TPS A-juniorit perinteisessä pääsiäisturnauksessa Saksassa vuonna 1983.
Käväisin kuskin ominaisuudessa kiirastorstaina Tapiolan urheilupuistossa. Visiitti tuntui luonnolliselta, kun kyseessä ainoan pojan futismatsi ja itselle jalkapallo, tai ehkä tarkemmin joukkueurheilu ollut aina iso asia. Kolme kuuluisaa koota, kuljettaminen, kustantaminen ja ennen kaikkea kannustaminen ovat siis selkäytimessä. Kun myös sadan metrin päässä oleva Hongan korishalli on käynyt tutuksi tyttären kilpailuista ja tämäkin pallopeli sydäntä lähellä, koin olevani turkulainen mukavuusalueella. Ja se kai on se ydinjuttu lasten, nuorten ja vaikkapa vanhempienkin harrastamisessa?
Peli tuli sekä meni, ja niin Hongan kuin Interin pelaajat säilyttivät kasvonsa 3-3 -tasapelin myötä. Itselle altavastaajiksi laskettujen isäntien taisteleva asenne teki vaikutuksen, mutta lehtereiltä kuulunut kotijoukkueen taustajoukkojen huuto – ”Vetoja, veskari imee kaikki…” tai vastaavaa, tuntui vastenmielisiltä. Varsinkin kun huutojen kohteena oli 12-vuotias rohkea poika, joka tähän saakka pelannut lähinnä paikallispelejä sekä joutunut viikon takaisessa ELL -sarja-avauksessa, melkeinpä valmistautumatta, televisiosta tuttujen Riihilahtien ja kumppanien HJK:ta vastaan. Mielessä kieltämättä kävi, edistääkö tällainen tulikaste kilpafutispolun löytämistä Turun seudun junnufutiksessa, ja vaikka Luke Hradeckyn, Enckelmanien, Dani Eckermanin, Magnus Bahnen, Hannu Paatelon ja Vellu Vuorion perinteiden jatkajana? https://suburbanturku.wordpress.com/2017/03/04/juniorijalkapallon-kylma-sota-manchesterissa-ja-suomen-turussa/
Muutama sana saunassa oman pojan kanssa sekä aiemmin iltapäivällä Kupittaalla vierailleen klubilaisen siskonpojan kanssa kuitenkin palautti uskon. Syyllistäminen tai epäolennaisista asioista kiistely ei voi olla ratkaisu parempaan? Terve kilpailu haastaa meidät kaikki pohtimaan tulevaisuutta uudella tavalla, ja se kai on jonkinlainen kansallisen juhlavuoden tavoite kaikille suomalaisille eri puolilla yhteistä kotimaatamme?
Niin futis- kuin muukin urheilu- ja kesäinen kulttuurikausi on vasta alkamassa. Olkaamme kaikki yhdessä harrastamassa ja aina silloin tällöin myös kilpailemassa.
Oman junnuajan tiukan turkulais-stadilaisen taisteluparin – Jonen & Muhon – jälleennäkeminen äskettäin somessa ja Helsingin stokkan kellon alla oli itsellekin nostalginen trippi kauas sekä koskettavaan että turhauttavaan menneisyyteen. Vieläkin harmittaa Mikkelin C-SM-turnauksen välierätappio MP:lle ja sitä seurannut häviö pronssiottelussa kertaalleen alkusarjassa näytöstyyliin kaadettua Klubia vastaan…
Jone & Muho, toivottavasti, ette tykkää kohtuuttomasti kyttyrää tästä kuvakaappauksesta ja pääsiäispurkauksesta. Stadilaiset sukujuuret omaava, Savonlinnassa syntynyt turkulainen miettii näitä identiteettijuttuja myös pääsiäisenä ja toivoo, että Suomi100 on oikeasti juttu, joka yhdistää suomalaisia…
