Avainsana: kaupunginosaosallisuus

Asukasbudjetti avaa turkulaisille mahdollisuuden vaikuttaa asuinalueensa viihtyvyyteen – Äänestä!

Mun Stadi, Stadiluotsit, Meidän Martsari, Tampereen osbu ja Turun asukasbudjetti ovat erilaisia esimerkkejä kaupungistumisesta sekä väestön keskittymiseen yhä olennaisemmin liittyvästä tarpeesta lisätä kaupunkien asukkaiden yhteiskunnallisia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Vaikka osallistuva budjetointi on kansainvälisestikin varsin tuore tapa edistää kansalaisaktiivisuutta ja kaupunginosakehitystä, osallistuvaa budjetointia on toteutettu hyvällä menestyksellä jo vuosia esimerkiksi Turun ystävyyskaupungissa Gdanskissa. Suoran lentoyhteyden kautta turkulaisille tutuksi tullut Itämeren kulttuurikaupunki on jo kahdeksan vuoden ajan käyttänyt vuosittain miljoonia euroja asukkaiden valmistelemiin paikallishankkeisiin, joilla on rakennettu uusia lähiliikunta- ja leikkipaikkoja, kunnostettu kevyen liikenteen väyliä sekä lisätty asukkaiden viihtyvyyttä kaupunginosien kohtaamispaikoilla ja paikallispalveluilla.

Suomessa Helsinki on ollut edelläkävijä kannustamaan kaupunkilaisia kehittämään asuinalueitaan ja viime syksynä yli 12-vuotiaat helsinkiläiset saivat ensi kertaa äänestää paikallishankkeista, joita toteutetaan 4,4 miljoonan vuosibudjetilla. Ja mikä asukasosallisuuden sekä suunnitelmallisen kaupunkikehittämistyön kannalta tärkeää, pääkaupunki palkkasi pari vuotta sitten seitsemän alueellista stadiluotsia kuuntelemaan kaupunkilaisia ja valmistelemaan asukkaiden sekä järjestöjen ehdotusaihioita konkreettisiksi paikallishankkeiksi.

Pienimuotoisempaa suomalaista osallistuvaa budjetointia on kokeiltu mm. Oulussa ja Vantaalla, mutta Helsingin mallin mukaiseen lähes koko kaupungin kattavaan asukasosallisuuden toiseen aaltoon ehtivät viime syksynä vain Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan keskuskaupungit ja vanhat kiistakumppanit Turku ja Tampere.  

Sekä Tampereella että Turussa asukkaiden ideointivaihe ajoittui viime kevääseen ja koronakriisi vaikeutti ja Turussa myös suoranaisesti esti valmisteluun liittyvien työpajojen järjestämisen. Tampereella keväällä esitettyjä ideoita (380 ehdotusta) on jatkokehitetty ja näistä yli 230 on hyväksytty elo-syyskuun työpajavaiheeseen.  Marraskuussa tänä vuonna 12 vuotta täyttävät tai tätä vanhemmat tamperelaiset voivat äänestää esitarkastuksessa toteuttamiskelpoisiksi arvioituja ehdotuksia. Jokaisella äänestyskelpoisella tamperelaisella on kaksi ääntä, jotka hän voi antaa joko samalle tai kahdelle eri suunnitelmalle. Eniten ääniä saaneet, 450 000 euron vuosibudjettiin mahtuvat toteutetaan.

Turussa lähtötilanne oli pitkälti samankaltainen kuin Tampereella, mutta asukasbudjettiin käytettävä euromäärä on yli kaksinkertainen (miljoona euroa) ja aikataulu tiukempi. Poikkeusolot ja kireä aikataulu kiistatta vaikeuttavat Turun kaupungin osallistuvan budjetoinnin mallin sisäänajoa. Koska kevään ideointitilaisuuksiksi suunnitellut aluefoorumit jouduttiin peruuttamaan ja Turussa äänestys tapahtuu jo syyskuussa, on perusteltua epäillä, että koronan varjossa valmisteltu ja käyttöön otettu täysin uusi tapa aktivoida kaupunkilaisia ei ole toivotulla tavalla turkulaisten tietoisuudessa.

Mutta ehkäpä juuri maailmanlaajuisen pandemian ja siihen liittyvän huolen ja epätietoisuuden takia Asukasbudjetointi on mitä tervetullein tapa edistää päättäjien ja kansalaisten välistä vuoropuhelua, etsiä keinoja ehkäistä alueellista eriarvoistumista ja syrjäytymistä sekä tehdä ainutlaatuisen historian omaavan kaupungin asuinalueita tutummaksi uusille ja jopa paljasjalkaisillekin turkulaisille.   

Onnistuneesti toteutettuna osallistuva budjetointi voi olla myös keino tukea ja kehittää koronan kurittamaa paikallista järjestökenttää. Ymmärrämmekö sote-, liikunta- ja urheilu-, kulttuuri- sekä muiden kolmannen sektorin järjestöjen merkityksen turkulaisten hyvinvoinnille?

Asukasbudjetti on askel oikeaan suuntaan, mutta asukkaiden ja paikallisjärjestöjen yhteiskunnallinen osallistuminen, saati aktiivisempi yritteliäisyys eivät kuitenkaan toteudu automaattisesti asukasbudjetoinnilla ja ehdotuksista äänestämällä. Turussa tarvitaan Helsingin stadiluotsien tapaan asukkaita ja järjestöjä paikallisosallisuuteen sparraavia ja neuvovia kaupunginosaluotseja tai aluetulkkeja.

Kirjoitus on julkaistu 26.9.20 Turun Sanomissa aliona.

https://www.ts.fi/puheenvuorot/5079434/Asukasbudjetti+avaa+turkulaisille+mahdollisuuden+vaikuttaa++aanesta+309+mennessa

Äänestäminen tapahtuu asukasbudjetti.turku.fi -sivustolla 1.9.-30.9.2020. Tuettua äänestämistä on kirjastoissa ja yhteispalvelupiste Monitoreissa.

Kolmen ässän Suomen uusjako – maakuntamalli jyräsi metropoliajattelun

Juha Sipilän, Timo Soinin ja Alexander Stubbin – kolmen ässän – lyhyt hallitustaival on ollut vähintäänkin värikäs. Torstaina 5.11. hallitus saavutti uuden virstanpylvään kun pääministeri Sipilä uhkasi kävellä presidentin luo mikäli sote-sopimusta ei saada maaliin perjantaihin mennessä. Torstain ultimatum venyi lopulta lauantain pikkutunneilla, mutta hallitus pysyi sittenkin kasassa.

Mistä sitten hallituksen keskuudessa lopulta päätettiin?

Valtioneuvoston viestintäosaston 7.11.15 klo 1.20 julkaiseman tiedotteen mukaan:

”Hallitus on päässyt sopuun sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen periaatteista ja alueiden määrästä. Itsehallintoalueita perustetaan 18. Sosiaali- ja terveyspalveluja järjestetään 15 alueen puitteissa. Osana uudistusta säädetään valinnanvapauslainsäädäntö, joka mahdollistaa, että käyttäjä valitsee itse palveluiden julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan.”

Kuten aina isoissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä, myös sote-sovussa on kyse kompromissista. Vaikka kokoomus saikin sopimukseen liitettyä potilaiden valinnanvapauden, on monimutkainen hallitusratkaisu kiistatta sulka Sipilän johtamalle keskustalle. 15 sote-aluetta on enemmän kuin yksikään asiantuntija on suositellut ja kirjaus itsehallintoalueiden perustamisesta on merkittävä ideologinen voitto ja kiistaton askel kohti maakuntien Suomea.

Siksi onkin mielenkiintoista, että esimerkiksi kansallisesta kokoomuslinnakkeesta eli Keskuskauppakamarista Brysselin ja EK:n kautta Mikkeliin siirtynyt Etelä-Savon maakuntajohtaja lobbaa jo päivää sote-sopimuksen jälkeen 15 sote-alueen lukumäärän lisäystä. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015110720629497_uu.shtml

Pitkään kestäneen ja yhä jatkuvan sote-aluelypsämisen varjossa keskustalainen pääministeri onnistui siinä missä edellisen hallituksen kokoomus-demari-akseli ajoi karille. Kuntauudistuksista ja –liitoksista, saati Suur-Turku, -Tampere tai metropolialuevisioista on vain muisto kun pääministeripuolue ohjaa maakunnallisia itsehallintoalueita päätöksenteon keskiöön.

Keskustan ja kokoomuksen välillä käydyn hallituskamppailun ytimessä onkin kädenvääntö suomalaisen yhteiskunnan suunnasta ja uudistushalukkuudesta. Mikään hallitus- tai edes oppositiopuolue ei kiistä kansakunnan tarvetta uudistua. Mutta sote-kriisin keskeiset osapuolet edustavat monessa mielessä vastakkaisia intressejä maamme kehittämisessä. Suomen Keskusta, joka tunnettiin vuoteen 1964 asti Maalaisliittona, on yhä tärkeä ja vaikutusvaltainen agraari-Suomen ja pienpaikkakuntien etujen puolustaja. Kokoomus puolestaan on jo pitkään johtanut puhetta ja päätöksentekoa maan suurimmissa kaupungeissa.

Koska suomalainen kaupungistuminen on vuosikymmeniä jäljessä muun Euroopan kaupunkikehitystä, maakunnissa isännöivät keskustalaiset ovat kyenneet uhmaamaan kansainvälistä puoluerakennemuutosta. Vaikka koko maan asuttuna pitäminen ja syrjäseutujen kansalaisten etujen ajaminen ovat yleviä päämääriä, tulisi kriisiaikaa elävän suomalaisen yhteiskunnan kuitenkin kyetä uudistumaan ja keskittämään voimavaransa sinne missä ihmiset elävät, yritykset toimivat ja oppi- sekä korkeakoululaitokset tuottavat osaamista ja ideoita.

Puolet Suomen 18 maakunnasta ovat muuttotappioalueita ja tällä hetkellä jo lähes puolet maan väestöstä asuu kolmessa suurimmassa maakunnassa, Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Koska myös Suomessa niin kotimaan kuin maahanmuuttajien muuttoliike keskittyy voimakkaasti etelän kasvukeskuksiin, tulisi maan hallintorakenneuudistuksissa panostaa myös paikallisulottuvuuden kehittämiseen. Maaltamuutto, voimakkaasti kasvanut maahanmuuttoliike ja täydennysrakentaminen tiivistävät jatkuvasti suomalaisia kaupunkirakenteita, eikä keskusjohtoinen saati maakuntavetoinen hallintomalli voi mitenkään palvella kaupunginosien Suomea.

Jos nykyhallituksen sote-uudistuksen olennaisena motiivina on kansalaisten tasa-arvoisuuden, osallisuuden ja vaikuttamisen kehittäminen, tulisi uudistukseen ensitilassa lisätä kaupunginosaosallisuus sekä asukkaiden sekä paikallisjärjestöjen kutsu oikeasti yhteisölliseen kehittämistyöhön.