtuu yhä enemmän. Koulutuksen osuus on lisääntynyt ja monipuolistunut. Valmentajat ovat saaneet ottelujohtamisesta tutorointia ja johtaneet harjoituksia sen perusteella, mitä peleissä on nähty. Videoanalyytikot sekä erotuomarit ovat tiiviisti mukana, samoin fysiopuoli. Pelaajien lisäksi turnausta on ollut tekemässä noin satakunta jalkapalloihmistä. Jo kesällä 2017 järjestetyn ensimmäisen Huuhkajaturnauksen järjestelyissä tiivisti mukana ollut alue- ja maajoukkuevalmentaja Teemu Eskola korostaakin tapahtuman kehitystä kokonaisvaltaisempaan suuntaan. ”Aikaisemmin tänne on tultu ehkä vaan pelaamaan ja mittaamaan tasoa, mutta uudistuneessa konseptissa osaamisen kehittäminen on entistä isompi juttu.”[i]

14.-17. kesäkuuta Eerikkilässä pelatussa järjestyksessään toisessa Huuhkajaturnauksessa oli mukana 240 pelaajaa yli neljästäkymmenestä seurasta sekä juniorivalmennuksen kansallista kärkeä U15-17 maajoukkuevalmentaja Erkka V. Lehtolasta alueellisiin talentti- ja seuravalmentajiin. Lehtola korostaa erityisesti tapahtuman merkitystä valmennusosaamisen ja tiimityön kehittämisen saralla. ”Ymmärretään se, että tämä on aina tiimityötä. Jotta saadaan parhaita tuloksia, pitää olla monenlaista osaajaa tiimissä.”[ii]. Ylen kisastudioista tuttu jalkapallotietäjä korosti kentän laidalla myös työnteon merkitystä – ”pikkutunneille asti tiimit tehneet töitä, videomiehet vääntäneet klippejä, valmentajat pohtineet aamusta iltaan, miten pystyä kehittämään pelaajien pelaamista. Työnteon kulttuuri näyttää menneen todella läpi ja muuttuneen radikaalisti. Se ainoa meidän sauma tulla paremmaksi jalkapallomaaksi.”

 

Pelitulosten valossa turnaus ei tarjonnut jättiyllätyksiä seurojen ja alueiden välillä vallitseviin voimasuhteisiin. Viime vuosien ylimmän sarjatason sekä 2017 SPL-lopputurnauksen ottelutilastot ovat kiistattomasti näyttäneet, että 2004-ikäluokassa ja myös läheisissä vuosiluokissa pääkaupunkiseutulaiset seurat ovat muuta maata edellä tai ainakin laajalla rintamalla valtakunnan kärkisijoilla[iii]. Samansuuntaista signaalia tarjoaa myös ikäluokan kovatasoisimman sarjan, Etelä-Länsi-liigan (ELL) kevätkauden sarjataulukko[iv], jossa piikkipaikasta kamppailivat jälleen tiukasti KäPa sekä HJK ja syyskauden kuuden joukkueen mitalisarjaan ylsi lisäksi kolme muuta PK-seutulaista (KoiPS, FC Honka, VJS). Maan pelaajamääriltä suurin jalkapalloseura Tampereen Ilves jäi viime vuoden tapaan alempaan jatkosarjaan ja mitalisarjan ainoa kehäkolmosen ulkopuolinen seura on viime vuotista pronssisijaansa puolustava FC Inter.

2004 ikäluokan vuoden 2017 ELL mestari ja kevätkierroksen ykkönen haki toukokuussa 1-4 voiton Turusta ja aiheutti sarjakolmonen FC Interille kauden ensimmäisen tappion. 

 

Vaikka viikonlopun ottelutuloksista ei varmastikaan kannata vetää liian pitkälle vieviä johtopäätöksiä, voi turnauksen perusteella kuitenkin arvioida, että PK-seudulta kotoisin olevien seurojen ja pelaajien asema jatkuu edelleen vahvana. Turnauksen loppuottelussa kohtasivat Etelä 1 sekä Etelä 2 ja voiton vei viikonlopun tappioitta pelannut HJK:n ja KäPa:n pelaajien ympärille koottu Etelän ykkösjoukkue. PK-seudun vahva panos näkyi myös turnauksen All Star-valinnoissa. Sekä Sinisessä että Valkoisessa joukkueessa PK-seutu muodosti lähes 50 prosenttia pelaajistosta (8/17). Ja näin turkulaisena on kiusaus leikkimielisesti heittää, että ehkä hyvätasoisen All Star -ottelun yksi ratkaiseva tekijä saattoi olla kolmen FC Inter -pelaajan pelaaminen 5-0 voiton vieneessä Valkoisessa joukkueessa. Epätasaisemmin esiintynyt Sininen joukkue oli kuitenkin hajanaisempi joukkue, jossa pelaajiston toinen puolisko koostui Puolen Suomen pelaajistosta.

 

Ennen tapahtuman päättänyttä All Star -ottelua Huuhkajaturnauksen ohjelmassa oli pelaajien vanhemmille suunnattu koulutustilaisuus. Tilaisuuden avasi Palloliiton pelaajakehityspäällikkö Hannu Tihinen, joka kertoi omakohtaisten kokemusten värittämänä ammattijalkapalloilijan arvaamattomasta pelaajapolusta. Urallaan mm. FC Zürichiä, Anderlechtia ja West Hamia edustanut kemiläispelaaja kohosi Suomen kultaisen sukupolven toiseksi huipputoppariksi Sami Hyypiän rinnalle ilman ainuttakaan poikamaaottelua. Lukuisia mestaruuspokaaleja mm. Belgiassa, Sveitsissä ja Norjassa nostanut Tihinen on uudessa tehtävässään peräänkuuluttanut nuorten pelaajien vanhemmilta malttia ammattilaissuunnitelmien ja ulkomaille siirtymisen suhteen. ”Toisille aikainen ulkomaankomennus sopii, toisten on parempi kypsyä kotimaassa rauhassa. Ei ole yhtä oikeaa ikää siirtyä ulkomaille. Pelaajan täytyy olla henkisesti riittävän kypsä lähtemään. Kärsivällisyys on tärkeää, vaikka etenkin kotijoukoille se voi olla vaikeaa.”[v].

Pelaajakehityspäällikön esitys sisälsi myös tilastotietoa EM-karsintoihin osallistuneiden vuonna 1989 tai myöhemmin syntyneiden A-maajoukkuepelaajien osallistumisesta Palloliiton pelaajakehitystapahtumiin. Vaikka tähtitarhatapahtuma on tärkeä askel kohti maajoukkuepelejä, on lähes sama määrä pelaajia yltänyt huuhkajapaitaan ilman tätä pelaajatarkkailuporrasta.

 

Globaalin kuningaslajin kilpailun jatkuvasti kiristyessä, myös pelaajien fyysinen kuormitus on kasvanut yhä varhaisemmissa juniori-ikäluokissa. Erilaiset rasitusvammat ovat valitettavaa arkipäivää yhä useammalle tavoitteellisesti harjoittelevalle juniorijalkapalloilijalle. Tihisen pelaajapolkuteesien jälkeen Palloliiton fysiikkavalmentaja Niklas Virtanen esitelmöi Frenckell salin täyttäneelle kuulijakunnalle mm. kasvupyrähdyksen vaikutuksista sekä kokonaiskuormituksen vähentämisen ja biologisen iän erojen huomioimisen tarpeesta. Turnauksen yhteydessä suoritettu PHV-mittaus ja pelaajien eri aikaiseen biologiseen kehitykseen paneutuminen tuntuukin järkevältä, kun huomioidaan, että turnauspelaajien kokoerot ulottuivat alle 150 cm:n 40 kiloisista lapsista aina 190-senttisiin junnujärkäleihin.

Juniorien vanhempien pelaajapolkutapahtuman päätti Erkka V. Lehtola maajoukkueterveisineen. Vaikka tulevien U15-maajoukkuepelaajien valmentaja kehui seurojen pelaajakehitystyötä, näki Lehtola yhä suuria puutteita Huuhkajaturnaukseenkin osallistuneiden pelaajien perusosaamisessa. Työtä on siis tehtävä paljon, mikäli Eerikkilän leirille osallistunut nuori pelaaja tähtää syksyn aluejoukkueleireille, tähtitarhaan tai jopa pitemmälle. Vaikka Huuhkajaturnaus on Palloliiton ja lukuisten seuratoimijoiden suuri yhteisponnistus, ovat lupaavat nuoret jalkapalloilijat edelleen Suomifutiksen kehityksen keskiössä.

Jokaisella valmentajalla on omat pelilliset mieltymyksensä ja pelaajasuosikkinsa. Kun U15-17 päävalmentajalta tiedusteltiin omasta suosikkipelaajatyypistä, Erkka V. Lehtola kertoi arvostavansa ennen kaikkea pallollista osaamista. Tämä linjaus on varmasti sekä nykyjalkapallon vaatimuksien mukaista että taitavia nuoria pelaajia kannustavaa. Vaikka voimme kaikki MM-kisoja seuratessamme todeta, että nykypäivän jalkapalloilija on yhä useammin entistä isokokoisempi, vahvempi ja nopeampi, ratkeavat ottelut yhä taitavimpien ja yllättävimpiin oivalluksiin yltävien taitopelaajien ratkaisuihin.

[i] https://www.palloliitto.fi/videot/maajoukkueet/huuhkajaturnaus-onnistunut-uusi-uusi-kokonaisuus

[ii] https://www.palloliitto.fi/videot/maajoukkueet/mika-huuhkajaturnaus

[iii] https://suburbanturku.wordpress.com/2018/03/23/junnufutissarjat-kaynnistyneet-loytyyko-pk-seudulle-haastajia-ja-suomifutikseen-soihdunkantajia/

[iv] https://www.palloliitto.fi/spllsuomi/p14-ell/tilastot

[v] https://www.satakunnankansa.fi/urheilu/nuori-pelaaja-ala-hatikoi-200338508/

 

Sääolosuhteet suosivat toukokuun puolessavälissä järjestettyä Länsi-Turun kaupunginosaviikkoa. Tapahtumaviikon avauspäivänä 14.5. poljettiin perinteinen Länsi-Turun ympäriajo suuralueen alati muuttuvassa miljöössä.

Aiempien vuosien tapaan liikkeelle lähdettiin Paalupaikalta ja kaupunkitutkija Tapio Peltomaan opastuksella. Noin viidentoista kilometrin pituinen pyörälenkki suuntautui ensin Satakunnantietä pitkin ratapiha-alueelle sekä Logomon liepeille kohoavan Fabriikin uuden asuma-alueen ympäristöön. Pohjolan kaupunginosa ja Länsi-Turku laajemminkin miellettiin vielä 40-luvulla syrjäisen Maarian tai Raision takamaaksi, mutta tänään kaavoitus ja rakentaminen muokkaavat aluetta yhä tiiviimmäksi ja lähemmäs ydinkeskustaa[i].

 

 

Kun vielä kaksi vuotta sitten Logomossa esiteltiin valtiovaltavetoisen matka- ja palvelukeskushankkeen kunnianhimoisia aikatauluja, nousi viime vuonna ratapiha-alueen uudistuksen moottoriksi uusi yksityisrahoitteinen hankesuunnitelma. Logomon kylkeen, nykyisen VR:n ratapihan alueelle suunnitellaan kansainväliset mitat täyttävää elämys- ja tapahtumakeskittymää. Elämyskeskusta valmistelee Turun kaupungin ja VR:n kanssa Turun Ratapihan Kehitys Oy, jonka taustalta löytyvät mm. peliyhtiö Supercellin perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja sekä länsiturkulainen jääkiekkolegenda Saku Koivu. Hanke etenee tänä vuonna kaavaluonnoksen pohjalta arkkitehtuurikutsukilpailuun, jonka tulokset on arvioitu ratkeavan syksyllä. Kilpailun voittaneen suunnitteluratkaisun pohjalta valmistellaan kaavaehdotus[ii].

 

 

 

Ratapihalla rakennetaan myös Logomolta Ratapihankadulle ulottuvaa kävelysiltaa, jonka oli määrä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, mutta toteutuminen siirtyy vuodelle 2019. Suunnittelukilpailun voittaneen ”Jousi”-ehdotuksen pohjalta rakennettavan 140 metriä pitkän sillan kustannukset nousevat noin kaksi miljoonaa euroa budjetoidusta 8,5 miljoonasta eurosta[iii].

 

 

Pohjolasta ympäriajo jatkui Pitkämäkeen ja Länsi-Turun toisen jättiläismäisen kaupunkikehityshankkeen muuttuvaan ympäristöön. Kiinteistöneuvos Heikki Vaiste on ostanut Pukkilan kaakelitehdasalueen ja mielii sinne asuntoja noin tuhannelle ihmisille. Kiinteistösijoittaja ennustaa, että uudisrakentaminen herättää henkiin myös vastustusta kohdanneen tiehankkeen eli Kähärin Puistotien jatkon[iv]. Samassa yhteydessä Turun kaupunkisuunnittelujohtaja Timo Hintsanen arvioi, että Pukkilaan mahtuu jopa enemmän asukkaita kuin Kakolanmäkeen, josta on tulossa noin tuhannen turkulaisen asuinalue.

Pitkämäestä matka jatkui Merikulmantien ja Kölninkadun uuden pyörätieosuuden kautta Pläkkikaupunkiin. Vilkkaan kauppa- ja palvelualueen sekä Mälikkälän kartanon kupeessa Westparkin asuinalue jatkaa laajentumistaan. Ja kivenheiton päässä, Suikkilan kartanon mailla, Gränsbackan uudet kerrostalot kohoavat Suikkilantien lamellitalojen vierellä virtaavan Kuninkojan sekä Länsikeskuksen väliin. Ja Satakunnantien ja Lukkosepänkadun kulmaukseen, RTV-Yhtymän ja Iskun naapuritontille rakennetaan paraikaa luontopäiväkoti Puistoa. Luonto- ja ulkoilualueistaan sekä tiiviistä kouluverkostaan tunnettu lapsiperheiden Länsi-Turku onkin mitä sopivin sijaintipaikka luontopäiväkodille, jossa lasta tuetaan kehittämään positiivista luontosuhdetta sekä ohjataan kestävään elämäntapaan.

Syksyllä toimintansa aloittavan päiväkodin tulevaisuudenvisioita varjostaa kuitenkin Länsi-Turun suuralueen kolmas vaikutuksiltaan massiivinen kaupunkikehityshanke. Satakunnantieltä ollaan suunnittelemassa Turun ja Raision rajalla sijaitsevalle Kuloistenniitylle uutta ajoväylää Myllyn kauppakeskukseen. Alueen asukkaat ovat ilmaisseet huoltaan hiljaisuudessa valmisteltua hanketta kohtaan ja viime vuoden Länsi-Turun kaupunginosaparlamentissa myös poliittiset päättäjät yli puoluerajojen suhtautuivat väyläsuunnitelmaan kriittisesti.  Vihreiden Katri Sarlund muistutti, että viheralueet ovat Turun kasvun paineessa kaupungin kultakimpaleita, joita tulee varjella ja Rkp:n Lars Nyberg linjasi, etteivät ruuhkat lisää teitä rakentamalla katoa[v]. Väylää kuitenkin valmistellaan virkamiestyönä niin Raision kuin Turun puolella ja helmikuun joukkoliikennetilaisuudessa Raision kaupungin teknisen johtajan Antti Korteen havainnekuvissa vilahtivat mielipiteitä jakavan Varissuo-Raisio ratikka/superbussilinjauksen lisäksi Kuloistenniitylle sijoitetut kerrostalot.

 

 

 

 

Kuloistenniityltä Länsi-Turun ympäriajajat polkivat Mälikkälän metsäpolkujen ja Länsinummen asuinalueen kautta Impivaaran urheilukeskukseen. Impivaara on tunnettu ennen kaikkea mm. Koivun ja Kiprusoffin jääkiekkoveljesten sekä lukuisten turkulaisten jalkapalloilijoiden huippu-urheilijahautomona, mutta Impparin alueelta löytyy myös harvinaisempien urheilumuotojen harrastus- ja kilpailumahdollisuuksia. Jalkapallosta tutun Javenture Areenan ja talvisen pulkkamäen takaa löytyy vuonna 1953 perustetun Arcus ry:n jousiammuntarata. Viime kesän kotikisoissa mm. neljä juniorien SM-kultaa ampuneen jousiammuntaseuran kilpailijat harjoittelevat talvikautena Impivaaran jalkapallohallissa ja Kupittaan urheiluhallissa[vi]. Ja viime syksynä jalkapallo- ja jääkiekkohallien välissä toimintansa käynnisti Turun seudun ensimmäinen curlinghalli.

 

 

Viidettä kertaa Länsi-Turun toukokuisen tapahtumaviikon ohjelmassa ollut ympäriajo päättyi edellisvuosien tapaan Paalupaikan lähtöpisteeseen. Ensi keväänä on jälleen mahdollisuus lähteä katsomaan, kuinka vielä sodanjälkeisinä vuosikymmeninä maalaismaisemallinen Länsi-Turku asteittain sulautuu osaksi urbaania Turkua. Toivottavasti lähiluontoa ja asukkaidensa viihtyvyyttä kunnioittaen.

[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2017/05/17/lansi-turkua-kaavoitetaan-ja-tiivistetaan-huomioimatta-lansikeskuksen-kehittamista-ja-paikallistoimijoiden-osallisuutta/

[ii] http://www.turku.fi/uutinen/2018-04-18_turun-ratapiha-hankkeen-arkkitehtuurikutsukilpailu-kaynnistyy-toukokuussa

[iii] https://yle.fi/uutiset/3-10193537 Logomon odotettu kävelysilta valmistuukin vasta ensi vuonna – myös rakennuskustannukset kasvavat

[iv] http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/849397/Pukkilan+tehdasalue+muuttuu+asuinalueeksi

[v] https://suburbanturku.wordpress.com/2017/06/02/lansi-turun-kaupunginosaparlamentti-ajaa-asukkaiden-etua-ja-edistaa-alueen-kehitysta/

[vi] http://turunseutusanomat.fi/2017/08/arcus-rylle-nelja-sm-kultaa-junioreiden-tauluammunnan-kotikisoista/

 

Historiallisen helteisen toukokuun vaihtuessa kesäkuuhun Kupittaanpuisto tarjoaa turkulaisille ja kauempaa saapuneille vieraille kesäisen keitaan, jossa kaikenikäiset kansalaiset voivat kilpaurheilla, leppoisasti liikkua, leikkiä ja kiireettömästi oleilla yhdessä tai vaikka omissa oloissa.

 

”Kupittaanpuisto on Suomen vanhin ja laajin kaupunkipuisto, jonka juuret ulottuvat lähes tuhat vuotta ajassa taaksepäin. Perimätieto kertoo Piispa Henrik kastaneen ensimmäiset pakanalliset suomalaiset kristinuskoon juuri Kupittaan lähteellä ensimmäisen ristiretken aikana vuonna 1155”[i]. Vaikka Juhana-herttuan renessanssikauden turnajaiset ja myöhempien aikojen mestaukset ovat jo vuosisatoja sitten kadonneet Kupittaan kaupunkikuvasta, tarjoaa Suomen ensimmäinen kaupunkipuisto tänäkin päivänä mitä monipuolisimmat mahdollisuudet omatoimiseen liikkumiseen tai jännittävien urheilutapahtumien seuraamiseen. Ja usein vieläpä veloituksetta ja arkipäivänä.

 

Satunnaisen kaupunkilaisen keskiviikkokävely kertoo kuvien muodossa, kuinka laaja-alaista liikuntaa ja yhdessäoloa Kupittaanpuisto kätkee sisälleen, vaikka puiston pitkiä kylpyläperinteitä jatkava maauimala avataan vasta kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

 

 

Turulla ja turkulaisilla oli merkittävä rooli kuningaslajin rantautuessa Suomeen 1800-luvun lopulla. Suomalaisen jalkapallon historia ja tulevaisuus kohtaavatkin päivittäin molemmin puolin jalkapallo- ja puistopioneeri August Blombergin mukaan nimetyn aukion molemmin puolin. Maan ylimmän sarjatason ja FC Interin tuoreen Suomen Cup-voiton myötä myös Eurooppa-liigatason jalkapalloa voi seurata Veritas Stadionilla ja melkeinpä päivittäin Inter, TPS ja useat muut Turun seudun juniorijoukkueet pelaavat Kupittaan kentillä valtakunnallisia ja alueellisia sarjaotteluita.

 

Keskiviikkoiltana Kupittaa Kutosen luonnonnurmella FC Inter kohtasi Lahden Reippaan C15 ikäluokan ELL-sarjassa ja mitä todennäköisimmin varmisti 3-2 voitolla paikkansa maan ylimmän sarjatason mitalisarjaan. Naapurinurmelta voi myös bongata omatoimista treeniä vetäviä Interin edustusjoukkueen nuoria lupauksia.

 

Kupittaa Vitosella TPS ja ÅIFK kohtasivat A-juniorien Ykkösessä ja Palloseura nousi paikallisotteluvoitollaan sarjan kärkipaikalle.

 

Samaan aikaan kenttä Kakkosella, B-juniorien Kakkosessa ÅIFK kuritti Janakkalan Palloa 5-1 ja nousi neljännelle sijalle haastamaan Valkeakosken Hakaa, IFK Maarianhaminaa ja Hämeenlinnan Jalkapalloseuraa nousussa Ykköseen.

 

Jalkapallon lisäksi Kupittaalla pelataan myös useita muita pallopelejä. Vaikka Turkua ei tunneta suurena pesäpallokaupunkina, pelataan kansallispeliämme päivittäin Kupittaalla. Ja merkkinä lajin turkulaisesta noususta, Turku-Pesiksen B-pojat pelaavat tällä kaudella maan ylimmällä sarjatasolla, SM-sarjassa.

 

Mutta maailma muuttuu, samoin urbaanit urheilumuodot. Sulassa sovussa samalla kentällä pesisväen kanssa harjoittelee maailman harrastetuimman mailapelin turkulaisyhteisö. Kun arvioidaan, että noin kaksi miljardia maailman väestöstä joko pelaa tai seuraa krikettiä, ei liene yllätys, että Britannian kansanyhteisön suurlaji on yleistymässä myös Suomessa.

 

Pesäpallostadionin vieressä, Kupittaan upouudessa palloiluhallissa pelattiin keskiviikkona lentopallon tuplamaaottelut. Euroopan Kultaisen liigan viimeisissä kotiotteluissa Suomen naisten maajoukkue löi ensin Kroatian 3-1 ja heti perään miehet olivat Espanjaa 3-2 parempia tasaisessa taistelussa. Suomen naiset kamppailevat lohkonsa voitosta ja pääsystä Euroopan liigan finaaleihin. Myös Tuomas Sammelvuon valmentama miesten maajoukkue pelaa vahvasti Kultaisessa liigassa. Joukkue johtaa C-lohkoa kolmella voitolla ja yhdellä tappiolla.

 

Suomalainen lentopallointo näkyy myös turkulaisilla rantalentiskentillä. Kupittaan kentät ovat aktiivisessa käytössä varsinkin alkukesästä yllättäneiden helteiden jatkuessa.

 

Kupittaan velodromilla liikuttiin lujaa pyörillä ja rullilla. Skeittirata ei ole käytössä, mutta BMX-pyöräily, perinteinen ratapyöräily ja ehkä jonkinlainen short-track pikaluistelun ulkoharjoittelumuoto hyödyntävät velodromin palveluja.

 

Ja jos velodromin viereinen skeittirata on poissa käytöstä, urbaani kulttuuri elää Kupittaalla Uudenmaankadun rampilla…

 

Hieman perinteikkäämpää ja seniorivetoista liikuntaa sekä yhdessäoloa harjoitetaan vanhan Hippoksen raviradan suoralla. Petankkia pelataan kuin Ranskan rivieralla.

 

Petankkialueen ja jalkapallokenttien välistä löytyy myös yksi kaupungin 22:sta ulkokuntosaleista. Puistokuntosalivälineet sopivat kaikenikäisille.

 

Kupittaanpuiston palloiluhallin pääty on myös marginaalisempien lajien harrastuspaikka. Rugbyn pelaajien ohella mm. maan liittokiekkoeliittiin kuuluva Turku Terror Ultimate harjoittelee Kupittaan kentällä 11. Vuonna 1994 toimintansa aloittanut seura ylsi kansallisen avoimen sarjan SM-pronssille maaliskuussa.

 

Liikunnallista ja vapaa-ajan vieton eksotiikkaa löytyy luonnollisesti myös Kupittaan Paviljongin ja lintupuiston läheisyydestä löytyvältä piknik- ja nurmialueelta. Muun muassa erilaiset jumppa- ja joogaryhmät, koirakouluttajat, kamppailulajien harrastajat ja jopa nuorallakävelijät ovat ottaneet Kupittaan yhteiseksi harjoitus- ja yhdessäolotilakseen.

 

Ja tulevien turkulaisten sukupolvien liikunnallisuutta, sosiaalista kanssakäymistä sekä liikennekäyttäytymistä edistävät lasten suursuosikit Seikkailupuisto ja Liikennekaupunki. Kupittaanpuisto on todellinen koko kansan olohuone ja liikunnallinen kohtaamispaikka!

 

 

 

 

 

 

 

 

[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2017/09/18/kupittaa-suomen-ensimmainen-kaupunkipuisto/

Vuosikymmen sitten TPS tähtäsi sijoittaja Seppo Sairasen rahoilla valtakunnan ykkösseuraksi, FC Inter juhli ensimmäistä Veikkausliigan mestaruuttaan ja Turkua kutsuttiin maan jalkapallopääkaupungiksi. Viimeiset viisi vuotta ovat kuitenkin olleet turkulaiselle jalkapallolle vaikeita. TPS kävi kolmen kauden ajan divarissa, Veritas Stadionin käytöstä kiisteltiin vuosia, eikä Interkään ole vuoden 2012 hopeakauden jälkeen pelannut mitalisijoista.

 

Kun TPS tasapainoisen divarikauden jälkeen nousi ansaitusti takaisin ylimmälle sarjaportaalle, heräsi turkulaisen futisväen odotukset luonnollisesti myös paikallisderbyjen osalta. Vaikka mustavalkoiset ja sinimustat tänä päivänä hallitsevatkin paikallisia futisuutisotsikoita, on silti syytä muistaa, että kahden suuren taustalta löytyy myös suuri joukko aktiivisia, pitkät perinteet omaavia paikallisia urheiluseuroja. Turun Palloseuran ja FC Interin ohella ylimmällä sarjatasolla ovat pelanneet mm. Pyrkivä, ÅIFK, TuTo, TuWe, TPK, TuKV ja jopa TuUL[i]. Lisäksi naapurikaupunki Kaarinan ylpeys, vuoden 2017 urheiluseuranakin alkuvuodesta palkittu KaaPo nousi 60-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi Kakkoseen. Ja koska sekä Tepsillä (SWU) että Interillä (MaPS, RaiFu) on alueelliset junioriyhteistyösopimukset varsinaissuomalaisiin kasvattajaseuroihin, tulisi kahden suuren panostaa omien kannattajiensa palvelun ohella myös alueellisen kannattajakunnan kehittämiseen.

 

Turun derbyt eivät ole siis mitä tahansa otteluja, vaan Länsi-Suomen piirin yli 20 000 pelaajan ja laajemmankin jalkapalloyhteisön paikallista ja myös suomalaista futiskulttuuria edistäviä juhlatapahtumia. Futisväellä on siis derbyjä kohtaan suuria odotuksia.

Kuinka hyvin sitten kauden ensimmäinen derby vastasi futisväen odotuksiin?

Aloitetaan miinuksista, jotta jää myönteisestä aiheesta positiivinen maku.

 

[-] Veritas stadionin käytävillä ja Kupittaalla kummasteltiin derbyn vähäistä markkinointia ja tapahtuman toteutusta matalalla profiililla. Viimeisestä Veikkausliigan sarjatason turkulaisderbystä on kuitenkin neljä vuotta ja toissasyksyn karsintaderbyt osoittivat, että turkulaisia kiinnostaa kaupungin kahden suuren keskinäinen kamppailu Turun jalkapalloherruudesta. – Interille.

[-] Pitkän päivätyön ensin TuTon, ja sittemmin käytännössä koko FC Interin olemassaolon ajan seurassa tehnyt Pentti Ståhlman poistui juuri ennen kauden alkua[ii]. Tepsin olympiakatsomon kannattajaryhmä metelöi hiljaisen hetken ajan ja muistutti, että myös fanikulttuurin kehittämisessä ollaan yhä takamatkalla suuriin jalkapallomaihin verrattuna. – Tepsille.

[-] Ottelun alla FC Inter viesti junioreilleen ja sinimustalle yhteisölleen olevansa ”Yhdessä Enemmän”. Juniorien osallisuus ottelutapahtumassa jäi kuitenkin ohueksi ja etäiseksi. Oppia oltaisiin ehkä voitu ottaa helmikuussa omaa Turun seudun koripalloderbyään Kupittaan uudessa palloiluhallissa onnistuneesti isännöineeltä Kaarinan Uralta. Uran junnut muodostivat ottelun alussa yhdessä edustusjoukkueen pelaajien kanssa punaisen pelaajaketjun ja pimennetyn hallin seinälle heijastettiin videokuvaa Uran historiasta. Suurelle valotaululle heijastettu valokuvakatselmus Pentti Ståhlmanin poikkeuksellisesta taipaleesta turkulaisessa jalkapallossa olisi varmasti myös istunut erinomaisesti derbyn ilmapiiriin ja lisännyt läsnäolijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta. – Interille.

Kaarinan Uran isännöimä Turun seudun korisderby 8.2.18 Kupittaan uudessa palloiluhallissa

 

Huhtikuun alussa menehtyneen Englannin maajoukkueen pitkäaikaisen pelaajan Ray Wilkinsin muistoa ja pelaajauraa kunnioitettiin laajasti Valioliigan ottelutapahtumissa ja muissa yhteyksissä. 

 

 

[-] Ottelun ensimmäinen puoliaika oli kauden avauksena pelillisesti pettymys. TPS toki pelasi hyvin organisoitua ja tuloksellista vastahyökkäyspeliä, mutta ottelun isäntä Inter vaikutti flegmaattiselta, eikä joukkueella näyttänyt olevan selkeää pelisuunnitelmaa.  Ja jos oli, se ei toiminut ja pelaaminen näytti passiiviselta ja staattiselta. Tällaisen vaikutelman synnyttäminen kauden kotiavauksessa, vieläpä derbyssä, on kiistatta haitallinen kaksi heikkoa kautta pelanneelle ja uudistumista mainostaneelle Interin edustusjoukkueelle sekä koko seuralle. – Interille.

 

Mutta löytyi derbystä positiivistakin…

 

[+] Useina viime vuosina maan parhaaksi jalkapallostadioniksi arvioitu Veritas Stadion ja pitkittyneestä talvesta huolimatta hyvään kuntoon saatu luonnonnurmi tarjosivat derbylle erinomaiset peliolosuhteet ja katsojille hyvät yleisöpuitteet. Sääolosuhteetkin olivat suomalaisessa mittakaavassa hyvät, eivätkä yksittäiset TPS-soihdut varmaankaan aiheuttaneet katsojissa pelkotiloja. Rovaniemeläisten kausikorttibuumin imussa käynnistetty Olympiakausari-kampanja toi historialliseen katsomon osaan yleisöä, eikä tunnelma Veritas katsomossa ollut enää kuin suljettujen ovien edessä pelatussa ottelussa. + Inter, kaupunki ja stadionyhtiö.

[+] Mika Laurikaisen TPS. Tepsin korpivaellus divarissa ja talousvaikeuksissa on ollut pitkä, eikä 1922 perustetun Palloseuran näkökulmasta katsottuna vakavaraisen, mutta ohuemman historian omaavan kilpailijan johtoasemaa kaupungin ykkösenä ole helppo hyväksyä. Varsinkin kun sinimustat ovat houkutelleet riveihinsä myös lupaavimpia TPS-junioreita. Nöyrä ja pitkäjänteinen työ vaikeista lähtökohdista ansaitsee plussan ja ehkä toisenkin. ++ Tepsille.

[+] Pienemmät jalkapalloseurat Turun seudulla. Ei ole yksin turkulaisten raitapaitojen ansio, että Turussa pelataan pääsarjaderbyjä. Ottelun ehkäpä näkyvin pelaaja, Tepsin avausmaalin laukonut Mika Ääritalo on TPK-kasvatti. Interin monista nuorista lupauksista Elias Mastokangas ja Arttu Hoskonen ovat pelanneet pitkään KaaPo:ssa, Lassi Viholaisen junioriaikaisiin seuroihin lukeutuu mm. MaPS sekä Ruskon Pallo ja Yoonis Muse on Turun Weikkojen kasvatti. Ja melkeinpä kaikki Turusta maajoukkuetasolle tai ulkomaan kentille yltäneet pelurit ovat jossain vaiheessa edustaneet Turun Nappulaliigaa. + Turun seudun kasvattajaseuroille.

[+] Turkulaisen jalkapallon kilpailevat keulakuvat. Ehkä mentalisti Pete Poskiparta osaisi luoda illuusion turkulaisen jalkapallon yhteistyöhengestä, mutta jokainen pitempään Turkufutista seurannut tietää Suomen ensimmäisen pääkaupungin muodostuvan kilpailevista klaaneista ja urheiluseurojen kytköksistä politiikan tai päätöksenteon valtapeleihin. Ruotsinkielisen ÅIFK:n vastavoimaksi perustetun TPS:n ja kokoomuksen yhtenevät intressit ovat ainakin turkulaisten tiedossa, mutta FC Interin tutolaistausta unohtuu useammin. Urheilun ja politiikan yhteyttä ei ole syytä alleviivata, mutta turkulaisten pitkäaikainen ja aito intohimo mustavalkoista, sinimustaa tai vaikkapa yleisurheilun mustakeltaista urheiluseuraa kohtaan on valtava vahvuus seurakulttuuria ja yhteisöllistä urheilu- ja harrastetoimintaa kehitettäessä. Väriä saa ja pitää näyttää, mutta kilpailijaa ja kannattajia on kunnioitettava. Kun seurojen johto tämän sisäistää ja tämän toiminnassaan selkeästi viestittää, otetaan suuri askel turkulaisen seurakulttuurin ja Suomifutiksen edistämisessä. + turkulainen futisintohimo ja urheiluseuraperinteet

+ Håkansin perhe. Turku on sisäänpäin lämpenevä, ja mustavalkoinen, sanotaan. Ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta kotoisin oleva Stefan Håkans perusti vuonna 1990 pojalleen jalkapalloseuran, joka jo saman vuosikymmenen lopulla pelasi mitaleista ylimmällä sarjatasolla. Puheenjohtaja Håkans rakennutti ja rahoitti myös vuonna 2003 käyttöön otetun Veritas Stadionin. Jalkapalloseuran pyörittäminen on harvoin voittoa tuottavaa liiketoimintaa. Håkansin perheen ja varustamon tuella on ollut merkittävä vaikutus turkulaisen jalkapallon ja alueelta nousseiden maajoukkuepelaajien kehitykseen. + Håkans.

+ Kaikki paikallaolijat. Huolimatta vaatimattomasta kansainvälisestä menestyshistoriasta, Suomessa elää ja hengittää varsin suuri jalkapallon ystävien yhteisö, joka ansaitsee kannustavan läpimurron joko maajoukkue- tai seuratasolla. Ei ole helppoa eläytyä pidättyvään Suomifutiksen tunnelmaan koleissa oloissa, kun kotisohvalla saa seurata CR7:n saksipotkuja tai Zlatanin Amerikan mantereen valloitusta yhdellä volleylla. + turkulaisen ja suomalaisen futisväen kärsivällisyys ja kyky säilyttää huumorintaju lajin laihoina aikoina.

 

Turun kauden ensimmäinen derby ei ehkä mennyt aivan kuin Strömsössä, mutta uusi derby koittaa jo ennen juhannusta (20.6.18).  Tällöin on tepsiläisten vuoro näyttää, kuinka mustavalkoinen kaupunki tai ainakin Kupittaa derbypäivänä on.

 

[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2016/10/25/jalkapalloturku-mustavalkoinen-sinimusta-vai-perati-sinivalkoinen/

[ii] http://www.aamuset.fi/urheilu/3902928/Jalkipeli+Huoltajalegenda+Pentti+Stahlmanin+muisto+elaa+vahvana+Kupittaalla

Urheilumaailman kuningaslaji on muuttunut miljardiluokan televisio- ja sponsorisopimusten myötä ympärivuotiseksi viihteeksi[i], mutta Suomessa jalkapallosarjat pelataan edelleen keväästä syksyyn.  Suuren maailman tapaan Suomifutiksestakin löytyy suurten resurssien seuroja ja pienempiä haastajia. Ja jo sääolosuhteet ja väestöpohja asettavat seurat etelän kasvukeskuksissa etulyöntiasemaan verrattuna pohjoisen ja syrjäseutujen palloseuroihin. Veikkausliigassa HJK on jälleen kerran ylivoimainen suosikki, eikä viime vuosina kunnianhimoisia panostuksia tehneen ja menestystäkin niittäneen SJK:n asemaa ykköshaastajana voida pitää yllätyksenä[ii].

 

Myös juniorisarjoissa resursseilla, olosuhteilla ja väestöpohjalla on merkitystä. Jo vuonna 1907 perustettua Helsingin Jalkapalloklubia voidaan perustellusti nostaa maan johtavaksi junioriseuraksi ja myös toinen yli 3000 lisenssipelaajan suurseura Ilves on rakentanut maan kakkostalousalueelle nappulaikäisten korttelisarjoista Veikkausliigaan ulottuvan ja tamperelaisfutista dominoivan seuraorganisaation[iii]. Jos intohimoinen helsinkiläis- tai tamperelaisfutarinalku taustavoimineen on tyytyväinen kaupunginosajoukkueensa valmennukseen ja toimintatapoihin, voi hän kovalla työllä ja hyvällä onnella luoda vuosikymmeniä kestävän sinivalkoisen tai keltavihreän pelaajapolun kotikaupungissaan. Ei mitätön mahdollisuus pohdittaessa kansainvälisessä vertailussa aneemiseksi jäävää suomalaista seura- ja jalkapallokulttuuria, sekä tämän kulttuurin pitkäjänteistä edistämistä.

 

Kolmannessa etelän kasvukeskuksessa Turussa jalkapallolla on pitkät perinteet niin pääsarja- kuin juniorisarjoissa, mutta viime vuosina Turkufutiksessa on eletty valtataistelua niin pelikentillä kuin kabineteissa[iv]. Talousvaikeuksista kärsinyt perinteikäs Turun Palloseura nousi hyvän divarikauden jälkeen Veikkausliigaan, mutta on junioriosastolla menettänyt asemia ja pelaajia nuorisojalkapalloon panostaneelle vakavaraiselle FC Interille.  Ja kun Veikkausliigastatuksella varustetut kaupungin lippulaivat ottavat nykypäivänä yhteen myös nappulatasolla on iskuja saanut myös matalakustanteisen lähiliikunnan edelläkävijä, Turun Nappulaliiga. Turkulaisten titaanien taiston katveessa, Kaarinan Pojat ja Kaarinan Nappulat aloittivat syksyllä 2016 yhteistyön luodakseen pelaajan etua korostavan kaarinalaisen toimintamallin. Jossain tavoiteasettelussa on ilmeisesti jo lyhyessä ajassa onnistuttu, koska 60-vuotisjuhlavuotta viettävä KaaPo palkittiin alkuvuodesta valtakunnallisessa urheilugaalassa Vuoden Urheiluseura -palkinnolla[v].

 

Seurojen väliseen alueelliseen yhteistyöhön on tähdätty myös Päijät-Hämeen mäkihyppääjiä ja erityisesti Alankomaissa arvostettuja jalkapalloilijoita kasvattaneessa urheilukaupungissa. Menneistä seura- ja urheilusotkuista oppia ottaneet lahtelaiset ovat luoneet FC Lahden, FC Kuusysin ja FC Reippaan ympärille kolmikantayhteistyön, jossa Jari Litmasen kasvattajaseura Reipas ja 80-luvun Suomifutiksen suuri menestyjä Kuusysi hoitavat junnutoiminnan. FC Lahden toimitusjohtaja Tomi Honkanen kertoo Lahden olevan vahvasti jalkapallokaupunki ja noin viisituhatta lahtelaista harrastaa lajia kaupunginosajoukkueissa, kortteliliigoissa sekä ikämiehissä[vi]:

 

”Jalkapallo vaatii laajat joukot ja erilaisia tekijöitä, jotta kulttuuri voi hyvin. Liigajoukkueen laariin sataa se, kun on hyvää lahtelaista juniorituotantoa ja iso joukko, joka haluaa harrastaa ja tulee katsomaan pelejä. Liigajoukkueelle on elintärkeää, että on laaja harrastajien joukko”, toteaa Honkanen.

 

 

Leviääkö PK-seudun paikallinen kilpailu muualle maahan vai keskittyykö junioritalentti kasvukeskusten ykkösseuraan?

 

Suomalaisen jalkapallon juniorisarjojen SM-karsinnat ovat ratkaisuvaiheessa ja alempien ikäluokkien ELL-sarjat käynnistyneet. Pääkaupunkiseudun juniorijoukkueiden sekä yksittäisten pelaajien muuta Suomea parempi menestys on näkynyt viime vuosina mm. Etelä-Länsi-liiga (ELL) – ja SM -sarjojen/SPL-turnausten tuloksissa sekä juniorimaajoukkuevalinnoissa[vii]. Yksilötasolla, nuorten maajoukkuevalintojen perusteella, pääkaupunkiseudun asema näyttää jatkuvan vahvana. Kaikissa kuudessa maajoukkueikäluokassa P20 alaspäin PK-seudun seuroissa merkittävän osan jalkapallokasvatustaan saaneiden pelaajien osuus vaihtelee 35-50 prosentin välillä. Koska junioripelaajat vaihtavat tänä päivänä seuraa yhä useammin ja varhaisemmassa vaiheessa, kasvattajaseuran määrittäminen on käynyt yhä vaikeammaksi. Joka tapauksessa PK-seudun seurojen vahvaa asemaa tukee myös uusimaalaisten seurojen nousujohtoinen juniorien kehitystyö. Varsinkin PKKU:n pitkäjänteinen työ näkyy niin maajoukkuevalinnoissa kuin seuran menestyksessä ELL- ja valtakunnallisissa sarjoissa. C15 -ikäluokassa (2002-syntyneet) PKKU YJ vei ELL-sarjan voiton (ks. sarjataulukko 4) ja sijoittui KuPS:n jälkeen toiseksi Kai Pahlman-turnauksessa. Huomionarvoista 2002-syntyneiden ELL-sarjassa oli, että kuuden joukkueen mitalisarjassa mukana oli Ilveksen (4.) ohella viisi PK-seudun/Uusimaan joukkuetta. FC Honka sijoittui toiseksi, KäPa kolmanneksi, HJK:n jäädessä viidenneksi ennen FC Espoota.

 

Vaikka vuonna 2016 D-, C- ja B-juniorien ELL-sarjoja ja SPL-lopputurnauksia hallinnut PK-seudun kärkitrio HJK-FC Honka-KäPa oli myös viime kaudella vahva laajalla rintamalla[viii], löytyi kaudella 2017 kolmikolle haastajia myös Kehä III:n ulkopuolelta. PKKU:n C15 ELL-mestaruuden ohella Tampereen Ilves rikkoi ikäluokassa PK-seutulaisten rintamaa ja sarjaa ylempänä B-poikien SM:ssä, tamperelaiset olivat ainoa joukkue, joka pysyi mitalisarjassa mestari-HJK:n kannoilla.

 

 

Kun Helsingin seudulla P20-ikäisten parhaimmisto on useasti tavannut pelata mm. HJK 04:ssä ja muissa aikuisjoukkueissa, ovat turkulaiset viime vuosina hallinneet A-juniorien SM-sarjaa. Viime syksynä TPS otti jo kolmannen peräkkäisen A-nuorten Suomen mestaruuden FC Interin sijoittuessa toiseksi[ix]. Vaikka sekä Tepsin että Interin edustusjoukkueiden harjoitusringissä on useita lupaavia nuoria pelaajia, saattaa turkulaisten kestomenestys A-junioreissa olla lähivuosina katkolla. On mahdollista, että nykyisen ja entisen pääkaupunkiseudun kärkiryhmistä muodostuvassa B-poikien karsintasarjassa FC Inter ja TPS ajautuvat viime vuoden tapaan karsimaan SM-paikasta Pohjoisen karsintalohkon vitosen ja/tai kuutosen kanssa. Viime keväänä Inter ylsi SM-sarjaan kaatamalla kotona karsintaottelussa RoPS:in, mutta TPS jäi rannalle hävittyään Pietarsaaressa FF Jarolle[x]. Suomalaisen junnufutiksen seuratason valtasuhteissa varsin suuntaa näyttävässä roolissa olevan B-juniorien SM-sarjan taulukko voi varmasti lukea monella tapaa, mutta HJK:n hallinnasta huolimatta havaittavissa on ”pohjoisen” seurojen hyvä panos sekä maantieteellisesti varsin tasainen edustus.

 

P20 SM 2017 (sarjataulukko 1)

 

P17 SM 2017 (sarjataulukko 2)

P17 SM 2017 sarjataulukko 2

 

P17 SM-karsinta 2018 (23.3.18, sarjataulukko 3)

 

P15 ELL 2017 (sarjataulukko 4)

Alkupisteet: PKKU/YJ +2, KäPa +1, Ilves +3

 

Perinteinen Palloseura vai uudistunut Inter-identiteetti turkulaisten valttina PK-seudun haastamisessa?

 

Aika näyttää, kykenevätkö A-nuoriin verrattuna varsin vaatimattomasti B-poikien SM-sarjassa menestyneet turkulaisseurat nostamaan myös 2001-02 –syntyneet ikäluokat kansallisen tason kärkipäähän, mutta 2003-syntyneiden ikäluokassa ja tätä nuoremmissa FC Inter on pyrkinyt voimakkaasti haastamaan näiden ikäluokkien PK-seudun kärkeä. Juniorivalmennus on rakennettu menestyksekkään pelaajauran luoneiden Jussi Nuorelan, Kalle Parviaisen sekä John Allenin ympärille[xi] ja aiemmin juniorityössä Tepsin varjossa ollut Håkansin perheen omistama Inter on nopeasti noussut Turun seudun vetovoimaisimmaksi seuraksi myös junioritoiminnassa. Kaudelle 2017 Jussi Nuorelan valmennukseen siirtynyt 2003-ikäluokka vahvistui edelliskaudella hyvällä menestyksellä ELL-sarjaa pelanneen TuNL-KaaPo YJ:n avainpelaajilla ja nihkeän kevätkauden jälkeen FC Inter haastoi mestaruuden vieneen HJK:n sarjan loppumetreille (ks. sarjataulukko 4).  Lappeenrannassa pelatussa ikäluokan SPL-lopputurnauksessa Inter sijoittui kolmanneksi, HJK:n viedessä mestaruuden. Ja löytyy junnufutismenestystä Etelä-länsi-liigan pohjoispuoleltakin. Uskoa itä- ja pohjoissuomalaiseen juniorijalkapalloon antoivat toiseksi finaalissa HJK:lle taipunut KuPS ja neljännelle sijalle yltänyt OTP.

 

Talven aikana tehdyt ikäluokan ensimmäiset maajoukkuevalinnat heijastelivat myös päättyneen kauden kilpailullisia voimasuhteita. Kevään U15 Slovakian turnaukseen valmistavalle leirille valituista pelaajista lähes puolet tulivat PK-seudulta ja pääsääntöisesti HJK:sta. Turkulaisia valittiin kuusi, Oulusta kolme ja Kuopiosta kaksi pelaajaa. Turkulaisten poikkeuksellisen vahvaan panokseen on varmasti vaikuttanut ikäluokan tiukka paikalliskilpailu Interin ja TPS:n välillä. Saman ikäluokan mustavalkoiset ja sinimustat omatoimitreenaajat ovat yleinen näky Impivaaran jalkapallohallissa. Viime kauden Etelä-Länsi-liigassa neljänneksi sijoittunut TPS ja sarjakolmonen Honka muodostivatkin HJK:n ja Interin kanssa tiiviin kärkikvartetin sekä myös paikallista kilpailua terveelle tavalla ruokkivan ”rivaliteetin”.

 

P14 ELL 2017 (sarjataulukko 5)

Alkupisteet: HJK +3, FC Honka +2, TPS +1

 

2004-syntyneiden ikäluokassa HJK ja KäPa ovat viime vuodet hallinneet kansallista kärkeä. Vuonna 2016 KäPa vei ensimmäisen ELL mestaruuden häviämättä otteluakaan ja kesällä 2017 Pajulahden SPL-lopputurnauksessa käpyläläiset kaatoivat kauden ELL-mestarin HJK:n poikkeuksellisen hyvätasoisessa loppuottelussa. Molemmat joukkueet ovat myös jo vuosia osallistuneet varsin hyvällä menestyksellä kansainvälisiin kutsuturnauksiin. Oman värinsä ikäluokkaan ja uskoa pienseurojen mahdollisuuksiin on jo vuosia tuonut Koivukylän Palloseura Vantaalta. KoiPS sijoittui sekä SPL-lopputurnauksessa että ELL:ssä neljänneksi.

 

P13 ELL 2017 (sarjataulukko 6)

Alkupisteet: HJK +2, KäPa +2, FC Inter/YJ -1, KoiPS +1

 

Vuotta vanhemman ikäluokan tavoin FC Inter 04 on pyrkinyt viime vuosina haastamaan PK-seudun kärkijoukkueita vahvistamalla pelaajamateriaalia. Turun Nappulaliigasta syksyllä 2015 Interiin siirtynyt 2004-ikäluokan runko vahvistui merkittävästi vuotta myöhemmin, kun kaudella 2016 ELL-neloseksi sijoittuneen paikallisvastustaja TPS:n koko 8v8-avauskokoonpano vaihtoi mustavalkoisen paidan sinimustiin raitoihin. Tasokkaan kilpaharjoitusryhmän varjopuolena on kuitenkin ns. talenttipelaajien voimakas keskittyminen yhteen seuraan. Pelaajakatoa kärsinyt TPS pelaa alkavalla kaudella Alueliigaa, joten tässä ikäluokassa tavoitteellisen pelaajan seuravaihtoehdot ovat vähissä, eikä kaupungin sisäisestä herruudesta kamppailla samaan tapaan kuin muissa ikäluokissa tai vaikkapa HJK:n ja KäPan välillä.

 

Paikallishaastetta Interille tarjoaa niin ikään ELL:ssä pelaava TuNL-KaaPo YJ, mutta voidaan ehkä kysyä, onko näin suurien pelaajamäärien ja nimenomaan varhaisena kasvattajaseurana arvostusta nauttivien seurojen perusteltua muodostaa keskinäisiä yhdistelmäjoukkueita?  Ja eikö ennen kaikkea Interin ja Tepsin yhä nuoremmissa ikäluokissa haastaman Nappulaliigan tulisi panostaa C-juniorien sijasta ydintoimintaansa, eli harrastuskustannuksiltaan edulliseen kaupunginosatoimintaan nappulaikäluokissa?

 

Haaste on melkoinen. Korkeatasoisen ”Kauppari”-kilpatoiminnan kautta laajalti suomalaisen junnufutisväen kunnioitusta nauttiva Nappulaliiga joutuu tänä päivänä kohtaamaan kotikaupungin veikkausliigabrändien kilpailun jo varhaisessa päiväkoti-iässä.  Pelaamisen aloittaminen vaikka Varissuon pölyävällä Pelttarinkadun Nappulaliiga-kentällä on todennäköisesti vähemmän houkuttelevaa kuin parin kilometrin päästä löytyvän kilpailevan seuran tekonurmella. Varsinkin kun kilpailevalla seuralla on tarjota maan toiseksi menestyksekkäimmät pääsarjaperinteet, osallistumismahdollisuudet Sami Hyypiä Akatemiasta kansainvälisiin Nordic Academy Games-tapahtumiin sekä juniorivalmennusryhmä, jonka nimilista on täynnä Veikkausliigassa ja ulkomaan kentillä menestyneitä korkean profiilin turkulaisfutispersoonia[xii].

 

Tavoitteellisen turkulaisen junnufutiksen kolmas keskeinen osapuoli, Håkansin perheen perustama ja rahoittama Inter ei ole jäänyt sivustakatsojaksi, kun yli 20 000 lisenssipelaajan futisyhteisöksi paisuneen Länsi-Turun piirin seurat kilpailevat nuorista harrastajista. Kun vielä muutama vuosi sitten maan kolmanneksi suurimmaksi seuraksi arvioitu TuNL on viime vuosina menettänyt pelaajia (2017: -9% verrattuna vuoteen 2016), ovat sekä FC Inter (+19%) että TPS (+11%) kyenneet kasvattamaan merkittävästi pelaajamääriään[xiii]. Viime kauden alussa FC Inter julkisti myös alueellisen yhteistyösopimuksen Maskun Palloseuran ja Raisio Futiksen kanssa[xiv]. Sopimus läntisen Turun seudun seurojen kanssa muistuttaa TPS:n toistakymmentä vuotta koordinoimaa Southwest United (SWU)-yhteistyötä, jonka ”päämääränä on kehittää seurojen pelaaja-, valmentaja- ja johtajakoulutusta ja tarjota seurojen lahjakkaille pelaajille parhaat mahdolliset olosuhteet kehittymiselle kohti kansallisia ja kansainvälisiä kenttiä[xv].

 

Viime kauden alussa Inter myös palkkasi Euroopan huippuseuroja ahkeraan kiertäneen Palloliiton valmennuspäällikön Vesa Mäen tekniseksi johtajaksi. Mäki on lähtenyt luomaan Interille uutta identiteettiä. ”Tehtäväni on saada kaikki yksiin kansiin ja kaikki sitoutumaan identiteettiin. Meillä on kaksi kärkeä. Keskitymme sekä huippujalkapalloon että jalkapalloon jokaiselle, joka on myös Palloliiton keskeinen ajatus. Olen kiertänyt monissa seuroissa Euroopassa. Kaikkialla avaimena on yhteisöllisyys ja se, että seuralla on oma koti ja kenttä.”[xvi]

 

 

Sosiaalisen yhteistyön, inhimillisen johtamisen ja tutkimustietoa hyödyntävän palloilukulttuurin suomalainen malli?

 

Urheiluseurojen, lajiliittojen ja urheilun keskusjärjestöjen päämäärät näyttävät usein paperilla yleviltä, mutta vallitsevassa kilpailuyhteiskunnassa myös junioriurheilu on yhä raadollisempaa ja itsekeskeisempää. Niin sosiaalinen kuin perinteinen media nostaa säännöllisesti esiin uutisia, joissa tuskaillaan junioriurheilijoiden vanhempien, valmentajien sekä seuratoimijoiden sairaalloisuutta hipovaa kilpailullisuutta tai muunlaista lasten liikunnan arvomaailmaan sopimatonta käyttäytymistä[xvii].  Lasten vanhempien lisäksi myös suomalaisen urheilun ja joukkuelajien suorapuheiset suurlähettiläät Henrik Dettmann ja Alpo Suhonen ovat voimakkaasti ottaneet kantaa urheilumaailman murrokseen sekä yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ja yhteyksiin.

 

Melkeinpä kaikki kansainvälisen jääkiekon päävalmentajapestit ja siinä ohessa mm. Turun kaupunginteatterin johtajuuden urallaan kokenut Alpo Suhonen on aina korostanut pelaajien taidon, (urheilu)kulttuurin sekä valmentajien monipuolisen tietotaidon merkitystä. Vaikka Suhonen on ennen kaikkea jääkiekkovalmentaja, löytää NHL:n ensimmäinen eurooppalainen päävalmentaja selkeät kulttuurierot myös muissa suurissa palloilu- ja joukkuelajeissa. ”Voidaan erotella neljä erilaista kulttuuria; pohjoisamerikkalainen, itäeurooppalainen, skandinaavinen ja keskieurooppalainen. Näissä yhteiskunta heijastaa valmentajuuden ja käsityksen peliin. Voidaan hyvin ottaa mukaan myös brasilialainen tai saksalainen jalkapallo. Niistä löytyvät samat mentaali- ja kulttuurierot, jotka syntyvät nuoriin jo lapsena.”[xviii].

 

Kun Suhonen korostaa leikkimielisyyden merkitystä urheilun perustana, Suomen koripallomaajoukkueen valmentaja Henrik Dettmann ryöpyttää suomalaista urheilujohtamista. Ylen Urheiluhullut -ohjelmassa 19.3. vierailleen Dettmannin mukaan yksi suomalaisurheilun keskeisistä epäkohdista on se, että monissa paikoissa amatöörit johtavat ammattilaisia[xix]. Susijengin useisiin arvokisoihin luotsanneen valmentajan ohella ohjelmassa suoraa kriittistä analyysiä jakoi suomalaisen urheilun päättäjäverkostoja tutkinut tohtori Kati Lehtonen. Urheilijaurallaan Trondheimin MM-hiihtojen viestipronssiin yltänyt tutkija kummastelee tiedon ja tutkimuksen vähäistä hyödyntämistä suomalaisessa urheilussa. Tutkittua tietoa tarvittaisiin kipeästi, kun pohditaan ja suunnitellaan urheilun tulevaisuutta. ”Kehittyminen pysähtyy, kun ei osata katsoa tulevaisuuteen. Urheilun tulevaisuus ei ole se mitä nykypäivänä näemme. Nykypäivän johtajat eivät osaa katsoa riittävästi tulevaisuuteen”, Lehtonen väittää.

 

Saksan koripallon MM-pronssisijalle valmentanut Henrik Dettmann kaipaa johtamiseen ennen kaikkea laatua. ”Laadukas johtaminenhan tarkoittaa sitä, että sinun pitää osata sitä mitä johdat. Meillä ei kouluteta urheilujohtamiseen. Satunnaisesti päästään johtamaan ja sitten luullaan olevansa jotain. Sehän on tuhoon tuomittua.”. Dettmann muistuttaa myös, että urheilussa on koko ajan kyse myös ihmisjohtamisesta. Vaikka johdettavana olisi seura tai urheiluorganisaatio, on ihmisen oltava aina työn keskiössä. ”Pitää ymmärtää ihmistä, joka urheilee. Pitää olla käsitys ihmisenä olemisesta. Minkälaisella ihmiskäsityksellä urheilua johdetaan? Sellainenkin keskustelu pitäisi käydä”, Dettmann peräänkuuluttaa.

 

Suomalaisen jalkapalloväen keskuudessa kiistellään usein siitä, minkälaisesta jalkapallokulttuurista oppia pitäisi hakea, jotta maajoukkue koripallon tapaan yltäisi arvokisoihin. Hyvin samanhenkistä keskustelua käytiin Ylen A-teema ohjelmassa ”Hukattu huippu-urheilu” ennen kaikkea yleisurheilun ja hiihtolajien osalta (22.3.18). Kansallisen urheilujohdon asettama tavoite olla Pohjoismaiden paras urheilumaa vuoteen 2020 mennessä tuntuu tänä päivänä melko epärealistiselta.

 

Kilpailu ja tavoitteiden asettelu ovat kuitenkin olennainen osa urheilua. Samoin epäonnistumisista oppiminen. Suomalaisen urheilun suurena ylpeydenaiheena, mutta myös rasitteena on lähes poikkeuksellinen yksilö- ja kestävyysurheilun menestyshistoria. Urheilu on muuttunut merkittävästi Paavo Nurmen ja myöhempienkin suomalaisten urheilusankarien ajoista. Jatkuvan muutoksen myötä myös suomalaisurheilijoiden, valmentajien, seurojen ja lajiliittojen pitää kyetä uudistumaan, hyödyntämään tutkittua tietoa ja kehittämään omaa itsenäistä osaamista. Ei kansainvälisessä kilpailussa pärjätä perässä hiihtämällä. Ei edes junioriurheilussa.

 

Jos, ja kun oppia ja hyviä ajatuksia aina kannattaa hakea, niin yksi harkinnanarvoinen laajempi opintomatkan ja mahdollisen seurakumppanuuden kohde löytyy varsin läheltä. Alpo Suhosen mukaan Skandinavia edustaa sosiaalisen yhteistyön, pehmeyden, inhimillisen johtamisen ja hyvän harjoittelun mallia. Ehkä suomalaisen jalkapallon toimintatapa sekä kansallinen ja paikalliset identiteetit voisivat kehittyä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tavoin tiiviin pohjoismaisen kanssakäymisen ja yhteistyön tuloksena?

 

 

 

[i] https://www.independent.co.uk/sport/football/premier-league/premier-league-tv-deal-broadcast-sky-sports-bt-sport-price-amount-cost-a8209636.html

[ii] https://veikkausbonukset.com/jalkapallo/veikkausliiga. Mestaruuskertoimet 19.3.18: HJK 1,25; SJK 7; KuPS 12; FC Lahti 25; IFK Marienhamn 25; FC Inter 26; Ilves 26; VPS 54.

[iii] https://asiakas.kotisivukone.com/files/m.ilves.jalkapallo1.kotisivukone.com/Markus_tiedotteet/jalkapallo-esite-vedos_002.pdf

[iv] https://suburbanturku.wordpress.com/2017/03/04/juniorijalkapallon-kylma-sota-manchesterissa-ja-suomen-turussa/

[v] http://www.kaapo.fi/uutiset/101653/kaarinan-pojat-on-vuoden-urheiluseura-2017

[vi] https://tutka.pro/urheilu/palloliitto-tahtaa-malliin-jossa-seurat-profiloituvat-tason-mukaan/.

[vii] https://suburbanturku.wordpress.com/2016/12/23/suomalainen-futisvaki-turhautunutta-loytyyko-seuroista-ja-palloliitosta-uudistuskykya/

[viii] D-, C- ja B-juniorien ELL-sarjoissa ja SM-turnauksissa, Honka (kolme mestaruutta, 1 kakkostila, 1 kolmostila), KäPa (kolme mestaruutta) ja HJK (yksi mestaruus, kolme kakkostilaa, 1 kolmostila).

[ix] http://futis.ts.fi/uutiset/suomen-paras-junioriseura

[x] https://vanha.palloliitto.fi/tulospalvelu/2017?&spljp17&P17SMK

[xi] http://www.auranaallot.fi/uutiset/paikallinen/john-allen-taydentaa-inter-juniorien-ammattivalmentajaryhman

[xii] http://www.tpsjuniorijalkapallo.fi/uutiset/99625/uusi-f8-kilpajoukkue-aloittaa-toiminnan

[xiii] https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/maskussa-suhteellisesti-eniten-pelipassipelaajia-lansi-suomessa

[xiv] http://fcinter.fi/uutiset/2017/02/17/fc-inter-yhteistyohon-mapsn-ja-raifun-kanssa

[xv] https://fc.tps.fi/fi/seura/southwest-united

[xvi] http://www.aamuset.fi/urheilu/3702009/Inter+neuvottelee+Piccaretan+kanssa+jatkosta

[xvii] https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/mika-on-junioriliikunnan-tavoite-haluammeko-opettaa-lapsille-etta-ellei-heti-osaa-ei-ole-riittava-200614996/

[xviii] https://areena.yle.fi/1-4307043 . Ylen Urheilu-Suomi – henkilökuva: Alpo Suhonen, 13.1.18

[xix] https://areena.yle.fi/1-4391208 . Urheiluhullut-ohjelmassa puhutaan urheilujohtamisesta. Miksi amatöörit johtavat ammattilaisia? Hyvä veli -verkosto jyllää yhä, kun urheilun näköalapaikkoja jaetaan. Keskustelijoina ovat Henrik Dettmann ja Kati Lehtonen. 19.3.18

 

Suomalainen yhteiskunta elää voimakasta murrosta. Murros ei rajoitu vain työelämään tai työttömien aktivoimiseen vaan myös kansalaisyhteiskuntaan ja talkoolaisperinteistä ponnistavaan lasten ja nuorten harrastustoimintaan.

 

Varsinkin suurien urheilulajien parissa junioritoiminta on viime vuosina ammattimaistunut, hyvässä ja pahassa. Myönteistä kehitystä on havaittavissa mm. olosuhteiden kehityksessä, median kiinnostuksen kasvussa sekä yksittäisten nuorisourheilijoiden voimakkaassa sitoutumisessa huippu-urheilijan elämään.

 

Olosuhderintamalla uusia urheiluhalleja kohoaa, urheiluopistojen toimintaresurssit sekä käyttöasteet kasvavat ja koulujen kanssa viritetään aamu- ja iltapäiväharjoittelun yhteistyötä.

 

Vaikka suomalainen huippu-urheilumenestys on ainakin olympiamitalitaulukoissa hiipunut Nurmen tai jopa Nykäsen ajoista, ei median – perinteisen tai sosiaalisen – kiinnostus urheilusankareita tai kilpaurheilun raadollisuutta heijastavia antisankareita kohtaan näytä laantuvan.

 

Suurten televisiolajien uudenlaiset, itseluottamusta uhkuvat suomalaiset junioritähdet kuten Patrik Laine ja Lauri Markkanen saavat lehtien palstoilla ja teksti-tv:n otsikoissa jopa enemmän huomiota kuin edustamansa ammattilaisjoukkueet. Huomio on ansaittua, mutta myös häviävää. Kahden vuoden takaisen pikkuleijonahuuman ehkäpä suosituin kasvo, lajin leikkimielisyyttä pelitavassaan poikkeuksellisen näkyvästi ilmentävä Jesse Puljujärvi ei ole parivuotisella Pohjois-Amerikan urallaan vielä yltänyt samanlaiseen lentoon mitä nuorten MM-kaukalossa. Toisaalta samojen kisojen pikkuleijonakapteenina Pu-La- Aho-ketjun varjoon jäänyt Mikko Rantanen on kaikessa hiljaisuudessa kohonnut tämän talven suomalaisten NHL-pelaajien pistepörssiykköseksi.

 

Naisten ja tyttöjen urheilurintamalla menestyminen ei ole juuri helpompaa. Naisurheilumme kestotähdet Kaisa Mäkäräinen, Krista Pärmäkoski ja Enni Rukakärvi lähtevät Korean olympiakisoihin kovin kotimaan odotuksin, mutta laajasti harrastetun tyttöjen talvilajin, taitoluistelun, kansainvälinen kärki on karannut suomalaisilta sitten Kiira Korven ja Laura Lepistön aktiiviaikojen.

 

Vaikka suomalainen urheilu onkin löytänyt uusia tähtiä hieman yllättävienkin lajien kentiltä, ei yhä ammattimaisemmaksi muuttunut junioriurheilumme ole uudistunut vailla kasvukipuja. Ja monen mielestä, urheiluelämä ei ole uudistunut lainkaan. Ammattimaistumisen kiistatta suurin varjopuoli on urheiluharrastamisen kallistuminen. Kun ammattivalmentajat ovat saapuneet seuroihin korvaamaan talkoohenkiset isävalmentajat ja monien joukkueiden sekä seurojen kausiohjelmaan tulleet ulkomaan leirit ja turnaukset, on yhä useammasta urheilulajista tullut eliitin harrastusta.

 

Urheilun viihteellistyminen sekä huippu-urheilijoiden pilviin kohonneet palkkiot ja medianäkyvyys vahvistavat urheilumaailman vääristymää myös junioritasolla. Jotta voidaan edes haaveilla ammattilaisurasta jalkapallossa tai jääkiekossa, on urheiluun panostettava yhä varhaisemmassa iässä ja koko perheen voimalla.

 

Terveimmillään ”koko perheen junioriharrastus” lisää kaikkien perheenjäsenten liikunnallisuutta ja yhdessäoloa, mutta liian usein alakouluikäisen kilpaurheilu karkaa ilottomaan ylisuorittamiseen ja jopa harrastamiseen isän tai äidin unelmien ehdoilla.

 

Lasten merkittävästi vähentynyt liikunta on huolestuttava yhteiskunnallinen ongelma. Viime vuonna tehty THL:n kouluterveyskysely osoittaa, että nuoret liikkuvat vähän ja lihovat. ”Liikuntaa omatoimisesti lähes päivittäin harrastavien määrä on vähentynyt etenkin 8. ja 9. luokkalaisten sekä ammattikoululaisten keskuudessa, hieman myös lukiolaisten joukossa. Yläkoululaisista ja lukiolaisista 60 prosenttia harrastaa liikuntaa harvemmin kuin päivittäin. Ammattikoululaisista 38,9 prosenttia kertoo harrastavansa liikuntaa korkeintaan tunnin viikossa. Ylipainoisten määrä on kasvanut niin 8. ja 9. luokkalaisten, lukiolaisten kuin ammattikoululaistenkin keskuudessa.”[i]. Kun THL:n kouluterveyskysely tehtiin viimeksi kaksi vuotta sitten, 8. ja 9. luokkalaisista 15,7 prosenttia oli ylipainoisia, nyt luku on 18,9 prosenttia.

 

Kyselyn yhteydessä haastateltu THL:n johtava asiantuntija Timo Ståhl korosti kännyköiden ja muiden älylaitteiden passivoivaa vaikutusta suhteessa vähentyneeseen liikkumiseen.  Hänen mukaansa myös liikunnan parissa kilpaillaan ihmisten ajasta, eli suunnataanko se sosiaaliseen mediaan ja peleihin vai perinteisempään liikkumiseen ja pihapeleihin.

 

Näissä merkittävästi muuttuneissa olosuhteissa urheiluseurat ovat paljon vartijoina. Jos liikuntaharrastamisen esteenä ovat älylaitteet, alati kohoavat harrastuskustannukset tai liikunnan iloa rajoittava ylikorostunut tavoitteellisuus, ei uhan alla ole vain suomalainen olympiamenestys vaan yhteiskunnallisen hyvinvoinnin perusta, kansanterveys.

 

 

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 16.2.18[ii]

 

 

 

[i] https://yle.fi/uutiset/3-10015247

[ii] http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/3842786/Lukijalta+Yha+ammattimaisemmaksi+muuttuvan++junioriurheilun+kahdet+kasvot

Satayksi liittokokousedustajaa kokoontuu lauantaina 20.1. Helsingin Kalastajatorpalle valitsemaan Suomen Palloliitolle uuden puheenjohtajan, jonka keskeisenä tehtävänä on uudistaa maan harrastajamäärältään suurimman lajiliiton hallinto- ja toimintarakenteita. Kunnianhimoinen ”Seurojen Palloliitto” -uudistushanke vaatii vahvan ja päättäväisen johtajan.

 

Syksyllä edesmennyt edellinen puheenjohtaja Pertti Alaja teki pitkän päivätyön suomalaisen jalkapallon puolesta. Stadilaiselle futismiehelle myönnettiinkin 18.1. Suomen urheilugaalassa postuumisti elämänurapalkinto työstään suomalaisen jalkapallon puolesta. Uudeksi puheenjohtajaksi on ehdolla kolme kyvykkyytensä erilaisilla elämänalueilla osoittautunutta ehdokasta.

 

Kisan kokenein kandidaatti, 54-vuotias kuopiolaistaustainen Ari Lahti edustaa elinkeinoelämän osaamista sekä seurajohtajuutta. Pääkaupunkiseudulla yritysjohtajana vaikuttava Kuopion Palloseuran pääomistaja haastoi edellisessä puheenjohtajavaalissa vuonna 2012 Pertti Alajan, mutta hävisi äänin 55-33. Pankkiiriliike Icecapitalin toimitusjohtaja on ollut monessa mukana. Ansioluettelosta löytyy mm. Veikkausliigan varapuheenjohtajuus, Guggenheim-tukisäätiön puheenjohtajuus sekä sijoittajan tai neuvonantajan rooli lukuisissa yritys- ja rahoitusjärjestelyissä.

 

Turun Palloseuran keskikentän strategina kuuluisuuteen kohonnut Mika Aaltonen edustaa puheenjohtajavaalissa laaja-alaisinta jalkapallo-osaamista. Jo juniori-ikäisenä TPS:n edustusjoukkueen pelintekijäksi kohonnut Aaltonen johti 30 vuotta sitten Palloseuran San Siron ihmeeseen laukomalla Milanossa ottelun ainoan maalin, kun turkulaiset kaatoivat maailmantähtien Interin UEFA Cupissa 0-1. Peliuransa aikana kauppatieteen tohtoriksi väitellyt Lausteen nappulaliigajoukkueen kasvatti oli ensimmäinen Italian liigaan pelaajasopimuksen solminut suomalaispelaaja ja turkulainen pelasi myöhemmin ammattilaisena myös Saksassa ja Israelissa. Sittemmin kansainvälisen tulevaisuudentutkijan uran luonut Aaltonen on viime vuosina konsultoinut eri maiden hallituksia ja suuryritysten johtoa. Viime vuosina hän on toiminut myös Palloliiton neuvonantajana sekä kirjoittanut valtion liikuntaneuvoston toimeksiannosta arvojulkaisun ”Liikunnan ja urheilun merkitys yhteiskunnan uusiutumisen kannalta” (2016).

 

Ville Niinistö on puheenjohtajavaalin ehkäpä valtakunnallisesti tunnetuin ehdokas. Niin ikään Turun seudulta lähtöisin oleva Vihreiden kansanedustaja on toiminut ympäristöministerinä sekä kaksi täyttä kautta puolueensa puheenjohtajana.  Kymmenen vuotta eduskunnassa vaikuttaneen kansanedustajan ammatillinen ja koulutuksellinen tausta sijoittuu Turun yliopiston poliittisen historian laitokselle, josta Niinistö nousi Kaarinan ja Turun kuntapolitiikan kautta aina valtioneuvoston jäseneksi Kataisen ja Stubbin hallituksissa.

 

Kaikilla kolmella ehdokkaalla on omat vahvuusalueensa. Vaikka Lahden Guggenheim-projekti ei yltänyt maaliin saakka, edustaa kuopiolainen kulttuurimesenaatti harvinaista elinkeinoelämän, korkeakulttuurin ja urheilun intressejä yhdistävää ajattelua. Jalkapallo ja urheilu yleensäkin ovat yhä voimakkaammin osa kansainvälistä viihdeteollisuutta, joten sekä talous- että alati laajenevan kulttuuri- ja vapaa-ajan sektorin tuntemus on varmasti huomionarvoinen vahvuus.

 

Valtakunnan politiikassa meritoitunut Ville Niinistö nostaa ymmärrettävästi esiin yhteiskunnallista osaamistaan ja verkostojaan.  Ex-ministeri näkee itsensä muutosjohtajana ja korostaa jalkapallon yhteiskunnallista roolia. Urheilugaalassa vastikään vuoden urheiluseurana palkitun Kaarinan Poikien junioreissa pelannut kansanedustaja haluaa osoittaa päättäjille jalkapallon merkityksen. Niinistölle jalkapallo on tehokas nuorten syrjäytymistä ehkäisevä ja maahanmuuttajien kotouttamista tukeva väline. Hän haluaakin panostaa kuntien ja koulujen liikuntaolosuhteisiin sekä tukea arvokasta nuorisotyötä tekeviä kasvattajaseuroja.

 

Myös Mika Aaltonen näkee jalkapallon merkityksen ja vaikutukset laajemmassa katsantokannassa. Sivistysyhteiskunnan kansainvälisen puolestapuhujan mielestä perinteiset arvoauktoriteetit kuten kirkko ja valtio ovat menettäneet asemaansa ja yhteiskunta tarvitsee mekanismeja joissa yhteinen arvopohja voi kehittyä. Arvopohjan ohella Aaltonen alleviivaa avoimuuden merkitystä ja uudenlaisen kommunikaation tarvetta. ”Kun tehdään asioita, otetaan eri sidosryhmät mukaan. Johtajuutta on ainoastaan vuorovaikutuksessa, kun olemme juttelemassa toistemme kanssa”, linjasi TPS:n Milanon menestystarinan arkkitehti vierailleessaan kotoisella Kupittaan stadionilla[i].

 

Suomen Palloliiton uuden puheenjohtajan valinta on merkittävä arvovalinta. Suomalaiset jalkapallopäättäjät, valitkaa viisaasti!

 

 

[i] http://www.aamuset.fi/uutiset/3804038/Palloliiton+puheenjohtajakandidaatit+esittaytyivat+jalkapallovaelle