Suomessa vietetään 6. marraskuuta ruotsalaisuuden päivää. Juhlapäivää vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1908, mutta Ruotsalaisuuden päivän – Svenska dagenin – juuret ulottuvat vielä pidemmälle, suomalaisuuden erikoiseen kehitykseen ruotsalaisuuden ja venäläisyyden pohjoisessa puristuksessa. Turun romantiikka -liikkeen johtohahmoihin kuuluneen Adolf Ivar Arwidssonin lausumaksi uskottu kuuluisa lause ”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia” kuvaa hyvin kansakuntamme haasteita autonomian aikana fennomanian ja svekomanian ristiaallokossa.
Suomen Turussa, kansallisen kulttuurin kehdossa, jako kansallisromanttisen suomalaisuusaatteen ja ruotsinkielistä identiteettiä korostavan svekomanian välillä lienee ollut erityisen hämmentävä, sillä olihan kaupungilla Ruotsiin vuosisatojen siteet ja kauppayhteydet sekä Turun Akatemian ja hovioikeuden kaltaiset instituutiot kuninkaallisilta suurvalta-ajoilta. Varsinais-Suomi oli Ruotsiksi kehittyvän kuningaskunnan ”Itämaan” sillanpääasema ja hallinnollinen koelaboratorio, josta vuosisatojen kuluessa sai alkunsa Suomi ja suomalaisuus.
Suomalaisuuden varhaiset merkkihenkilöt kytkeytyvät lähes poikkeuksetta sekä Turkuun että Ruotsiin, mutta usein myös Keski-Eurooppaan, josta jo varhain haettiin oppia ja vaikutteita. Suomalaisten kansallisen heräämisen esiasteen, fennofilian varhaiset edustajat, Daniel Juslenius ja Henrik Gabriel Porthan sekä 1800-luvun johtavat fennomaanit Elias Lönnrot, Johan Ludvig Runeberg ja Johan Vilhelm Snellman opiskelivat ja vaikuttivat näkyvästi kuningatar Kristiinan ja kenraalikuvernööri Pietari Brahen vuonna 1640 perustamassa Kuninkaallisessa Turun Akatemiassa.
Ja tänä päivänäkin kävely Vanhassa Turussa ja Aurajoen rannoilla tarjoaa kiehtovan aikamatkan suomalaisuuden kehitykseen. Arvorakennuksia on kadonnut, mutta menneen maailman tunnelma ja tarinat ovat tallella. Turun piispa, uskonpuhdistaja sekä suomenkielisen kirjallisuuden isä Mikael Agricola on seissyt vuodesta 1952 lähtien yli 700-vuotiaan kansallispyhäkön seinustalla Oskari Jauhiaisen ikuistaman patsaan muodossa. ”Suomen historian isä” H.G. Porthan hallitsee Vanhaa Suurtoria Carl Eneas Sjöstrandin vuonna 1864 valmistuneessa maan vanhimmassa henkilömonumentissa.
”Suomen historian isä” Henrik Gabriel Porthan
Tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin välissä, nykyisessä Brahenpuistossa todistettiin keväällä 1888 suurta mediaspektaakkelia kun Walter Runebergin suunnittelema kenraalikuvernööri Pietari Brahen patsas paljastettiin yli 10 000 kaupunkilaisen läsnä ollessa. Myönteistä kehitystä kuvaavan ”kreivin aikaan” -käsitteen innoittaja seisoo ruotsinkielisen Åbo Akademin yliopiston päärakennuksen edustalla katsoen kohti tuomiokirkkoa.
Kenraalikuvernööri Pietari Brahe ja Åbo Akademin päärakennus
Viisi vuotta sitten, tois pual jokke, uuden pääkirjaston kohdalla, paljastettiin venäläisen kuvanveistäjä Andrei Kovalchukin kiistelty työ Tapaaminen Turussa 1812. Pronssiveistoksessa Venäjän tsaari Aleksanteri I ja Ruotsin kruununprinssi Karl Johan neuvottelevat Euroopan laajuisista valtapoliittisista kysymyksistä Turussa vuonna 1812. Tapaaminen oli merkittävä paitsi kansainvälisesti, myös Suomen ja Turun historiassa, sillä Pohjoismaita koskevien alueellisten ratkaisujen myötä Ruotsi luopui lopullisesti kaikista tavoitteistaan Suomen suhteen.
Kun Aurajoen rannasta noustaan kohti Yliopistonmäkeä, tavataan vuonna 1920 perustetun Turun yliopiston päärakennuksen kohdalla jälleen historiallisia merkkihenkilöitä. Suomen Kulttuurirahaston lahjoittama ja Harry Kivijärven suunnittelema mustagraniittinen muistomerkki kuvaa kolmea Turun Akatemiassa vuonna 1822 opintonsa aloittanutta suurmiestä. Kansalliseepos Kalevalan koonnut Elias Lönnrot, mm. Vänrikki Stoolin Tarinat kirjoittanut kansallisrunoilija J.L. Runeberg sekä kansallisfilosofi ja valtiomies J.V. Snellman ovat ”kolme vekkulia”, joiden asemaa ja panosta suomalaisuuden kansallisen heräämisen historiassa voidaan pitää keskeisenä.
Fennomaanisten merkkimiesten vaikutus kytkeytyy myös itsenäisyyden juhlavuoteen. Lähes päivälleen sata vuotta sitten, 4. marraskuuta 1917 perustettiin Turun Suomalainen Yliopistoseura, joka yli 22 000 suomalaisen lahjoituksen turvin sai aikaan suomenkielisen Turun Yliopiston perustamisen Kalevalanpäivänä vuonna 1920.
Suomalaista, ruotsalaista, venäläistä ja eurooppalaista historiaa huokuva Turku juhlii kansallisen itsenäisyyden juhlavuoden ohella myös reformaation maailmanlaajuista merkkivuotta sekä Akatemiatalon 200-vuotista historiaa. Noin vuonna 1510 Pernajassa syntynyt Mikael Agricola saapui vuonna 1528 Turkuun opiskelemaan ja jatkoi täältä Saksan Wittenbergiin. Valmistuttuaan maisteriksi Agricola palasi Turkuun ja toimi yli kymmenen vuotta Suomen vanhimman oppilaitoksen, Turun katedraalikoulun rehtorina. Turun piispaksi Agricola nimitettiin kuningas Kustaa Vaasan toimesta vuonna 1554. Vain kolme vuotta myöhemmin piispa menehtyi tsaari Iivana Julman hoviin Moskovaan suuntautuneella rauhanvaltuuskunnan matkalla.
Vahva hallitsija Kustaa Vaasa oli pitkän valtakautensa viime vuosina jakanut Vaasa-suvun valtakuntaa jälkeläistensä hallinnoimiin alueisiin. Nykypäivän Varsinais-Suomi eli 1550-luvulla Juhana-herttuan loiston aikaa ja myöhemmin kuningas Juhana III:ksi kohonnut hallitsija sai arkkitehti Benito Casagranden toimesta vuonna 2009 muistomerkin Casagranden talon sisäpihalle Vähätorin läheisyyteen. Velipuolensa kanssa kruunusta kamppaillut Eerik XIV hallitsi kuninkaana ennen Juhanaa, mutta Turun linnaan vankeuteen päätynyt Eerik ei ole saanut Turussa muistomerkkiä. Kolmas Kustaa Vaasan kuninkaaksi yltäneistä pojista, Kaarle IX ei ole Suomessa kohonnut veljiensä nauttiman kiinnostuksen tasolle, vaikka olikin Kaarle-herttuana Suomen talonpoikaiskapinassa Nuijasodassa keskeisessä roolissa. Turun linnassa esillä oleva Albert Edelfeldtin öljymaalaus (Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista, 1878) kuuluu kuitenkin suomalaisen realistisen historiamaalauksen merkkiteosten joukkoon ja maalausta vuonna 2008 kohdannut vandalismi saattoi myös lisätä työn ja historiallisen aikakauden tunnettavuutta.
Hertig Karl skymfande Klaus Flemings lik, målning av Albert Edelfelt från 1878, Wikimedia Commons
Ja Suomen itsenäisyyden juhlavuoden yhtenä turkulaisena huipentumana, vastikään peruskorjattu Akatemiatalo avattiin yleisölle 5.11. ja Akatemiatalo 200 – Kuningatar Kristiinan kunniaksi -näyttely on avoinna 7.1.18 saakka. Vuonna 1815 valmistunut arvorakennus oli Ruotsin valtakunnan suurin siviilirakennuskohde 1800-luvun alussa ja Suomen historian merkittävään taitekohtaan sijoittuva käyttöönotto heijastaa myös Ruotsinvallan päättymistä ja autonomian alkua. Juhlavuoden näyttelyyn liittyy myös lisää Suomi-Ruotsi-suhteiden symboliikkaa. Turun Akatemian perustaneen kuningatar Kristiinan kunniaksi koottu näyttely avattiin isänsä, kuningas Kustaa II Aadolfin kuolinpäivän aattona.
”Pohjolan Leijonaksi” nimetty sankarikuningas on sekä Ruotsissa että Suomessa myyttinen hallitsija. ”Ehkä eniten suomalaisten kuvaan on vaikuttanut Zacharias Topelius, joka tunsi 1600-luvun alun historian hyvin. Välskärin kertomuksissa Kustaa II Aadolf on oikeamielinen luterilaisuuden ja vapauden puolesta taistelija.”[i]. Suomessa kuninkaan legenda on yhdistynyt myös romantisoituun myyttiin hakkapeliitoista. Vaikka Mirkka Lappalainen ja muut 30-vuotista sotaa tutkineet historioitsijat suhtautuvatkin myyttiin varauksellisesti, on Kustaa II Aadolf kiistatta poikkeuksellinen hahmo Ruotsin ja myös Suomen historiassa. Topeliuksen ja aikalaistensa sankarimyytti elää yhä eikä liene sattumaa, että Kustaa II Aadolf on ainoa Ruotsin kuningas, jolla on patsas Suomessa – Turun Akatemiatalon edustalla – ja jonka kuolinpäivänä maassamme vietetään ruotsalaisuuden päivää.
[i] Mirkka Lappalainen, Pohjolan Leijona – Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611-1632, 2014, s.25
