Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion ilmaisutaidon oppilaat esittivät koulun itsenäisyyspäivän juhlassa kauas vuoteen 2080 katsovan ”Kaksi tulevaisuutta” -näytelmän. Yuval Noah Hararin ”Sapiens” ja ”Homo Deus” teosten tekstiin pohjautuva näytelmä vie katsojan samanaikaisesti kahteen tulevaisuuteen – bladerunnermaisen dystooppiseen sekä nostalgisia muistoja peilaavaan valoisempaan huomiseen.
Kaksi tulevaisuutta ei ole ilmastoepätoivolla ja synkkyydellä saarnaava vaan enemmänkin tieteellisiin faktoihin tukeutuva analyyttinen kuvaus kahdesta vaihtoehtoisesta vuodesta 2080. Kun aurinkoista utopiaa ja marraskuisen mustaa dystopiaa erottaa vain Napakympin rakkauden mystistä seinää muistuttava väliverho, on kontrasti vaikuttava.
Vaikka teema on globaali ja uhkakuvat kiistatta huolestuttavia, herättää näytelmän sanoma sekä suomalaisuutta huokuva ja Pohjolan luontoarvoja ylistävä musiikki enemmän uskoa utopistiseksi kuvailtuun kuin dystooppiseksi turmeltuneeseen tulevaisuuteen. Aleksis Kiven Oravan laulu, Jean Sibeliuksen Romanssi ja Kuhankuonon luonnonpuiston liepeillä asuvan Lauri Tähkän säveltämä ja sanoittama sekä Paula Vesalan sovittama Tulkoon mitä vaan edustavat kaikki omalla tavallaan melankolista, mutta luonnosta voimaa ottavaa kalevalaista kansanperinnettä.
Kun dystopiahuoneessa eletään ravintopatukoilla ja kaasunaamarit käden ulottuvilla, on utopiahuoneessa jo ohitettu raitiotie- ja tunnin juna -taistelut, ja Turusta matkustetaan levitaatiotekniikalla toimivalla Maglev -superjunalla Kemiin alle kahdessa tunnissa ihailemaan harvinaista yhtenäistä jääpeitettä. Utopiamaailmassa iloitaan melkein unohdettujen kirjojen olemassaolosta ja fiilistellään mummin lempilaulun, Sannin ”2080-luvulla” tahdissa.
Mediassa ja juhlapuheissa puhutaan uupumukseen asti syrjäytymisestä, maahanmuutosta, ilmastouhista ja muista yhteiskunnallisista ongelmista, mutta valitettavan usein pessimismi ja vastakkainasettelu valtaavat alaa rakentavalta keskustelulta. Tänä vuonna itsenäisyyspäivänä Linnan juhlien teemana on tieto ja yhteiskunnallinen keskustelu, joten ehkä myönteisiä muutoksen tuulia on ilmassa. Yle myös haastatteli itsenäisyyspäivän alkuillan ohjelmassa keksijä-futurologi-säveltäjä-start-up yrittäjä Perttu Pölöstä. Tämä 24-vuotias renessanssimies muistutti eri sukupolvien elävän tänä päivänä poikkeuksellisen erilaisissa todellisuuksissa ja että tarvitaan sekä nuorten tukemista että yhä aktiivisempaa sukupolvien välistä vuoropuhelua.
Nuoret elävät Insta- ja Snapchat -maailmoissaan, aikuiset enemmän Facebookissa, Twitterissä tai yhä kokonaan somen ulkopuolella ja päättäjät muodostavat maailmankuviaan samanhenkisten kuplissaan. Itsenäisyyspäivän yksi suurimmista merkityksistä on kunnioittaa itsenäisyyden turvanneiden sotaveteraanien ja Lottien mittaamattomia uhrauksia sekä korvaamatonta panosta Suomen rakentamisessa. Juhlapäivän toinen suuri merkitys on varmasti kansakunnan yhtenäisyyden säilyttämisessä sekä tasa-arvoisen tulevaisuuden turvaamisessa kaikille suomalaisille.
Yksi tapa edistää näitä tavoitteita on kuunnella tarkemmalla korvalla Perttu Pölöstä sekä muita fiksuja nuoria ja yleensäkin murtaa sukupolvien välisiä raja-aitoja. Ei kai kukaan usko kapeakatseisen ajattelun ja vastakkainasettelun kantavan Suomea itsenäisen taipaleensa toisella vuosisadalla?
