Syksyisin perheissä pohditaan kuumeisesti lasten harrastusvaihtoehtoja. Pohdinta onkin paikallaan, sillä nykypäivänä yhden kilparyhmässä harrastavan lapsen liikuttaminen on koko perheen ja usein myös isovanhempien logistista ja taloushallinnollista suunnittelua edellyttävä projekti. Kysymykset kuka kuskaa ja mitä maksaa rajaavat Nyky-Suomessa liian monet lapset arkiharrastusten ulkopuolelle.
Onko meillä tähän varaa? Haluammeko, että kohta satavuotiaan Suomen väestön enemmistö koostuu suurten ikäluokkien eläkeläisarmeijasta ja liikuntakyvyttömistä virtuaalisurffareista?
Tuoreen (julkaistu Ylessä 8.9.15) Liikkuva koulu -tutkimuksen kyselyiden perusteella yhtenä syynä on se, että koululaiset istuvat tv- ja tietokoneruutujen ääressä liikaa, kahden tunnin suosituksiin nähden jopa moninkertaisia aikoja.
Perinteinen, fyysisesti raskas tehdasteollisuus on nopeasti katoamassa länsimaissa, mutta kyllä kai edelleen kasvava palvelu- ja vapaa-ajan sektori tarvitsee ihmisiä, joille kuperkeikka tai kärrynpyörä ei ole ylivoimainen liikunnallinen suoritus?
Liikunnalla – ja ennen kaikkea joukkueurheilulla – on myös merkittävä sosiaalinen vaikutus. Ei kaikkien tarvitse olla teemu, petsku tai roman, terveellä pohjalla toimivassa joukkueessa tai liikuntaryhmässä porukan heikoimmallakin lenkillä on oma merkittävä roolinsa.
Turun Nappulaliiga on tuottanut viimeisen 50 vuoden aikana ison joukon eri tasoisia joukkuepelaajia. Joukosta löytyy Hradeckyjä, Lipposia, Moisandereita, Rajamäkiä sekä alaa vaihtaneita yhteiskunnallisia esikuvia kuten Koivu, Nummelin, Rannikko, Ristolainen. Ja aika monta muuta.
Niin houkuttelevaa kuin menestyvien ammattiurheilijoiden tuottaminen nykypäivänä onkin, tulisi liikuntaa tarkastella laajemmassa, koko yhteiskuntaa peilaavassa perspektiivissä. Suomi on tänä päivänä monien muiden ongelmiensa ohessa ajautunut osaksi kansainvälistä maahanmuutto- ja pakolaiskriisiä. On täysin ymmärrettävää, että globaalin kilpailun kurjistamat kantasuomalaiset ja katoavan teollisuuden osaajat suhtautuvat epäluuloisesti, jopa vihamielisesti voimistuvaan maahanmuuttajavirtaan.
Jalkapallo ja liikunta yleensä ovat nykyisessä kriisissä merkittävä yhteiskunnallinen voimavara. Noin 1700 harrastajan Turun Nappulaliiga on Suomen kolmanneksi suurin jalkapalloseura ja tarjoaa tänä päivänä alle sadalla eurolla ympärivuotisen harrastemahdollisuuden 5-12-vuotiaille pojille ja tytöille. Vieläpä lähellä kotiovea ja koulukaverien piirissä. Se, että Pansion vastaanottokeskuksen läheisyyteen avattiin syyskuun alussa upouusi tekonurmikenttä on merkittävä yhteiskunnallinen voimavara, jota tulisi osata hyödyntää.
Juhlavuottaan viettävä viisikymppinen turkulainen lähiliikunnallisuuden instituutio ja kymmenien kansainvälisen tason pallotaiturien hautomo kokoaa tänä viikonloppuna vanhimman ikäluokkansa Impivaaraan mittelemään Jukka Paatelon nimeä kantavasta kiertopalkinnosta. Harraste- ja kilpafutarit kokoontuvat lauantaiaamuna Kiprusoffien, Koivujen, Nummelinien ja monien muiden turkulaisten urheilijaesikuvien kotikulmille pelaamaan viimeiset aluejoukkuepelinsä.
Toivottavasti mahdollisimman monen liikuntaharrastus sekä nappulaliigalaisten piiriin erottamattomasti kuuluvat koko elämän kattavat kaverisuhteet jatkuvat myös 04-syntyneiden pelurien piirissä.
Tietoa Turun Nappulaliigasta ja Jukka Paatelo-turnauksesta löytyy http://www.turunnappulaliiga.fi/ -sivustolta.
