Kategoria: Yleinen

Vapaaehtoisvoimin pyörivä juniorijalkapallo kotouttaa lapsia ja nuoria, mutta myös näiden perhepiiriä

5.12. vietetään kansainvälistä vapaaehtoisten päivää. Jopa 40 % suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä ja lapset ja nuoriso on toimiala tai kohdealue, jolla vapaaehtoistoiminta on aktiivisinta. Ja koska jalkapallo on lasten ja nuorten harrastuksista suosituin ja laajimmin levinnyt, on juniorifutistoiminnalla myös yhä merkittävämpi yhteiskunnallinen tehtävä. Yksi yhteiskunnallisen roolin tärkeimmistä ja merkitykseltään jatkuvasti kasvavista alueista on maahanmuuttajataustaisen väestön kotouttamisen tukeminen. Jalkapallossa voi pärjätä ihonväristä, kotikielestä tai kulttuuritaustasta riippumatta.

Vapaaehtoistoiminta vetää mukaansa yhä useampia suomalaisia, mutta toimintatavat muuttuvat

Vapaaehtoistoiminnalla on Suomessa pitkä historia. Suomalaiset ovat toimineet vapaaehtoisina läpi itsenäisyyden ajan mm. asukas- ja aluetoiminnan, eri kulttuurialojen, lastensuojelun ja nuorisotyön, maanpuolustustyön, partion, pelastuspalvelujen, poliittisen puoluetoiminnan, urheiluseurojen, vanhustyön sekä uskollisten yhteisöjen järjestöissä ja tehtävissä. Mutta vapaaehtoisuus ei tarkoita vain pitkiä perinteitä. Tänä päivänä yhä useampi tekee vapaaehtoistyötä (2018: 42% vs. 2015: 33%)[i].

Samalla kun vapaaehtoistoiminnan suosio suomalaisten keskuudessa on kasvanut, se on myös muuttunut luonteeltaan. Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Leo Straniuksen mukaan vapaaehtoistyötä tehdään ajallisesti vähemmän, ikäihmisten ja miesten vapaaehtoistyö on vähentynyt, mutta naisten ja nuorten osuus on kasvanut. Verkossa, järjestöjen ulkopuolella ja lyhytaikaisesti tehdään yhä enemmän. Myös vertaistoiminta vetää, ja vertaistukea antavat sekä vapaaehtoiset että ammattilaiset. Ammattilaisuus ja vertaisuus ovat kietoutuneet yhteen yhä tiiviimmin samalla kun vertaistuen arvostus palveluissa on lisääntynyt[ii].

Vaikka pitkäkestoinen, järjestöjen kautta kasvokkain tapahtuva vapaaehtoistyö on edelleen tärkein, uudet tuulet muokkaavat suomalaisten kansalaistoimintaa. Digitalisaatio ja mobiiliteknologia antavat uudenlaisia mahdollisuuksia osallistua. Varsinkin nuoret vierastavat perinteisen yhdistysmaailman byrokraattisuutta ja hallintohierarkkisuutta. Rekisteröityjen yhdistysten ja puolueiden rinnalle ja jopa tilalle nousee uusia vaikuttamismuotoja nettiadresseista erilaisiin verkostoihin, liikkeisiin ja pop-up -toimintaan.

Paine uudistua ei koske vain ikärakenteeltaan senioripainotteisia yhdistyksiä tai alenevan kannatuksen kanssa kamppailevia poliittisia puolueita. Myös liikunta- ja urheilukentillä eletään suurta murrosta. Kaupungistuvassa, sääoloiltaan muuttuvassa Suomessa perinteikkäät maaseutujen kestävyys- ja yksilölajit ovat saaneet tehdä tilaa joukkuelajeille sekä urbaaneille, ulkomailta tuleville harrastusmuodoille kuten cheerleading, parkour ja skuuttaus.

Ja riippuen kansalaismielipiteestä, ulkomailta tuntuu tulevan myös väestökehityksen kanssa tuskailevan kansan tulevaisuus, tai tuho. Oli suhtautuminen maahanmuuttoon myönteinen tai kielteinen, ulkomailta Suomeen saapuvan väestön vaikutus on vääjäämätön. Väestöfaktat maahanmuuton välttämättömyydestä ovat kiistattomat:

”2010-luvun aikana Suomen väestönkehitys on hidastunut. Koko maan väestönlisäys on perustunut ulkomailta tulleeseen muuttoliikkeeseen vuoden 2015 jälkeen, sillä luonnollinen väestönkehitys on kääntynyt negatiiviseksi alentuneen syntyvyyden vuoksi. 2010-luvun merkittävin väestönkehityksessä tapahtunut muutos onkin syntyvyyden aleneminen.”[iii]

Suomen väestönkehityksen nojatessa maahanmuuttoon, kotouttamisen merkitys kasvaa

Maahanmuuton pysyessä vähintään nykyisellä tasolla vieraskielisen väestön määrä enemmän kuin kaksinkertaistuu Suomessa vuoteen 2040 mennessä. Kasvua selittävät etenkin muuttovoitto ulkomailta sekä vieraskielisen väestön nuori ikärakenne.[iv]

Kun Suomea koettelee maailmanlaajuisen koronapandemia ohessa ja seurauksena voimakas velkaantuminen, korkea työttömyys sekä hyvinvointivaltion toimivuutta uhkaavia sosiaalisia jännitteitä ja suoranaisia uhkakuvia, on todella tärkeää, että läntistä Eurooppaa huomattavasti myöhemmin maahanmuuton kohteeksi tullut kansakunta osaa ottaa oppia naapurien kokemuksista ja onnistuu kotouttamistoimissaan.

Suomeen on toki ajautunut vuosisatojen kuluessa muita kulttuureja edustavia kauppiaita ja kulkijoita idästä, lännestä ja etelästä, mutta mm. juutalais- ja tataariyhteisöt ovat integroituneet lähes erottamattomaksi osaksi yhtenäistä kantaväestöä. Esimerkiksi stadilaistaustaisten, Suomea ulkomailla edustaneiden kansansuosikkien Atik Ismailin tai Babitzinin sisarusten suomalaisuutta ja isänmaallisuutta tuskin moni tohtii kyseenalaistaa.

Suomeen suuntautuvan nykyaikaisen maahanmuuton lyhyttä historia heijastaa ehkä selkeimmin uussuomalaisten lyhytaikainen osallisuus edustuksellisessa demokratiassa. Jos 1940-luvulla valtakunnalliseksi vaikuttajaksi kohonnut virolaistaustainen Hella Vuolijoki luokitellaan erikoistapaukseksi, sai Suomi ensimmäiset maahanmuuttajataustaiset kansanedustajansa vasta vuonna 2015, kun kaupunginvaltuutettu, SDP:n eduskuntaryhmän viestintäsihteeri Nasima Razmyar, sekä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Ozan Yanar menivät läpi eduskuntavaaleissa[v].

Ja puolivuotta eduskuntavaalien jälkeen maahanmuutto nousi myös Suomessa pitkäkestoiseksi ja kansakuntaa jakavaksi teemaksi, kun Suomi muun läntisen Euroopan mukana ajautui poikkeuksellisen pakolaisaallon kohteeksi[vi]. Yli miljoonan turvapaikanhakijan ja siirtolaisen saapuminen Eurooppaan vuonna 2015 paljasti vakavia ongelmia EU:n turvapaikkajärjestelmässä[vii] ja pakolaiskriisi ulottui myös Suomeen, kun vuosittainen turvapaikanhakijamäärä monikertaistui muutamassa kuukaudessa varsin vakiintuneesta 3 000-4 000 hakijasta yli 32 000 turvapaikanhakijaan.

Loppuvuodesta 2015 Euroopan pakolaiskriisi aiheutti jänniteitä myös Turussa. Väliaikaisen vastaanottokeskuksen perustamissuunnitelmat huolestuttivat asukkaita Runosmäen kaupunginosassa. Urheiluseurat ja muut vapaaehtoisjärjestöt järjestivät turvapaikanhakijoille hyväntekeväisyystapahtumia mm. Pansion Kisapuistossa ja Impivaaran jalkapallohallissa.

Viime vuosina Suomeen kohdistuva maahanmuuttoliike on palannut Euroopan suurta pakolaiskriisivuotta edeltävälle tasolle. Vuonna 2019 jätettiin 4 550 turvapaikkahakemusta, joista 2 467 oli uusien turvapaikanhakijoiden jättämiä hakemuksia[viii]. Viimeisen 12 kuukauden aikana, jolloin Covid-19 pandemia on voimakkaasti rajoittanut rajojen yli tapahtuvaa liikkumista, Maahanmuuttovirastoon vireille tulleet hakemusmäärät, jotka koskevat mm. oleskelulupaa, kansainvälistä suojelua ja kansalaisuutta, ovat pienempiä kuin edellisinä vuosina[ix].

Jalkapallo on tärkeä kotouttaja

”Jalkapallo on yksi maailman puhutuimmista kielistä. Se yhdistää kansoja ja kulttuureja ainutlaatuisella tavalla. Jalkapallo voi olla uudessa, vieraassa ja pelottavassakin ympäristössä ihmiselle se ainut turvalliseksi koettu asia, jonka avulla tutustuminen ja integroituminen uuteen ja tuntemattomaan ympäristöön voi alkaa.”[x]

Samalla kun Suomen jalkapallomaajoukkueet ovat viime vuosina menestyneet kansainvälisillä kentillä, maan harrastajamääriltään suurin lapsia ja nuoria liikuttava lajiliitto on panostanut yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja maahanmuuttajien kotouttamiseen. Palloliitto on toiminut aktiivisesti monikulttuurisuuden suunnannäyttäjänä suomalaisessa urheiluyhteisössä vuodesta 2007.

Vuosina 2019-20 yhteistyössä Walter ry:n ja Opetushallituksen kanssa toteutetun Kotouttamisen edistäminen seuratoiminnassa -hankkeen tavoitteena on ollut edesauttaa maahanmuuttajien kotoutumista ja vahvistaa heidän osallisuutta seuratoiminnassa. Hankkeeseen mukaan valikoitui 14 seuraa Espoosta (EBK, EPS, EsPa), Helsingistä (FC Kontu), Kuopiosta (KuPS), Oulusta (Tervarit), Porista (MuSa), Tampereelta (Ilves), Turusta (FC Inter, TuNL), Vaasasta (VPS) ja Vantaalta (KOPSE, TiPS, VJS).

KES-hankkeen ja useiden muiden seurahankkeiden kautta saavutetut kokemukset ja tulokset kertovat jalkapallon avulla tehtävän kotouttamistyön tarpeellisuudesta.

” Urheilu ja osallisuus – mikä mahtava keino olla osana jotain merkityksellistä. Osallisuus on yksinkertaisesti tunne siitä, että kuulun johonkin yhteisöön. Tässä on suomalaisen seuratoiminnan suurin mahdollisuus ja vahvuus. Seuratoiminta voi parhaimmillaan tarjota osallisuuden tunteen esimerkiksi ulkopaikkakuntalaisille, jotka muuttavat uudelle paikkakunnalle työn perässä tai maahanmuuttajille, jotka muuttavat uuteen maahan. Sosiaalinen integraatio on ihmisen selviytymisen kannalta yksi tärkeimpiä asioita.”

Maurizio Pratesi, Monikulttuurisuuden asiantuntija, SPL, KES-hankkeen loppuraportti

Ympäri maata toteutetuissa hankkeissa koettiin sekä onnistumisia että vastoinkäymisiä. Liikkeelle lähtöä vaikeutti koronapandemian lisäksi mm. kotouttamistoimintaan liittyvän tiedon sekä toimiviksi havaittujen toimintamallien vähäinen määrä suomalaisessa seuratoiminnassa, haasteet kouluyhteistyössä ja joissain uskonto- ja kulttuuriryhmissä havaitut tyttöjen harrastamista koskevat rajoitukset. Ja pitkään myös jalkapallossa nousussa olleet harrastusmaksut ovat merkittävä ongelma myös maahanmuuttajataustaisille perheille.

Maahanmuuttajataustaisten tyttöjen liikuntaharrastamisen edistäminen on yksi kotouttamistyön suuria haasteita

Onnistumisia koettiin kuitenkin enemmän kuin vastoinkäymisiä. Espoossa EPS kehitti matalan kynnyksen toiminnan mallin, jossa harrastamaan tulevan pelaajan ei tarvitse ilmoittautua tai sitoutua pidemmälle jaksolle ja EsPa perusti nuorten maahanmuuttajataustaisten aikuisten harrastuksen jatkumista tukemaan EsPa United -joukkueen. Joukkueen pelaajat ovat myös osallistuneet valmennusakatemiatoimintaan ja kouluttautuneet valmentajiksi ja pelinohjaajiksi. Samankaltaista vanhempien pelaajien mentorointi-toimintaa on toteutettu Turussa FC Interin Welcome Bro -toimintamallissa. Työkokeiluista ansaitulla palkalla pelaajat ovat pystyneet pienentämään myös varusteista ja kausimaksuista aiheutuvia kustannuksia.

Helsingissä Kontu pyrkii tietoisuuden kasvattamiseen järjestämällä harjoitusten yhteydessä kentänlaitakahveja ja Vantaalla toimivin tapa kohderyhmän tavoittamiseen oli mennä sinne, missä ihmiset ovat. VJS:n väelle kohtaamiset kentän laidalla osoittautuivat seuralle arvokkaiksi viestintämahdollisuuksiksi.

Vaikka Palloliiton seurakehityshankkeiden fokus on ennen kaikkea ruohonjuuritason osallisuuden edistämisessä, tulisi sekä suomalaisen seurajohdon että yhteiskunnallisten päättäjien ymmärtää liikunnan kautta aikaan saatavat kotouttamisen työllistävät ja huippu-urheilua tukevat vaikutukset. A-maajoukkueen historiallisesti EM-kisoihin pelanneessa Huuhkajaryhmässä on viime vuosina esiintynyt suuri joukko maahanmuuttajataustaisia pelaajia Eremenkon ja Hetemaj’n veljeksistä Pyry Soiriin sekä menestyksen takuumiehiin Lukas Hradeckyyn ja Glen Kamaraan. Lisäksi Markku Kanervan ryhmään on kuulunut useita kaksoiskansalaisuuden omaavia pelaajia ja yksilötasolla kansainvälistä tähtipelaajastatusta edustavat Teemu Pukki ja Lukas Hradecky ovat merkittäviä mielipidevaikuttajia ja nuorten esikuvia niin Suomessa kuin nykyisessä asuinmaassaan.

Liikkukaa! ry:n toiminnanjohtaja Christian Thibaultilla on pitkä kokemus maahanmuuttajien kotouttamisesta liikunnan avulla. ”Jos ihminen viihtyy, hän on kotoutunut. Viihtymistä lisää merkittävästi mieluisan urheiluharrastuksen löytyminen”, hän toteaa[xi].

”Moninaisuus ja monikulttuuriset joukkueet eivät ole pelkkää sanahelinää. Tulevaisuudessa urheiluseurojen on houkuteltava maahanmuuttajia mukaan toimintaansa, jos ne aikovat kasvaa ja menestyä. – Tulos on hyvä motivaation lähde. Moninaisuus tuo urheiluun merkittävän määrän energiaa, kontakteja, ideoita ja näiden myötä myös tuloksia.”

Maahanmuutto kansantaloudellinen ja väestökehityksellinen välttämättömyys, mutta sosiaalinen haaste

Mutta kuten Liikkukaa! ry:ssä ja kotouttamishankkeita toteuttavissa seuroissa tiedetään, maahanmuuttajien saaminen mukaan järjestöjen tai seurojen toimintaan ei kuitenkaan aina ole niin yksinkertaista. Mistä heidät tavoitetaan ja miten innostetaan osallistumaan?

Kotouttamistyön asiantuntijajärjestön mukaan on tärkeää tunnistaa nuoriin vaikuttavat henkilöt eli mielipidevaikuttajat: vanhemmat, kaverit, maahanmuuttajataustaiset urheilijat tai vaikuttajat. Seuraava askel on saada heidät kiinni – useimmiten maahan muuttaneiden omat verkostot ovat paras kanava viestien välittämiseen.

On yhä tärkeämpää, että Suomen kaupungit panostavat kaupunginosien kehittämiseen ja tiiviimpään yhteistyöhön paikallistoimijoiden kanssa. Myös taloushaasteet puoltavat syvempää yhteistyötä varmuudella kilpailukykyisten vapaaehtoisjärjestöjen kanssa[xii]. Paikallisjärjestöt työskentelevät päivittäin kaupunginosissa ja tietävät minkälaisia ongelmia asukkaat alueillaan kohtaavat ja minkälaisilla toimenpiteillä alueiden elinoloja voidaan kehittää.

Vaikuttajat, verkostot ja tietysti myös maahanmuuttajataustaisen väestön osuus vaihtelevat kaupunkien välillä ja myös kaupunginosien kesken. Valtakunnallisesti suurimmat vieraskielisen väestön keskittymät löytyvät pääkaupunkiseudulta. Vuoden 2019 lopussa Vantaalla asui lähes 47 300 vieraskielistä (äidinkieli muu kuin suomi, ruotsi tai saame), mikä oli 20,2 prosenttia koko väestöstä[xiii]. Espoon tämän vuoden väestönkasvusta lähes 100 % vieraskielisiä ja sielläkin muunkielisten osuus on lähes 19 prosenttia koko väestöstä[xiv].  Helsingissä vieraskielisen väestön osuus vuonna 2019 oli 16,2 % ja kesällä Kuntaliitolle tuottaneen MDI:n selvityksen mukaan vieraskielisten määrä Suomessa yli kaksinkertaistuu vuoteen 2040 mennessä. Aluekehityksen seurantaan erikoistuneessa konsulttitoimisto MDI:ssä johtavana asiantuntijana toimiva Timo Aro muistuttaa, että on kansantaloudellisesti valtava kysymys, kasvaako vieraskielisten määrä riittävästi ja varoittaa, että vain vieraskieliset pelastavat kuntien väestökehityksen[xv].

Pääkaupunkiseudun jälkeen vieraskielisten osuus kokonaisväestöstä on korkein tilastokummajainen Närpiössä (15,6 %) ja Turussa, jossa muun kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisiä edustavat 12 prosenttia turkulaisista. Vaikka etenkin Itä-Helsingistä löytyy vahvoja maahanmuuttajataustaisen väestön keskittymiä[xvi], on maahanmuuttajaväestön keskittyminen Turun tietyillä alueilla vieläkin hallitsevampaa.

Kun Helsingissä muun muassa Itäkeskuksen, Kontulan ja Jakomäen asukaskunnasta noin kolmannes edustaa vieraskielistä väestöä, itäisessä Turussa monikulttuurisuuskehitys on ollut vielä voimakkaampaa. Vuosikymmen sitten Varissuo-Lausteen suuralueen 24,9 prosentin muunkielisten osuus erottui jo selkeästi muista kaupungin alueista. Pansio-Jyrkkälän osuus oli 11,4% ja Nummi-Halisten suuralueella 10,5%. Vuonna 2010 koko Turun väestöstä muunkielisten osuus oli 7,6%[xvii].

Vuosikymmen myöhemmin, lukemat ovat merkittävästi muuttuneet maailmanlaajuisen koronapandemian varjossa. Vaikka muunkielisten osuus kokonaisväestöstä on yhä alhaisempi kuin pääkaupunkiseudulla, Turussa on tapahtunut kuluvan vuosikymmenen aikana poikkeuksellisen voimakasta vieraskielisen väestön keskittymistä. Pansiossa ja Halisissa lukemat ovat kohonneet Itä-Helsingin 30 prosentin tasolle ja Itä-Turussa lähestytään jo länsinaapuri Ruotsin tilastolukuja. Vaikka läntistä Eurooppaa myöhemmin kaupungistuneessa Suomessa asumisen alueellinen eriytyminen on ollut lievempää, ovat juuri itäisen Turun lähiöt Varissuo ja Lauste nousseet suomalaisen segregaatiokehityksen hieman kyseenalaisiksi ”mallialueiksi”. Kun Lausteella muunkielisten osuus koko väestöstä on noin 40 %, Varissuolla vieraskielisiä on jo puolet alueen asukkaista[xviii].

Maahanmuuton ja siihen kytkeytyvän segregaation yhteiskunnalliset vaikutukset ovat poikkeuksellisen monimutkaisia ja kuten monessa maassa on viime vuosina havaittu, myös kansakuntaa jakavia, joten maahanmuuttajien kotouttaminen on yhä tärkeämpi kysymys myös Suomessa.

Turussa Nappulaliigan Kotoutumisen edistämisen seurahankkeessa myönteisimmät tulokset saavutettiin juuri maan monikulttuurisimmassa lähiössä Varissuolla. Vaikka Covid-19 vaikeutti merkittävästi junioritoimintaa, TuNL:n harrastajamäärä kasvoi alueella seuratulkkiohjelman avulla vuoden aikana nollasta yli sataan pelaajaan. Seura on myös saanut hankkeen kautta arvokasta tietoa siitä, mitä toiminta alueilla, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia perheitä, vaatii seuratoimijoilta. TuNL haluaakin liikuttaa lapsia kaikkialla Turussa, ja seuratulkkitoiminta antaa siihen paremmat mahdollisuudet ja työkalut. Seuratulkkitoiminnan jatkaminen ei ole TuNL:lle valinta vaan jopa välttämättömyys[xix].

Kun kaupungistuva Suomi pyrkii ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaansa suurten ikäluokkien ikääntyessä ja koronapandemian kiusatessa, on päivänselvää, että maahanmuuttajien onnistunut kotouttaminen on maallemme aivan keskeinen kysymys. Ei valinta vaan välttämättömyys.

[i] https://kansalaisareena.fi/wp-content/uploads/2019/07/Vapaaehtoistoiminta-Suomessa-Leo-Stranius-24.6.2019.pdf

[ii] https://thl.fi/documents/966696/3698292/Sokran+tutkimusviesti+8+2019+%281%29.pdf/1a8b6442-f7ca-74e9-7512-c10c69bc88fe?t=1575459106081

[iii] https://media.sitra.fi/2020/06/09115815/vaestoselvitys-2040.pdf

[iv] https://www.kuntaliitto.fi/tiedotteet/2020/kuntaliitto-selvitti-vieraskielisen-vaeston-maara-yli-kaksinkertaistuu-vuoteen-2040

[v] https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/maahanmuuttajaehdokas-tekemassa-historiaa-ensimmaisena-eduskuntaan/5009828#gs.nppwzc

[vi] https://yle.fi/uutiset/3-8595369 Näin Suomi muuttui – katso miten turvapaikkakriisi eteni ja näkyi vuonna 2015

[vii] https://www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/society/20170629STO78630/pakolaiset-ja-muuttoliike-euroopassa-tietoja-ja-tilastoja

[viii] https://migri.fi/-/maahanmuuton-tilastot-2019-oleskelulupaa-haki-ennatysmaara-tyontekijoita

[ix] https://tilastot.migri.fi/index.html#applications

[x] https://www.palloliitto.fi/sites/default/files/spl_kes-hanke_2018-2020_loppuraportti.pdf

[xi] http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-335-1 Kotopolulla: järjestöt kumppaneina kotouttamisessa, TEM oppaat ja muut julkaisut 11/2018

[xii] https://suburbanturku.wordpress.com/2015/09/22/pakolaiskriisi-edellyttaa-aktiivista-kaupunginosapolitiikkaa-ja-kolmannen-sektorin-suurempaa-roolia/

[xiii] https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/151877_Vantaan_vaesto_2019-2020.pdf

[xiv] https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/2332993 Espoon tämän vuoden väestönkasvusta lähes 100 % vieraskielisiä

[xv] https://kuntalehti.fi/uutiset/talous/aluetutkija-timo-aro-vain-vieraskieliset-pelastavat-kuntien-vaestokehityksen/

[xvi] https://ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi/fi/alueellinensijoittuminen Vuoden 2019 alussa ulkomaalaistaustaisten osuus alueen väestöstä oli korkein Kallahdessa, Meri-Rastilassa, Itäkeskuksessa, Kontulassa, Jakomäessä, Kivikossa ja Kurkimäessä, joissa ulkomaalaistaustaisia oli yli kolmasosa.

[xvii] https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/alueprofiili_2011.pdf

[xviii] https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/turun_kaupunkistrategiaindikaattorit_25_03_2020.pdf

[xix] https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/jalkapallo-kotouttaa-tunln-seuratulkkitoiminta-tuottanut-nopeita-tuloksia

Enemmän yhdessä turhaa talkootyötä vai ulkoliikuntaa tukevaa liikuntapolitiikkaa poikkeusoloissa?

Maailmanlaajuinen pandemia on edennyt toiseen aaltoon. Globaalissa ja Euroopan laajuisessakin vertailussa suomalaiset ovat selvinneet koronakriisistä toistaiseksi kunnialla, mutta pandemian pitkittyessä, mahdollisimman normaalin arjen ja sitä kautta myönteisen ilmapiirin ylläpitäminen on yhä tärkeämpää. Kuten keväällä voimakkaasti kiristetyt rajoitustoimet ja valmiuslakiaika osoittivat, ulkoliikunta ja lähiliikuntapaikat ovat suomalaisten fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille korvaamattoman tärkeitä.

Ilmastomuutoksen vakavuudesta kiistellään politiikan areenoilla, mutta neljän tunnistettavan vuodenajan Suomessa on aina osattu reagoida säätilan muutoksiin. Ulkona liikkumaan tottunut metsäläiskansa on pilkkinyt satoja vuosia tuhansien järvien jäillä, kehittänyt kerrospukeutumisen ja kaluston arktiseen ulkoiluun sekä suunnistanut sukset jalassa. Suomalaiset ja Pohjolan naapurit ovat myös synnyttäneet tasa-arvoon ja demokratiaan perustuvat hyvinvointivaltioyhteiskunnat, joita kadehditaan ja kopioidaan ympäri maailman.

Mutta maailma muuttuu, eivätkä suomalaisetkaan enää liiku luonnostaan kuten Paavo Nurmen tai edes kuin kansanedustajiksi urheilleiden Juha Miedon, Lasse Virenin ja Sari Essayahin kulta-aikoina.

”Ihmiskunta ikääntyy ja elämäntavat sekä arkikäyttäytyminen muuttuvat. Luonnollinen liikkuminen vähenee, kun teknologia ottaa isompaa roolia. Uudessa yhä urbaanimmassa ajassa ei enää hiihdetä kouluun, mutta lisääntynyt liikkumisen lajikirjo, monikäyttöiset lähiliikuntapaikat sekä koulun ja kolmannen sektorin yhteistyö tarjoavat koululiikunnasta traumatisoituneillekin mahdollisuuden löytää liikkumisen ilo ja urheilun yhteisöllisyys.”[i]

Suomalaisten ja muidenkin kansakuntien huolestuttavalla vauhdilla vähentyneestä liikkumisesta ja tämän ”kehityksen” kielteisistä terveys- ja talousvaikutuksista on julkaistu läjäkaupalla tutkimuksia ja selvityksiä. The Lancet Global Health -tiedejulkaisussa julkaistun tutkimuksen mukaan liian vähäinen fyysinen rasitus on jopa yli kaksi kertaa yleisempää vauraissa maissa kuin kehittyvissä talouksissa[ii]. Tutkijat selittävät tuloksia mm. istumisen yleistymisellä sekä töissä että vapaa-ajalla.

Vaikka kouluilla ja urheiluseuroilla toivoisi olevan positiivinen vaikutus lasten ja nuorten liikkumiseen, on näilläkin paljon parannettavaa liikuntakasvatuksessa. Kun vähän liikkuvilta nuorilta aikuisilta kysyttiin laajassa Turun yliopiston tutkimuksessa, mitkä tekijät tai tahot ovat vähentäneet mielenkiintoa liikuntaa kohtaan, kolme yleisintä vastausta olivat koulu, liikunnanopettaja ja urheiluseurat[iii].

Äskettäin Lounais-Suomen aluehallintovirasto antoi Turun Mikaelin koululle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä, kun lapselta evättiin osallistuminen kaikkiin liikuntapäivän aktiviteetteihin unohtuneiden pelikenkien takia. Aluehallintovirasto katsoi, että osallistumisen kieltäminen ei tukenut tavoitteita liikunnan ilosta, osallisuudesta ja leikinomaisesta kisailusta. Avin mukaan koulun sisäiset ohjeet ja toimintakulttuuri eivät voi olla ristiriidassa lainsäädännön ja opetussuunnitelman kanssa. Liikunnan epääminen yksittäisen varustepuutteen takia ei ollut oikeasuhtainen toimenpide[iv].

Pääministeri peräänkuuluttaa suomalaisilta ryhtiliikettä, toivottavasti myös kansanterveyttä edistävän ulkoliikunnan muodossa

Koska Helsingin ja Uudenmaan sekä Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirit ovat siirtyneet epidemian leviämisvaiheeseen, on alueilla astunut ja astumassa voimaan kolmeksi viikoksi tiukempia rajoituksia ja suosituksia. Nämä toimenpiteet lienevät välttämättömiä terveydenhuollon toimivuudelle ja sitä kautta suomalaisten turvallisuudelle, mutta päätökset aiheuttavat myös monenlaisia hankaluuksia urheiluseuroille ja yksittäisille liikunnan harrastajille.

Covid19 pandemia on poikkeuksellisen suuri haaste niin poliittisille päättäjille kuin kansallisen ja paikallistason virkamieskunnalle, mutta ehkä koko kansaa koetteleva koronakriisi tulisi myös nähdä mahdollisuutena uudistaa yhteiskuntaa ja sen luutuneimpia rakenteita?

Johtavat suomalaispäättäjät ovat usean hallituskauden ajaneet suurta sote-uudistusta, mutta reformit ovat toistaiseksi aina kariutuneet puolueiden välisiin erimielisyyksiin ja intressiristiriitoihin. Voisiko korona kuitenkin vauhdittaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista ja ehkäpä tuoda myös liian vähälle huomiolle jääneen liikuntapolitiikan osaksi ennaltaehkäisevää sote-työtä?

Suomella on pitkät ja ansiokkaat liikuntaperinteet sekä myös paikoin erinomaiset liikuntaolosuhteet, joten suhteellisen vähillä toimenpiteillä ja ennen kaikkea liikuntamyönteisillä päätöksillä suomalaiset on yhä mahdollista kohottaa liikunnallisten hyvinvointikansojen joukkoon. Pandemia ja poikkeusolojen kokoontumisrajoitukset vaikeuttavat merkittävästi sisäliikuntaa, joten tulevana talvena kuntapäättäjien tulisi suhtautua poikkeuksellisen myönteisesti ulkoliikuntaan ja kannustaa kansalaisia lenkkipoluille, puistoihin ja lähiliikuntapaikoille.  

Valitettavasti kuitenkin ulkoliikuntapaikkakäytännötkin ovat kovin kirjavia eri puolilla maata. Aiheesta keskusteltiin äskettäin aktiivisesti yli 8000 jäsenen Suomalainen junnufutis Facebook-ryhmässä, kun ryhmäläisiltä tiedusteltiin liikuntapaikkakokemuksia urheilukenttien talvikunnossapidosta.

Alla muutamia junnufutistoimijoiden kokemuksia eri puolilta Suomea.

”Lahdessa edellisvuosien kokemuksella erittäin surkeaa ja täysin välinpitämätöntä suhtautumista.”

”Helsinki, Pajamäki tekonurmi välillä sammuu valot ennen treenien loppua. Lumisena talvena peruttuja vuoroja. Lempi kenttä Kadetinkenttä epävirallisesti käytössä, ei talvikunnossapitoa. Tali ok, mutta paljon käyttäjiä. Vesisateen jälkeen ihmeen paljon peruttuja vuoroja.”

”Sama homma oli perjantaina ja lauantaina Helsingissä, Puotilassa. Vähän jopa hirvittää katsella lasten treenejä/ pelejä kun kenttä on niin liukas lumesta.  Voi tulla pahaa jälkeä jos sopivasti nilkat tai selkä nyrjähtää. Toivoisi kaupungilta enemmän ja parempaa ylläpitoa kentille kun kuitenkin lasten halutaan ulkoilevan ja liikkuvan.”

”Hämeenlinnassa lämmitettävä tekonurmi menee talveksi kiinni ”

”Viime talvena pk-seudulla oli koko talven erinomaiset ulkopeliolosuhteet. Mitä teki Espoo? Lasautti lamput kiinni, kun kenttiä ei voitu jäädyttää luistelijoille. Eipä niitä säkkipimeässä pystynyt futaritkaan käyttämään.”

” Lappeenrannassa ainoa lämmitettävä tekonurmi tulee useimmiten kaupungin toimesta puhdistetuksi lumesta, mutta lämmöt surkeat eikä kestä sulana jos pakkaselle menee edes muutaman asteen. Ollaan toki totuttu ottamaan kolat mukaan etenkin jos treenit viikonloppuna, kun silloin tuntuu unohtuvan se putsaus.”

Ja tyytymättömyyttä ilmassa myös Suomen Turussa.  Hallinnollinen linja, jonka päätöksellä kenttiä ei lämmitetä, eikä myöskään aurata marras-joulukuussa turhauttaa turkulaista jalkapalloväkeä.

”Meillä piti olla lauantai aamuna Kupittaa 5 matsi. Oltiin ryhtymässä näihin kolaushommiin koska kaupunki oli jättänyt tekemättä. No sieltä marssi joku nainen ja kielsi tämän operaation. Eli kenttää ei saa putsata eikä siellä saa kuulemma pelata. että semmosta…”

”adressi pystyyn ja vaaditaan liikuntapalvelut Kupittaan osalta ulkoistettavaksi yksityiselle toimijalle. Sopimukseen velvoite putsata tekonurmet lumesta. Kun ei kerran muuten tunnu sana kuuluvan… *kele.”

Kaikki palaute ei kuitenkaan ollut kielteistä. Keski-Espoossa kenttätyöntekijät saivat kiitosta:

”Jos on kenttavaraus kaupungilta, niin kentän pitää olla käyttökunnossa. Keski-Espoon kentällä kaupungin mahtavat työntekijät on joka päivä töissä.”

Itsellänikin on paljon myönteisiä kokemuksia turkulaisen liikuntapalveluhenkilöstön palvelualttiudesta ja ammattitaidosta, joten vaikuttaisi siltä, että kritiikin taustalta löytyy johtamisongelmia. Tarve säästää on tietysti koronan kurittamissa kunnissa todellinen, mutta futisväen keskustelussa esitetty kysymys – Mikä idea lämmitettävällä tekonurmella, jos sitä ei lämmitetä  – on varmasti silti perusteltu.

Liikuntapaikkojen lämmityksestä ja valaisemisesta säästämisen sijasta tulisi mielestäni paneutua liikuntapaikkaverkoston uudistamiseen sekä yhteistyön tiivistämiseen liikuntajärjestöjen kanssa. Jokaista koulun kenttää tuskin kannattaa yrittää jäädyttää tämän päivän talvioloissa ja kaupungeista löytyy myös väestörakenteen muutoksen myötä lähes hylättyjä kenttiä, joiden uudelleenkaavoituksella kunta saisi tuloja. Mielellään lähiliikuntapaikkojen kehittämiseen. Ja urheiluseuraväki on edelleen usein valmiina talkootyöhön, varsinkin jos vapaaehtoispanoksella pystytään painamaan alaspäin jatkuvasti kohoavia harrastusmaksuja.

Jotain hieman samansuuntaista mielestäni visioi maan johtava kunnallinen liikuntajohtaja, Helsingin väistyvä pormestari Jan Vapaavuori, joka vastikään käydyssä Olympiakomitean puheenjohtajakisassa korosti kansalaisten liikkumisen tärkeyttä, varoitti liikkumattomuudesta suurimpana liikuntapoliittisena ongelmana ja kuvaili urheiluyhteisöä maan suurimmaksi kansanliikkeeksi[v].

Tultuaan myös valituksi, uusi Olympiakomitean puheenjohtaja, pormestari Vapaavuori muistutti miltei presidentillisesti liikunnan yhteiskunnallisesta merkityksestä. Toivottavasti nykyiset ja keväällä valittavat kuntapäättäjät kuuntelevat.

”Savottaa riittää. Maailma muuttuu valtavaa vauhtia. On valtava määrä isoja trendejä ikääntymisestä ilmastonmuutokseen ja koronasta kaupungistumiseen, jotka vaikuttavat myös liikuntaan ja urheiluun. Toisaalta olen vakuuttunut siitä, että liikunnan ja urheilun yhteiskunnallinen merkitys on niin vahva, kansanterveydelliset, kansantaloudelliset ja monet muut hyödyt, jotka liittyvät vaikka kansallisen identiteetin vahvistamiseen ja maahanmuuttajien integroimiseen, ovat niin merkittäviä, että kyllä me pärjäämme.”[vi]

[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2018/10/07/ihmiskunnan-liikkumattomuus-kasvava-ongelma-koulut-urheiluseurat-ja-muu-kolmas-sektori-avainasemassa/

[ii] https://www.thelancet.com/journals/langlo/article/PIIS2214-109X%2818%2930357-7/fulltext

[iii] https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/02/20/tutkimus-liika-kilpailu-koululiikunnassa-ja-urheiluseuroissa-saa-nuoret

[iv] https://yle.fi/uutiset/3-11666744 Avi huomautti Turun Mikaelin koulua liikuntapäivän menettelytavasta – oppilas suljettiin opetuksen ulkopuolelle varustepuutteen perusteella

[v] https://yle.fi/urheilu/3-11660555 Kommentti: Olympiakomitean hallitus uudistui rajusti, saako Jan Vapaavuori hajanaisen kansanliikkeen kulkemaan samaan suuntaan?

[vi] https://yle.fi/urheilu/3-11659768 Jan Vapaavuori Olympiakomitean puheenjohtajaksi

TPS juhlavuoden alla Ykköseen – takaisin liigaan turkulaisilla talenteilla ja paikallisella yhteistyöllä?

Turku on mustavalkoinen, usein sanotaan. Monilajiseura TPS on kiistatta tunnetuimpia turkulaisuuden ilmentymiä, tai brändejä, kuten tänä päivänä tavataan sanoa.

Kuten laajalti tunnistettavasta seuratunnuksesta käy ilmi, Turun Palloseura on perustettu vuonna 1922. Seura syntyi, kun Turun suomenkieliset jalkapalloilijat yhdistivät voimansa vastavoimaksi ruotsinkieliselle ÅIFK:lle. Ensimmäinen Suomen mestaruus saavutettiin vuonna 1928. Sittemmin mestaruuksia on tullut kaikkiaan kahdeksan, mutta viimeisin on vuodelta 1975, kauan ennen vuonna 1990 perustettua Veikkausliigaa. Cup-mestaruuksia TPS on voittanut kolme, nämä veikkausliiga-aikana.

SM-kultaa: 8 (1928, 1939, 1941, 1949, 1968, 1971, 1972, 1975)
SM-hopeaa: 12 (1923, 1925, 1926, 1930, 1938, 1944, 1946, 1948, 1960, 1984, 1986, 1989)
SM-pronssia: 11 (1929, 1931, 1957, 1967, 1977, 1987, 1996, 2007, 2009, 2010, 2012)

Suomen Cup-mestari: 3 (1991, 1994, 2010)[i]

Turun Palloseuran kultakauden tuplamestareiden ensimmäinen vuosikerta, mestarit mallia 1971. Rivit täynnä maajoukkuepelaajia. Kuva: Kultaiset vuodet 1922-1997, Mäki-Toivola, 1997

Jalkapallo, kuten ympäröivä yhteiskunta on muuttunut merkittävästi mustavalkoisten kulta-ajoista 60-70-lukujen taitteesta ja myös sarjamuodon muutosajoista. Sattumoisin Veikkausliigan kanssa samanaikaisesti 30-vuotista toimintataivaltaan juhliva FC Inter on vanhempien seurojen väsyessä ja väistyttyä noussut Veikkausliigan maratontaulukon kärkinelikkoon, ja viime vuosina hissijoukkueeksi ajautuneen paikalliskilpailijan edelle.  

HJK                                                   1713 pistettä

MYPA                                              1046

Valkeakosken Haka                   1008

FC Inter                                            983

TPS                                                    919

RoPS                                                  855

FC Lahti                                            828

VPS                                                    811

KuPS                                                  786

FF Jaro                                              738[ii]

Olen itse TPS-kasvatti ja tunnen suurta ylpeyttä oman lapsuuteni sankareiden taitopainotteisista jalkapalloperinteistä, jotka ulottuvat Timo Nummelinista, ”Superhessu” Suhosesta ja Jalojen sekä Lipposen veljessarjoista tämän päivän TPS-taustaisiin turkulaistähtiin kuten Jere Uronen ja Moisanderin sekä Hradeckyn veljekset.  

Ja löytyy mielestäni myös maskulaislähtöisissä seutukunnan futisylpeyksissä kuten Kappe Hämäläisessä ja Riskin veljeksissä ”vanhan ajan tepsiläistä taitojalkapalloperinettä”.

Ja turkulaista taitojalkapalloperinnettä on voitu Veikkausliigassa todistaa kahden viime kauden ajan, kun Jose Riveiron viihdyttävää jalkapalloa pelaava joukkue on kahdesti peräkkäin yltänyt valtakunnan kakkoseksi. Uudistuneen Interin ehkä ainoa Akilleen kantapää on ollut vierastyövoiman vahva osuus ja turkulaisten nuorten vähäinen rooli joukkueessa. Erinomaisen alkukauden pelannut Elias Mastokangas jäi Benjamin Källmanin ja Filip Valencicin paluun myötä syksyllä vähemmille minuuteille ja maajoukkuetason 2002-syntyneet lupaukset Roope Kantola ja Jan Heinonen jäivät ilman veikkausliigadebyyttiä ja pelasivat jo toisen peräkkäisen kauden reservijoukkueen kanssa Kolmosessa.

Aika kypsä Turun seudun junioriyhteistyölle?

Kun TPS Kotkalle kärsityn karsintatappion myötä joutuu ottamaan uudelleen vauhtia Ykkösestä, voidaan ehkä kysyä, olisiko aika kypsä Interin ja Tepsin väliselle yhteistyölle?

Kokemukseen ja tiiviiseen permanenttiin ilmiselvästi uskovalla Riveirolla on jo tässä vaiheessa vuotta hyvä sopimustilanne[iii] ja ensi kauden joukkueen runko vahvasti kasassa[iv][v]. Kun sinimustien kausi päättyi toiseen perättäiseen hopeaan ja erinomaiseen loppukauteen[vi], voidaan perustellusti olettaa Interin tähtäävän tulevana kaudella mestaruuteen ja eurokentille. Näistä lähtökohdista katsottuna nuorten turkulaiskykyjen kynnys yltää Veikkausliigassa pelaavaan kokoonpanoon saattaa olla edelleen liian korkea ja juniori-ikäisille talenteille tulisi löytää kehitystä tukeva pelipaikka riittävän vaativalla tasolla. Kuten Suomessa ylivertaisella pelaajamateriaalilla operoiva HJK on toiminut mm. RoPS:in, Ilveksen ja Ykköseen nousseen Klubi 04:n kanssa. Ja on Turkuunkin päätynyt yksi Pikkuhuuhkajissa esiintynyt Klubin lainapelaaja[vii].

Kun alkavalla kaudella Turun seudulta löytyy Veikkausliigan suursuosikkien joukkoon kiistattomasti kuuluva Inter, Ykkösestä takuuvarmasti juhlavuodeksi ylimmälle tasolle tähtäävä TPS sekä viime ajat hyvää työtä Kakkosessa tehneet PIF ja KaaPo sekä vielä SalPa Salosta, on nuorille lupaaville pelaajille ainakin paperilla tarjolla monipuolinen ja hyviä vaihtoehtoja tarjoava pelaajapolku.

Mutta jotta järjestelmä toimisi ja turkulaiset talentit saisivat kullanarvoista pelikokemusta kotikulmillaan, tarvitaan seurojen välistä alueellista yhteistyötä. Muuten turkulaiset lupaukset saattavat päätyä epämääräisillä lainasopimuksilla Kemi[viii]-Kajaani[ix]-akselin maakuntakierrokselle, ja todelliset turkulaishelmet ja potentiaaliset Kupittaan yleisömagneetit ajautua toisen alueen liigajalkapallon pelastajaksi.

”Oli varsin selvää, että halusimme käyttää option, sillä Albion on ollut vähintäänkin niin hyvä, ellei jopa parempi, kuin osasimme toivoa. Albion myös nauttii ollessaan täällä. Hän on saanut paljon vastuuta valmentajalta ja se heijastuu hänestä kentällä. Albionia kohtaan kohdistuu tietenkin paljon kiinnostusta myös muista seuroista ja nyt olemme varmistaneet sen, että hän joko pelaa meillä ensi kaudella tai saamme hänestä taloudellisen korvauksen, joka on tärkeä pitää mielessä tänä päivänä, seurajohtaja Peter Mattsson toteaa seuran tiedotteessa.”[x]

Kosovossa syntynyt Ademi kuuluu turkulaiseen ”Runosmäen akatemiaan”, jossa ovat kasvaneet esimerkiksi Joni Kauko, Kaan Kairinen, Otso Virtanen sekä Matej, Tomas ja Lukas Hradecky[xi]. Runosmäen jalkapallolähettiläiden pelaajapolut luonnollisesti poikkeavat toisistaan, mutta ehkä nämä yhdestä kaupunginosasta alkaneet menestystarinat muistuttavat nuorille omille kasvateille tarjottujen mahdollisuuksien merkityksestä.

Jarkko Wissin Ilves esimerkkinä edustusjoukkueen ja junioritoiminnan yhteistyöstä?  

2003-syntyneen Niklas Pyyhtiän vahva kausi mustavalkoisten edustuksessa pitäisi olla kannustin rohkeampaan juniorilinjaan, jossa turkulaiset voisivat ottaa oppia Ilveksestä ja mestari HJK:sta. Takavuosien talousvaikeuksista toipunut Tampereen Ilves on valmentaja Jarkko Wissin aikana vakiinnuttanut paikkansa Veikkausliigan kärkiviisikossa ja entinen poikamaajoukkueen valmentaja on tullut tunnetuksi nuoria pelaajia tukevasta valmennuslinjastaan. Koronakauden päätöskierroksella valmentaja Wiss juoksutti kokenutta FC Honkaa vastaan Tammelan stadionille kokoonpanon, jossa omia kasvatteja oli avauksessa seitsemän ja koko ottelun aikana kentällä yhdeksän.

”Aloituksen keski-ikä oli alle 21 tänään. Se antaa uskoa Ilveksen toimintaan niin edustuksessa, kuin junioreissa. Tällä voitolla on isompi symbolinen merkitys, kuin vain kolme pistettä sarjassa, Wiss alleviivaa.”[xii]

Nuoret ovat saaneet mahdollisuuksia myös muualla. Ykkösestä suoraan Veikkausliigaan nousseen AC Oulun takalinjoilla 2003-syntynyt Miika Koskela pelasi läpi kauden täysiä minuutteja ja myös toinen saan ikäluokan poikamaajoukkuepelaaja Lasse Ikonen, ylsi nousijajoukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Toisessa nousijajoukkueessa, KTP:ssä niinikään 2003-vuosikertaa edustava Niklas Leinonen on noussut edustuksessa pelaavaan asemaan, samoin kuin vuotta vanhemmat Juuso Anttila ja Kimi Kolsi. Ja useita muitakin tulevaisuuden lupauksia[xiii] löytyi kotkalaisten kokoonpanosta, joka toi KTP:lle Kupittaan karsinnasta paikan Veikkausliigaan[xiv]. sss

Suomalaisessa jalkapallossa on viime vuosina nostettu usein esiin vuonna 2014 käyttöön otettu seuroja koskeva laatujärjestelmä. Viisitasoisessa järjestelmässä on painotettu strategisia aihealueita kuten urheilutoiminta, ja sitä tukevat johtaminen sekä viestintä ja markkinointi[xv], mutta ehkä tulevaisuudessa laatujärjestelmän avulla seuroja voitaisiin ohjata tiiviimpään edustusjoukkueen ja junioritoiminnan yhteistyöhön.

Junnufutiksessa vastuulliset ja pitkäjänteistä työtä tekevät seurat antavat nuorille lupauksille varhain mahdollisuuksia, mikä tarkoittaa, että yhä nuoremmat pelaajat ovat valmiimpia pääsarjatasolle ja myös ulkomaiden suurseurojen organisaatioihin.

Luottamus omiin kasvatteihin edistää myös laji- ja seurakulttuurin kehitystä. Välillä käy mielessä, eivätkö paikalliset seurapomot ymmärrä kannattajien kiinnostusta oma kylän kasvatteja kohtaan ja nuorten esikuvien kannustavaa merkitystä omien juniorien piirissä. Tällä kaudella yksi turkulaisjuniorien suurimmista suosikeista, TPS-kasvatti Albion Ademi mätti maaleja Maarianhaminalle turkulaisseurojen sijasta ja saarelaiset säilyttivät sarjapaikkansa.

Turkulaiskykyjen urakehityksen kuoppaisuus näkyy myös Tepsin kolme vuotta sitten karsintamaalillaan liigaan nostaneen Ilari Mettälän pelaajapolussa. Yläneeltä liigaan ponnistanut hyökkääjä valitsi Turun sijasta Tampereen pitkälti nuoria pelaajia huomioivan valmennuksen perusteella:

”Olen kuullut paljon hyvää Ilveksestä ja joukkueen valmennuksesta. Täällä osataan kehittää nuoria pelaajia, jollaiseksi itsenikin vielä lasken.”[xvi]

Turkulaisseurat ovat pärjänneet varsin hyvin kansallisessa juniorikilpailussa etenkin 2003-04 ikäluokissa, mutta nuorten lahjakkuuksien kehitys saattaa pysähtyä, jollei tarjolla ole riittävää haastetta tarjoavia pelimahdollisuuksia.

Haaste on periaatteessa sama kuin nuoremmissa junioreissa, joissa taitavat, mutta fyysisesti isompien ja vahvempien varjoon jäävät ”late bloomerit” eivät löydä paikkaa pelaavassa kokoonpanossa. Toivottavasti turkulaisseurat kuitenkin jatkossa ottavat kilpailijoista oppia ja panostavat juniori-ikäisten sisäänajoon edustusjoukkueissa tai ainakin alueen muissa valtakunnan tasolla pelaavissa kokoonpanoissa. Eri sarjaportaita edustava valtakunnallisten sarjojen viisikko Inter, TPS, KaaPo, PIF ja SalPa tarjoavat jalkapalloon panostaville nuorille kyvyille vaihtelevat portaat tavoitella jatkoa kunniakkaille turkulaisperinteille.

Viime viikkoina A-maajoukkueen mukana jalkapallomaailman ja myös lajin maailmanmestarit yllättäneet U21-ikäiset Marcus Forss ja Onni Valakari ovat osoittaneet, että erilaisia pelaajapolkuja pitkin voi myös Turun kautta kohota hyvin korkealle kuningaslajissa. Kunhan nuori pelaaja saa tukea ja vastuuta.

[i] https://fc.tps.fi/fi/seura/historia

[ii] http://www.veikkausliiga.com/uutiset/2020/11/08/pienta-muutosta-veikkausliigan-maratontaululossa-hifk-nousi-kolme-sijaa

[iii] https://fcinter.fi/engstrom-haukioja-ja-kagayama-jatkavat-interissa-myos-ensi-kaudella/

[iv] https://fcinter.fi/hamalainen-ja-paananen-jatkosopimuksiin-interin-kanssa/

[v] https://fcinter.fi/moisander-jatkaa-interissa-maalivahdilla-edessaan-jo-kuudes-kausi/

[vi] https://fcinter.fi/fc-interista-viisi-pelaajaa-ja-jose-riveiro-nimetty-veikkausliigan-kuukauden-joukkueeseen/

[vii] https://www.hjk.fi/artikkelit/miehet/kevin-kouassivi-benissan-lainalle-interiin/

[viii] http://www.veikkausliiga.com/uutiset/2017/07/27/ademi-loppukaudeksi-lainalle-ps-kemiin

[ix] http://www.veikkausliiga.com/uutiset/2019/07/14/inter-hyokkaaja-siirtyy-ykkosen-ac-kajaaniin-loppukaudeksi

[x] http://www.veikkausliiga.com/uutiset/2020/09/28/ifk-mariehamn-ja-albion-ademi-kayttivat-sopimuksen-option

[xi] https://www.iltalehti.fi/veikkausliiga/a/10553cdc-3602-4bbd-9038-a55fb1a20686

[xii] https://ilvesedustus.fi/1420280/

[xiii] http://www.fcktp.fi/ktp-kiinnitti-tulevaisuuden-lupauksiaan/

[xiv] https://www.palloliitto.fi/ottelu/1921250

[xv] https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/sjk-viidentena-seurana-laatujarjestelman-tasolle-5

[xvi] https://www.aamulehti.fi/jalkapallo/art-2000007466891.html

Porrasbuumi kohentaa suomalaisten kuntoa ympäri maata – Asukasbudjetilla turkulaisille kuntoportaat Kalmasvuorelle

Kuntoportaita rakennetaan Suomessa kiivasta tahtia. Syitä on monia. Istumatyö ja mobiiliteknologia ovat vähentäneet luontaista liikkumista, suomalaisten fyysinen kunto on heikentynyt ja lasten ylipainoisuus lisääntynyt. Myös väestön ikääntyminen luo painetta kannustaa suomalaisia liikkumaan[i].

Varsinkin pääkaupunkiseudulla kuntoportaita on rakennettu kiihtyvällä tahdilla. Esimerkiksi Espoosta löytyy jo kolmet viralliset kuntoportaat ja seuraavat ovat tulossa Kuurinniittyyn[ii]. Vantaan Simonkylässä avattiin viime syksynä Möskärin kuntoportaat[iii] ja Helsingin kaupunki on tehnyt jopa oman kuntoporrasselvityksen ja uusia kuntoiluun tarkoitettuja portaita ehdotetaan rakennettavaksi peräti yhdeksään paikkaan vuosina 2020-25[iv].

Espoon Westendissä sijaitsevat yhdet pääkaupunkiseudun monista kuntoportaista (kuvat vasemmalla). Maan ehkä tunnetuimpien kuntoportaiden, Helsingin Malminkartanon 426 askelman portaiden perusteellinen kunnostus on osa Helsingin kaupungin kuntoporrasselvityksen budjettia.

Eivätkä kuntoportaat ole vain urbaanin metropolialueen ilmiö. Vastikään Yle uutisoi kuinka suuren suosion tasan vuoden käytössä olleet Palomäen portaat ovat saavuttaneet kouvolalaisten keskuudessa. Kymenlaaksolaisten uusissa portaissa kävijämäärää seurataan mittarilla, joka laskee sekä ylös- että alaspäin kulkemisen. Keskimäärin kävijöitä on kuukaudessa lähes 30 000 ja päivässä lähes tuhat. Vilkkaimpana päivänä heinäkuussa kävijöitä oli noin 2400[v]. Kouvolan liikuntapäällikkö Teemu Mäkipaakkasen mukaan portaita on käytetty aktiivisesti läpi vuoden ja kävijämäärissä on arvioitu näkyvän sekä vähäluminen talvi että korona-aika, kun ihmiset ovat liikkuneet omatoimisesti ulkona. Palomäen kuntoportaat maksoivat 90 000 euroa ja Palomäen lisäksi Kouvolasta löytyy kuntoportaat myös Valkealan urheilukeskuksesta.

Luontoliikunnan ja porrastreenaamisen suosio näkyy myös Turun seudulla. Kaarinassa Vaarniemen lintutornin juurelta löytyy yli 200 askelman portaat ja lähistöllä Piikkiössä kuntoportaita on päästy kiipeämään jo muutaman vuoden ajan Linnavuoren liepeillä, urheiluseura Piikkiön Kehityksen kerhotalon kupeessa.

Vaarniemen lintutornille johtavat portaat ovat niin luontoharrastajien kuin kuntoilijoiden suuressa suosiossa. Sisäliikuntaa rajoittava koronapandemia on merkittävästi lisännyt luontoliikunnan suosiota ja merkitystä erityisesti kaupunkiseuduilla.

Piikkiön kuntoportaat Linnavuoren liepeillä.

Ja Turun läntisissä ympäryskunnissa, Naantalin Ruonaan valmistui alkuvuodesta asukkaiden kysynnän pohjalta 36-metriset kuntoportaat[vi]. Naapurikaupunki Raisiossa, Kerttulan kuntoradan alkuun rakennetut kuntoportaat ovat palvelleet syksystä 2018 lähtien urheiluseurojen ja yksittäisten kuntoilijoiden lisäksi mm. yli 80-vuotiaista lähiliikkujista koostuvan Kuntokimpan jäseniä[vii].  

Raision Kerttulan kuntoportaat otettiin käyttöön syksyllä 2018.

Turku perässähiihtäjä kansallisella kuntoporraskartalla

Turusta ei varsinaisia kuntoportaita löydy, ellei oteta lukuun Nummella Kuuvuorelle johtavia portaita, joita varsinkin jääkiekkoilijat ovat käyttäneet vuosikymmeniä osana oheisharjoitteluaan.

Turun ensimmäisessä Asukasbudjettiprosessissa kuntoportaita kuitenkin ehdotettiin kaikille kahdeksalle suuralueelle. Portaita kaivattiin Hirvensaloon, Impivaaran Pirunpellolle, Ispoisten uimarannan läheisyyteen, Kohmoon, Länsikeskuksen Kalmasvuorelle, Moisioon, Paattisille, Pääskyvuorelle ja Vasaramäkeen. Tämän päivän tiedoilla, lähimpänä toteutumista ovat Kalmasvuoren kuntoportaat, jotka saavuttivat Länsikeskuksen äänestyksessä jaetun ykkössijan yhdessä terveyskioskiehdotuksen kanssa.

Portaat Kuuvuorelle Nummella.

Turun länsipuolelle, Länsikeskuksen vieressä sijaitseva Kalmasvuori tarjoaa monipuolisimmat puitteet sekä perustelut kuntoportaille. Vuorelle voi nousta useita reittejä pitkin, mutta helpoimmin kulku onnistuu Niitunniskantien kautta. Niitunniskantietä pitkin ajaa myös useampi linja-autoreitti ja n. 300 m päässä, Satakunnantiellä, Föli tarjoaa lisää bussivuoroja. Niitunniskantiellä on runsaasti paikoitustilaa autoileville kuntoilijoille.

Kuntoportaiden rakentamista tukee myös alueelle osuva Paavon polku. Portaat tekisivät suunnistaja Janne Salmen suunnitteleman ulkoilu- ja kuntoilureitin laajemmin tutuksi ja ne helpottaisivat myös liikuntarajoitteisten kulkua Kalmasvuorelle. Lähistöllä on useita seniori- ja palvelutaloja, joiden asukkaiden lähiliikuntaa, luontoyhteyttä ja yleistä hyvinvointia kuntoportaat merkittävästi edistäisivät.

Alle kilometrin etäisyydeltä löytyvät myös Hepokullan, Rieskalähteen ja Teräsrautelan koulut, Länsikeskuksen kauppakeskus sekä Impivaaran ja Teräsrautelanpuiston urheilukeskukset, joten lähi- ja luontoliikkujia löytyy tuhansia.

Portaiden ehdotetun sijaintipaikan vieressä sijaitsee FBC Turun Sport Garden, jossa harrastaville yli 400 salibandypelaajalle ja muille lähiliikkujille kuntoportaat tarjoaisivat loistavan oheisharjoittelumahdollisuuden.

Suuralueen asukkaiden viihtyvyyttä ja paikallispalveluja edistävä Länsi-Turun asukasyhdistys onkin tiivistänyt alueensa identiteetin kolmeen L:ään – Luonto, Liikunta, Länsikeskus – joita kaikkia Kalmasvuoren kuntoportaat konkreettisesti tukisi.

Yli 40 m korkeuteen kohoavalta Kalmasvuorelta avautuu upeat näköalat, joten portaat ja lähiluonto tarjoaisivat turkulaisille mitä monipuolisimmat lähiliikunta- ja ulkoilumahdollisuudet keskustan läheisyydessä.

Kalmasvuoren kuntoportaat -suunnitelma on edennyt Turun ensimmäisessä Asukasbudjetti-äänestyksessä 12.-18.10. suoritettavaan uusintaäänestykseen.

Äänestää voivat kaikki tänä vuonna 13 vuotta täyttävät ja tätä vanhemmat turkulaiset asuinalueesta ja aiemmasta äänestysalueesta riippumatta.

Äänestys tapahtuu Asukasbudjetti -nettisivuston kautta: https://asukasbudjetti.turku.fi/

[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2018/10/07/ihmiskunnan-liikkumattomuus-kasvava-ongelma-koulut-urheiluseurat-ja-muu-kolmas-sektori-avainasemassa/

[ii] https://www.lansivayla.fi/paikalliset/2345222 Kuntoportaiden suosio ei laannu – Soukka sai omansa, seuraavatkin jo suunnitteilla, olarilaisille luvassa pettymys

[iii] https://vantaakanava.fi/moskarin_kuntoportaiden_avajaiset/

[iv] https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1243168 Yhdeksät uudet kuntoportaat Helsinkiin – näihin paikkoihin ne rakennetaan, 23.8.19

[v] https://yle.fi/uutiset/3-11596362 Palomäen kuntoportaat täyttävät vuoden – melkein 1000 liikkujaa päivässä, 15.10.20

[vi] https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/4843871/Naantaliin+Ruonaan+uudet+kuntoportaat

[vii] https://www.rannikkoseutu.fi/a/201319041 Etu- ja takareidet sekä pakarat lujilla uusissa kuntoportaissa, 23.11.18

Ison Inter-päivän pettymyksestä huolimatta sinimustat Suomifutiksen suuria – Kupittaan oma kenttä askel Interin junnutyön uudelle tasolle?

Lauantaina 3.10. Kupittaanpuistossa vietettiin isoa Inter-päivää. Ohjelmassa seuran ensimmäinen oma juniorien Inter Cup, edustusjoukkue Suomen Cupin finaalissa kotistadionilla ja reservit Kolmosen päätöskierroksella nousukarsinnan kynnyksellä.

Kupittaan kentillä, Impivaarassa ja Vasaramäessä pelattiin viikonloppuna FC Interin ensimmäistä omaa isomman mittakaavan junioriturnausta, Inter Cupia. Kovatasoiseen 2010- ja 2011-ikäluokkien turnaukseen osallistui yhteensä 34 joukkuetta eri puolilta Suomea[i]. Mukana mm. johtavien junioriseurojen HJK:n, Hongan ja KäPan kilparyhmät ja joukkueita Oulusta ja Vaasasta asti. Kaksipäiväisellä turnauksella juhlistettiin samalla vuonna 1990 perustetun seuran 30-vuotista taivalta.

Lauantai-iltapävällä, Inter Cupin lomassa, Veritas Stadionin luonnonnurmella pelattiin ensi kertaa myös miesten Suomen Cupin finaali. Useasti kilpailumuotoaan muuttanut cupkilpailu jakaa mielipiteitä, mutta nykymuotoinenkin Suomen Cup tarjoaa seuroille lisäpolun eurokentille sekä pääsarjatason pelejä alkuvuoteen[ii].  Varsin monimutkaisessa kaksiosaisessa kilpailujärjestelmässä joukkueet etenevät Veikkausliigan ja Ykkösen lohkovaiheiden jälkeen 16 joukkueen jatkovaiheeseen, jossa finalistit valikoituvat perinteiselle cupmuotoisella kilpailulla.

Koronan hämmentämällä jalkapallokaudella cupin loppuottelussa kohtasivat maan kiistaton ykkösseura ja sarjakärki HJK sekä stadionia isännöivän Håkansin varustamoperheen turkulaisylpeys FC Inter.

Vaikka turkulaiset hallitsivat palloa pitkiäkin jaksoja, HJK puolusti erinomaisesti varhaisen ottelun avausmaalinsa jälkeen. Kun cupin historian menestynein joukkue vielä iski uudelleen toisen puoliajan 9. minuutilla, muistutti finaalin kulku Veikkausliigan viime kauden ratkaisuottelua samaisella areenalla. Tällöinkin turkulaisten odotukset korkealla, mutta KuPS hiljensi kotiyleisön kahdella maalilla. Tällä kertaa sinimustien kannattajien turkulaista tuskaa lisäsi ex-TPS-kärki Roope Riski viimeistelemällä finaalin molemmat maalit. Näin Klubi kuittasi 0-2 luvuin parin vuoden takaisen cupin finaalitappion turkulaisille Töölön kotiareenallaan.

Välittömästi cupin finaalin jälkeen Kupittaa 5:lla pelattiin Kolmosen päätöskierroksen ottelu Inter 2 – Wolves. Interin reservijoukkue oli edelliskierroksella noussut sarjakärkeen ja kun vastassa sarjan jumbojoukkue, turkulaisten odotettiin pitävän heikommalla maalierolla kakkosena oleva Peimari takanaan.

Inter siirtyikin nopeasti 2-0 johtoon ja kolmannen maalin jälkeen kannattajien soihdut syttyivät. Faniosaston riemu kuitenkin laantui nopeasti, kun samaan aikaan Sauvossa pelatun Peimari Utd – EuPa -pelin otteluseurantatiedot viestivät sauvolaisten toisella puoliajalla yltyneestä tehokkuudesta.

Ottelujen päättyessä loppuluvut Kupittaa Vitosella olivat 3-0 ja Sauvon Hakkispaanalla peräti 7-1, mikä tarkoitti, että Peimari voitti Kolmosen A-lohkon niukimmalla mahdollisella marginaalilla. Molemmilla joukkueilla oli 28 pistettä ja päästettyjä maaleja 11, mutta Peimari vei mestaruuden ja eteni nousukarsintaan tehtyään yhden maalin enemmän (29-28).

Sarjavoitto on aina haastava tavoite ja vaatii myös onnea, mutta Interin reservijoukkueen toinen peräkkäinen nousun kariutuminen Kolmosen kalkkiviivoilla aiheuttanee seurassa spekulointia ja ehkä myös vanhempien juniori—ikäluokkien sekä aikuisjoukkueiden yhteistoiminnan uudelleenorganisointia.  

FC Interin tavoitteena on olla yksi Suomen johtavia junioriseuroja – kelpaavatko omat juniorit hyvää tulosta tekevälle ja viihdyttävää veikkausliigajalkapalloa tarjoavalle Riveirolle?

”FC Interin tavoitteena on olla nyt ja tulevaisuudessa yksi Suomen johtavia junioriseuroja kaikilla mittareilla. Seuran tavoitteena on saada vuosittain vähintään yksi uusi oman seuran kasvatti nousemaan seuran miesten edustusjoukkueeseen ja vakiinnuttamaan paikkansa pelaavassa kokoonpanossa. Lisäksi joukkueen pelaajista vähintään puolen tulee olla alle 24-vuotiaita, joista osa oman akatemian kasvatteja.” [iii]

FC Inter lisäsi panostustaan junioritoimintaa vuodesta 2015 alkaen, jolloin sinimustissa pelaajauransa päättänyt Kalle Parviainen palkattiin seuran ensimmäiseksi valmennuspäälliköksi. Viime keväänä Palloliiton palvelukseen siirtynyt savolaisjalkapallon kasvatti teki amk-opinnäytetyönsä juniorivalmennuksen kehittämisestä, ja Parviainen onkin ollut keskeinen henkilö Interin junioritoiminnan viime vuosien kehittämistyössä.

Panostus juniorivalmennukseen on ollut seuran omistajaperheen strateginen linjaus. FC Interin tavoitteena on olla johtava kasvattajajalkapalloseura Turussa. Lähivuosien tavoitteena juniorivalmennuksen kehittämisen lisäksi on myös harjoitusolosuhteiden parantaminen, päätukijayhtiö Alfons Håkansin toimitusjohtaja Joakim Håkans visioi viisi vuotta sitten[iv]

Vaikka Interin edustusjoukkue ajautui samoihin aikoihin päättyneen hollantilaisvalmentaja Job Dragtsman valmentajakauden jälkeen toistuviin valmentajavaihdoksiin ja menestykseltään keskinkertaisiin liigavuosiin, on Håkansin perheen panostus junioritoimintaan jatkunut. Päätoimisia juniorivalmentajia on palkattu ja loppusyksystä Kupittaalla toteutuu 700 000 euron Inter investointi eli seuran oma lämmitettävä tekonurmikenttä Kupittaa 1, Veritas Stadionin vieressä[v].

Kunnianhimoisessa seurassa, jossa keskeisenä toiminta-ajatuksena on tukea pelaajia kehittymään nuorten maajoukkueisiin, tarvitaan hyvien olosuhteiden ja ammattivalmentajien ohella myös monenlaista muuta osaamista. Kun kilpaillaan maailman suosituimmassa kuningaslajissa, pitää myös suomalaisseurojen paneutua seuratyön alati laajenevaan toimintakenttään aikuisliikunnasta esikouluikäisten perhefutikseen ja ”akatemiapoluista” yhteiskuntavastuuseen.

Laajeneva toimintakenttä aiheuttaa suomalaisseuroille monenlaista haastetta.

Mistä löytää suurille massoille ammattitaitoiset valmentajat, kun alati yltyvä akatemiahehkutus ja seurabrändääminen sekä kohonneet harrastuskustannukset lisäävät vanhempien vaatimustasoa ja saavat seuratoiminnan muistuttamaan yhä enemmän asiakassuhdetta?

Kuinka pienemmät paikallisseurat pysyvät hengissä, kun pääsarjaseurat haravoivat lahjakkuuksia niin tiheällä kammalla, että harrastajia riittää nelosjoukkueeseen saakka?

Yhdistelmäjoukkueet ovat junnufutiksen arkipäivää, mutta pitäisikö YJ-toiminnan olla ensisijaisesti työkalu pienseurojen yhteistyölle, eikä niinkään suurten keino noukkia pienempien naapurien parhaat yhä varhaisemmassa vaiheessa?

Kun junioritoiminnan tavoitteena on tarjota omille lahjakkaille junioreille pelaajapolku Veikkausliigaa pelaavaan edustusjoukkueeseen, voidaan myös kysyä, onko Kolmonen oikea väliporras tarjoamaan maajoukkuetasoiselle A- tai B-juniorille seuraavaa askelta?  

Ja jos toiminta tähtää juniorista huippu-urheilijaksi kasvamiseen, eikö Palloliiton rahoituksella toimivien talenttivalmentajien tulisi työskennellä lupaavimpien juniorien parissa, eikä esimerkiksi Kolmosessa pelaavan aikuisjoukkueen vastuuvalmentajana?

Ulkomaalaispelaajien osuus pääsarjoissa kasvaa, kuinka turvata omien juniorien kehitys ja eteneminen?

Jääkiekkokausi on juuri alkanut ja kauden alla toista turkulaista korkean profiilin ammattilaisseuraa on arvosteltu ”muukalaislegioonana”. TPS:n urheilujohtaja Rauli Urama toteaa, että seuran oli pakko lähteä täyttämään joukkuetta ulkomaalaisten pelaajien voimin. Hänen mukaansa ulkomainen pelaaja on paljon halvempi kuin suomalainen pelaaja[vi].

Ammattilaisjalkapallossa ulkomaalaisten pelaajien tarjonta on jääkiekkoon verrattuna moninkertainen, joten ei liene yllättävää, että ulkomaalaispelaajien osuus jalkapallon eurooppalaisissa pääsarjoissa on korkea ja kasvussa.  Tutkimuslaitos CIES Football Observatoryn tutkimusten mukaan ulkomaalaispelaajien osuus tarkastelluissa kansallisissa pääsarjoissa on kohonnut kuluvalla vuosikymmenellä 34,7 prosentin osuudesta vuoden 2018 ennätyslukemiin eli 41.5 %:iin[vii].  

” The surveys carried out by the CIES Football Observatory allow us to reveal very clear trends. The footballers’ labour market in Europe is becoming deterritorialised by a decreasing presence of club-trained players, a stronger proportion of expatriate footballers and greater mobility. These processes can be seen as problematic from the point of view of the role that clubs are supposed to undertake in their local environment.

More and more teams are geared towards the short-term. In an increasingly segmented and speculative context, owners and executives tend to optimise financial returns on the transfer market to the detriment of more eminently sporting considerations. An increasing number of players consider their team as a mere stepping-stone to more lucrative markets. Agents and the entourage also play a decisive role in this regard.”

Seuratoiminnassa yleistynyt pelaajakauppaspekulaatio ja lyhytjännitteisyys näkyvät myös suomalaisessa jalkapallossa. ”Toimialan kasvu Suomessa tulee eurooppalaisesta jalkapallosta, ei myymällä makkaraa”, sanoo HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti[viii]. Turussa Interin osalta voidaan ehkä pohtia, oliko kesällä Norjasta palanneiden korkean profiilin pelaajien Benjamin Källmanin ja Filip Valencicin hankinnan taustalla pelilliset vai taloudelliset motiivit.

Kohtuullisen kiistatonta kuitenkin lienee, että hankinnat vaikuttavat väistämättä Interin eniten veikkausliigapeliminuutteja saaneen nuorisomaajoukkueikäisen oman kasvatin, Elias Mastokankaan peliaikaan. Muille sinimustien junnumaajoukkuetason omille kasvateille, 2002-ikäluokan Roope Kantolalle ja Jan Heinoselle ei Veikkausliigassa ole peliminuutteja kertynyt, vaan talentit ovat pelanneet Kolmosessa ja A-junioreissa.  

Niukoilla resursseilla ja pienillä pelaajamäärillä pelannut Interin A20 -joukkue menestyi lopulta turkulaisista parhaiten valtakunnan tasolla. Niko Valikaisen ryhmän lopullinen sijoitus SM-sarjassa kunniakas 4. tila.

Riveiro nostanut Interin edustuksen Veikkausliigan kärkikastiin – olisiko seuraava askel terävöittää seuran junnutoimintaa?

Jose Riveiron aika FC Interin päävalmentajana on ollut kiistaton menestys. Viime kauden kakkostila, tämä kausi toistaiseksi jatkuvasti kärkikolmikossa ja onnistuneesti roolitettu joukkue sekä viihdyttävä pelitapa antavat varmasti kriittisellekin kannattajalle aihetta tyytyväisyyteen.

Mutta jos seuran tavoitteena on olla yksi maan johtavia junioriseuroja kaikilla mittareilla ja saada uusia omia kasvatteja edustusjoukkueen pelaavaan kokoonpanoon, tulisi pelaajapolun suunnitteluun saada enemmän selkeyttä ja edustusjoukkueen toimintatapoja lähemmäs juniorijoukkueiden arkea. Koska Riveiron joukkue käyttää menestyksekkääksi osoittautunutta kolmen topparin alakertaa, ehkä myös vanhimmissa juniori-ikäluokissa voitaisiin kokeilla samaa pelijärjestelmää, jolloin pelaajien olisi helpompi mukautua edustuksen pelitapaan, mikäli sinne joskus pääsevät kokeilemaan.

Interissä on takavuosina ajoittain harjoitettu edustuksen kummipelaajatoimintaa. Ehkä edustusjoukkueen pelaajat voisivat vierailla juniorijoukkueissa ja kertoa kokemuksiaan seuran sloganin ”Enemmän yhdessä” -hengessä.

Kupittaa 1:n paranevista kenttäoloista huolimatta Interin junioritilanne on osittain ongelmallinen.

Seuran juniorijoukkueiden kilpailullinen menestys maan ylimmillä tasoilla on ollut tällä kaudella aiempia vuosia heikompaa, kaupungin perinteikäs mustavalkoinen kilpailija panostanee voimalla lähestyvään suureen juhlavuoteensa, ja Interin juniorivalmennuksessa on tapahtunut merkittäviä henkilövaihdoksia.

Uudet valmentajat ja avainhenkilöt ovat kuitenkin uusi mahdollisuus. Terävöittämällä seuran valmennuslinjaa sekä avaamalla sinimustia arvoja ja identiteettiä, FC Interillä on erinomaiset edellytykset nousta vastuulliseksi nykyajan kasvattajaseuraksi ja turkulaisen jalkapallon suunnannäyttäjäksi.

[i] https://fcinter.fi/kupittaalla-pelataan-viikonloppuna-kaksi-cupia/

[ii] https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/cuppi-nurin-vai-cuppi-kuntoon-miksi-miesten-suomen-cupin-pelitapa-muuttuu-vuodelle

[iii] https://fcinter.fi/fc-inter/arvot-ja-identiteetti/

[iv] http://www.veikkausliiga.com/uutiset/2015/07/28/inter-haluaa-olla-turun-paras-kasvattajaseura

[v] https://yle.fi/uutiset/3-11470520 , Inter investoi 700 000 euroa lämmitettävään tekonurmikenttään – Turun talviharjoitusolosuhteisiin huomattava parannus

[vi] https://www.iltalehti.fi/smliiga/a/ebb8d9cb-ba4c-42b9-acad-179a1d716cfb

[vii] https://football-observatory.com/IMG/sites/mr/mr39/en/ Conclusion

[viii] https://www.talouselama.fi/uutiset/kasvu-tulee-eurooppalaisesta-jalkapallosta-ei-makkaran-myymisesta-sanoo-hjkn-riihilahti-mutta-mita-tapahtuu-kun-korona-ajaa-barcelonan-kaltaisia-jattiseuroja-kassakriisiin/1e594fe5-81ec-4fd1-9bb8-d0107b05a213

Asukasbudjetti avaa turkulaisille mahdollisuuden vaikuttaa asuinalueensa viihtyvyyteen – Äänestä!

Mun Stadi, Stadiluotsit, Meidän Martsari, Tampereen osbu ja Turun asukasbudjetti ovat erilaisia esimerkkejä kaupungistumisesta sekä väestön keskittymiseen yhä olennaisemmin liittyvästä tarpeesta lisätä kaupunkien asukkaiden yhteiskunnallisia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Vaikka osallistuva budjetointi on kansainvälisestikin varsin tuore tapa edistää kansalaisaktiivisuutta ja kaupunginosakehitystä, osallistuvaa budjetointia on toteutettu hyvällä menestyksellä jo vuosia esimerkiksi Turun ystävyyskaupungissa Gdanskissa. Suoran lentoyhteyden kautta turkulaisille tutuksi tullut Itämeren kulttuurikaupunki on jo kahdeksan vuoden ajan käyttänyt vuosittain miljoonia euroja asukkaiden valmistelemiin paikallishankkeisiin, joilla on rakennettu uusia lähiliikunta- ja leikkipaikkoja, kunnostettu kevyen liikenteen väyliä sekä lisätty asukkaiden viihtyvyyttä kaupunginosien kohtaamispaikoilla ja paikallispalveluilla.

Suomessa Helsinki on ollut edelläkävijä kannustamaan kaupunkilaisia kehittämään asuinalueitaan ja viime syksynä yli 12-vuotiaat helsinkiläiset saivat ensi kertaa äänestää paikallishankkeista, joita toteutetaan 4,4 miljoonan vuosibudjetilla. Ja mikä asukasosallisuuden sekä suunnitelmallisen kaupunkikehittämistyön kannalta tärkeää, pääkaupunki palkkasi pari vuotta sitten seitsemän alueellista stadiluotsia kuuntelemaan kaupunkilaisia ja valmistelemaan asukkaiden sekä järjestöjen ehdotusaihioita konkreettisiksi paikallishankkeiksi.

Pienimuotoisempaa suomalaista osallistuvaa budjetointia on kokeiltu mm. Oulussa ja Vantaalla, mutta Helsingin mallin mukaiseen lähes koko kaupungin kattavaan asukasosallisuuden toiseen aaltoon ehtivät viime syksynä vain Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan keskuskaupungit ja vanhat kiistakumppanit Turku ja Tampere.  

Sekä Tampereella että Turussa asukkaiden ideointivaihe ajoittui viime kevääseen ja koronakriisi vaikeutti ja Turussa myös suoranaisesti esti valmisteluun liittyvien työpajojen järjestämisen. Tampereella keväällä esitettyjä ideoita (380 ehdotusta) on jatkokehitetty ja näistä yli 230 on hyväksytty elo-syyskuun työpajavaiheeseen.  Marraskuussa tänä vuonna 12 vuotta täyttävät tai tätä vanhemmat tamperelaiset voivat äänestää esitarkastuksessa toteuttamiskelpoisiksi arvioituja ehdotuksia. Jokaisella äänestyskelpoisella tamperelaisella on kaksi ääntä, jotka hän voi antaa joko samalle tai kahdelle eri suunnitelmalle. Eniten ääniä saaneet, 450 000 euron vuosibudjettiin mahtuvat toteutetaan.

Turussa lähtötilanne oli pitkälti samankaltainen kuin Tampereella, mutta asukasbudjettiin käytettävä euromäärä on yli kaksinkertainen (miljoona euroa) ja aikataulu tiukempi. Poikkeusolot ja kireä aikataulu kiistatta vaikeuttavat Turun kaupungin osallistuvan budjetoinnin mallin sisäänajoa. Koska kevään ideointitilaisuuksiksi suunnitellut aluefoorumit jouduttiin peruuttamaan ja Turussa äänestys tapahtuu jo syyskuussa, on perusteltua epäillä, että koronan varjossa valmisteltu ja käyttöön otettu täysin uusi tapa aktivoida kaupunkilaisia ei ole toivotulla tavalla turkulaisten tietoisuudessa.

Mutta ehkäpä juuri maailmanlaajuisen pandemian ja siihen liittyvän huolen ja epätietoisuuden takia Asukasbudjetointi on mitä tervetullein tapa edistää päättäjien ja kansalaisten välistä vuoropuhelua, etsiä keinoja ehkäistä alueellista eriarvoistumista ja syrjäytymistä sekä tehdä ainutlaatuisen historian omaavan kaupungin asuinalueita tutummaksi uusille ja jopa paljasjalkaisillekin turkulaisille.   

Onnistuneesti toteutettuna osallistuva budjetointi voi olla myös keino tukea ja kehittää koronan kurittamaa paikallista järjestökenttää. Ymmärrämmekö sote-, liikunta- ja urheilu-, kulttuuri- sekä muiden kolmannen sektorin järjestöjen merkityksen turkulaisten hyvinvoinnille?

Asukasbudjetti on askel oikeaan suuntaan, mutta asukkaiden ja paikallisjärjestöjen yhteiskunnallinen osallistuminen, saati aktiivisempi yritteliäisyys eivät kuitenkaan toteudu automaattisesti asukasbudjetoinnilla ja ehdotuksista äänestämällä. Turussa tarvitaan Helsingin stadiluotsien tapaan asukkaita ja järjestöjä paikallisosallisuuteen sparraavia ja neuvovia kaupunginosaluotseja tai aluetulkkeja.

Kirjoitus on julkaistu 26.9.20 Turun Sanomissa aliona.

https://www.ts.fi/puheenvuorot/5079434/Asukasbudjetti+avaa+turkulaisille+mahdollisuuden+vaikuttaa++aanesta+309+mennessa

Äänestäminen tapahtuu asukasbudjetti.turku.fi -sivustolla 1.9.-30.9.2020. Tuettua äänestämistä on kirjastoissa ja yhteispalvelupiste Monitoreissa.

Junnufutiksen muutoksen aika: matalan kynnyksen toiminnasta brändättyyn esikoulufutikseen ja kapean kärjen talenttivalmennukseen?

Pihapelit – e-urheilu, oto-valmentaja – talenttivalmentaja, isä/äitivalmentaja – ammattivalmentaja, monilajisuus – varhainen erikoistuminen, grassroots – akatemiatoiminta, lähellä kotiovea – oma areena, kaupunginosatoiminta – ”edari”, hiekkakenttä – tekonurmi, lähialuepelit – kv. turnaukset, erikoistuminen – toiminnan laajentaminen, yhteisöllisyys – elitismi …

Keminmaan kansantanhua harrastava valtakunnan vaikuttaja kirjoitti UKK-aikana ”Muutoksen aika” -kirjasarjaa. Muutoksen tuulet puhaltavat myös suomalaisessa junnufutiksessa. Maailmanlaajuinen pandemia siirsi A-maajoukkueen historiallisen arvokisadebyytin ja korona varjostaa vakavasti kaikkea tapahtumatoimintaa, mutta jalkapalloväki on silti pystynyt jatkamaan peli- ja harrastustoimintaa muuhun järjestökenttään verrattuna lähes normaaliin tapaan. Vaikka COVID-19 -epidemian vaikutuksen kestosta ei ole luotettavaa tietoa, on jo nähty, että jalkapallon ja muun ulkoliikunnan harrastus- sekä kilpatoiminnan toteuttaminen kärsii poikkeusoloista sisäliikuntaa ja sisällä järjestettäviä tapahtumia vähemmän.     

Myös Palloliiton luvut viestivät jalkapallon myötätuulesta. 136 055 rekisteröitynyttä pelaajaa, noin 375 000 harrastepelaajaa, 11 000 valmentajaa, yli 2700 erotuomaria ja lähes 100 000 vapaaehtoistyöntekijää aktiivisesti kuningaslajin parissa melkein jokaisessa maan kunnassa kertovat jalkapallon suosiosta ja myös yhteiskunnallisesta merkityksestä. Varsinkin poliittisten päättäjien tulisi tiedostaa, että suomalaisen jalkapallon harrastamisen arvo terveys-, sosiaali- ja taloushyötyinä on yhteiskunnallemme vuositasolla 1,2 miljardia euroa[i]. Lisäksi liikuntamäärärahoja ja elinkeinoelämän kumppanuuksia pohdittaessa oli tärkeää muistaa, että jalkapallo on ylivoimaisesti suosituin harrastus maahanmuuttajaväestön piirissä, joten Suomifutiksen kehittämisellä on myös merkittävä uussuomalaisia kotouttava, syrjäytymistä ehkäisevä sekä yleistä hyvinvointia ja yhteiskuntarauhaa edistävä vaikutus. Liikuntapaikkainvestointeja tulisikin tarkastella nykyistä laajemmin, osana ennaltaehkäisevää sote-päätöksentekoa[ii].

Kun puistot ja lähiliikuntapaikat ovat lisänneet voimakkaasti sosiaalista painoarvoaan koronan, kaupungistumisen ja täydennysrakentamisen myötä[iii], tulisi myös puistoissa, pallokentillä ja muissa kansalaisten harrastuspaikoissa toimivia urheiluseuroja ja muita kolmannen sektorin toimijoita tarkastella entistäkin arvokkaampina yhteisöllisyyden edistäjinä. Ja mikäli järjestöjen ammattitaito, erikoisosaaminen ja toimintaedellytykset kehittyvät, voidaan vapaaehtois- ja järjestökenttä nähdä myös yhteiskunnallisesti huomionarvoisena työllistäjänä ja yrittäjyyden edistäjänä.

Urheiluseurat ovatkin viime vuosina selkeästi lisänneet ainakin toimintasuunnitelmatasolla aktiivisuuttaan yhteiskunnallisessa roolissa. Jalkapalloseurojen toimihenkilöt liikuttavat lapsia useissa alakouluissa[iv], FC Inter toteuttaa maahanmuuttajataustaisten toimihenkilöiden kotouttamista Welcome Bro -toimintamallin avulla[v] ja seurojen voimakkaasti lisääntynyttä halukkuutta tarjota yhä pienempien lasten perhefutista tukee myös TuWen kokemukset Turusta. Omaa kenttää Raunistulan kaupunginosassa hallinnoiva monilajiseura lähti kehittämään toimintaansa Palloliiton Perhefutis-hankkeen kautta, ”koska seura halusi kasvattaa pelaajamääräänsä ja samalla löytää lisää sitoutuneita ohjaajia, valmentajia, huoltajia, joukkueenjohtajia ja muita vapaaehtoisia. Konkreettiseksi tavoitteeksi asetettiin 1-2 uuden harrasteryhmän tai joukkueen saaminen vuosittain.”. Toiminnanjohtaja Ari Jalosen mukaan ”kysyntä Perhefutis-toiminnalle saattoi jopa kasvaa koronan johdosta. Perheet kaipasivat mahdollisuutta liikkua turvallisesti yhdessä. Kun TuWe lopulta käynnisti toimintansa, kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan ryhmiin.”[vi]      

Yhä pienempien lasten perheliikunta tuo uusia harrastajia, mutta mikä on seurojen ja lajin tulevaisuus, kun palvelutarjonta paisuu perustoiminnasta ja kiihtynyt markkinointiviestintä sekä harrastuskustannusten nousu rajaavat ulos vähävaraisia harrastajia?

Juniorijalkapallon parissa on viime vuosina puhuttu paljon varhaisen erikoistumisen tarpeesta. Varsinkin suomalaisessa junnufutiksessa pitkän päivätyön tehnyt jalkapallofilosofi Pertti Kemppinen jaksaa muistuttaa lajin vaatimasta omistautumisesta ja yhä nuoremmalla iällä aloitetusta tinkimättömästä harjoittelusta. Espanjan ja kotimaan leireistä nopeus- ja yksityisvalmennukseen sekä kärkijoukkokoulutukseen ulottuvia koulutuspaketteja tarjoava Kemppinen on kiistatta omistautunut lajilleen ja peräänkuuluttaa junioreilta samanlaista sitoutumista. ”Jalkapallo on varhaisen erikoistumisen laji kuten taitoluistelu. Lajin parissa täytyy viettää suuria tuntimääriä jo nuorena, viimeistään 5–6-vuotiaana. Tätä määrää ei voi korvata muiden lajien harjoittelulla.”[vii]

Kilpailu maailman suosituimmassa urheilulajissa, joka on myös yhä kiinteämmin osa globaalia viihdeteollisuutta, on raadollista ja kilpailu kiristyy päivä päivältä. Jalkapallo tarjoaa häikäiseviä elämyksiä niin kentällä kuin katsomossa, mutta varsinkin lasten harrastusmaailmassa kaikkien mukana olevien tulisi tiedostaa myös kuningaslajin varjopuolet. Kuten legendaarisen FC Liverpoolin pitkäaikainen kapteeni Steven Gerrard on sanonut:

”Lapset voidaan pilata antamalla heille liian paljon liian aikaisin. Lapset voidaan pilata järjestämällä heille agentit liian aikaisin. Lapset voidaan pilata liian voimakastahtoisten vanhempien toimesta…Jokainen seura haluaa parhaat pelaajat, joten järjestelmä, jonka kautta pelaajia hankitaan ja tavat, joilla toimitaan, muistuttaa viidakon lakeja. Tämä on valitettavaa, mutta niin se vain on.”

”Kids can be ruined by giving them too much too soon. Kids can be ruined by getting agent too soon. Kids can be ruined by parents being too strong and too forceful…Every club wants the best players, so it is going to be a bit of a jungle out there in terms how do we get them, what do we have to do to get them. That’s just unfortunate, it’s the way it is.[viii]   

Ahkeruus ja sitoutuminen eivät tietenkään ole vaatimus vain jalkapallomaailmassa, vaan kiristyvä kilpailu ulottuu myös muihin urheilu- ja harrastusmuotoihin sekä nyky-yhteiskunnan kaikkiin osa-alueisiin. Kilpailuyhteiskunnassa menestystäkin voidaan kuitenkin mitata eri mittarein sekä tavoitella erilaisien tarkoitusperien ja päämäärien kautta. Ottelutulokset, fysiikkatestit, sarja- ja turnaustaulukot sekä maajoukkuepelaajaedustukset ja ammattilais- tai akatemiasopimukset ovat luonnollisia ja usein mainittuja mittareita urheiluseuran kilpailumenestyksestä.   

Kilpaurheilumittarien ohella urheiluseurojen onnistumisia ja menestystä tulisi ehkä myös mitata useammin yhteiskunnallista vaikutusta osoittavien mittarien kautta. Kun monet seurat viestivät kauniisti yhteisöllisyydestä ja kaikkien huomioimisesta, tarjoaisi esimerkiksi julkaistu tilastotieto alhaisista drop out -luvuista ja yhtenäisistä joukkueista uskottavuutta seurojen mielikuvaviestintään.    

Seurojen tulisi myös aktiivisesti reagoida alati muuttuviin toimintaolosuhteisiin sekä pohtia omia vahvuuksia ja ongelma-alueita. Suuressa, koko maan kattavassa näkökulmassa jalkapallo elää etenkin Huuhkajamenestyksen ja tyttöfutiksen kasvavan suosion kautta noususuhdanteessa. Harrastajamäärät ovat monella paikkakunnalla korkeita ja toisin kuin useimmissa muissa lajeissa, junioreilla on ainakin suuremmissa kaupungeissa paikallistasolla valinnan vaihtoehtoja.   

Mutta paikallisista vaihtoehdoista ja merkittävästi parantuneista harrastusolosuhteista huolimatta suomalaisella junnufutiksella olisi edellytykset pystyä parempaan. Niin kilpailullisesti kuin yhteiskunnallisesti.

Yksi vaikutuksiltaan todennäköisesti merkityksellinen parantamisen paikka olisi varmasti alueellisen yhteistyön tiivistäminen ja seurojen panostaminen omiin vahvuuksiinsa, sen sijaan että operoidaan, ja usein myös puuhastellaan kaikilla mahdollisilla seuratoiminnan alueilla. Myös toimihenkilörekrytoinnilla on merkitystä. Muodollisesti pätevä, pelaajaurallaan tai aikuisjalkapallossa ansioitunut valmentaja ei välttämättä sovellu pienten lasten futikseen ja kokematon, omaa valmennustyyliä vasta hakeva nuori valmentaja voi kärsiä auktoriteetti- ja uskottavuusongelmista murrosikäisten juniorivalmentajana. Myös maahanmuuttajavalmentajien integrointi Suomifutikseen on yhtä tärkeää kuin ulkomaalaistaustaisten nuorten saaminen lajin pariin, mutta kulttuurierojen kaventamiseen tulisi myös paneutua. Seuran omaa identiteettiä ja yhteistä valmennusfilosofiaa tulisi avata koko yhteisölle selkokielellä ja konkreettisin esimerkein.

Itselle tutuimmalla jalkapallon maantieteellisellä toiminta-alueella, Turun seudulla, muutoksen myönteiset, mutta myös kielteisemmät tuulet näkyvät monella tavalla. Myönteisellä puolella niin veikkausliigaseurat FC Inter[ix] ja TPS[x] kuin naapurikaupungin ylpeys KaaPo[xi] ovat vuoden sisällä uutisoineet merkittävistä olosuhdepanostuksista.   

Negatiivisempia signaaleja ovat alueen seurojen kilpajoukkueiden menestymisen heikentyminen kansallisella tasolla, ylempien juniori-ikäluokkien pelaajakato ja käynnissä olevan alueellisen junioritoiminnan rakennemuutoksen mukana tullut epätietoisuus sekä jännitteet seurojen välillä.

Puhtaasti kilpailullisin mittarein arvioiden Turun seudun junnufutis on nähnyt parempiakin aikoja. Vaikka A-juniorien SM-sarjan arvostus on kiistatta madaltunut, on kai ylimmän juniori-ikäluokan voimasuhteiden vaihtelu jonkinlainen signaali alueen junioritoiminnan laadun ja tason kehityksestä. Kun Turun lippulaivaseurat Inter ja TPS tällä kaudella kamppailevat molemmat A20 SM-sarjassa säilymisestä, juhlivat sekä mustavalkoiset että sinimustat lähes päivälleen neljä vuotta sitten Urheilupuiston yläkentällä, kun TPS vei mestaruuden ja Inter otti hopeaa. Myös muiden ikäluokkien valtakunnallisissa ja Etelä-Länsi -sarjoissa turkulaismenestys on ollut aiempia vuosia heikompaa, vaikka Kim Suominen ja TPS onkin tehnyt rajallisin resurssein erinomaista tulosta tasaisessa BSM-sarjassa.   

Impivaarassa järjestettiin kaksi viikkoa sitten Nappulaliigan perinteikäs Jukka Paatelo turnaus, joka päättää aluejoukkuetaipaleen pelaajien ollessa 11-vuotiaita. Muun muassa Mika Aaltosen, Erkka Petäjän, Marko Rajamäen, Kim Suomisen, Lipposten veljesten ja muiden Suomifutiksen ensimmäisen laajemman kansainvälistymisen aallon turkulaisedustajien ”vanhoina hyvinä aikoina” pelaajat siirtyivät D-juniori-iässä jalkapallo-opetuksensa seuraavalle asteelle, niin sanotusti ”seuratasolle”. Turussa TuNL ry miellettään jostain syystä usein joksikin muuksi kuin jalkapalloseuraksi. Menneinä aikoina parhaimpien nappulapelaajien osalta seuran vaihto tarkoitti käytännössä paikallista Palloseuraa, sillä FC Inter perustettiin vasta vuonna 1990 kun varustamo-omistaja Stefan Håkans ei löytänyt pojalleen Patrikille pelipaikkaa.

Vaikka 30-vuotista taivaltaan tänä vuonna juhlistava Inter nousi viimeistään vuoden 2008 Veikkausliigan mestaruuden myötä pysyvästi haastamaan Palloseuraa Turun jalkapalloherruudesta, koki Turkufutis ehkäpä merkityksellisimmän muutoksen kolme vuotta myöhemmin, kun kaukana maakunnan ulkopuolella perustettiin Euroopan kentillä menestyneen voikkaalaistopparin mukaan nimetty valtakunnallinen jalkapalloakatemia. SHA-vaikutukset näkyivät nopeasti seudun juniorirakenteissa.

”TPS aloitti muutama vuosi sitten, vastaperustetun Sami Hyypiä Akatemian valintakriteereihin vedoten, junioritoiminnan alle 11-vuotiaiden ikäluokissa, jotka olivat vuosikymmenien ajan rauhoitettu Turun Nappulaliigan toimialueeksi.”[xii]  Pari vuotta myöhemmin TPS teki uuden aluevaltauksen käynnistämällä TPS East, West, North ja South aluejoukkueet eri puolilla kaupunkia. Vaikka uusi linjaus herätti kaupungissa kritiikkiä, on syytä huomioida, että Nappulaliigan toiminta oli päättynyt tai olennaisesti supistunut useilla merkittävillä alueilla – mm. Halinen, Pansio ja Varissuo – joten harrastustoimintaa tarjoavan TPS:n voitiin nähdä myös astuneen täyttämään Nappulaliigan jättämää tyhjiötä. Sittemmin hankerahalla käynnistetty TPS:n aluetoiminta on päättynyt, mutta tilalle on tullut lasten temppukoulua ja perhefutista 3-5-vuotiaille, joten TPS ja TuNL ovat yhä selkeämmin toistensa kilpailijoita lasten jalkapalloharrastamisen alkutaipaleella.

SHA- ja seuratoiminnan laajentamiskritiikkiä on tullut myös pk-seudulta. ”Suurin oma kritiikkini SHA:ssa koski laajentumista ensimmäisten kahden vuoden jälkeen. Mielestäni toiminnan laajentaminen 16 seuraan poikapuolella oli erehdys. Tekemistä olisi pitänyt kehittää suppeammassa piirissä laadukkaammaksi ennen uusien seurojen mukaan ottamista. Pelkään, että muutoksen takana oli perisuomalainen kateus. Mieluummin kaikille ei mitään kuin joillekin jotain…”, latasi suomalaista junnufutista hyvin tunteva pk-seudun pitkäaikainen valmennusvaikuttaja Juha Valla.[xiii]

Sitä, että aiemmin mainitun Nappulaliigan Jukka Paatelo turnauksen tuplamestariksi pelasi tänä syksynä liiga- ja divarisarjat voittanut Pohjolan aluejoukkue, ei voi pitää suurena yllätyksenä. Alueella on ollut viime vuodet paljon harrastajia sekä aktiivisia toimihenkilöitä, ja lähialueen hyvät harjoitusolosuhteet ovat kannustaneet pelaamaan niin vapaa-ajalla kuin koulun välitunneilla.

Vanhimman aluejoukkueikäluokan päätösturnauksen huolestuttavampi kehityssuunta on ollut alueiden katoaminen turnauksen osallistujalistoilta. Kun harrastetason divarisarjaan osallistui Nappulaliigan aluejoukkueenkartan 17 alueesta seitsemän, ja liigatason sarjaan vain neljä aluejoukkuetta[xiv], on päivänselvää, että myös perinteikkäässä Nappulaliigan ”lähellä kotiovea” aluetoiminnassa eletään muutoksen aikaa.   

Suomalainen yhteiskunta, ja junioriurheilu sen osana, on nykypäivän globaalissa toimintaympäristössä yhä monimutkaisempaa ja monitasoisempaa kuin TPS:n, Turun Nappulaliigan tai muiden perinteikkäitten urheiluseurojen kulta-aikoina. Kiristynyt kilpailu kansainvälisellä, kansallisella, kunta- ja jopa kaupunginosatasolla edellyttää urheiluseuratoiminnassa selkeitä pelisääntöjä, keskittymistä omiin vahvuuksiin sekä nykyistä parempaa yhteistyökykyä ja työnjakoa.

Kun huomioidaan myös suomalaisten keskuudessa lisääntynyt liikkumattomuus ja sosiaalinen syrjäytyminen, ei seuratyö laajentaminen vauvasta vaariin ulottuvaksi ja eskarifutista kattavaksi toimintakentäksi ole tietenkään kielteinen kehityssuunta. Mutta onko kaikilla tai edes useimmilla seuroilla edellytykset tarjota jalkapallopalveluja perhefutiksesta aina aikamiespoikien ja futisäitien höntsäliikuntaan sekä poikien ja tyttöjen monitasoiseen akatemiatoimintaan?

Jollei ole, eikö myös koronapandemian kautta yhä haastavammassa kilpailutilanteessa olevien urheiluseurojen tulisi keskittyä kehittämään omia vahvuusalueitaan ja tekemään yhteistyötä siellä, missä omat resurssit eivät riitä tai yhteistoiminnalla saavutetaan parempia tuloksia?

[i] https://www.palloliitto.fi/sites/default/files/Palloliitto/strategia_2020-24_2.pdf

[ii] https://suburbanturku.wordpress.com/2020/01/29/hradecky-areena-impivaaraan/

[iii] https://suburbanturku.wordpress.com/2020/01/06/parkin-kentta-taydennysrakentamisen-vai-lahiliikunnan-ja-kansalaisosallisuuden-karkihanke/

[iv] https://www.fcreipas.fi/joukkueet/3621/uutiset/98273/fc-reipas-toteuttaa-liikuntakerhoja-neljalla-koululla

[v] https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/jalkapallo-kotouttaa-fc-inter-lanseerannut-welcome-bro-toimintamallin

[vi] https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/jouduimme-myymaan-ei-oota-perhefutis-kiinnostaa

[vii] https://www.satakunnankansa.fi/a/201065294 Suomesta puuttuu tulenpalava kiihko jalkapalloa kohtaan – sitä löytyy valmentajaguru Pertti Kemppiseltä, 17.7.18

[viii] https://www.youtube.com/watch?v=VP3kbDRjadQ&list=PLubVgegS36EOjURXgdcYPBhHzSXaLWhKJ&index=6 Steven Gerrard: Academy players get too much, too soon – No Hunger In Paradise, BT Sport, 3.1.18

[ix] https://yle.fi/uutiset/3-11470520 Inter investoi 700 000 euroa lämmitettävään tekonurmikenttään – Turun talviharjoitusolosuhteisiin huomattava parannus, 29.7.20

[x] https://aamuset.fi/artikkeli/4740809/JaventureAreena+muuttuu+LahiTapiolaareenaksi, 21.10.19

[xi] https://turunseutusanomat.fi/2020/03/kaapo-luottaa-positiivisuuden-ja-yhteisollisyyden-voimaan/, 19.3.20

[xii] https://suburbanturku.wordpress.com/2017/03/04/juniorijalkapallon-kylma-sota-manchesterissa-ja-suomen-turussa/

[xiii] https://issuu.com/eerikkila/docs/sha_magazine_115_digi Subjektiivinen SHA-näkemys, Juha Valla, KäPan urheilutoimenjohtaja, SHA kausijulkaisu 1/2015

[xiv] https://www.turunnappulaliiga.fi/toiminta/turnaukset/19-jukka-paatelo-turnaus-2021-20/tulokset-2020-09/

Jalkapallo palaa poikkeusoloista – Turun seudulla vaihtelevat viruskesän menestysodotukset

Korona siirsi keskikesän huuhkajahuumaa vuodella, mutta myös kotimaan futiskauden käynnistyminen lykkääntynyt poikkeusolojen takia. Pelaajat ja joukkueet nappuloista ylimmille sarjatasoille pitäneet keväällä valtioneuvoston ohjeistamaa fyysistä etäisyyttä, joten pitkään näytti siltä, että jalkapallokausi peruuntuu kokonaan. Kesäkuussa sarjat kuitenkin käynnistyivät ilman virustartuntoja ja heinäkuussa sarjoja on jo pelattu tiiviillä tahdilla ja kasvavilla katsojamäärillä.

Veikkausliigan ensi kierrokset pelattiin lähes ilman yleisöä, mutta viime viikkoina katsomorajoitukset ovat asteittain höllentyneet ja ylimmällä sarjatasolla Turussa lupa odottaa kiinnostavaa kautta ja jopa menestystä.

 

Interillä eväät menestykseen?

Inter on jo edennyt loppusyksystä pelattavaan Suomen Cupin finaaliin ja Jose Riveiron ryhmällä pelaajamenetyksistä huolimatta edellytyksiä pelata viime kauden tapaan mitaleista. Tappioon päättynyt kakkoskierroksen vierailu Kuopiossa oli suuri pettymys, mutta kotona Veritas Stadionilla sinimustien hyökkäysvoima on ollut tyrmäävää. Cupin pelit huomioiden, Inter teki neljässä koronatauon jälkeisessä kotipelissä KuPS:aa, FC Lahtea, RoPS:aa ja Ilvestä vastaan yhteensä 17 maalia, eli keskimäärin 4,25 maalia per ottelu.

Valmentajanvaihtovuosien jälkeen sinimustat ovat löytäneet Riveiron alaisuudessa tasapainoisen ja viihdyttävän hyökkäävän pelitavan. Huolimatta supistuneesta pelaajabudjetista, hopeakauden jälkeen menetetyt keskeiset pelaajat – vuoden Veikkausliigapelaaja Filip Valencic, A-maajoukkueeseen noussut Niko Markkula, seuraikoni Mika Ojala ja HJK:n houkuttelema toppari Miro Tenho – on kyetty korvaamaan ilman merkittävää muutosta toimivaan pelitapaan.

Joukkueen perustan muodostamassa kolmen topparin alakerrassa jatkavat parasta peli-ikää lähestyvät omat kasvatit Juuso Hämäläinen (26 v.) ja Arttu Hoskonen (23 v.). Uutta voimaa ja monipuolisuutta tuovat pääpelivoimainen, Maarianhaminassa erinomaisen kauden pelannut Rick Ketting ja viime vuoden poikapelaaja, Tanskan ”suomalaisseura” Esbjergistä lainalla oleva KäPa-kasvatti Noah Nurmi.

Vasemmalle laidalle vahvistuksia löytyi syksyllä Ykköseen pudonneesta Vaasan Palloseurasta. Kokenut Jesper Engström tarjoaa vaativalla vasemman wing-backin tontilla vaihtoehdon viime kaudella Interiin tulleelle Connor Ruanelle ja 188-senttinen 20-vuotias Martti Haukioja tuo vasenjalkaisena syvyyttä etenkin pelikielto- ja loukkaantumisalttiille toppariosastolle. Engströmiä on käytetty myös oikealla.

Puolustuslinjan takana ykkösmaalivahtina näyttäisi jatkavan kokenut Henrik Moisander, mutta myönteisesti myös nuori oma kasvatti Aati Marttinen on nauttinut valmennuksen luottamusta ja ehtinyt nousta avaukseen kahdessa alkukauden sarjaottelussa.

Keskikentän keskellä Alvaro Muniz on pelin sielu ja kapellimestari, jonka isoa roolia uuttera ja oikea-aikaisia nousuja tekevä Aleksi Paananen erinomaisesti tukee ja täydentää. Kolmantena vaihtoehtona Interillä on yksi Veikkausliigan kansainvälisesti menestyneimmistä pelaajista. 34-vuotias 67 maaottelun mies Anthony Annan pelasi Etelä-Afrikan MM-kisoissa lähes maksimiminuutit ankkuriroolissa Kevin Prince Boatengin tukena, kun Ghana ylsi aina neljännesfinaaleihin. Vuosikymmen sitten Annanin ja Ghanan matkan MM-mitalipeleihin katkaisi eräs ristiriitaisia tunteita herättävä Barcelonan uruguaylaispelaaja, joka torjui viime hetkillä käsin Ghanan varman voittomaalin.

Kokeneiden keskikenttäpelaajien takana pääsarjakokemusta kärkkyvät nuorten maajoukkuerinkiin kuuluvat 02-syntyneet Inter-kasvatit Roope Kantola sekä keskikentältä enemmän topparin tontille siirretty Jan Heinonen. Asema edustuksen vaihtopenkillä ja peliaika toista kautta Kolmosessa ei ole pikkuhuuhkajatasoisen pelaajan kehitykselle ihanteellinen.

Oikean wing-backin paikalla, eli Niko Markkulan roolissa on useimmiten etenkin alkuvuodesta pelannut HJK:sta täksi kaudeksi lainattu alle 21-vuotiaiden maajoukkueen laituri Kevin Kouassivi-Benissan.

Kun viime kaudella Interin tehoista pääasiassa vastanneesta nelikosta Valencic-Furuholm-Ojala-Markkula kolme poistui, odotetti todennäköisesti hyökkäysvoiman hiipuvan. Riveiro näyttää kuitenkin onnistuneen hyökkäysryhmityksen uudistuksessa. Aiempaa lähempänä perinteistä target-hyökkääjän roolia pelaava kapteeni Timo Furuholm on ollut terävässä vireessä ja Valencic-Ojala akseli on korvattu useammalla energisillä, paikkaa nopeasti vaihtavilla ”messi-hazard -ruumiinrakenteen” omaavalla pelaajalla.

Oma kasvatti ja U19 maajoukkuepelaaja Elias Mastokangas on tekemässä läpimurtoa ja hieman samantyyppinen, MuSasta KPV:n kautta Interiin tullut Taiki Kagayama tekee sekä maaleja että arvokasta puolustustyötä eri pelipaikoilla. Niin ikään pienikokoinen ja monipuolinen Ilveksestä tullut Matias Ojala edustaa samaa modernia, hyvin liikkuvaa ja taitavaa keskikentän ja hyökkäyksen rajoilla, ns. kymppipaikalla tai ”taskuissa” pyörähtelevää pelaajatyyppiä.

Ja kun sentteri Furuholmille vaihtoehtona löytyy erinomaisen maalitekotilaston omaava brassikärki Liliu, näyttäisi Interin määrällisesti niukka pelaajamateriaali olevan erinomaisesti roolitettu. Teknisen johtajan Vesa Mäen mukaan edustusjoukkueeseen haetaan yhä yhtä, kahta pelaajaa ja kun tiiviin Veikkausliigaohjelman lisäksi Inter on mukana Eurooppa-liigassa, Norjassa vähälle peliajalla jäänyt Valencic yhdistetään yhtä turkulaisseuraan[i].

Vaikka koronan viivästyttämästä Veikkausliigan runkosarjasta on toistaiseksi pelattu vasta vajaa neljännes, on viime kauden sarjakakkonen osoittanut, että sinimustilla on syksyllä edellytykset pelata lokakuun Suomen Cupin finaalin ohella myös pääsystä kuuden joukkueen mitalisarjaan ja kamppailla viime kauden tapaan jopa mestaruudesta.

 

 

TPS:n edustusjoukkueiden tahmea alkukausi koettelee mustavalkoista uskoa 

Turkulaisen jalkapallon vanhempi johtotähti TPS tekee toisen perinneseura Hakan ohella paluuta pääsarjaan yhden Ykkösessä vietetyn kauden jälkeen. Vaikka Tommi Pikkaraisen valmentama TPS pelasi tasaisen kauden toiseksi ylimmällä sarjatasolla ja kaatoi syksyn karsinnassa ansaitusti KPV:n on Veikkausliigakausi alkanut tahmeasti. Erityisesti maalinteko on ollut Tepsille työlästä, joten sarjapaikan uusiminen lienee kahden ylimmän sarjatason väliä viime vuodet sahanneen seuran ykköstavoite.

Vakavat talousvaikeudet ovat vaivanneet tätä yhtä maan menestyksekkäintä jalkapalloseuraa jo usean vuoden ajan ja vaikka maineikkaan mustavalkoisen raitapaidan väriä yhä tunnustetaan turkulaisten keskuudessa, alkavat TPS:n edustusjoukkueiden menestysvuodet olla jo huolestuttavan kaukana. Seura toki menestyi erinomaisesti reilu vuosikymmen sitten kun sijoittaja Sairanen investoi voimakkaasti niin pelaajiin kuin valmennukseen. Kun samoihin aikoihin Inter otti toistaiseksi ainoan mestaruutensa (2008), puhuttiin Turusta jopa Suomen jalkapallopääkaupunkina. TPS:n naiset ylsivät vielä vuonna 2016 hopealle, mutta harvemmin mainitaan, että vuonna 2022 täydet 100 vuotta täyttävä Turun monilajiylpeys on viimeksi voittanut miesten jalkapallomestaruuden 45 vuotta sitten ja naisten ainoa mestaruuskin on sekin niin kaukana kuin vuodelta 1978.

Kun juhlavuosi lähestyy, on tietysti tärkeää, että lippulaivajoukkueet pelaavat mahdollisimman korkealla tasolla ja mielellään yleisöä viihdyttävällä tavalla. Pandemian vuoksi poikkeuksellisen kevään ja alkukesän vaikutuksia on varmasti ennenaikaista arvioida, mutta toistaiseksi niin Tepsin miehet kuin naiset ovat olleet sarjoissaan vaikeuksissa. Sarjataulukot kertovat varsin karua kieltä. Veikkausliigassa TPS on pelannut neljä ottelua häviten niistä jokaisen ja maaliero on 1-7.

Naisten ylin sarjataso brändättiin tänä keväänä kunnianhimoisesti Subway Kansallinen Liigaksi. Samanarvoisuuden, rohkeuden ja menestyshalun ydinarvoja peilaava sarjauudistus on lajikulttuurikehityksen kannalta tervetullut, mutta ajoittui valitettavasti pahimpaan koronakaaokseen. Ehkä eräänlaisena onnena onnettomuudessa Tepsin startti Kansallisessa Liigassa on jäänyt Turussa vähemmälle huomiolle kuin miesjoukkueen menestymättömyys. Naisten numerot ovat vielä miehiäkin synkempiä. Kuusi pelattua ottelua, joissa kuusi tappiota maalierolla 1-18.

Jalkapallossa suhdanteet saattavat kuitenkin vaihtua nopeasti. Vielä muutama vuosi sitten valmentajia ahkeraan vaihtanut Inter pelasi putoamisesta ja joutui jopa karsimaan sarjapaikasta. Kohdaten karsinnassa kaikista mahdollisista joukkueista tietysti TPS:n. Viime viikkoina TPS:n naisten valmennusryhmään on liittynyt kokenut valmentaja ja entinen TPS:n edustuspelaaja John Allen. Allen oli pari vuotta sitten mukana nostamassa sinimustaa varustamoperheen joukkuetta omasta aallonpohjastaan, joten ehkä hän saa myös mustavalkoisen turkulaisylpeyden kurssia käännettyä.

Ja valmentajavaihdoksella haetaan muutosta myös mustavalkoisten veikkausliigatuloksiin. Perjantaina 24.7.20, kaksi päivää HJK:lle kärsityn kotitappion jälkeen, TPS johto tiedotti ensin aamulla vapauttaneensa päävalmentaja Pikkaraisen tehtävistään[ii], ja kahta tuntia myöhemmin uutisoitiin, että TPS jalkapallon taustayhtiö, FC TPS Turku Oy, on valinnut miesten edustusjoukkueen uudeksi päävalmentajaksi Jonatan Johanssonin[iii].  

Menestyksekkään maajoukkue- ja Valioliigauran ( 105 A-maaottelua, 22 maaottelumaalia) pelannut Johansson on TPS:n nimekkäin päävalmentaja sitten Sairasen suuren rahan vuosien, jolloin Tepsiä luotsasi peräkkäin Mixu Paatelainen, Martti Kuusela ja Pasi Rautiainen. Uusi päävalmentaja on meriiteiltään edellä mainitun kolmikon kaltainen Suomifutiksen ikoni, mutta ehdottoman myönteisenä lisätekijänä ”Tintti” Johanssonin valinnassa ovat tämän luontaiset juuret Tepsiin ja Turun seudulle. Piffenin kasvatti sekä aloitti että lopetti Veikkausliigauransa Tepsissä ja myös valmentajatehtävät alkoivat TPS:ssä, vuonna 2012 Palloseuran B-junnujen parissa. Sittemmin Johansson on toiminut Skotlannissa mm. Motherwellin U20:n ja Greenock Mortonin päävalmentaja sekä Glasgow Rangersin apuvalmentajana.

Kun 2+1 vuotisen päävalmentajasopimuksen solminut paluumuuttaja on myös ollut mukana Huuhkajien valmennusryhmässä, voitaneen juhlavuoteen valmistautuvaa Palloseuran johtoa onnitella korkean profiilin valmentajanimityksestä. Päävalmentajavaihdoksen pelillisiä vaikutuksia on tietysti ennenaikaista arvailla, mutta Johanssonin palkkaus varmasti lisää niin pelaajien kuin turkulaisen jalkapalloväen kiinnostusta Tepsiä kohtaan. On myös erittäin mielenkiintoista nähdä, löytyykö uudelle päävalmentajalle resursseja tuoda Britanniasta pelaajavahvistuksia vai avautuuko kenties kotikaupungin tai lähialueiden nuorille kyvyille mahdollisuuksia näyttää kykyjään kuten Piffenin kasvatille aikoinaan.

 

Veikkausliigan ja Kolmosen välinen kuilu juniorien pelaajakehityksen uhkana?

Kaksi turkulaista Veikkausliigaseuraa on luonnollisesti myönteinen merkki lajin asemasta kaupungissa, mutta se, ettei kahdella seuraavalla sarjatasolla ole lainkaan turkulaista joukkuetta aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia juniorityölle ja etenkin lahjakkaiden nuorten tasapainoiselle pelaajakehitykselle.

Pääsarjatason turkulaisseurat kuten maan muutkin eliittiorganisaatiot toki viestivät näkyvästi junioristrategioistaan ja yhteisöllisestä toimintafilosofiastaan, mutta liian usein paljon puhuttu pelaajapolku tuntuu ohjaavan aiemmin ”akatemiatasoisiksi” arvioidut ”tähtitarhalaiset” joko A- tai B-luokan harhapoluille. Eli kovin odotuksin vuosia harjoitellut ja lajiin panostanut juniori saattaa yhtäkkiä huomata vaihtoehtojen kaventuneen dramaattisesti.

Turussa pelaajapolku muuttui olennaisesti, kun TPS, Sami Hyypiä Akatemia -kriteereihin vedoten, laajensi junioritoimintansa alle D-juniori-ikäisiin, joka oli tähän saakka ollut Turun Nappulaliigan aluejoukkueiden tonttia.  ”Vaikka tämä uusi linjaus herätti kaupungissa kritiikkiä, on syytä huomioida, että Nappulaliigan toiminta oli päättynyt tai olennaisesti supistunut useilla merkittävillä alueilla – mm. Halinen, Pansio ja Varissuo – joten harrastustoimintaa tarjoavan TPS:n voidaan nähdä myös astuneen täyttämään Nappulaliigan jättämää tyhjiötä.”[iv]

Myös lajiliiton toimintaa tai vähäistä aktiivisuutta on arvosteltu, mutta ainakin Lännen alueella suuri joukko lounaissuomalaisia junioreita saa vuosittain mahdollisuuden näyttää kykyjään alueleirien muodossa. Erilaiset pelaajakatsastukset ja ensimmäiset leiritykset alkavat n. 13-14 vuoden iässä ja seurat kilpailevat hyvinkin näkyvästi näistä talenteista. Eerikkilässä kesällä järjestettävä valtakunnallinen Tähtitarha-tapahtuma on eräänlainen lähtölaukaus maajoukkuevalinnoille ja vaikka huuhkajapaitaan yhä ylletään pienpaikkakuntien seuroista, on silmiinpistävää, kuinka pääsarjaseurat dominoivat tähtitarhavalintoja. Kolmen viime vuoden aikana (ikäluokat 2003-2005) Tähtitarhan 72-80 pelaajan joukkoon on valittu vuosittain 10 (2003), 8 (2004) ja 7 (2005) pelaajaa Turun seudulta, joista jokainen on edustanut joko FC Interiä tai TPS:ä[v].

Veikkausliigastatuksen omaavan seuran vetovoima on huomattava ja on ymmärrettävää, että kovat tavoitteet omaava juniori tai tämän kunnianhimoinen vanhempi haluaa sinne, missä menestymispolku näyttää suorimmalta ja treeniasut hohdokkaimmilta. Lajiliiton ylimmän laatutason pääsarjaseura on paperilla aivan eri asemassa kuin paikallinen nappulaliiga tai menneen maailman ideologioihin viittaavat Pallo-Veikot tai -Toverit.

Pelaajien pakkautuminen pääsarjaseuroihin ja vaihtoehtojen väheneminen aiheuttaa monia ongelmia tai ainakin kyseenalaisia kehitysnäkymiä. Ensinnäkin pienempien, usein perinteikkäitten paikallisseurojen toimintaedellytykset kaventuvat ja usein jopa katoavat. Miksi harrastaa hieman vanhahtavassa verryttelyasussa jäännösvuoroilla, kun vähän isommalla kustannuksella sekä juniori että vanhemmat voivat olla enemmän yhdessä sekä sydän pelissä rakentamassa elämyksiä omassa hallissa tai muissa FIFA-luokan fasiliteeteissa.

Samalla tulisi kuitenkin kyetä miettimään, millaisia näköaloja pääsarjaseura tarjoaa 3.-4. joukkueessa pelaavalle D-juniorille B- tai A-juniori-iässä. Ja koska lajiliiton laatustandardeihin liittyvät ammattivalmentajat ja yhä tiukemmat olosuhdevaatimukset, perusajatukseltaan edullinen jalkapalloharrastus on asteittain muuttumassa yhä kalliimmaksi sekä suosittujen jääurheilulajien tapaan yhä eksklusiivisemmaksi eliittilajiksi.

Turussa tähtitarhaan tähtäävät tai sinne jo yltäneet jalkapallolupaukset vaihtavat yhä useammin seuraa menestyksen ja toivon mukaan myös pelaajakehityksen perässä. Tämä ”seurashoppailu” aiheuttaa monenlaisia lieveilmiöitä ja suoranaisia ongelmia etenkin pienempien seurojen piirissä. Kun ikäluokan yksi tai kaksi huippua siirtyy yhä nuoremmassa iässä pääsarjaseuraan, seuraa usein mukana myös joukko heikompia pelaajia. Tämä luonnollisesti heikentää ratkaisevasti ja usein jopa kokonaan halvaannuttaa pienseuran toiminnan tässä ikäluokassa.

Kun omat pelaajat eivät enää riitä, kootaan yhä mielikuvitusrikkaampia yhdistelmäjoukkueita. Paradoksaalisesti myös pelaajamääriltään suurimmat seurat operoivat YJ-joukkueilla. TPS on jo vuosien ajan poiminut maakunnan yksittäisiä kykyjä Southwest United -verkostoonsa. C15-ikäluokassa kaudella 2019 TuNL-KaaPo-SalPa YJ menestyi lopulta huomattavasti paremmin kuin ikäluokan Interin joukkue, joka puolestaan oli alun perin eräänlainen yhdistelmä TuNL Kaupparin ja TPS:n parhaimmistoa. On kai jonkinlaista juniori-ironiaa, että moni seuraa jo useammin vaihtanut 04-ikäinen talentti on sittemmin B-junnuiässä ehtinyt turhautua suurseuran lupauksiin ja palannut lähtöseuraan tai siirtynyt pienemmän paikkakunnan 2. divisioonaa pelaavaan joukkueeseen.

Turun seudulla Ykköstä pelataan tällä hetkellä ainoastaan naisten puolella TuWen toimesta. Toki sielläkin kyse on käytännössä TuWe-TPS yhdistelmäjoukkueesta.

Turkulaisjoukkueet ovat menestyneet perinteisesti hyvin valtakunnallisissa juniorisarjoissa. A20 SM-sarja näyttää nostavan profiiliaan veikkausliigaseurojen panostaessa mm. reservijoukkuetoimintaan ja valmennukseen. Esimerkiksi HJK:n A-junioreita valmentaa tällä kaudella Jonatan Johanssonin veroisen lajistatuksen omaava Mikael Forssell.

Turusta karsintojen kautta A20 SM-sarjaan ylsivät sekä FC Inter ja TPS, mutta molemmissa seuroissa työnjako A-juniorien ja Kolmosta pelaavan reservijoukkueen välillä näyttää ainakin ajoittain sekavalta ja jopa ongelmalliselta. Niin sanottuja akatemiapelaajia liikutellaan edustus-, reservi-, A20- ja jopa B-juniorien peli- ja harjoitustapahtumien välillä, minkä täytyy olla haastavaa niin nuorille pelaajille kuin jatkuvaa vaihtorulettia pyörittävälle valmennukselle. Niko Valikaisen, Kari Lehtisen ja Juha Lipposen valmennustiimin johdolla karsinnat tyylikkäästi selvittäneen Inter A-juniorien harjoituksissa on ollut koronatauon jälkeenkin krooninen pelaajapula ja varsinkin maalivahdit tuntuvat useimmiten harjoittelevan jossain muualla.

Karsinta kovatasoiseen BSM-sarjaan päättyi heinäkuun alussa. Kim Suomisen valmentama TPS selviytyi SM-sarjaan karsinnan kolmosena, mutta viime kauden SM-nelonen, myös menestyksekkään pelaajauran omaavan Jussi Nuorelan luotsaama FC Inter jäi niukasti karsintaviivan alle. Kun Tepsin menestystä voidaan pitää positiivisena yllätyksenä, aiheutti SM-sarjasta karsiutuminen Interille dominoefektimäisesti kertaantuvaa päänvaivaa. Kuinka saada pelaajat riittämään kahteen P17 Ykkösen joukkueeseen, kun pelaaja ei saa pelata kuin toisessa? Kuinka motivoida viime vuonna mitaleista pelanneita 03-akatemiatalentteja pelaamaan Ykkösessä etupäässä 04-pelaajia vastaan ja lunastamaan seuraavalle ikäluokalle BSM-karsintapaikka? Kuinka organisoida valmennus, kun pelit menevät päällekkäin? Jne.

Alemmissa ikäluokissa turkulaiset juniorijoukkueet ovat pelanneet ELL-sarjaa vaihtelevalla menestyksellä.  Interissä BSM-karsinnan aiheuttama dominoefekti ulottuu myös C15-ikäluokkaan, sillä P17 Ykkösessä Interin toinen joukkue on käytännössä 04-pelaajien runko vahvistettuna parhaimmilla 05-pelaajilla. Tätä ratkaisua todennäköisesti tuki heikko alkukauden menestys C15 ELL-sarjassa ja mahdollisuuksien kariutuminen mitalisarjasta ja Kai Pahlman -turnauksesta. TPS on sarjan puolessa välissä kuudentena eli viimeisellä mitalisarjaan yltävällä sijalla.

Miesten sarjoissa turkulaisilla ei ole tänä vuonna edustusta Kakkosessa, lähialueen nousijajoukkue Piffen näyttää vetovoimaiselta turkulaislupausten silmissä. Nuoria pelaajia on siirtynyt etenkin Interistä kokeneiden valmentajien Stefan Strömborgin ja Karo Virtasen alaisuuteen Paraisten hyviin harjoitusolosuhteisiin. Erinomaista seuratyötä tekevä naapurikaupungin KaaPo on pelannut jo vuosia Kakkosessa ja myös kaarinalaisten riveistä löytyy sekä Interin että TPS:n edustuksessa esiintyneitä nuoria pelaajia.

Pääsarjaseurojen juniorien siirtyminen alueen alemman sarjatason joukkueisiin on luonnollinen prosessi, sillä vain murto-osa koko junioripolun läpi käyvistä pelaajista yltää pääsarjatasolle. Turussa pelaajakehitystyön yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi on kuitenkin noussut I- ja II-divisioonatason joukkueen puuttuminen. Kun johtavilla Veikkausliigan seuroilla on reservijoukkue vähintään Kakkosessa, pelaavat Inter 2 ja TPS U23 Kolmosessa.

Jotta seuran omia nuoria lupauksia nähtäisiin enemmän ja useammin ylimmällä sarjatasolla, pitäisi turkulaisillekin talenteille löytyä luonteva välilaskupaikka Veikkausliigan ja Kolmosen väliltä. Kun muualla, myös lähialueella, useampi 04-syntynyt (vielä ensi vuonna B-juniori-ikäinen) lupaus on saanut runsaasti peliaikaa Kakkosessa, ei liene lähelläkään ihanteellista, että U17 maajoukkueessakin esiintyneet Interin akatemiapelaajat (mm. Tegra Mukuna, Linus Rönnberg ja Jasper Yrjas), puhumattakaan U18 maajoukkue-ehdokkaat Roope Kantola ja Jan Heinonen, pelaavat Kolmosessa tai B-juniorien Ykkösessä.

 

Jasper Yrjas ja Linus Rönnberg (vasen kuva) ja Roope Kantola Kolmosen ottelussa PaiHa-FC Inter 2 23.7.20 Paimiossa

 

TPS:ssä ongelma on sama, mutta yksittäisten pelaajien polut erilaisia. TPS-taustaisesta U17 maajoukkueen kolmikosta Nikolas Talo–Onnipekka Pajula–Niklas Pyyhtiä kaksi ensimmäistä pelaa tällä hetkellä hollantilaisessa akatemiassa ja Pyyhtiä teki ensiesiintymisen Veikkausliigaottelun avauksessa 22.7.20. Ja vielä hankalampia ovat Turustakin tutut tapaukset, kun maajoukkuetasolle yltänyt juniori-ikäinen pelaaja menettää motivaationsa ja lopettaa kokonaan harjoittelun.

Kilpailu pelipaikasta ja -ajasta maailman kilpailluimmassa urheilumuodossa on hämmentävän kovaa EU:n ja käytännössä globaalin pelaajaliikenteen aikana, mutta Suomessakin tulisi ymmärtää, millaisia myönteisiä vaikutuksia konkreettinen ja systemaattinen panostus omiin kasvatteihin tuo jalkapalloseuralle. Omat kasvatit ovat pääsääntöisesti edullisempia kuin usein arvaamaton vierastyövoima. Omat juniorit voidaan kasvattaa edustusjoukkueen pelitapaan ja -filosofiaan. Hyvin valmennettu oma juniori on investointi, joka saattaa tuottaa voittoa pelaajan edetessä urallaan ulkomaille. Hän saattaa myös paluumuuttajana osoittautua arvokkaaksi voimavaraksi, kuten toivon mukaan käy TPS:n ja Jonatan Johanssonin tapauksessa. Ja seuran omat kannattajat haluavat nähdä joukkueessaan ennen kaikkea kaupungin omia kasvatteja. Kyse on siis talouden ohella myös arvoista ja lajikulttuurista.

* Artikkelikuvassa Interin edustusjoukkueen Noah Nurmi, joukkueenjohtaja-mv-valmentaja Jani Meriläinen ja Taiki Kagayama. Taustalla harjoittelee Interin B-juniorit Kupittaa 6:lla

[i] Vesa Mäen haastattelu, Turun Sanomat, 18.7.20

[ii] https://fc.tps.fi/fi/uutiset/tps-vaihtaa-paavalmentajaa-tommi-pikkarainen-on-vapautettu-tehtavistaan

[iii] https://fc.tps.fi/fi/uutiset/tps-nimitti-jonatan-johanssonin-uudeksi-paavalmentajaksi

[iv] https://suburbanturku.wordpress.com/2017/03/04/juniorijalkapallon-kylma-sota-manchesterissa-ja-suomen-turussa/

[v] https://www.palloliitto.fi/maajoukkueet/pojat/aluejoukkuetoiminta/tahtitarha

Hyvistä Veljistä Vogue Viisikkoon – muuttuuko maan tapa kun koittaa ”uusi normaali”? (Koronatrilogia I)

”Kunniallinen, rehellinen ja läpinäkyvä asiakkaiden etujen valvominen hallinnossa eli lobbaus tulee yhä vaikeammaksi, koska Suomessa vallitsee rakenteellinen korruptiivisuus. Sillä tarkoitetaan valta-aseman väärinkäyttöä.”

Anders Blom, Turun yliopiston työelämäprofessori (TS, 25.4.20)[i]

 

Keväällä 2019 ammattiyhdistysjohtajana pitkään vaikuttanut Antti Rinne kohoaa niukan vaalivoiton turvin uuden punamultahallituksen[ii] pääministeriksi. Koalition taival on kivinen ja joulukuun alussa pitkin syksyä jatkunut postilakko kulminoituu keskustan puheenjohtaja Katri Kulmunin ilmoitukseen pääministeriä koskevasta epäluottamuksesta. Marraskuun puoluekannatusmittauksissa keskusta oli pudonnut historiallisen alhaiseen 10,6 prosentin kannatukseen ja perussuomalaiset kohonneet maan suosituimmaksi puolueeksi yli 24 prosentin kannatuksella. Eroa kakkosena olevaan kokoomukseen lähes 6 prosenttia[iii]. Kes­kus­tan va­lit­se­ma toi­min­ta­ta­pa muis­tut­taa mal­lia, jota SDP käyt­ti kes­kus­ta­lai­sen pää­mi­nis­te­rin An­ne­li Jäätteen­mä­en kaa­ta­mi­seen ke­säl­lä 2003[iv].

Hallitus pysyy kasassa, mutta pääministeri vaihtuu. Rinnettä jo alkuvuodesta tuurannut puolueen varapuheenjohtaja ja liikenneministeri Sanna Marin ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman käyvät tiukan kamppailun ja Marin voittaa puoluevaltuuston äänestyksen niukasti 32-29 ja nousee pääministeriksi.

Joulupyhien jälkeen maailman nuorimpana naispuolisena pääministerinä esitelty Marin kerää huomiota kansainvälisessä mediassa ja kuherruskuukauden aikana vaatimattomista oloista valtion johtoon edennyt tamperelaispoliitikko kääntää myös vähättelevät kommentit opiskeluajan myyjän töistä edukseen[v].

Kontrasti väistyvän keski-ikäisen ay-juristimiehen ja sateenkaariperheessä kasvaneen nuoren äidin välillä on huomattava ja Sanna Marinin sekä neljän muun naispuoluejohtajan hallitus saa nopeasti lempinimiä ”huulipunahallituksesta” ja ”huulipunamullasta” ”spaissarihallitukseen”.  Kevytmieliset rinnastukset Spice Girls -tyttöbändiin tai huulipunaan eivät ymmärrettävästi puheenjohtajanaisia tyydytä ja kansanrintaman johtokvintetti brändää itsensä sosiaalisessa mediassa Enid Blytonin klassisen nuorisokirjasarjan mukaan Viisikoksi[vi].

Viisikko ja varsinkin hallituksen tuore pääministeri nauttii pitkin alkuvuotta kansainvälisestä huomiosta Davosin talousfoorumista[vii] Voguen jetsetjulkaisuun[viii] ja Marinin pääministeripuolue nousee maaliskuun puolenvälin puoluekannatusmittauksessa kakkoseksi ja syksystä lähtien piikkipaikkaa pitäneiden perussuomalaisten noin puoli vuotta jatkunut kannatuksen kasvu taittuu pitkästä aikaa pieneen laskuun[ix].

 

♀

 

Korona katkaisee Vogue Viisikon kuherruskuukauden

Viisikon kuherruskuukauden katkaisee kuitenkin viimeistään maaliskuun alkupuolella Kiinasta Eurooppaan ja myös Suomeen levinnyt koronaepidemia.

 

”Maanantai 16.3. jäi Suomen historiaan päivänä, jollaista maa ei ole kokenut rauhan oloissa koskaan aikaisemmin. Pääministeri Sanna Marin (sd) ilmoitti, että Suomi on koronavirustilanteen takia poikkeusoloissa ja valmiuslaki otetaan käyttöön.

Suomen Kuvalehti 20.3.20[x]

 

Vaikka oppositio on päässyt arvostelemaan hallitusta mm. puutteellisista ohjeistuksista Helsinki-Vantaan lentokentällä[xi] ja pahasti epäonnistuneista suojavälinetilauksista[xii], ovat suomalaiset olleet keskimäärin tyytyväisiä hallituksen toimintaan poikkeusoloissa[xiii]. Tämä on näkynyt tuoreimmissa puoluekannatuskyselyissä. Alma Median kyselyssä Sdp (kannatus 21,1%) nousee perussuomalaisten ohi (20,1%) ja pirkanmaalainen päivälehti nostaa taustatekijöiksi poikkeusolot ja tamperelaisen pääministeri Marinin[xiv]. Muut puolueet tulevat kaukana Sdp:n ja perussuomalaisten takana. Kolmanneksi suosituimman puolueen, kokoomuksen, kannatus oli 16,8 prosenttia ja on merkillepantavaa, että muista hallituspuolueista keskusta (11,9%), vihreät (10,7%), vasemmistoliitto (7,8%) ja rkp (4,6%) eivät ole saaneet Sdp:n kaltaista nostetta kannatukseensa.

Huhtikuussa, poikkeustilan edetessä Suomessa toiselle kuukaudelle, koronakriisin taloudelliset vaikutukset saavat yhä enemmän huomiota[xv]. Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn esittelee 7.4. hallituksen kehysriihessä kaksi vaihtoehtoista laskelmaa eri strategioiden taloudellisista vaikutuksista. Laskelma 1 on tehokkaaseen väliintuloon nojaava skenaario, jossa pandemian vastaisia toimia lisättäisiin selvästi ja viruksen leviäminen tukahdutettaisiin nopeasti tiukoilla rajoituksilla toukokuun puoliväliin saakka. Laskelma 2 on nykyisten toimien jatkaminen syyskuun loppuun saakka. Suomen Pankin ennusteen mukaan Suomen talous sukeltaa tänä vuonna laskelmasta riippuen koronan vuoksi 5–13 prosenttia.

Koska Suomen talous sukeltaa ja yritysten edellytykset ansaita tai edes harjoittaa elinkeinoaan ovat monella toimialalla törmänneet valmiuslain rajoituksiin, vaaditaan hallitukselta nopeita toimia hallitsemaan väistämättömiä lomautuksia sekä hillitsemään työttömyyden kasvua. 1990-luvun laman jälkeen valtiovarainministerinä toiminut tasavallan presidentti Sauli Niinistö esittää ja oppositio kannattaa ns. operatiivisen ”nyrkin” käyttöönottoa mm. kartoittamaan koronan aiheuttamia ongelmia, keräämään julkisen ja yksityisen osaamista sekä ehdottamaan toimenpiteitä[xvi]. Vaikka hallituksen arvioidaan suhtautuvan nihkeästi nyrkin perustamiseen, valtiovarainministeriön kansliapäällikkö valtiosihteeri Martti Hetemäki nimitetään johtamaan työryhmää, jonka tehtävänä on valmistella nopealla aikataululla suunnitelmaa Suomen tieksi ulos koronakriisistä ja toimenpiteet jälkihoitoa varten. Nyrkin sijasta työryhmää kutsutaan koronan ”exit-ryhmäksi”[xvii]

Kun valtapeli ”nyrkin/exit-ryhmän” ympärillä jää suhteellisen laimeaksi, nousee hallituksen yrityksille osoittama tukipolitiikka pitkäkestoiseksi ja kiivaaksi keskustelunaiheeksi. Vuoden 2018 alussa Tekesin ja Finpron yhdistämisen myötä syntynyt rahoitus- ja kansainvälistymispalveluja tarjoava Business Finland -organisaatio valjastetaan lieventämään koronan yrityksille aiheuttamia talousvaikeuksia. Kun yrittäjien suhtautuminen uuteen toimijaan oli alun perinkin varauksellista[xviii] ja kun myös Mauri Pekkarisen johtama työryhmä ei ollut kyennyt luomaan tiekarttaa yritystukijärjestelmän uudistamiseksi[xix], ovat lähtökohdat selkeän tukijärjestelmän rakentamiselle koronakriisin kiireessä vähintään haastavat.

Poikkeusolojen alkaessa Business Finland lanseeraa kaksi uutta rahoituspalvelua lieventämään koronavirusepidemian yrityksille aiheuttamia talousvaikutuksia. Suomen Yrittäjät viestivät 17.3. jäsenilleen – rahoitusta suunnataan toimialoille, jotka kärsivät epidemian vaikutuksista vakavimmin ja että rahoitus on kohdennettu matkailuyrityksille ja matkailun oheispalveluja tuottaville yrityksille, luoville aloille sekä kaikille toimialoille, joiden toimitusketjujen toimivuuteen koronavirustilanne on vaikuttanut tai on vaikuttamassa[xx].

Suomen Kuvalehti pyytää Business Finlandilta tietoja tukipäätöksistä ja julkaisee koosteen tähän mennessä jaetun 179 miljoonan euron tuen saajista[xxi]. Käy ilmi, että toimialoista suurimman osan euroista tarkastelujaksolla olivat saaneet it-alan ohjelmisto- ja konsultointiyhtiöt (14 %). Kun toiseksi suurimman potin (8,5 %) keräsivät liikkeenjohdon konsultoinnin yritykset ja poikkeusolojen näkyvimmin kärsinyt toimiala, ravintola-ala oli jäänyt myönnetyissä tuissa 5,5 %:iin, nousevat Business Finlandin tukiratkaisut iltapäivälehtien lööppeihin ja somekeskusteluihin.  Julkkiskategorian tuensaajista mainitaan useimmiten Hirvaskankaan Huutokauppakeisari, Ylläksen Jounin Kauppa sekä europarlamentaarikon vaimon blogiyhteisö. Arvostelu on ilmeisen kovaa, sillä tv:stä tutut Palsanmäet luovuttavat tuen takaisin [xxii]. Ehkä kaikki julkisuus ei sittenkään ole myönteistä.

Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio nostaa Näkökulma-artikkelissaan tukia keränneiden vaikuttajaviestintäyritysten yhteydet päättäjiin. ”Vaikuttajaviestintään erikoistunut ja alallaan Suomen ykkönen Miltton Networks on vahvasti entisten ja tulevien poliitikkojen ja heidän avustajien johtama. Raja politiikan ja vaikuttajaviestinnän välillä on ollut kuin veteen piirretty viiva.”[xxiii]. Vainio tiputtelee jutussaan toinen toistaan vaikutusvaltaisempien milttonlaisten nimiä ministereistä kansanedustajien avustajiin sekä viestintäyrityksen kautta eduskuntaan ponnistaneisiin poliitikkojen jälkeläisiin.

Myös Kauppalehti arvioi elinkeinoministeri Lintilän tontin tukilinjauksia kriittisesti. Otsikko ”Koronatuet ovat vuosisadan vedätys” ei jätä sijaa arvailuille. Lehden mukaan kaikista järkevin ja kilpailuneutraalein tapa tukea viruksen aidosti kurittamia yrityksiä olisi löytynyt esimerkiksi verotuksen puolelta. ”Kauppalehti epäili jo ensimmäisen lisäbudjetin yhteydessä, että koronaviruksesta aiheutuvien tukimiljardien varjolla aletaan harjoittaa kaverikapitalismia. Kuva on vieläkin karumpi. Rahaa on virrannut poliitikoille ja heidän lähipiireilleen ja poliittisesti tarkoituksenmukaisiin hankkeisiin, joilla ei ole mitään tekemistä koronaviruksen kanssa.”[xxiv]

Rajoitusten pysäyttämien ja toimeentulostaan huolestuneiden majoitus- ja ravintola-alojen edustajat ovat ymmärrettävästi huolestuneita ja pettyneitä.  Matkailu- ja ravintola-alan järjestön MaRan toimitusjohtaja Timo Lapin mukaan koronaepidemian aikana vain yksittäiset pikaruokaravintolat ovat onnistuneet pärjäämään edes jollain tavalla. Kaikki muut ovat suurissa vaikeuksissa. ”Matkailu- ja ravintola-alan myynnistä on menetetty yli 90 prosenttia. Suurin osa alan henkilöstöstä on nyt lomautettuna.”. Alan edunvalvojan mukaan ravintola-alan yritykset ovat hakeneet varsin vähän tukea Business Finlandilta, sillä ne sopivat ravintoloille huonosti. Harvalla on oikeasti mitään kehityshanketta, johon tukea sääntöjen mukaan voisi saada[xxv].

Ravintola-alan trendejä ja brändejä luotaava Viisi Tähteä Media julkaisee alan hätähuutoja, joissa koronakriisi uhkaa niin gastronomista kulttuuria[xxvi] kuin suomalaisen ruoan tulevaisuutta[xxvii]. Viisi Tähteä -kolumnisti ja päätoimittaja Eeropekka Rislakki ei säästele sanoja ja suomii etenkin elinkeinoministeriötä isännöimää Keskustaa. ” Menemättä enempää yksityiskohtiin, millaista sekoilua tukitoimet ovat tähän mennessä olleet – ja erityisesti menemättä siihen, kuinka ”korruptiosta vapaa Suomi” on kriisin aiheuttamassa läpivalaisussa osoittanut olevansa suuren puhdistuksen tarpeessa.”[xxviii]. Rislakki muistuttaa myös ravintolakriisin vaikutuksesta maatalouteen ja koko yhteiskuntaan – ravintoloiden teurastus tarkoittaa myös pellolta pöytään -ketjun deletoimista, mikä johtaa maatalouden tappioihin, maatalousyritysten konkurssiaaltoon sekä työttömyyteen alkutuotannossa.

Urbaanissa Turussa tyytymättömyyttään ja huolta tulevaisuudestaan ovat pukeneet sanoiksi mm. ydinkeskustan kulttuuriravintolayrittäjät. Legendaarisen Dynamon ravintoloitsija Jussi Lehtinen hakee Business Finlandilta rahaa vanhassa puutalossa toimivan ravintolansa remontointiin, mutta tukea ei heru. Naapurissa Bar Ö:n kollega Tuomas Sara oli vielä huhtikuun alussa toiveikas, mutta kertoo epätoivon iskeneen viimeistään kehysriihen aikaan. Ravintoloitsija saa lopulta tukea livestreamkeikkojen suunnitteluun, mutta pitää erikoisena, että rahaa saa todella käyttää pelkkään suunnitteluun eikä esimerkiksi suunnitelman toteuttamiseen – puhumattakaan vuokranmaksusta. Tapahtumatuottajana hakemuksiin harjaantuneen baarinpitäjän mielestä koronatuki on isosti mokattu, kun on päätetty, että pitää tehdä jotain kehityshankkeita. Rahaa saavat ne, jotka osaavat kirjoittaa sen, mitä Business Finland haluaa kuulla[xxix].

 

♀

 

Korotukikritiikki tuo mieleen vaalirahakriisin ja ”maan tavan” vuosikymmenen takaa

Uutisvirtaa hallitseva koronakriisi ja etenkin siihen kytkeytyvä tukipolitiikka tuo mielenkiintoisella tavalla mieleen poliittisen kriisin keväällä 2008. Muun muassa pääministerien Jäätteenmäki ja Vanhanen neuvonantajana sekä komissaari Rehnin ja elinkeinoministeri Pekkarisen (erityis)avustajana toimineen ja sittemmin Miltton Networksin toimitusjohtajuuden kautta kansanedustajaksi kohonneen Eeva Kallin[xxx] kansanedustajaisä synnyttää ennennäkemättömän poliittisen polemiikin myöntäessään Ylen haastattelussa rikkovansa tietoisesti lakia, jota on itse ollut säätämässä[xxxi]. Ja on jotenkin paradoksaalista tai ironista, että vaalirahakohun avanneen A-studion isäntänä toimii nykyinen europarlamentaarikko, jonka bloggaava vaimo on 12 vuotta myöhemmin yksi kohutuimmista Business Finlandin tuen saajista ja että samassa kevään 2008 Ylen ohjelmassa haastatellusta, vaalirahakohun keskiössä olevasta maan ykköslobbarista on sittemmin tullut tämän jutun alussa Suomea rakenteellisesta korruptoituneisuudesta arvosteleva työelämäprofessori.

Ja kun yhteiskunnallista vaikuttamista, lobbausta usein kuvaillaan ”revolving door” -käsitteellä[xxxii], ei liene yllättävää, että Perheyritysten liittoa läpi 2000-luvun mm. Säätytalon käytävillä lobannutta Anders Blomia yhdistyksen toimitusjohtajana seurasi silloinen vaikuttamisen kohde, eli pitkäaikainen pääministeri Matti Vanhanen. Ja nostettuaan liiton yleiseen tietouteen Suomessa, pyöröovi jälleen pyörähti ja Vanhanen palasi eduskuntaan seuraavissa eduskuntavaaleissa[xxxiii]. Maan ensimmäisen naispääministerin, Anneli Jäätteenmäen paikalle tapaus Antti Rinnettä muistuttavan luottamuspulan jälkeen noussut Vanhanen oli pari vuotta jatkuneen vaalirahakohun keskeinen henkilö. Joutuessaan erovaatimuksien kohteeksi syksyllä 2009, pitkäaikainen pääministeri tiivisti suomalaisen poliittisen päätöksenteon luottamusta nakertaneet vaalirahaepäselvyydet lakonisesti maan tavaksi:

”Esimerkiksi minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kymmeniä vuosia sitten on alkanut käytäntö, että ammattiyhdistysliike tukee työväenpuolueita ja esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliitto säätiöidensä kautta erittäin suurilla summilla keskustaa ja kokoomusta. Ja sitten tietysti ruotsinkieliset säätiöt hyvin suurilla summilla RKP:tä. Minunko pitäisi kantaa vastuu siitä, että tämmöinen käytäntö on kymmeniä vuosia sitten syntynyt maahan”, Vanhanen sanoi[xxxiv].

 

♀

 

”Uuteen normaaliin” avoimuuden, yhteistyön ja kansalaisyhteiskunnan kautta?

Vappuviikonloppuna 2020 Marinin viisikko aloittaa Säätytalolla pitkäksi venyvät neuvottelut koskien kansantaloudelle kalliiksi käyvien koronarajoitusten asteittaista purkua. Tarjolla on vain epämiellyttäviä vaihtoehtoja, joissa vaakakupissa on kansalaisten terveys ja toimeentulo. Neuvottelujen pohjaksi Hetemäen työryhmä oli laatinut rajoitusten oikea-aikaiseen purkuun liittyvän raportin, mutta varjopuolella terveydenhuollon asiantuntijat muistuttavat, ettei uhka viruksen paluulle ole kadonnut.

”Talous ei ole itseisarvo, eikä raha voi olla motivaatio toimille, mutta kerta kaikkiaan: Jos talous romahtaa, niin terveydenhuolto ja hyvinvointivaltio romahtavat”, tiivistää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysturvallisuuden johtaja Mika Salminen Helsingin Sanomien haastattelussa.

Päätöksentekoa poikkeuksellisen voimakkaasti haittaavasta epätietoisuudesta huolimatta koronakriisi tarjoaa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden uudistaa suomalaista yhteiskuntaa. Pandemian ja poikkeusolojen taloudelliset vaikutukset tulevat olemaan massiiviset niin valtion, kuntien kuin yksityisen sektorin tasoilla. Suuren mittaluokan lomautukset ja kasvava työttömyys ja yrittäjien vaikeudet lisäävät sosiaalisia ongelmia, joihin on kyettävä puuttumaan, jotteivat 90-luvun laman yhteiskunnalliset traumat toistu ja kansalaiset kokevat olevansa arvokas osa yhteisöään.

Marinin hallituksen ohjelmassa kansalaisten osallisuus ja sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta ovat näkyvässä asemassa[xxxv], mutta kuten tukihakemuksissa, kaunopuheisten julkilausumien laatiminen on eri asia kuin toteuttaa yleviä visioita käytännön tasolla.  Ihmislähtöinen hallitusohjelma on kuitenkin oikeansuuntainen pohjapaperi, kun hallitus työstää exit-strategiaa poikkeusoloista.

Myönteistä on myös ollut opposition yhteistyökykyinen toiminta valmiustilan aikana. Oppositiojohtajat Jussi Halla-aho ja Petteri Orpo ovat esiintyneet rakentavasti. Yhteistyökyky ja kansallinen yhtenäisyys on kriisioloissa poikkeuksellisen tärkeää, varsinkin kun myös suomalaisen yhteiskunnan toimintakykyä on viime vuodet vaivannut voimistunut poliittinen vastakkainasettelu. Erityisen huolestuttava piirre polarisaatiossa on ollut jakolinjojen syventyminen sukupuolien välillä. Marinin viisikko on profiloitunut vahvasti tasa-arvon tukijana, joten on tärkeää, että hallitus reagoi puoluekannatusmittausten tuloksiin, jotka paljastavat, että Sdp ja vihreät ovat naisten suosikkipuolueita, mutta perussuomalaiset ja kokoomus keräävät yhdessä yli puolet miesten äänistä[xxxvi].

Ja jos naisvetoinen viisikko pyrkii uudistamaan suomalaista yhteiskuntaa ja päätöksentekoa, hyvä veli -suhmurointiin kytkeytyviä poliittisia virkanimityksiä pitää pystyä kitkemään ja tärkeisiin tehtäviin on nimitettävä sopivien sijasta kyvyiltään parhaat ihmiset. Vihreät ovat viime vuosien varrella arvostelleet voimakkaasti poliittisia virkanimityksiä, mutta toimivat alkuvuodesta sisäministeriön kansliapäällikön valinnassa tutun kaavan mukaisesti[xxxvii]. Viisikon seuraava nimityshaaste on jo pitemmän aikaa tikittänyt koronakriisin varjossa. Maan kiistatta vaikutusvaltaisin virkamiestehtävä, valtiovarainministeriön kansliapäällikön nimitys on lykkääntynyt moneen otteeseen, ja mediatietojen mukaan viivästyksen ovat aiheuttaneet muun muassa poliittiset erimielisyydet[xxxviii]. Keskusta on nimittämässä tehtävään alivaltiosihteeri Päivi Nergiä, mutta tämä ei tiettävästi ole ollut päähallituspuolue Sdp:n suosikkiehdokas. Agronomitaustaisen Nergin ohella virkaa on hakenut useita arvostetuissa talousalan tehtävissä ansioituneita ekonomistikoulutuksen omaavia hakijoita.

Jotta Suomi ja suomalaiset selviävät vaikutuksiltaan yhä arvaamattoman globaalin pandemian taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista, pitää yhteiskunnan uudistua ja kansalaisten on kyettävä luottamaan päätöksenteon oikeudenmukaisuuteen. Uusi normaali edellyttää keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyökykyä sekä huolenpitoa heikoimmista. Yhteistyökyky ei tarkoita, etteikö tehtyjä päätöksiä saisi arvostella. Päinvastoin. Suomalaisessa lehdistössä pandemian vaikutukset tuntuivat heti. Sanomalehdet ryhtyivät lomauttamaan ja osa kaupunkilehdistä pysäytti ilmestymisen[xxxix]. Poikkeusoloissa avoimuus ja luotettavan tiedon saanti ovat toimivan yhteiskunnan peruspilareita ja huolimatta sosiaalisen median lieveilmiöistä, suomalaiset mediat ovat kansainvälisesti verraten luotettavia.

Vaikka koronanjälkeinen aika on globaaliluokan arvoitus, Suomen soveltama hybridistrategia, yhdessä Etelä- ja Keski-Eurooppaa myöhemmin etenevän taudinkuvan kanssa tarjoavat suomalaisille arvokkaan mahdollisuuden, jopa kansainvälisen ”kilpailuedun” kun kansakunnat hakevat poikkeusoloista reittiä kohti uutta normaalia. Tämä mahdollisuus kannattaa käyttää edistämällä kansalaisten, järjestöjen ja yrittäjien osallisuutta sekä yhteiskunnan avoimuutta.

[i] Aliokirjoitus Turun Sanomissa 25.4.20

[ii] Antti Rinne nimesi hallituksensa ”uudeksi punamullaksi”.  SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n hallitusta on kutsuttu myös kansanrintamaksi ja vihreäksi kansanrintamaksi. https://www.verkkouutiset.fi/antti-rinne-tama-on-uusi-punamulta/#d1527b57

[iii] https://yle.fi/uutiset/3-11102651 Ylen mittaus: Perussuomalaiset jyristelivät taas eteenpäin, keskustalle kaikkien aikojen murskaluvut

[iv] https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kulmuni-ja-kurvinen-keskusta-sitoutunut-hallituspohjaan–34meilla-on-henkiloon-liittyvaa-epaluottamusta34-6.3.561647.215efdb55c

[v] https://edition.cnn.com/videos/world/2019/12/20/worlds-youngest-pm-finland-sanna-marin-jba-lon-orig.cnn

[vi] https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/olennaiset/viisikko-se-nyt-sanna-marinin-hallitus-brandasi-itsensa

[vii] https://time.com/collection/davos-2020/5764097/sanna-marin-finland-equality/

[viii] https://www.vogue.com/article/millennial-prime-minister-leading-finland-through-crisis

[ix] https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006443015.html

[x] Suomen Kuvalehti, 20.3.20, Ovet säppiin sovussa

[xi] https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/paaministeri-marin-myontaa-puutteet-lentokentilla-ei-riittavaa-karanteeniohjeistusta-suomeen-palaavat-saattoivat-jatkaa-matkaa-jopa-julkisessa-liikenteessa/7772438#gs.5jegmm

[xii] https://yle.fi/uutiset/3-11302248 Huoltovarmuuskeskus maksoi miljoonia hengityssuojaimista Jylhän ja Sarmasteen yrityksille – pahoittelee, ettei tarkistanut yritysten taustoja

[xiii] https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006464508.html Enemmistö pitää hallituksen koronavirustoimia hyvin ajoitettuina ja sopivan tiukkoina

[xiv] https://www.aamulehti.fi/a/65b8bc02-b037-4a3f-91ca-5981b77cd3f7  Alma-kysely: Sdp nousi perussuomalaisten ohi – taustalla poikkeusolot ja pääministeri Sanna Marin

[xv] https://www.talouselama.fi/uutiset/suomen-pankki-paivitti-laskelmat-koronakriisista-tyottomyys-jopa-11-prosenttia-bktn-lasku-13-prosenttia-nopea-toipuminen-vaatisi-rajoitustoimien-purkua-ja-koronan-pysayttamista/9c4ef2cd-1c9c-4ede-b3c5-cbb2489ba4cb Suomen Pankki päivitti laskelmat koronakriisistä: työttömyys jopa 11 prosenttia, bkt:n lasku 13 prosenttia – Nopea toipuminen vaatisi rajoitustoimien purkua ja koronan pysäyttämistä

[xvi] https://yle.fi/uutiset/3-11283078 Näin presidentti Niinistö esitti ministereille ”nyrkin” perustamista ja näin pääministeri Marin vastasi – ehdotus ei saanut hallitukselta vastakaikua

[xvii] https://yle.fi/uutiset/3-11314301 Työryhmä etsii ulospääsyä koronakriisistä – Hetemäki valmis samanlaisiin suuntaviivoihin kuin Saksa, joka saanut ruusuja selkeästä viestistä rajoitusten purkamiseksi

[xviii] https://www.talouselama.fi/uutiset/tekesin-ja-finpron-business-finland-starttaa-tammikuun-alussa-syn-ja-ekn-suhtautuminen-viileahkoa/bf03171c-2c6e-3b43-9f44-c39be5d915d3 Tekesin ja Finpron Business Finland starttaa tammikuun alussa – SY:n ja EK:n suhtautuminen viileähköä

[xix] https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201804052200857505 Pekkarinen puolusti yritystukityöryhmän lobbareita ja kuittaili Lintilälle vaikeasta tehtävästä – ”Ennenkuulumatonta luottamusta”

[xx] https://www.yrittajat.fi/uutiset/621864-business-finlandilta-uutta-koronarahoitusta-finnvera-voi-kasvattaa-rahoituksen#470b7e97 Business Finlandilta uutta koronarahoitusta – Finnvera voi kasvattaa rahoituksen kahdesta neljään miljardiin

[xxi] https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/marinin-hallituksen-hatatuet-business-finlandin-koronarahaa-eniten-it-alalle-ja-liikkeenjohdon-konsulteille/?shared=1123109-be084742-4 Marinin hallituksen hätätuet: Business Finlandin koronarahaa eniten it-alalle ja liikkeenjohdon konsulteille

[xxii] https://www.talouselama.fi/uutiset/huutokauppakeisari-palsanmaki-palauttaa-100-000-euron-koronatuen-business-finlandille-nyt-tuli-meidan-mitta-tayteen/d7f77076-43e2-4a6a-95b4-ba262d20d11c Huutokauppakeisari Palsanmäki palauttaa 100 000 euron koronatuen Business Finlandille – ”Nyt tuli meidän mitta täyteen!”

[xxiii] Kari Vainio, Näkökulma, Turun Sanomat, 20.4.20, Vaikuttajaviestijän taidonnäyte: valtiolta itselle täyspotti

[xxiv] https://www.kauppalehti.fi/uutiset/koronatuet-ovat-vuosisadan-vedatys-lintilan-on-syyta-katsoa-peiliin/2715248e-1f8b-472c-a8c4-67b3dbe468cc Koronatuet ovat vuosisadan vedätys – Lintilän on syytä katsoa peiliin

[xxv] https://www.kauppalehti.fi/uutiset/maran-lappi-on-iso-kysymys-miten-alan-yritykset-paasevat-liiketoiminnassaan-alkuun/610455be-129a-4624-8cfe-29188076663e MaRan Timo Lappi: Ravintolat ­tarvitsevat suoraa tukea jopa 400 miljoonaa euroa

[xxvi] https://viisitahtea.com/juoma/sommelierit-ovat-huolestuneita-gastronomisen-kulttuurin-tulevaisuudesta-koronan-jalkeen/

[xxvii] https://viisitahtea.com/koronavirus/keittiomestarit-vaativat-pikaista-tukea-ravintola-ja-matkailuyrityksille-kyse-on-suomalaisen-ruoan-tulevaisuudesta/

[xxviii][xxviii] https://viisitahtea.com/kolumnit/20-miljoonaa-tukieuroja-ja-kuolleet-sielut-ime-parsaa-kepu-barrikadeilla-tavataan/

[xxix] https://yle.fi/uutiset/3-11324931 Baarinpitäjä Tuomas Sara pettyi koronatukiin: “Olen ollut raivoissani, tämä homma on mokattu perusteellisesti”

[xxx] https://www.miltton.fi/fi/eeva-kalli-miltton-networksin-toimitusjohtajaksi/

[xxxi] https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/05/15/kalli-avasi-vaalirahapelin

[xxxii] https://www.investopedia.com/terms/r/revolving-door.asp The term ”revolving door” refers to the movement of high-level employees from public-sector jobs to private-sector jobs and vice versa. The idea is that there is a revolving door between the two sectors as many legislators and regulators become lobbyists and consultants for the industries they once regulated and some private industry heads or lobbyists receive government appointments that relate to their former private posts. ”Pyöröovi” -käsite viittaa korkean profiilin työvoiman liikkeeseen julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Käsitteen mukaan sektorien välillä on eräänlainen pyöröovi, jonka kautta lainsäätäjät siirtyvät konsulttitehtäviin ja heihin vaikuttamaan pyrkivät yksityisen sektorin vaikuttajajärjestöjen edustajat etenevät julkisen sektorin hallinnossa.

[xxxiii] https://perheyritys.fi/tietoa-meista

[xxxiv] https://yle.fi/uutiset/3-5888596 Vanhanen: Pääministeri ei voi yksin kantaa vastuuta

[xxxv] https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma

[xxxvi] https://yle.fi/uutiset/3-11240158 Analyysi: Naiset nostavat SDP:n kannatusta – miehet tukevasti perussuomalaisten kelkassa

[xxxvii] https://www.is.fi/politiikka/art-2000006381400.html Näin vihreät ovat viime vuosina suomineet poliittisia virkanimityksiä – hallitus päättää Ohisalon kohuvalinnasta tänään

[xxxviii] https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006483689.html Valtiovarainministeriön kansliapäällikkönimitystä odotetaan viimein tänään

[xxxix] Riitta Monto, Viikon analyysi, Koronavirus uhkaa sanavapautta, Turun Sanomat, 3.5.20

Asukasbudjetointi alkaa – riittävätkö resurssit ja tietävätkö turkulaiset, kuinka osallistua ja vaikuttaa?

Euroopan metropoleissa ja pienemmissäkin kaupungeissa on jo vuosia ollut käytäntö, jossa kaupungin asukkaat voivat äänestämällä vaikuttaa eri asuinalueiden kehittämishankkeiden toteutumiseen. Tässä ns. osallistuvassa budjetoinnissa kaupungissa kirjoilla olevat asukkaat, myös yläkouluikäiset, voivat tehdä julkista ympäristöä koskevia kehittämisehdotuksia ja lopulta myös äänestää niiden toteuttamisesta.

Jopa trendikkäänä nähtävän osallistuvan budjetoinnin arvioidaan edistävän kansalaisten ja päättäjien välistä vuorovaikutusta, tuovan läpinäkyvyyttä palvelujen tuottamiseen sekä parantavan paikallisyhteisöjen mahdollisuuksia vaikuttaa asuinalueidensa kehitykseen ja asioiden hoitoon.

Vahvan agraariperinteen omaavassa Suomessa kaupungistuminen on edennyt muuta Eurooppaa verkkaisemmin, mutta viime vuosina myös suomalaisissa kaupungeissa on herätty reagoimaan asuinalueiden eriarvoistumiseen sekä pinnan alla kuplivien sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisemiseen.

Helsinki on maan ainoana kansainvälisen kokoluokan kaupunkikeskuksena ymmärrettävästi pisimmällä asukasosallisuuden edistämisessä ja pääkaupunki palkkasi pari vuotta sitten seitsemän stadiluotsia kuuntelemaan kaupunkilaisia ja edistämään alueellisia hankkeita sekä yleistä asukasviihtyvyyttä. Viime syksynä yli 12-vuotiaat helsinkiläiset saivat äänestää ensi kertaa paikallishankkeista, joita toteutetaan 4,4 miljoonan vuosibudjetilla.

Myös muualla Suomessa on jo kokeiltu tai testattu osallistuvan budjetoinnin paikallisvaikutuksia. Oulussa kaupunkilaiset äänestivät syksyllä kehittämisehdotuksista mobiilisovelluksen ja pop up -äänestyspisteiden kautta. Tukea myönnettiin mm. syrjäisten kaupunginosien nuorisoaktiviteetteihin ja kaupunkikulttuuria tukevaan työpajatoimintaan. Tampereella osallistuvaa budjetointia on pilotoitu vuodesta 2014 lähtien Tesoman kaupunginosassa, mutta ensimmäinen koko kaupungin kattava osallisuuskokeilu ”Mun Tampere -osbu” käynnistyy keväällä samanaikaisesti Turun kokeilun kanssa. Teemana on lasten ja nuorten hyvinvointi.

Turussa vuosikymmen sitten alas ajetun aluekumppanuustoiminnan jälkeen horroksessa ollutta asukasvaikuttamista aloitettiin herättämään henkiin loppuvuodesta 2018, kun trendejä hyvin haistava kokoomus teki aloitteen osallistuvan budjetoinnin käyttöönotosta kaupungissa. Tammikuussa 2020 Turun kaupunginhallitus päättikin asukasbudjetoinniksi nimetyn Turun mallin käyttöön otosta tänä keväänä. Toimintamalliin on varattu miljoona euroa, joka jaetaan kahdeksan suuralueen kesken. Keskusta-alue ei ole mukana, koska siellä toteutetaan erikseen innovaatiokilpailu.

Vaikka päätös on kansalaisvaikuttamisen edistämisen kannalta merkittävä, riittää asukasbudjetoinnin alkumetreillä haasteita aikataulusta alueidentiteettiin ja -rakenteisiin sekä yhteisen toimintakulttuurin kehittämiseen ja viestintään. Turkulaiset ovat tunnetusti ylpeitä kotikaupungistaan, mutta Turun aluejako on monimutkainen ja kaupunkilaisten keskuudessa huonosti tunnettu. Koska ns. suuralueet eivät ole tuttuja, yksittäisen turkulaisen osallistumis-, jopa kiinnostuskynnys saattaa olla korkea.

Epämääräisten ja paikoin paikallisyhteistyötä rajoittavien aluerajojen lisäksi asukasosallisuutta mutkistaa resurssien puute osallisuushankkeiden valmistelutyössä ja yleisemminkin alueidentiteetin kehittämisessä. Kun Helsingissä kaupunkilaisten osallisuutta tukee ja neuvoo seitsemän eri alueista vastaavaa stadiluotsia, pitää Turussa kaupunginosa-aktiivien rakentaa osallisuusesityksensä ilman paikallista sparrausapua. Turun suuralueilla on otettu käyttöön ns. aluefoorumit ja järjestöpöydät, mutta nämä valitettavan usein peruuntuneet tai muuten vaikutuksiltaan vähäisiksi jääneet asukastapahtumat eivät korvaa alueeseen perehtynyttä omaa tukihenkilöä. Ja tällainen alueellinen tukihenkilö ja päättäjien viestinvälittäjä olisi varmasti hyödyksi myös vallitsevassa koronakriisissä.

 

Vaikeusastetta vaikuttamiseen tuo myös vaihtelevuus suuralueiden keskinäisissä resursseissa ja osallisuuspanoksissa. Turku on jo pitkään osoittanut suurimmat aluekehityspanostukset sosioekonomisin perustein neljälle suuralueelle, ja tätä linjaa jatketaan hyvinvointiteemaan vedoten.

 

 

Vaikka kaupungistuminen on edennyt Suomessa Euroopan metropoleihin verrattuna jälkijunassa, ovat kaupunginosien sosiaaliset haasteet ja erinarvoistuminen jo arkipäivää myös Turun alueilla. Syksyn 2015 odottamaton pakolaistulva kuumensi tunteita erityisesti Runosmäessä, jonne kaavailtiin väliaikaisia hätämajoitustiloja sekä Pansio-Pernon alueella, jossa toimii kaupungin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus.

 

 

 

Maaliskuussa 2020 Aunelan koulun vieressä avattiin vauhdikkaalla aikataululla rakennettu, sisäilmaongelmista kärsineen Härkämäki-Jyrkkälän kirjaston ja nuorisotalon korvaava upouusi monitoimitalo. Vastaavat monitoimitalot ovat viime vuosina avanneet ovensa Hirvensalossa ja Yli-Maariassa. 

 

 

 

Runosmäki-Raunistulan ja Pansio-Jyrkkälän suuralueiden ohella Turun kaupunki on panostanut sosioekonomisin perustein erityisesti Itä-Turun aluekehitykseen. Usein maan monikulttuurisimmaksi arvioidulla Varissuon asuinalueella on jo 15 vuoden ajan toiminut erinomaisella menestyksellä Suomen ensimmäinen ja pitkään ainoa lähipoliisi, viime vuonna Vuoden poliisinakin palkittu Vesa Jauhiainen. Viime vuosina yhdessä alueen asukkaiden kanssa on myös kehitetty varissuolaisten liikunnallista olohuonetta, unelmien keskuspuistoa. 

 

 

 

Myös vahvasti monikulttuurista Lausteen ja laajemminkin itäturkulaista väestöä palvelee ennen kaikkea kauppakeskus Skanssin yhteispalvelukeskus Monitori. Halisissa alueen asukkaat saivat pitkälti nuorisolautakunnan puheenjohtajana vuosia toimineen Muhis Azizin aktiivisen vaikuttamistyön ansiosta oman nuorisotilan S-marketin kylkeen. 

 

 

On kuitenkin asukastasa-arvon kannalta hieman arveluttavaa, että hyvien peruspalvelujen sekä suurten aluekehitysinvestointien Varissuo-Lauste, Nummi-Halinen, Runosmäki-Raunistula ja Pansio-Jyrkkälä saavat 50% suuremman siivun asukasbudjetista kuin esimerkiksi Länsikeskuksen suuralue, missä valtuuston alueiden eriarvoisuusohjelmassa kaikille suuralueille lupaama asukkaiden kohtaamispaikka ja useampi muu peruspalvelu yhä odottavat päättäjien tukea.

 

 

Suuralueista toiseksi väkirikkain, asukasluvultaan lähes naapurikunta Raision kokoinen Länsikeskuksen palvelualue on syystä tai toisesta jäänyt peruspalveluiltaan muiden suuralueiden varjoon. Länsi-Turku on ainoa suuralue, jolla ei ole lähikirjastoa ja huolimatta seitsemästä koulusta, alueella on vain kouluista etäällä sijaitseva, suppein aukioloajoin toimiva ja käytännössä  vain lähialueen alakoululaisia palveleva ”nuorisotalo”. Alueella ei ole terveyskeskusta ja asukkaat joutuvat asioimaan keskustan terveysasemalla. Hyvien liikenneyhteyksien ja suurien asiakasmäärien Länsikeskus olisi Skanssin tapaan luontainen paikallispalvelujen kehittämiskohde, mutta alueen asukkaiden ja muiden paikallistoimijoiden aktiivisesta vaikuttamistyöstä huolimatta Länsikeskuksen kehittäminen ei ole edennyt, eikä alueella ole edelleenkään kaupungin jokaiselle lupaamaa kaupunkilaisten kohtaamispaikkaa. 

 

Asukasbudjetti on teoriassa mitä tervetullein kädenojennus kaupunkilaisille, mutta jotta osallisuuseurot ja asukasideat saadaan käytännössä kohtaamaan ja eriarvoisuutta kitkemään, tarvitsee Turkukin omat kaupunginosaluotsinsa.

 

WP_20160426_15_42_30_ProWP_20160426_15_44_24_ProWP_20160426_15_45_43_ProWP_20160426_15_48_15_Pro

Turkulainen asukasosallisuus ja -vaikuttaminen otti paradoksaalisesti askeleen taaksepäin kulttuuripääkaupunkivuoden alla kun ns. aluekumppanuustoiminta ajettiin alas suuralueilla. Vuosina 2011-15 Turussa toteutettiin asukkaiden hyvinvointiin ja vapaa-ajanpalveluiden kehittämiseen tähtäävää EVIVA toimintaohjelmaa, mutta tämäkin panostus rajattiin toteutettavaksi em. neljällä suuralueella. 
EVIVAn aikana järjestettiin useita työpajoja, joissa eri alojen paikallistoimijat ja muut osallisuustyön asiantuntijat linjasivat keinoja kehittää turkulaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Turun yliopiston asiantuntijat esittelivät työpajatyön tuloksia keväällä 2016 Logomossa. Ohjeistus turkulaisen asukasosallisuuden edistämiseksi oli selkeä. ”Aluetyötä toteuttaa palkattu työntekijä, joka toimii fyysisesti omalla alueellaan ja jonka vastuulla on kuunnella asukkaita ja reagoida asukkailta tulleisiin impulsseihin,”,  ”Hän on yhteyshenkilö ja dialogin ylläpitäjä eri yhteistyökumppaneiden välillä.”, ”He eivät istu toimistossa, vaan menevät lähelle asukasta kuullen ja keräten ideoita nuorilta, senioreilta, metsäpubista jne.”. Osallisuuden Turun mallin alueellinen avainhenkilö muistuttaa toimenkuvaltaan siis hyvin pitkälti Helsingin stadiluotseja. 

 

Eikä maailmaa vuonna 2020 myllertävä koronapandemia varmastikaan vähennä kaupunkipäättäjien tarvetta parantaa paikallistason yhteydenpitoa asukkaisiin. Asuinalueiden erityispiirteitä, ongelmia ja asukkaita tuntevat kaupunginosatoimijat ovat kullanarvoinen kriisiajan kuumemittari sekä arkiajan silta asukasyhteistyöhön ja yleiseen hyvinvointiin.

 

Ohjeet osallistumiseen asukasbudjetin kokoamiseen Turun suuralueilla: http://www.turku.fi/asukasbudjetti
Juttu on julkaistu Turun Sanomissa 11.4.20
https://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/4920385/Lukijalta+Asukasbudjetointi+alkaa++riittavatko+resurssit+ja+tietavatko+turkulaiset+kuinka+osallistua+ja+vaikuttaa