Kategoria: kaupunkikulttuuri

Edustaako Kähärin viherväylän läpi suunniteltu autotie Turun ilmasto- ja hyvinvointitavoitteita?

”Turun kaupunki tähtää hiilineutraaliksi 2029 mennessä. Tavoitteeseen päästäksemme olemme muodostaneet Ilmastojoukkueen, jonka kapteenina on Saku Koivu. Lähde mukaan ja osallistu hiilineutraalin kaupungin rakentamiseen omilla teoillasi.”[i]

Turun kaupungin ilmastokampanjassa tiivistyy turkulaiseen tapaan samaan aikaan kansainvälisyys, kunnianhimo ja poikkeuksellinen kaupunkihistoria, mutta myös mielipiteitä jakava markkinointihenkisyys.

Turku juhlii vuonna 2029 vähintäänkin kunnioitettavaa 800-vuotista historiaansa suomalaisuuden synnyinseutuna ja kunnianhimoiset tavoitteet ovat perusteltuja. Turun ja Varsinais-Suomen vuosisatojen tiivis yhteys Keski-Eurooppaan ja Ruotsiin on yhä tunnistettavissa linnoituksista laivanrakennukseen sekä sivistyslaitoksista sodankäynnin ja suurvalta-aikojen muistomerkkeihin. Ehkä kansainvälisillä kentillä Tukholmasta Torinoon ansioitunut leijonajoukkueen pitkäaikainen kapteeni on tarkoitus nähdä hovioikeuden edestä löytyvän Pohjolan leijonan tai tuomiokirkossa lepäävän Pohjolan lumiauran ”ilmastoaikaisena” manttelinperijänä?

Jos länsiturkulaisen leijonasankarin rooli Turun kaupungin ilmastokampanjan kipparina on vielä konkretisoitumassa, on toinen turkulainen viihdeteollisuuden tähti jo ehtinyt kääriä hihansa hiilinielujen puolesta. Jalan tai polkupyörällä Turun kaduilla kulkeva rocktähti Michael Monroe istutti kesällä Hirvensalossa omakätisesti kuusen- ja koivuntaimia kannustaakseen suomalaisia ilmastotekoihin[ii].

Turun hiilineutraaliustavoitteet eivät ole vain ilmastokapteenin, energisen herra Monroen tai edes kaupunkilaisten aktiivisuuden varassa. Pohjoisen Itämeren kiinnostavin kaupunki -sloganin ympärille rakennetussa kaupunkistrategiassa Turun poliittinen johto on nostanut koulutuksen ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn rinnalle kaupunkilaisten hyvinvoinnin ja aktiivisen osallistumisen sekä asuinalueiden kestävän kehityksen.

Kestävän kehityksen väliotsikon alla strategiassa julistetaan mm. ”Vahvistamme elinvoimaisen kaupunkikeskustan asemaa kaupunkilaisten yhteisenä viihtyisänä ympäristönä hyödyntämällä puistoverkostoa ja tuomalla saariston ja merellisyyden ihmisiä lähelle.” sekä ”Liitämme uusien kunnianhimoisesti toteutettavien keskustaa ympäröivien asuinalueiden suunnitteluun ja toteutukseen älykkäitä digitaalisia palveluita sekä innovatiivisia energia- ja liikenneratkaisuja.”[iii]

On ehkä aiheellista pohtia, edustaako esimerkiksi 12.11.19 kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn ja hyväksymäksi tullut Naantalin pikatieltä Kähärin viherkäytävän yli Satakunnantielle suunniteltu uusi autotie[iv] kaupunkilaisten yhteisenä ympäristönä hyödynnettyä puistoverkostoa tai edes innovatiivista liikenneratkaisua.

Länsi-Turun Asukasyhdistys ja useat muut paikallisjärjestöt ovat vuosien ajan muistuttaneet läntisen Turun luontoarvojen suuresta merkityksestä asukasviihtyvyyteen sekä alueelliseen vetovoimaan ja viime maaliskuun talviparlamentissa myös Turun päättäjät näyttivät jakavan lähiluonnon arvon kaupunkilaisten liikunnallisina keitaina ja hiilineutraaliutta tukevina henkireikinä[v]. Ja sama sanomaa jaettiin myös toukokuussa jokakeväisessä Länsi-Turun kaupunginosaparlamentissa.

IMG_7828

Suhteellisen pienellä panostuksella Turun kaupunki voisi edistää hiilineutraaliustavoitteitaan kehittämällä Pitkämäestä Kähärin puistoalueen ja Vätinpuiston kautta Maarian kirkolle ja Koroisiin sekä aina Ylioppilaskylään ulottuvasta yhtenäisestä viheralueesta kaupunkilaisia palvelevan ydinkeskustaa kiertävän ”Vanhan Maarian ulkoilu- ja virkistysalueen”.

 

Kaupunkilaiset ovat siis lukeneet kaupunkistrategiansa, jossa ”Kaupunki haluaa olla luotettava arjen kumppani, joka tuntee asukkaansa ja asiakkaansa. Tavoitteenamme on, että kaikki asukkaat voivat tuntea itsensä turkulaisiksi ja kykenevät halutessaan vaikuttamaan tärkeäksi kokemiinsa asioihin, palveluiden suunnitteluun sekä kaupungin kehittämiseen erityisesti omassa lähiympäristössään. Siksi näemme asukkaiden osallisuuden tärkeänä osana kaupungin perustoimintaa, asioiden valmistelua ja päätöksentekoa.”[vi]

Strategialinjaukset ovat asukasosallisuudenkin osalta ruusuisia, mutta hieman kuten kaupungissa pitkin vuotta velloneessa funikulaarikeskustelussa tai vielä polarisoituneemmassa toriparkkisaagassa, Turun päättäjät ja kaupunkilaiset tuntuvat arvioivan kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksia varsin erilaisin näkemyksin. Objektiiviseen näkökulmaan pyrkivä kaupunkitutkija joutuu kallistumaan kansalaismielipiteen puolelle. Kaupunkistrategian seurantaraportti[vii] ei ole kaupunkilaisten osallistumisen ja vaikuttamisen osalta kovinkaan mairitteleva, varsinkin jos kehitystä verrattaan Helsinkiin ja muihin suuriin kaupunkeihin, joissa asukkaita aktivoidaan mittavan osallistuvan budjetoinnin ja muiden uusien kansalaisvaikuttamisen keinojen kautta.

Turussa jo vuonna 2012 käynnistetty osallisuuden ja vaikuttamisen toimintamalli on kehittynyt verkkaisesti. Raportin mukaan (s. 132) aluetyön keskiössä on viime vuodet ollut ”Aluekehittämisen Turun mallin luominen ja käyttöotto; yhdeksällä suuralueella on toteutettu ns. virkamiespöydät”. Vaikka virkamiesyhteistyön kehittäminen on varmasti myönteinen asia kasvavan kaupungin organisaatiossa, ei ”virkamiespöydän” kokoontumista voitane pitää merkittävänä asukasvaikuttamisen virstanpylväänä?

Raportin 2016-17 toteutuma- ja 2018 tavoiteosiossa todetaan ”Kahdeksalla suuralueella kokoontuu aluefoorumit säännöllisesti (2- 4k/v). Keskustan alueella toimii kaupunkitoimijoiden verkosto, jonka tavoitteena on edistää asukkaiden hyvinvointia. Suuraluekohtainen viestintä ja viestinnässä käytettävät kanavat on suunniteltu ja otettu käyttöön.”. Vuoden 2018 toteuma-arvioissa tavoitteiden arvioidaan toteutuneen osittain. Vuonna 2019 aluefoorumit ovat toteutuneet vaihtelevalla menestyksellä. Useat foorumit ovat joko siirretty pidettäväksi myöhemmin ja peruuntuneet kokonaan. Länsi-Turun vuoden ainoassa aluefoorumissa oli äskettäin alle kymmenen osallistujaa.

Kaupunkilaisten osallisuus- ja vaikuttamismahdollisuuksien kehitystä arvioidaan raportissa myös osana kaupunkisuunnittelua, toteuttamista ja päätöksentekoa (2.3.5., s. 133). Uutena mittarina on Kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet -kysely (FCG Kuntapalvelut-kysely), jossa kuntalaiset antoivat vuonna 2017 osallisuusmahdollisuuksiensa arvosanaksi 2,88 asteikolla 1-5. Vuonna 2018 raportin toteutuma oli laskeva keskiarvoluvulla 2,67.

Vaikka viime aikojen väestöennusteet lupaavat Turun seudulle vaihtelevia kasvunäkymiä, elää Lounais-Suomen rakennemuutosalueen kulttuurihistoriallinen keskuskaupunki merkittävää kehitysvaihetta pitkässä historiassaan. Kaupungistuminen, koulutusmahdollisuudet, työ sekä muuttoliike tuovat alueelle uusia asukkaita ja kaupunkirakenne muuttuu väistämättä.

Väestörakennemuutokset sekä yhteiskunnalliset haasteet asuinalueiden eriarvoistumisesta, nuorison syrjäytymiseen ja yleiseen asukasviihtyvyyteen edellyttävät uudenlaista kaupunkipolitiikkaa ja nykyistä huomattavasti konkreettisempaa kansalaisosallisuutta. Kaupungin kasvaessa ja laajentuessa, täydennysrakentamisen vaikutukset ovat yhä moniulotteisempia eikä päättäjillä ole enää varaa jättää asukkaiden ja paikallistoimijoiden asiantuntemusta huomioimatta. Asukkaiden äänen ja myös luontoarvojen kunnioituksen laiminlyönnin seurauksista löytyy valitettavan paljon varoittavia esimerkkejä niin maailman metropoleista kuin hyvinvointivaltioiden kasvukeskuksista.

 

[i] https://www.turku.fi/hiilineutraaliturku

[ii] https://aamuset.fi/artikkeli/4599348/Michael+Monroe+istutti+puita+Hirvensalossa

[iii] https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/kaupunkistrategia_2018.pdf Turku kasvaa kestävästi, s. 7

[iv] https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/4765236/Kaharin+kiistatie+sai+enemmiston++lautakunnan+puheenjohtaja+havisi+aanestykset

[v] https://suburbanturku.wordpress.com/2019/03/22/lahiluonto-liikenne-ja-kaupunkilaisten-kohtaamispaikka-lansi-turun-talviparlamentin-karkiteemoja/

[vi] https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/kaupunkistrategia_2018.pdf Turku luo hyvinvointia ja aktivoi, s. 4

[vii] https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/strategiaraportti_2018.pdf

Lauantain lähiliikuntapaikka 13/19 ⚽️ Salon Urheilupuisto

Salossa toteutettiin kymmenen vuotta sitten kuntamäärässä laskettuna Suomen suurin kuntaliitos. Kymmenen kuntaa lakkautettiin, ja tilalle perustettiin uusi Salon kaupunki. Saman vuoden syksyllä kaupungin kansainväliseksi teknologiakeskukseksi nostaneen Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo kertoi, että Salo on yhtiön avainkaupunki, josta ei olla lähdössä. Microsoft-sopimuksen myötä Nokian johtoon nousseen Stephen Elopin valtakaudella kuitenkin Fjalar Nordellin ja Lauri Koskisen vuonna 1928 käynnistämä radiovastaanottamista televisioiden kautta matkapuhelimiin laajentunut high-tech tuotanto ajettiin alas ja Nokian satu Salossa tuli päätökseen.

Vaikka varsinkin Nokian kriisi on koetellut kaupunkia, voivat salolaiset edelleen ylpeillä erinomaisilla liikuntamahdollisuuksillaan sekä vireällä urheiluelämällä. Huolimatta laajalle ulottuvista kuntaliitoksista ja monipuolisia liikuntapalveluja tarjoavista aluekeskuksista, Salon liikunta- ja urheiluelämän kiistaton keskus on alle kilometrin päässä kaupungin keskustasta sijaitseva Salon Urheilupuisto.

Kuten monessa suomalaisessa kaupungissa ja pienemmälläkin paikkakunnalla, Salon urheiluelämän alkuvaiheita on hallinnut ideologinen jako porvarillisen ja työväenurheiluperinteen välillä. Kaupungin harrastajamääriltään suurin ja myös vanhin seura Salon Vilpas perustettiin jo vuoden 1905 suurlakkoon päättyneen sortokauden jälkeisen ensimmäisen urheiluseurabuumin aikana vuonna 1908. Myöhemmin Työväen Urheiluliiton (TUL) jäseneksi liittyneen yleisseuran lajikirjoon ovat kuuluneet mm.  jalkapallo, yleisurheilu, hiihto, suunnistus, sulkapallo ja viime vuosina erinomaisesta menestystä ja valtakunnallista näkyvyyttä tuonut koripallo.  Koripallo-Vilpas tunnetaan tänä päivänä erityisesti salolaisjuuret omaavasta ja yhdestä kaikkien aikojen suomalaisesta koripalloilijasta Teemu Rannikosta sekä otteluissa tunnelmaa nostattavista Ultra -kannattajista.

 

800px-Salohalli, Wikimedia Commons

Salohalli, Wikimedia Commons

 

Vilppaan ohella vuonna 1998 avattua komeaa Salohallia isännöi, tai varsinkin lentopallon ollessa kyseessä, emännöi, toinen 100+ -vuotias salolaisinstituutio, Salon Viesti. Syksyn 2012 satavuotisjuhlapuheessaan ”sielultaan viestiläinen” tasavallan presidentti Sauli Niinistö ylisti ”Salon keitaaksi” kutsuttua Urheilupuistoa. ”Mitä enemmän maailmaa kiertää, sen vakuuttuneemmaksi tulee, ettei yhtä monipuolista Urheilupuistoa olekaan olemassa. Siitä salolaisten kannattaisi olla ylpeitä ja käyttää puiston mahdollisuuksia hyväksi.”[i].

 

Vuonna 1912 perustettu Salon Viesti rakensi oman urheilutalonsa Urheilupuiston laitaan vuonna 1951.

 

Salon Viesti on viime vuosikymmenien vahvimmassa lajissaan, lentopallossa tehnyt monenlaista suomalaista urheiluhistoriaa. Kansainvälisen menestyksen ohella LP Viestin naisjoukkue voitti vuosina 2009-2012 ennätykselliset 114 ottelua peräkkäin. SM-kultaa joukkue voitti seitsemän kertaa peräkkäin vuosina 2009-2015. Alkavaan kauteenkin LP Viesti lähtee puolustavana mestarina. Ennen Salohallin valmistumista vireää juniorityötä tekevä Viesti pelasi ja harjoitteli omassa, yhä käytössä olevassa urheilutalossa Urheilupuiston kirkon puoleisessa laidassa.

Salon viime vuosien harrastajamääriltään suurimman seuran Salon Palloilijoiden (SalPa) toiminta käynnistyi vuonna 1956, kun kaupungissa syntyi ajatus palloiluun erikoistuvasta seurasta. Alkuun ajatuksena oli, että Viesti ja Vilpas olisivat lyöneet voimansa yhteen, mutta lopulta Vilpas jatkoi toimintaansa normaalisti ja SalPa aloitti jalkapalloilun Viestin luovuttamalla paikalla maakuntasarjassa. Viestiltä uusi seura sai myös ensimmäiset pelivarusteensa[ii].

Kolmisen vuotta sitten 60-vuotisjuhliaan viettänyt SalPa on tänä päivänä Vilppaan ja Viestin tavoin monilajiseura. Seuran lajikirjo koostuu nykyisin jalkapallosta, koripallosta, salibandystä, taitoluistelusta ja jääkiekosta.

 

 

Kaikkia SalPan, Viestin, Vilppaan ja myös monien muiden liikuntaseurojen lajeja voidaan harrastaa Urheilupuistossa, sillä noin 100 hehtaarin suuruiseen liikuntakeskukseen kuuluu Salohallin, Urheilutalon sekä Keskusurheilukentän lisäksi mm. uimahalli, kaksi jäähallia, neljä nurmipintaista jalkapallokenttää ja yksi lämmitettävä tekonurmikenttä, tennishalli sekä ulkotennis- ja koripallokentät, ratsastuskeskus, keilahalli, squash-halli, 18-reikäinen golfkeskus, 9-väyläinen frisbeegolfrata, skeittiparkki, ulkoilukuntoilulaitteet ja Perhepuiston leikkipaikka. Urheilupuistosta on lisäksi suora yhteys Salon kaupungin Salo-Lehmijärvi -retkeilyreitille sekä kahdelle eripituiselle (6 km ja 2 km) merkatulle kuntoilulenkille.

Tasavallan presidentin ohella myös Suomen Palloliitto ja Euroopan jalkapalloliitto arvostavat Salon Urheilupuiston peli- ja liikuntatapahtumaolosuhteita. U19 -poikien EM-karsinnat alkavat Suomen lohkon osalta keskiviikkona 25.9.19 klo 16.30 Salon Keskusurheilukentällä. Lohkon avausottelussa Suomi kohtaa Tshekin joukkueen[iii].

[i] http://www.salonviesti.fi/100vjuhlat/default.aspx

[ii] http://www.salpajalkapallo.fi/edustus/seura.asp

[iii] https://www.palloliitto.fi/videot/live/live-u17-poikien-em-karsintaturnaus

Puutori on kirja- ja kulttuuritori

Kulttuuri on kiistanalainen käsite. Kirjat ja kirjallisuus ovat kuitenkin jo Agricolan ABC-ajoista alkaen kuuluneet lukemista arvostavien suomalaisten keskuudessa kulttuurimuotojen ytimeen.

Ja jos on lukenut hieman Suomen historiaa sivuavaa kirjallisuutta, saattaa tietää, että maamme vanhimman kaupungin nimi Turku tullee muinaisvenäjän sanasta turgu. Samainen sana lienee siirtynyt novgorodilaisten kauppiaiden matkassa myös Skandinaviaan, missä sen yksi perillinen on ruotsin toria tarkoittava sana torg, josta juontuu suomen sana tori.

Keväällä 2019 edesmennyt Niko Selinheimo elävöitti lähes kahden vuosikymmenen ajan Puutoria Booktori -tapahtumallaan. Isänsä, entinen teatterijohtaja Kari Selinheimo oli ratkaisevasti vaikuttamassa Booktorin syntyyn perustamalla torin laitaan Omituisten Opusten Kauppansa. 

 

Niko Selinheimo ja isänsä Kari eivät ole paljasjalkaisia turkulaisia, ainakaan aika kapea-alaisen heidekeniläisen määritelmän mukaan. Mutta kulttuuri, kirjat ja tori ovat olleet kiinteä osa Selinheimojen elämän tarinaa. Turkulaisen kirjatorin, Booktorin isän Nikon maallinen taival päättyi keväällä pitkään jatkuneeseen sairauteen, mutta Selinheimojen sytyttämä kirjojen, kulttuurin ja torin yhteiselämä toteutui jälleen kerran Turun palon alkulähteillä, Puutorilla. Heinäkuun toisena viikonloppuna järjestetty Booktori -tapahtuma oli 19. kerta kun kirjallisuuden ystävät kokoontuivat vanhalla markkinapaikalle ostamaan ja myymään kirjoja sekä keskustelemaan kirjallisuudesta mm. Markku Heikkilän, Reijo Mäen ja Max Mannerin johdolla.

Puutorin Vessan perustaja ja turkulainen kulttuurin moniottelija Markku Heikkilä on Seliheimojen ohella ollut Booktorin jatkuvuuden takuumies ja Puutorin puolestapuhuja. Vares -kirjoillaan mainetta niittänyt Reijo Mäki on ollut Booktorilla yhtä tuttu vieras kuin Jussi Vares Uudessa Apteekissa. Dekkarikirjailija Max Manner vieraili Markku Heikkilän haastateltavana Booktorilla 13.7.19. 

 

Torit ovat turkulaisille tärkeitä, mutta viime aikoina kaikki keskeiset historialliset kaupunkilaisten kauppa- ja kohtaamispaikat Kauppatorista Puutoriin ja Vanhaan Suurtoriin ovat eläneet alemmuuden, tai ainakin epätietoisuuden tilassa.

Kokosimme muutama vuosi sitten silloista Puutorin puolesta -yhdistystä vetäneen Nikon kanssa Puutorin vessaan (toimi tällöin nimellä WaterLoo) useita eri toimijoita Aninkaisten alueelta ja pohdimme useammassakin palaverissa keinoja edistää Puutorin elinvoimaisuutta.

Mukana oli innostunutta ja idearikasta paikallistoimijaa mm. Ammatti-instituutista (Anne Aksentjev ja Terhi Hotakka),  Kansallis/Maakunta-arkistosta (Veli-Matti Pussinen), Konserttitalosta (Pekka Haapanen ja Heidi Pulkkinen), Puutori Bluesista (Pekka Johansson),  Turkuseurasta (Tapio Jokinen ja Jorma Keva) ja WaterLoosta (Tim Glogan ja Elina Hu Lina).  ”Käymäläkeskustelujen” pohjalta Puutorin ja Aninkaisten alueen arvonnousua sekä yhteistyötä työstettiin muun muassa oman kaupunginosaviikon, julkisten Puutorin kehittämiskeskustelujen sekä Aninkaisten koulutalon ja Konserttitalon sekä Maakunta-arkiston avoimien ovien -tilaisuuksien muodossa.

Keväällä 2016 kaupunginosapäivää vietettiin Maakunta-arkiston avoimien ovien muodossa. Arkistokierrosten välissä keskusteltiin alueen kehittämisnäkymistä kaupunkikehitysjohtaja Timo Hintsasen esityksen pohjalta. Heinäkuussa Puutori Blues Aninkaisten kaupunginosaviikon ydinohjelmaa. Parkin kentällä maan menestyksekkäin Lacrosseseura Turku Titans esitteli toimintaansa. Syksyllä, Turun palon päivän aattona Göteborgin kaupungin lahjoituksena valmistunut Konserttitalo ja ammatti-instituutin Aninkaisten koulutalo esittäytyivät avoimien ovien sekä värikästä aluehistoriaansa luotaavan keskustelutilaisuuden muodossa. Keskustelemassa mm. 1827 -historiallisen romaanin kirjoittanut dramaturgi-kirjailija Mike Pohjola. 

 

Sittemmin on ollut hiljaisempaa. On kuitenkin rohkaisevaa, että Booktorin ja Puutori Bluesin pitkän linjan toimijat lähtivät tänäkin kesänä jatkamaan Selinheimojen käynnistämää kaupunkikulttuurityötä.

 

Nykypäivänä täydennysrakentaminen, muuttoliikkeet ja muut suuret yhteiskunnalliset muutokset muokkaavat voimakkaasti kaupunkikuvaa kasvavissa kaupungeissa. Turussakin asumista tiivistetään ydinkeskustassa ja myös Puutorin ympäristö sekä laajempi Aninkaisten alue ovat merkittävien kaupunkikehityshankkeiden kohteena. Kunnianhimoinen elämys- ja viihdekeskus, linja-auto- ja rautatieasemat yhdistävä matkakeskus, TFO:n käytössä liian pieneksi jääneen Konserttisalin korvaamaan kaavailtu musiikkitalo ja Parkin kentän tunteita herättävä täydennysrakennushanke vaikuttavat kaikki merkittävästi Aninkaisten alueen asumisen arkeen sekä asukkaiden, yrittäjien ja muiden toimijoiden tulevaisuuden elinolosuhteisiin.

Ratapihan elämyskeskus, Logomon silta, matkakeskushanke ja  Parkin kentän täydennysrakentaminen liittävät vielä 40-luvulla Pohjolan takamaaksi kutsutut alueet osaksi ruutukaava-aluetta. Kaavaillut muutokset muokkaavat dramaattisesti myös Aninkaisten ympäristöä, joten esimerkiksi Parkin kentän täydennysrakentamishanke on herättänyt kaupunkilaisissa voimakasta vastustusta mm. nettiadressin muodossa. 

 

Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla sekä monissa muissa kasvavissa kulttuurikaupungeissa kaupunkien isät ja äidit ovat jo pitempään ymmärtäneet asukkaiden, yritysten sekä muiden paikallistoimijoiden panoksen ja asiantuntemuksen yhä vaativammaksi muuttuvassa kaupunkikehitystyössä[i].

Leikkimielistä jalkapalloturnausta Kööpenhaminan Raatihuoneentorilla, mailapelejä Helsingin Narinkatorilla sekä rusettiluistelua Rautatientorilla. 

 

Puutori ympäristöineen huokuu historiaa ja alueella toimii maakunnan johtavia yrityksiä sekä kulttuuri-, liikunta- ja koulutusalan toimijoita, jotka yhdessä asukkaiden ja paikallisjärjestöjen kanssa jakavat kiinnostuksen Aninkaisten alueen elinvoimaisuuteen, viihtyvyyteen ja vetovoimaisuuteen. Booktori ja musiikkitapahtumat ovat erinomainen pohja Puutorin elävöittämiselle, mutta ehkä torialueen käyttöä voitaisiin laajentaa ja ympäristöä ehostaa mahdollistamaan mm. liikuntatapahtumien, lapsiperheiden ohjelman tai muiden tähän asti kokeilematta jääneiden kaupunkikulttuurihäppeninkien tapahtumapaikkana?

Aninkaisten viikko-mölkkyä 13.7.16 (2)

Maailmalla ja muualla Suomessa viime vuosina voimakkaasti kasvanut kaupunkien vuorovaikutus asukkaiden ja järjestöjen kanssa sekä aktiviinen osallisuustoiminta eivät valitettavasti ole vielä saanut merkittävää jalansijaa Aurajoen rannoilla[ii]. Voisiko monenlaisten aktiivisten paikallistoimijoiden Puutori ympäristöineen olla turkulaisen osallistuvan budjetoinnin ja vuorovaikutteisen kaupunkisuunnittelun ensi askel?

Paunon Aninkaiskierros-Pauno & yks Puutorivisio-lähikuva 13.7.16

[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2019/01/07/suomalaiskaupungit-budjetoivat-rahaa-asukasosallisuuteen-heraako-turku/

[ii] https://suburbanturku.wordpress.com/2019/05/17/kaupunkikehittaminen-jakaa-mielipiteita-turussa-ja-maailmalla/

 

 

Aninkainen palaa 1827 ja Kaupunginosapäivänä 3.9.2016

Kaupunginosaviikot ja Aninkaisten alueen paikallistoimijat järjestivät lauantaina 3.9. – Turun palon vuosipäivän aattona – kaikille avoimen ja maksuttoman KaupunginosaPäivä -tapahtuman. Aninkaisten arkkitehtuurisesti, kulttuurihistoriallisesti ja tietysti toiminnallisesti arvokkaat rakennukset houkuttelivat satakunta kävijää kahdelle ammatti-instituutin ja Konserttitalon opaskierrokselle sekä tämän jälkeen A-auditoriassa pidettyyn keskustelutilaisuuteen. Puutorin ympäristön kehittämiseen ja torialueen monipuolisempaan käyttöön tähtäävän tilaisuuden ajankohtaisena puhujana vieraili Turun palosta vastikään “Turun Da Vinci -koodin” eli historiallisen romaanin 1827 julkaissut kirjailija Mike Pohjola.

 

Aninkaisten KaupunginosaPäivän ohjelma käynnistyi Konserttitalon kahviossa kun tutkija Helena Soiri-Snellman esitelmöi labyrinttimäisen rakennuskokonaisuuden kiehtovasta historiasta ja arkkitehtuurisista yksityiskohdista. Arkkitehti Risto-Veikko Luukkosen suunnittelemista arvorakennuksista konserttitalo valmistui vuonna 1952, ollen näin maamme ensimmäinen pääasiassa konserttitarkoituksiin suunniteltu ja rakennettu sali. Pienenä piikkinä pääkaupunkiseudulle, tutkija Soiri-Snellman muistutti Helsingin musiikkitalon valmistuneen vasta vuonna 2011. Funktionaalista tyylisuuntaa edustavan konserttitalon rakennusurakka toteutettiin Turun ystävyyskaupungin Göteborgin lahjoitusrahoituksen avulla. Myös nykyisen ammatti-instituutin koulutalo ja ravintola Aninkainen rakennettiin sodanjälkeisen uudisrakentamisen yhteydessä Göteborgin avustuksella. Alkuaan kutsuttiinkin Turun ammattikoulua Göteborgin ammattikouluksi.

 

Turkulainen taidehistorioisija ja tutkija Helena Soiri-Snellman esitelmöi Risto-Veikko Luukkosen suunnitteleman rakennuskokonaisuuden kiehtovasta historiasta ja arkkitehtuurisista yksityiskohdista Konserttitalon kahviossa. 

 

Opastettujen tutustumiskierrosten yhteydessä ammatti-instituutin oppilaat järjestivät oppilaitoksen toimintaan liittyviä esittelyjä. Aihealueina olivat kampaamo- ja kauneudenhoitoala, tekstiili- ja vaatetusala sekä ravintola- ja catering-ala. Tutustumiskierroksille osallistuvien vieraiden joukossa oli useita oppilaitoksessa aiemmin opiskelleita ja kaupunginosapäivän tunnelma olikin monelle nostalginen. Oppilaitoksen oppilaat olivat suunnitelleet tilaisuutta varten ”Puutorin pulla” -leivonnaisen sekä Turun palo -teemaisia tuotteita. Näitä oli mahdollisuus nauttia ainutlaatuisesti yhä 50-luvun miljöönsä säilyttäneen Aninkaisten opetusravintolan tiloissa.

 

Iltapäivä Aninkaisissa päättyi keskustelutilaisuuteen A-auditoriossa. Keskustelemassa olivat vastikään Turun palosta historiallisen romaanin 1827 kirjoittanut kirjailija-dramaturgi Mike Pohjola, Tois pual jokke ry:n puheenjohtaja, arkkitehti Pauno Narjus, Puutorin historiaa tutkinut Jukka Heininen sekä Kapunginosaviikkojen toiminnanjohtaja, aluetutkija Tapio Peltomaa. Kuten jo toukokuun maakunta-arkiston isännöimässä tilaisuudessa, Aninkaisten alueen rikas ja monivaiheinen historia vei keskustelun alueen kulta-aikaan ja kaupunkilaisten pettymykseen Puutorin nykytilasta.

 

tp, Mike, Jukka & Pauno Anikainen 3.9.16

 

Ylistäviä arvioita ”Turun Da Vinci -koodiksikin” kuvaillusta teoksestaan saanut Mike Pohjola kertoi otteita romaanista, jossa Puutorin varrella vaikuttanut porvari Hellman ja aikalaisensa ovat keskeisessä roolissa. Vaikka keskustelun runkona ollut satakuvainen power point-kuvasarja varmasti lisäsi kuulijoiden tietoutta Aninkaisten alueen kiehtovista vaiheista, herätti keskustelutilaisuus kuitenkin joukon uusia kysymyksiä Puutorin alueen menneisyydestä ja ennen kaikkea tulevaisuudesta. Yleisömielipiteinä Puutorin aktivointia toivottiin yhtäältä aktiivisena kirpputorikeskuksena ja toisaalta nykyisyyteen nojaavana ”äänitilana”. Tapio Peltomaa toi yhtenä mahdollisuutena esiin Porin torilla käytössä olevan lasten Angry Birds leikkipuiston sekä Suomi Areena -tapahtumissa käytössä olevan kiinteän esiintymislavan. Ja suurta kannatusta nautti edelleen kaupunkisuunnittelujohtaja Timo Hintsasen toukokuun Aninkaisten päivässä ilmaan heittämä ajatus Puutorin puistomaisuuden lisäämisestä.

 

Paunon Aninkaiskierros-Pauno & yks Puutorivisio 13.7.16

Tois pual jokke ry:n puheenjohtaja, arkkitehti Pauno Narjus ja Puutorin vihreä visio.